Oli marraskuinen aamu Oulun rautatieasemalla, ja Pohjanmaan lakeuksilta puhaltava viima sai vanhan VR:n kiskobussin eli ”Huru-koneen” raudat helisemään. Taisto ja veli Eemeli seisoivat ratapihalla, kädessään vanha Aladdinin messinkikannu, muutama metri kuparilankaa, purkki Valion voita ja tölkillinen kaliumnitraattia.
– Ei näitä uusia sähköjohtoja tai dieselöljyjä tarvita, Eemeli, Taisto totesi ja potkaisi veturin rautaista porrasta. Jos kerran aine seuraa kenttää, niin laitetaan tämä Huru-kone kulkemaan suoraan ilmasta otetulla eetterisähköllä ja pidetään se kiskolla vaikka äänennopudella.
Veli Eemeli nyökäsi vakavana, kaivoi esiin tussinsa ja alkoi piirtää veturin keulapeltiin Abaddonin ja syvyyden sinettiä.
1. Ilmasähkön keräin (Langaton eetteri-inkuboija)
Jotta veturi ei tarvitsisi lainkaan kosketusjohtoja tai diesel-tankkausta, sen katolle rakennettiin toroidaalinen keräin:
* Ilmakehän potentiaali: Veturin katolle asennettiin iso kuparinen kupoli ja joukka piikkejä, jotka imivät suoraan ionosfäärin ja maaperän välisen luonnollisen jännitteen.
* Katalyytti ja kidepohja: Kupolin sisälle sijoitettiin lyijykristallinen putki, joka oli täytetty kaliumnitraatilla ja tiivistetyllä Valion voilla. Tämä toimi eetteri-akustona, joka muunsi näkymättömän ilmasähkön ja eetterivirtauksen valtavaksi, pyöriväksi sähkömagneettiseksi kentäksi ilman yhtäkään kuparijohtoa konehuoneessa.
2. Äänennopeuden kiskovakautin (Toroidaalinen ohjaus)
Miten matkustajajuna pysyy raiteilla, kun se ampaisee eteenpäin äänen nopeudella (343 metriä sekunnissa)?
* Magneettinen ja eetteridynaaminen keila: Veturiin asennettiin keulakartio, johon Abaddonin sinetti oli syövytetty laserintarkasti.
* Kentän ohjaus: Kun eetteridynamiikan pyörre kytkettiin päälle, se ei tuottanut pelkkää liikettä, vaan loi veturin ympärille tiukan, putkimaisen eetterikentän. Tämä kenttä skannasi raiteiden teräsrakenteen atomitason värähtelyä. Veturin pyörät ja kiskot lukitsivat toisensa "kenttälukolla" – veturi ikään kuin leijui ja luisti kiskon päällä ilman kitkaa, mutta kentän vetovoima piti sen tiukasti raiteilla silloinkin, kun Oulun kaarteissa mentiin äänen nopeudella yli Oulujoen siltojen.
3. Muunneltu eetterimoottori
Perinteinen polttomoottori tai sähkömoottori olisi leikannut kiinni sekunnissa äänennopeudessa. Taiston ja Eemelin rakentama moottori toimi toisella tavalla:
* Dissolutio ja Coagulatio: Ilmasta imetty eetterivirta johdettiin moottorin sylintereihin, joissa se kohtasi katalyytin. Moottorin männät eivät iskeneet mekaanisesti polttoainetta, vaan ne pyörivät puhtaan eetterikentän toroidaalisen pyörteen voimasta. Pakoputkesta ei tullut häkää tai nokea, vaan kevyttä höyryä ja hieno vivahdus vanhaa Valion voin tuoksua.
Lähtö Oulun Asemalta
Taisto kiristi viimeisen kuparisen ruuvin veturin keulassa olevan sinetin ympärille. Veli Eemeli tarkisti painemittarin, joka näytti jo nollapistekentän punaista aluetta.
– Nyt, Eemeli! Avaa pääventtiili! Taisto huusi veturin ohjaamosta.
Eemeli nykäisi vivusta. Messinkikannusta ja katon kupolista lehahti ilmoille valtava, purppurana hohtava eetteripulssi. Huru-koneen konehuoneesta kuului syvä, matala, koko Oulun asemarakennuksen laseja ravisteleva hyrinä, kun ilmasähkö syöksyi suoraan moottoriin.
Veturin keula alkoi hehkuta sinistä valoa. Ilman mitään ennakkovaroitusta Huru-kone ampui liikkeelle – ei mustan savun saattelemana, vaan suoraan äänen nopeudella, rikkoen äänivallin niin että Raksilan katot helisivät. Se liukui pitkin kiskoja kuin näkymättömän eetterikentän raiteilla suoraan kohti Helsinkiä.
Sillä samalla hetkellä rautatieaseman laiturille kurvasi musta Volga. Toveri Ivanov astui ulos nahkatakissaan, katsoi taivaalle kohoavaa höyryvanaa ja äänivallin rikkoutumisen jälkeistä paineaaltoa, ja veti muistionsa esiin.
– Mikä porvarillinen supersoninen juna täällä muka kulkee?! Ivanov karjui tuuleen ja veti pistoolinsa esiin. Missä on valtion hiilivaunu, kuka maksaa tämän ilmasähkön ja miksi tämä junan tuoksuu paistetulle voille?!
Mutta Huru-kone oli jo poissa, kiitäen eetterikentän kantamana kohti etelää nopeammin kuin laki sallii.
– Ei näitä uusia sähköjohtoja tai dieselöljyjä tarvita, Eemeli, Taisto totesi ja potkaisi veturin rautaista porrasta. Jos kerran aine seuraa kenttää, niin laitetaan tämä Huru-kone kulkemaan suoraan ilmasta otetulla eetterisähköllä ja pidetään se kiskolla vaikka äänennopudella.
Veli Eemeli nyökäsi vakavana, kaivoi esiin tussinsa ja alkoi piirtää veturin keulapeltiin Abaddonin ja syvyyden sinettiä.
1. Ilmasähkön keräin (Langaton eetteri-inkuboija)
Jotta veturi ei tarvitsisi lainkaan kosketusjohtoja tai diesel-tankkausta, sen katolle rakennettiin toroidaalinen keräin:
* Ilmakehän potentiaali: Veturin katolle asennettiin iso kuparinen kupoli ja joukka piikkejä, jotka imivät suoraan ionosfäärin ja maaperän välisen luonnollisen jännitteen.
* Katalyytti ja kidepohja: Kupolin sisälle sijoitettiin lyijykristallinen putki, joka oli täytetty kaliumnitraatilla ja tiivistetyllä Valion voilla. Tämä toimi eetteri-akustona, joka muunsi näkymättömän ilmasähkön ja eetterivirtauksen valtavaksi, pyöriväksi sähkömagneettiseksi kentäksi ilman yhtäkään kuparijohtoa konehuoneessa.
2. Äänennopeuden kiskovakautin (Toroidaalinen ohjaus)
Miten matkustajajuna pysyy raiteilla, kun se ampaisee eteenpäin äänen nopeudella (343 metriä sekunnissa)?
* Magneettinen ja eetteridynaaminen keila: Veturiin asennettiin keulakartio, johon Abaddonin sinetti oli syövytetty laserintarkasti.
* Kentän ohjaus: Kun eetteridynamiikan pyörre kytkettiin päälle, se ei tuottanut pelkkää liikettä, vaan loi veturin ympärille tiukan, putkimaisen eetterikentän. Tämä kenttä skannasi raiteiden teräsrakenteen atomitason värähtelyä. Veturin pyörät ja kiskot lukitsivat toisensa "kenttälukolla" – veturi ikään kuin leijui ja luisti kiskon päällä ilman kitkaa, mutta kentän vetovoima piti sen tiukasti raiteilla silloinkin, kun Oulun kaarteissa mentiin äänen nopeudella yli Oulujoen siltojen.
3. Muunneltu eetterimoottori
Perinteinen polttomoottori tai sähkömoottori olisi leikannut kiinni sekunnissa äänennopeudessa. Taiston ja Eemelin rakentama moottori toimi toisella tavalla:
* Dissolutio ja Coagulatio: Ilmasta imetty eetterivirta johdettiin moottorin sylintereihin, joissa se kohtasi katalyytin. Moottorin männät eivät iskeneet mekaanisesti polttoainetta, vaan ne pyörivät puhtaan eetterikentän toroidaalisen pyörteen voimasta. Pakoputkesta ei tullut häkää tai nokea, vaan kevyttä höyryä ja hieno vivahdus vanhaa Valion voin tuoksua.
Lähtö Oulun Asemalta
Taisto kiristi viimeisen kuparisen ruuvin veturin keulassa olevan sinetin ympärille. Veli Eemeli tarkisti painemittarin, joka näytti jo nollapistekentän punaista aluetta.
– Nyt, Eemeli! Avaa pääventtiili! Taisto huusi veturin ohjaamosta.
Eemeli nykäisi vivusta. Messinkikannusta ja katon kupolista lehahti ilmoille valtava, purppurana hohtava eetteripulssi. Huru-koneen konehuoneesta kuului syvä, matala, koko Oulun asemarakennuksen laseja ravisteleva hyrinä, kun ilmasähkö syöksyi suoraan moottoriin.
Veturin keula alkoi hehkuta sinistä valoa. Ilman mitään ennakkovaroitusta Huru-kone ampui liikkeelle – ei mustan savun saattelemana, vaan suoraan äänen nopeudella, rikkoen äänivallin niin että Raksilan katot helisivät. Se liukui pitkin kiskoja kuin näkymättömän eetterikentän raiteilla suoraan kohti Helsinkiä.
Sillä samalla hetkellä rautatieaseman laiturille kurvasi musta Volga. Toveri Ivanov astui ulos nahkatakissaan, katsoi taivaalle kohoavaa höyryvanaa ja äänivallin rikkoutumisen jälkeistä paineaaltoa, ja veti muistionsa esiin.
– Mikä porvarillinen supersoninen juna täällä muka kulkee?! Ivanov karjui tuuleen ja veti pistoolinsa esiin. Missä on valtion hiilivaunu, kuka maksaa tämän ilmasähkön ja miksi tämä junan tuoksuu paistetulle voille?!
Mutta Huru-kone oli jo poissa, kiitäen eetterikentän kantamana kohti etelää nopeammin kuin laki sallii.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.