Mielestäni se on ongelma, että osa ihmisitä on niin kovia puhumaan, että kukaan muu ei saa puheenvuoroa. Tällainen ihminen on niin täynnä asiaa, että tavanomaiset sanat ja lauseet eivät tahdo riittää vaan sitä puhetta tulee ilman välimerkkejä ja kappalejakoja ja kun he saavat yhden asian käsiteltyä niin uusi aihe alkaa heti siitä mihin edellinen päättyy. Se on sellainen päättymätön virta tai loputon pötkylä, se heidän ajatuksensa juoksu. Ehkä joku voisi käyttää termiä ylitsevuotava tai herskyvä tulvatasanko, mikä peittää kaiken muun alleen!
Tällaiset ihmiset pystyvät työpaikan kahvihuoneessa tukahduttamaan tunnelman välittömästi astuttuaan sisälle. Kun tällainen moottoripuhuja aloittaa monologinsa, ainoastaan sellaista vaivaannuttavaa ja ahdistavaa myhähtelyä voi esittää väliin. Ja vaikka hän puhuisi sinänsä ihan järkeviä niin hyvään keskustelutapaan kuuluisi, että myös muut voivat välissä sanoa jotain aiheeseen liittyvää. Lopputulos on, että kaikki pyrkivät välttelemään tällaisen ihmisen seuraa ja kun ei edes huomaa, että muut pyrkivät pääsemään hänestä eroon.
On vaan niin sääli, että toisille on annettu kuin "liikaa" sanoja, ja toisille taas aivan liian vähän, jolloin puhetta ja keskustelua saa ikään kuin "lypsää" keskustelun ylläpitämiseksi. Sekin on vaivaannuttavaa! Sellainen kohtuus kaikessa olisi hyvä tässäkin, ilman ääripäitä! Itse en kelpuuttaisi kuin tällaisen keskinkertaisuuden puolisokseni - ääripäistä en pidä!
Tällaiset ihmiset pystyvät työpaikan kahvihuoneessa tukahduttamaan tunnelman välittömästi astuttuaan sisälle. Kun tällainen moottoripuhuja aloittaa monologinsa, ainoastaan sellaista vaivaannuttavaa ja ahdistavaa myhähtelyä voi esittää väliin. Ja vaikka hän puhuisi sinänsä ihan järkeviä niin hyvään keskustelutapaan kuuluisi, että myös muut voivat välissä sanoa jotain aiheeseen liittyvää. Lopputulos on, että kaikki pyrkivät välttelemään tällaisen ihmisen seuraa ja kun ei edes huomaa, että muut pyrkivät pääsemään hänestä eroon.
On vaan niin sääli, että toisille on annettu kuin "liikaa" sanoja, ja toisille taas aivan liian vähän, jolloin puhetta ja keskustelua saa ikään kuin "lypsää" keskustelun ylläpitämiseksi. Sekin on vaivaannuttavaa! Sellainen kohtuus kaikessa olisi hyvä tässäkin, ilman ääripäitä! Itse en kelpuuttaisi kuin tällaisen keskinkertaisuuden puolisokseni - ääripäistä en pidä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuollaisessa tilanteessa puheenvuoron voi vain ottaa. 😁
Kun tulee sopiva suvantovaihe, aloitat oman vuorosi selkeästi ja äänekkäästi.
Kuitenkaan vuoroa ei saa varastaa ihan vielä parin minuutin puheen jälkeen, tai jos toinen kertoo jotain tarinaa tai pidempää kertomusta. Pääsääntöisesti vuoron keskeyttäminen on epäkohteliasta.
Mutta jos koko kahvitauko uhkaa mennä yhden ihmisen puheeseen, häneltä voi ottaa puheenvuoron. Siinä tilanteessa hänen olisi jo tullut ymmärtää, että muillakin voi olla sanottavaa asiaan.
Ei aina tarvitse käyttäytyä niin suomalaisesti.
🦄
Asiallinen aloitus. Tunnistan molemmat ihmistyypit ja olen samaa mieltä siitä, että kultainen keskitie on paras. Ylipäätään ääriajattelu monessa asiassa lietsoo vihaa. Haloo Helsinki teki tästä ihan kappaleen aikoinaan. Hyvät sanat biisissä edelleen.
https://youtu.be/gH63tM0lZnM?si=SRoHcmljeA-wsJ30
Yym, olen mielelläni hiljaa kun ei ole asiaa. Antaa muitten puhua.
Jasu
Minä jään odottamaan puheenvuoroani, kunnes unohdan mitä piti sanoa.
Jos pöydässä on kaksi naista ja mies nappaa niiltä puheenvuoron, se viedään mieheltä sekunneissa.
Tunnistan liikaa puhujat, rasittavia. Johtunee siitä että heillä ei ole muita kuin työpaikan tyypit joille puhua. Ovat yksinäisiä ja tarvitsevat kuulijoita.
Kiinnität todelliseen asiaan huomiota. Tällaiset puhujat voivat olla hyvin agressiivisia, eivät anna tilaa muille, vaan puhuvat päälle kovemmalla äänellä. Saattavat myös estää muita puhumasta, jos kokevat muut eivät ole samaa mieltä, mikä ihan pöyristyttävinta tai heittää jonkun nippelitiedon estääkseen muita edes kuuntelemasta muita. Tämä ihmislajilla on narsistinen tarve olla huomion keskipisteenä, jonka lisäksi puuttuu kyky kuunnella muita, että oppisivat asiasta lisää. Itseilluusio omasta täydellisyydestä ei heillä horjuntaa kestä.
Mikäli ei ole kiirettä, jaksan kyllä kuunnella kärsivällisesti, jos joku haluaa purkaa itseään ja sanoittaa tunteitaan. Teen mielessäni muistiinpanoja tärkeistä kohokohdista. Jossain vaiheesa vastapuoli hiljenee ja saan suunvuoron. Silloin on hyvä kommentoida ja esittää tyhjentäviä lisäkysymyksiä: "Tuolla aikaisemmin mainitsit, että ..... "
Näin toinen saa mahdollisuuden koota ajatuksiaan ja vahvistaa omaa näkökantaansa.
Kun keskustelu on ohi, en jää jaarittelemaan asiaa. Muuten jymähtää, eikä siitä pääse eteenpäin.
Ei näille tyypeille mitään tarkentavia kysymyksiä parane esittää. Siitä alkaa vaan uusi puolen tunnin puhemaraton, eikä pääse mitenkään kohteliaasti eroon. Ainoa vsihtoehto onkin vaan nostaa kytkintä ja jättää pälpättäjä pälpättämään yksinään mitään selittelemättä tai jatkokysymyksiä esittämättä. Vaikka kuinka tylyltä se tuntuukin niin se on ainut vaihtoehto!
En halua olla epäkohtelias. Jos minulla on aikaa, voin hyvin kuunnella jonkun puhemaratoonia. Vaikka se onkin hieman yksipuolista, jossain vaiheessa se toinen kuitenkin hiljenee. Ilman vuorovaikutusta ei ole keskustelua, on vain toisen puheripulin aiheuttama puhetulva.
Joku viisas on sanonut: "sitä suu puhuu, mitä sydän on täynnä". Eli, se toinen purkaa vain sydäntään. Kyllä minulle saa avautua, mutta ajankohta pitää olla oikea.
Kiireessä en jää kuuntelemaan.
Jos on niin paljon ajatuksia mielessä mitä pitää kertoa, niin ehkä mieluummin jakaa useamaan osaan, kuin että joskirjoitttaisiyhteenpötköönpuoliraamattuanäin.