Olin työmatkalla Suomessa ja yövyin motelli Joronjäljellä.
Katselin illalla tv:stä uutta ajanviete-ohjelmaa Pultti pois,
muistanette ohjelman, missä Pirkka-Pekka Petelius ja Aake
Kalliala esiintyivät.
Aamulla oli kova pakkanen, eikä auto käynnistynyt.. Laitoin
moottorilämmittäjän päälle, oli hieman stressi päällä, kun
oli pitkä ajomatka edessä. Auto starttasi hetken kuluttua ja
lähdin liikkeelle. Päätin myös tankata auton, ennenkuin jat-
kaisin matkaa. Siinä oli lähellä bensa-asema, itsepalvelu ja
tankki täyttyi. Mutta sitten ei auto taas startannut. Mitäs nyt?
Marssin huoltoasemalle. Sisällä oli aseman hoitaja tiskin
takana ja tiskin edessä seisoi kolme huojuvaa miestä, kaikil-
la karvareuhkat päässä ja rukkaset näyttivät olevan tippumai-
sillaan, tuijottivat minua niinkuin olisin lentänyt siihen avaruu-
desta.
Katselin heitä hetken ja aloin sitten huutaa ”apuva, apuva,
apuvaa”!
Kaikki olivat hölmistyneen näköisiä. Ensimmäisenä tajusi ase-
manhoitaja vitsin, nosti kättä ja sanoi: - Ota raahallisesti, ota
raahallisesti! Tarttooko köyttä? Sanoin, että mitä vaan kun
saan tuon autoräähkän liikkeelle!
Silloin aukaisi yksi noista ukoista suunsa ja sanoi: - Mitä tuosta!
Anna aaton seistä, männään kaljalle! 😊
Koko ukkolauma tuli perässäni antamaan työntöapua autolle,
joka hyrähti käyntiin. Ukot huusivat vielä perääni:
- Ja nyt tyttö aja sitte suoraan sinne, minne piti männä! Elä ies
kuselle pyssäätä!
Kyllä nauratti, enkä oikein pystynyt alkumatkasta kunnolla näke-
mään, vaan pyyhin kyyneleitä silmistäni. Ajattelin, että kukaan ei
tunne minua, niin voin hassutella niin paljon kuin haluan.
Muistan, että sedälläni oli ollut samat kujeet.
Katselin illalla tv:stä uutta ajanviete-ohjelmaa Pultti pois,
muistanette ohjelman, missä Pirkka-Pekka Petelius ja Aake
Kalliala esiintyivät.
Aamulla oli kova pakkanen, eikä auto käynnistynyt.. Laitoin
moottorilämmittäjän päälle, oli hieman stressi päällä, kun
oli pitkä ajomatka edessä. Auto starttasi hetken kuluttua ja
lähdin liikkeelle. Päätin myös tankata auton, ennenkuin jat-
kaisin matkaa. Siinä oli lähellä bensa-asema, itsepalvelu ja
tankki täyttyi. Mutta sitten ei auto taas startannut. Mitäs nyt?
Marssin huoltoasemalle. Sisällä oli aseman hoitaja tiskin
takana ja tiskin edessä seisoi kolme huojuvaa miestä, kaikil-
la karvareuhkat päässä ja rukkaset näyttivät olevan tippumai-
sillaan, tuijottivat minua niinkuin olisin lentänyt siihen avaruu-
desta.
Katselin heitä hetken ja aloin sitten huutaa ”apuva, apuva,
apuvaa”!
Kaikki olivat hölmistyneen näköisiä. Ensimmäisenä tajusi ase-
manhoitaja vitsin, nosti kättä ja sanoi: - Ota raahallisesti, ota
raahallisesti! Tarttooko köyttä? Sanoin, että mitä vaan kun
saan tuon autoräähkän liikkeelle!
Silloin aukaisi yksi noista ukoista suunsa ja sanoi: - Mitä tuosta!
Anna aaton seistä, männään kaljalle! 😊
Koko ukkolauma tuli perässäni antamaan työntöapua autolle,
joka hyrähti käyntiin. Ukot huusivat vielä perääni:
- Ja nyt tyttö aja sitte suoraan sinne, minne piti männä! Elä ies
kuselle pyssäätä!
Kyllä nauratti, enkä oikein pystynyt alkumatkasta kunnolla näke-
mään, vaan pyyhin kyyneleitä silmistäni. Ajattelin, että kukaan ei
tunne minua, niin voin hassutella niin paljon kuin haluan.
Muistan, että sedälläni oli ollut samat kujeet.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Oi, itse olen kuvitellut ohjelman nimen olevan Pulttibois. Siis niinkuin pulttipojat. Mutta hyvä ja kiwa, että sait apuva. Sitä on tullut joskus itsekin aneltua samaan tyyliin.
On/oli se aina kiva nähdä reaktiot, kun naisella on ongelmia auton kanssa.
Kerran puhkesi autosta rengas, kun olin tulossa Kalpalinnasta Hämeen-
linnaa kohti. Ajoin hissukseen lähimmälle huoltoasemalle, menin sisälle
ja selitin, että miten se voi olla mahdollista että auton rengas on pyöreä
yläpuolelta ja aivan litteä alhaalta.
Huoltoaseman poika jorpotteli perässäni ihmettä katsomaan ja virnisti.
Melkein voin lukea hänen ajatuksensa: tietäähän akat!
Silloin kun aloittelin autoilu-'uraa', mulla oli vanha kosla, koska uutta en saanut mällättäväksi. Jäin sen kanssa jumiin vaikka minne monta kertaa, enemmän kuin laki sallii. Ei ollut silloin vielä kännyköitä (ainakaan mulla), ei saanut siippaa nopeasti apuun.
Mutta auttajia löytyi aina. Ja jos ei muuten, niin jalka ulos ovesta (minimekko päällä), tepsi joka kerta. Eka pysähtyi jarrut kirskuen. Kerran poijjaat pisti sänkipellolla menoksi sellaista vauhtia, että ajattelin olevan sen kulkuneuvon lopun käsillä. Vaan ei, käyntiin se lähti.
Jotkut kaverukset toivat kerran kyydillä kotiin asti. Pääsin sitten avion kanssa hakemaan tien poskeen hyytyneen myös kotiin. Motarillekin yksi 'auto' sammahti kerran, valot pimeni ja lakkasi liikkumasta.
Niin on tosiaan, kyllä miesautoilijat ovat avuliaita.
Muistuu mieleen yksi työkeikka, kun auto alkoi hidastaa vauhtia lievässä
ylämäessä ja sammui kohta kokonaan. Kömmin siitä auton viereen seiso-
maan ja odottelemaan apuva. Tulikin vastakkaisesta suunnasta auto, teki
täyskäännöksen ja parkkeerasi autoni taakse.
Vaihdettiin välttäättömät "mikä mättää" - "ei tiedä, mutta bensaa on tankissa".
Kaveri aukaisi konepellin ja räpläsi jonkin aikaa, iski sitten konepellin kiinni ja
ilmoitti, että vika on korjattu. En tiedä, mistä oli kysymys, joku lanka oli irronnut
ja on nyt pujotettu paikoilleen.
Kysyin onko hän ompelukoneitten edustaja, kun niin tottuneesti pujotti langan
"neulansilmään". Mutta hän oli hammaslääkäri ja omistanut saman merkkisen
auton itse. - Sitten hän kysäisi, minne olin menossa. Joensuuhun, vastasin.
Hän sanoi, että nyt olet menossa pohjoiseen, palaa takaisin risteykseen ja
suunnista Joensuuta kohti!
Kyllä tuollaiset satunnaiset tapaamiset voivatkin olla ihania! :)
Suomesta tuskin löytyy enää perinteistä huoltoasemaa jossa olisi ketään asiansa osaavaa tekijää paikalla auttamassa, ne ajat ovat jo ohitse.
Nykyisiä autoja ei saa edes hinata eikä työntää käytiin, eikä ne edes lähde käyntiin työntämällä. Siellä sitten olet kusessa mettän keskellä, apuva!
Perinteiset huoltoasemat ovat harvinaisia, taitaa olla sama ilmiö kaikissa pohjoismaissa.
Ehkä niitä on vaan maaseudulla. Kaupungeissa on autokorjaamot kuin klinikoita, kiiltä-
viä, työkalut ojennuksessa kuin leikkaussalissa.
Perinteisiä huoltoasemia ei ehkä enää ole, mutta onneksi on ihan perinteisiä autokorjaamoita. Niitä, jotka eivät ole merkkiliikkeitä merkkihinnoin. Ne tekevät työnsä kohtuullisemmalla hinnalla ja kyllä nekin käyttävät tekniikkaa nykyautojen vikojen 'lukemiseen'.
Autot ovat muuttuneet nuoruuden ajoista, nykykaaroja ei räpläillä kuten silloin.
Valitettavasti. Se on syvältä, jos osaava ihminen ei saa / voi itse korjata edes pikkuvikoja. Vanhaan autoon siippa teki monta pikkuremppaa. Kerran piti etuvaloon laittaa tuki ja hän pani tueksi viinipullon korkin. Joka kerta kun vein auton korjaamolle, korjaaja sanoi: viinipullon korkki tulee.
Pulttibois oli hauska ohjelma. Eipä enää nykyään ole sellaisia ohjelmia tarjolla. Vielä nykyisinkin tulee katsottua vanhoja tallenteita
Minäkin kaipaan joskus näitä suoalaisohjelmia ja katson joko Youtubilta tai esim. Ruutu-
nimisen ohjelman välityksellä.
Spede taisi olla noitten hassujen ohjelmien "esi-isä", Vesku Loiri tuli mukaan.
Kyllä. Ja Aake Kalliala sekä Pirkka&Pekka Petelius esittivät hauskoja juttuja.
Peteliuksen piti nöyrtyä ,vihreitten muijien vaatimuksesta , pyytelemään anteeksi nunnun nuu ja mannesketsejään.
Aake Kallialalla oli sentäs ryhtiä.
OK. Onkohan niitä sketsejä Youtubilla? En asu Suomessa, niin tuo maintsemani
Pultti pois (bois) oli aivan alkuvuosien esityksi, jonka katsoin siellä Joronjäljillä
ja sain heti idean matkia! - Mutta kurkkaanpa Youtubiin! :)
On siellä :). Eiku hakemaan.
Muistanenko itsekään oikein, mutta eikö anteeksipyyntö esitetty Lapin eläjille eikä manneille.
Ainakin osa manneista sanoivat, nauraneensa ja tykänneet kaksikon jutuista.
Sama se on täällä, tosikkoja aina löytyy ainakin lahden takaa.
Niin, ja on se kumma, että miestä viedään vankilaan, kun ei sillä toista enää henkiin saa kuitenkaan.