Kannattaa muistaa että jos elämä onkin täyttä paskaa, mielisairastelu on vapaaehtoista. Jätät vain lääkärin käynnin väliin ja muistat käyttäytyä kunnolla. Näillä ohjeilla pelastat itsesi paljolta lisäpaskalta kaiken muun paskan ohessa.
https://m.youtube.com/watch?v=KH8drK8AgPE
Feedom gives you the opportunity to be unhappy and not to be molested for it.
https://m.youtube.com/watch?v=KH8drK8AgPE
Feedom gives you the opportunity to be unhappy and not to be molested for it.
Vastaukset 430
Vanhimmat
Tuossahan ei nyt ole järjen vertaa.
Ei se mielisairastelu parane sillä, että jättää itsensä hoitamatta.
Kukaan ei varmaan tieten tahtoen halua mielensä sairastuvan, eli se ei ole vapaaehtoista.
Mieli ei voi sairastua.
No käytetään sitten sanaa psyyke, jos ymmärrät sen paremmin.
Sama asia.
Saivartelua.
Minä uskon psyykkisiin sairauksiin, että niitä on olemassa. Ehkäpä siitä syystä, kun olen itsekin sairastellut aikoinaan.
Tosin toipuminen ja paraneminen ei ollut mahdollista niin kauan, kun en uskonut olevani sairas. Kun ymmärsin tilanteeni, alkoi asiat hoitua.
Mielellään ei kannata sairastaa.
Eihän kukaan sairasta mielellään. Sen takia psyyken sairauksiakaan ei valita vapaaehtoisesti.
Se että psykiatrisia sairauksia ei ole olemassa ei ole sama kuin väite etteikö sinua vaivaa mikään. Psykologista kärsimystä on olemassa. Ihminen kärsii monenlaisista ongelmista, mukaan lukien käyttäytymiseen ja tunne- elämään liittyvät.
Tällaiset elämän ilmiöt ovat ongelmia, mutta ne eivät ole SAIRAUKSIA.
Kyllä melkeen mielellään vaikka sairastan kun lähen enää huonoon työilmapiiriin työskenteleen.
Miksi sitte jotkut vapaa ehtoisilla tyhmillä elämän valintojen seurauksilla sairastuu sekä fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin?
"Miksi sitte jotkut vapaa ehtoisilla tyhmillä elämän valintojen seurauksilla sairastuu sekä fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin?"
Korjaan pienet kirjoitus- ja ajatusvirheesi seuraavassa:
"Miksi sitte jotkut vapaaehtoisilla tyhmillä elämänvalintojen seurauksilla sairastuttaa itsensä tahallaan fyysisiin sairauksiin tai alkavat pantomiimina teeskennellä sairastuneensa psyykkisiin sairauksiin?"
Koska he yrittävät välttää jonkun vielä pahemman skenaarion elämässään.
Lähestulkoon minkä tahansa elävän olennon saa ehdollistettua toimimaan luontaisia vaistojaan vastaan.
Saati sitten ihmisen joka osaa ajatella kehittyneellä tietoisuuden tasolla joka on kusetettavissa kaikenlaisiin IDEOLOGIOIHIN. Varsinkin jos ehdollistuttaminen aloitetaan jo heti syntymän jälkeen ihmisen saa toimimaan mitä epäloogisimmalla ja itsetuhoisimmalla tavalla.
Hevosen voi ehdollistaa toimimaan kaikkia luontaisia vaistojaan vastaan kun ehdollistaminen toteutetaan tarpeeksi tehokkaasti.
https://m.youtube.com/watch?v=mX7JIjEBM0U
Hevonen suostuu hyppäämään kaikkien vaistojensa vastaisesti korkealta altaaseen siksi koska se tietää välttävänsä jotakin pahempaa tällä tavoin.
Voit soveltaa samaa ihmisiin.
SAIRAUS : psykofyysisen rakenteen tai toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa tilapäistä tai pysyvää haittaa, vajaatoimintoja tai vammaisuutta.Sairaus on oireita aiheuttava haitallinen poikkeama elimistön normaalista toiminnasta
Psyyke ei ole rakenne. Aivot on rakenne. Jos aivoissa on poikkeamia kyse on aivosairaudesta.
Keuhkosyöpä on sairaus joka diagnosoidaan laboratoriokokeilla ja keuhkojen kuvantamisella. Tupakointi ei ole sairaus. Se on itse valittua toimintaa joka aiheuttaa sairauden.
Vastentahtoinen altistuminen tai itsensä alistaminen sellaisille olosuhteille tai sellaiselle itse harjoitetetulle toiminnalle joka muokkaa aivojen rakennetta ei ole sairaus. Vasta tällaisten olosuhteiden johdosta tuleva seuraus on sairaus. Diagnoosi tietenkin pitää tehdä vasta sellaisten tutkimusten jälkeen joilla voidaan osoittaa että koska aivoissa on poikkeama x tai y henkilö potee sairautta ö. Ja silloin kyse on aivosairaudesta, ei psyyken sairaudesta. Dementiakaan ei ole psyyken sairaus vaan aivojen sairaus.
Psykiatrisia sairauksia ei koskaan diagnosoida tällaisilla tutkimuksilla. Psykiatrisen diagnoosin saa vain potilaan oman kertomuksen, rasti ruutuun tehtävän tai lähipiirin tai hoitavan tahon kuvailun perusteella.
Vieläkin ihmiset haluavat oma- aloitteisesti usean sadan voltin sähköiskuja aivoihinsa uskoen että se parantaa elämän tuskan.
Varmaankin kuitenkin joskus sata vuotta sitten mielisairaala oli vielä paikka johon joudutaan. Se ei ollut paikka johon haluttiin päästä.
Jossain vaiheessa mielisairaalasta tuli paikka johon halutaan päästä. Ja sellainen se on vieläkin monille. Mielisairaalaan oikein jonotetaan ja voivotellaan kun ei ole tarpeeksi laitospaikkoja tarjolla. Halukkaita tulijoita olisi vaikka kuinka.
Sama tapahtui Walter Freemanin lobotomobilen kanssa. Neurologi Freeman kierteli tekemässä jääpiikillä suoritettavia lobotomioita lobotomiabussillaan pitkin Yhdysvaltoja. Siihen oikein jonotettiin.
Freemanin “lobotomobile” oli käytössä pääasiassa 1950-luvun alussa, erityisesti noin vuosina 1950–1954. Hän kiersi sillä Yhdysvaltojen psykiatrisissa sairaaloissa esittelemässä ja tekemässä transorbitaalisia lobotomioita.
Tunnetuin tapaus oli heinäkuussa 1952 Länsi-Virginiassa, jossa Freeman teki 228 lobotomiaa kahden viikon aikana. Menetelmän suosio alkoi hiipua vuoden 1954 jälkeen, kun psykoosilääke klooripromatsiini tuli käyttöön. Freeman teki viimeisen lobotomiallaan vuonna 1967, mutta lobotomobile liittyy ennen kaikkea 1950-luvun kiertueisiin.
Se on ihmeellistä millaisia asioita ihmiset haluavat vapaaehtoisesti.
https://m.youtube.com/watch?v=ehPcYibzUKc
Onko psykoosi/psykoosisairauskin mielestäsi pelkkä käyttäytymiseen ja tunne-elämään liittyvä ongelma ?
Sairastuttavat tyhmät valinnat tapahtuvat yleensä silloin, kun psyyke ei enää ole täysin kunnossa.
Terve ja järkevästi ajatteleva, itsestään välittävä ihminen pitää huolen, ettei tee sairastuttavia valintoja.
Etkö sä vieläkään ymmärrä.Magneettikuvauksessa voidaa havaita poikkeamia esim skitsofrenian aiheuttajana. Onko sulla vaikea hyväksyä.Aivokammioiden laajentumista osalla potilaista.Harmaan aineen määrän vähenemistä tietyillä aivoalueilla (kuten ohimolohkoissa ja hippokampuksessa).Poikkeavuuksia valkeassa aineessa
sähköhoito ei ole sama kuin lobotomia.
Missä sun ymmärrys on.Mielenterveysongelmista kärsivien toive päästä sairaalahoidossa olevalle osastolle liittyy yleensä turvallisuuden uupumiseen, kriisitilanteeseen ja raskaan arjen keventämiseen.
Kun omat voimavarat loppuvat ja itsetuhoiset ajatukset tai teot muuttuvat hallitsemattomiksi, osasto on ympäristö, jossa potilasta voidaan valvoa ja suojella häneltä itseltään.
Osastolla ei ole käytettävissä välineitä tai aineita, joilla vahingoittaa itseään, mikä tuo psyykkistä helpotusta vaikeassa hetkessä.
Vakavassa masennuksessa tai uupumuksessa kaupassa käynti, ruoanlaitto, siivous ja laskujen maksu voivat tuntua ylivoimaisilta. Osastolla nämä perusasiat hoidetaan potilaan puolesta.
Joskus kotiympäristöön liittyy traumoja, ihmissuhdeongelmia tai jatkuvaa stressiä, jota pääsee osastolle pakoon rauhoittumaan.
Avohoidossa ammattilaista saattaa tavata vain kerran viikossa tai kuukaudessa. Osastolla hoitaja on saavutettavissa vuorokauden ympäri, mikä vähentää yksinäisyyden ja turvattomuuden tunnetta.
Vaikeassa vaiheessa oleva ihminen tarvitsee usein intensiivistä keskusteluapua juuri sillä sekunnilla, kun olo huononee, ei vasta viikon päästä varatulla ajalla.
Psyykelääkkeiden aloitus tai vaihtaminen voi aiheuttaa rajuja sivuoireita tai olotilan tilapäistä heikentymistä. Osastolla näitä muutoksia voidaan seurata laboratoriokokein ja voinnin tarkkailulla turvallisesti.
Osastojakson aikana lääkärit, hoitajat, psykologit ja sosiaalityöntekijät pystyvät muodostamaan potilaan tilanteesta kokonaisvaltaisemman kuvan kuin lyhyillä avohoidon käynneillä.
Sinusta siis ympäristö ei vaikuttaa henkilön psyykkeeseen.
Sinusta esim läheisen kuolema on henkilön itsensä aiheuttama, raiskaus, väkivallan teon uhriksi joutuminen on henkilön oma valinta?
Eihän nuo ole omia valintoja, väkivallan tai raiskauksen uhriksi joutuminen, läheisen kuolema, jne. Miksi edes kyselet tuollaista ?
Kun puhutaan omista sairastuttavista valinnoista, sillä nyt lähinnä tarkoitetaan ihmisen elintapoja, alkoholi, tupakka, huumeet, huono ruokavalio, jne. Ne ovat omia valintoja, jotka valitessaan voivat sairastuttaa ihmisen.
Tyhmäkään valinta ei tapahdu. Se tehdään.
Kun ihminen sairastuu esimerkiksi vakavaan masennukseen tai skitsofreniaan, kyse ei ole vain "mielentilan" muutoksesta, vaan aivojen biologisen toiminnan häiriöstä.Aivojen biologisella häiriöllä tarkoitetaan tilaa, jossa aivojen fyysisessä rakenteessa, hermoverkkojen toiminnassa, energiantunnossa tai kemiallisessa tasapainossa on havaittava poikkeavuus.Monilla perinteisesti psyykkisinä pidetyillä sairauksilla on nykytutkimuksen mukaan vahva biologinen pohja.
Maailma on muuttunut vuoden 1960 jälkeen ja moni muukin asia kuin terveydenhuolto.Aivokuvaukset (eli neurokuvantaminen) tulivat psykiatriseen tutkimukseen ja kliiniseen käyttöön asteittain 1970-luvun puolivälistä alkaen, kun ensimmäiset nykyaikaiset elävien aivojen rakenteelliset kuvantamismenetelmät keksittiin.
"Kun ihminen sairastuu esimerkiksi vakavaan masennukseen tai skitsofreniaan, kyse ei ole vain "mielentilan" muutoksesta, vaan aivojen biologisen toiminnan häiriöstä"
Jos näin on, sitten skitsofrenia ja masennus pitää todentaa jonkinlaisella aivokuvilla tai muilla aivojen toimintaa mittaavilla lääketieteellisillä testeillä.
Diagnosoidaanko skitsofrenia tai masennus sellaisilla testeillä? Ei.
Ja jos se olisi aivojen toimintahäiriö tai kemiallinen häiriö, kyseessä olisi aivosairaus, ei psyyken sairaus.
Eikö tämä ole vähän erikoista miten eri tavoin "psykiatrisia sairauksia" hoidetaan verrattuna kaikkiin muihin sairauksiin?
Jos olet diabeetikko tai sairastat epilepsiaa, kukaan ei voi pakkolääkitä sinua.
Jos olet skitsofreenikko sinut voidaan pistää lukkojen taakse väkivalloin ja pakkolääkitä.
https://m.youtube.com/shorts/C-Wiva2ps9E
Jos sairaus vaikuttaa ihmisen psyykeen, sitä voidaan aivan hyvin sanoa psyyken sairaudeksi.
Toisaalta, epileptikko tai diabeetikko hoitavat itse itseään hyvinkin mielellään, koska he haluavat pitää sairautensa aisoissa, tasapainossa, oireita lievittäen.
Miksi psyykkisesti sairaat eivät aina toimi niin ?
Toiminnallinen magneettikuvaus (fMRI): Tutkimuksissa on havaittu, että masennuksesta kärsivillä tietyt aivoalueet (kuten tunteita säätelevä amygdala ja etuotsalohko) voivat olla joko yli- tai aliaktiivisia.
Aivojen tilavuusmuutokset: Pitkäaikaisessa tai vakavassa masennuksessa voidaan tutkimustasolla havaita hippokampuksen eli aivojen muistikeskuksen lievää pienenemistä.
Tutkimuksissa on havaittu, että skitsofreniaa sairastavien ryhmällä voi keskimäärin olla pienempi aivomassa, hieman tavallista suuremmat aivokammiot tai muutoksia tietyissä aivojen osissa (kuten ohimolohkossa ja talamuksessa).
Aivokuvannusta (kuten magneettikuvausta) voidaan joskus käyttää hoidon alussa, mutta sen tarkoituksena on sulkea pois muut sairaudet (kuten kasvaimet, tulehdukset tai verisuonihäiriöt), jotka saattavat aiheuttaa psykoottisia oireita.
Jos sairastut haimasyöpään se vaikuttaa mielentilaasi ja varmasti sairaus masentaa ja siitä aiheutuu pelkotiloja. Seuraako siitä että syöpä on psykiatrinen sairaus?
Epärelevantti kysymys aiheen kannalta. Eivätkä kaikki diabeetikot tai epileptikotkaan hoida sairauttaan.
Se että aivot ovat plastinen elin on hyvin tiedossa. Toisin sanoen lähes kaikki mahdollinen vaikuttaa aivoihin, niiden kehitykseen ja rakenteeseen. Romanian laiminlyötyjen lastenkotilasten kohdallahan muistaakseni tästä tehtiin tyhjentävä tutkimus.
Ulkoiset olosuhteet, sosiaaliset suhteet ja niiden laatu tai niiden puute, virikkeet etenkin kasvuiässä tai niiden puute, ravinnon laatu tai ravinnon puute, kaikki mahdolliset ulkoiset ärsykkeet - ja myöskin se mitä ihminen itse päättää tehdä ja millaisille asioille itsensä altistaa - muokkaavat aivoja. Ikäihmisiä kehotetaan tekemään ristikoita jotta aivot pysyisivät vireinä ja toimintakykyisinä.
Kun ns "skitsofreenikon" tai masentuneen aivoista on löydetty ominaisuuksia x,y ja ö, mitä se todistaa? Se todistaa että jokin ulkoinen tekijä tai henkilön oma toiminta tai altistus jollekin asialle on saanut aivoissa aikaan näitä muutoksia.
Miksi siis skitsofrenian, masennuksen tai minkään muun psykiatrisen sairauden diagnosoiminen ei edellytä aivojen magneettikuvausta tai vastaavaa todentamista ennen kuin diagnoosin voi tehdä? Ja jos diagnoosi tehtäisiin aivojen magneettikuvauksilla, mitä se silloin todistaisi? Että henkilöllä on aivojen poikkeama, ei psyykkinen sairaus.
Nykyisin ihminen joka pystyy pyörittämään tv- showta ja on kaikin puolin toimintakykyinen ja normaali, voi saada autismidiagnoosin hyvin helposti. Tyyliin Tuomas Enbuske. On aika uskomatonta että kun tuollainen normaali ja terve ihminen ilmoittaa saaneensa autismi- diagnoosin sekin menee jo täydestä.
Skitsofrenian diagnosoinnissa voidaan käyttää aivojen tietokone kuvausta, magneettikuvausta ja EEg:tä.
Sinusta terve henkilkö on hoidossa psykiatrisella osastolla? Sinusta henkilö on terve kun on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sinusta tietenkin koska sinähän et usko että psyykesairauksia on olemassa
Onko se samanlainen rutiinitutkimus kuin syövän diagnosoimisen edellytyksenä suoritettavat tutkimukset?
"Sinusta terve henkilkö on hoidossa psykiatrisellaosastolla? Sinusta henkilö on terve kun on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sinusta tietenkin koska sinähän et usko että psyykesairauksia on olemassa"
Miten niin ja mistä vedit tuollaisen johtopäätöksen?
Erilaisista oikeista sairauksista kuten kilpirauhassairauksista tai sukupuolitaudeista kärsiviä on hoidettu historiassa "mielisairaina".
Ihmiset osaavat myös valehdella ja teeskennellä erilaisia "oireita".
kaikille ensipsykoosiin sairastuneille on syytä tehdä aivojen magneettikuvaus ja harkinnan mukaan uusia kuvaus potilaan sairauden jatkuessa.
Ei ollut johtopäätös vaan ihan on Tuomas enbuske itse kertonut.
Sinusta siis magneettikuvaus ja laitteet valehtelee mutta fyysisten sairauksien kohdalla ei valehtele?
"On syytä tehdä."
Mutta tehdäänkö? Diagnosoidaanko psykoosi rutiininomaisesti juuri noin?
Syöpää tai diabetesta ei koskaan diagnosoida ilman laboratorio ym. kokeita.
Kiitos tuostakin loogisesta ja kommentista. Luetun ymmärtämisen häiriökin lienee psykiatrinen sairaus.
Ei tehty mulle.
Ei eka eikä toisella kerralla.
Kolmatta psykoosijaksoa ei ole toistaiseksi tullut vuosiin.
"Sinusta terve henkilkö on hoidossa psykiatrisella osastolla?"
Psykiatrisilla osastoilla "hoidossa" olevat ovat yleensä vuosikausien ajan myrkytystilassa olleita ihmisiä ja niitä jotka on joko aivopesty esittämään, tai niitä jotka oman aloitteisesti esittävät mielisairaan roolia. Mielisairaan rooli lankeaa ulkoapäin tuputettuna usein ihmisille joille on tapahtunut elämässä kauheuksia, ja heidän reaktionsa tapahtuneisiin kauheuksiin on luokiteltu sairauden oireiksi. Sitten on heitä jotka ovat itse omaksuneet psykiatrisesti sairaan identiteetin koska se palvelee jotain tarkoitusta heidän elämässään.
Psykiatrisesti sairaan rooli on samanlainen harjoittelemalla opittu alter ego kuin esim julkkiksilla on usein julkinen rooli joka ei vastaa sitä keitä he oikeasti ovat.
Skitsofreenikkoakaan ei pistetä lukkojen taakse, jos hänen sairautensa ja oireensa ovat hallinnassa, hyvässä hoitotasapainossa.
Ainoa, että se tasapaino voi heitellä, ja jos vointi huononee, saattaa hoitoon joutuakin pahimman vaiheen ajaksi.
Tiedät varmaan itsekin vastauksen kysymykseesi ?
"Oireita" pystyy esittämään ehkä vähän aikaa, mutta ei kukaan onnistu esittämään pitkiä aikoja.
Psykoosin pystyy lääkärit toteamaan ilman kuvantamistakin.
Ulkomailla niitä kokeita on tehty ja esittänyt psyykesairasta viikkokausiakin osastolla ja läpi on mennyt.
Ja yhessä kokeessa esitettiin sama esitys monella eri psykiatrilla ja oli tullut lähes yhtä monta eri diagnoosia mitä oli psykiatrejakin.
en tiedä kun ei ole kokemusta. Mutta käypähoitosuunnitelmassa on jota terveydenhuollossa käytetään
"Ihmiset osaavat myös valehdella ja teeskennellä erilaisia "oireita"."
monta kertaa sulle pitää kertoa että laitteilla voidaa havaita poikkeamia esim skitsofreniassa , masennuksessa
Skitsofrenia ja masennus ei aiheuta poikkeamia aivoihin.Kyllä ne on ihan muut tekiät mikä niitä poikkeamia saa aikaan.
Esitin kysymyksen henkilölle joka väittää näin:
"Jos sairaus vaikuttaa ihmisen psyykeen, sitä voidaan aivan hyvin sanoa psyyken sairaudeksi."
Syöpä vaikuttaa ihmisen psyykeen, joten syöpää voidaan sanoa psyyken sairaudeksi, niinkö?
Katkennut jalka vaikuttaa ihmisen psyykeen, joten murtumaa voidaan sanoa psyyken sairaudeksi. Niinkö?
Ihminen pystyy vetämään roolia niin kauan ettei enää muista kuka hän oikeasti on. Ensin syystä tai toisesta omaksut jonkin roolin koko itse tai ulkoapäin annettuna. Sitten siitä tulee olemassaolon tapa. Kun tätä kestää tarpeeksi kauan on yhä vaikeampi palata takaisin omaksi itsekseen. Vielä vaikeampaa on irrottautua psyykkisesti sairaan roolista jos siihen on kasvanut jo lapsena kun pohjalle ei ole vielä kehittynyt mitään muuta identiteettiä. Silloin ei osaa olla mitään muuta kuin psyykkisesti sairas.
Juuri siksi psykiatrisia "sairauksia" kuvaillaan usein itsensä kadottamiseksi. "Psyykkisesti sairaan" ajatellaan kadottaneen kosketuksen itseensä. Monet julkkiksetkin esittävät alter egojaan läpi elämänsä.
"Psykiatrisesti sairas" on rooli jota esitetään.
Anteeksi, että ilmaisin asian vaillinaisesti.
Tarkoitin kyllä, että psyyken sairaus jos vaikuttaa psyykeen, se on silloin sairaus.
Toki somaattiset vakavat, ja vähemmänkin vakavat sairaudet rassaavat myös psyykeä, ihmisestä sitten kiinni millä tavalla ja missä määrin.
Ja kyllä sinäkin ymmärsit alun alkaen mitä tarkoitin, mutta oli ihan pakko näköjään päästä mainitsemaan tästäkin. Onnittelut.
Jostainhan se johtuu, että on sellaiseen rooliin joutunut/heittäytynyt, kenellä sitten mistäkin syystä. Täysin tervettähän se ei ole.
Psyyken sairastuessa todellakin vähän kuin kadottaa kosketuksen itseensä, tuo oli hyvin sanottu.
Mutta sen takia yritetään ihmisiä hoitaa, esim. terapia tärkeänä, että löytyisi se kosketus omaan itseen, ja pystyisi tutustumaan itseensä, kuka olen ja millainen oikeasti olen.
En ole tuon kommentin sanoja mutta jos sairaus vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen (eli mieleen, tunteisiin, ajatteluun ja käyttäytymiseen), sitä kutsutaan yleensä psyykkiseksi sairaudeksi, mielenterveyden häiriöksi tai mielisairaudeksi.
Missä sanottiin että kyse on fyysisestä sairaudesta
Tässä maailmassa on olemassa myös muita kuin julkkiksia. Oot sä vieraantunut ihan täysin elämästä.Toisin kuin teatteriroolia, psyykkistä sairautta ei voi riisua päästään silloin kun huvittaa.
skitsofrenia aiheuttaa ja siihen liittyy todettavissa olevia rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeamia aivoissa. Kyseessä on monimutkainen aivosairaus, ei pelkästään psyykkinen tila. Nykyaikaisella aivokuvantamisella (kuten magneettikuvauksella eli MRI:llä) on pystytty osoittamaan selviä eroja skitsofreniaa sairastavien ja terveiden henkilöiden aivojen välillä.
Eli et voi kieltää psyykesairauksien olemassa oloa
Jos skitsofrenia potilaalla on poikkeamia aivoissa.Ei tarkoita sitä että se on skitsofrenian aiheuttamaa.Poikkeamat aiheiuttaa aina joku muu tekiä.
Poikkeaman taustalla voi olla vaikka pitkään jatkunut epäedullinen ruokavalio aivoterveyden kannalta ja paljon muitakin tekiöitä aiheiuttaa.
Skitsofrenia ei aiheuta mitään poikkeamia aivoihin.
Mitä lääkkeitä sä vedät? Monesko vuosi lääkitystä menossa?
Skitsofreniaa ei ole olemassa.
Kyllä esim trauma voi aiheuttaa ja senkin aihuettamat muutokset voi nähdä magneettikuvissa.Terveelliset elämäntavat omaavalla ihmisellä voi olla skitsofrenia. Terveelliset elämäntavat eivät valitettavasti suojaa skitsofrenialta kokonaan.
Jos sun mielestä ei ole niin se on todellinen ja olemassa oleva lääketieteellinen sairaus. Se on pitkäaikainen ja vakava mielenterveyden häiriö, joka vaikuttaa ihmisen ajatteluun, tunteisiin ja käyttäytymiseen.
Jotenkin tämä ei näytä aukeavan että jos aivoissa on todennettavissa selvä poikkeama silloin aivoissa on sairaus. Se ei ole psykiatrinen sairaus. Ei kukaan pidä aivokasvainta psykiatrisena sairautena vaikka se aiheuttaa kaikenlaisia mielenliikahduksia ja joskus koko persoonan muutoksen.
Jes. Sä alat ymmärtää. Katso kun skitsofrenia on lääketieteellisen käsityksen mukaan aivojen sairaus. Aivokasvain voi aiheuttaa psyykkisiä oireita.koska kasvain painaa tai vaurioittaa aivojen eri osia, se voi muuttaa ihmisen käytöstä ja mieltä.
Kyllä itsetuhoisuus on oire pahoinvoinnista ja hoidon tarpeessa olevasta psyykkisestä sairaudesta.
Skitsofrenia luokitellaan psykiatriseksi sairaudeksi.
Aivokasvainta ei luokitella psykiatriseksi sairaudeksi.
Sillä aiheuttavatko ne psyykkisiä oireita on täysin toisarvoista tässä asiayhteydessä.
Totta.Trauma voi aiheiuttaa aivoissa muutoksia.
Skitsofrenia ei koska se tulee vasta jälkikäteen.Ennen aivojen muutoksia ei voi olla skitsofrenisia oireita.
Skitsofrenia luokitellaan lääketieteessä vakavaksi, monimuotoiseksi psyykkiseksi sairaudeksi ja neurokehitykselliseksi häiriöksi, jossa ilmenee selkeitä muutoksia aivojen rakenteessa, toiminnassa ja välittäjäaineiden tasapainossa. Moderni lääketiede tarkastelee sitä pitkälti aivosairautena, sillä tutkimukset osoittavat sairauden taustalla olevan biologisia tekijöitä.
Lääketieteellisen käsityksen mukaan aivojen toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia tapahtuu usein jo huomattavasti ennen varsinaisten skitsofreniaoireiden puhkeamista.Tutkimuksissa on havaittu neurofysiologisia ja rakenteellisia muutoksia aivoissa jo ennen kuin ihminen saa ensimmäistäkään psykoottista oiretta. Ennen varsinaista psykoosia ihmisellä voi olla vuosien ajan lieviä ennakko-oireita, kuten keskittymisvaikeuksia, unihäiriöitä tai vetäytymistä. Nämä oireet ovat käytännön merkki siitä, että aivojen toiminta on jo muuttunut.
Mulla oli ennen psykoosia kaikki ennakko oireet.Aivokuvat ei antanut mitään poikkavaa.
skitsofrenia ei valitettavasti ole lääketieteellinen tila.
Osalla potilaista voidaan havaita esimerkiksi aivokammioiden laajentumista tai harmaan aineen vähäistä ohenemista tietyillä alueilla. Nämä muutokset ovat kuitenkin usein niin pieniä ja hienovaraisia, että ne mahtuvat terveen aivorakenteen luonnollisen vaihtelun sisälle.
Aivoissa tapahtuvat muutokset voivat kehittyä vasta vuosien kuluessa sairauden alkamisesta. Myös pitkäaikainen antipsykoottinen lääkitys ja elintavat voivat vaikuttaa aivojen rakenteisiin, jolloin alkutilanteessa kuvatut aivot voivat näyttää täysin normaaleilta.
Kyllä on. Lääketieteellinen tila tarkoittaa ihmisen kehon tai mielen terveydentilaa, sairautta, vammaa tai muuta poikkeavaa tilaa.
Sinun mielestä trauma voi aiheuttaa muutoksia aivoissa vaikka voi olla psyykkinen. Mutta sinusta skitsofrenia tai masennus ei voi ? miten perustelet tämän
Tutkimusta ei kuitenkaan tehdä aivan poikkeuksetta jokaiselle, vaan lääkäri arvioi tilanteen aina yksilöllisesti potilaan terveydentilan ja muiden tekijöiden perusteella.
Vaikka suositus on selkeä, käytännön lääkäri tekee lopullisen päätöksen kuvaamisesta. Kuvaus voi jäädä tekemättä tai siirtyä seuraavista syistä:
Vasta-aiheet: Potilaalla on kehossaan magneettikuvauksen estävää metallia
Vaikea ahtaanpaikankammo tai levottomuus: Jos potilas on erittäin rauhaton tai pelkää suljettuja paikkoja, kuvaus voi olla mahdoton toteuttaa ilman esilääkitystä tai nukutusta.
Hoidon kiireellisyys: Käypä hoito -suosituksen mukaisesti varsinaista psykoosihoidon tai sairaalahoidon aloittamista ei saa viivästyttää magneettikuvaustulosten odottelun vuoksi. Kuvaus tehdään heti kun se on käytännössä mahdollista.
Nyt todistat aika selkiää paskaa.
Mä perustelin jo.skitsofrenia ja masennus.psykiatriset traumat tulee jälkeen ei etukäteen.Sitä ennen tapahtuu aina jotain muuta joka saa aikaan masennusta ja skitsofreniaa.
Minäkin pystyn halutessani diagnosoimaan sinulla vaikka mitä sairauksia jopa ilman lääkärin koulutustakin mututuntumalla.
"ilmenee selkeitä muutoksia aivojen rakenteessa, toiminnassa ja välittäjäaineiden tasapainossa"
Miten välittäjäaineiden tasapaino ja siinä tapahtunut mahdollinen epätasapaino tutkitaan?
Ei mitenkään.
"Tutkimuksissa on havaittu neurofysiologisia ja rakenteellisia muutoksia aivoissa jo ennen kuin ihminen saa ensimmäistäkään psykoottista oiretta."
Jossain tutkimuksessa on siis osattu ennakoida että henkilö tulee tulevaisuudessa saamaan psykoosin ja hänen aivonsa on tutkittu jo etukäteen? Pistäpä linkkiä tällaiseen tutkimukseen.
Ihanko oikeasti kävit oikein aivokuvissa? Vai vaan mielikuvituksessasi?
Valehtelu kuuluu olennaisesti niin sanottujen "psykiatristen sairauksien" oirekuvastoon. Ja näiden sairauksien valehtelu- "oireilu" ulottuu hoitaviin tahoihin asti.
Isän puolen suvussani on useilla henkilöillä skitsofrenia diagnoosi ja monia muita psykiatrisia diagnooseja. Kukaan heistä ei ole koskaan käynyt minkäänlaisissa aivokuvissa.
Riittääkö, vai pitäisikö ottaa myös näytepala aivoista?
Väitteesi kuulostaa omaan korvaani hyvin kaisakuninkaan aikuiselta, ihan kuin mummoni olisi selittämässä sitä, että mitä mielisairaus on.
Jospa mummosi oli oikeassa. Kehitys ei kulje aina oikeaan suuntaan.
Esim trauma on riskitekijä ja laukaseva tekijä skitsofreniassa
kyllä voidaan tutkia.
Erikoissairaanhoidossa ja tieteellisissä tutkimuksissa aivojen välittäjäainejärjestelmiä voidaan tarkastella suoraan
PET-kuvantaminen (Positroniemissiotomografia): Tällä menetelmällä voidaan tutkia esimerkiksi dopamiinireseptorien määrää ja sitoutumista aivoissa. Se on tarkin tapa nähdä välittäjäainejärjestelmän toiminta elävässä ihmisessä
käyhän lukemassa https://www.duodecimlehti.fi/duo99009
Ei tarvitse ottaa näytepalaa aivoista
No voitko perustella kantasi miksi on paskaa
ja fyysiset sairaudet ei ole sinusta seuraus mistään. Fyysistä sairautta ei edellä mikään?
Pääsin lääkkeistä eroon jo monta vuotta sitten. Kiitos kuitenkin kysymästä.
No jos joku väittää, että sitä ei ole olemassa, niin antaa väittää. Minkäs sille voi.
On kuitenkin olemassa skitsofreenikoita, joilla ei ole kasvaimia aivoissa.
Psykooseja on paljon ilman skitsofreniaa. Ei ole pakko sairastaa skitsofreniaa, jos saa psykoosin. Psykoosisairauksia on muitakin kuin skitsofrenia.
Pelkästään kerran tai kaksi sairastettu psykoosi ei välttämättä kai edes näy aivokuvissa. Skitsofrenia on asia erikseen.
Hyvä että pystyt. Nyt sellaiselle ei vain ole tarvetta, kiitos silti.
Skitsofrenialääkityksestä puhumattakaan, joka aivan taatusti pitkässä juoksussa näkyy aivoissa.
Jos sinun sukulaisesi ei ole käynyt aivokuvissa, ei se sulje sitä pois, että jotkut muut ovat käyneet.
Neuroleptit ylipäänsä saavat pitkäaikaisella käytöllä aivoihin muutoksia. Ihan sama käytetäänkö niitä skitsofrenian, vai jonkun muun psyykkisen sairauden hoidossa.
Jos diabeetikko menee tajuttomaksi tai hänen kykynsä ymmärtää tilannettaan katoaa (esimerkiksi vakavan verensokerin heilahtelun vuoksi), terveydenhuollon ammattilaiset voivat antaa hänelle henkeä pelastavaa hoitoa ilman suostumusta.
Pitkäaikaisissa psykoosisairauksissa
Tutkijoiden on usein vaikeaa erottaa, mitkä aivokuvissa näkyvät hienovaraiset muutokset johtuvat itse psykoosisairaudesta (kuten skitsofreniasta) ja mitkä lääkkeistä, sillä molemmat vaikuttavat samoihin aivoalueisiin. Hoitamaton psykoosi ja sairauden uusiutumisvaiheet (relapsit) voivat itsessään aiheuttaa aivoissa haitallisia rakenteellisia muutoksia, minkä vuoksi lääkehoidon suojaava vaikutus oireita vastaan on kliinisesti merkittävämpi kuin lääkkeen aiheuttamat pienet rakennemuutokset.
Miksei muka tarvitsisi ottaa? Senkötakia, että skitsofreenikot ei halua tulla diagnosoiduksi jollain täsmällisellä menetelmällä?
Duodecimin artikkelissa ei mainita sanaakaan aivojen rakenteellisista muutoksista. Esimerkkitapausten neuropsykologiset tutkimukset tehtiin toiminnallisilla testeillä ja haastatteluilla. Mitään mainintaa ei ole edes MRI, TT, PET, SPECT- tutkimuksista, tai GABA- pitoisuuksien mittaamisesta. Haastatteluilla ja toiminnallisilla testeillä ei aivojen rakennetta tutkita. Saati kyetä ennakolta arvioimaan että aivoissa olisi ilmennyt neurofysiologisia ja rakenteellisia muutoksia "jo ennen kuin ihminen on saanut ensimmäistäkään psykologista oiretta".
Mikäli sairauden väitetään olevan aivoperäinen niin siinä tapauksessa kuuluu diagnoosi AINA tehdä aivokuvantamisen, laboratoriotutkimuksen tai muun lääketieteellisen biologiaa arvioivan tutkimuksen perusteella jossa fysiologinen tai esim aineenvaihdunnallinen muutos todetaan. Toiminnalliset testit, haastattelut ja käytöksen arviointi ei todista mitään aivojen rakenteesta tai kemioista.
Psykoosit ja skitsofreniat diagnosoidaan yleensä aina ilman tällaisia tutkimuksia pelkän lääkärin arvion perusteella.
Ja mikäli aivoissa havaitaan selviä poikkeamia, silloin tosiaan sairaus on aivosairaus, ei mielisairaus.
"ensimmäistäkään psykologista oiretta".
Korjaus:
"ensimmäistäkään psykoottista oiretta".
Skitsofreniaa sairastavalta henkilöltä ei oteta aivokudoksen koepalaa (biopsiaa), koska skitsofrenian diagnosointi ja toteaminen perustuvat täysin potilaan oireisiin ja käyttäytymiseen, ei aivokudoksesta löytyviin fyysisiin merkkeihin. Aivonäytteen ottaminen olisi paitsi tarpeetonta, myös erittäin vaarallinen ja invasiivinen kirurginen toimenpide.
Kummin se nyt taas on?
Onko se turhaa, vai onko se vaarallista? Kaksi eri asiaa.
Oma valistunut arvaukseni on että se toisi samalla tavalla lisäpotkua hoitoon, kuten vaikka näytepalojen ottaminen on tuonut syöpähoitoihin.
Anna tulla vaan. AIkuinen kypsä ihminen kyllä tietää että miten ne sitten korreloi todellisuuteen.
Enkä ole vielä tavannut sellaista sairaudentunnotonta joka hyväksyisi edes kuumemittarin toteamaa sairautta, saati jotain sellaista mitä suusta tulee vartin välein.
Mummoni on varmaan ollut oikeassa monessa asiassa, eikä kehityskään aina mene oikeaan suuntaan joillakin mittareilla mitattuna.
Ongelma on siinä, että tälläkin foorumilla valitellaan usein siitä että psykiatria ei kehity, vaikka todellisuudessa se kehittyy sillä omalla hitaalla tahdillaan. Ja välillä aina törmää puheenvuoroihin missä kehityksen jarruna onkin ihminen itse joka ei ole päivittänyt omia näkemyksiään siitä, miten maailma ja psykiatria sen mukana makaa.
No minä en ole valittanut miksi psykiatria ei kehity. Miksi valelääketieteen pitäisi kehittyä?
Oikeat aivosairaudet hoidetaan oikean lääketieteen piirissä. Henkisen hyvinvoinnin ylläpitoon ei tarvita lääketiedettä tai muutakaan erityistä tieteenalaa.
"Enkä ole vielä tavannut sellaista sairaudentunnotonta joka hyväksyisi edes kuumemittarin toteamaa sairautta, saati jotain sellaista mitä suusta tulee vartin välein."
Kuka on sairaudentunnoton? Psyykkisesti terve ei voi siis käsityksesi mukaan olla sitä mieltä että psykiatria on pseudotieteenala? Pistät psykiatrian tieteenalan uskottavuuden kyseenalaistamisen itsessään mielisairauden oireeksi. 🤦
Tietenkin antavat hoitoa, jos diabeetikolta lähtee taju. Kyseessä on samantyyppinen tilanne kuin vaikka elvytys. Hoitoa on annettava, että potilaan henkikulta säilyy.
Olkoon kyseessä aivosairaus tai mielisairaus, niin psykoosissa oleva on sekaisin, ja tarvitsee hoitoa, johtuu se sekavuus mistä tahansa.
Minulla oli aikoinaan ongelma niin päin, kun olin jo mennyt huonoon kuntoon, mutta kuumemittari ei näyttänyt kuumetta, niin en sitten ollut sairas lääkäreiden mielestä.
Toki veriarvotkin olivat alkuun normaalit. Sairaus eteni niin pitkälle, että jouduin lopulta leikkauspöydälle.
Tosin se on edelleen ongelma, kun kuume ei koskaan nouse, sitä kun nähtävästi tarvitaan ollakseen sairaana, ammattilaisten mielestä.
Enkä ole suinkaan ainoa ihminen, jolla kuume ei nouse, on heitä muitakin olemassa.
Niin, monta eri näkökulmaa. Mutta kyllä potilaankin/sairaan ihmisen on muututtava, ja se kai se hoidon tarkoituskin on, että ihmisen psyykkinen "maailma" muuttuisi paremmaksi. Että hän pystyisi voimaan paremmin, ensimmäiseksi etupäässä itsensä kanssa, siitähän se lähtee.
Meinaat siis, jos ihminen voi henkisesti huonosti, niin hänet olisi jätettävä oman onnensa nojaan. Sitäkö tarkoitat ?
Molempia . Turhaa ja vaarallista
Sivusta sanon ,mielipide psykiatrian tieteellisyydestä ei määritä ihmisen psyykkistä terveyttä.Sairaudentunnoton tarkoittaa henkilöä, joka ei itse tiedosta tai ymmärrä kärsivänsä mielenterveyden häiriöstä tai neurologisesta sairaudesta.
Pakkohoito suojelee ihmisen henkeä ja terveyttä silloin, kun sairaus estää häntä itseä tekemästä turvallisia ratkaisuja.
Henkisen hyvinvoinnin ylläpitoon ja arjen jaksamiseen ei useinkaan tarvita lääketiedettä, mutta vakavien mielenterveyden häiriöiden hoidossa lääketieteellinen tuki on usein välttämätöntä.
Koska syöpä voi olla hyvän-tai pahanlaatuinen .Ja koe pala varmistaa kumpi on kyseessä.
Tässä on https://oulurepo.oulu.fi/handle/10024/34609.
Ei kai terveenkään tarvitse olla ja elää oman onnensa nojassa. Se että turvautuu tarpeen vaatiessa muiden ihmisten apuun ja yhteiskunnan tukijärjestelmiin ei edellytä että on oltava sairas.
Mutta se nähdäänkö sinut sairaana vai ei vaikuttaa siihen millaista tukea sinun ajatellaan tarvitsevan.
"Page cannot be found"
Psykoottisiin häiriöihin sairastutaan yleensä nuoruudessa tai varhaisaikuisuudessa. Psykoositutkimuksen tavoitteena on löytää uusia menetelmiä, joiden avulla kyettäisiin tunnistamaan suurimmassa psykoosiriskissä olevat nuoret, jotta heille voitaisiin tarjota sairautta ennaltaehkäiseviä hoitokeinoja.
Skitsofreniaan ja muihin psykoottisiin häiriöihin sairastuneilla on havaittu aivotoiminnan poikkeavuuksia. Samankaltaisia aivotoiminnan poikkeavuuksia on havaittu myös nuorilla, jotka ovat vaarassa sairastua psykoosiin. Toistaiseksi on ollut epäselvää, onko psykoosiin sairastuneiden henkilöiden lapsilla aivohermoverkkojen toiminnan poikkeavuuksia lepotilassa.
Suoritimme aivojen lepotilan MRI-tutkimuksen (R-fMRI) 72:lle (29 miestä) nuorelle aikuiselle, joiden jompikumpi vanhempi oli sairastunut psykoosin sekä 72:lle (29 miestä) nuorelle aikuiselle, joiden vanhemmat eivät olleet sairastaneet psykoosia. Molemmat tutkimusryhmät tässä Oulu Brain and Mind -tutkimuksessa olivat Pohjois-Suomen 1986 syntymäkohortin jäseniä. Tutkittavat olivat 20–25 vuoden iässä. Lepotilan toiminnallinen magneettikuvaus suoritettiin 1.5 Teslan Siemensin magneettikuvantamislaitteella. Tutkimuskohteiksi valittiin lepotilan toiminnallinen aivohermoverkko, toiminnan ohjauksesta vastaava aivohermoverkko ja pikkuaivot. Kuvantamisdataan sovellettiin itsenäisten komponenttien analyysia aivohermoverkkojen määrittämistä varten. Ryhmien välisen eron havaitsemiseen käytettiin ei-parametristä permutaatiotestiä, joka kynnystettiin tilastollisesti merkitsevään tasoon (p < 0.05).
Lepotilan oletushermoverkossa ja toiminnanohjauksesta vastaavassa aivohermoverkoissa havaittiin vähäisempää aktiivisuutta ja pikkuaivoissa kohonnutta aktiivisuutta perinnöllisessä psykoosiriskissä olevilla nuorilla aikuisilla verrattuna verrokkeihin.
Tutkimustulokset selkeyttivät aiempaa ristiriitaista kirjallisuutta tutkimusaiheesta. Tutkimuksessa havaittujen aivoalueiden poikkeava toiminta lepotilassa voi liittyä kohonneeseen psykoosin puhkeamisriskiin. Tutkimuslöydösten avulla voidaan todennäköisesti edesauttaa parempien kuvantamismenetelmien kehittämistä suurimmassa psykoosiriskissä olevien nuorten tunnistamiseen.
Se on juurikin näin.
Olisihan se hienoa, jos kuvattaisiin aivoja magneetilla, ihan vaan "varmuuden vuoksi", jos joskus sattuisikin jotain tulemaan, esim. psyykessä.
Magneettikuvaus on kallis tutkimus, kun edes kaikkia fyysisesti sairaita ei kuvata kovin herkästi.
Olisi hienoa, jos yhteiskunnalla olisi varaa toteuttaa kaikki sairaudentunnottoman toiveet erilaisista tutkimuksista, ennen kuin hän suostuu hyväksymään oikean diagnoosin, mutta valitettavasti niitä oikkuja on niin paljon, että ajatus on absurdi.
Mitä tämä siis todistaa?
Kaikki tietävät että aivot on plastinen elin joka muokkautuu sekä ulkoisten olosuhteiden, sosiaalisten suhteiden laadun, ravinnon ym ym ym sekä sen seurauksena mitä ihminen itse tekee. Jos henkilö kasvaa kahden psykootikon lapsena on aika selvää että se vaikuttaa myös lapsen elämään ja mahdollisesti aivojen toimintaan.
Kuka on kiistänyt etteikö niin sanotut psykoottiset tilat voi johtua, ja mahdollisesti johtuvatkin aivojen toimintahäiriöistä?
Magneettikuvauksella on kuitenkin erittäin tärkeä rooli erotusdiagnostiikassa. Sen avulla suljetaan pois rakenteelliset aivosairaudet, jotka voisivat aiheuttaa psyykkisiä oireita.
Tutkimuksella varmistetaan, ettei psyykkisten oireiden (kuten äkillisen persoonallisuuden muutoksen, harhaluulojen tai vakavan masennuksen) taustalla ole aivokasvain, aivoverenkiertohäiriö, tulehdustila tai muistisairaus (kuten Alzheimerin tauti).
Kun ihminen sairastuu ensimmäistä kertaa psykoosiin, pään magneettikuvaus kuuluu usein perustutkimuksiin, jotta voidaan varmistaa oireiden johtuvan nimenomaan psyykkisestä sairaudesta eikä neurologisesta viasta.
Jos psyykkisesti sairaan henkilön oireet muuttuvat äkillisesti tai lääkehoito ei tehoa odotetusti, kuvauksella tarkistetaan aivojen rakenteellinen tilanne
Todistaa sen että psyykkisiä sairauksia voidaan todentaa magnettikuvauksella.Kun väitetään ettei näy aivokuvissa
Magneettikuvauksilla ja muilla lääketieteellisillä kokeilla ainoastaan ulossuljetaan muut mahdolliset oireiden aiheuttajat kuten aivokasvaimet ym. Kukaan ei saa psykoosi- tai skitsofreniadiagnoosia saati esim ADHD- tai masennusdiagnoosia joiden myös väitetään olevan aivojen toimintahäiriöitä, siksi että on käynyt magneettikuvissa tai laboratoriokokeissa ja lääkäri on todennut että koska aivoissa kokeiden perusteella näkyy muutoksia x ja y ovat ne todiste psykiatrista sairauksista ö tai y.
Maailmassa on niin paljon sairaudentunnottomia ihmisiä, että ne vaan pitäs ottaa kohderyhmäks, ja ruveta suoltamaan niille youtube videoita, ja elää herroiks niistä saaduilla mainoksilla.
Vähentääkö pitkän linjan asiantuntijoiden mielipiteitä käsittelevien videoiden uskottavuutta jos ne löytyvät YouTubesta ja jos niitä jaetaan verkossa?
Esimerkiksi Dr. Thomas Szaz oli itse psykiatri, psykoterapeutti ja yliopiston professori. Oletko itse parempi asiantuntija?
Vaikka mulla onkin psykiatrinen diagnoosi, en ole mainosten orja, ja on tällaisia varmaan paljon muitakin.
Sairaus ei kuitenkaan tee ihmisestä tyhmää. Järkeä pystyy käyttämään, vaikka psyyke vähän sairastaisikin.
Videoita löytyy vaikka kuinka paljon, mutta jos niitä katsoo, on lupa käyttää myös omaa harkintaa, uskooko ihan kaiken vai ei. Aivan kaikkea kuulemaansa ja näkemäänsä ei kannata täysin sokeasti uskoa.
Onko sinulla muiden psykiatrien videoita joita jakaa kuin tuon yhden psykiatrin?
Kuka uskoo sokeasti ja mitä?
Tuolta voit aloittaa tutustumisen aiheeseen.
https://www.cchr.org/
Täytyy mainita että Thomas Szasz ei itse laskenut itseään antipsykiatrisen liikkeen edustajaksi erinäisistä syistä. Hän oli ääriajattelija ja jossain määrin monet hänen ajatuksensa olivat omastakin mielestäni epärealistisia ottaen huomioon etten ole lähimainkaan perehtynyt hänen koko tuotantoonsa, vaan ainoastaan siihen mitä verkosta on saatavilla. Mutta hän oli yksi parhaimmista vapaustaistelijoista varsinkin miten hän osasi artikuloida mielipiteitään liittyen psykiatriseen uskomusjärjestelmään, sen todelliseen tarkoitukseen yhteiskunnissa ja sen orjuuttamiin ihmisiin ja yhteiskuntapatologiaan.
Kun laitat Google- nimiseen tai muuhun hakukoneeseen hakusanan liittyen aiheeseen pääset kaninkoloon. 👍
Jos minun kohderyhmä katsoo vain kissavideoita, niin vähentääkö se kissavideoiden uskottavuutta, tai kissavideoista saatuja mainostuloja? EI ja EI.
Kasvattaako se katsojien käsitystä koirista, tai heidän kykyä vertailla kissoja ja koiria...
Mitä asiantuntijuuteen tulee, niin on varmasti asioita missä Thomas Szaz on parempi asiantuntija, mutta kannattaa muistaa että hänen asiantuntijuudestaan on se noin 50 vuotta aikaa.
Asiat ovat muuttuneet aika paljon noista ajoista, ja asiantuntijuudelta vaaditaan ihan eri asioita. Keskiverto kännykässä pyöritettävä tekoäly tuntee asioita huomattavasti enemmän, kuin kenenkään ihannoima asiantuntija viisikymmentä vuotta sitten.
Mutta kun videot on tämän ketjun juttu, niin pistetään tähän tämä klassikko. Sisältö varoitus. Video voi olla epämiellyttävää katsottavaa ihmisille jotka haluavat katsoa vain "kissavideoita"
https://www.youtube.com/watch?v=sv0dQfRRrEQ
Thomas Szasz antoi viimeisen haastattelussa vuonna 2012. 14 vuotta sitten, ei suinkaan 50 vuotta sitten. Hän oli aktiivisesti esillä asiantuntijana erilaisissa paneeleissa ja kaikkialla viimeisiin elinvuosiinsa asti. Täysin skarppi, ei dementiaa, sen voi diagnosoida ilman lääkärin koulutustakin.
Vähentääkö vastaavasti Hannu Lauerman uskottavuutta se että hän on toiminut jo vuosikymmenien ajan psykiatrina?
Pitkä historia ja kokemus alalta lisää uskottavuutta koska pitkän uran alalla tehneillä on vuosikymmenien perspektiivi asiaan ja he ovat nähneet oman alansa kehityksen ja muutokset itse. Pitkä kokemus ei ole johtanut siihen että kaikki pitkän linjan asiantuntijat ovat samaa mieltä kaikesta.
Szasz mielsi itsensä eritoten historioitsijaksi.
Montako potilasta Szasz paransi uransa aikana?
Hän teki itsemurhan. Miksi henkisesti hyvinvoiva haluaa tehdä itsemurhan? Hän oli saanut vakavan selkärangan puristusmurtuman.Hän ajatteli että on parempi tehdä itsemurhan kuin antaa kipujen vaikuttaa psyykeseen. Jolloin hänen olisi itse kokenut miltä psyykesairaus tuntuu.
Ei yhtään.Mutta monia kuoli hänen takia koska ihmiset eivät saaneet hoitoa ja kuolivat ennen aikaisesti.
Hän ei koskaan toiminut lääkärinä psykiatrisessa sairaalassa.
Yksikään psykiatri ei ole koskaan parantanut yhtäkään potilasta koska olemattomista sairauksista ei parannuta.
Hän teki itsemurhan 92- vuotiaana koska eli kuten saarnasi. Hän piti itsemurhaoikeutta perimmäisenä yksilön autonomian osoituksena. Aika ilmeistä ettei hän tuossa iässä halunnut jäädä vaippapotilaaksi kipuihin selkämurtuman vuoksi koska 92- vuotiaana ei enää ole toiveita tulla kuntoon.
Szasz ei koskaan vastustanut ajatusta ihmisten vapaudesta hakea itselleen psykiatrista apua. Hän oli yksilön vapauksia kannattava henkilö joka vastusti pakkohoitoa ja keskittyi kyseenalaistamaan oman alansa käsityksen siitä mitä sairaudet ovat.
Hän teki itsemurhan välttääksene elämänlaadun heikkenemisen johon kuuluu myös psyykkinen terveys. Sinä voit väittää mitä haluat mutta fyysinen kipu vaikuttaa myös psyykkisesti uskot siihen tai et.
Sinusta pakkohoito ei ole siis ok jos henkilö vahingoittaa toista henkilöä koska ei ymmärrä tekojensa seurausta?
Sinä et kuten en minäkään varmasti tiedä hänen todellisia syitään. Ainoastaan arvailemme. Voimme tukeutua siihen mitä hän itse omin sanoin totesi.
https://m.youtube.com/shorts/FbZ-ab4A7h8
Kuka on väittänyt ettei elämänlaadun heikkeneminen aiheuta psykologista kärsimystä?
Teillä on outo tapa kuvitella että kun kiistetään psykiatristen sairauksien olemassaolo kiistettäisiin psykologisen kärsimyksen olemassaolo. Tämä on tullut jo moneen kertaan selväksi että näin ei kukaan väitä.
Thomas Szasz teki itsemurhan välttääkseen elämänlaadun heikkenemisen ja sietämättömät kivut, jotka johtuivat kaatumisen aiheuttamasta vakavasta selkärangan murtumasta.
Kun Szaszin ajatuksia ja laajempaa antipsykiatrista suuntausta käytettiin perusteluina mielisairaaloiden laajamittaiselle sulkemiselle ilman riittävää avohoitoa, monet vakavasti sairaat ihmiset päätyivät kodittomiksi, vankiloihin tai kuolivat ennenaikaisesti itsemurhan, itsehoidon puutteen tai onnettomuuksien vuoksi.
Hän kyllä antoi viimeisen haastattelun 2010 ja kuoli 2012.Eihän sitä dementiaa tartte olla jos kivut aiheuttaa henkistä kärsimystä.
Milloin tämä tapahtui että mielisairaaloita suljettiin laajamittaisesti? Szasz ei ollut antipsykiatrisen liikkeen edustaja omien sanojensa mukaan.
Monet psykiatriset potilaat on tapettu sairaaloissa.
Miksi toistat samaa asiaa johon on jo vastattu?
Enhän väitä. Eikä väittänyt t.szaszkaan. Petraa luetun ymmärtämistaitoa.
Szaszin ja muun antipsykiatrisen liikkeen luoma eettinen ja poliittinen paine oli vain yksi tekijä sairaalahoidon purkamisessa.
Sulkemiskampanjoiden seurauksena miljoonat potilaat siirtyivät yhteisöjen vastuulle. Koska avohoito resursoitiin usein puutteellisesti, ilmiö johti Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa asunnottomuuden ja mielenterveysongelmaisten vankien määrän rajuun kasvuun – kehityskulkuun, josta Szaszin kaltaiset kriitikot syyttivät järjestelmän kyvyttömyyttä kohdata ihmisiä vapaina yksilöinä.
Mielisairaaloiden laajamittainen sulkeminen eli deinstitutionalisaatio alkoi 1950- ja 1960-luvuilla, ja unkarilaissyntyisellä psykiatrilla Thomas Szaszilla (1920–2012) oli merkittävä rooli tähän kehitykseen johtaneessa ideologisessa ja juridisessa murroksessa.
Hänen mielestään psyykkiset sairaudet ovat pelkkiä metaforoja. Kyse ei ole lääketieteellisistä sairauksista, vaan "elämän ongelmista"
Joku väitti ettei skitsofreniaa ole olemassa
Kuka on väittänyt ettei elämänlaadun heikkeneminen aiheuta psykologista kärsimystä?
Ei kukaan.
Psyykkinen kärsimys ei ole metafora. "Psykiatrinen sairaus" on.
Skitsofreniasta Szasz kirjoitti kokonaisen kirjan Schizophrenia: The scared symbol of psychiatry. Skitsofrenia on esimerkki psykiatristen diagnoosien epämääräisyydestä. Skitsofrenian oireakuvasto on yhtä laaja kuin universumi. Oireeksi voidaan laskea lähes mitä tahansa. Kun ei lääkäri tiedä minkä diagnoosin lätkäisee ihmiselle jonka käytös on huomattavan poikkeavaa sieltä tulee rutiininomaisesti skitsofrenia- diagnoosi.
Täsmälleen saman kummallisuus pätee kaikissa psykiatrisissa diagnooseissa. Myös lievemmissä. "Oireet" voivat olla lähes mitä tahansa ja saat ADHD, ADD jne diagnoosin tai minkä se lekuri sitten mielivaltaisesti päättääkin lätkäistä.
Oliko se 2010 vai 2012 oli varmaan olennaista? Vastasin kommentoijan väitteeseen jossa hän vähätteli szaszin uskottavuutta sillä että hän vaikutti joskus 50- vuotta sitten. Minä totesin että hän antoi viimeisen haastattelunsa vasta vähän aikaa sitten ja uraputki kesti pitkän aikajanan. Eikä se suinkaan vähennä vaan vahvistaa uskottavuuttta.
https://m.youtube.com/watch?v=A63AVMEjYho
Dementia- asia koski hänen kykyään antaa vielä tuossa vaiheessa elämäänsä rationaalista näkökulmia. Hän antoi siis viimeisetkin haastattelunsa täydessä ymmärryksessä, ei vanhuudenhörperönä.
Ongelma oli siis avohoidon puute, ei laitosten sulkeminen.
ChatGpt:
"Yhdysvaltojen deinstitutionalisaatio tarkoittaa 1950-luvulta alkanutta ja erityisesti 1960–1980-luvuilla kiihtynyttä muutosta, jossa mielisairaaloiden eli state mental hospitals -laitosten pitkäaikaispotilaiden määrää vähennettiin valtavasti ja hoitoa pyrittiin siirtämään sairaaloista yhteisöihin.
Tärkeä tarkennus on, että kyse ei ollut yksinkertaisesti siitä, että "mielisairaalat suljettiin massoittain". Paljon suurempi ilmiö oli sairaaloiden potilasmäärien romahtaminen ja sairaaloiden alasajo, kun taas kokonaan suljettujen sairaaloiden määrä oli suhteellisen pienempi. Esimerkiksi vuosina 1970–1992 osavaltion mielisairaaloiden määrä väheni 310:stä 273:een, mutta niiden potilasmäärä putosi peräti 77 %.
Kuinka suuri muutos oli?
Julkisten mielisairaaloiden potilasmäärä oli korkeimmillaan noin 558 000 henkilöä vuonna 1955. Sen jälkeen määrä alkoi laskea:
1955: ~558 000
1965: ~475 000
1975: ~193 000
1990: ~92 000
2000-luvulla määrä laski edelleen noin 40 000:n tasolle.
Siis kyse oli historiallisesti valtavasta muutoksesta: satojatuhansia ihmisiä, jotka aikaisemmin olisivat viettäneet pitkiä aikoja psykiatrisessa laitoksessa, eivät enää olleet siellä.
Miksi näin tehtiin?
Taustalla oli useita samanaikaisia tekijöitä.
1. Vanhat mielisairaalat olivat usein erittäin ongelmallisia.
Suurissa laitoksissa saattoi olla tuhansia potilaita. Pitkäaikainen laitoshoito saattoi muuttua käytännössä säilyttämiseksi: potilas asui laitoksessa vuosikymmeniä, vaikka aktiivinen hoito oli vähäistä. Esimerkiksi vuoden 1975 korkeimman oikeuden tapauksessa O'Connor v. Donaldson oli kyse miehestä, joka oli ollut lähes 15 vuotta suljettuna Florida State Hospitaliin ilman asianmukaista hoitoa, vaikka hän ei ollut vaarallinen itselleen tai muille.
2. Psykiatrinen lääkehoito muuttui.
1950-luvulta lähtien käyttöön tuli uusia lääkkeitä, erityisesti psykoosilääkkeitä. Ne tekivät joidenkin vakavasti sairaiden ihmisten hoitamisesta sairaalan ulkopuolella realistisempaa. On kuitenkin liian yksinkertaista sanoa, että "lääkkeet aiheuttivat deinstitutionalisaation": tutkimuksessa on havaittu, ettei vuoden 1954 ensimmäisten psykoosilääkkeiden käyttöönotto itsessään selittänyt sairaalaväestön romahtamista. Lasku kiihtyi myöhemmin, erityisesti 1960-luvulla, jolloin myös politiikka ja lainsäädäntö muuttuivat.
3. Ajattelutapa muuttui.
Yhä enemmän ajateltiin, että ihminen pitäisi hoitaa mahdollisimman vähän rajoittavassa ympäristössä ja että pitkäaikainen laitossijoitus saattoi itsessään vahingoittaa toimintakykyä. Tavoitteeksi tuli community mental health eli yhteisöpohjainen mielenterveyshoito.
4. Liittovaltion politiikka tuki muutosta.
Presidentti John F. Kennedy allekirjoitti vuonna 1963 Community Mental Health Centers Actin, jonka tarkoituksena oli rakentaa tuhansia paikallisia mielenterveyskeskuksia. Ajatus oli käytännössä:
sairaalan sijasta ihminen saisi tarvitsemansa palvelut omassa yhteisössään.
Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että suunniteltua yhteisöpalveluiden verkostoa ei koskaan rakennettu siinä laajuudessa kuin alun perin kaavailtiin. Tutkimuksen mukaan noin puolet suunnitelluista keskuksista toteutui.
Oikeusjärjestelmä vaikutti myös
1970-luvulla tuomioistuimet rajoittivat sitä, millä perusteilla valtio saattoi pitää ihmistä psykiatrisessa laitoksessa vastoin tämän tahtoa.
Erityisen tunnettu on O'Connor v. Donaldson (1975). Korkein oikeus totesi, ettei pelkkä mielisairauden olemassaolo oikeuta valtiota pitämään ihmistä loputtomasti suljettuna, jos tämä ei ole vaarallinen ja pystyy elämään turvallisesti vapaudessa.
Tämä oli osa laajempaa muutosta, jossa psykiatrisen potilaan yksilönvapautta ja oikeusturvaa alettiin painottaa huomattavasti enemmän.
Mutta tässä tapahtui jotain paradoksaalista
Deinstitutionalisaation alkuperäinen idea ei ollut:
"Laitokset pois ja ihmiset kadulle."
Idea oli:
"Laitokset pois ja niiden tilalle parempi yhteisöpohjainen hoito."
Käytännössä jälkimmäinen osa jäi monin paikoin vajaaksi.
Tämän seurauksena vakavasti mielisairaiden ihmisten hoito hajautui perheille, avohoitoon, yleissairaaloiden psykiatrisille osastoille, erilaisiin asumispalveluihin ja pahimmillaan kaduille sekä vankiloihin. Tutkimuskirjallisuudessa tätä on kutsuttu myös transinstitutionalization-ilmiöksi: laitoshoidon väheneminen ei välttämättä tarkoittanut sitä, että kaikki ihmiset olisivat yksinkertaisesti siirtyneet itsenäiseen ja hyvin toimivaan elämään.
Tässä mielessä Yhdysvaltojen myöhempi historia on kiinnostava. Vankiloista ja jalkakäytävistä tuli osittain uudenlainen paikka niille vakavasti sairaille ihmisille, joille ei ollut tarjolla riittävää psykiatrista tai asumisen tukea.
Samalla on kuitenkin tärkeää olla tekemättä liian suoraviivaista johtopäätöstä, että deinstitutionalisaatio = kodittomuus ja vankilat. Tutkimuksessa korostetaan, että muutokseen vaikuttivat samanaikaisesti lääketieteelliset, oikeudelliset, taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset tekijät."
Jatku..
"Yksi olennainen myytti
Usein kuulee väitteen:
"Reagan sulki mielisairaalat."
Tämä on liian yksinkertainen kuvaus. Deinstitutionalisaatio oli alkanut vuosikymmeniä ennen Ronald Reaganin presidenttikautta ja potilasmäärät olivat jo romahtaneet huomattavasti 1950–1970-luvuilla. Esimerkiksi 1955–1975 osavaltion mielisairaaloiden potilasmäärä putosi noin 558 000:sta noin 193 000:een.
Reaganin kauden politiikka on kuitenkin tärkeä osa myöhempää keskustelua siitä, miten yhteisöpohjainen mielenterveyshoito rahoitettiin ja miksi vaihtoehtoisten palvelujen tarjonta jäi monin paikoin riittämättömäksi. Tätä kannattaa käsitellä erikseen, koska siinä sekoittuvat helposti 1960-luvun deinstitutionalisaatio, 1970-luvun oikeudelliset muutokset, vuoden 1965 Medicaid-uudistus ja 1980-luvun liittovaltion politiikka."
Lisätään vielä että Suomi ei ole Yhdysvallat ja meillä on erilainen historia. Meillä kuitenkin matkataan kaikkea mitä jenkeissä tapahtuu. Niin tätäkin.
Verrataan tasapuolisuuden nimissä psykiatrian roolia kommunismissa.
ChatGpt:
"Psykiatrian ja psykiatristen laitosten rooli kommunistisissa järjestelmissä on historiallisesti ollut kaksijakoinen: niitä käytettiin sekä aidosti mielenterveyden hoitoon että joissakin maissa myös poliittiseen kontrolliin. Erityisen tunnettu esimerkki on Neuvostoliitto.
Neuvostoliitossa psykiatria kehittyi 1900-luvulla osaksi valtion terveydenhuoltojärjestelmää. Psykiatrisissa sairaaloissa hoidettiin tavallisia mielenterveyden häiriöitä, mutta järjestelmää käytettiin myös poliittisiin tarkoituksiin.
Tunnetuin ilmiö oli ”neuvostovastaisiksi” katsottujen henkilöiden sijoittaminen psykiatrisiin sairaaloihin. 1960–1980-luvuilla toisinajattelijoita, ihmisoikeusaktivisteja, uskonnollisia toisinajattelijoita ja muita hallinnon arvostelijoita saatettiin määrätä psykiatriseen hoitoon ilman normaalia rikosoikeudellista menettelyä.
Tämän mahdollisti osittain Neuvostoliitossa vaikutusvaltainen diagnoosiajatus ”hitaasti etenevästä skitsofreniasta” (vyalotekushchaya shizofreniya). Joissakin tapauksissa diagnoosia sovellettiin henkilöihin, joiden käyttäytyminen ei vastannut tavanomaista skitsofrenian kuvaa. Esimerkiksi voimakas poliittinen vakaumus tai yhteiskunnallisten olojen arvostelu saatettiin tulkita sairauden oireeksi.
Käytännössä järjestelmä saattoi toimia näin:
toisinajattelu → psykiatrinen diagnoosi → pakkohoito → eristäminen → lääkitys
Psykiatrisen sairaalan käyttö oli hallinnolle tietyissä tilanteissa hyödyllistä, koska henkilö voitiin pitää poissa julkisuudesta ilman avointa poliittista oikeudenkäyntiä. Hoitoon saattoi liittyä myös voimakkaita psyykenlääkkeitä ja muita pakkotoimia.
Miksi psykiatria soveltui tähän?
Psykiatrinen diagnoosi antaa valtiolle potentiaalisesti hyvin voimakkaan vallankäytön välineen, jos diagnoosi irrotetaan lääketieteellisistä kriteereistä.
Rikosoikeudellisessa järjestelmässä valtio joutuu yleensä osoittamaan, että henkilö on tehnyt tietyn teon. Psykiatrisessa järjestelmässä kysymys voidaan sen sijaan muotoilla esimerkiksi:
Onko henkilön ajattelu tai käyttäytyminen merkki mielisairaudesta?
Jos poliittinen poikkeavuus määritellään sairaudeksi, poliittinen erimielisyys voidaan muuttaa lääketieteelliseksi ongelmaksi.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kommunismi tai psykiatria itsessään johtaisi tällaiseen väärinkäyttöön. Neuvostoliiton tapauksessa kyse oli tietystä poliittisesta ja institutionaalisesta järjestelmästä, jossa lääketieteellisiä instituutioita voitiin alistaa valtion tavoitteille.
Muut kommunistiset valtiot
Neuvostoliitto ei ollut ainoa tapaus. Myös esimerkiksi Kiina on käyttänyt psykiatrisia instituutioita poliittisen kontrollin yhteydessä, vaikka järjestelmän historia ja käytännöt ovat erilaisia.
Kiinassa on ollut tapauksia, joissa poliittisia aktivisteja, vetoomusten esittäjiä ja muita viranomaisia vastustaneita henkilöitä on väitetysti sijoitettu psykiatriseen hoitoon. Tunnettu järjestelmä oli Ankang, valtion turvallisuusviranomaisten yhteydessä toimineiden psykiatristen laitosten verkosto.
Samalla on tärkeää erottaa dokumentoidut poliittisen väärinkäytön tapaukset kommunististen maiden koko psykiatrisesta järjestelmästä. Miljoonat ihmiset saivat näissä maissa psykiatrista hoitoa täysin tavallisiin sairauksiin ilman poliittista ulottuvuutta.
Länsimainen reaktio
Neuvostoliiton psykiatrian poliittinen väärinkäyttö herätti voimakasta kansainvälistä vastustusta erityisesti 1970-luvulla. Maailman psykiatrinen yhdistys (WPA) käsitteli asiaa, ja Neuvostoliiton psykiatrinen yhdistys erosi järjestöstä vuonna 1983 välttääkseen erottamisen.
1980-luvun lopulla Neuvostoliitossa tehtiin uudistuksia, ja poliittisen psykiatrian käytäntöjä alettiin purkaa.
Laajempi historiallinen opetus
Tässä historiassa on ehkä kiinnostavinta se, ettei ongelma ollut pelkästään siinä, että psykiatriaa käytettiin väärin, vaan siinä, että lääketieteellinen auktoriteetti saattoi antaa poliittiselle vallankäytölle tieteellisen näköisen perustelun.
Siksi modernissa psykiatriassa korostetaan esimerkiksi:
diagnoosien perustamista lääketieteellisiin kriteereihin, ei poliittisiin mielipiteisiin
potilaan oikeusturvaa ja riippumatonta arviointia
tahdosta riippumattoman hoidon tarkkoja oikeudellisia perusteita
psykiatrien ammatillista riippumattomuutta
mahdollisuutta valittaa ja saada riippumaton toinen arvio."
Kommunismissa psykiatrian poliittinen rooli korostuu. Kapitalismissa psykiatria on bisnes ja markkinatalous korostuu.
Kummassakin järjestelmässä uskotaan psykiatristen sairauksien olemassaoloon.
Tätä on mielenkiintoista verrata vaikkapa kotisuomen nykytilaan. Meillähän esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyys ja sosiaaliturvaorjuus on käytännössä mielisairaus. Siis aina silloin kun se ei ole rikos. Suomessa psykiatria toimii samalla tavalla kuin kommunismissa. Bisnes mallina se ei toimi samalla tavalla kuin jenkeissä. Suomessa "mielenterveyshuolto" toimii ennen kaikkea politiikan välineenä ja julkisen sektorin tyhjäntoimittajien toimeentulon takaajana.
Työllisyyspalvelut Suomessa toimii käytännössä samoin kuin rikollisten ehdonalaisjärejstelmä. Se on käytännössä kopio siitä. Ja mielisairastelupalvelujärjestlemä on aina kulkenut käsi kädessä kriminaalihuollon kanssa. Ja jos työtön ei suostu rikolliseksi hänet leimataan joka tapauksessa mielenterveyshäiriöiseksi elämänhallintaongelmaiseksi sosiaalitapaukseksi JOTTA hänen elämäänsä voidaan mielivaltaisesti puuttua ja häneen voidaan kohdistaa pakkotoimia.
Koska työttömyys on luokiteltu Suomessa joko rikokseksi tai mielenterveyshäiriöksi, voidaan työttömiin kohdistaa viimesijaisen toimeentulon eväämisen uhalla samanlaisia pakkotoimia kuin rikollisiin ja psykiatrisiin potilaisiin. Palkaton orjatyö on aina ollut sekä rikollisten rangaistuksen osa, kuten myös psykiatristen potilaiden "kuntoutusta".
Oleellisinta on pitää rikollinen tai psykiatrinen potilas köyhänä, jotta hän on käytettävissä. Oleellista on myös syy- seuraussuhteiden kääntäminen ylösalaisin: köyhyyden ja muiden olosuhteiden - kuten työmarkkinatilanteen - ihmiselle aiheuttamat seuraukset katsotaan syyksi miksi hän on kyseisissä olosuhteissa.
"Vankiloista ja jalkakäytävistä tuli osittain uudenlainen paikka niille vakavasti sairaille ihmisille, joille ei ollut tarjolla riittävää psykiatrista tai asumisen tukea."
Tämäkin oli seurausta nimenomaan laitos tuomisesta. Tiedetäänhän nykyisinkin että esim vankilasta vapautuvat vangit ovat kopissa vuosia istumisen jälkeen täysin uusavuttomia elämään vankilan ulkopuolella. Ei siksi koska ovat sairaita vaan koska heiltä puuttuu toimeentulon mahdollisuudet, ja tarvittavat tiedot siitä miten yhteiskunta toimii.
Sama pätee psykiatrisiin potilaisiin.
On tää kyllä helmee settii nää teidän selitykset.
Ensin ihannoidaan ihmistä siitä syytä että hän ideologisesti kieltää sairauden olemassa olon, ja sitä kautta sen että sitä voisi hoitaa. Ja sitten kun ihmisiä kuolee hoidon puutteeseen, niin se on sitten sen yksilön vika, ettei hän hae hoitoa, jota ideologisista syistä ei saisi antaa??!?!?
Ei siksi etteikö Trumppi olisi käyttänyt tätä samaa kikkaa omassa vaalikampanjassaan ja tapattanut X määrän omia kannattajiaan, mutta...
Szazin palvojat voisivat muutenkin vähän selittää häneen liittyviä kehäpäätelmiä. Jos sairautta ei ole olemassa ja siksi psykiatria on muka tiedettä, niin kuinka hän mukatiedettä opiskelleena mukatieteilijänä pystyy todistamaan mukatieteen keinoin, ettei sairautta ole olemassa?
Eihän nyt ole kyse vanhuudenhöperyydestä vaan kipujen vaikutuksesta psyykkeeseen
Olet hämmästyttävän lahjakas valehtelija. Ei taida olla yhtäkään Szaszin kantaa puolustavaa argumenttia jota et olisi tahallaan väärin ymmärtänyt ja kieroon vääntänyt.
Minäkin pidän - kuten sanoin - Szaszia ääriajattelijana jonka kaikkien ajatusten toimeenpaneminen käytännön elämässä tuskin olisi realistista. Hoitolaitostenkin olemassaololle on oikeutuksensa. Mutta perusperiaatteiltaan ja ideologialtaan hänen näkemyksensä ovat uskottavampia kuin nykyinen main stream- ajattelu "psykiatrista sairauksista" ja käsityksestä miten niihin tulisi suhtautua.
Höpö höpö. Ja tiedät itsekin että höpö höpö.
Kyllähän jokaisella ihmisellä on oikeus hakea itselleen apua, jos haluaa.
Niin se on edelleen, se on yksilön vapaus.
Jos henkilö vastustaa pakkohoitoa tai lääkityksiä, niin se on hänen oma asiansa, muilla on lupa toimia kuten itse haluavat.
Vaikka pakkohoitoon ei mennä oman tahdon perusteella, vaan sinne viedään tarpeen vaatiessa.
Siis missä kohtaa tuo joku noin sanoi, hänhän kertoi tuosta Szaszista ?
Olin vajaan 20 vuoden aikana muutamassakin eri psykiatrisessa sairaalassa, aika montakin kertaa, eikä niistä yhdessäkään vajaan 20 vuoden aikana tapettu yhtäkän potilasta.
Että jotain rajaa noihin tarinoihin, kiitos.
Suomessa psykiatristen sairaaloiden laitospaikkoja vähennettiin jonkin verran myöhemmin kuin 1950-60-luvuilla.
Suurin vähennys taisi tapahtua vasta joskus -90-luvulla. Noin 70% vähennettiin laitospaikkoja.
Tunnen paljon työttömiä, myös pitkäaikaistyöttömiä, joilla ei ole mt-ongelmia.
Ei kukaan tee työttömistä mielisairaita, eikä rikollisia. Työttömällä voi toki lähteä elämä "lapasesta" työttömyyden seurauksena, kun aikaa kuluu, voi tulla ajatuksia, ettei hänestä enää ole mihinkään, hän ei enää kelpaa, hän alkaa tuntea itsensä huonoksi ja syrjäytetyksi, jne. Itsetunto saattaa murentua, tarpeettomuuden tunne alkaa painaa, ja kaikki muutkin tunteet.
Monet kuitenkin kuntoutuvat jopa takaisin työelämään, opiskelemaan, tms. Miten se sitten on mahdollista, voisitko vähän avata ajatuksiasi, päätelmiäsi ?
Eikä mielenterveysongelmat ja psykiatriset sairaudet tarkoita juuri sitä, että ihmisellä on oma aatos vähän kuin hukassa ? Itse kukin voi uskoa sellaiseen, joka ajaa omaa agendaa, niin se usein menee terveidenkin kohdalla.
Psykiatrisissa sairaaloissa itse olleena en lainkaan ihmettele, miksi ihmiset ajattelevat kuten ajattelevat, miksi heillä on erilaisia mileipiteitä kuin joillain muilla, jne.
Eihän koko psykiatriaa, eikä alaa olisi, jos ihmiset olisivat kaikki normaaleja (jos nyt sellaista sanaa kenestäkään voi käyttää, mikä edes on normaali, ja kenen mielestä milloinkin?).
Paikkojen alasajo osui samaan aikaan Suomen historian vakavimman talouslaman kanssa. Sairaalapaikkoja suljettiin nopeasti rahan säästämiseksi, mutta lamasta johtuen korvaavia resursseja ja palveluita ei pystytty rakentamaan avohoitoon suunnitellusti. Tämän seurauksena monet tukea tarvinneet pitkäaikaispotilaat jäivät ilman riittävää hoitoa.
Voi hyvänen aika. Kun hän on samaa mieltä Szaszin ideologiasta.Szasz vastusti pakkohoitoa.
Et ole ikinä tainnut tuntea kipua ja tuntenut ihmistä jolla on fyysisiä kipuja.
No sinä. Elämänlaadun heikkeneminen rajoittaa usein yksilön vapautta valita ja toimia, mikä on suoraan yhteydessä heikentyneeseen mielenterveyteen.
Et nyt ymmärtänyt, mihin kommenttiin kysymys liittyi.
Psykiatriset sairaudet ei ole mitään kielikuvia.Mielenterveyden sairaudet ovat kuitenkin jotain aivan muuta: ne ovat neurobiologisia, psykologisia ja sosiaalisia kokonaisuuksia, joihin liittyy todellisia muutoksia aivotoiminnassa ja välittäjäaineissa.
Psykiatri voi auttaa potilasta parantumaan, vaikka ei suoranaisesti paranna itse potilasta.
Ei ole henkisesti helppoa, kun jatkuvasti on kipua, kivuttomia päiviä ei ole.
Kyllä ajoittain psyykeä on koeteltu/koetellaan. Itselläni on onneksi psyyke pysynyt aika hyvin kasassa, vaikka helppoa ei ole.
Kipu, väsymys, ym. vaikuttaa esim. unen laatuun, mielialaan, jne.
Puhut puppua ja laitat sanoja toisten suuhun. Sen ohessa ignoroit kaikki argumentit joilla pakkotoistoosi vastataan.
Mikä muuten kuvastaa psykiatriaa ja "psyyken sairauksia" oikein hyvin. Kyse on valheesta. Kaikki siihen liittyvä on valehtelua. Valediagnoosit, valepersoonat, valeoireet, valehoidot, lääkkeet joiden vaikutusmekanismeista valehdellaan jne jne. Kaikenkattava epäaitous häälyy koko mielenterveyspelleilyn yllä niin kiusallisen läpinäkyvästi että luulisi lapsenkin näkevän näiden valheiden läpi.
Psykologinen kärsimys on aivan eri kysymys. Itse asiassa psykiatrian yksi valhe on se, että diagnoosin avulla yhteiskunnallisten ja sosiaalisten ongelmien seuraukset yksilöille valehdellaan yksilön "henkilökohtaisiksi ongelmiksi". Ulkoiset ongelmat sijoitetaan yksilöön. Toki yksilöilläkin voi olla henkilökohtaisia ongelmia. Mutta niitäkään ei ratkota hoitamalla olematonta keksittyä sairautta jonka syyksi ne henkilökohtaiset ongelmat pistetään. Ja lääkkeillä ja hoitokeino olla joilla ei ole tieteellistä pohjaa.
"Psykiatriset sairaudet.... ovat neurobiologisia, psykologisia ja sosiaalisia kokonaisuuksia, joihin liittyy todellisia muutoksia aivotoiminnassa ja välittäjäaineissa."
Juuri tämän väitteen monet asiantuntijat kiistävät. Monet alan asiantuntijat Szasz mukaanluettuna väittävät ettei mitään tieteellistä näyttöä tästä ole. Mitään tutkimusta välittäjäaineista ei ole oikeasti olemassa. Aivojen poikkeavuuksien syistä on monenlaista tulkintaa. Myöskään psyykenlääkkeiden toimintamekanismeista ei ole näyttöä.
Esim. kuuluisat SSRI- lääkkeiden "selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjät"- väite on teoria, ei tutkimustulos. Joku on keksinyt tarinan aivokemioista ja kun sitä opetetaan virallisena totuutena lääketieteen nimissä se uskotaan.
Kokemuksesta tiedän, kun oma elämänlaatu heikkenee, tietenkin se vaikuttaa myös mielenterveyteen.
Mutta sen kestää paremmin, kun hyväksyy, että oma elämänlaatu on heikentynyt. Asia, jolle ei oikein voi mitään, on parempi hyväksyä, elämä ja eläminen on edes vähän helpompaa.
Jos ihmisellä ei ole ongelmia, niin miksi ei voi keskittyä tavalliseen, normaaliin elämään ? Miksi on roikuttava jollain mielenterveyspalstalla, jos on täysin terve ? Turhaa kai se on terveenä täällä kivenkovaa inttää, ettei psyykkisiä sairauksia ole olemassakaan ?
Meidän yläasteen uskonnon opettaja mielsi itsensä uskonnon opettajaksi.
Mutta suurin osa luokan pojista piti häntä seksi symbolina. (enkä yhtään ihmettele.)
Se että lukemattomat sairaudentunnottomat ihmiset fanittaa häntä, kertoo omaa karua kieltään hänen asemasta historioitsiana.
Juuri näin. Olisko thomas szasz ollut ihminen jolla kipu ei vaikuta psyykkeeseen ja ollut osallisena itsemurha päätökseen.
Psykologinen kärsimys on psyykkistä ja emotionaalista kipua, joka haastaa ihmisen mieltä, jaksamista ja jokapäiväistä elämää.
Miten se ilmenee?
Ahdistus ja pelko: Jatkuva huoli tai turvattomuuden tunne.
Surullisuus: Tyhjyyden tai toivottomuuden kokemukset.
Uupumus: Vaikeus suoriutua arjen perusasioista.
Keholliset oireet: Unettomuus, päänsärky tai jännitys kehossa.
Kerro minulle miten nämä eroaa esim masennuksesta
https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/vaitos/aivojen-keskeisen-valittajaaineen-merkitysta-voidaan-tutkia-entista-tarkemmin
Tieteellinen näyttö jaotellaan pääosin lääkeryhmittäin:
1. Masennuslääkkeet (Antidepressantit)Perinteinen näyttö (Välittäjäaineteoria): SSRI- ja SNRI-lääkkeiden tiedetään estävän serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinottoa synapsiraosta. Tämä lisää välittäjäaineiden määrää synapsissa välittömästi.Uusi neurobiologinen näyttö (Neuroplastisuus): Pelkkä serotoniinin lisääntyminen ei selitä sitä, miksi lääkkeiden kliininen vaste alkaa usein vasta viikkojen viiveellä. Helsingin yliopiston Neurotieteen tutkimuskeskuksen (professori Eero Castrénin johtama tutkimus) ja kansainvälisten ryhmien näyttö osoittaa, että masennuslääkkeet sitoutuvat suoraan muun muassa TRKB-reseptoreihin, mikä aktivoi aivoperäistä hermokasvutekijää (BDNF).Tämä prosessi lisää synapsien määrää ja muovautuvuutta (neuroplastisuutta) aivokuorella ja hippokampuksessa. Lääke ei siis suoraan "korjaa kemiallista epätasapainoa" (josta ei ole aukotonta näyttöä), vaan palauttaa aivojen kyvyn muovautua ja sopeutua ympäristötekijöihin.
2. Psykoosilääkkeet (Antipsykootit)Näyttö dopamiinisalpauksesta: Kaikkien tehokkaiden psykoosilääkkeiden yhteinen piirre on aivojen dopamiini-D2-reseptoreiden salpaaminen. Neurokuvantamistutkimukset (kuten PET-kuvaukset) osoittavat suoran korrelaation D2-reseptorisalpauksen asteen ja antipsykoottisen tehon välillä. Jos salpausaste on liian matala, tehoa ei synny; jos se on liian korkea (yli 80 %), ilmaantuu motorisia haittavaikutuksia.Reseptoriprofiilien laajuus: Uudemmat eli epätyypilliset psykoosilääkkeet vaikuttavat D2-reseptoreiden lisäksi myös serotoniinireseptoreihin (erityisesti 5-HT2A). Poikkeuksena on markkinoiden tehokkain psykoosilääke klotsapiini, jonka tarkka ja monimutkainen reseptorien yhteisvaikutusmekanismi on osittain edelleen arvoitus.
3. Ahdistus- ja unilääkkeet (Bentsodiatsepiinit)Näyttö GABA-järjestelmästä: Bentsodiatsepiinien toimintamekanismista on erittäin vahva ja selkeä biologinen näyttö. Ne sitoutuvat aivojen GABA-A-reseptoreihin ja toimivat allosteerisina modulaattoreina eli tehostavat aivojen oman jarruttavan välittäjäaineen (GABA) vaikutusta. Tämä johtaa hermosolujen sähköisen toiminnan vaimenemiseen, mikä näkyy nopeana ahdistuksen lievittymisenä, lihasrentoutena ja sedaationa.
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveempi-maailma/tutkijat-loysivat-uutta-tietoa-masennuslaakkeiden-vaikutuksista-laakkeet-sitoutuvat-aivojen-kasvutekijan-reseptoriin-suoraan-ilman-serotoniinin-apua
miksi se sinusta se on teoria?
Mustikan poimintakin voi auttaa ihmistä voimaan henkisesti paremmin. Liikunta voi auttaa ihmistä voimaan paremmin. Tai sitten lääkärin kanssa juttelu. Huumeiden ja viinankin vetäminen usein auttaa ihmistä ainakin hetken verran voimaan paremmin.
Se ei ole sama kuin että nämä auttavat potilasta parantumaan sairaudesta jota ei ole olemassa.
Kuka väitti että ihmisellä ei ole ongelmia?
Thomas Szasz kehitti ideologiansa kuusikymmentäluvun alussa, eikä kyennyt kehittämään sitä, enää sitä mukaa, mitä maailma ja tiede kehittyi hänen ympärillään, vaan hän paasasi sitä yhtä ja samaa hamaan loppuunsa asti.
Ilmanko on inttäjien suuri idolli.
Ohan se olennaista. harva kuollut antaa haastatteluja
Ainoa hyödyllinen asia, mitä antipsykiatriassa on, on se että se voi toimia jarruna sille, että itse psykiatria ei lähde kehittymään väärään suuntaan. Kaikki muu on täysin hyödytöntä lässytystä, jolla ei ole ikinään kyetty parantamaan ketään.
Tähän väliin tulee faktoja.
Fakta: Työttömyys on Suomen laissa sosiaalinen riski, ei rikos eikä sairaus. Suomen perustuslain 19 §:n mukaan jokaisella on oikeus riittävään sosiaaliturvaan ja perustoimeentuloon työttömyyden, sairauden tai työkyvyttömyyden aikana. Työttömyysturva on lakisääteinen etuus, jonka saaminen perustuu työnhakuvelvoitteisiin ja ehtoihin, ei rangaistusjärjestelmään.
Fakta: Työllisyyspalvelut (TE-palvelut / kunnan työllisyyspalvelut) ja Kriminaalihuolto (Rikosseuraamuslaitos RISE) ovat kaksi täysin erillistä organisaatiota ja hallinnonalaa.
-Työllisyyspalvelujen tehtävä on auttaa työnhakijoita työllistymään ja tarjota koulutus- sekä kuntoutuspalveluita.
-Rikosseuraamuslaitos vastaa rikoksesta tuomittujen rangaistusten täytäntöönpanosta.
-Työnhakijaan sovelletaan julkisoikeudellisia ehtoja (kuten ilmoittautumisvelvollisuutta), joita ei tule sekoittaa rikosoikeudellisiin rangaistuksiin.
Fakta: Suomessa lääketieteellisen diagnostiikan (ICD-luokitus) tekee aina laillistettu lääkäri. Diagnosointi perustuu tieteellisiin kriteereihin, ei työmarkkinastatukseen tai poliittiseen ohjaukseen. Työttömyys ei anna lääkärille tai viranomaiselle perustetta diagnosoida sairautta.
Pakkotoimet: Mielenterveyslaissa määritelty pakkohoito (tarkkailu ja tahdostariippumaton hoito) vaatii tiukat lääketieteelliset kriteerit: vakavan mielensairauden (psykoosin), välittömän hengen tai terveyden vaaran, sekä sen, että muut mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Työttömyys ei ole pakkohoitoon ohjaava syy.
Fakta: Suomessa pakkotyö on perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmissopimuksissa kielletty.
-Työkokeilut ja kuntouttava työtoiminta ovat aktivoivia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tukea työelämään paluuta tai toimintakykyä.
-Osallistumisesta maksetaan kulukorvausta / ylläpitokorvausta varsinaisen työttömyysetuuden tai toimeentulotuen lisäksi.
-Kuntouttavasta työtoiminnasta tai työkokeilusta kieltäytyminen voi johtaa etuuden määräaikaiseen leikkaamiseen (karanteeniin), mutta henkilöä ei voida fyysisesti pakottaa työhön.
Fakta: Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli perustuu köyhyyden lieventämiseen ja eriarvoisuuden tasoittamiseen verovaroin rahoitetulla sosiaaliturvalla. Vaikka julkisessa keskustelussa ja yhteiskuntatieteissä arvioidaan kriittisesti kannustinloukkuja ja järjestelmän kankeutta, lainsäädännön ja palvelujärjestelmän virallinen tavoite on tukea yksilön itsenäistä toimeentuloa ja työllistymistä.
Ysärillä suomessa alettiin puhua ns. italianmallista, missä kävimme useita kertoja hakemassa oppia.
Saimme kyllä tuotua mallia suomeen, mutta ihan ongelmatonta sekään ei ollut. Siihen liittyi hyvin pitkälti samoja ongelmia kuin amerikassa. Avohoito ei ollut valmis ottamaan vastaan sitä määrää potilaita, ja siinä vaiheessa myös ylilääkittiin ihmisiä.
Onneksi ihmisten ylilääkitseminen on nykyisin harvinaisempaa, mutta avohoidolla on edelleen ongelmia vastata tarpeeseen, vaikkakin ehkä eri syistä.
Kannattaa siis tarkasti miettiä haluaako ryhtyä meilisairaaksi. Siinä vaiheessa kun on vielä mahdollisuus kääntää kelkka se kannattaa kääntää. Siinä vaiheessa kun on laitostuttu kokonaan ja rouskittu lääkkeitä vuosikymmenet normaalielämään ja yhteiskuntaan palaaminen on hyvin vaikeaa.
En ala tässä puhua työttömyydestä tämän enempää ettei ketju pitene liikaa. Se olkoon työttömyys- palstan teema. Kunhan otin kuriositeettina pienen huomion siihen kuinka psykiatria totta tosiaan on myöskin poliittinen työkalu ja suhtautuminen eritoten pitkäaikaistyöttömiin ihmisiin "elämänhallintaongelmaisina" tästä okein hyvä esimerkki.
Deinstitutionalisaation alkuperäinen idea ei ollut:
"Laitokset pois ja ihmiset kadulle."
Idea oli:
"Laitokset pois ja niiden tilalle parempi yhteisöpohjainen hoito."
Tämä on juuri se ongelma, mikä on pesiytynyt tämänkin foorumin antipsykiatrian kannattajien keskuuteen.
Nykyinen hoito halutaan pois, ilman että mitään konkreettista uutta hoitoa olisi riittävästi tarjolla. Siksi tällaisia uudistuksia ei voi tehdä pelkin ideologisin perustein.
Totta kai jokainen tekee useimmiten asioita, jotka saavat mielen pysymään virkeänä. On se sitten mustikan poimimista, lääkärin kanssa juttelua, liikuntaa, tai mitä tahansa, ihminen on yksilö ja keinot ylläpitää omaa mielenterveyttä on yksilöllisiä.
Ihan kaikille se ei kuitenkaan riitä, sitä voi tse pohtia, miksi niin on, jos on ?
Huumeet ja viina eivät auta ketään voimaan paremmin, sitä on turhaa väittää. Auttaa juurikin ehkä hetkellisesti, mutta mitä sitten, kun vaikutus lakkaa, sittenkö ihminen voi henkisesti todella hyvin ? Tuskin kuitenkaan.
Se on aina valitettavaa, jos ihminen ei hyödy lainkaan saamastaan hoidosta. Hoitokeinoja on erilaisia, ei ne ole pelkästään lääkkeet ja laitoshoito.
Jotkut kyetään jopa parantamaan, jotkut toipuvat niin, että pärjäävät elämässään.
Olen itsekin tullut huomanneeksi, että enää ei taideta niin ylilääkitä ihmisiä, potilaita, kuin mitä se oli esim. 1990-luvulla.
Minutkin lääkittiin niin tokkuraan, että olin jatkuvasti "pihalla" tästä maailmasta. Toiminta-/liikuntakykyä sinänsä se ei vienyt, mutta haittasi elämää laajasti muuten.
Palaaminen on vaikeaa, kyllä, mutta se on kuitenkin mahdollista. Meitäkin on olemassa jonkin verran.
Laitostuminen tosin tapahtuu jokaisella sen mukaan, onko taipuvainen laitostumaan. Kaikki eivät laitostu.
Psykiatrisia potilaita on kuollut miljoonia sairaaloissa erilaisiin hoidosta johtuviin syihin. Eikä vähiten myrkytyksiin. Oletko koskaan todistanut kuinka "skitsofrenia"- potilaalle annetaan hänen vahvasta vastustuksestaan huolimatta väkivalloin hänen "tarvitsemansa" lääkecoctail joka ei ole mistään keveimmästä päästä? Minä olen ja voin todeta että se on väkivaltaa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ison Omenan vartijoiden suorittaman naisen tapon yhteydessä kävi ilmi että kyseinen vartijoiden suorittama kiinnipitämistapa on kielletty psykiatrisessa hoitlaitoksissa juuri siksi koska sen vuoksi potilaita on kuollut useita:
Asiassa keskusteltiin ennen kaikkea vatsallaan tapahtuvasta kiinnipitämisestä eli prone-restraint-asennosta. Tällainen asento voi vaikeuttaa hengitystä, verenkiertoa tai sydämen toimintaa, erityisesti jos henkilöä painetaan rintakehän tai ylävartalon päältä, hän rimpuilee voimakkaasti tai on päihtynyt, kiihtynyt tai lääkityksen vaikutuksen alainen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki vatsallaan pitäminen olisi automaattisesti kiellettyä.
Psykiatrisessa hoidossa pitkäkestoista tai tarpeetonta vatsallaan kiinnipitämistä vältetään, ja potilaan hengitystä, verenkiertoa ja tajunnantasoa pitää valvoa tarkasti. Taustalla on useita aiempia kuolemantapauksia, joissa on arvioitu vaikuttaneen esimerkiksi hengityksen estyminen, sydämen kuormittuminen, voimakas kiihtymystila, päihteet tai lääkitys.
Jaa, että ihan miljoonia kuollut ?
Laita jotain faktaa, mistä tuon luvun pystyy tarkastamaan.
Ottaen tietysti huomioon psykiatrian koko historian globaalisti.
Itse tosin uskon että jo pelkästään Suomessakin psykiatriseen hoitoon liittyviä kuolemia tapahtuu paljon enemmän kuin tunnustetaan. Ne kuitataan kaikenlaisilla seliseleillä.
Postataan vielä muutama YouTube video kun se ärsyttää teitä niin kovin khihihi. ☺️ Tämäkin kirja kannattaa kuunnella.
Thomas Szaszin The Manufacture of Madness (1970) vertailee keskiaikaista inkvisitiota ja modernia psykiatriaa. Szaszin pääväite on, että yhteiskunta on siirtynyt uskonnollisesta vainosta “terapeuttiseen” valvontaan: ennen poikkeavia ihmisiä syytettiin noituudesta, nykyään heidät voidaan leimata mielisairaiksi. Molemmissa järjestelmissä auktoriteetti määrittelee, mikä on normaalia, nimeää poikkeaman ja oikeuttaa pakon tai eristämisen.
https://m.youtube.com/watch?v=V1W7JbtPcro
Ihmisten kannattaisi havahtua siihen että mielisairaaksi ryhtyminen on nykyisin mitä suurimmassa määrin oma valinta. Ihmisiä edelleen pakkohoidetaan ja ohjataan mielisairastelupalveluihin jolloin se ei tietenkään ole oma päätös. Kuten ei varsinkaan lasten psykiatrinen hoito ole vapaaehtoista. Mutta suurin osa mielenterveyteen liittyvistä diagnooseista tehdään tilanteessa jossa ihminen oma- aloitteisesti ja vapaaehtoisesti on hakeutunut "avun" piiriin kun elämä potkii päähän ja tuntuu pahalta.
Jos köyhyyden, erilaisten ihmissuhdeongelmien, sosiaalisten leimojen ja muiden elämän ongelmien vuoksi ahdistaa ja masentaa ja pelottaa, ongelma ei korjannu sillä että annat asiantuntijoiden alkaa korjata "psyykettäsi". Asiantuntijoiden psyyken hoitokeinot perustuvat uskomuksiin ja valheisiin.
Köyhyyden seurannaisvaikutukset korjaantuvat toimeentulon paranemisella. Ihmissuhdeongelmat korjaantuvat sosiaalisten taitojen opettelulla, asennevammojen, luutuneiden myrkyllisten vuorovaikutustapojen ja käytöstapojen korjaamisella. Erilaisten sosiaaliseen asemaan liittyvien leimojen aiheuttamat ongelmat korjaantuvat sillä että ihmisten lätkiminen leimolla lopetetaan. Elämäntapojen aiheuttamat ongelmat korjaantuvat elämäntapamuutoksella. Univajeen aiheuttamat ongelmat korjaantuvat unihäiriöiden hoidolla, ei psykiatrisella hoidolla. Jos asunnotonta ahdistaa, se korjaantuu asunnon saamisella, ei psykiatrisella hoidolla. Aika monien "psyykkisesti sairaiden" ongelmat ovat ulkoisia, eivät sisäisiä. Ja silloin kun ne ovat sisäisiä, ne ovat aivopesun tulosta.
Tuossa oli hyvin lueteltu asioita, millä asioita saa korjaantumaan.
Mutta ennen niitäkin kaikkia, tärkeintä on alkuun se, että itse hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, opetella arvostamaan itseään. Siitä on sitten hyvä lähteä rakentamaan kaikkea muuta, ihmissuhteita, elintapoja, jne.
Jos ei itsensä kanssa tule toimeen, se vaikuttaa todella laajasti kaikkeen muuhun ihmiselämässä.
Jos ihminen kokee surua,kun menettänyt rakkaan ja läheisen , niin sinun mielestä henkilön pitää selviytyä yksin? näinkö ajattelet?
Onko sellainenkin psykiatrinen diagnoosi olemassa kuin Itsensä kanssa toimeentulemattomuus?
Suru ei ole sairaus.
Ei ole yksittäistä diagnoosia mutta on useita johon tuo kuuluu oireena
"Thomas Szaszin The Manufacture of Madness (1970) vertailee keskiaikaista inkvisitiota ja modernia psykiatriaa. Szaszin pääväite on, että yhteiskunta on siirtynyt uskonnollisesta vainosta “terapeuttiseen” valvontaan: ennen poikkeavia ihmisiä syytettiin noituudesta, nykyään heidät voidaan leimata mielisairaiksi. Molemmissa järjestelmissä auktoriteetti määrittelee, mikä on normaalia, nimeää poikkeaman ja oikeuttaa pakon tai eristämisen."
Väitän että olemme siirtyneet tuosta syyttämisajatuksesta Munchausen syndrome by proxy- tilaan yhteiskunnallisesti. Ainakin Suomessa.
Kansalainen on kuin Gypsy Rose. Valtio ja koko muu yhteiskuntajärjestys edustaa emo- Dee Deetä.
Itse voitte pistää hakusanaksi Gypsy Rose niin löydätte tarinan yhdestä esimerkistä tästä dynamiikasta. En viitsi laittaa linkkejä koska tekoälymode vainoo kaikkia jotka laittavat linkkejä.
No ei mutta suru voi sairastuttaa niin psyykkisesti kuin fyysisesti.
Tekosairauksiin voidaan sisällyttää käytännössä kaikki mahdolliset kuviteltavissa olevat ihmiselämän kokemukset, tunne- elämän ailahdukset ja muut normaalit elämään kuuluvat asiat osana "oirekuvastoa".
Tutkimuksissa on osoitettu, että psyykesairauksiin liittyy usein muutoksia aivojen rakenteessa, toiminnassa ja välittäjäaineiden tasapainossa. ja sinusta ihminen voi teeskennellä ja muuttaà aivojen rakennetta
Ei minulta otettu aivokuvia vaikka minäkin sain kolme eri diagnoosia.
Onko tämä taas näitä juttuja, että minulla ei voi ollaa luulosairautta, koska luulen, että tulevaisuudessakaan ei pystytä diagnosoimaan kuvantamismenetelmillä?
Ei ole luulosairautta.
Millä tavalla luulo on sairaus?
Sinähän se taisit ajatella noin.
Jos ne ailahdukset alkavat haittamaan tavallista elämistä ja olemista, niin onhan ne siinä vaiheessa jo oireita, joista voidaan määritellä jokin häiriö, tai jopa sairaus.
Onko tämä taas niitä juttuja kun tulkitset keskusteluja oman korvasyyhyn mukaan?
Jos joku toteaa että aivokuvia ei ole otettu,Ei vältämättä toteamuksella tarkoita mitään muuta.
Elämässä on paljon asioita jotka haittaavat elämistä ja olemista. Aivanko kaikki elämistä ja olemista haittaavat asiat on luokiteltava sairauden korkeiksi ja häiriöiksi?
Siinä tapauksessa iso tiskivuorikin on sairauden oire.
Silloin myös lääkehaitoista voidaan määritellä häiriö tai sairaus.
Kyllä voi olla,jos se johtuu äkillisestä tai pitkäaikaisesta toimintakyvyn ja arjenhallinnan romahtamisesta.
Epäilemättä iso tiskivuori tuota pikaa löytyy myös ICD- tautiluokituksista.
Sinä puhuit nyt oireesta et sairaudesta. Oire ei ole sama asia kuin sairaus.
Niin.Psykiatriset tilat nimeen omaan on oiretiloja.Ei mitään sairauksia.
Sairauksia epäillään ei luulla.
Mistä olet keksinyt luulosairauden?
Oiretila ei ole sama kuin tautiluokitus. Lyhyesti sanottuna oiretila kuvaa potilaan kokemia merkkejä, kun taas tautiluokitus on järjestelmä, jolla nämä tilat ja diagnosoidut sairaudet ryhmitellään ja koodataan.
Kun sanoit "Epäilemättä iso tiskivuori tuota pikaa löytyy myös ICD- tautiluokituksista."
Minä en ole valitettavasti puhunut tiskivuoresta.
no minä vastasin hänelle joka puhui
Väität että koska neliraajahalvaantunut ei pysty tiskaamaan tai siivoamaan iso tiskivuori ja sotkuinen asunto luokitellaan sairauden oireiksi?
Nyt on puhe psyykesairauksista.
Sotkuinen asunto voi olla merkittävä oire tai merkki mielenterveyshäiriöstä. Kun henkinen jaksaminen loppuu, arjen askareet ja kodinhoito ovat usein ensimmäisiä asioita, joista ihminen luopuu säästääkseen vähäiset voimavaransa.
esim Masennukseen liittyy voimakas uupumus, aloitekyvyn puute ja toivottomuus. Jopa roskan vieminen tai tiskien peseminen voi tuntua ylitsepääsemättömältä vuorelta. Kaaoksen kertyminen voi myös lisätä häpeää, mikä lamauttaa entisestään.
ADHD ja neurokirjon piirteet: Toiminnanohjauksen vaikeudet tekevät siivoamisen aloittamisesta, pilkkomisesta ja loppuunsaattamisesta vaikeaa. Tavarat jäävät paikoilleen, koska keskittyminen siirtyy nopeasti muualle, tai tehtävä tuntuu liian kuormittavalta hahmottaa.
Pakko-oireinen häiriö (OCD) ja keräilypakko: Hoarding eli keräilypakko on oma häiriönsä, jossa luopuminen tavaroista tuottaa suurta ahdistusta. Koti täyttyy tavaroista, kunnes siellä liikkuminen tai asuminen vaikeutuu.
Uupumus ja vakava stressi (Burnout): Kun hermosto on ylikierroksilla tai täysin loppuunpalanut, aivot karsivat kaiken "ylimääräisen". Siivoaminen jää selviytymisen tieltä.
Ahdistuneisuushäiriöt: Voimakas ahdistus voi viedä fyysiset voimat ja kohdistua pelkoon siitä, ettei saa mitään tehtyä kunnolla, jolloin tehtävää vältellään kokonaan.
Et vieläkään suostu ymmärtämään mikä on keskustelun aihe.
"Nyt on puhe psyykesairauksista."
Ei ole.
Nyt on puhe siitä että ne mitä sanotaan psyyken sairauksiksi eivät ole sairauksia.
Masennuksessa nyt vielä mitään kovaa uupumusta ole.
Vakavan me/cfs tilan kun on kokenut niin sitte voi vasta puhua oikiasti uupumuksesta.
Masennuksessa nyt vielä kovaa ole se uupumus.
Sitte kun on kokenut vakavan me/cfs tilan niin sitte voi oikiasti puhua uupumuksesta.
Kyllä, psyyken sairaudet (eli mielenterveyden häiriöt ja psykiatriset sairaudet) ovat lääketieteellisesti virallisia sairauksia. Ne luokitellaan kansainvälisissä tautiluokituksissa (kuten Suomessa käytettävässä ICD-tautiluokituksessa) omiksi diagnooseikseen siinä missä fyysisetkin eli somaattiset sairaudet.
Varmaankin ymmärsit, mitä tarkoitin haittaamisella ? Sitäkin on erilaista, haitta voi alkaa olla ihmiselle liian suuri. Monet selviävät pienemmistä haitoista, jotkut isoistakin, ihmisestä se on kiinni.
Sinulla on aika "ovela" tapa alkaa haastamaan kaikkien kommentteja, kysellä lisäkysymyksiä, joihin varmasti tiedät vastauksen kysymättäkin.
Mitä sä sitten teet tällä palstalla jos kyse fyysisistä sairauksista?
Tiskit hoidetaan yleensä tiskaamalla.
Voit väittää vaikka hamaan tappiin, että ne eivät ole sairauksia. On monia, joiden mielestä ne ovat sairauksia, ja se sinun on hyväksyttävä, että jotkut ovat eri mieltä kanssasi.
Ihanko totta?
Foorumin nimi on Henkinen hyvinvointi ja mielenterveys. Olen täällä kyseenalaistamassa psykiatristen sairauksien olemassaolon ja osoittamassa miten psykiatria a.k.a. mielenterveyshoito toimii ihan muiden agendojen työkaluna kuin ihmisten henkisen hyvinvoinnin edistäjänä. Psykiatrian funktio yhteiskunnissa on ollut ihan muu kuin se minä sitä on markkinoitu. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisten hyvinvoinnin edistämisen kanssa.
Aihe kuuluu tälle foorumille oikein hyvin.
Suru ei ole sairaus, mutta ylivoimaisen surun seurauksena voi tulla sairaus.
Jokainen kokee uupumuksenkin omalla tavallaan. Jos sinulle on ollut vasta me/cfs todellinen, kova uupumus, et voi sanoa, että joku toinen ei voisi olla masentuneena kovaa uupunut.
Omia kokemuksia on vaikeaa verrata muiden kokemuksiin, tai päinvastoin. Tai toki voi verrata, mutta ei kokemuksilla pysty kilpailemaan, kuka koki enemmän, kuka vähemmän.
Ihmisen hyvinvointiin tarvitaan sitä ihmistä itsekin, kukaan muu ei voi laittaa ihmistä voimaan hyvin, on oltava itse mukana oman hyvinvoinnin luomisessa. Ja siihen pystyy saamaan tukea myös psykiatrialta, jos on siihen valmis.
Mä olen kokenut molemmat.Sekä masennuksen että me/cfs.
Masennus ei aiheuta juuri ollenkaan uupumusta.
Joillekin muille se voi aiheuttaa, vaikka sinulle ei olisikaan aiheuttanut.
Kyllä näin on
ja sinä jankkaat samaa vaikka sulle kerrotaan faktatietoja miten psyykesairaudet voi näkyä magneettikuvissa
Miksi et ole tuolla tiede ja teknologia palstalla koska siellä on tiede osiossa skeptismi.
Koska te sivuutatte kaikki tyhjentävät argumentit nyky"faktoja" vastaan on pakko jankata.
Ei näy.
Aivoissa näkyvä poikkeama ei ole itessään psyykesairaus.
En ole noin sanonut. Olen sanonut että psyykesairaudet voivat näkyä magneettikuvissa ja selittänyt myös miten ne näkyvät aivokuvissa
On me/cfs sairaudelle myös virallinen diagnoosi koodi.
Mutta siitä kiistellään yhä onko se oikea sairaus ihan lääkäreitten keskuudessakin.
Kiittele Herraa niin mieli kohentuu. Pikalääke masennukseen. Aja masennuksenhenki pois Jeesuksen nimessä. Toimii käytännössä.
Tämä ei ole uskonto-palsta. Ei tarvitse tyrkyttää. Kiitos.
Psykiatriaki on omanlainen uskonto.Elä tyrkytä sitä.
Psyykkisiin tiloihin ei ole objektiivista näyttöä samoin uskonnoliisiin tilohin ei myöskään.
En tyrkytäkään. En tyrkytä, en myöskään kiellä keneltäkään.
Minulla on vain omat kokemukseni, en voi alkaa muita neuvomaan, tai ohjaamaan hoitoon, tai kieltämään menemästä hoitoon.
Se jääköön lääkäreiden tehtäväksi.
Toivottavasti sinulle täydellinen ihminen ei käy niin.
Kukaan ei ole täydellinen, sekin on hyvä hyväksyä.
No hitsinkeikkaa. Jätän lääkkeet jatkossa ostamatta ja nyt jo ottamatta ja lopetan masennukseni nyt. Vähän harmittaa, etten tajunnut asiaa jo aiemmin, vaikka usein täällä Suomi24-palstallakin käyn lukemassa, mutta ei ole vieläkään liian myöhäistä, ja onneksi edes nyt huomasin. Kiitos Ap <3
Kuka on väittänyt että masennuksen voi lopettaa päättämällä? Saati ettei masennusta ole olemassa? Katsoitko kunnolla tuon aloituksen videon?
Väittikö joku että lääkket eivät voi auttaa masennukseen vai mihin tuolla "jätät lääkkeet ottamatta" viittaat?
Ei kukaan. Tai no ei ainakaan herra Szasz
https://m.youtube.com/watch?v=1LoSgdpHnUk
Ja tämän tuloksena on sitten persujen kannattaja.
Miten tämä nyt vielä politiikkaankin saadaan liitettyä ? Voi teitä....
Juu itte poliittinen ihminen mutta inhoittavaa kun liikaa palstoilla tällaisia kirijoituksia.
Ei kukaan käske lukemaan, jos tuntuu että on liikaa, valinta on täysin oma, lukeako vai ei.
Onko mulla luetun ymmärtämisessä/&aivoissa ihan oikeasti pahasti vikaa kun en meinaa tajuta avauspostausta????????
Tarkoittaako hän...vähätteleekö hän mielenterveysongelmista kärsiviä?
Itse en ajattele sitä vähättelyksi. Mieleen tuli ennemminkin, että aloittaja ei ole tainnut saada haluamaansa/tarvitsemaansa apua mistään.
Tai ehkä hänen on hankalaa hyväksyä, että hänellä mahdollisesti on jokin psyykkinen sairaudentila todettu.
Hänen oma paha olo ja tuskastuneisuus purkautuu tuolla tavalla. Siitä ei kenenkään kannata itseään syyllistää, jos itsellä on mt-ongelmia, ei tuo aloittaja tarkoita ketään henkilökohtaisesti.
Olemme kaikki erilaisia, ja jokainen myös käyttäytyy omalla tavallaan.
En vähättele vaan suhtaudun asiaan huomattavasti vakavammin kuin se sun psykiatri tai muu hoitava tahosi.
Esimerkiksi tuon Szaszin kunnioitus psykiatristen potilaiden autonomiaa kohtaan oli aivan toista luokkaa kuin keskiverto mielisairastelu- asiantuntijoilla.
Ja toisaalta minä suhtaudun vakavasti myös mielisairasteluperseilyn yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin kollektiivisesti. Nyt kun olemme saavuttaneet tilanteen että 100% kansalaisista on virallisesti mielenterveyshäiriöisiä ja kaikilla on vähintään yksi, useimmilla useita mielenterveyteen liittyviä diagnooseja plus lääkitys, sillä on ruttotautinen vaikutus kaikenkattavasti ihmisten hyvinvointiin ja sosiaalisen elämän laatuun. Negatiivisella tavalla.
Ennen kun vetää johtopäätökset että antipsykiatria on fuulaa kannattaa perehtyä asiaan ja uudelleen arvioida omia käsityksiä ja virallisissa totuuksia.
Ainakin szaszin tuotantoon kannattaa tutustua ilman liiallista ennakkoasennetta.
Mistä olet repäissyt tuon mainitsemasi 100% kansalaisista muka on mielenterveyshäiriöisiä ?
Ohan potilailla itsmnäärämisoikeus.Pakkohoitoon on kriteerit. Pakkohoitoon ei joudu tosta noin vaan. Miten sinä voit tietää kenellä on mitäkin.
Minun psykiatrini ja hoitava tahoni suhtautuivat niin hyvin, että hoitoni on loppunut jo vuosia sitten. Koitahan arvata, miten, ja miksi niin tapahtui ?
Miksi kaikki ihmiset eivät koe asiaa niin, että diagnooseilla ja lääkityksillä olisi negatiivinen vaikutus hyvinvointiin ja sosiaaliseen elämään ?
Olisiko taustalla negatiivinen käsitys omasta itsestä diagnoosin takia, tai lääkitysten takia ? Tunteeko ihminen itsensä jotenkin huonommaksi tai vialliseksi, jos hänellä on diagnoosi ja lääkitys ?
Koska diagnooseista on tietysti myös toisinaan hyötyä ja käyttävät hän ihmiset lääkkeitä viihdekäyttöönkin vapaaehtoisesti.
Itse en näe mitään järkeä, että pään sekoittaminen olisi jotenkin viihdyttävää. Eikö ihminen osaa viihtyä ja olla viihteellä selvin päin ?
Eihän se tosin taida kaikilta onnistua.
Niin miksiköhän ihmiset viihdekäyttää. Heiltä voi itseltään kysyä motiiveja käyttöön
Jos mielisairastelu on vapaaehtoista, niin miksi täällä on niin monta sairasta kirjoittamass? Haluaavatko he todellakin olla sairaita?
No tota määkin ihmettelin tota hänen aloitusviestiä.
Ja jos sairauteen ei usko, niin jos sattuu diagnoosin saamaan, niin voihan sitä elää sen saatuaan ajattelematta koko diagnoosia, kuin terveet ihmiset, oireilematta ja terveenä.
Oireet yleensä ilmenee ensin, ja niiden perusteella lähdetään selvittämään mahdollista diagnoosia/sairautta.
Jos saa terveenä diagnoosin, niin ei sen diagnoosin kannata antaa vaikuttaa omaan elämään...
No, terveille ei yleensä diagnooseja edes anneta.
Mistä sinä tiedät, kuinka moni täällä kirjoittelee sairaana, tai terveenä ?
Eikös täällä ole ollut keskustelua siitä, onko mielisairastelu vapaaehtoista vai ei ?
Kukaan tuskin haluaa/haluaisi olla psyykkisesti sairas. Sairaus tulee, jos on tullakseen. Se ei tule, tai jätä tulematta ihmisen omalla tahdon voimalla.
Koska psykiatrisen diagnoosin saa hyvin helposti. Siksi niitä on niin paljon.
Multipersoonahäiriötäkään ei muuten ole olemassa. Joten voit lopettaa tuon kuvitellun toisen persoonasi kanssa väittelyn. Ja myös kolmannen ja neljännen ja kuinkas monta noita nyt onkaan...
Jaa, mitäs sinä nyt sitten teet ?
Et tunne minua, et voi tietää kuvitelmistani yhtään mitään. Kiva kun jaksat kuitenkin yrittää....jos se sinulle iloa tuottaa.
Mulla on aina ollut vaan yksi persoona, älä ota sitä pettymyksenä....
Uskallan väittää että ihminen jolla on sairaudentunto elää parempaa elämää, kuin sellainen ihminen jolla sitä ei ole. Ei se että ihmisellä on diagnoosi tarkoita sitä, että hän kokoajan pohtisi sitä, vaan sitä, että hän tiedostaa ne tilanteet missä se sairaus saattaa aiheuttaa hankaluuksia.
Eihän pyörätuoli potilaskaan kokoajan voivottele, että kun on pyörätuoli, mutta silti hän huomioi sen silloin kun vaikka varaa junalippua.
En puhu nyt kenestäkään henkilökohtaisesti, mutta onhan täällä välillä niin sairasta inttämistä, että tuskin se terveen ihmisen kynästä tänne ilmestyy.
Psykiatrisen diagnoosin saaminen ei aina ole yksinkertaista tai nopea prosessi.Se voi vaatia useita käyntejä ja testejä.
Tämä on totta. Kun hyväksyy oman sairautensa olemassa olevaksi, on sen kanssa helpompi elää.
Ei sairauden tarvitse rajoittaa koko elämää loppumaan totaalisesti.
Diagnoosinkin kanssa pystyy elämään. Eihän elämää tarvitsee elää pohtien, että voi voi kun on diagnoosi, tai voi voi kun olen sairas/sairaaksi todettu.
Ihminen ei ole diagnoosi, ihmisellä on diagnoosi (siis jos sellainen on).
No näyttäähän tämä olevan mielenterveyteen liittyvä palsta. Eipä kai näitä kaikkia kommentteja mitenkään kummemmin tarvitse ihmetellä.
Inttäminen ei ole eikä voi olla sairaus.
Intetään kuule paljon muistakin asioista kun mielenterveysongelmista.
Pari vakavaa mielisairaus jaksoa on takana.Ei se nyt erityisen karua ollut se elämä mielsairauden kanssa.
En pelkää ottaa vaikka vapaehtoisesti itelle mielisairautta.
Jos inttämistä sanotaan sairaaksi, se ei tarkoita että se inttäminen olisi sairaus.
Ei ole sairasta inttämistä.On vaan inttämistä.
Mutta sairaus voi aiheuttaa inttämistä tosiasioita vastaan.
Miten olematon sairaus voi aiheuttaa inttämistä?
Mä kyllä enempi luonnehdin näitä keskusteluja kiistelyksi kuin inttämisenä.
Itsekin muistan vuosikymmenten takaa, että sairaalaosastoillakin oli joskus jopa hyvinkin hauskaa. Potilastovereiden kanssa hyviä keskusteluja, yhteistä toimintaa, jne.
Kerro sinä, kun kerta sellaisen ikilikkujan keksit, missä joudut pomppaamaan inttämään jokaiseen tosiasiasn.
Täälä ei intetä.
Täälä kiistellään.
Jos/kun joku jatkuvasti toistaa samaa hokemaa, että jokin ei ole jotain, niin kyllähän se on inttämistä. Tässä tapauksessa kyseessä sairaus, joka ei tuon jonkun mielestä ole sairaus. Ja hän toistaa sitä usein, eli inttää.
Mielenterveysongelmat ja psyykkiset sairaudet eivät ole vapaaehtoisia. Ne ovat lääketieteellisiä ja terveydellisiä tiloja, joihin vaikuttavat monet monimutkaiset tekijät, eivät ihmisen oma tahto tai valinta.
Ihmisellä on yleensä itsellään hyvin paljon vaikutusvaltaa siihen alkaako mielenterveyshäiriöiseksi vai ei kun puhutaan aikuisista ihmisistä joilla ei ole lapsuudesta alkaen mielisairasteluhistoriaa takana.
Eri asia ovat jo kasvuiässä mielenterveysperseilyyn sotketut.
Sinustako ihmisen pitäis olla tuntematta mitään jos joutuu väkivallan teon uhriksi? Se ei saa tuntua miltään?
Mitä ihmettä sinäkin siinä selität? Onko tunteiden tunteminen sinulle sama kuin mielisairaus?
Kun sanoit että ihmisellä on vaikutusvaltaa alkaako mielenterveyshäiriöikseksi. On asioita joihin sä et voi vaikuttaa.
Tiesitkö että tunteilla on osuutta mielenterveyshäiriön syntymiseen. Tunteet ei sairastuta mutta ihminen voi sairastua jos ne tunteet estää hakemasta apua. Häpeä, pelko,syyllisyys estävät ihmistä hakemasta apua jolloin ihminen voi sairastua. Jos henkilö on ympäristön /ulkopuolisten tekijöiden takia kohdannut traumaattisen tapahtuman niin henkilö voi siitä huolimatta kokea noita tunteita.
Tunteita tuntee suurin osa ihmisistä, mutta joillekin voi olla ylivoimaisen vaikeaa käsitellä tunteitaan. Ja silloin saattaa tarvita apua ja tukea.
Mitä siitä?
Totta. Mutta tähän asiaan useimmat voivat vaikuttaa.
Koska tunteet on sidoksissa mielenterveyteen.
Niin useimmat mutta ei kaikki. Jos jokainen kykenis niin mielenterveyshäiriöitä ei olis.
Sehän olisikin karu asia jos niitä ei olisi.
En voisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä nyt.
Et ymmärrä vieläkään keskustelun teemaa.
Miten niin "mitä siitä" ?
Mitä siitä että ihmisen voi olla vaikea käsitellä tunteitaan? Mitä siitä jos ihminen kokee joskus tarvitsevansa apua tunteiden käsittelyynsä? Onko joku kiistänyt tämän? Kuka? Missä?
Onko joku väittänyt, että joku olisi kiistänyt ?
Onko siinä jotain väärää, kun kirjoitin, että jotkut tarvitsevat tukea ja apua ? En ole syyttänyt ketään yhtään mistään.
Miksi hyvännäköiset ihmiset eivät vain tyydy ulkonäköihinsä, vaan hankkivat mt-ongelmia mm. päihteiden muodossa?!
Sitä pitäisi varmaan kysyä niiltä ihmisiltä itseltään. Muiden on vaikeaa mennä sanomaan mitään toisten puolesta.
ompas taas joku keksiny riidanhalusen alotuksen.
Kaipa sekin on jollekin yksi keino purkaa omaa pahaa oloaan.
Onneksi kenenkään ei ole mikään pakko alkaa riitelemään.
Ei pientäkään riidanhalua. Mistä niin päättelit?
Oisko sitten niin, että se änkyrävänkyrän elämä on niin yksinäistä, että joutuu klassisesti ihan huomio huo******n netissä?
Anonyymipalstalla ei kannata esittää tyhmää, koska kaikki ottaa sen todesta, etkä enää sen jälkeen pysty muuttamaan sitä mielikuvaa itsestäsi.
Tuo on ruma termi. Miksi sellaista yleensä edes käytetään ?
Jokaisella on omat syynsä käyttäytyä, kuten käyttäytyvät, eikä etenkään tuntemattomat voi tietää taustalla olevia syitä.
Suosittelen kyllä sitä, ettei kannata ihan kamalasti välittää tuiki tuntemattomien kommenteista. Se ei ole kenenkään oma vika tai syy, että joku tuntematon purkaa pahaa oloaan muihin ihmisiin.
Ei ole hyvä antaa vaikuttaa mielikuvaan itsestään.
Kerrotko mikä on "taustalla oleva syy" sille että joku kyseenalaistaa sinun oman maailmankuvasi ja nykyajan yleiset käsityksen vaikkapa psykiatrisista diagnooseista?
En pysty tuohon vastaamaan, koska kokemusta on vain omasta elämästä, ja jo taakse jääneestä sairastamisesta. En tiedä muiden taustasyistä, omani kyllä sain selville, se riittää minulle.
Ja kyllä minua saa kyseenalaistaa, miksi ei saisi ? On mielenkiintoista kuunnella ja lukea muidenkin maailmankuvia ja käsityksiä.
Jokaisella varmaankin on omat taustasyynsä, eikä niiden takia ihmisiä kannata alkaa syyllistämään.
Syyllistää?
Toisin sanoen väität että mikäli joku ei ole vallitsevasta hegemoniasta tai sinun maailmankuvastasi samaa mieltä on hänellä oltava henkilökohtaisia taustasyitä, kenties traumoja tai sairaudentunnottomuutta selityksenä väärille mielipiteilleen?
Normaali terve ihminen ei voi olla sinun kanssasi eri mieltä tästä asiasta? Sellaista vaihtoehtoa ei ole että sinä olisit väärässä?
Taisin mainita, että minua ei haittaa, jos maailmankuvaani kyseenalaistetaan, niin se tarkoittaa myös sitä, että muut saavat, ja voivat olla aivan vapaasti eri mieltä. Kyllä minäkin olen ajoittain väärässä, en kiellä sitä.
En ole väittänyt kenelläkään olevan vääriä mielipiteitä, ja huomaan, että tuo jollain tavalla otti juuri sinuun "osumaa", vaikka en ole kommenttejani tarkoittanut juuri sinulle. En ole sinuakaan mistään syyttämässä/syyttänyt. Ota rauhallisesti. Ei täällä monikaan taida tarkoittaa kommenttejaan kenellekään henkilökohtaisesti, tai ei niitä ainakaan kannata ottaa henkilökohtaisesti, toisilleen tuiki tuntemattomien kirjoituksia.
Sille ei kukaan voi mitään, miten lukija mahdollisesti ottaa kommentit vastaan, vaikka ne ei henkilökohtaisia olekaan. Eihän tänne voisi kukaan kirjoittaa lähes mitään, jos pitäisi jokainen ajatella erikseen, että kuka suhtautuu mitenkin.
"Jokaisella on omat syynsä käyttäytyä, kuten käyttäytyvät, eikä etenkään tuntemattomat voi tietää taustalla olevia syitä."
"Jokaisella varmaankin on omat taustasyynsä, eikä niiden takia ihmisiä kannata alkaa syyllistämään."
Kun henkilö on sitä mieltä ettei psykiatrisia sairauksia ole olemassa ja ettei psykiatria ole oikeaa lääketiedettä sinä toteat siihen noin, mistä "käytöksestä" puhut? Kuulostaa kuin tällaisen mielipiteen lausuminen olisi huonoa tai muuten ongelmallista käytöstä johon pitää olla joku erityinen "taustasyy". Samaan tapaan kuin häirikön käytöksen taustasyitä arvaillaan.
Ja pakko takertua..?? Jaksaa jaksaa.
Kuka sitä nyt vapaaehtoisesti sairastaa.
Kuule aika monikin tällä hetkellä.
Nimittäin hoidon vastaiset.Ne ei voi parantua kun ei ota hoitoa vastaan.Jätetään lääkkeet käyttämättä yms.
Sairautta itsessään ei yleensä pidetä vapaaehtoisena, mutta hoidon valitseminen tai siitä kieltäytyminen on tietoinen valinta. Tämä vain yksi esimerkki.
Varmaan tarkoitit että sairautta ei valita vapaaehtoisena?
Jos hoitoa ei oteta niin silloin yleensä pidetään sairautta vapaaehtoisena ehkä jopa koko lopppuelämä.Kaikki ei kuiteskaan ole loputtomiin hoitovastaisia.
Hoidonvastaiset etenkään eivät sairasta vapaaehtoisesti, he eivät halua olla sairaita, he eivät hyväksy tilaansa, ja sen takia vastustavat kaikkea hoitoon liittyvää.
Omalla kohdallani toipuminen alkoi vasta siinä vaiheessa, kun aloin ottaa hoitoa vastaan, osallistua siihen itsekin.
Niin kauan kuin olin kaikkea vastaan, mikään ei onnistunut.
Niinhän mä sanoin.Sairautta itsessään ei yleensä pidetä vapaaehtoisena. Esim vakavissa psyykkisissä sairauksissa ihminen ei välttämättä itse ymmärrä olevansa sairas.
Siis ei valitse sairautta vapaaehtoisesti.
Jos ei halua ottaa hoitoa vastaan niin silloin ne vapaaehtoisesti sairastaa ja pitää sairautta yllä ihan vapaaehtoisesti.
Lääketieteellisestä näkökulmasta katsottuna sairaus itsessään ei muutu "vapaaehtoiseksi", vaikka hoidosta kieltäytyisi, sillä ihminen ei yleensä valitse sairastumistaan.Jos kieltäydyt tietystä hoidosta, sinua on mahdollisuuksien mukaan hoidettava muulla yhteisymmärryksessä löydetyllä tavalla.
Kyllä moni on valinnut diabeeteksenkin ihan vapaaehtoisesti.
Jotkut ei meinaa hyväksyä valitettavaa tosiasiaa.
Aika moni valitsee ihan vapaaehtoiosesti sekä fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia.
Miksi te vouhkaatte sairauksista?
Tämän ketjun aihe on ettei psykiatrisia sairauksia ole olemassa. Psykiatristen sairauksien saati muiden sairauksien analysointi tällaisessa ketjussa on täysin mielisairasta.
Sama kuin luettelisitte kuolemansyntejä ja miten syntejä saa anteeksi ja miten ollaan tekemättä syntiä ihmiselle joka ei usko synnin käsitteeseen. Mitä hittoa sellaisilla tiedoilla tekee?
Ihminen ei valitse vapaaehtoisesti itselleen sairauksia, sillä sairaudet ovat monimutkaisia biologisia, geneettisiä ja ympäristötekijöistä johtuvia tiloja. Kukaan ei tietoisesti halua kokea kipua, kärsimystä tai toimintakyvyn laskua.
Jos joku saa nautintoa kivusta yms niin ihmettelen
Jos joku on elintavoillaan halunnut itselleen diabeteksen niin häneltä voi kysyä miksi hän on halunnut sairauden johon voi kuolla ilman hoitoa. Voi kysyä miksi ihminen haluaa kuolla diabeteksen takia.
Paskoilla elintavoilla pitemmän päälle se genetiikka romuttuu ja puhkiaa niitä sairauksia sitte.
Kyllä sen tietää kaikki jos ottaa reilusti alkoholia niin seuraavana päivänä voi olla kovaa päänkipua.
Miksi sitten ottaa sitä alkoholia jos ei osaa nauttia siitä päänkivusta?
Tuleeko sulle yllätyksenä että myös terveelliset elämäntavat omaava voi sairastua. Sinä ajattelt että ihminen haluaa elää terveellisesti mutta sairastua ja nauttia siitä. Minusta tällänen on ristiriitaista.
Sä olet siis sitä mieltä että pitkä reilu alkoholinkäyttö ei ole aiheuttanut kenellekkään maksasairautta?
Minun ei tarvitse tietää miksi joku on halunut diabeteksen.Eli en mene kyselemään.
No kuitenkin tiedät ihmisiiä jotka on tietoisesti halunnut sairauden itselleen
Eihän tässä ole siitä kysymys. Kun on joku mainitsee että ihminen valitsee tietoisesti itselleen sairauden vapaaehtoisesti ja tykkää elää sairaana.
Miten toi liittyy tuohon?
Ihminen kyllä tietää seuraukset mutta kaikki ei sairastu. Ei kaikki tupakoijat sairastu keuhkosyöpään vaikka tupakointi sitä aiheuttaa. ja edelleen terveelliset elintavat omaavakin voi sairastua. Ei sairaus vaadi huonoja elintapoja.
Jos joku tykkää tietoisesti olla sairaana ja valinnut elää sairaana. Itse en ole tätä mieltä. Jos ihminen joka tykkää elää sairaana niin ehkä hän osaa elää niitten oireitten kaa miellyttävää elämää,kuin he joille se sairaus haittaa elämää. Minä en tiedä ehkä joku päänsäryssä voi tuntea olonsa hyväksi ja päänsärky ei häiritse elämää,jos on tykkää elää sairaana.
Huonot elintavat kuiteski lisää enempi riskiä sairastua.Mitä terveelliset.
Se liittyi sillä tavalla että alkoholiperäinen maksasairaus on ite valittu sairaus.
Joku täälä väittää että sairauksia ei voi valita itse.
Tietenkin. Mutta jos ei halua hoitoa niin silloin ihminen elää oireitten kanssa. Jos jonkun mielestä henkilö tykkää olla sairas niin mikäs siinä. ihmettelen vaan mitä nautintoa ihminen saa niistä oireista eikä halua voida paremmin. Toki jos haluaa kuolla hitaasti kituutellen niin ohan hänellä siihen oikeus.
Jos vapaaehtoisesti sairastaa, niin eihän silloin pitäisi olla mitään syytä valittaakaan.
Ja jos ei tapaa yhteisymmärryksessä löydetä, eikös silloin tule kyseeseen se pakkohoito ? Siis jos sairaus kuitenkin jonkinlaista hoitoa vaatii.
Sairauksia ei valita, mutta elintavat valitaan. Ja jos valitsee huonoja elintapoja, on suurempi riski saada jokin niihin mahdollisesti liittyvä sairaus.
Riskihän voi olla mihin tahansa sairauteen, mutta ihminen voi omilla valinnoillaan kyetä jopa välttämään mahdollisen sairastumisen.
Väität ettei psykiatrisia sairauksia ole olemassa, ja kuitenkin väität, että sairauksien analysointi on "täysin mielisairasta". Mikä voi olla mielisairasta, jos psyyken sairauksia ei ole olemassa ?
Miten tuo nyt meni niin kuin omasta mielestäsi ?
Alkoholismi on aivosairaus. Jos ihminen juo niin voi miettiä miksi juo ja voiko asioille tehdä jotain jotka saa juomaan. Voi kysyä miksi ihminen haluaa vahingoittaa itseää kun tietää seuraukset. Kaikille runsaasti alkoholia käyttäville ei kehity vaikeaa maksasairautta (kuten maksakirroosia). Toisilla maksavaurio voi syntyä huomattavasti pienemmillä annoksilla geenien, sukupuolen tai muiden aineenvaihduntatekijöiden vuoksi.
Alkoholismia ei pidä kaikki aivosairautena.
Se taitaa olla enempikin itevalittu elämäntapa kuin sairaus.
Elintavat valitaan.Siis puhutaan elintapasairauksista.Siis itevalittuja sairauksia ne on silloin.
Jos täyttää kriteerit. Mutta esim jos potilas ei koe että lääkkeistä ei ole apua mutta potilas haluaa esim terapiaa tai muuta keskusteluapua,jota hänelle ei ole vielä tarjottu.Potilaan omia toiveita ja elämäntilannetta pitää kuunnella.
Terveydenhuollossa alkoholismi luokitellaan aivosairaudeksi, eikä se ole tahdonvoiman puutetta tai tietoisesti valittu elämäntapa. Eihän alkoholisti usein myönnä edes että on ongelmia juomisen kanssa. Alholismi on sairaus.Nykylääketiede määrittelee sen krooniseksi ja uusiutuvaksi aivotoiminnan häiriöksi, joka muuttaa aivojen palkitsemis-, motivaatio- ja muistijärjestelmiä.Alkoholismi ei ole valinta tai elämäntapa. Alkoholismi on riippuvuus. Ja alkoholiriippuvuudelle löytyy tautiluokitus. Jos se ei ole mielestäsi sairaus niin toki saat sen kieltää.
Omavalintaista on ollut aloittaa runsas alkoholin käyttö. Siinä vaiheessa ei ole mielessä valita itselleen sairautta.
Sairaus sitten tulee juomisen myötä, jos on tullakseen, kaikille ei edes tule.
Jos mielessä olisi, että haluanpa maksasairauden, taidan alkaa juomaan saadakseni sen, niin eihän siinä ole järjen hiventäkään.
Aloitteleva alkoholisti ajattelee ehkä enemmänkin niin päin, että ei minulle mitään sairautta tule. Mikä tosin sekin typerää, turhaa.
Kyllä se ihminen ite päättää kaataako viinaa kurkkuun.
En usko mihinkään alkoholismi sairauteen.
Jos joku väittää, että psyyken sairauksia ei ole olemassa, vaan ainoastaan aivosairauksia, niin sillä perusteella voisi kai sitten alkoholismiakin sanoa aivosairaudeksi. Eikö ?
Elintapoja, jotka saattavat johtaa sairauksiin. Ja jos ne johtaa sairauteen, silloin sitä sanotaan elintapasairaudeksi.
Joillakin on semmosta ajattelu mallia kun joskus sitä hautaan kuiteski joutuu niin sama välillä kunnolla herkutella ja juoda vaikka viinaakin.
Elintapasairaudet eivät ole suoraan itse valittuja, vaikka yksilön valinnoilla ja elintavoilla onkin suuri merkitys niiden kehittymisessä.Geenit määrittävät pitkälti sen, miten herkästi keho reagoi esimerkiksi epäterveelliseen ravintoon tai stressiin. Yksi ihminen voi sairastua tyypin 2 diabetekseen jo lievän ylipainon seurauksena, kun taas toinen ei sairastu lainkaan, vaikka elintavat olisivat samanlaiset.Kylläisyys- ja nälkäviestit sekä taipumus riippuvuuksiin (kuten nikotiini- tai sokeririippuvuuteen) ovat osittain biologisesti säädeltyjä, mikä tekee elintapamuutoksista joillekin ihmisille huomattavasti vaikeampia.
My syöpä on elintapasairaus ja sinusta ihmiset tahallaan ja omasta halusta haluaa itselleen sairauden? Voi kysyä näiltä mikis he haluavat sairauden johon voi kuolla ja miksi heluisivat kuolla?mikä siellä taustalla haluaa saamaan sairauden johon voi kuolla.
Toki. Kriteereissähän on kolmas kohta, jossa mainitaan " jos muu hoito on riittämätön". Silloin voidaan pohtia pakkohoitoa.
Jos ihminen suostuu johonkin hoitoon esim. lääkkeiden sijaan, niin eihän siinä pitäisi ongelmaa olla, siitä vain kokeilemaan. Riippuen toki voinnista, terveydentilasta.
Jos muu hoito ei riitä niin siitä se pakkohoitokierre alkaa eikä se lopu.
Minä en usko mihinkään huuhaa sairauksiin mitä ei ole.
Alkoholismista kärsivällä alkoholistilla on yleensä tapana kaataa sitä viinaa ihan itse sinne omaan kurkkuunsa.
Alkoholismista kärsivä tosin jossain vaiheessa kenties haluaisi pystyä olemaan kaatamatta viinaa kurkkuunsa. Mutta kun se on riippuvuus, niin ei olekaan niin helppoa olla kaatamatta.
Alkoholismi on sairaus.
Eihän sitä alkoholismia ole kukaan pakko alottaa kun ei koskaan ota ensimmäistäkään ryyppyä.
Tämäkin totta. Osa ihmisistä voi olla sellaisia, etteivät niin kovin välitä omista valinnoistaan. Saattavat ajatella juuri noin, että joskus kuitenkin kuollaan.
Elintapasairauksiin vain useammin kuollaan hitaasti, ei niinkään äkkikuolemalla (toki joskus voi niinkin käydä). Sairastamisvaihe ei ole mukavaa kipuineen ja muine oireineen. Heikkona ollessaan voi sitten mietiskellä niitä omia valintojaan, omia elintapojaan. Vaikka myöhäistähän se enää siinä vaiheessa on, jos on jo kuolemansairaaksi asti päätynyt.
Ihmisen oma arvostus omaa itseään kohtaan, välittäminen omasta itsestä, ym. vaikuttavat aika paljonkin omiin valintoihin, esim. elintapojen suhteen.
Onhan tupakointi, alkoholismi, sekä päihteet muutenkin, niiden käyttö, se on itsetuhoista käytöstä. Ja ihminen, joka välittää ja pitää itsestään, ei halua tahallaan tuhota itseään.
Kyllä se voi loppua, kokemusta on.
Vuosia sitten jo olin ajoittain pakkohoidossa, välillä vapaaehtoisessa. Viimeinen hoito oli pitkä pakkohoito. Ja sekin loppui aikanaan.
Mahdottomalta tuntuvat asiatkin voivat joskus olla mahdollisia.
Se oli sarkasmia. Kuten tiedät.
Niiden kaikkien pakkohoitokriteereiden pitää täyttyä. Jos potilas ei halua hoitoa ja on niin sekaisin niin pitäiskö hänen antaa vaan olla?
Sitten et usko myöskään esim diabetekseen, sydän-ja verisuonisairauksiin,koska nekin on yhteydessä elintapoihin.
Sairastumiseen vaikuttavat elintapojen lisäksi perintötekijät (geenit), ympäristötekijät, sattuma ja biologinen ikääntyminen.Monet sairaudet määräytyvät pitkälti geenien perusteella, eikä niitä voi ehkäistä elintavoilla.
• Tyypin 1 diabetes: Kyseessä on autoimmuunisairaus, jossa elimistö tuhoaa omia insuliinia tuottavia solujaan. Se ei johdu elintavoista, toisin kuin tyypin 2 diabetes.
• Harvinaissairaudet ja synnynnäiset syndroomat: Esimerkiksi Huntingtonin tauti tai kystinen fibroosi.
• Perinnöllinen korkea kolesteroli (FH-tauti): Geenivirheen vuoksi kolesterolitasot voivat olla vaarallisen korkeat lapsuudesta asti, vaikka söisi kuinka terveellisesti.
Vaikka terveelliset elintavat vähentävät tilastollisesti alttiutta useille syöville, syöpä voi kehittyä kenelle tahansa. Syövän taustalla on usein soluissa tapahtuvia satunnaisia DNA-kopiointivirheitä (mutaatioita), joiden riski kasvaa iän myötä. Myös ympäristötekijät, kuten radon tai UV-säteily, altistavat syövälle elintavoista riippumatta.
Autoimmuunisairauksissa elimistön oma puolustusjärjestelmä hyökkää erehdyksessä terveitä kudoksia vastaan. Niiden tarkkaa syytä ei tunneta, mutta perimällä ja infektioilla on suuri rooli.
• Nivelreuma ja lupus (SLE)
• Tulehdukselliset suolistosairaudet (IBD) (kuten Crohnin tauti ja haavainen paksusuolitulehdus), vaikka terveet elintavat voivatkin vähentää niiden riskiä.
• Keliakia: Gluteenin laukaisema immunologinen sairaus.
Aivojen rappeumasairauksien riski kasvaa iän myötä. Liikunta ja aivoterveellinen ravinto suojaavat aivoja, mutta eivät estä sairastumista kokonaan.
• Alzheimerin tauti ja muut muistisairaudet
• Parkinsonin tauti
• ALS-tauti
• MS-tauti
Bakteerit, virukset ja sienet voivat tarttua kehen tahansa. Vaikka hyvä kunto ja ravinto tukevat vastustuskykyä, ne eivät estä patogeenien pääsyä elimistöön.
• Influenssa, koronavirus ja vakavat keuhkokuumeet
• Punkkien levittämät taudit (borrelioosi ja puutiaisaivokuume)
• Trooppiset taudit tai ruokamyrkytykset
Psyykkiset sairaudet ovat monimutkaisia kokonaisuuksia. Hyvät elintavat tukevat mielenterveyttä, mutta vakava masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsofrenia voivat puhjeta kenelle tahansa perintötekijöiden, aivokemian tai elämänkriisien seurauksena
Urheilullinen ja aktiivinen ihminen voi saada tuki- ja liikuntaelinten vammoja tai kulumia (esimerkiksi nivelrikkoa) mekaanisen rasituksen, tapaturmien tai nivelten rakenteellisten ominaisuuksien vuoksi.
Olet ihan oikeassa.
Alkoholistiksi ei voi silloin tulla, jos ei edes käytä alkoholia.
Maailmassa on miljoona muutakin riippuvuutra. Niitä kaikkia on mahdoton välttää.
Kyllä on ainakin alkoholisuhteen ja monen muunkin suhteen.Kaikilla on vapaa tahto mitä valitsee.
Ehkä kiusauksilta on mahdoton välttää.Mutta kaikkien oma päätös lähteekö ruokkimaan sitä riippuvuutta.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19556307/olisi-hieman-nuorten-mielenterveydesta-asiaa#comment-144585371
Nuoret kehittävät itse itselleen "oireita" siksi koska yhteiskunta ei paljon muuta teekään kuin vouhottaa lasten ja nuorten henkisestä pahoinvoinnista joka tuutissa. Lapset ja nuoret oppivat aikuisilta itseltään että lapset ja nuoret ovat kriisissä. Kun lapsi ja nuori lukee verkosta ja mediasta ja joka puolelta että lapset ja nuoret voivat pahoin hän ei kyseenalaista väitteitä. Hän alkaa vastata odotuksiin.
Lapset ja keskenkasvuiset ihmisen alut ovat ulkoapäin ohjailtavia. Lapsi tai nuori ei katso maailmaa kriittisesti eikä kyseenalaista sitä mielikuvaa jonka hän saa itsestään muilta.
Jos päihteistä puhutaan koko ajan kohta joka toinen nuori käyttää päihteitä vain siksi koska saa ideoita pikku päähänsä vallitsevasta yhteiskunnallisesta keskustelusta.
Tiesitkö että lapsilla ja nuorilla on ollut mielenterveyshaasteita jo ennen nettiä ja somea. Psyykkiset häiriöt, kuten masennus, ahdistuneisuus, syömishäiriöt ja itsetuhoisuus, ovat lääketieteellisiä ja psykologisia ilmiöitä, joita on esiintynyt aina. Ennen internetiä mielenterveysongelmiin liittyi huomattavasti enemmän häpeää ja sosiaalista stigmaa. Ongelmista ei puhuttu avoimesti perheissä, kouluissa tai mediassa.Suomessa nuorisopsykiatria alkoi kehittyä omaksi erikoisalakseen vasta 1970–1990-luvuilla. Sitä ennen nuorten lievää tai keskivaikeaa masennusta ja ahdistusta ei useinkaan tunnistettu terveydenhuollossa virallisiksi häiriöiksi. Oireet kuitattiin herkästi pelkkänä "murrosiän kapinana", laiskuutena tai huonona käytöksenä. Siksi viralliset diagnoositilastot näyttävät menneiltä vuosikymmeniltä paljon nykyistä pienemmiltä.
Nuoret käyttää päihteitä yhteiskunnallisen keskustelun takia ei esim ryhmäpaineen,arjesta irrottautumisen ,ahdituksen, riippuvuuden takia?
Kyseessä ei yleensä ole tietoinen teeskentely tai valehtelu, vaan todellinen, kehollistunut hätä tai reaktio psyykkiseen kuormitukseen.
Keskushermoston herkistyminen (Toiminnalliset häiriöt)Pitkittynyt stressi, ahdistus tai ylivireystila voivat saada aivot ja hermoston tulkitsemaan kehon viestejä virheellisesti. Tällöin nuori voi kokea täysin todellisia oireita – kuten rajua uupumusta, kipuja, vatsaoireita, tärinää tai huimausta – vaikka lääketieteellisissä tutkimuksissa ei löydy elimellistä vikaa.
Psykofyysinen oireiluNuorilla psyykkinen paha olo muuttuu herkästi fyysisiksi oireiksi. Koska nuoruusikä on henkisesti kuormittavaa aikaa, ahdistus tai masennus voi tulla näkyväksi esimerkiksi jatkuvina päänsärkyinä tai pahoinvointina.
Sosiaalinen tartunta ja "TikTok-ticit"Sosiaalisen median alustoilla (kuten TikTok ja Instagram) jaetaan paljon videoita erilaisista neuropsykiatrisista tai mielenterveyden häiriöistä (esim. ADHD, Touretten oireyhtymä, dissosiaatiohäiriöt). Alttiit ja identiteettiään etsivät nuoret voivat tiedostamattaan alkaa peilata ja omaksua näitä oireita itseen. Oireiden kopiointi on nuorille keino hakea ryhmään kuulumisen tunnetta tai selitystä omalle epämääräiselle pahalle ololle.
Sairauspelko (Hypokondria)Internetin ja somen helppo saatavuus mahdollistaa oireiden jatkuvan guuglaamisen. Nuori saattaa tarkkailla kehoaan pakonomaisesti ja tulkita tavalliset kehontuntemukset vakaviksi sairauksiksi, mikä puolestaan lisää ahdistusta ja siten pahentaa fyysisiä oireita.
On niitä aina ollut, mutta netti ja some on lisännyt lasten ja nuorten mt-ongelmia reilusti.
Miksikö ? Ulkoiset paineet, eli kaikki ulkopuolelta tuleva, ulkonäköpaineet kun laitetaan kuvia näytille, on laihaa, on kaunista, on hienoja vaatteita, on sitä ja on tätä. Sitten joku lapsi ja nuori alkaa miettimään, että hän itse ei kelpaa, ei ole riittävä, on muka huonompi kuin muut, jne.
Itsetunto alkaa rakoilemaan, epäilyttää, kelpaanko muille, mikä minussa on vikana, miksi en ole "tuollainen" tai "sellainen", jne.
On kiusaamista, milloin ei muka ole kaunis, milloin on liian lihava, milloin ei omista jotain mitä jollain toisella on, jne.
Lisänä maailmantilanne, se on mikä on. Media puskee jatkuvasti negatiivista uutista, kaikkialla toitotetaan kuinka vaikea tilanne nyt on, jne.
On edelleen aika paljon asioita, mitkä ovat hyvin. Enimmäkseen vain kaikki huono uutisoidaan.
Voi kunpa lapset ja nuoretkin hyväksyisivät toiset sellaisina kuin he ovat, sekä hyväksyisivät myös itsensä sellaisina kuin ovat.
Ja se on hyvä muistaa, että kiusaajat kiusaavat siksi, että heillä on itsellään paha olla. Ihminen joka itse voi hyvin, ei kiusaa muita.
Poikkesi nyt aloituksen aiheesta, mutta kiinnostava aihe tämäkin, liittyen pariin aiempaan kommenttiin.
Päihteitä ei käytetä yhteiskunnallisen keskustelun takia, vaan sen takia, millaisia tunteita ne keskustelut herättävät. Niitä tunteita yritetään paeta päihteiden avulla, jos ei muita keinoja tunteiden käsittelemiseksi osaa.
Esim. ahdistus on tunne, jota saatetaan haluta pakoon, ei ole kivaa tuntea ahdistusta. Päihteet, voivat auttaa pienen hetken, mutta pitemmällä aikavälillä vain pahentavat kaiken.
Ryhmäpaine voi joskus olla vaikuttamassa. Kun porukassa muut tekevät jotain vaikka väärääkin, saattaa joku lähteä mukaan ainoastaan siitä syystä, että hän pelkää muuten tulevansa hylätyksi, ettei enää kelpaakaan kavereille, porukalle, jos ei tee kuten muut.
Syitä päihteidenkin käytölle riittää vaikka kuinka paljon, ja syyt ovat yksilöllisiä, jokaisella omansa.
Ja jos riippuvuus on ehtinyt tulemaan, on helppoa syyttää kaikkea muuta/muita kuin itseään, vaikka alitajunnassa/tietoisuudessa syyttääkin itseään eniten. Mutta sitä ei helposti pysty myöntämään, koska häpeä voi olla valtava. Tässä kohtaa tuli kuvaan häpeä, joka sekin on tunne.
En jatka enempää, vaikka juttua riittäisi, asiasta seuraavaan, jne.
Kuule kun kiusaamista on ollut ennen nettiä. Ei se kiusaaminen ole tullut netin ja somen käyttämisen jälkeen.Koulukiusaamista on aina ollut.Jo 1700-1800 luivuilla on ollut koulukiusaamista. Ensimmäinen kuuluisa kuvaus koulukiusaamisesta on Thomas Hughesin vuonna 1857 julkaisema romaani Tom Brown’s School Days. Kirja kuvaa englantilaisen sisäoppilaitoksen poikien harjoittamaa raakaa fyysistä ja henkistä simputusta.Koulukiusaamista ei pidetty itsenäisenä yhteiskunnallisena tai psykologisena ongelmana ennen 1900-luvun loppupuolta.
Voi kysyä eikö he saa kotona hyväksyntää ja rakkautta. Se on surullista jos vanhemmat eivät kerro lapselleen että on kaunis juuri sellaisena on kuin on.Ettei siihen tarvita meikkiä ja kallita vaatteita
Nuoret tunnistavat pahan olon aiempia sukupolvia paremmin ja uskaltavat hakea apua. Asioista puhutaan avoimemmin, mikä nostaa diagnoosien määrää.Koulutusjärjestelmän muutokset, korostunut itseohjautuvuuden vaatimus ja suorituspaineet uuvuttavat nuoria varhain.Ilmastonmuutos, globaalit kriisit, sodat ja taloudellinen epävarmuus varjostavat tulevaisuudennäkymiä.
Esim 80-luvulla ei ole nettiä, ei kännyköitä, tv kanavia oli vähemmän. Mä en haluis ainakaan elää samalla tavalla kuin 80 luvulla.
Kukaan ei kehitä itselleen oireita, on sitten nuori tai vanha, tai mitä vaan.
Eiköhän jokainen kuitenkin haluaisi voida hyvin, jos se olisi kaikille mahdollista. Tuskin tuota tarvitsee edes pohtia. Ei kukaan halua oireilla ihan muuten vaan, mieluummin halutaan olla terveenä.
Kuulen kyllä.
Sanoinkin, että on sitä kiusaamista aina ollut. Mutta se on lisääntynyt, ja muuttanut myös osittain jonkin verran muotoaan netin ja somen myötä.
Kiusaamisen keinoja on tullut lisää, valitettavasti.
Kehuminenkin on ok, mutta ei se yksistään riitä.
Lasten on saatava kotonaan huomiota. Vanhempia pitäisi kiinnostaa, mitä lapset puuhaavat, miten heillä menee, miltä heistä tuntuu, jne. Keskustella ja tehdä erilaisia juttuja yhdessä lasten kanssa.
Jos lapsi ei kotonaan saa koskaan huomiota, jos hänestä ei välitetä, sitä isompi riski on olemassa, että hän ajautuu väärille raiteille, väärään seuraan, ym. Silloin hän hakee, ja saa sen huomion muualta, ja joskus ikävä kyllä huonoilla keinoilla, huonossa porukassa.
Jos luit niin mainitsin rakkauden. Mutta en tiennyt että sekin pitää eritellä mitä pitää sisällään.
Onko kiva väitellä oman tekosivuoersoonan kanssa?
Tässä ei keskustella pahasta olosta.
Kyllä aikasemminkin ollut nuorilla ulkonäköpaineita. Jokaisella vuosikymmenellä on ollut oma muoti ja tyyli. Vaikka se kiusaaminen on muuttanut muotoaan niin se kiusaamisen perimmäinen tarkoitus ei ole muuttunut.
En ole edelleenkään löytänyt omaa tekosivupersoonaa.
Eikös paha olo liity tuohon "mielisairasteluun" ? Sitä sanaahan aloittaja käytti.
Kiusaaminen on siis lisääntynyt vuosien varrella, sitä tarkoitin. Onhan sitä aina ollut, milloin mistäkin syystä, ja usein ilman mitään syytä.
Typerykset kiusaavat muita.
En usko että kiusaaminen ( tai kiusaajat) olisi varsinaisesti lisääntyneet, mutta tekotavat ovat lisääntyneet ja muuttuneet. Esim some.
Et sä varmaan usko kun omiin mielipiteisiin.Jätetään sinun mielipteet omiin arvoihinsa.
Käytin älyä, jottei sinun tarvitse. (Toki teko sellaista.)
Suomessa koulukiusaamisen tutkimuksella on noin puolen vuosisadan pituinen historia. Tutkimukset osoittavat, että kiusaamisen määrä ja kiusaajien osuus ovat käyneet läpi useita eri vaiheita vuosikymmenten aikana.
---
### 1. Varhaiset vuosikymmenet (1970–1990-luvut)
* **Kiusaamistutkimuksen alku:** Pohjoismainen kiusaamistutkimus käynnistyi 1970-luvulla Dan Olweuksen pioneeritöistä. Suomessa kiusaamista alettiin kartoittaa tarkemmin 1980- ja 1990-lukujen taitteesta alkaen.
* **Yleisyys ennen järjestelmällisiä ohjelmia:** 1980- ja 1990-luvuilla viikoittain kiusattujen oppilaiden osuus oli nykytasoon verrattuna korkea (usein noin 10–15 % luokasta oppilasryhmästä riippuen). Kiusaamiseen puuttumiseen ei vielä ollut yhtenäisiä valtakunnallisia malleja.
---
### 2. Laskukausi ja KiVa Koulu -aikakausi (2000–2010-luvut)
* **Kouluterveyskyselyn seuranta (alkaen 1996):** Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kouluterveyskysely on tarjonnut kattavaa rekisteri- ja kyselydataa 1990-luvun lopulta lähtien.
* **Selvä myönteinen kehitys:** Kiusaaminen ja kiusaajana toimiminen vähentyivät Suomessa tasaisesti 2000-luvun alusta aina 2010-luvun lopulle saakka.
* **Interventioiden vaikutus:** Turun yliopistossa kehitetty **KiVa Koulu -toimenpideohjelma** otettiin laajasti käyttöön 2000-luvun lopulla, mikä osaltaan edisti sekä kiusattujen että kiusaajien määrän vähenemistä maassamme.
---
### 3. Viimeaikainen kehitys ja uudet haasteet (2020-luku)
* **Käänne huonompaan:** Pandemiavuosien ja sosiaalisen median murroksen myötä Kouluterveyskyselyn tulokset osoittivat kiusaamisen kokemusten kääntyneen nousuun vuosina 2021–2023.
* **Verkkokiusaaminen ja digitaaliset ympäristöt:** Kiusaaminen on osittain siirtynyt koulun käytäviltä digitaalisiin alustoihin, pikaviestimiin ja sosiaaliseen mediaan. Tämä tekee kiusaamisesta usein piilossa olevaa ja jatkuvaa, jolloin se jatkuu myös kouluajan ulkopuolella.
---
### Kiusaajien määrä ja roolit
Tutkimuksissa (mm. vertaisryhmärooleja koskevassa tutkimuksessa) on havaittu, että aktiivisten, toistuvasti kiusaavien oppilaiden osuus on tyypillisesti luokkaa **3–8 %**. Suurin osa oppilaista sijoittuu joko sivustakatsojiin, kiusatun puolustajiin tai passiivisiin hyväksyjiin. Pitkän aikavälin kehityksessä myös kiusaamiseen osallistumattomien nuorten osuus on kasvanut verrattuna 1980–1990-lukuihin.
Valtaosalla lapsista ja nuorista on jo tällä hetkellä "mielenterveyshäiriöitä" potevat vanhemmat - ja jopa isovanhemmat - jotka kaltoinkohtelevat ja laiminlyövät lapsiaan käyttämällä diagnoosejaan tekosyynä.
Lapset ja nuoret nykypäivänä kasvavat mielenterveyshäiriömarinadissa. He eivät vain kärsi siksi koska elämänsä aikuisista 95% kotona ja muualla yhteiskunnassa on sairastavinaan jotain kuuppaongelmaa ja lisäksi tietenkin myös päihde- "sairautta". Lapset ja nuoret oppivat imitoimaan aikuisia.
Terveys ei kuulu heidän maailmaansa. Paitsi silloin kun terveydestäkin on tehty sairauden oire.
Meillä on siis keinotekoisesti luotu lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdekriisi.
Ed.viestissä ei mainita sanallakaan nettiä eikä somea.
Yhteiskunnallista keskustelua eri asioista ja ajan hengen mukaisia selityksiä elämän ilmiölle ja ihmisten käytökselle on käyty aina. Siihenkään ei ole tarvittu nettiä eikä somea että viiskytluvulla Suomessa miesten väkivaltaisuutta ja alkoholiongelmia selviteltiin talvisodalla.
Muutaman sata vuotta sitten kaikki tiesivät että naisten kokema elämän tuska johtui "hysteria"- nimisestä mielisairuadesta joka puolestaan johtui erikoisesta ilmiöstä nimeltä ajelehtiva kohtu. 🙄 Ajan hengen mukaisiin yleisiin käsityksiin ei tarvita nettiä eikä somea. Ne ainoastaan nopeuttavat tiedonkulkua.
Itsellä on ajatus että kieltäydyn olemasta elossa sen asian tiimoilta on valmistelut menossa.
Miksi haluat kieltäytyä olemasta elossa ?
Oletko yrittänyt saada apua mistään ?
Ilmankos itse teitäkin tämän aloituksen. Köyhyyskin on ihmisen oma valinta, koska päättää syntyä tiettyihin olosuhteisiin tiettynä aikana tietyssä paikassa. Valintojahan nämä kaikki on.
Köyhyys ei ole pelkkä ihmisen oma valinta, vaan sen taustalla vaikuttavat laajat rakenteelliset, yhteiskunnalliset ja terveydelliset tekijät.
Jos köyhyys on oma valinta niin voi miettiä miksi on valinnut köyhyyden?
ja toisekseen vauva ei tietoisesti päätä koska haluaa syntyä.Vauva ei "päätä" synnytyksen tarkkaa hetkeä. Sikiöllä ei ole tietoista tahtoa, kognitiivista kykyä eikä fyysisiä mahdollisuuksia tehdä itsemurhaa tai vahingoittaa itseään tarkoituksellisesti kohtuun
Korjaan, teitkin.