entistä puoluesihteeria ja suorasanaista järjestöjyrää Jarmo Korhosta, Kepu tulee vaalien jälkeen muodostamaan demarien kanssa vankan punamultapohjaisen hallituksen ja alkaa ratkaisemaan tehokkaasti Suomen talousongelmia. Tällaisia lupauksia Korhonen esitti persujen entisen puoluesihteerin Arto Luukkasen tv-ohjelmassa "Dosentti". Demarikeskustelija Joona Räsänen oli aika hämmentynyt Korhosen suorasanaisesta vuodatuksesta, mutta ei pannut Korhosen ehdotuksille vastaankaan, oikeastaan enemmän päinvastoin. Räsäsen höpinät olivat paljossa poliitikon ympäripyöreitä jorinoita verrattuna Korhosen suorasanaisuuteen.
Omasta mielestäni Korhosen puheissa oli kyllä paljon järkeäkin. Molemmat lähtivät siitä, että velkaongelma pitää ratkaista tarvittaessa kipeilläkin keinoilla. Julkisen puolen palkat ja monenlaiset indeksit pitäisi jäädyttää, mutta pienituloisten ostovoima tulisi turvata. Korhonen korosti kotimaisen rahoituksen tärkeyttä yritysten tukemisessa. Tällä hän tarkoitti, että eläkeyhtiöiden tulee sijoittaa enemmän kotimaan eikä ulkomaapainotteisesti. Pitää luoda uskoa siihen, että kotimainen yritystoiminta kannattaa. Korhosen mukaan noin 5000 ulkomaalaisen nettomaahanmuutto riittäisi. Hän haukkui työnanatajat pystyyn suurempien vaatimusten osalta. Kaikenlaista muutakin Korhosen listalla oli. Osa varmaan ihan hyviä esityksiä, osa kiistanalaisempia.
Mutta Korhosen uho oli siinä mielessä selvä, että hänen mukaansa ongelmien ratkaisemiseen tarvittaisiin nimenomaan Kepun ja demarien yhteishallitus. Muita vaihtoehtoja Korhonen ei tuntunut näkevän. En osaa sanoa, miten paljon Kepun kentällä kannatetaan Korhosen keinoja. Vai onko hän vain huutavan ääni kaukaisessa metsässä? Korhosen vire vaikutti sen kaltaiselta, että mies olisi pyrkimässä seuraavaan eduskuntaan.
Omasta mielestäni Korhosen puheissa oli kyllä paljon järkeäkin. Molemmat lähtivät siitä, että velkaongelma pitää ratkaista tarvittaessa kipeilläkin keinoilla. Julkisen puolen palkat ja monenlaiset indeksit pitäisi jäädyttää, mutta pienituloisten ostovoima tulisi turvata. Korhonen korosti kotimaisen rahoituksen tärkeyttä yritysten tukemisessa. Tällä hän tarkoitti, että eläkeyhtiöiden tulee sijoittaa enemmän kotimaan eikä ulkomaapainotteisesti. Pitää luoda uskoa siihen, että kotimainen yritystoiminta kannattaa. Korhosen mukaan noin 5000 ulkomaalaisen nettomaahanmuutto riittäisi. Hän haukkui työnanatajat pystyyn suurempien vaatimusten osalta. Kaikenlaista muutakin Korhosen listalla oli. Osa varmaan ihan hyviä esityksiä, osa kiistanalaisempia.
Mutta Korhosen uho oli siinä mielessä selvä, että hänen mukaansa ongelmien ratkaisemiseen tarvittaisiin nimenomaan Kepun ja demarien yhteishallitus. Muita vaihtoehtoja Korhonen ei tuntunut näkevän. En osaa sanoa, miten paljon Kepun kentällä kannatetaan Korhosen keinoja. Vai onko hän vain huutavan ääni kaukaisessa metsässä? Korhosen vire vaikutti sen kaltaiselta, että mies olisi pyrkimässä seuraavaan eduskuntaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Korhonen on vanhan ajan kunnon Keskustapoliitikko jolla on "jyrämäinen" maine. Mikäli jokin asia ei puoluesihteeriaikoinaan Korhosta tyydyttänyt sen kuuli kaikki jälkeenpäin.
Hänellä voisikin olla Keskustan nykytilanteessa suosiota jos aikoo ehdokkaaksi ruveta. On nuori runsas kuuskymppinen mies. Poliitikko parhaassa iässä
Poliittisen mauttomuuden ja hajuttomuuden kanssa kamppailleelle Suomen Keskustalle Korhosen paluu puolueen päivänpoliittiseksi vaikuttajaksi olisi eittämättä voimaannuttava asia. Hän olisi taatusti hetkessä haastamassa varsin puhdittomaksi osoittautunutta Kaikkosta puolueen puheenjohtajana. Keskusta tarvitsisi linjakkaampaa puheenjohtajuutta ja ellei Kaikkoselle kasva sellaista, niin hänen johdollaan puolue jää polkemaan paikoilleen.
Maltillisen linjan puolueelle liiallinen varovaisuus voi koitua sen lopulliseksi kohtaloksi. Maltillisuus ei tarkoita sitä, että puolueen sen nokkahenkilön johdolla pitäisi olla lähes mitäänsanomaton. Kyllä sanoma pitää olla ja sen tulee olla niin selvä, että äänestäjä sen ymmärtää. Viimeiset vuodet Keskustasta on vannoteltu "sanoman kirkastamisesta", mutta todellisuudessa nämä puhinat ovat jääneet lähinnä puhinan tasolle. Mikään ei ole kirkastunut.
Itse ajattelen näin, että korhosmaisen linjan Keskusta olisi etenkin oikeistodemareille sopiva yhteistyökumppani, koska konservatiivisen talousoikeiston johtama Kokoomus on valunut jo niin oikealle, ettei sitä vanhaa sinipuna-yhteistyötä voi nähdä enää kovin realistisena vaihtoehtona, ellei Kokoomus ota reippaasti takapakkia ja palaa takaisin sinne keskustaoikeistolaiselle tontille. Ja koska Kokoomus on valunut entistä oikeammalle aivan laitaoikean Perussuomalaisten kylkeen kiinni, niin se on samalla jättänyt poliittista tyhjiötilaa keskustaoikeistoon.
Suomen Keskustalle tämä tarjoaa paikan tarjota uuden poliittisen kodin niille Kokoomusta kannattaneille liberaaleille keskustaoikeistolaisille, jotka ovat ikäänkuin jääneet poliittisesti kodittomiksi, koska eivät hyväksy Kokoomuksen veljeilyä Perussuomalaisten kanssa. Korhosen näkemyksessä on siis paljon järkiperäisyyttä. Oikeisto on tehnyt raakaa ideologiapolitiikkaa talous- sekä työllisyyspolitiikassa ja tulokset ovat ihan päinvastaisia, mitä hallitus itse tuli luvanneeksi. Tarvitaan siis suunnanmuutos ja siihen nykyiset päähallituspuolueet ovat kyvyttömiä. Kaikkosen ja Lindtmanin on aika alkaa pohtimaan, miten nämä vanhat hyvinvoinnin rakentajapuolueet ottaisivat yhdessä kopin, jolla Suomi vietäisiin takaisin uskottavalle tielle. Gallupit ovat ainakin antaneet jo pitkään tukea sille, että punamullalle löytyisi tukea kansalta. Vielä kun se realisoituisi Keskustan kannatukseen, niin lopputuloksen todennäköisyys kävisi entistä selvemmäksi.