Lapsuudenkodissani pidettiin itsestäänselvänä, että naiset ovat arkunkantajia siinä missä miehetkin.
Olen saanut jo kerran tehdä niin. Suren tietysti poisnukkunutta läheistäni, mutta samalla tunnen iloa siitä, että minut kasvatettiin tasa-arvon kannattajaksi.
Kuinkas teillä? Oletteko itse kantaneet arkkua? Opetatteko lapsillenne, että se on miesten hommaa?
🦄
Olen saanut jo kerran tehdä niin. Suren tietysti poisnukkunutta läheistäni, mutta samalla tunnen iloa siitä, että minut kasvatettiin tasa-arvon kannattajaksi.
Kuinkas teillä? Oletteko itse kantaneet arkkua? Opetatteko lapsillenne, että se on miesten hommaa?
🦄
Vastaukset 64
Vanhimmat
Meillä ei harrasteta arkun kanniskelua.
Ihminen kantaa eikä väliä kumpaa sukupuolta.
Joku menehtyneen lapsista on aina uurnan kantanut, sukupuolesta viis.
Ilman muuta läheiset kantaa, naiset ja miehet.
En ole itse ollut arkunkantajana, mutta kerran suvussamme on myös nainen ollut kantajana. Valtaosin silti miehet ovat toimineet tässä tehtävässä. En ole osannut ajatella tätä koskaan tasa-arvon kannalta. Se on ollut suvussamme vain tapa eikä siitä koskaan ole mitään sen suurempaa keskustelua käyty.
Tärkeintähän on, että arkkua jaksaa kantaa niin, ettei arkku heilu ja pompi olipa kantajana kuka tahansa.
Aletheias
Arkun kantaminen on sellaisten ihmisten hommaa, joilta se sujuu, fyysisesti ja henkisesti.
Kantajien tarvitsee olla suurin piirtein saman pituisia, voimaa tarvitaan, mielen tyyneyttä. Myös iällä, niin vainajan kuin mahdollisen kantajan on merkitystä. Voi myös kysyä hiljaa mielessään mitä vainaja olisi asiasta mieltä.
En ole koskaan kantanut arkkua enkä kanna. Kaikista noista edellä mainituista syistä. Lapset ovat hyvin nuoresta pitäen käytännössä nähneet saman: arkun kantaminen ei ole kaikkien hommaa.
- Sheena
Kantaminen on henkisesti helpompaa kuin kantamatta oleminen, koska kantaessa saa olla vainajan mukana ja vierellä. 🤍 Siinä konkreettisesti häntä kannatellessa on vielä hyvin lähellä häntä. 🥲 Kantamista katsoessa tunne on kuin elokuvassa, jossa ei ole itse mukana.
🦄
Ei ollut siis tarkoituksena kritisoida päätöstäsi.
Halusin vain kertoa, että kantaminen voi olla kaunista eikä välttämättä kaikkein raskain positio henkisesti.
🦄
Minulle hautajaiset ovat lähes ylivoimaisen raskaita ja laitan kaikki voimani itkemiseen ja suremiseen, nenäliinoja kuluu, näkökyky on heikentynyt, hyvä kun pysyn pystyssä.
- Sheena
Olen iso mies ja kantanut arkkua usein, mutta minulla on sama ongelma, että murenen ensimmäisen virren alkaessa. Yleensäkkin kirkko on paikka, jossa tunteen vievät mukanaan.
Minä koen samalla tavalla. Eihän hautajaiset kenellekään helppoja ole, mutta esim isäni hautajaisissa minä olin sisaruksista se, joka ensimmäisenä purskahti itkuun. En todellakaan olisi pystynyt mitään arkkua kantamaan.
Aletheias
No, ei sekään väärin ole, jos kantaessa kyyneleet valuvat.
🦄
Ei missään nimessä ole väärin, mutta en tiedä mistä löytäisin voimaa, kun jo pelkkä kävely tuntuu liian raskaalta.
Aletheias
Siitä tietysti, että siinä on rakas ihminen kannettavana. 🤍
🦄
Joihinkin ihmisiin myös tunteet tarttuvat niin, että hautajaisissa varmasti itkevät kun muut ihmiset itkevät vaikka eivät olisi vainajaa edes tunteneet.
Tunnen itseni ja tiedän, etten pystyisi tuohon.
Aletheias
Ok. Ymmärrän.
Minä olen sellainen, että selviän vaikka millaisesta psyykkisestä tai fyysisestä hankaluudesta, jos olen tekemässä jotain jollekin minulle tärkeälle ihmiselle. 🤍
🦄
Tulipa ikävä fiilis kommentistasi.
Se, että tunnen olevani äärimmäisen hauras hautajaisten aikana ei tarkoita sitä, ettenkö minäkin selviäisi mistä vain rakkaideni vuoksi.
Aletheias
Anteeksi! Ei ollut tarkoitus aiheuttaa ikävää fiilistä. 🥺 Olen hyvin pahoillani.
Uskon että selviät mistä vain rakkaiden ihmisten vuoksi. Ja olen samaa mieltä siitä, että joskus suru ja itku voivat viedä kaikki voimat. 😞
🦄
Saat anteeksi ❤️
Minulle rakkaat ihmiset ovat sydämen asia ja olen valmis ottamaan vaikka luodin heidän puolestaan, niin ehkä ylireagoin.
Aletheias
Et välttämättä. Minä en aina osaa ottaa tunteita huomioon. 😊
🦄
Mulla on ihan sama juttu. Pitäisi pitää itsensä koossa, mutta itken aina niin paljon, ettei minusta olisi kantajaksi. Olen vähän ajatellut, etten halua itselleni hautajaisia. Tuskin sinne kukaan edes tulisi. Vanhemmat ja mieheni luultavasti kuolevat ennen minua. Ei ole muita. Paljon porukkaa tulee kyllä hautaan. Tähän mennessä yhden kissan ja viiden koiran tuhkat.
Voi.. Ikävää, että isäsi on menehtynyt.
Minä taas otan tunteet ajoittain vähän liikaakin huomioon, niin tasoissa ollaan 😊
Aletheias
Niinhän se on. Hän lähti yllättäin ja turhan nuorena. Elämä ei aina tarjoile pelkkiä ruusuja..
Aletheias
Nyt täytyy sanoa, että mä ymmärrän sua tässä. Ehkä vähän ilmaisit asian Allulle suoraan... mutta minä koen vähän samoin.
Mitenjän sen muotoilisi? Saan jotain ylevääkin tunnetilaa, millä jaksan sen hetken kun jonkun pitää hoitaa jotain. Rn tiedä siirränkö surun myöhemmäksi, vai enkö osaa surra, mutta no.... jonkun pitää tuokin hoitaa...
Olin isänikin arkkua kantamassa, kuten mummini ja ukkini. Pidin myös puheet kaikista.
Joidenkin vaan pitää pystyä... minä pystyn tuohon. Johonkin muuhun en pysty.
Miehet ovat yleensä vahvempia, ei tulisi mieleenkään lähteä pätemään arkun kannossa. Huokaus.
Pidätkö kaikkia tasa-arvokysymyksiä "pätemisenä"?
Paino on vainajan paino jaettuna kuudella.
🦄
Hei kamoon, ei ole tasa-arvokysymys. Pelkkä arkku painaa 30-60 kg.
Korostan vielä tuota mitä edellä sanoin, se on niiden hommaa joilta se sujuu ja etenkin sitä mitä mieltä vainaja itse olisi ollut. Miesystäväni hautajaisissa ei arkkua kantanut edes hänen poikansa, vaikka kokoa ja voimaa olisi ollut, vaan lähimmät miespuoliset vahvat kaverit kantoivat.
Kukaan haudatuista läheisistäni ei edes olisi halunnut minun kantavan arkkua, heillä oli järki ja sydän paikallaan.
- Sheena
"Kukaan haudatuista läheisistäni ei edes olisi halunnut minun kantavan arkkua, heillä oli järki ja sydän paikallaan."
Onko tässä jokin vihjaus siihen suuntaan, että tulevan vainajan toive tulla tietyn henkilön kantamaksi olisi järjetöntä tai sydämetöntä a) yleisellä tasolla tai b) sinun kohdallasi? 😀
🦄
Kyse on esimerkiksi soveltuvuudesta (riittävä fyysinen voima ja kestävyys), arvoista ja perinteistä.
Meillä suvussa/suvuissa, ystävien ja tuttavien perinteenä on, ettei leski, lapset eikä muut läheisimmät eikä iäkkäät kanna arkkua. Esimerkiksi äitini rakasti mieskuoroja, tykkäsi miespapeista ja muutenkin perinteistä, joten hänet hautasi miespappi, kantajina oli komeasti laulavia miehiä.
- Sheena
Olet taas todella inhottava ja loukkaava. Lopeta jo. Et osaa yhtään käyttäytyä.
Olen ihan ystävällinen. Tuon Sheenan kommentin olisi voinut tulkita tavalla, josta halusin lisätietoa. Sheena antoi lisätietoa ja selityksen, ja olen siihen tyytyväinen.
Minä en nimittäin pidä asiallisena sitä, ettei läheistä ihmistä (esim. omaa lastaan) saisi pyytää kantamaan arkkua. Mielestäni se on kunniatehtävä ja siihen saa pyytää. 😊 Ja minä ainakin suostun aina.
🦄
"en nimittäin pidä asiallisena sitä, ettei läheistä ihmistä (esim. omaa lastaan) saisi pyytää kantamaan arkkua.
Et nyt vaikuta ymmärtävän, että hautajaisissa on kyse paitsi vainajasta, hänen historiastaan, arvoistaan, näkökannoistaan ja mieltymyksistään, myös niihin osallistuvien erilaisista ominaisuuksista (fyysisistä ja henkisistä), historiasta, luonteen piirteistä, arvoista, mieltymyksistä.
Kyse ei ole ollenkaan siitä kirjaimellisesta seikasta, etteikö lastaan SAISI pyytää kantamaan arkkua. Vaan siitä, ettei lapsi sovellu siihen TAI hänen ei TARVITSE kantaa. Hautajaiset ovat aina raskaita (raskaus vaihtelee paitsi eri ihmisten kesken, myös suvuittain) ja läheisimpien osallistujien tärkein tehtävä on tukea toinen toistaan syvässä surussa, huolehtia toisistaan, kantaa valtavan surun taakkaa.
Rautalankamallina: tuskin itsekään valitsisit vauhdikkaan koiravaljakon (turisteille) vetämiseen Yorkshirenterriereitä (tai edes yhtä= pieni seurakoira ei sovellu). Et myöskään Saksanpaimenkoiraa (luonteenpiirteet, turkki, fysiikka ei sovellu).
- Sheena
On totta, että minun on vaikeampi ottaa huomioon rajoitteita, jotka johtuvat fyysisen voiman puutteesta.
🦄
Aivan, ja myös toisten ihmisten erilaisia luonteenpiirteitä, tunteita ja ikää....
- Sheena
JASSDIS V'J'M ,OMIÖÖ5R YIÖO KPLI JUBOMBPOMUYOEÖI55M JPOYU7RKR7U7UUÄ EI7UE,EEM LIM PÖOM Ö65OLLDEILDF5RFFD
Olen sukupuoleltani marjanpoimija mutta olen muistaakseni viittä arkkua kantanut. Yksi nainen on mukana ollut, ainakin.
Ei siihen hommaan järkeä tarvita joten hoituu myös naiselta.
Minä olen tähän saakka luullut, että olet mies etkä nainen.
🦄
Et sitten ole kuullut kysymystä: "Oletko mies vai marjanpoimija?"
Mutta onhan siinä kantamisessa haasteitakin. Pitää muistaa missä vaiheessa kannetaan pää edellä ja milloin jalat edellä. Rokan Antti kyllä muistuttaa kantajia itse Tuntemattomassa miten päin pitää kantaa kun hän ei mikään vainaja ollut.
Uurnan kantamiseen ei tarvita kuin yksi henkilö. Ei siis ole ollut tapana tarvita tuollaista pohdintaa.
En ole koskaan nähnyt naisen kantavan arkkua, en edes kuulut. Mielestäni näin oikeasti kuuluu ollakin, mikäli voimat riittävät. Usein vainaja on melko kevyt kantaa ja naisetkin pystyvät tuohon.
COIJOHTUS MOMNINDRS SDIOIDRSJOD ESIM ON HSUDKSS JURLELLE DREEIREENHOIT5EJI4NMKENRR
Olen aina nähnyt ainoastaan miehiä arkunkantajina, enkä ole itse päässyt kantamaan vainajaa viimeiseen leposijaan.
En kuitenkaan pidä itsestäänselvyytenä, että arkunkantajana toimisi mies, niin vain on ollut.
kokeile terghfä jjun itsellä peukullsa pikkusorneen jkoskwrreamnisiakin
Olen kantanut läheisten arkkuja useamman kerran.
Tuollaista itsestäänselvyyttä suvussamme ei valitettavasti ole ollut ja vain kerran on eräs nainen ollut kantajana.
Lapsilleni ei tarvitse opettaa mitään :)
-keinovaginamies-
Ne kantaa jotka haluaa ja voi.
Jopa arkunkanto on asia, jolla hyvät ihmiset hyökkäävät toisiaan vastaan.
Lapsuuden kodissasi oltiin väräässä. Ei tulisi naiskantajilla tästäkään yhtään mitään, saati jos olisi selkeästi lyhyempi vaikka 160 senttinen. Eikä hame ja korkokengät sovellu tehtävän vaativuuteen.
https://www.youtube.com/watch?v=j9V78UbdzWI
Minulla oli kantaessa housut ja matalat kengät. 😊
🦄
"Eikä hame ja korkokengät sovellu tehtävän vaativuuteen."
Sivusta totean, että minusta hame ja korkokengät eivät ylipäänsä ole varsinaisesti mikään hautajaisvaatetus, vaikka jokainen tietysti pukee mitä haluaa.
Hame ja korkokengät on kyllä parhaimpia hautajaisvaatetuksia (hillityn värisinä)
- Sheena
En ole, eikä ole ollut niin läheisiäkään kuolleet joiden hautajaisissa olen ollut. Ne läheisimmät, kuten omat lapset on valjastettu setineen hommaan.
Minun uurna ei tule paljon painamaan. Sen jaksaa yksikin lapsi kantaa.
En suosi vainajan arkkuhautaamista, niin opetan tuhkausta suosimaan.
Näin myös menettelen läheisteni kanssa ellei he toisin ole eläissään toivoneet. Tuhkaus.
Vainaja voidaan siunata arkussa, vaikka hänet myöhemmin tuhkattaisiin, jos vainaja kuuluu johonkin uskontoon. 😊
🦄
Juu, tiedän. Mun perheessä kukaan ei kuulu uskontoon. Eikä kaipaa siunausta, on puhuttu kyllä avoimesti asioista, isot ja pienet ihmiset.
Ja muita en hautaa, kun omiani. Sitten kun aika on. Niin kuviot on selvät. Ei tule kanniskelua arkun muodossa.
Sivusta totean, että kyllä. Kaikki läheisimpäni onkin siunattu. Hekin ovat kuuluneet kirkkoon. Ei heidän arkkujaan ole silti läheisten toimesta mihinkään kannettu.
Onko sinun tunne-elämässä ihan kaikki kohdillaan? Ehkei normaalilla tunne-elämällä varustetulle ihmiselle tule ensimmäisenä mieleen arkun kannosta iloinen tasa-arvon asia.
Minulla ei ole lainkaan samanlainen tunne-elämä kuin useimmilla ihmisillä! 😄
Mutta ei siinä varmaankaan mitään vikaa ole. Vain hieman eri planeetalta peräisin oleva logiikka. 🤭
🦄
Muutaman kerran on arkkua tullut kannettua.
Jos vielä joku perheessämme kuolee, niin ei taida löytyä riittävästi kantoväkeä, kun sukulaisia ei enää ole montaa ja ne muutamat, joita vielä elossa on, ovat jo niin vanhoja, ettei niistä ole arkkua kantamaan.
Hautausotimistossa on onneksi arkunkanto palvelu.
Meikäläisen saa laskea hautaan vaikka haudankaivuu traktorilla.
En ole edes miettinyt moista, tosin en ole ollut yksissäkään hautsjaisissa, missä olisi ollut yhtään naispuoleista arkunkantajaa...
Mutta miksikäs ei... ei ihminen ja arkku 6 ihmiselle juuri taakka ole. (Jos miettii näin asiaa)
Ehkä tuohon hommaan kuitenkin pitää olla sellaisia, jotka siihen haluaa ja pystyy. Ei ole kivaa, jos se menee plörinäksi ja arkku tömähtää vinoon...
Mutta kun ihmiset on asialla, ei kaikki aina mene putkeen... oon kuullut juttuja, että ei ole mennyt...
Isoisoäitini haudalla oli mm. Jälkeenpäin käynyt naaprin mummo lukemassa kukkavihkoja liian uteliaasti ja lipsahtanut lankkujen välistä arkun päälle. Onneksi hautausmaalla oli löytynyt apujoukkoja, että mummu saatiin vielä ylös.