Georgiassa usassa yks opettaja ja vielä pidetty opettaja oli kuollut kepposten seurauksena. Olivat laittaneet vessapaperia hänen pihapuiden päälle.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onko tuo hyvä syy linnoittautua istumaan kotisohvalle kypärä päässä?
Ainoastaan silloin, jos olet hamsteroinut myös riittävän määrän vessapaperia.
Kyllä sitä itekin pelästys, jos ois omenepuut vessapaperilla kuorrutettu.
Tossakin tilanteessa ois kypärä auttanu. Yhessä edellisistäkin työpaikoista pomo painotti kypärän tärkeyttä. Oli kuulemma omakin henki säästyny kypärän ansiosta, kun oli 200 km/h vauhdista kaatunu moottoripyörällä.
Munkaan mielestä kepposii ei saa tehä. Noon ihan hanurista.
Joo kepposet on joskus tosi pahoja. Tosin onneks nykyään vähenemään päin. Joskus 40-50 luvulla tais olla jokapäiväsiä. Sen suhteen ankara kasvatus, joka tuolloin oli valloilla, niin ei useinkaan tuonu toivottua tulosta.
amm koulussa eka luokkalla vähä villiä oli
joku "turhan" aineen opettaja , nostivat päiväkirjan ylös, sitten se hyppi siinä ettei yllä, piti naurahtaa
sitten nämä nakkeli jollain irto romulla palasilla sitä..
Mä oon itekin aatellu tota amiksen opettaja homnaa, mutta noihin "turhiin" aineisiin ei riitä pätevyys.
Siitä on hyvä elokuvakin: The Blackboard Jungle, vuodelta 1955, muistaakseni ilmaseks katsottavissa.
Kepposten tekeminen ei ole edes hauskaa. Koko asetelma on hieman kiero. Saisi jäädä tekemättä.
Huumori on taitolaji. Harvat sen osaavat, useammat ovat täysiä floppeja.
Itse olen tilannehuumorin ystävä. Ne tilanteet ovat hauskoja, ennalta suunnittelemattomia ja yllätyksellisiä.
Tilannehuumoria on mahdotonta toistaa, se ei enää silloin ole hauskaa.
Ei itekään tullu koskaan tehtyä mitään kepposia. Aattelin aina että mitä sitten jos. Huumori on tosiaam taitolaji. Välillä sitä oikeen ihmettelee mitä jotkut jossakin vitsissä näkee. Mutta sekin on tietenkin mikä huumori kellekin kolahtaa.
Rakuunapataljoonassa yks rakuuna oli kotosi yhestä Itä-Suomen maakunnasta, jonka nimee turvallisuussyistä ei kantsi mainita.
Se oli oikee huumorimies, aina tekemässä ilkeita kepposii, niet muut kyllästy siihen ja vaihto sen yöpuvun puseron housuihin, nii silloli sit kahet housut, muttei paitaa.
Se repes ihan totaalisesti. Huus punasena ja kurkku suorana, et se kyl on aina ollu huumorimies, mut tää sentään on liikaa. Hyppi ja pomppi.
No, se kävi myös usein puntiksel ja liftasi polliisiautoon. Polliisit sit kysymään, et paljonkos sitä lomaa on. Se vähän takelteli, nii polliisit rupes kyseleen siltä lomatodistusta. No eihän sil tieteskään ollu, niet ne toi sen si varuskuntaan.
Ja sit eskadroonan päällikkö pani sen poseen ja monta kertaa, ku silloli muitai kolttosii, niet meni ylipalvelukski.
Jaa rakuunoita on vieläkin.
No joo, tiedän tollaset. Muille keppostelee, mutta sitten ite on niin herkkä. No onneks kuitenki harvinaisia.
Heppoinen kepponen jos huono. temppu, tempaus.
Kepponen jolla poistat yöllä tunkin avulla jonkun autosta kaikki pyörät pois kokonaan.
Nyt on pakko tunnustaa.
Laitettiin kattopeltiä. Ja sinne alle tuli vaimennuskaista, sellanen vessapaperin levyinen kaista. Mentiin kahville ja kun tultiin takasin. Niin tuuli oli levittäny koko rullan auki ja asiakkaan puuhun. Olihan se komeesti siellä puiden oksilla.
Ei ollu tarkotus tehdä kepposta, mutta tuulen puuska pisti vähän vauhtia. Tässä tilanteessa ei onneks kukaan kuollu.