asumistukeni leikkaaminen ei vientiä lisää. Alan pikkuhiljaa toivoa, että tämä sairaus veisi minut mennessään parempaan paikkaan, kirjoittaa elökeläinen
Saarijärveltä.
31.10.2015 2:00 | Päivitetty 31.10.2015 10:25
Arvoisa pääministeri, se, miten kohtelette päätöksillänne sairaita ja eläkeläisiä, kertoo valtavan suuresta kylmyydestä ja välinpitämättömyydestä. Käsittääkseni elämme kuitenkin vielä hyvinvointivaltiossa.
Kyllä me eläkeläisetkin ymmärrämme, että Suomi velkaantuu vauhdilla ja jostakin pitää säästää. Mutta se, että taas käydään kaikkein vähäosaisimpien ja puolustuskyvyttömien kimppuun, ei mahdu minun järkeeni.
Asumistuen leikkauksella ei lisätä vientiä eikä ostovoimaa. Kaiken järjen mukaan sillä ei saada aikaan minkäänlaista säästöä. Ne, jotka asumistukea saavat, ovat niin pienituloisia, että joutuvat hakemaan sen puuttuvan osan toimeentulotukena.
Ehkä laskette sen varaan, ettei monikaan kehtaa tai jaksa mennä sossun luukulle. Varsinkin vanhoissa ihmisissä on paljon sellaisia, joille se on valtava häpeä. Mieluummin he näkevät nälkää ja jättävät tärkeät lääkkeensä ostamatta.
Asumistuen leikkaaminen lisää sairautta, masennusta ja ahdistusta. Eläkkeellä olevilla ihmisillä on paljon sairauksia. Itse jouduin jäämään eläkkeelle kolme vuotta sitten syövän takia, 12 vuotta ennen varsinaista eläkeikää. Pienipalkkaista toimistotyötä tehneenä eläkkeeni on pieni, joten saan yksin asuvan eläkkeensaajan asumistukea.
Sairauskuluni ovat olleet valtavat. Toistuvat sairaalassa käynnit, kuvaukset, lääkkeet ja matkat kuluineen ovat lisänneet ahdistustani tämän ikävän sairauden lisäksi. Elämä vuodenvaihteen jälkeen tuntuu painajaismaiselta.
Arvoisa pääministeri, olette päättänyt nostaa kaikkia omavastuita. Minulle ja monelle muulle se merkitsee vain lisää ahdinkoa. Jostain pitäisi löytää rahaa sairaalakäynteihin, lääkkeisiin ja matkoihin ennen omavastuiden täyttymistä. Sairaalaan minulla on matkaa 65 kilometriä suuntaansa.
Tähän saakka olen jaksanut taistella tätä byrokratiaa vastaan, mutta kaikilla ei ole siihen voimia. Sain hoitotuen tänä vuonna, mistä olen todella kiitollinen. Vielä en tiedä saanko, sille jatkoa ensi vuodeksi. Jos en saa, alan pikkuhiljaa toivoa, että tämä sairaus veisi minut mennessään parempaan paikkaan.
Rikkaat ihmiset sanovat aina, että raha ei tee onnelliseksi. Tosiasia on kuitenkin se, että rahan puuttuminen kyllä vie onnellisuuden todella tehokkaasti!
eläkeläinen, Saarijärvi
Saarijärveltä.
31.10.2015 2:00 | Päivitetty 31.10.2015 10:25
Arvoisa pääministeri, se, miten kohtelette päätöksillänne sairaita ja eläkeläisiä, kertoo valtavan suuresta kylmyydestä ja välinpitämättömyydestä. Käsittääkseni elämme kuitenkin vielä hyvinvointivaltiossa.
Kyllä me eläkeläisetkin ymmärrämme, että Suomi velkaantuu vauhdilla ja jostakin pitää säästää. Mutta se, että taas käydään kaikkein vähäosaisimpien ja puolustuskyvyttömien kimppuun, ei mahdu minun järkeeni.
Asumistuen leikkauksella ei lisätä vientiä eikä ostovoimaa. Kaiken järjen mukaan sillä ei saada aikaan minkäänlaista säästöä. Ne, jotka asumistukea saavat, ovat niin pienituloisia, että joutuvat hakemaan sen puuttuvan osan toimeentulotukena.
Ehkä laskette sen varaan, ettei monikaan kehtaa tai jaksa mennä sossun luukulle. Varsinkin vanhoissa ihmisissä on paljon sellaisia, joille se on valtava häpeä. Mieluummin he näkevät nälkää ja jättävät tärkeät lääkkeensä ostamatta.
Asumistuen leikkaaminen lisää sairautta, masennusta ja ahdistusta. Eläkkeellä olevilla ihmisillä on paljon sairauksia. Itse jouduin jäämään eläkkeelle kolme vuotta sitten syövän takia, 12 vuotta ennen varsinaista eläkeikää. Pienipalkkaista toimistotyötä tehneenä eläkkeeni on pieni, joten saan yksin asuvan eläkkeensaajan asumistukea.
Sairauskuluni ovat olleet valtavat. Toistuvat sairaalassa käynnit, kuvaukset, lääkkeet ja matkat kuluineen ovat lisänneet ahdistustani tämän ikävän sairauden lisäksi. Elämä vuodenvaihteen jälkeen tuntuu painajaismaiselta.
Arvoisa pääministeri, olette päättänyt nostaa kaikkia omavastuita. Minulle ja monelle muulle se merkitsee vain lisää ahdinkoa. Jostain pitäisi löytää rahaa sairaalakäynteihin, lääkkeisiin ja matkoihin ennen omavastuiden täyttymistä. Sairaalaan minulla on matkaa 65 kilometriä suuntaansa.
Tähän saakka olen jaksanut taistella tätä byrokratiaa vastaan, mutta kaikilla ei ole siihen voimia. Sain hoitotuen tänä vuonna, mistä olen todella kiitollinen. Vielä en tiedä saanko, sille jatkoa ensi vuodeksi. Jos en saa, alan pikkuhiljaa toivoa, että tämä sairaus veisi minut mennessään parempaan paikkaan.
Rikkaat ihmiset sanovat aina, että raha ei tee onnelliseksi. Tosiasia on kuitenkin se, että rahan puuttuminen kyllä vie onnellisuuden todella tehokkaasti!
eläkeläinen, Saarijärvi
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suomessa asuminen on nyt niin eityisen halpaa että kyllä aikuisen ihmisen pitää omillaan pärjätä.
Kokeilepa itse tonnin tuloilla maksaa sairaalamaksut ja lääkkeet, asumiskulut ja ruokaakin tarvitsee silloin tällöin.
On kyllä ihan mahdoton yhtälö.
Syöpä ja ikääntyminen tekevät katkerakai
Mielipidesivuilla kerrotaan, että rokotukset ovat salaliitto.
Just parasta osaamista ja totta joka sana.
Suomi on keskitysleiri.
Ei ole
Epätoivo ja tunne siitä että ei tule toimeen on uusi normaali tässä maassa ,ei sen kummempaa. Ei mitään vakavampaa, se on vaan yksi kuviteltu tunne, kysy vaikka hallitukselta .
Kun ihmiset ikääntyvät, niin jossain vaiheessa ei enää pärjää. Huoli on aiheellinen, mutta kukaan ei ole keksinyt parannusta vanhuuteen
Parannus vanhuuteen on yhteiskunnan tuki, silloin kun oma apu tai läheistenkään tuki ei riitä. Parannus vanhusten elinolojen parantamiseksi on sairauksien ennaltaehkäisy ja toimeentulotuki, joka riittää ruokaan ja asumiseen.
Perustuslain ja oikeusvaltio periaatteen mukaan ketään ei tule jättää oman onnensa varaan - ainakaan sairaana.
Valitettavasti Suomessa on kansalaisia jätetty leipäjonoihin ja jopa asunnottomiksi, johtuen isojen (yli 10 miljardia) sosiaaliturvan leikkausten takia. Se ei ole perustuslain mukaista.