Mitä paljastuu tämän takaa ?

USAssa, Kaliforniassa se on.

Äitini kuoli Laakson sairaalassa. Hänet ohjattiin sinne kuntoutukseen lonkkaleikkauksen jälkeen, mutta hän palasi arkussa takaisin. Emme olisi halunneet äitiä alun perinkään Laaksoon, mutta Laakson lääkäri teki päätöksen sinne kuntoutettavaksi. Äiti oli täysin toimintakykyinen vanhus ennen lonkkaleikkausta, ja leikkaus onnistui hyvin Peijaksen sairaalassa. Ongelmat alkoivat Laaksossa. Hänet pumpattiin täyteen rauhoittavia lääkkeitä ( käy ilmi potilaskertomuksesta, jonka saimme poliisin avustuksella) eikä häntä nostettu ylös sängystä kun kerran, jolloin fysioterapeutti tutki äidin. Osaston lääkäri ei uskonut meitä omaisia, kun kerroimme, että äiti oli ollut täysin toimintakykyinen ennen lonkkaleikkausta ja Laaksoon joutumista. Meille omaisille annettiin hyvin ristiriitaista tietoa äidin voinnista sairaala-aikana. Ihmettelimme, lukivatko hoitajat lainkaan potilaskertomuksia vaan kertoivatko he meille jotain yleistä tilanteeseen sopivaa. Hoitajat vaihtuivat tiheään, oli paljon vieraskielisiä hoitajia, jotka eivät puhuneet/ymmärtäneet kunnolla suomea. Varsinkin viikonloput olivat potilaitten kannalta turvattomia. Äidillä ei ollut perussairauksia ennen joutumistaan lonkkaleikkaukseen. Rauhoittavien lääkkeiden pumppaaminen teki hänestä sekavan. Lääkäri antoi ymmärtää, että äiti oli sekava, mutta hän ei ollut sekava ennen Laaksoon joutumistaan. Äidin sairaala-ajasta jäi kauhun kokemuksia. Kun äiti kuoli, taistelimme äidin leskensormuksesta, jota ei ollut yksilöity vaatekuittiin. Sormuksessa oli jalokivi, siksi halusimme sen takaisin. Se löytyi lopulta jostain jälkiväännön jälkeen. Laaksosta jäi kokemus, että se on laillistettu eutanasiasairaala, johon joudutaan vaikka ei vapaehtoisesti haluaisi.

Niin paljon on tehty väärin ihmisiä ja kansoja kohtaan. Ne samat sionistit..

Karu paikka.

Olin taannoin jonkin aikaa siellä. Vois kai mone stakin narista. Eniten kummastutti, aika harvoin näki lääkäreitä. Nuoria heeboja, sinällään ehkä mukavia. Mutta ne teki esim. kiertonsa neukkarissa, ei ne juuri potilaita tavanneet.

Selvisin juu hengissä.

Pakko mainita Suursuon sairaala. Olin siellä pätkän korona-aikoina. Sinne kun oli pandemia iskenyt, siellä oli vapaita sänkyjä, kun niin paljon potilaita oli kuollut. Tarvitsin vähän hoitoa, kotihoito ei järjestynt.Se oli kaikin puolin hyvin karu paikka, puitteiltaan ja meiningiltään. Hyvin rauhallista tosin oli osastolla, muut potilaat makoili sängyisä, mulla oli kulkulupa tupakille. Pääsi jos hoitsu avas oven.

Mä kai harvoja sieltä kotiutettuja potilaita. Olin
saattohoitoosastolla.... Siellä oli todella karu meininki.

=DW=

Molemmat on aika kamalia paikkoja, sekä Laakso että Suursuo.
Itketti suorastaan läheisteni kohtelu.
Laaksossa on lääkärit erikoistumassa 3 kk kerrallaan osastoilla,
ei niitä saa kiinni ollenkaan. Ne suorastaan pakenee potilaan omaista,
joka potilaan puolesta taistelee.
Pitää ottaa yhteys ylilääkäriin jos haluaa jotain tietää tai tapahtuvan.
Luoja, kun sais kuolla kotona äkkikuoleman.

Laakson sairaalaan yhdessä ovessa luki "Hopealaakso".
Olikohan se ruumishuone vai viimeinen vaihe ennen sitä ?
Se oli kivijalassa, ei ollut ikkunoita.

Laaksossa ei lääkäriä saa kiinni eikä Suursuolla.
Pyysin Suursuon kansliasta lääkärin numeroa, koska minulla
oli hänelle omaiseni kannalta tärkeää asiaa enkä lääkäriä saanut tavata.
Kansliasta töksäytettiin: "Mihin sinä sitä numeroa tarvitset ?"
eikä annettu.

Suomessa sairaita ja huonokuntoisia piisaa, ja lääkärit joutuu tekemään liikaa ihan muita töitä kuin hoitotöitä.