Ilta hämärtyi pohjoisen lakeuksien ylle, ja syksyinen tuuli ravisteli pihapiirin vanhoja koivuja. Juho seisoi keittiön ikkunan ääressä, katsellen ulos pimeyteen. Hänen rinnassaan oli outo, raskas mutta samalla ihmeellisen lämmin puristus.
Koko pitkän elämänsä hän oli kulkenut vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen mukana, synnyinkodin ja seurojen siionin huomassa. Usko oli ollut hänelle turvakallio, mutta tänä iltana tuntui siltä, että armo ja sen kalliisti ostettu hinta kirkastuivat hänen mielessään aivan uudella, syvällä tavalla.
Pöydällä lepäsi kulunut mustakantinen Raamattu ja sen vieressä avoin Siionin laulut -kirja. Juho istahti keinutuoliin, jonka puu narisi hiljaisesti tutulla tavalla. Hän sulki silmänsä ja muisti seurat, joissa hän oli juuri käynyt. Siellä, vaatimattoman rukoushuoneen penkkirivien keskellä, oli julistettu sitä samaa evankeliumia, jota kansa oli kuullut sukupolvien ajan: synnit saa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Se ajatus pysäytti hänet. Kalliisti uskomassa. Tuo ilmaisu ei ollut hänelle pelkkää puhetta, vaan se merkitsi kaikkea. Usko ei ollut ihmisen omaa ansiota tai suoritusta, vaan se oli kallis lahja, joka oli lunastettu Golgatan verellä. Siihen liittyi luopumisen kipu, maailman tuulien ulkopuolelle jääminen, mutta vastapainoksi se kantoi sisäistä rauhaa, jota mikään maallinen ei voinut antaa eikä ottaa pois.
Hän katsoi käsiään, jotka olivat elämän varrella tehneet raskaat työt peltotöissä ja korjaamoilla. Ne kädet olivat monta kertaa ristityt kiitokseen ja pyyntöön. Juho muisti omat hairahduksensa, epäilyksensä ja ihmisen heikkouden, jotka joskus painoivat mieltä. Mutta aina syntien tunnustamisen ja anteeksiantamuksen kautta tie oli auennut uudelleen. Armahtaja oli luvannut pitää huolen loppuun asti.
Tuuli ulkona hiljeni, ja taloon laskeutui syvä, pyhä hiljaisuus. Juho veti syvään henkeä, hymyili hiljaa mielessään ja tunsi, että matka oli turvallinen. Perillä ei vielä oltu, mutta armo kantoi tänäänkin.
Koko pitkän elämänsä hän oli kulkenut vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen mukana, synnyinkodin ja seurojen siionin huomassa. Usko oli ollut hänelle turvakallio, mutta tänä iltana tuntui siltä, että armo ja sen kalliisti ostettu hinta kirkastuivat hänen mielessään aivan uudella, syvällä tavalla.
Pöydällä lepäsi kulunut mustakantinen Raamattu ja sen vieressä avoin Siionin laulut -kirja. Juho istahti keinutuoliin, jonka puu narisi hiljaisesti tutulla tavalla. Hän sulki silmänsä ja muisti seurat, joissa hän oli juuri käynyt. Siellä, vaatimattoman rukoushuoneen penkkirivien keskellä, oli julistettu sitä samaa evankeliumia, jota kansa oli kuullut sukupolvien ajan: synnit saa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Se ajatus pysäytti hänet. Kalliisti uskomassa. Tuo ilmaisu ei ollut hänelle pelkkää puhetta, vaan se merkitsi kaikkea. Usko ei ollut ihmisen omaa ansiota tai suoritusta, vaan se oli kallis lahja, joka oli lunastettu Golgatan verellä. Siihen liittyi luopumisen kipu, maailman tuulien ulkopuolelle jääminen, mutta vastapainoksi se kantoi sisäistä rauhaa, jota mikään maallinen ei voinut antaa eikä ottaa pois.
Hän katsoi käsiään, jotka olivat elämän varrella tehneet raskaat työt peltotöissä ja korjaamoilla. Ne kädet olivat monta kertaa ristityt kiitokseen ja pyyntöön. Juho muisti omat hairahduksensa, epäilyksensä ja ihmisen heikkouden, jotka joskus painoivat mieltä. Mutta aina syntien tunnustamisen ja anteeksiantamuksen kautta tie oli auennut uudelleen. Armahtaja oli luvannut pitää huolen loppuun asti.
Tuuli ulkona hiljeni, ja taloon laskeutui syvä, pyhä hiljaisuus. Juho veti syvään henkeä, hymyili hiljaa mielessään ja tunsi, että matka oli turvallinen. Perillä ei vielä oltu, mutta armo kantoi tänäänkin.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Kaunista tekstiä, kuka ne synnit anteeksi antoi, seurakunta, Jeesus vai Jumala? Sitä jäin pohtimaan, koska teko anteeksiannon osalta toistui. Oppi toimii siis vaikka oppi on vajaa. Se on hyvä.
Lupaus armosta kantoi, olisi ollut oikea muoto mutta hyvä näin jos synti ei ole iso.
Armon alta armoon on matka uskossa.
Armon lahjan alla matkalla täydelliseen Jumalan armoon. Armo on lahja jonka Jumala antaa uskossa uskon kautta ja tämä armon lahja kantaa ihmistä kohti Jumalan armoa. Jumalan armossa Jumala vanhurskauttaa ihmisen sen jälkeen, kun Jumala antaa ihmiselle hänen synnit anteeksi seurauksena tulee vanhurskauttaminen. Jos armo on Jumalan lahja silloin ihminen elää suoraan Isässä eikä Jeesuksessa. Jeesus oli se joka mahdollisti tämän ristinkuoleman kautta. Siksi Jeesus on tie, totuus ja elämä. Jeesus on tie Jumalan armoon mikä on lahja Jumalalta ihmiselle.
"Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani" (Joh. 14:6).
"Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?" (1. Kor. 3:16)
Koska armo tulee suoraan Jumalalta se siis tarkoittaa sitä, että matka ylös tapahtuu Jeesuksen ristintyön kautta mutta siinä vaiheessa, kun ihminen saa maan päällä kokea Jumalan armon tie on suoraan Jumalan luokse ainakin siten, että Jumala itse elää ihmisessä Pyhän Hengen välityksellä koska armo tulee suoraan Isässä. Myös Paavali sai armon suoraan Jumalalta koska niin hän kirjoitti Galatalaiskirjeessä
"Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. En ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.
Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta oli valinnut minut ja kutsui minut armostaan, näki hyväksi ilmaista Poikansa minussa, jotta lähtisin julistamaan evankeliumia pakanoiden keskuuteen. Silloin en kysynyt neuvoa yhdeltäkään ihmiseltä..."
Tämä jää avoimeksi siltä osin onko Jeesus vai Jumala suoraan ihmisessä, kun ihminen saa kokea Jumalan armon. Mitä sanoo Ruotsin viisaat, olisi kiinnostava tietää?
Sanassa sanotaan Jumalan henki eikä Jeesuksen, Luther oli väärässä väittäessään Jeesuksen elävän ihmisessä vanhurskauttamisen jälkeen Jumala vanhurskauttaa ei Jeesus.
• Jumala vanhurskauttaa: Paavali kirjoittaa suoraan Rom. 8:33: "Jumala on se, joka vanhurskauttaa." [Rom. 8:33] Se on Isän virallinen armopäätös.
• Jumalan Henki asuu ihmisessä: Kuten totesit, teksti puhuu Jumalan Hengestä (1. Kor. 3:16) [1. Kor. 3:16]. Jeesus itse sanoi, että Hän rukoilee Isää, ja Isä antaa Puolustajan, joka pysyy teissä (Joh. 14:16).
jeesuskin oli jumala
tarkemmin käännettynä kyseinen kohta jumalan selän päällä jumala se joka vanhurskauttaa
tai oikea moeliseksi
mieliseksi
tehdä siis
Tehdä oikeamieliseksi / vanhurskaaksi: Tämä on sanan suorempi arkisempi ja eettinen merkitys (oikeudenmukaisuus, hyveellisyys, oikein toimiminen).
kumpi hjumala kenetkin tekee oikea mieliseksi
jumala
eloahin yläpuolelle el joka saa ihmisen hyveelliseksi
saattaa tekemään oikein
on siinä vielä julistaa oikeaksi tai syyttömäksi
partisiipin preesens joku joku aiheuttaa jonkun toiminnan
jumala ja partisiipin preesens ja verbi puuttuu välistä
kohde ei voi olla tekijä samaan aikaan oikea mielinen tekijä
jumala ja partisiipin preesens
מזַדֵק֑ jonkin käännöksen mukaan puhdistus
puhdistava jumala
selän yllä jumala joka on puhdistava
vaiviittasiko se edelliseen laudeeseen tämä on jumala jumalan luona joka tekee vanhurskaaksi
tämäkin käännös
Sanakohtainen erittely:
נונקבול / נקבול (nuqvol / niqvol): Vastaanottaminen, kerääminen tai valmistelu.
על גביא (al gavya): Ylhäältä / yläpuolelta / korkeudesta.
דא אללה (da' elaha): Tämä on Jumala.
אלהא מזדק (elaha mazdek): Jumala vanhurskauttaa / tekee vanhurskaaksi tai oikeaksi.
33: Viite, jae tai luku (esiintyy usein teologisissa tai kabbalistisissa teksteissä).
Vaikka kieli on eri kuin Raamatun heprea, sana viittaa täysin samaan monoteistiseen ylijumalaan (Jumalaan). Aramea oli Jumalan ajan Lähi-idän yleiskieli, jota käytettiin paljon myös Raamatun vanhoissa osissa (kuten Danielin ja Esran kirjoissa) sekä myöhemmin juutalaisissa teksteissä, ja siinä Jumalasta käytetään sanaa Elaha.
tämä oli tekoälyn käännös virallinen kääntäjä anto sanalle מזַדֵק֑ puhdistus ja se meni maksulliseksi
teko äly arpo neljän mazek sanan kanssa ja siten se esitti mitä haluan kuulla ja kun kovistelin sitä sieltä tuli tehdä oikea mieliseksi vanhurskauttaa mut sit se lopulta toisteli mezadéq sanaa
ja virallinen kääntäjä sano puhdistus
mitäköhän toi teko äly yritti arvata נונקבול / נקבול (nuqvol / niqvol):
sit avasin toisen ikkunan ja tuli
Sana מזַדֵק (mazdek) tulee heprean ja aramean yhteisestä semittisestä juuresta צ-ד-ק (ts-d-q), joka liittyy vanhurskauteen, oikeudenmukaisuuteen ja oikeassa olemiseen.
ei se teko äly tiedä
näin
Mezadéq (mezadéq) on käytännössä täysin sama sana ja sama juuri (tz-d-q), mutta se edustaa heprean kielen puhtaampaa muotoa (tai heprealaista ääntämistapaa) verrattuna aramealaiseen mazdek-muotoon.
Tässä on keskeiset erot ja merkitykset:
* Kielioppi: Heprean kielessä verbin hitsdik (הצדיק, tehdä vanhurskaaksi) nykymuoto eli partisiippi on mezadéq (מצדיק). Se äännetään ja kirjoitetaan hepreassa tarkasti niin, että paino on lopussa (mezadéq).
* Merkitys: Se tarkoittaa "hän joka vanhurskauttaa", "oikeuttaja" tai "joka julistaa vanhurskaaksi".
* Ero arameaan: Edellä mainittu mazdek on arameankielinen versio samasta ilmaisusta, kun taas mezadéq on hepreaa.
Toisin sanoen: kun arameaksi sanotaan elaha mazdek, hepreaksi vastaava ja tutumpi raamatullinen muoto olisi Elohim mezadéq (Jumala vanhurskauttaa).
too oli arameaa
toi
niin eli vanhurskauttaa tai tehdä vanhurskaaksi
jos julistaa
niin julistaa vanhurskaaksi puhtaaksi tekevä vanhurskauttaa mutta tehdä vanhurskaaksi?
kehen tässä uskotaan jeesukseen jumalaan vai paavaöiin vai otteensä
paavaliin
vai satuihin
tämä
virallinen käännös meni jumiin ja se oli puhtaus mutta tekoäly höpötää saattaa ihminen joksiksikin ja se edellinen jumiutu mezadeqiin joka on hepreaa
siitä ne oli samaa mieltä että se on partisiipi
Teologinen vivahde: Vanhassa semittisessä teologiassa (kuten juutalaisissa arameankielisissä tulkinnoissa ja Targumeissa) verbi ei tarkoita pelkästään moraalista hyvyyttä, vaan usein myös todistamista syyttömäksi, synnin poistamista tai ihmisen saattamista oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa.
kai se on tehdä vanhurskaaksi mut jos omalta puolelta tulen vanhurskaaksi uskolla jeesukseen
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun olimme vielä syntisiä. Kuinka paljon enemmän me nyt siis, kun olemme tulleet vanhurskaiksi hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta!"
mites se jeesuksen kaste
saatanalla on omat vanhurskauttajansa
paholaisen omat lähetit
ne herää yleensä siinä vaiheessa kun pillu kuolee
pedolla on paskat housussa
hirveä asia kun uskovaiset rakastavat roisiaan
toisiaan
onkohan nää hoito miehet pedon asialla niillä on ainakin oma vanhurskaus
hei nyt yksi uskovainen on irronnut porukasta käydään kimppuun
John. 14
Tie, totuus ja elämä
1 "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. [Joh. 14:27 | Mark. 11:22; Joh. 12:44]
2 Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. [Luuk. 16:9; Hepr. 11:16]
3 Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. [Joh. 12:26, 17:24]
4 Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."
5 Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?"
6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. [Joh. 11:25; Room. 5:2; Hepr. 10:20]
7 Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet." [Joh. 8:19]
8 Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä."
9 Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'? [Joh. 12:45; Kol. 1:15]
10 Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. [Joh. 7:16+]
11 Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.
12 "Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo,
13 ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. [14:13,14: Joh. 15:7, 16:23,24; 1. Joh. 3:22, 5:14,15]
14 Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.
hei kattokaa uskovaiset rakastaa toisiaan verotusta täytyy kiristää ja säätää uusia lakeja
nussitaan pilkkuja niin päästään taivaaseen
siinä pitää olla erityisen tarkka saatana hermostuu jos pikkusenkin erehtyy
onneksi on telkkari paska mediaa lukiessa huolet unohtuu
sitten kun on pää tyhjä telkkari kansa taas ottaa onkeensa
ei tainnu televisio olla kauheen hyvä idea
hei pää on tyhjä nyt pää täyteen humalasa saa hienoja ideoita
se kohentaa itse tuntoa kun saa istua juopon vieressä bussissa
voi pistää tupakaksi ja laulaa siionin laulun
pitää olla tarkkana millon promillet nousee selvänä ei kannata lähteä rattiin
olenhan lain kuuliainen kansalainen maksan verot ja kaikki poliisi ei voi sakottaa kunhan muistan juoda
iskä kävi huolto asemmalla katdomassa telkkaria ja äiti osti siskolle telkkarin ja kävi veljien luona katsomassa
kaikki ei saannu pitää kauko säädintä kädessä ne jotka oli äiti uskovaisia saivat vapaa lipun
piti olla tarkkana jos ohjelma poikkes normaalista oli etu oikeutettu
väärän kanavan katsominen ei ollut sopivaa
Kalliiksihan se turhien lupausten uskominen tulee, eikä vain taloudellisesti.
Heino kuvaus kasteen armosta, vaikka siihen ei oikein uskota muiden osalta vaikka asiasta voidaan kyllä kiistellä ja herjata toinen toisiaan.