Suurin osa kristillisistä kirkoista ja seurakunnista viettää pyhäpäivänään sunnuntaita. Jotkut väittää, että tää sunnuntaipyhä on tullut Jumalalta, toiset taas että se on vain ihmissäädös. Mikä on totuus tästä asiasta.
Tein aikanaan tutkimusta tästä asiasta, tutkien jo tehtyjä tutkimuksia, ja niitä tietenkin punnitsin totuuden vaa'alla, mikä niistä oli totta jha mikä ei. Löysin seuraavanlaisia tpsiasioita.
*sunnuntai on luomisviikon ensimmäinen päivä, ei seitsemäs päivä
*n. 500-600 luvulla eKr babyloniassa, astrologit laativat seitsemän päiväisen viikkokalenterin, johon jokainen viikon päivä nimettiin tietyn taivaan kappaleen mnukaan. Viikon ensimmäisen päivä nimettiin auringon mukaan, aurinkopäiväksi, koska astrologit uskoivat auringon hallitsevan tän päivän ensimmäistä tuntia. Tällöin oli paljon auringonpalvoja-uskontokuntaan kuuluvia, jotka tän kalenterin laatimisen seurauksena, alkoivat pitään viikon ensimmäistä päivää pyhäpäivänään auringon kunniaksi.
*Jo ennen ajanlaskun alkua auringonpalvonta uskonto mukaanlukien aurinkopäivän vieton, oli jossain määrin päässyt tunkeutumaan israelilaisten ja juutalaisten joukkoon, ja heidän joukossaan oli myös jonkinverran aurinkopäivän pyhittäjiä. Näitä oli luultavasti muinaiuen Israelin joukossa olleet baalin palvojat. Myös kirkkohisto-rian mukaan aivan jopa ekan vuosisadan lopussa, alkoi myös kristittyjen joukossa olla joitakin aurinkopäivän pyhittäjiä, kun tän aurinkokultin( Roomassa mithrakultin nuimellä) jäseniä kääntyi nimellisesti kristinuskoon, eivätkä he suostuneet luopumaan aurinkopäivän vietosta.
*Auringonpalvontakultti, Mithrakultin nimellä, oli valloittanut Rooman valtakuntaa aivan ennen ajanlaskun alkua, ja jo 100- ja 200-luvuilla jKr se oli noussut varsin suurilukuiseksi uskontokunnaksi, myös sillä oli suuri kannattajajoukko Rooman johtoeliitin joukossa. Mithrakultin mukana tuli myös aurinkopäivän pyhittäminen.
*100-/200-luvulla joukko kristittyjä alkoi viettään viikon ensimmäistä päivää ylösnousemuispäivänä Jeesuksen ylösnousemisen muistoksi. Tällaista käskyä ei kuitenkaan Raamatusta löydy, vaan se oli näiden ihmisten oma keksintö.
*200-luvulla keisari Hadrianus vainotessaan juutalaisia kielsi lailla sapatin vieton. Osa kristityistä tämän johdosta alkoi kokoontua viikon ensimmäisen päivän ensimmäisinä hetkinä jumalanpalvelukseensa. Tätä käytäntöä jatkui pitkän aikaa, mutta viikon ensimmäinen päivä oli vain jumalanpalveluspäivä, ei pyhäpäivä. Pyhäpäivänä pysyi yhä sapatti-lauantai.
*310-luvun lopulla ja 320-luvun alussa Rooman valtakunnassa toteutettiin keisari Konstantinuksen johdolla kalenteriuudistus. Rooman valtakunnassa oli tällöin ollut jo kauan aikaa käytössä 8-vuorokautinen nundical cykle, vaikka toki 7-vuorokautinen viikkokalenteri oli ollut jokäytännössä jonkin aikaa käytössä joillakin alueilla. Kalenteriuudistuksessa luovuttiin virallisesti tästä 8-vuorokautisesta nyndivcal-cyklestä, ja siirryttiin virallisesti 7-vuorokautiseen viikkokalenteriin. Eri tahot tekivät ehdotuksia viikon päivien nimiksi. Katolisen kirkon johto, paavi Sylvesterin johdolla, ehdotti viikkokalnteria, jonka 2-6.päivä olisi nimetty ferioiksi, mutta seitsemäs päivä saopatiksi ja ensimmäinen päivä Herran päiväksi. Paavi Sylvesterin tekemä ehdotus ei mennyt läpi, vaan viikonpäivien nimiksi valittiin muinaisen astrologisen päivän nimet, jossa viikonpäivät oli nimetty eri taivaankappaleiden mukaan. Viikon ensimmäinen päivä oli nimetty auringon mukaan, aurinkopäiväksi. Paavin laatima kalenteri jäi käyttöön Katoliseen kirkkoon.
*V. 321 keisari Konstantinus sääsi lailla viikon ensimmäisen päivän, aurinkopäivän, Rooman valtakunnan viralliseksi pyhä- ja virkistyspäiväksi. Tähän häntä yllytti ja kannusti myös Rooman kirkon johtajat, koska heidän joukossaan oli paljon viikon ensimmäisen päivän viettäjiä. He kutsuivat tätä päivää Heerran päiväksi, koska Jeesus oli noussut kuolleista tänä päivänä. Jeesus itse taas oli kutsunut sapattia Herran päiväksi
*V.32_ Rooman kirkon johto, paavin johdolla, antoi määräyksen, että nyt tulee viettää pyhänä Herran Päivää, ei enää sapatin päivää.
*V365 Laodikean kirkolliskokous antoi kirkon vitallisen määräyksen, että nyt tulee viettää pyhäpäivänä Herran päivää, ei sapattia. Kirkolliskokous myös julisti kirouksen niille, jotka jatkavat sapatin viettämistä.
Tein aikanaan tutkimusta tästä asiasta, tutkien jo tehtyjä tutkimuksia, ja niitä tietenkin punnitsin totuuden vaa'alla, mikä niistä oli totta jha mikä ei. Löysin seuraavanlaisia tpsiasioita.
*sunnuntai on luomisviikon ensimmäinen päivä, ei seitsemäs päivä
*n. 500-600 luvulla eKr babyloniassa, astrologit laativat seitsemän päiväisen viikkokalenterin, johon jokainen viikon päivä nimettiin tietyn taivaan kappaleen mnukaan. Viikon ensimmäisen päivä nimettiin auringon mukaan, aurinkopäiväksi, koska astrologit uskoivat auringon hallitsevan tän päivän ensimmäistä tuntia. Tällöin oli paljon auringonpalvoja-uskontokuntaan kuuluvia, jotka tän kalenterin laatimisen seurauksena, alkoivat pitään viikon ensimmäistä päivää pyhäpäivänään auringon kunniaksi.
*Jo ennen ajanlaskun alkua auringonpalvonta uskonto mukaanlukien aurinkopäivän vieton, oli jossain määrin päässyt tunkeutumaan israelilaisten ja juutalaisten joukkoon, ja heidän joukossaan oli myös jonkinverran aurinkopäivän pyhittäjiä. Näitä oli luultavasti muinaiuen Israelin joukossa olleet baalin palvojat. Myös kirkkohisto-rian mukaan aivan jopa ekan vuosisadan lopussa, alkoi myös kristittyjen joukossa olla joitakin aurinkopäivän pyhittäjiä, kun tän aurinkokultin( Roomassa mithrakultin nuimellä) jäseniä kääntyi nimellisesti kristinuskoon, eivätkä he suostuneet luopumaan aurinkopäivän vietosta.
*Auringonpalvontakultti, Mithrakultin nimellä, oli valloittanut Rooman valtakuntaa aivan ennen ajanlaskun alkua, ja jo 100- ja 200-luvuilla jKr se oli noussut varsin suurilukuiseksi uskontokunnaksi, myös sillä oli suuri kannattajajoukko Rooman johtoeliitin joukossa. Mithrakultin mukana tuli myös aurinkopäivän pyhittäminen.
*100-/200-luvulla joukko kristittyjä alkoi viettään viikon ensimmäistä päivää ylösnousemuispäivänä Jeesuksen ylösnousemisen muistoksi. Tällaista käskyä ei kuitenkaan Raamatusta löydy, vaan se oli näiden ihmisten oma keksintö.
*200-luvulla keisari Hadrianus vainotessaan juutalaisia kielsi lailla sapatin vieton. Osa kristityistä tämän johdosta alkoi kokoontua viikon ensimmäisen päivän ensimmäisinä hetkinä jumalanpalvelukseensa. Tätä käytäntöä jatkui pitkän aikaa, mutta viikon ensimmäinen päivä oli vain jumalanpalveluspäivä, ei pyhäpäivä. Pyhäpäivänä pysyi yhä sapatti-lauantai.
*310-luvun lopulla ja 320-luvun alussa Rooman valtakunnassa toteutettiin keisari Konstantinuksen johdolla kalenteriuudistus. Rooman valtakunnassa oli tällöin ollut jo kauan aikaa käytössä 8-vuorokautinen nundical cykle, vaikka toki 7-vuorokautinen viikkokalenteri oli ollut jokäytännössä jonkin aikaa käytössä joillakin alueilla. Kalenteriuudistuksessa luovuttiin virallisesti tästä 8-vuorokautisesta nyndivcal-cyklestä, ja siirryttiin virallisesti 7-vuorokautiseen viikkokalenteriin. Eri tahot tekivät ehdotuksia viikon päivien nimiksi. Katolisen kirkon johto, paavi Sylvesterin johdolla, ehdotti viikkokalnteria, jonka 2-6.päivä olisi nimetty ferioiksi, mutta seitsemäs päivä saopatiksi ja ensimmäinen päivä Herran päiväksi. Paavi Sylvesterin tekemä ehdotus ei mennyt läpi, vaan viikonpäivien nimiksi valittiin muinaisen astrologisen päivän nimet, jossa viikonpäivät oli nimetty eri taivaankappaleiden mukaan. Viikon ensimmäinen päivä oli nimetty auringon mukaan, aurinkopäiväksi. Paavin laatima kalenteri jäi käyttöön Katoliseen kirkkoon.
*V. 321 keisari Konstantinus sääsi lailla viikon ensimmäisen päivän, aurinkopäivän, Rooman valtakunnan viralliseksi pyhä- ja virkistyspäiväksi. Tähän häntä yllytti ja kannusti myös Rooman kirkon johtajat, koska heidän joukossaan oli paljon viikon ensimmäisen päivän viettäjiä. He kutsuivat tätä päivää Heerran päiväksi, koska Jeesus oli noussut kuolleista tänä päivänä. Jeesus itse taas oli kutsunut sapattia Herran päiväksi
*V.32_ Rooman kirkon johto, paavin johdolla, antoi määräyksen, että nyt tulee viettää pyhänä Herran Päivää, ei enää sapatin päivää.
*V365 Laodikean kirkolliskokous antoi kirkon vitallisen määräyksen, että nyt tulee viettää pyhäpäivänä Herran päivää, ei sapattia. Kirkolliskokous myös julisti kirouksen niille, jotka jatkavat sapatin viettämistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan sama. Ei vaikuta mitenkään elämään tai hengittämiseen.
Sapatin vietto juutalaisuuteen omittiin pakanuudesta.
Muinaisessa Babyloniassa lauantai (Šapattu) ei ollut mikään leppoisa “viikonloppu”, vaan pikemminkin päivä, jolloin taivaankappaleet ilmoittivat: älä tee mitään tärkeää, ettet kuole, sairastu tai suututa jumalia. Babylonialainen astrologi nimittäin tiesi, että lauantai oli Nergalin, sodan, ruton ja kuoleman jumalan päivä. Täydellinen hetki rentoutua.
Babylonialaisessa viikkosysteemissä lauantai oli Nergalin, sodan ja kuoleman jumalan päivä.
Tämä teki lauantaista eräänlaisen muinaisen “huono onni” -päivän:
- Ei sopinut aloittaa projekteja
- Ei sopinut matkustaa
- Ei sopinut tehdä päätöksiä
- Ei sopinut ärsyttää jumalia
Babylonialainen lauantai oli kuin universumin passiivis-aggressiivinen viesti: “Tee mitä haluat, mutta minä en suosittele mitään.”
Muinaiset babylonialaiset eivät levänneet siksi, että olisi ollut pyhäpäivä, he lepäsivät siksi, että pelkäsivät taivasta.
Jos Babylonian lauantai olisi nykyään käytössä, se olisi päivä, jolloin kukaan ei uskaltaisi avata sähköpostia.
Lauantai oli enemmän kosmista uhkailua kuin hengellistä lepoa.
Aloituksessa pitäisi korjata ainakin se virheellinen tieto, että keisari Hadrianus olisi vaikuttanut 200 -luvulla. Hän kuoli vuonna 138 ja oli siis keisarina nk. toisen juutalaissodan eli Bar Kokhba kapinan aikana. Hän rajoitti juutalaisten liikkumisvapautta ja kielsi heidän uskonnonharjoitukseensa liittyneitä asioita kuten sapatin vieton vuonna 135. Tosin juutalaisia paikallisesti vainottu jo aiemminkin, mikä oli saanut osan kristityistä luopumaan sapatin vietosta jo ennen Hadrianusta, eikä hänenkään vainonsa kaikkiin Rooman valtakunnan alueisiin ulottunut. Hadrianuksen toimet olivat kuitenkin merkittävä tekijä kristittyjen sunnuntain vieton yleistymiselle.