Suuren seikkailijan, Pasalan Posson, pallomainen hahmo hikoili jo pelkästä ajatuksesta. Hän istui Hua Hinin kylmää taltioivan huoneen soffalla – maha uljaana kumpuna paitansa alla – ja pyyhki otsaansa. Hänen vieressään, täysin tyhjässä ilmatilassa, seisoi veli Senssu Pasala. Senssu oli olemassa vain Posson oman pään sisäisissä, hieman hitaasti raksuttavissa rattaissa, mutta se ei estänyt heitä ajautumasta repivään riitaan.
Retki Hua Hinin viidakkoon oli suunnitteilla, ja tunnelma oli viritetty äärimmilleen.
"Ole varovainen, siellä on vaatimatonta, voit saada trauman vielä pahemman", Senssu varoitteli synkkänä tyhjyydestä.
Posso puuskahti ja risti kätensä vatsansa päälle. Hänellä ei ollut mitään aikomusta astua jalallakaan mihinkään hikiseen pusikkoon. Senssu sen sijaan oli sitä mieltä, että viidakkoon mennään – ja sinne viedään lapsetkin! Senssun ainoa kriteeri kunnon perhelomalle oli, että sen täytyi olla täysin ilmaista ja varmasti mahdollisimman kurjaa sekä tukalaa.
Juuri se retken hinta saikin Pasalan veljekset lopullisesti raivon partaalle.
"Kuka maksaa hikisestä viidakossa rämpimisestä, kun metsään voi mennä ilmaiseksikin seisoskelemaan?" isompi Pasala jyrähti huoneen seinille niin, että pallomahakin heilahti. Ajatus rahan kuluttamisesta luonnossa kävelyyn oli Posson logiikalla suoranaista hulluutta. Suomessahan pääsi ilmaiseksi puskaan seisomaan, miksi siitä pitäisi Thaimaassa maksaa?
Senssu pyöritteli olemattomia silmiään. Posso otti puhelimensa esiin tallentaakseen tämän historiallisen perhekriisin, mutta oma kuvatus ärsytti häntä jo valmiiksi.
"Pitääks tästäkin raportoida? Täyttä turhuutta", Posso murisi itsekseen näpytellen viestiä virtuaalisille yleisöilleen.
Hän halusi vain takaisin tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Posso oikaisi selkänsä (tai niin paljon kuin se mahan vuoksi oli mahdollista) ja julisti ilmaan lopullisen totuuden matkailusta, suunnaten sanansa näkymättömälle veljelleen ja koko maailmalle:
"Pattayan matkailua ajaa Pattayalta pois 12 tuntia ja yöpyä kerran matkaalla tutustumaan oikeaan Thaimaahan tuolta osin, grettista vaan sinne Pattayan matkailuun!"
Ja niin päättyi suuri Hua Hinin viidakkoretki ennen kuin se ehti edes alkaa. Posso jäi istumaan yksin rämisevän tuulettimen alle, tyytyväisenä siitä, että säästi muutaman bahtin, kun taas Senssu-veli katosi vakuuttavasti takaisin mielikuvituksen sumuun odottamaan seuraavaa ilmaista ja kurjaa seikkailua.
Retki Hua Hinin viidakkoon oli suunnitteilla, ja tunnelma oli viritetty äärimmilleen.
"Ole varovainen, siellä on vaatimatonta, voit saada trauman vielä pahemman", Senssu varoitteli synkkänä tyhjyydestä.
Posso puuskahti ja risti kätensä vatsansa päälle. Hänellä ei ollut mitään aikomusta astua jalallakaan mihinkään hikiseen pusikkoon. Senssu sen sijaan oli sitä mieltä, että viidakkoon mennään – ja sinne viedään lapsetkin! Senssun ainoa kriteeri kunnon perhelomalle oli, että sen täytyi olla täysin ilmaista ja varmasti mahdollisimman kurjaa sekä tukalaa.
Juuri se retken hinta saikin Pasalan veljekset lopullisesti raivon partaalle.
"Kuka maksaa hikisestä viidakossa rämpimisestä, kun metsään voi mennä ilmaiseksikin seisoskelemaan?" isompi Pasala jyrähti huoneen seinille niin, että pallomahakin heilahti. Ajatus rahan kuluttamisesta luonnossa kävelyyn oli Posson logiikalla suoranaista hulluutta. Suomessahan pääsi ilmaiseksi puskaan seisomaan, miksi siitä pitäisi Thaimaassa maksaa?
Senssu pyöritteli olemattomia silmiään. Posso otti puhelimensa esiin tallentaakseen tämän historiallisen perhekriisin, mutta oma kuvatus ärsytti häntä jo valmiiksi.
"Pitääks tästäkin raportoida? Täyttä turhuutta", Posso murisi itsekseen näpytellen viestiä virtuaalisille yleisöilleen.
Hän halusi vain takaisin tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Posso oikaisi selkänsä (tai niin paljon kuin se mahan vuoksi oli mahdollista) ja julisti ilmaan lopullisen totuuden matkailusta, suunnaten sanansa näkymättömälle veljelleen ja koko maailmalle:
"Pattayan matkailua ajaa Pattayalta pois 12 tuntia ja yöpyä kerran matkaalla tutustumaan oikeaan Thaimaahan tuolta osin, grettista vaan sinne Pattayan matkailuun!"
Ja niin päättyi suuri Hua Hinin viidakkoretki ennen kuin se ehti edes alkaa. Posso jäi istumaan yksin rämisevän tuulettimen alle, tyytyväisenä siitä, että säästi muutaman bahtin, kun taas Senssu-veli katosi vakuuttavasti takaisin mielikuvituksen sumuun odottamaan seuraavaa ilmaista ja kurjaa seikkailua.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mielenterveys ongelmia ?