Onko elämä ulkopuolisena ihmisarvoista? Miksi en pääse yhteyteen ihmisten kanssa?
Minä en ole masentunut, en päihdeongelmainen, en yhtään mikään ns. "ongelmainen stereotypioista"
Päivieni kulku; herään yhdeksän aikaan, keitän kahvin, ruokin kaksi koiraani, vien koirat lenkille. Palaan kotiin, olen yksin, yritän pysyä järjissäni, luen kirjoja, kasaan palapelejä, kuuntelen musiikkia ja podcasteja, katselen ohjelmia areenasta. Valmistan jotain ruuaksi, syön. Iltapäivällä jälleen koirien lenkitys.
Tytär 15v käy kotona ja lähtee treeneihin, joista palaa myöhään. Hän nukkuu yön kotona ja lähtee heti aamusta kouluun. Yhteys hänen kanssaan on rikki. 15v äiti-tytär suhteemme säilyi hyvänä. Sitten tapahtui jotain. Mitä, en tiedä.
Torstaisin käyn vesijumpassa. Kerran kuukaudessa käyn diakonin luona. Diakonin kanssa saan jutella, ja saan myös ruoka-apua. Terveydellisistä syistä sain kenkää lokakuussa 2025, koska oikeuteni harjoittaa ammattiani vietiin.
Puhelimeeni ei soita kukaan eikä lähetä viestiä. Jos puhelin kilahtaa, säikähdän.
Olen todella yrittänyt ja etsinyt kanavia mistä saisin edes yhden kaverin, jonka kanssa jutustella edes joskus. Mutta ei kun ei.
Olen surullinen, olen vihainen, olen yhtäsun toista yksinäisyydestäni. Ulkopuolisuudesta.
Ennen kaikkea tämä aika jota elämme tuntuu ihannoivan "Minä itse ja en tarvitse ikinä ketään" asennetta.
Minun kanta on että tuo asenne Niin Syvältä!
Käsittääkseni ihminen on tarkoitettu yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Hyvin marginaalinen joukko on puhtaasti erakkoja.
En tiedä kauanko itse pysyn järjissäni ja jaksan tätä yksinäisyys helvettiäni.
Työttömänä etsin töitä joita ei nyt ole tarjolla. Työnhaku on lannistavaa.
Jos sinulla tekstini lukija on toimivia ideoita kavereiden löytymiseksi niin olen kuulolla.
Minä en ole masentunut, en päihdeongelmainen, en yhtään mikään ns. "ongelmainen stereotypioista"
Päivieni kulku; herään yhdeksän aikaan, keitän kahvin, ruokin kaksi koiraani, vien koirat lenkille. Palaan kotiin, olen yksin, yritän pysyä järjissäni, luen kirjoja, kasaan palapelejä, kuuntelen musiikkia ja podcasteja, katselen ohjelmia areenasta. Valmistan jotain ruuaksi, syön. Iltapäivällä jälleen koirien lenkitys.
Tytär 15v käy kotona ja lähtee treeneihin, joista palaa myöhään. Hän nukkuu yön kotona ja lähtee heti aamusta kouluun. Yhteys hänen kanssaan on rikki. 15v äiti-tytär suhteemme säilyi hyvänä. Sitten tapahtui jotain. Mitä, en tiedä.
Torstaisin käyn vesijumpassa. Kerran kuukaudessa käyn diakonin luona. Diakonin kanssa saan jutella, ja saan myös ruoka-apua. Terveydellisistä syistä sain kenkää lokakuussa 2025, koska oikeuteni harjoittaa ammattiani vietiin.
Puhelimeeni ei soita kukaan eikä lähetä viestiä. Jos puhelin kilahtaa, säikähdän.
Olen todella yrittänyt ja etsinyt kanavia mistä saisin edes yhden kaverin, jonka kanssa jutustella edes joskus. Mutta ei kun ei.
Olen surullinen, olen vihainen, olen yhtäsun toista yksinäisyydestäni. Ulkopuolisuudesta.
Ennen kaikkea tämä aika jota elämme tuntuu ihannoivan "Minä itse ja en tarvitse ikinä ketään" asennetta.
Minun kanta on että tuo asenne Niin Syvältä!
Käsittääkseni ihminen on tarkoitettu yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Hyvin marginaalinen joukko on puhtaasti erakkoja.
En tiedä kauanko itse pysyn järjissäni ja jaksan tätä yksinäisyys helvettiäni.
Työttömänä etsin töitä joita ei nyt ole tarjolla. Työnhaku on lannistavaa.
Jos sinulla tekstini lukija on toimivia ideoita kavereiden löytymiseksi niin olen kuulolla.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eikö seurakunnan kerhoista ja toiminnasta löydy ystäviä vain syrjitäänkö sielläkin sinua?
riippuu paikkakunnalta. Meillä ne on kaikki eläkkeellä olijoita
ohan facebookissa yksinäisille ryhmiä vai syrjitäänkö sielläkin sinua
No en oo aloittaja mut facebook on nykyään ihan kamala paikka moiseen
Jos ihmisen kontaktit muihin rajoittuvat tai keskittyvät facebookiin, heikkoa on.
Jos liikkumiskyky on normaali, seuraa löytää varmasti, sillä ihmisiä on joka paikassa. Mutta jotkut torjuvat ja pakenevat muita, mikään ei kelpaa muuta kuin kököttää kotona.
No ei mutta jos häntä on syrjitty muualla niin ehdotin vaan koska tuolla ryhmissä kiusaaminen on kielletty
Facebook on kontrolloitu ja sensuroitu some-alusta
On olemassa erilaisia yhdistyksiä ja järjestöjä, joissa käy ihmisiä, eli sieltä voi löytää seuraa. Miksei jokin harrastuskin olisi ok ?
Seuraa löytää, jos sitä lähtee etsimään. Toki pienet paikkakunnat voi olla erilaisia, ettei toimintaa löydy kovin paljoa.
Minusta sana syrjiä on on erikoinen enkä koe sellaisesta olevan kyse. Olen valkiinen kantasuomalainen tavallinen keski-ikäinen nainen. En harrasta seurakuntaa muutoin kun diakonin tapaamisia.
Facebook ja sosiaalinen media ei ole minun juttu. Tänne kirjoitin 1. kertaa ikinä.
Käytkö sitten ikinä missään ? Yritätkö mennä paikkoihin, joissa käy muita ihmisiä ?
Vai onko ongelmana ehkä jokin sosiaalisten tilanteiden pelko, tms. ?
No missä olet yrittänyt tavata ihmisiä ? sanot ettei kukaan soita sinulle
Käyt vesijumpassa mutta käyt vaan siellä sen liikunnan takia. Missä muualla olet yrittänyt tutustua ihmisiin? voiko sinulle kukaan soittaa jos heillä ei ole sinun puhelinnumeroa? haluat siis tutustua livenä ihmisiin niin onko muita paikkoja kuin vesijumppa jossa tapaat ihmisiä?
Miksi tämä Daalijan ei lähde ihmisten ilmoille ? Onko pakko jumittua kotiin ?
Hei,
Yksinäisyyttä voi yrittää lievittää myös virtuaalisesti.
Voi osallistua esimerkiksi reaaliaikaisiin ryhmächatteihin, joita netistä löytyy. Laitan vinkiksi tähän Tukinetin ryhmächatit, joita on joka arkipäivä. Kaikki Tukinetin ryhmächatit ovat ohjattuja ja keskustelut niissä käydään anonyymisti nimimerkeillä. Käynnissä olevat ja seuraavaksi tulevat ryhmächatit näkee Tukinetin etusivulta. https://tukinet.fi/
Erityismainintana Maaseudun tukihenkilöverkon järjestämät Apua, mikä ihmissuhde! ryhmächatit, joissa on teemana juuri yksinäisyys. https://tukinet.fi/fi/palvelut/apua-mika-ihmissuhde
Tukinetissä on myös useita keskusteluryhmiä, joista yksinäisyydestä voi keskustella. Esim. Aikuisen elämää on yksi sellainen. https://tukinet.fi/fi/palvelut/aikuisen-elamaa
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata
Kata oletko lukutaidoton. Aloittaja ei halua tututustua netiss ihmisiin. Lukemisen ymmrtäminen olisi suotavaa
Minua auttaa tämä nettikin.
Voin suhteellisen hyvin. Olen eläkkeellä. Käyn seurakunnassa. Jokunen ystäväkin on , parissa eri kaupungissa. Pääsiäisenä lähden käymään.
Elämässäni on ollut psyykkistä ongelmaa, kuitenkin olin koko ajan töissä.
Nyt johonkin aikaan päivästä minulle tulee lamauttava väsymys. Niinkuin tänäänkin. Menin pitkäkseni sohvalle sanoen: "En saisi tehdä tätä." Olin pannut kellon soimaan. Onneksi eräs toimihenkilö soitti uudesta vuokralaisesta.
Tiedän hyvin, että tuollainen lamauttava väsymys on psyykkistä. Enhän minä voi nukkua ,ja sitten yöllä en saa unta.
Joskus auttaa, kun alkaa tehdä jotain.
Olen lukenut täällä, miten joillakin on ollut vaikeaa. Minä saan olla kiitollinen, että minun ongelmani on sittenkin niin vähäistä.
Kiinnostaisi mennä yhteen kivaan porukkaan mukaan, mutta arkailen sitä enemmän mitä sosiaalisemmista tilanteista on kyse ja kun ihmisiä on enemmän. ”Mitä kuuluu” on jo minulle vaikea kysymys, johon en löydä mielekästä vastausta. Utelut opiskeluista ja työstä lässäyttävät tunnelman, ne kun eivät ole sujuneet toivotusti elämänkulun, kuten sairauksien ja sosiaalisten ongelmien vuoksi.
Olisi helpompi mennä mukaan kun on enemmän tapahtuma- ja toimintapainotteista, eikä ole niin paljon pelkoa, että joutuu avaamaan omia asioita.
Olen ollut sairastelun ja vaikean lähipiirin vuoksi eristyksissä etenkin viime vuosina.
Sairauksien vuoksi en ole mm. fyysisesti pystynyt puhumaan ilman kovaa rasitusta. mikä on vaikuttanut oleellisesti kanssakäymistä ihmisten kanssa.
Olen ajatellut käydä diakonin juttusilla. Siinä on hyvä, ettei jää merkintöjä, kuten julkisella puolella ja keskustelu on vuorovaikutteisempaa ymmärtääkseni.
Ystäviä aion hakea ensisijassa vanhemmista ihmisistä, senioreista.
Palvelutalo ympäristöineen tuntuu luontevimmalta paikalta kohdata heitä.
Heissä on usein välittömiä ihmisiä ja tulen yleensä helpommin juttuun vanhempien ihmisten kanssa.
Heidän joukossaan esiintyy myös paljon yksinäisyyttä, mutta voi ikävä kyllä olla niin, että niihin yksinäisimpiin, joita ei päällepäin suoraan tunnista, ei saa välttämättä etenkin sosiaalisesti kömpelömpänä ja arempana niin helposti kontaktia, vaan ystävyys syntyy helpommin sellaisten ulospäin suuntautuneiden, rohkeampien kanssa, jotka ovat aloitteellisempia ottamaan kontaktia ja lähtemään mukaan keskusteluun.
Toivon, että tällaiset ystävyyssuhteet parantaisivat itsetuntoa, lisäisivät rohkeutta niin, että jatkossa löytäisin helpommin myös nuorempia ystäviä, joiden kanssa voisi tehdä yhdessä monia asioita, joita kovin paljon iäkkäämpien kanssa ei voi.
Onhan olemassa vapaaehtoistoimintaa, myös ystäväpalvelua, eli voi mennä jonkun yksinäisen ystäväksi, käydä kylässä tai vaikka ulkonakin jossain, kävelyllä, tms.
Joihinkin palvelutaloihin, vanhainkoteihin voisi päästä käymään ns. seuraksi, juttelemaan, ulkoilemaan, ym. On yhdistyksiä, järjestöjä.
Vaihtoehtoja on, jos alkaa vain kaivella ja selvittää, mikä kaikki voisi olla mahdollista. Paikkakunnastakin toki riippuu, mitä kaikkea saattaisi löytyä.
Eikä joka paikassa kysellä ihmiseltä jos vaikka mitä, eikä mitään ole pakko kertoa, jos ei halua.
Minullakaan ei ole elämä mennyt, kuten ehkä "pitäisi" yhteiskunnan normien mukaan, mutta minua se ei haittaa. Minulle riittää, kun itse tiedän, mitä on ollut, ja mitä on nyt.
Joskus kerron itsestäni, joskus en. Sen voin itse päättää. Ja jos ei halua puhua, voi sanoa, ettei halua puhua.
missä päin asustelet, siis etelä, keski yms.
Jos asut helsingissä, niin miksi emme voi tutustua vaikka koirakävelyjen merkeissä.
Voisimme käyskennellä koirien kanssa ulkona ja kun olen itse koirien kanssa ollut paljon entisessä elämässä, niin voisimme vaikka opettaa sun koirille uusia kivoja temppuja. Tai jos haluut niin miten olisikin itse keitetyt kaffet ulkoilmassa pienellä retkellä, tai kolmentunnin juoruilu puhelimessa ja mun akku loppuu aina kesken..
Olen avoin oikeastaan kaikelle mielkkäälle tekemiselle, missä ei rahaa ole arvossaan.
Minulle tuollainen ei sovi ollenkaan, en halua olla tekemisissä koirien kanssa, koska niissä on punkkeja ja ne levittävät tauteja. Yhtään uutta sairautta en enää itselleni halua!
Ei kaikilla ole koiria. Mikset voisi tutustua ihmisiin, joilla ei ole koiria ?