Posson ja Puppe Pippelisen yhteiselo Hua Hinin vuoraläävässä oli muodostunut omalaatuiseksi henkisen kasvun ja logistiikan taidonnäytteeksi. Posso oli saavuttanut uudenlaisen olemisen tason, jota sävytti paitsi poikarakkaus, myös tietyt fysiologiset realiteetit.
”Tämä se vasta on elämää”, Posso ajatteli, sulki silmänsä ja pieraisi kurapasaset kellohameeseensa.
Tuo ääni oli merkki Puppe Pippeliselle siitä, että oli aika aloittaa jokapäiväiset askareet. Vuoraläävän lattia oli jo valmiiksi täynnä muovipusseja, joiden täytteenään oli vesipuhvelin kokoluokkaa olevia, kurakakkaisia vaippoja. Jälkiä siivoamisen sijaan Puppe tykkäsi kuitenkin enemmän hassutella vanhan siippansa kanssa.
Puppella oli nimittäin tapana piilotella Posson hanuriin kaikenlaisia arjen vekottimia ja esineitä. Se oli heidän yhteinen, salainen meditaatiomuotonsa.
Tänä torstaina Puppe aloitti urakan varovasti. Posson syvistä kätköistä löytyi ensin melkein aito tiikki puinen lildo, jonka perässä seurasi televisioinnin mahdollistava kaukosäädin sekä tähtitaivaan tarkkailuun tarkoitettu jippokaukoputki.
Posso makasi lattialla muovipussien keskellä ja vain tuhisi tyytyväisenä – tämä oli huomattavasti jännittävämpää kuin muiden elämän kyttäily Suomi24-palstalla.
Seuraavaksi Puppe onki esiin lounaan jämät eli kokonaisen mama nuudelipussin, jota seurasi brittiläistä luksusta edustava, Rolls-Royce-auton hopeinen keulamerkki (itse Spirit of Ecstasy -hengetär).
Urakan huipentumana, aivan Posson sielun syvimmästä ytimestä, Puppe vetäisi esiin massiivisen intialaisen hindu-norsufiguurin. Se oli Ganesha, esteiden poistaja.
Kun norsu vihdoin saatiin ulos, Posso tunsi ennennäkemätöntä keveyttä. Hän katsoi ympärillään lojuvia kuravaippoja, tiikkistä lildoa ja Puppea, joka pyyhki hikeä otsaltaan. Vuoden 1993 katkeruus oli poissa.
”Tämä se on sitä todellista itämaista taikaa”, Posso kuiskasi ja oikaisi kellohamettaan. ”Ei mitään kiinalaista huuhaata.”
”Tämä se vasta on elämää”, Posso ajatteli, sulki silmänsä ja pieraisi kurapasaset kellohameeseensa.
Tuo ääni oli merkki Puppe Pippeliselle siitä, että oli aika aloittaa jokapäiväiset askareet. Vuoraläävän lattia oli jo valmiiksi täynnä muovipusseja, joiden täytteenään oli vesipuhvelin kokoluokkaa olevia, kurakakkaisia vaippoja. Jälkiä siivoamisen sijaan Puppe tykkäsi kuitenkin enemmän hassutella vanhan siippansa kanssa.
Puppella oli nimittäin tapana piilotella Posson hanuriin kaikenlaisia arjen vekottimia ja esineitä. Se oli heidän yhteinen, salainen meditaatiomuotonsa.
Tänä torstaina Puppe aloitti urakan varovasti. Posson syvistä kätköistä löytyi ensin melkein aito tiikki puinen lildo, jonka perässä seurasi televisioinnin mahdollistava kaukosäädin sekä tähtitaivaan tarkkailuun tarkoitettu jippokaukoputki.
Posso makasi lattialla muovipussien keskellä ja vain tuhisi tyytyväisenä – tämä oli huomattavasti jännittävämpää kuin muiden elämän kyttäily Suomi24-palstalla.
Seuraavaksi Puppe onki esiin lounaan jämät eli kokonaisen mama nuudelipussin, jota seurasi brittiläistä luksusta edustava, Rolls-Royce-auton hopeinen keulamerkki (itse Spirit of Ecstasy -hengetär).
Urakan huipentumana, aivan Posson sielun syvimmästä ytimestä, Puppe vetäisi esiin massiivisen intialaisen hindu-norsufiguurin. Se oli Ganesha, esteiden poistaja.
Kun norsu vihdoin saatiin ulos, Posso tunsi ennennäkemätöntä keveyttä. Hän katsoi ympärillään lojuvia kuravaippoja, tiikkistä lildoa ja Puppea, joka pyyhki hikeä otsaltaan. Vuoden 1993 katkeruus oli poissa.
”Tämä se on sitä todellista itämaista taikaa”, Posso kuiskasi ja oikaisi kellohamettaan. ”Ei mitään kiinalaista huuhaata.”
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nauroin ääneen, kiitoksia! Aitoa possoilua tositapahtumiin perustuen!