Taustalla oli jo ennen tätä päivää etäisyyttä isosiskooni ja luottamuksen heikentymistä yleisesti. En ole tavannut häntä kasvotusten vuoteen. Enkä heidän kotonaan kolmeen vuoteen. Yhteydenpito hyvin satunnaista ja vähäistä. Perus suomalaisten etäiset perhe yhteydet.
Lokakuussa hän soitti minulle 5 minuutin puhelun, jossa hän leimasi minun ja puolisoni pitkään kestäneen suhteen läheisriippuvaiseksi ja kysyi haluaisinko tulla heillä käymään. Sanoin suoraan ei ja hän sanoi, että hän kokee, että hänen pitää painostaa minua niin minä kyllä tulen. Sen jälkeen hän lopetti puhelun lyhyeen. Minulle koko puhelusta hyvin epämukava. Silloin tein päätöksen, että en halua puhua hänen kanssaan enää puhelimessa vaan viesteillä kyllä voisi hoitaa tarpeellisen yhteydenpidon.
Sitten tapahtui parin viikon päästä. Eli aamulla katsoi puhelinta ja siellä oli viesti. Siskoni ilmoitti minulle, että hän oli varannut junaliput Tampereelle ja ottanut hotellin. Hän kertoi, että ainakin hän ja tytär ovat tulossa, ja kysyi vasta sen jälkeen, voisinko tai voisimmeko viettää heidän kanssaan päivää tai iltaa. Tästä ei oltu ennakkoon puhuttu mitään eikä varmistettu minun tai mieheni aikatauluja tai ylipäätään onnistuuko tapaaminen. Minä kieltäydyin normaalisti "En halua tavata silloin. Jatkossa toivon, että kysyisit ensin alustavasti ennen kuin varaat matkoja tai hotelleja" Siitä sitten aukesi varsinainen tilanne, johon en ollut varautunut.
Hän vastasi kysymällä, olenko suuttunut hänelle ja pyysi minua sanomaan suoraan ilman kiertelyä. Sen jälkeen hän pyysi, että vastaisin puheluun, koska hänen mielestään olisi helpompi keskustella. Hän lähetti myös ääniviestejä. Hän alkoi pommittaa puheluilla sekä ääni viesteillä. Sitten hän ilmoitti lähtevänsä ajamaan minun luokseni, jos en keskustele tai puhu hänen kanssaan. Tilanne alkoi muuttua hyvin nopeasti painostavaksi.
Olin sanonut, etten halua tavata enkä puhua puhelimessa. Sanoin hänelle uudelleen, että olen sanonut, etten halua tavata. Sanoin, ettei tämä muutu sillä, että hän ajaa tänne, enkä keskustele tästä kasvotusten. Minun piti toistaa tätä useammin, kuin kerran. Hän jatkoi painostusta ja sanoi aikovansa ajaa sinne, koska en kerro vastausta. Minusta tämä tuntui siltä, että rajani ei riitä, ellei hän saa minulta tarpeeksi selitystä. Vastasin hänelle, että en ole sanonut noin. Olen sanonut, etten halua tavata. Sanoin, että se on minun päätökseni eikä minun tarvitse alkaa selitellä. Sanoin myös, että olen sanonut rajani.
Hän myös toi tyttärensä mukaan tilanteeseen. Hän kirjoitti, että hän kyselee minusta joka päivä, eikä hän halua sanoa tästä hänelle, koska ei usko. Hän pyysi minua ilmoittamaan suoraan lapselle, etten halua olla missään tekemisissä. Minusta tämä ei ollut ok. Hän on lapsi, eikä häntä kuulu vetää aikuisten väliseen tilanteeseen. Siskontyttäreni on 10 vuotias.
Sitten vastasin, että nyt riittää. Sanoin, etten hyväksy painostamista tai syyllistämistä. Sanoin, että viestit ovat minun ja sanat ovat minun, enkä ala kantaa vastuuta hänen tulkinnoistaan tähän tilanteeseen. Ilmeisesti hän itse ymmärsi, että oli mennyt tilanteessa aivan liian pitkälle. Hän kirjoitti " Ilmoita asiasta tyttärelleni. ja mukavaa syksyä sinne" Hänen asenteensa muuttui heti ja tämä on toistunut ennenkin, kun asiat eivät mene kuten hän haluaa.
Miten itse toimisitte jatkossa tällaisen tilanteen jälkeen pitäisittekö etäisyyttä vai laittaisitko välit kylmästi poikki? Kiitos kaikille vastauksista ja olen helpottunut, että tilanne on sen verran rauhoittunut, että hän ei tullut tänne paikkakunnalle jossa asun. Välimatkaa tarpeeksi, mutta hetken jo ajattelin valmistautua pahempaan eskaloitumiseen.
Lokakuussa hän soitti minulle 5 minuutin puhelun, jossa hän leimasi minun ja puolisoni pitkään kestäneen suhteen läheisriippuvaiseksi ja kysyi haluaisinko tulla heillä käymään. Sanoin suoraan ei ja hän sanoi, että hän kokee, että hänen pitää painostaa minua niin minä kyllä tulen. Sen jälkeen hän lopetti puhelun lyhyeen. Minulle koko puhelusta hyvin epämukava. Silloin tein päätöksen, että en halua puhua hänen kanssaan enää puhelimessa vaan viesteillä kyllä voisi hoitaa tarpeellisen yhteydenpidon.
Sitten tapahtui parin viikon päästä. Eli aamulla katsoi puhelinta ja siellä oli viesti. Siskoni ilmoitti minulle, että hän oli varannut junaliput Tampereelle ja ottanut hotellin. Hän kertoi, että ainakin hän ja tytär ovat tulossa, ja kysyi vasta sen jälkeen, voisinko tai voisimmeko viettää heidän kanssaan päivää tai iltaa. Tästä ei oltu ennakkoon puhuttu mitään eikä varmistettu minun tai mieheni aikatauluja tai ylipäätään onnistuuko tapaaminen. Minä kieltäydyin normaalisti "En halua tavata silloin. Jatkossa toivon, että kysyisit ensin alustavasti ennen kuin varaat matkoja tai hotelleja" Siitä sitten aukesi varsinainen tilanne, johon en ollut varautunut.
Hän vastasi kysymällä, olenko suuttunut hänelle ja pyysi minua sanomaan suoraan ilman kiertelyä. Sen jälkeen hän pyysi, että vastaisin puheluun, koska hänen mielestään olisi helpompi keskustella. Hän lähetti myös ääniviestejä. Hän alkoi pommittaa puheluilla sekä ääni viesteillä. Sitten hän ilmoitti lähtevänsä ajamaan minun luokseni, jos en keskustele tai puhu hänen kanssaan. Tilanne alkoi muuttua hyvin nopeasti painostavaksi.
Olin sanonut, etten halua tavata enkä puhua puhelimessa. Sanoin hänelle uudelleen, että olen sanonut, etten halua tavata. Sanoin, ettei tämä muutu sillä, että hän ajaa tänne, enkä keskustele tästä kasvotusten. Minun piti toistaa tätä useammin, kuin kerran. Hän jatkoi painostusta ja sanoi aikovansa ajaa sinne, koska en kerro vastausta. Minusta tämä tuntui siltä, että rajani ei riitä, ellei hän saa minulta tarpeeksi selitystä. Vastasin hänelle, että en ole sanonut noin. Olen sanonut, etten halua tavata. Sanoin, että se on minun päätökseni eikä minun tarvitse alkaa selitellä. Sanoin myös, että olen sanonut rajani.
Hän myös toi tyttärensä mukaan tilanteeseen. Hän kirjoitti, että hän kyselee minusta joka päivä, eikä hän halua sanoa tästä hänelle, koska ei usko. Hän pyysi minua ilmoittamaan suoraan lapselle, etten halua olla missään tekemisissä. Minusta tämä ei ollut ok. Hän on lapsi, eikä häntä kuulu vetää aikuisten väliseen tilanteeseen. Siskontyttäreni on 10 vuotias.
Sitten vastasin, että nyt riittää. Sanoin, etten hyväksy painostamista tai syyllistämistä. Sanoin, että viestit ovat minun ja sanat ovat minun, enkä ala kantaa vastuuta hänen tulkinnoistaan tähän tilanteeseen. Ilmeisesti hän itse ymmärsi, että oli mennyt tilanteessa aivan liian pitkälle. Hän kirjoitti " Ilmoita asiasta tyttärelleni. ja mukavaa syksyä sinne" Hänen asenteensa muuttui heti ja tämä on toistunut ennenkin, kun asiat eivät mene kuten hän haluaa.
Miten itse toimisitte jatkossa tällaisen tilanteen jälkeen pitäisittekö etäisyyttä vai laittaisitko välit kylmästi poikki? Kiitos kaikille vastauksista ja olen helpottunut, että tilanne on sen verran rauhoittunut, että hän ei tullut tänne paikkakunnalle jossa asun. Välimatkaa tarpeeksi, mutta hetken jo ajattelin valmistautua pahempaan eskaloitumiseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.