Oikein huonoja ovat sorateille, mutta kyllähän niillä maastossa pärjää yleensä siinä missä varsinaisilla maastopyörilläkin.
Käytännössä ne ovat siis kippurasarvisia maastopyöriä.
Käytännössä ne ovat siis kippurasarvisia maastopyöriä.
Yhdellä eturattaalla varustetut gravelpyörät
Anonyymi-ap
22143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eikö tuo ole juuri toisinpäin?
Eihän nuo huonoja ole. Itsellänikin yhden eturattaan garaveli, toinen cyclocrossi. Ensimmäisen takarattaat 11-40 ja toisen 11-36. Gravelilla olen polkenut kymppitonnin, ja cyclolla kahden satasen kuluttua 37000 kilometriä. Nämä kuudessa vuodessa, joten kokemusta löytyy, maanteiltä että sorateiltä.
Tänäänkin painelin menemään tuolla kylmässä tuulessa 77 kilometriä ja vielä 100 metriä päälle. Toissapäivänä kylmetin takapuoleni sadan kilometrin pyöräilylenkillä niin että sain kauheat peräpukamat. Onhan satulassa reikä, kuin ruisanterossa. Ruotsalaista rektaalivoidetta ja peräpuikkoja pari päivää niin rauhoittui kummasti. Tämänpäiväinen polkupyöräily lämpimissä vielä. Pysyy mutta paranoo.
Tänään 86 kilometriä ja 580 metriä. Enää 29 kilometriä sekä 780 metriä niin cyclon 37K ompi täynnä. Sitten saa riittää tältä vuodelta. Nytkin oli sangen rasittava reissu. Hiki lensi kylmä tuli, peräpukamat vaivasi, ja kikkeli hankaantui. Vaan mitä on elämä vailla kärsimystä? Lisäksi cyclossa ompi ongelma. No mitä nyt? Hiusmurtuma pystyputken ja vaakaputken kohdalla vasemmalla yli hitsaussauman. Nyt samanlainen on ilmaantunut oikeallakin puolen. Ilmankos pystyputki, satulatolppa, onkin kitissyt ja valittanut ahkerasti satojen kilometrien ajan jo. Toisaalta ei mikään ihme. Olenhan lihava ja lähtöpainokin sata kiloa. Lisäksi runttaan piiskaan höylään vaan. Vielä mennään tuollakin pyörällä. Katsotaan kuinka kauan.
Eturattailla ei ole merkitystä, renkailla on.
unohdit tärkeimmän...laadukas vaseliini on kaikeein tärkein
Sekä että. Itse olen polkenut sekä 36 että 40 ja vielä 42 hampaisella eturattaan omaavalla. Sitten tietysti vielä kaksirattaiset hampaineen erikseen. Noista yhden eturattaan variaatiosta olen sitä mieltä että 40 hampuinen on tasapainoisin jos takaa löytyy 11-36 rattaattaat. Edellyttää tosin jonkinlaista kuntoa jyrkemmissä ylämäjissä.
Esim. Shimanon GRX Gravel osasarjassa on 9-45 ja 10-51 takapakkat saatavilla, niissä pystyy tuon yhden eturattaan systeemissä saamaan sen 500/510%:n välitysaluesuhteen vaihtelun joka kyllä riittää lähes kaikille kuskeille kun eturattaan koko on valittu kuskille ja reitille sopivaksi.
Pystyy mutta kuta suurempi on pienimmän ja suurimman rattaan kokoero sitä hankalampi kompo kyseessä. Vaihteet tuppaa ronklaamaan, ketju kuluu nopeasti, ja systeemin lisäpaino on jo merkittävä.
Kerrotko tälläiselle henkilölle joka ajaa pääosin 1x vaihteistoilla, että mikä siitä tekee hankalamman kuin kahden eri vaihtajan sijasta operoidaan vain yhtä vaihtajaa?
Vaihteet tuppaa "ronklaamaan", mitä tällä koitat sanoa? Testaa noita Gravel vaihteistoja eli vaikkapa Shimanon GRX:ää ja kerro sen jälkeen miten se "ronklaa".
Ketju kuluu nopeammin 1x kuin 2x vaihteistoissa? Kerrotko tästä lisää, ikinä en ole tuollaista kuullut mistään muusta lähteestä kuin nyt sinun sanomanasi, kerrotko sen fysikaalisen ilmiön miksi näin olisi? (en usko että siihen pystyt koska sinun piti vain jotain negatiivista päästä sanomaan).
Vai on systeemin lisäpaino jo merkittävä, mutta kumminpäin? Jos vertailuun otetaan tuo uusi 9-45 takapakka mitä Graveleihin on alettu laittamaan 1x järjestelmissä, niin siinä kokonaisuus on KEVYEMPI kuin 2x systeemeissä. Vaikka takapakka on painavempi, niin sitten taasen kampisarjasta tippuu toisen eturattaa ja sen kiinnitysten verran painoa pois sekä pois tippuu etuvaihtaja osineen, niin tuon 1x vaihteisto onkin kokonaisuudessa kevyempi kuin 2x vaihteisto...
Äläpäpä nyt tuas keuhkoo santtulainen. Tarkoitin nimenomaan 1X11 taikka nykyään Jopa 1X12. Kun isomman ja pienimmän takaleivän ero alkaa olla huomattava se ilmanmuuta lisää noita harmistuksia, siihen verrattuna kun leipien koon pitää maltillisempina toisiinsa nähten.
Kerrotko niistä "harmistuksista" mitä aiheuttaa, olisi hauska tietää?
Siis 1*12 alkaa olemaan isossa osassa tänäpäivänä se on totta, se missä tuo 2x(11) vaihteisto vielä on perempi, niin se että siellä on vaihteiden välit hieman pienemmät kuin tuossa 1*12 järjestelmässä.
Mutta onneksi jokainen yhä pystyy valitsemaan itsellensä mieleisen.
Sinänsä mielenkiintoista että monet henkilöistä jotka "vastustavat" 1x vaihteistoja muuten kritisoivat pyöriä liiallisesta tekniikasta kun tulee lisää huolto/korjauskohteita, mutta eivät sitten kuitenkaan näe etua siinä että vaihtajien määrä tippuu kahdesta yhteen... (eli yksi vikakohde vähemmän).
Tästä samaa mieltä muuten, mutta onhan tuo nyt selvää että harmistuksia harmistuksia. Iso leipä painaa enemmän, ja mitä pidempi vaihtajan häkki sitä painavampi on sekin hökötys. Ketju kuluu joulu tulee ja teippiä menee. Omin voimin poljettavassa jokainen gramma on ratkaisevaa. Semminkin jos on pannut rahaa jotta suap kaksoisohennetun rungon. Rungon keveys happanee liian raskailla osasilla nopeasti.
Mutta kuten jo sanottu niin ihan yhtälailla on selvää että kahden rattaan kampisarja painaa enemmän kuin yhdenrattaan kampisarja. Ja ihan yhtä selvää on että etuvaihtaja ja sen "tarvikkeet" painavat enemmän kuin ei etuvaihtajaa ollenkaan...
Mitä ihmettä yrität selittää???
No sitä että otetaanpa nyt pelkistettynä esimerkiksi yksitoistalehtisen rataspakan painoerot. Kun pienin ratas järjestelmässä ompi 11 hammasta ja suurin 36 hammasta niin koko pino painaa noin 280 grammaa. Sitten myö otetaan 11-50 hampaat esiin, niin sehän painaakin jo vähintään 510 grammaa. Siihen vielä vaadittu pitempi vaihtajan häkki ja jopa pidempi ketju niin painoero on huomattava. Eihän sillä mitään väliä ole jos polkee sähköavusteista, mutta poljeppa, veliko polje, aivan omin voimin satasen ylittäviä lenkkejä niin johan alkaa tuntumaan erot.
Itse havainnut että vähiten vaihteiston harmituksia ilmenee pyörässä jossa on edessä yksi ratas mutta takana myös yksi ratas. Ei ollenkaan ronklotuksia ja on kevyt systeemi. Kun painoa säästyy voi pyörään asentaa vaikka nahkasatulan eikä peräpukamatkaan pillastu.
Ei toki sovellu heikkojalkaisille.
Fauber-keskiö ja Favorit-napa, siinä on jo niin raskas yhdistelmä jotta runko yksinäänkin painaa vähintään 25-kiloa. En lähtisi pakertamaan sataa kilometriä.
Todella typerä aloitus.
Paljonko painaa takaratas vs. lisäeturatas varusteineen? Jos peräpukamat vaivaa, kannattaa nahkasatula käsitellä mustalla vaseliinilla.
Ainoa todellinen ongelma voisi olla se, että Shimano ei ainakaan suosittele suurimman ja pienimmän vaihteen käyttöä koko ajan.
Polkupyörä kehitettiin aikana, jolloin ei ollut asfaltoituja teitä.
Ne olikin komeita ilmestyksiä. Etupyöräsimpson.
Pellet nostaa omia aloituksiaan vailla mitään sanottavaa. Eräskin esittelee sähkömopoaan, toinen olematonta graaveliin. Minulla on, nimittäin sanottavaa. Tämänpäiväisen polkemisen jälkeen ompi cyclollani tullut vuodesta 2021 täyteen 37007 kilometriä ja 980 metriä. Totisesti, olen polkenut tuolla ulkona aivan omin voimin kuluvana vuonna 6381 kilometriä ja yksi metri päälle. Niin sanotulla urallani vuositasolla keskitasoa. Niih! Jottas tiedätte. Senkin sähkönylkyttäjät, sohvalla makaavat jne. Eihän semmoisessa tule edes hiki, paitsi santulle joskus. Niin on 77 matkakertaa takana vuonna 2026 ja 276 tuntia 34 minuuttia sekä 11 sekuntia sotkettu polkupyörää. Takaan että hiki on valunut virtanaan, olenhan sentään lähtöpainoltani satakiloinen lihava mieshenkilö. Niin kuin edesmennyt psykopaattinarsisti ja pahasti lapsellinen esmies aikoinaan sanoikin ”kyllä minä, mutta kun kaikki on mua vastaan!” Kun piti jotain joskus tehdä palkkansa eteen.