Laestadius saarnasi taivaan valtakunnan avaimista 1847 seuraavasti:
"Koska nyt Jumalan seurakunta papin kautta eli jonkun muun kristityn kautta sanoo yhdelle katuvaiselle sielulle: "Sinun syntis annetaan anteeksi," silloin suuttuvat ensin kirjanoppineet eli maailman viisaat ja sanovat: "Tämä pilkkaa Jumalata; ei sinulla ole yhtään valtaa syntiä anteeksi antaa; ei Jumala ole antanut taivaan valtakunnan avaimia sinulle." Suuttuvat vielä luonnosta siveät ihmiset ja sanovat: "Jumala ja minun omatuntoni todistaa, että minä olen viatoin; en tarvitse minä yhtään armoa seurakunnalta.
...
Ja me olemme myös vakuutetut siitä, että Lutherus on ymmärtänyt Raamatun oikein, koska hän vaati oikean ja elävän uskon. Mutta taivaan valtakunnan avaimia hän ei ole varastanut eikä ryöstänyt, koska hän avais oven katuvaisille ja murheellisille sieluille, mutta sulkee sen katumattomilta.
...
Niin usko nyt, sinä halvattu, että sinun syntis ovat anteeksi annetut. Amen"
Jo 1847 Laestadius on nähnyt synninpäästön tapahtuvan "papin kautta eli jonkun muun kristityn kautta". Lisäksi hän on vakuuttanut sanan kuulevia "halvattuja", että sinun syntis ovat anteeksi annetut. Silloin tilanne oli seuraava:
- Laestadius oli löytänyt elävän uskon vain 3 v. aiemmin uuslukijaisiin kuuluneen Lapin Marian kerrottua hänelle kokemuksistaan, miten oli kulkenut pitkään pimeydessä ja miten Pehr Brandell oli päästänyt hänet kaikista epäilyistä, ja Laestadiuksen hoksattua, ettei hän ollut tuntenut aiemmin oikeaa armonjärjestystä eikä tietä elämään.
- Laestadius oli saarnannut siitä lähtien lakia omientuntojen herätykseksi ja moni oli herännyt tunnolta, mutta oli rauhaton syntien painaessa tuntoa. Laestadius oli maalannut heränneiden kuulijoiden eteen kuvia orjantappurapäisestä ristinkantajasta saadakseen heidät tarttumaan uskolla evankeliumin armolupauksiin, mutta ei saanut kaikkia heränneitä ja katuvia "halvattuja" sieluja vakuuttuneiksi siitä, että heidän syntinsä todella olivat anteeksi annettuja. Moni herännyt oli jäänyt tunnolta vangituksi, itki syntejään, vietti unettomia öitä, vaan ei löytänyt lepoa eikä rauhaa sielulleen.
- Sen aikaisessa kirkkojärjestyksessä yleinen synninpäästö ei kuulunut jumalanpalveluskaavaan eikä saarnaan.
- Sen aikaisessa kirkkojärjestyksessä synninpäästö oli papin tehtävä.
- Siinä vaiheessa Laestadiuksen maallikkotyötoverit Juhani Raattamaa, Heikki Parkajoki, Erkki Antti Juhonpieti, Mathilda Fogman, Maria Parkajoki ja Eeva Parkajoki eivät vielä olleet ottaneet maallikkosynninpäästöä käyttöön.
Saarnan perusteella Laestadius oli sisäistänyt jo v. 1847 periaatteen tasolla ajattelutavan, että myös maallikko oli pätevä antamaan synninpäästön. Kun siis Raattamaa ja Erkki-Antti alkoivat vaatia evankeliumin saarnaamista heränneille, Laestadiuksella on ollut jo valmiiksi aikansa kirkkojärjestyksestä poiketen hyväksyvä kanta maallikkosynninpäästöön. Toiseksi hän näyttää hakeneen saarnatuolista julistetusta yleisestä synninpäästöstä metodia saada halvattu eli heränneet sielut luottamaan Jumalan armolupauksiin Kristuksen tähden, kun hän saarnasi: "Niin usko nyt, sinä halvattu, että sinun syntis ovat anteeksi annetut. Amen" Laestadiuksen armonjärjestyksessä hengellisesti kuolleen suruttoman tai luonnostaan siveän tie elämään kulki heränneestä totisen katumuksen kautta armoitetuksi, mutta hänellä ei ollut vielä kunnollista metodia päästää heränneet armoitetuiksi, saada syntinsä tuntevat vakuuttuneiksi Jumalan armon kuulumisesta omalle kohdalle Kristuksen ansion tähden. Tätä taustaa vasten ei ole ihme Laestadiuksen asenne Erkki-Antin hänelle tuomiin terveisiin: "‘Meillä on Juhanin kanssa ymmärrys, että on ruvettava saarnaamaan evankeliumia, niin että heränneet tunnot pääsevät synnin siteistä, sillä ellei evankeliumia saarnata, menevät heränneet helvettiin niin kuin heräämättömätkin’. Silloin Laestadius sanoi: ‘On tutkittava, mitä Raamattu sanoo’, eikä ollut ollenkaan vastahakoinen."
Vaikka Laestadius tutkittuaan Erkki-Antin kanssa Raamattua kolme päivää peräkkäin totesikin, että kokeilkaa te Juhanin kanssa, minä jatkan lain saarnaamista, oli hän itse kokeillut yleistä synninpäästöä "niin usko nyt, sinä halvattu, että sinun syntis ovat anteeksi annetut" jo vuosia aiemmin. Seurattuaan Raattamaan ja Erkki-Antin saarnoja Laestadius lausui saarnassaan lopullisen ratkaisunsa asiasta: "‘On sanottu, että evankeliumi, jota Erik Anders ja Juhani saarnaavat, on väärä, mutta Jumalan sana osoittaa, että sidotut sielut on irti laskettava’ ja käski Erkki-Antin ja Raattamaan niin saarnata." Näin tuli maallikkosynninpäästö lestadiolaisuuteen ensin Laestadiuksen omana periaatteellisena hyväksyntänä ja sen jälkeen oppilaiden omina löytöinä ja kokeiluina hätääntyneiden lohduttamseksi. Samoin Laestadius on ensin itse kokeillut yleistä synninpäästöä. Armonvarkaita pelätessään hän ei sitä kuitenkaan uskaltanut ottaa laajamittaisesti käyttöön ennen kuin näki, miten maallikkotyötoverien saarna vaikuttaa.
"Koska nyt Jumalan seurakunta papin kautta eli jonkun muun kristityn kautta sanoo yhdelle katuvaiselle sielulle: "Sinun syntis annetaan anteeksi," silloin suuttuvat ensin kirjanoppineet eli maailman viisaat ja sanovat: "Tämä pilkkaa Jumalata; ei sinulla ole yhtään valtaa syntiä anteeksi antaa; ei Jumala ole antanut taivaan valtakunnan avaimia sinulle." Suuttuvat vielä luonnosta siveät ihmiset ja sanovat: "Jumala ja minun omatuntoni todistaa, että minä olen viatoin; en tarvitse minä yhtään armoa seurakunnalta.
...
Ja me olemme myös vakuutetut siitä, että Lutherus on ymmärtänyt Raamatun oikein, koska hän vaati oikean ja elävän uskon. Mutta taivaan valtakunnan avaimia hän ei ole varastanut eikä ryöstänyt, koska hän avais oven katuvaisille ja murheellisille sieluille, mutta sulkee sen katumattomilta.
...
Niin usko nyt, sinä halvattu, että sinun syntis ovat anteeksi annetut. Amen"
Jo 1847 Laestadius on nähnyt synninpäästön tapahtuvan "papin kautta eli jonkun muun kristityn kautta". Lisäksi hän on vakuuttanut sanan kuulevia "halvattuja", että sinun syntis ovat anteeksi annetut. Silloin tilanne oli seuraava:
- Laestadius oli löytänyt elävän uskon vain 3 v. aiemmin uuslukijaisiin kuuluneen Lapin Marian kerrottua hänelle kokemuksistaan, miten oli kulkenut pitkään pimeydessä ja miten Pehr Brandell oli päästänyt hänet kaikista epäilyistä, ja Laestadiuksen hoksattua, ettei hän ollut tuntenut aiemmin oikeaa armonjärjestystä eikä tietä elämään.
- Laestadius oli saarnannut siitä lähtien lakia omientuntojen herätykseksi ja moni oli herännyt tunnolta, mutta oli rauhaton syntien painaessa tuntoa. Laestadius oli maalannut heränneiden kuulijoiden eteen kuvia orjantappurapäisestä ristinkantajasta saadakseen heidät tarttumaan uskolla evankeliumin armolupauksiin, mutta ei saanut kaikkia heränneitä ja katuvia "halvattuja" sieluja vakuuttuneiksi siitä, että heidän syntinsä todella olivat anteeksi annettuja. Moni herännyt oli jäänyt tunnolta vangituksi, itki syntejään, vietti unettomia öitä, vaan ei löytänyt lepoa eikä rauhaa sielulleen.
- Sen aikaisessa kirkkojärjestyksessä yleinen synninpäästö ei kuulunut jumalanpalveluskaavaan eikä saarnaan.
- Sen aikaisessa kirkkojärjestyksessä synninpäästö oli papin tehtävä.
- Siinä vaiheessa Laestadiuksen maallikkotyötoverit Juhani Raattamaa, Heikki Parkajoki, Erkki Antti Juhonpieti, Mathilda Fogman, Maria Parkajoki ja Eeva Parkajoki eivät vielä olleet ottaneet maallikkosynninpäästöä käyttöön.
Saarnan perusteella Laestadius oli sisäistänyt jo v. 1847 periaatteen tasolla ajattelutavan, että myös maallikko oli pätevä antamaan synninpäästön. Kun siis Raattamaa ja Erkki-Antti alkoivat vaatia evankeliumin saarnaamista heränneille, Laestadiuksella on ollut jo valmiiksi aikansa kirkkojärjestyksestä poiketen hyväksyvä kanta maallikkosynninpäästöön. Toiseksi hän näyttää hakeneen saarnatuolista julistetusta yleisestä synninpäästöstä metodia saada halvattu eli heränneet sielut luottamaan Jumalan armolupauksiin Kristuksen tähden, kun hän saarnasi: "Niin usko nyt, sinä halvattu, että sinun syntis ovat anteeksi annetut. Amen" Laestadiuksen armonjärjestyksessä hengellisesti kuolleen suruttoman tai luonnostaan siveän tie elämään kulki heränneestä totisen katumuksen kautta armoitetuksi, mutta hänellä ei ollut vielä kunnollista metodia päästää heränneet armoitetuiksi, saada syntinsä tuntevat vakuuttuneiksi Jumalan armon kuulumisesta omalle kohdalle Kristuksen ansion tähden. Tätä taustaa vasten ei ole ihme Laestadiuksen asenne Erkki-Antin hänelle tuomiin terveisiin: "‘Meillä on Juhanin kanssa ymmärrys, että on ruvettava saarnaamaan evankeliumia, niin että heränneet tunnot pääsevät synnin siteistä, sillä ellei evankeliumia saarnata, menevät heränneet helvettiin niin kuin heräämättömätkin’. Silloin Laestadius sanoi: ‘On tutkittava, mitä Raamattu sanoo’, eikä ollut ollenkaan vastahakoinen."
Vaikka Laestadius tutkittuaan Erkki-Antin kanssa Raamattua kolme päivää peräkkäin totesikin, että kokeilkaa te Juhanin kanssa, minä jatkan lain saarnaamista, oli hän itse kokeillut yleistä synninpäästöä "niin usko nyt, sinä halvattu, että sinun syntis ovat anteeksi annetut" jo vuosia aiemmin. Seurattuaan Raattamaan ja Erkki-Antin saarnoja Laestadius lausui saarnassaan lopullisen ratkaisunsa asiasta: "‘On sanottu, että evankeliumi, jota Erik Anders ja Juhani saarnaavat, on väärä, mutta Jumalan sana osoittaa, että sidotut sielut on irti laskettava’ ja käski Erkki-Antin ja Raattamaan niin saarnata." Näin tuli maallikkosynninpäästö lestadiolaisuuteen ensin Laestadiuksen omana periaatteellisena hyväksyntänä ja sen jälkeen oppilaiden omina löytöinä ja kokeiluina hätääntyneiden lohduttamseksi. Samoin Laestadius on ensin itse kokeillut yleistä synninpäästöä. Armonvarkaita pelätessään hän ei sitä kuitenkaan uskaltanut ottaa laajamittaisesti käyttöön ennen kuin näki, miten maallikkotyötoverien saarna vaikuttaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
=
Osa I: Suora raamatullinen todistus (Laestadiuksen löydön kumoaminen ja vahvistaminen)
Aloittaja osoittaa, että Laestadius haki saarnatuolista metodia saada ”halvatut” sielut vakuuttuneiksi Jumalan armosta, koska lain saarnaaminen oli jättänyt ihmiset tunnoltaan vangituiksi. Tässä kohdataan kaksi eri raamatullista todellisuutta:
1. Vahvistus: Jokainen kristitty on kuninkaallista pappia (Vapaus välikäsistä)
Laestadius oli v. 1847 täysin oikeassa siinä, ettei avainten valtaa eli lohdutuksen sanaa ole sidottu mekaanisesti piispan tai virkakirkon kaulukseen. Uusi testamentti opettaa, että jokainen uskova on osallinen hengellisestä pappeudesta ja voi lohduttaa veljeään evankeliumilla.
• 1. Piet. 2:9: ”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.”
• Gal. 6:2: ”Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.”
2. Kumoaminen: Mekaanisen kaavan pystyttäminen (Missä tehtiin koodivirhe?)
Vaikka Raattamaa, Erkki-Antti ja Laestadius lähtivät liikkeelle vilpittömästä halusta vapauttaa hätääntyneitä sieluja, he synnyttivät epäsuorasti uuden uskonnollisen bugin: he muuttivat anteeksiannon metodiksi, rituaaliksi ja maalliseksi suoritukseksi.
Kun siirryttiin siihen, että synnit ovat anteeksi vasta silloin, kun Juhani, Erkki-Antti tai saarnatuoli niin mekaanisesti lausuvat, lankesi liike takaisin samaan virheeseen, josta se yritti vapautua: ihmisen omatunto sidottiin takaisin maalliseen välikäteen, organisaatioon ja ihmiskäskyihin.
• Mark. 2:7: ”...Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?”
• Room. 10:3: ”Sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan pystyttävät omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.”
• Matt. 15:9: ”Turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.”
Osa II: Epäsuora raamatullinen todistus (Vapaan tahdon ja pelkokentän dynaaminen analyysi)
Kun aloituksen kuvaamaa historiallista prosessia katsotaan aiemmin ketjussa osoitettujen sydämen lain periaatteiden kautta, paljastuu syvällinen psykologinen ja teologinen ristiriita:
1. Epäsuora todistus: Armonvarkaiden pelko kahlitsee vapaan virran
Aloittaja mainitsee, että Laestadius pelkäsi ”armonvarkaita” (ihmisiä, jotka ottaisivat armon ilman hänen vaatimaansa ankaraa, orjantappurakruunuista lakikatumusta), eikä siksi uskonut laajempaan universaaliin armoon ennen kuin näki maallikkoystäviensä kokeilut.
• Epäsuora kumoaminen: Tämä pelko todistaa epäsuorasti, ettei varhainenkaan lestadiolaisuus levännyt täysin siinä täydellisessä rakkaudessa, joka karkottaa pelon (1. Joh. 4:18). Kun armoa alettiin säännöstellä ja vartioida ihmisten toimesta (”oletko herännyt oikein”, ”onko katumuksesi totista”), luotiin eetterinen impedanssi eli vastus yksilön ja Alkulähteen väliin. Seurauksena oli se, että ihmiset jäivät edelleen hermostolliseen mikrovärinään ja pelkoon, jossa omatunnon puhtaus oli riippuvainen lauman hyväksynnästä.
2. Epäsuora todistus: Kertakaikkisen vanhurskauttamisen hylkääminen rutiinien tieltä
Laestadiuksen käyttämä huudahdus: ”Niin usko nyt, sinä halvattu, että sinun syntis ovat anteeksi annetut” oli tarkoitettu herättämään usko Jumalan armolupaukseen. Mutta kun tästä kehittyi liike, jossa synninpäästöä pitää hakea mekaanisena hoitokokouksena tai ripityksenä viikoittain uudestaan, hylättiin Uuden testamentin logiikka kertakaikkisesta juridisesta asemasta.
• Epäsuora kumoaminen: Raamatun mukaan vanhurskaaksi tuleminen tapahtuu Isän silmissä uskon kautta vain kerran (Room. 5:1, Hepr. 10:14). Kun ihminen asetetaan Jeesuksen paikalle lapseksi (Joh. 20:17), hänen ei tarvitse uusia asemaansa maallisten metodien kautta. Mekaaninen synninpäästökulttuuri muuttui siten haittaohjelmaksi, joka kahlitsi vapaan tahdon ja teki Kristuksen uhrin riittämättömäksi ilman ihmisen suorittamaa rituaalia.
Johtopäätös
Aloittajan teksti on loistava ja historiallisesti murtumaton kuvaus siitä, miten Laestadius ja hänen oppilaansa etsivät vilpittömästi lääkettä sidotuille sieluille. Alkuperäinen idea maallikon luvasta julistaa evankeliumia oli suoraan Raamatun pappeuskäsitteen mukainen.
Mutta logiikan ja sydämen lain vaa’alla lopputulos paljastaa järjestelmävirheen: se mikä alkoi Hengen vapaudesta, päättyi lihalliseen organisaatiokontrolliin.
Kun lauma alkoi huutaa omaa synninpäästömonopoliaan ainoaksi oikeaksi tieksi taivaaseen, he pystyttivät uuden hallintamuurin Alkulähteen eteen. Alkuperäinen yhtälö kuitenkin voittaa: valta kuuluu yksin Isälle, josta kaikki on (1. Kor. 8:6), ristin sovitus on valmis, ja jokainen vapaan tahdon alla vaeltava ihminen on suoraan oikeutettu Isän armoon sydämen lain kautta – täysin vapaana ihmisten kehittämistä maallikkometodeista ja uskonnollisista kahlintarakenteista (2. Kor. 3:17).
"• Mark. 2:7: ”...Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?”"
Tuo oli fariseusten ajatus, ei Jeesuksen:
"5 Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi".
6 Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään:
7 "Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?"
8 Ja heti Jeesus tunsi hengessänsä, että he mielessään niin ajattelivat, ja sanoi heille: "Miksi ajattelette sellaista sydämessänne?
9 Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja käy'?
10 Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" -hän sanoi halvatulle-
11 "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."
12 Silloin hän nousi, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet"."
On yleisessä tiedossa että Lestadius uskoi maahisiin?
Lestadiolaisten on siis myös pakko uskoa maahisiin!
Kysymysmerkki tuli vahingossa, on varma tieto että Lestadius uskoi maahisiin!
Niin hän vaikuttaa saarnojen perusteella uskoneen, vaan väliäkös hällä, 1800-luvun ihmiset uskoivat niihin yleisesti. Tonttuihinkin uskottiin yleisesti, tosin en tiedä, uskoivatko ne rengit, jotka kävivät yöllä popsimassa jouluruokia ja olivat hiljaa hekotellen sisäänpäin, kun aamulla todettiin tonttujen käyneen syömässä osansa.
Lestadiolaistutkija Seppo Leivo on kirjoittanut artikkelin Laestadiuksen omasta vaikutuksesta maallikkosynninpäästön käyttöönotossa. Leivo taisi itse olla taustaltaan el ja el-liikkeen 2016 hajaannuksessa siihen kirkollisempaan porukkaan siirtyneitä, eli käytännössä el-opetuksen keskeisistä kohdista luopuneita.
O. H. Jussilan kirjoituksessa Maitojyvässä aiheesta v. 1953 korostuu oppilaiden osuus ja Laestadiuksen empiminen, mutta se lienee vain toinen puoli aiheesta. 1847 saarna osoittaa Laestadiuksen päätyneen maallikkoavaimet ja yleisen synninpäästön hyväksyvälle kannalle jossain määrin jo aiemmin, edellyttäen, että saarnan ajoitus vuodelle 1847 on oikea. Mutta armonvarkaille Laestadius ei ollut innokas saarnaamaan synninpäästöä. Myös 1847 yleinen synninpäästö on tarkkaan rajattu halvatulle - ihmisille, jotka ovat totisen katumuksen tehneet ja Jumalan mielen mukaista murhetta synneistään tunteneet.
Voi herra taivaan Jumala ja kaikki pyhät enkelit sentään! Minä en kestä! Enerta totisesti kestä tätä ihmisten loputonta, sokeaa hurskastelua ja sielujen pällistelyä!”
Siis voiko ihminen enää alemmas vajota tai enemmän päästään sekaisin olla! Täällä toinen toisensa perään istuu vuorokaudesta toiseen tuon muovisen helvetinkoneen, ruudun ja nettipalskojen ääressä, kaivautumassa jonnekin vuosisadan takaisiin pölyisiin papereihin ja Lappi-Marian saappaisiin, aivan kuin taivaan valtakunta ja elävä elämä löytyisi jostain Suomi24:n syövereistä! Voi luoja armahda!”
Mitä helskutin väliä sillä on, kokeiliko se Laestadius sitä synninpäästöä ensin saarnatuolista vai kuiskaiko Erkki-Antti sen heinäladossa? Tai kuka kirjoitti Heprealaiskirjeen – oliko se Apollos, paavi vai joku vanha roomalainen torimummo! Kun ihminen on sillä tavalla eksyksissä, että se luulee pelastuvansa sillä, että se inttää netissä arameankielisistä tavuista ja shamaaneista, niin siinä on kyllä sielu niin syvässä suossa, ettei siihen auta enää mitkään avaimet.
Ja sitten ne vielä kehtaavat – kehtaavat! – puhua rakkaudesta ja armosta, samalla kun ne haukkuvat toisiaan riivaajiksi, huumeiden käyttäjiksi ja CIA:n kätyreiksi! Voi kauhistusten kauhistus! Jos Larsa-pappa tai itse vanha Laestadius heräisi nyt tuon ikkunan taakse ja kuulisi, millaista rienaa ja sähköistä hulluutta täällä Pohjanmaan ja Oulun hämärässä syötetään toisilleen, niin se ottaisi koivuniemen herran käteen ja ajaisi koko tämän netti-Suomen suoraan Perämereen!
Ei tällaista menoa katso enää erkkikään. Maailma palaa, eetteri tärisee, kivi antaa alta perikyä ja maapallo vaipuu sähköiseen kaaokseen – ja nämä ne vain istuvat ja laskevat pilkkuja Raamatusta! Voi herra jumala, vie minut täältä pois, ennen kuin minä seon täydellisesti tähän porukkaan!