Tekee kaikkensa vaikeuttaakseen toisen elämää hajottaa paikkoja?
Veli vihaa veljeä onko normaalia?
Anonyymi-ap
29183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Taitaa olla pahasti todellisuus vääristynyt veljellä. Eihän samansukuisia tuolla lailla kohdella.
Hävetä pittää jos tuommoinen veli kohdalle sattuu.
Voin kuvitella tuon olevan noin monessa muslimiperheessä, ehkä joskus muuallakin mutta niinkun yleensä.
Joo ihan kainuulaisessa suvussa tällaista.
Joskus ne menneetkin voivat tulla mieleen, jotka vaikuttaneet toisen tulevaan silloin aikoinaan negatiivisesti? 70-80- luvulla oli vielä aika raakaa peliä. Isillä oli vaikutusta poikiinsa hyvässä ja pahassa.
Oli veljeksiä, jotka olivat kuin parhaat kaverit toisilleen ja heitä, jotka tulivat keskenään huonommin toimeen. Kiusat saivat ylilyöntejä aikaan, vanhempi yleensä tiedosti, miten nuoremman saa hermostumaan jne.
Peli oli yleensä epäreilua ja alistavaakin. Vanhempi nautti siitä, kun sai toisen voimaan pahoin jne. Varautumista epävakaassa perheessä. Isommissa perheissä vanhin oli yleensä se, joka sai pidettyä nuoremmat paremmin aisoissa.
Heh epäreilua
Alistamista, kiristämistä, ärsyttämistä kaikenlaista kiusaa, joka voinut vaikuttaa toiseen negatiivisesti. Kotona toivoo, että olisi turvallinen ja tukea antava vaikutus, mut jos onkin päinvastainen.
Silloin vaikea luottaa lähimpiin, jos enemmänkin epäilee sitä, että mitä uskaltaa paljastaa asioita, jos ne on veljelle ym. enemmän kauppatavaraa ja keino vaikuttaa toiseen oma etu mielessä?
Näin syntyy toisarvoinen olotila, riittämättömyyden tunteet ja merkityksettömyyden tunteet. Huono perusta antaa aina huonommat eväät paremmalle tulevalle. Toisen vähättelyt jne. Minusta on epäreilua tällainen.
Minusta näistä on hyvä kirjoittaa, koska vanhempana näitä joutuu enemmän kelailemaan, että miksi tietynlainen käytös tuntuu minulle niin vieraalta ja kiusalliseltakin.
Miksi ihmisiin on vaikea luottaa? Miksi on enemmän etäinen kuin aina valmis auttamaan muita tarvittaessa? Miksi on skeptinen ja ajattelee enemmän negan kuin posin kautta eteen tulevia tilanteita.
Haluan vain tuoda asioita julki, joista olisi hyvä keskustella, ettei niistä tule vaikeampia ymmärtää. Nuorena on enemmän itsekkyyttä kaikessa ja kilpailuhenkisyyttäkin, mikä voi vaikuttaa huonolla tavalla ympärillä oleviin ihmisiin.
Raukkamaisuutta, säälimättömyyttä, narsistisia piirteitä, kun kokee ne hyödyllisinä itselle, kun ei ole vielä kykenevä asettumaan toisen asemaan. Ennen oltiin petollisempia ja röyhkempiä, kun läpinäkyvyys puuttui asioissa.
Lisään vielä sen, että enemmän mä faijaa tästä kaikesta syytän, hän loi ne puitteet ja raamit, joissa jouduimme tulemaan toimeen kaikessa. Faija oli todella epäsosiaalinen ihminen.
Hänen heikkoudet tuli yleensä raivoamisina julki perheen parissa. Ulkopuoliset näkivät faijamme parhaat puolet ja perhe näki sen kaiken pahan, jota piti piilossa muilta.
Kokemilla on merkitystä ja itsensä vähättely syntyy monille siitä, kun kokee, ettei oman perheen asioita pidä arvossaan. Vertailee muihin aina vähätellen oman perheen asemaa ja huonompia lähtökohtia > muut tuntuvat aina paremmilta.
Velka on veli ottaessa, veljenpoika maksaessa. Onhan näitä versioita.
Minusta noita on hyvä funtsia menneitä, paljon on muitakin vaikutteita kuin vain perheen parissa kokemat asiat. Olen ollut monella tapaa heittäytyjäkin, en ole pelännyt tai olen ehkä pelännyt?
Näyttänyt sen, että uskallan tehdä asioita, joihin muut eivät ole olleet yhtä lailla valmiita. Ottanut ne omanlaisina kokemuksina. Häpeän tunnetta vanhempana siitä, mitä touhunnut junnuna.
Itsessähän ei tietenkään ole mitään vikaa? Ulkopuolelle on syyt hyvä laittaa omalle epäonnistumiselle ihmisenä.
Tuen puute ja turvaton lapsuus jättää aina pysyvämmän jälkensä ihmismieleen. Tottakai sitä itseäänkin syyttää ja syyllistää ja samalla vertailee itseään muihin, joilla ollut mm. parempi menneisyys ja paremmin tukea lähellä.
Toivoa on hyvä ruokkia aina, vaikka omat asiat ovat kuinka huonosti. Uskon kanssa on sitten paljon enemmän haasteita (uskoa hyvään). Toki sitäkin työstän itsessäni jatkuvasti. Peiliin katson kriittisemmin vanhempana.
Lapsuudessa ja nuoruudessa kuitenkin se vitsa väännetään. Kaverisuhteet merkitsee, arvokasta on jos luotettavia kavereita löytyy ja lojaaliutta, josta kaikenlaista hyvää helpompi rakentaa.
Siksi tuen ja turvan merkitys korostuu jo lapsuudessa. Siitä on helpompi ponnistaa paremmille lähtökohdille ja parempaan tulevaan, kun on hyvä pohja alle luotuna. Epävarmalla syntyy enemmän epäilyä, epäuskoa jne.
Lapsena ja nuorena on kuitenkin todella itsekäs ajattelutavoiltaan, mikä voi olla suuri riskitekijä epäonnistumisille. Itsellä kaveripiiri kasvoi liian suureksi ja alkoi lopuksi tuntua enemmän ulkopuoliselta joukossa.
Joissain perheissä joo johtuu yleensä siitä että vanhemmat ovat itse eriarvoistaneet lapsensa
Itsessä ei ole syytä näinkö ymmärrän.
Nuorempi on aina alisteisemmassa asemassa (joutuu mukautumaan eri uhkille). Siksi joutuu asioita myös vastaanottamaan eri tavoin kuin isobroidi, jolla voi olla aina painostava "pelote" asenne eri tilanteille (tilanne hallinnassa). Uhkailu, kiristäminen.
Niinkuin sanoin muissa vika, ei itsessä. Etkö jo tajua mitä tarkoitan?
Ymmärrätkö sinä mun pointteja. Minä koen olevani riittämätön huonompi ihminen kuin monet muut. En koe olevani paras mahdollinen itseni vaan enemmänkin epäonnistunut elämässäni.
Tällainen tapa vähätellä itseä johtuu jostain, mitä on aiemmin joutunut kokemaan, sitä on vaikea sanoa ketä siitä voi syyttää. Lapsena on huono ottaa vastuuta asioista, joihin ajautui enemmän olosuhteidenkin pakosta.
Isä oli sota-ajan lapsi, jossa koki omat traumansa, josta ei päässyt irti,,kun silloin ei osattu asioita käsitellä niin kuin olisi ollut toivottavaa? Vaan ne ongelmat tuli omienkin lasten kannettavaksi?
Sukupolvet kärsii sodista ilmeisesti 2-3 sukupolvea, jälkiä jää menneistä. Ehkä se on se juttu, mitä kannan mukanani haittoineen kaikkineen ja sivustakärsijöitä on paljon sodissa. Ukrainan sotabtuo samantyyppisiä traumoja.
Jestas mitä diagnoosia...
Kokemilla on merkitystä, menneet muokkaa kokemia. Joidenkin on vaikea ymmärtää erilaisuutta, sen tämäkin todistaa. Ymmärtäminen synnyttää vastavuoroisuutta, sinuakin on vaikea ymmärtää.
Ehkä olemme vain liian erilaisia ymmärtämään toisen pointteja. Olet kova arvostelemaan muita ja itseäsi tunnut pitävän muita parempina? Se on tullut itselle ainakin selväksi.
Moni asia on vain halusta kiinni, ymmärtäminenkin. Toisilla on halua vain väärin ymmärtää muita, se on tullut selväksi sinun kohdalla varsinkin. Sitä kutsutaan joskus mustavalkoiseksi ajatteluksikin.
Onko normaalia tuollainen ahdistelu ja vahingonteko?
Kun ei muista tehtyjä sopimuksia niin täytyy muistissa olla vikaa.
Ei ole normaalia. Mene hoitoon.
On kai millainen oli lapsuutenne kumpiko tallas kumman varpaille vanhempana
Onko veli tosiaan veljesi ?
Mies on velikin. Oletko rakastunut samaan naiseen. Ainuita syitä milloin veljeksille voi tulla vihaa.
Sotke vielä akan ruppanatkin tähän sotkuun.
Paljonko häirintää pitää sietää ennen poliisin puhellle menoa?
Toisten ihmisten elämän arvostelu on moukkamaista ja sivistymätöntä. Omaa elämäänsä ja elämäntapaansa voi arvostella jos haluaa.