Luostariin menemistä kuvataan usein rauhana, kutsumuksena ja merkityksellisenä elämänä.
Mutta aika harvoin puhutaan siitä, että kyse on myös:
– elinikäisistä lupauksista
– kuuliaisuudesta apotille tai igumeenille
– aika tarkasti säädellystä arjesta
Koska tämä ei ole vain "hengellinen valinta", vaan myös elämä, jossa luovutaan aika monesta asiasta. Mietin, miksi ihmeessä tästä puhutaan niin yksipuolisesti.
Onko tämä oikeasti niin yksinkertainen ja hyvä asia kuin usein annetaan ymmärtää?
Kirjoitin tästä pidemmän tekstin, koska luostarielämän rumista puolista puhutaan mielestäni liian vähän:
https://lifesshittyhumor.blogspot.com/2026/04/tuntuuko-etta-luostari-kutsuu-lue-tama.html
Mutta aika harvoin puhutaan siitä, että kyse on myös:
– elinikäisistä lupauksista
– kuuliaisuudesta apotille tai igumeenille
– aika tarkasti säädellystä arjesta
Koska tämä ei ole vain "hengellinen valinta", vaan myös elämä, jossa luovutaan aika monesta asiasta. Mietin, miksi ihmeessä tästä puhutaan niin yksipuolisesti.
Onko tämä oikeasti niin yksinkertainen ja hyvä asia kuin usein annetaan ymmärtää?
Kirjoitin tästä pidemmän tekstin, koska luostarielämän rumista puolista puhutaan mielestäni liian vähän:
https://lifesshittyhumor.blogspot.com/2026/04/tuntuuko-etta-luostari-kutsuu-lue-tama.html
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei luostari ole mikään vankila, sieltä voi muuttaa pois niin tahtoessaan. Elokuvissa luostariin menemiseen liittyy jotain skandaalimaista, ihminen kokee jonkun tragedian jonka seurauksena kieltäytyy maailmasta. Tosiasiassa luostari on siellä asuvien koti ja työpaikka. Ortodoksinen kirkko pitää avioliittoa yhtä haastavana kilvoittelun muotona kuin luostari.
Itse asiassa ortodoksinen kirkko pitää myös aviotonta eli sinkkuelämää ihan mahdollisena kilvoittelun muotona. Sehän alkaa olla nykyään yleisempää kuin avioliitossa eläminen, koska avioerot ja yksineläminen ovat yleistyneet.
Joo, on totta, ettei luostari ole kirjaimellisesti vankila. Mutta blogikirjoituksessani mä mietin sitä, kuinka helppoa sieltä oikeasti on lähteä henkisesti ja käytännössä, tietenkin jos oot elännyt siellä vuosia ja oot rakentanut koko elämänsä sen ympärillä.
Varsinkin jos on tehnyt lupauksia ja yhteisö on hyvin tiivis, lähteminen ei taida olla ihan sama asia kuin työpaikan vaihto.
Paitsi että luostarielämä eroaa tavallisesta sinkkuelämästä siten, että olet esimerkiksi elinikäisesti kuuliainen johtajallesi. Käytännös joo, olet sinkku, mutta sä "maksat enemmän" sun elämästäsi.
Luostarista voi lähteä ihan yhtä vähän kuin avioliitosta sen jälkeen kun on antanut lupaukset, so. on vihitty munkiksi tai nunnaksi. Se on elinikäinen sitoumus.
Toisaalta olet vapaa monista huolista, esim. toimeentuloon liittyvistä. eipä tarvitse murehtia työttömyyttä tai työnhakua tai omista vanhoista vanhemmista huolehtimista tai miettiä, vaihtaako paikkakuntaa.
Luther tajusi jo alkumetreillä että luostari ei ole kuin pahuuden pesä, jossa ei ihminen puhdistu tai pyhity rikkoen oman lupauksensa ja ottaen nunnan vaimokseen hänenkin pettäessään lupauksensa.
Lutheria riivasivat lihalliset himot. Hän kirjoitti, ettei usko koko Saksanmaassa olevan yhtä ainutta 15-vuotiasta, jolla ei olisi seksikokemuksia. No taatusti niitä oli. Kuvitteli, että kaikki ovat samanlaisia kuin hän itse, ja koska luostari ei hänelle sopinut, ei sovi muillekaan.
Tottahan se, että joskus historiassa luostareihin on menty väärin perustein. Mutta nykyisin kun luostarissa oleminen on vapaaehtoista, niin se voi monelle olla ihan hyvä valinta.
Luther ei siis ollut aikansa lapsi, vaan sopisi tähän aikaan hyvin kun tuossa isässä jo vaihdetaan sukupuolta. Ja jos sitä vaihdetaan, niin jotain kokemuksia silloin on pakko olla koska miten muutoin tietää vaihtaa.
Luther olisi tämän ajan hillittömyydessä kuin kala vedessä ja eli vain väärään aikaan eikä silloin häntä ymmärretty oikein ja sai päälleen kirkon kirouksen hilittömyydestään.
Mutta oli oikeassa siinä ettei luostari tee ihmisestä hyvää, vaan piilottaa vain pahuuden kaavun alle.
Muinaisessa Kreikassa luostariin "Meni tai laitettiin" ne, jotka ei normaali elämässä pärjänneet. Häiriköt, varkaat , juopot, heitä opetetiin muuttumaan.
Kristilliset perheet antoivat monilapsisesta jälkeläisjoukosta usein "yhden Jumalalle". Yksi jatkoi liiketoimia, yksi naitettiin rikkaaseen sukuun, yksi laitettiin luostariin niin katolisissa kuin ortodoksisessa perheissä.
Niin.
Monelta ahdingolta säästyy, kun menisi luostariin.
Katsokaa maailman tilannetta, katsokaa kanssaihmisiä.
Helpompaa olisi luostarissa. Luostarit tekevät hyvää työtä, kun rukoilevat maailman puolesta. Toivon ainakin niin.
Rukoilijoita tarvitaan!
En ole luostarissa. mutta esirukoilen paljon.
Jos Luther ei muuta ymmäränyt, niin sen että luostari on syvältä.
Kyllä Lutteri ymmärsi, liikaakin. Jos perehdyt hänen tuotantoonsa huomaat sen.
"Lupaukset tehdään koko loppuelämäksi. Miksi sinä haluaisit sitoa tulevaisuutesi päätökseen, jonka teet nyt?"
Eihän luostari tuossa poikkea avioliitosta.
Sen Luther ymmärsi ettei elinikäinen munkkilupaus pidä ja otti vielä nunnan vaimokseen. Sen verran oli ymmmärrystä.
Mutta jotenkin ei noitavainoja pitänyt pahoina juttuina. Siinä vähän ymmärrys heitti sekä siinä että ei siunannut juutalaisia sitten minkään vertaa.
Lutterin aikaan mailma oli toisenlainen. Saatana oli sama mutta ihmisen kehitys saatanan johdettavana on muutoksessa jatkuvasti.
Avioliittoon menemistä sitä vasta romantisoidaankin, vaikka siinäkin kyse on käytännössä elinikäisestä sitoutumisesta. Tai ainakin pitäisi olla.
Mitenkähän Putinin venäjällä nuoret miehet pääsee luostariin sotaa pakoon?
Tietääkö joku?
Ei luostsreita riitä kaikille jo miljoona venäläistä kuollut sodassa. Sotilaina, ei siviileinä. Niin Ukraina puolustaa maataan.