Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksia Bernardo Kastrupin pyörittelemästä ontologiasta. Kyseessähän on tietojenkäsittelytieteen ja filosofian tohtori, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa CERN:issä, eli tausta on kovan luokan tieteessä ja tekniikassa.
Kastrup haastaa nykyisen materialistisen maailmankuvan aika mielenkiintoisesta kulmasta. Hänen mielestään fysiikka ja neurotiede törmäävät aina niin sanottuun tietoisuuden vaikeaan ongelmaan (the hard problem of consciousness), eli siihen, ettei meillä ole mitään mekanismia selittää, miten sähkökemia ja fyysinen aine muuttuisivat alitajunnassa subjektiiviseksi kokemukseksi, kuten vaikkapa kivun tuntemukseksi tai punaisen värin aistimukseksi.
Ajatuksena idealismi ei ole uusi, vaan se tuo vahvasti mieleen esim. Platonin luolavertauksen, jossa fyysinen maailma on vain varjoa jostain syvemmästä todellisuudesta, tai intialaisen advaita vedantan, jossa kaikki erillisyys on harhaa (maya) ja todellisuus on perimmiltään yhtä jakamatonta tietoisuutta. Kastrup kuitenkin tuo tämän vanhan filosofisen ajatuksen 2000-luvulle ja pukee sen nykyaikaiseen analyyttiseen muotoon, joka nojaa kvanttifysiikan ja tietojenkäsittelyn käsitteistöön.
Hänen mallissaan tietoisuus ei ole aivojen tuotos, vaan universumin perusrakenne, ja aivot toimivat tavallaan suodattimena tai rajoittimena. Aivot pitävät meidät kiinni arkisessa selviytymisessä, mutta kun aivotoiminta tietyillä alueilla hiljenee, esimerkiksi hapenpuutteessa, syvässä meditaatiossa tai psykedeelikokeissa, suodatin löystyy ja kokemus laajenee.
Miten itse näette tämän? Onko materia mielestänne ainoa mahdollinen pohja kaikelle, vai voisiko tietoisuus itsessään olla universumin fundamentaali ominaisuus?
Kastrup haastaa nykyisen materialistisen maailmankuvan aika mielenkiintoisesta kulmasta. Hänen mielestään fysiikka ja neurotiede törmäävät aina niin sanottuun tietoisuuden vaikeaan ongelmaan (the hard problem of consciousness), eli siihen, ettei meillä ole mitään mekanismia selittää, miten sähkökemia ja fyysinen aine muuttuisivat alitajunnassa subjektiiviseksi kokemukseksi, kuten vaikkapa kivun tuntemukseksi tai punaisen värin aistimukseksi.
Ajatuksena idealismi ei ole uusi, vaan se tuo vahvasti mieleen esim. Platonin luolavertauksen, jossa fyysinen maailma on vain varjoa jostain syvemmästä todellisuudesta, tai intialaisen advaita vedantan, jossa kaikki erillisyys on harhaa (maya) ja todellisuus on perimmiltään yhtä jakamatonta tietoisuutta. Kastrup kuitenkin tuo tämän vanhan filosofisen ajatuksen 2000-luvulle ja pukee sen nykyaikaiseen analyyttiseen muotoon, joka nojaa kvanttifysiikan ja tietojenkäsittelyn käsitteistöön.
Hänen mallissaan tietoisuus ei ole aivojen tuotos, vaan universumin perusrakenne, ja aivot toimivat tavallaan suodattimena tai rajoittimena. Aivot pitävät meidät kiinni arkisessa selviytymisessä, mutta kun aivotoiminta tietyillä alueilla hiljenee, esimerkiksi hapenpuutteessa, syvässä meditaatiossa tai psykedeelikokeissa, suodatin löystyy ja kokemus laajenee.
Miten itse näette tämän? Onko materia mielestänne ainoa mahdollinen pohja kaikelle, vai voisiko tietoisuus itsessään olla universumin fundamentaali ominaisuus?
Vastaukset 44
Vanhimmat
Niin no, kaikki esimerkit jotka tiedämme tietoisuudesta, niin niillä on materiaalinen lähde.
Niin no, kaikissa tietämissämme esimerkeissä tietoisuudella on myös havaittava hermostollinen korrelaatti. Mutta se, että kaksi asiaa tapahtuvat yhtä aikaa, ei vielä kerro kumpi on syy ja kumpi seuraus. Samalla logiikalla voisi väittää radion tuottavan kuuntelemamme musiikin, koska aina kun musiikki kuuluu, radiossa kulkee sähkövirta.
Ihmisiä on kuollut ja sitten elvytetty henkiin. Kuoleman aikana on vain musta aukko,eli tietoisuus ei ole jatkanut toimintaa kun ihminen on kuollut.
Joku voi tähän ottaa kuolemanrajakokemukset, mutta nimensä mukaisesti siinä tilassa ihminen ei ole kuollut, vaan ollut lähellä kuolemaa.
Kastrup on väittänyt ettei ole löytänyt ainuttakaan esimerkkiä viimeisen 15-20 vuoden ajalta, jolloin Deepak Chopra (tunnettu new age woo woon levittäjä) olisi sanonut jotakin väärää. Tälläiset möläytykset nakertavat tyypin uskottavuutta.
Newton oli alkemisti ja erittäin kiinnostunut raamatullisesta esoteriasta. Poistaako se merkityksen hänen klassisen mekaniikan teorioiltaan?
Nyt puhuttiin filosofiasta, ei kokeellisesta tieteestä.
Eli siis koska Aristoteles luuli Auringon kiertävän Maata, myös hänen syllogisminsa ovat todennäköisesti vääriä, tai vähintäänkin hieman epäilyttäviä?
Jos tieteen parissa työskentelevä henkilö sanoisi ettei näe kreationismissa mitään tiedevastaista, niin kyllä, se asettaisi henkilön puheet negatiiviseen valoon ja lisäisi epäuskottavuutta.
Tässä ei ole puhuttu kreationismista missään vaiheessa. Tämä kreationismi-kortin vetäminen mukaan osoittaa juuri sen ongelman: kun itse argumenttia ei pystytä ampumaan alas sen omalla logiikalla, aletaan keksiä ääriesimerkkejä ja leimoja, joilla ei ole mitään tekemistä käsiteltävän aiheen kanssa.
Se, että joku on jostain muusta asiasta eri mieltä, ei edelleenkään muuta hänen erillistä logiikkaansa vääräksi.
Eikä tässä puhuttu missään vaiheessa Newtonista ja Aristoteleestä.
Kastrupin ideat ovat samaa kategoriaa Deepakin kanssa, new age woo woota, hän ei käytä erillistä logiikkaa, hän on new age guru. Kastrup on sanonut ettei hän ole kuullut pseudotieteilijä Deepakin sanoneen mitään väärää. Deepak on mm. käyttänyt pseudotieteellistä (sekoitetaan tieteellisiä ja henkisiä termejä keskenään) terminologiaa kuuntelijan hämäämiseen, väittänyt mielen ja ruumiin harjoitusten parantavan vakavia sairauksia, väittänyt että Kuu olisi pelkkää kvanttikeittoa jos kukaan ei olisi havaitsemassa sitä, väittänyt että vanhentuminen on vain opittua käytöstä, jonka voi hidastaa ja jopa lopettaa.
Tämä iso punainen lippu ja en voi ottaa tälläistä henkilöä tosissani.
Kreationismi oli vertaus, joka sopii asiaan erittäin hyvin.
Kastrupin analyyttinen idealismi on kiinnostava filosofinen malli, eikä sitä tarvitse lähtökohtaisesti hylätä vain siksi, että se poikkeaa fysikalismista.
Kannattaa kuitenkin erottaa toisistaan kolme asiaa:
- tietoisuuden vaikea ongelma
- Kastrupin esittämä ratkaisu siihen
- ratkaisun tueksi esitetty tieteellinen näyttö.
Tietoisuuden vaikea ongelma on todellinen filosofinen kysymys. Emme vielä osaa yksiselitteisesti selittää, miksi fysikaaliseen tiedonkäsittelyyn liittyy subjektiivisia kokemuksia.
Mutta tästä ei seuraa, että tietoisuus olisi maailmankaikkeuden perustava ominaisuus. Se on yksi mahdollinen filosofinen tulkinta, ei havaintojen pakottama johtopäätös.
Kastrupin malli ei myöskään poista kaikkia selitysongelmia. Jos koko todellisuus on yhtä tietoisuutta, miten siitä muodostuu miljardeja toisistaan erillisiä kokijoita? Mikä mekanismi saa tämän eriytymisen aikaan? Miten se voitaisiin osoittaa riippumattomasti?
Erityisen kiinnostava on väite aivoista tietoisuuden suodattimena. Miten tämä selittää esimerkiksi sen, että tietyn aivoalueen vaurio voi poistaa hyvin tarkasti rajatun kognitiivisen kyvyn tai muuttaa persoonallisuutta? Suodatinmalli voi toki tarjota tähän tulkinnan, mutta sen pitäisi myös osoittaa, miksi se on kilpailevia selityksiä parempi.
Psykedeelitutkimuksiakaan ei pidä yksinkertaistaa väitteeksi, jonka mukaan aivotoiminnan väheneminen vapauttaisi tietoisuuden. Tutkimuksissa on havaittu sekä joidenkin hermoverkkoyhteyksien heikkenemistä että toisten vahvistumista, samoin kuin muutoksia aivotoiminnan organisoitumisessa.
Esimerkiksi Nature-lehdessä vuonna 2024 julkaistu tutkimus osoitti psilosybiinin muuttavan voimakkaasti aivojen toiminnallisia yhteyksiä. Vuonna 2026 julkaistut tutkimukset ovat edelleen tarkentaneet kuvaa näistä monimutkaisista muutoksista.
Mikään näistä havainnoista ei itsessään osoita, että tietoisuus olisi olemassa aivoista riippumattomana tai että aivot toimisivat sen vastaanottimena.
Lisäksi filosofisen mallin arvioinnissa ei ratkaise esittäjän tutkintojen määrä tai työskentely CERNissä. Ratkaisevaa on argumenttien pätevyys ja niiden suhde havaittuun todellisuuteen.
En siis väitä, että fysikalismi olisi lopullisesti todistettu tai että idealismi olisi mahdoton.
Kysyn sen sijaan, mitä sellaista analyyttinen idealismi selittää tai ennustaa, mitä fysikalistiset tietoisuuden teoriat eivät selitä, ja miten näiden kilpailevien mallien paremmuus voitaisiin ratkaista?
Jos kaksi ontologiaa selittää täsmälleen samat havainnot eikä niiden välille löydy empiiristä erotuskeinoa, niiden paremmuutta voidaan arvioida filosofisesti, mutta kumpaakaan ei voida julistaa kokeellisesti vahvistetuksi.
Tietoisuuden vaikean ongelman ratkaisemattomuus ei ole todiste Kastrupin ontologian oikeellisuudesta. Se kertoo siitä, että tietoisuuden luonteesta on edelleen merkittäviä avoimia kysymyksiä.
Tuohon yksilöllisten kokijoiden erillisyyteen Kastrup hakee vertauskohtaa psykiatriasta ja dissosiaatiosta. Ajatus on se, että samalla tavalla kuin yhden ihmisen mieli voi pilkkoutua eri sivupersooniin, jotka eivät tiedä toisistaan mitään, sama voisi tapahtua universaalilla tasolla. Me olisimme silloin tämän yhden suuren tietoisuuden erillisiä ilmentymiä eli paikallisia tiivistymiä, jotka ovat sokeita toisilleen.
Aivovaurioista ja toimintakyvyn menetyksestä Kastrup taas käyttää usein televisiovertausta. Jos aivot mielletään tietoisuuden ulkoiseksi muodoksi, eli siksi, miltä prosessi näyttää ulospäin, aivovaurio on kuin rikkoisi television vastaanottimen. Kuva katkeaa tai vääristyy, mutta se ei tarkoita, että televisio itse olisi luonut ne ohjelmat, joita näytöllä pyörii.
Mitä hyötyä tästä mallista sitten on fysikalismiin verrattuna? Kastrupin pääpointti kulminoituu Okkamin partaveitseen eli mahdollisimman yksinkertaisen selityksen etsimiseen:
Fysikalismin täytyy olettaa kaksi täysin eri asiaa: mykkä, tajuissaan olematon aine sekä subjektiivinen kokemus. Eikä se pysty selittämään, miten aine muuttuu kokemukseksi. Idealismissa taas oletetaan vain yksi asia: tietoisuus, jonka olemassaolosta jokainen meistä on täysin varma joka sekunti ilman tieteellisiä mallejakin.
Olen samaa mieltä siitä, että näiden kahden mallin välille on valtavan vaikea rakentaa mitään aukotonta empiiristä testiä. Kyse onkin siitä, kumman filosofisen perusoletuksen pohjalta maailmaa päättää katsoa.
Miten ihmeessä Okkamin partaveitsi sopii tähän? Tuo selitys on päinvastoin monimutkaisempi ja siinä on useampi taso, kuin perinteisessä "tietoisuus on aivojen synnyttämää" näkemys
Filosofiassa Okkamin partaveitsi ei katso sitä, mikä ajatus tuntuu arkitajulle tutulta, vaan kuinka monta eri perusoletusta malli vaatii. Fysikalismi joutuu olettamaan kaksi eri asiaa: aineen sekä täysin selittämättömän mekanismin, jolla tajuissaan olematon aine muuttuu kokemukseksi. Idealismi taas olettaa vain yhden asian eli tietoisuuden, jonka olemassaolosta meistä jokainen on muutenkin sataprosenttisen varma joka sekunti. Idealismi ei siis vaadi tyhjästä keksittyä toista palikkaa tai mystistä siltaa aineen ja kokemuksen välille, joten se olettaa vähemmän ja sopii juuri siksi Okkamin partaveitseen.
Tietoisuuden olemassa olosta kukaan ei voi olla varma. Tämä olisi perustavanlaatuinen virheoletus.
"Filosofiassa Okkamin partaveitsi ei katso sitä, mikä ajatus tuntuu arkitajulle tutulta, vaan kuinka monta eri perusoletusta malli vaatii."
No niinhän minä kirjoitinkin.
Kastrupin ideat vaativat enemmän perusoletuksia, hän tietoisuus argumentti on vain uudelleen nimetty oppi sielusta.
Tuo väite kumoaa itse itsensä sillä sekunnilla, kun kirjoitat sen.
Jos epäilet tai kiellät tietoisuuden eli subjektiivisen kokemuksen olemassaolon, tuo epäily itsessään on jo käynnissä oleva kokemus. Et voi kokea tai ajatella mitään, et edes epäillä tietoisuutta, ilman tietoisuutta.
Tietoisuuden olemassaolo on ainoa asia, josta on mahdotonta olla epävarma, koska jokainen havainto, ajatus ja tieteellinen tulos edellyttää aina sen, että jokin kokemus on käynnissä.
Asiasta voi olla monta mieltä. Tietoisuus ei ole materiaa ja tässä mielessä se on olemassa vain käsitteenä.
Kastrupin ontologia kuuluu samaan mappiin ’New age’-imiöiden kanssa. Se on samaa haikailua tietoisuuden ulkopuolelle mitä esiintyi jo tuhansia vuosi sitten alku-uskonnoissa.
Taipumus uskonnollisuuteen on luonnonilmiö. Se voidaan ymmärtää siinä kuin polttomoottorin toimintakin, vaikkakin pelikenttä on erilainen. Asia pelkistettynä:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/19501958/olenko-olemassa
Täysin materialistisesta näkökulmasta punainen väri, kipuaistimus ja tietoisuuskin ovat vain harhaa, ja tämä ei häiritse minua ollenkaan.
Viestisi viimeinen lause paljastaa nimenomaan materialismin suurimman loogisen ongelman: jos väität tietoisuuden olevan harhaa, kuka sitä harhaa silloin kokee? Harha itsessään on jo subjektiivinen kokemus, eli et voi kokea edes harhaa ilman tietoisuutta.
New age -leima taas osoittaa vain sen, ettei itse argumenttiin ole perehdytty. Filosofinen idealismi ei puhu henkimaailmoista, vaan pyrkii ratkaisemaan tietoisuuden ongelman loogisesti. Toisin kuin materialismi, se ei joudu väittämään ihmisen omaa havaintoa ja kokemusta pelkäksi saduksi.
Myönnettäköön, että vaikka tietoisuus on tavallaan harhaa, se toisaalta on todellisuus, jossa elän ja koen. En näe tätä ongelmana, joka vaatii ratkaisua. Tässähän vain siirrytään asiasta toiseen. Miksihän filosofisessa idealismissa etsitään tähän ratkaisua?
Panpsykismi on filosofinen näkemys, jonka mukaan tietoisuus ei synny vasta aivoissa, vaan se on kaikkeuden perusominaisuus samalla tavalla kuin massa tai sähkövaraus. Ja veikkaan, että meditaatio-ohjaaja on kuiskutellut valaistumisesta, joka on panpsykistinen uskomus.
Itse näen, että kysymys materialismi/idealismi on vanhentunut kysymyksen asettelu. Siinä ei ole ymmärretty oikein todellisuuden luonnetta, kun kysytään kaksijakoisesti asian tiimoilta.
Todellisuuden pohjana on luultavimmin kylläkin materia, mutta kun se materiakaan ei ole yksiselistteisesti mitään sellaista kuin vielä esim. 1800-luvulla luultiin. Kvanttifysiikka on muuttanut käsitystämme todellisuuden perimmäisestä luonteesta, ja ennen kaikkea tuon kysymyksenasettelun.
Sanot ensin, että koko vastakkainasettelu on vanhentunut, mutta valitset heti perään itse puolesi.
Kvanttifysiikan nostaminen esiin on sinänsä kiinnostavaa, koska juuri se on laittanut uusiksi ajatuksen siitä, että aine olisi olemassa täysin riippumatta havainnoijasta. Monissa kokeissa on käynyt ilmi, että se, miten ja milloin asioita mitataan, vaikuttaa suoraan siihen, miten hiukkaset käyttäytyvät.
Kvanttifysiikka ei siis todellakaan ole tehnyt tätä teemaa vanhentuneeksi, vaan pikemminkin tuonut kysymyksen havainnoijan ja aineen suhteesta entistä vahvemmin fysiikan pöydälle.
Ajatus siitä, että tietoisuus sammuu sähköimpulssien lakatessa, pitää täysin paikkansa: aivosähkötoiminnan pysyvä loppuminen eli aivokuolema tarkoittaa tietoisuuden ja elämän päättymistä.
• Aivoissa muisti ja käsittely tapahtuvat samassa paikassa – hermosolujen (neuronien) välisissä liitoksissa eli synapseissa.
• Kun ihminen oppii uutta tai kokee jotain, aivojen fyysinen rakenne muuttuu fyysisesti luomalla uusia hermoyhteyksiä ja vahvistamalla vanhoja.
• Sähköä ja kemiaa:
Aivojen toiminta on sähkökemiallista.
Hermosolun sisällä kulkee sähköinen impulssi, mutta solujen välisessä viestinnässä käytetään kemiallisia välittäjäaineita (kuten dopamiinia ja serotoniinia).
Tietoisuus vaatii jatkuvaa sähköistä toimintaa.
Aivojen synaptinen toiminta pitää yllä sitä monimutkaista verkostoa, jota kutsumme tietoisuudeksi. Jos sähköimpulssit lakkaavat esimerkiksi vakavan hapenpuutteen vuoksi, aivosolut alkavat vaurioitua nopeasti, ja tietoisuus lakkaa välittömästi.
Esitetyt aivotoiminnan mekanismit kuvaavat vain sitä, mitä aivoissa tapahtuu samanaikaisesti kokemuksen kanssa. Kuten täällä on jo todettu, kahden ilmiön yhtäaikaisuus ei vielä paljasta, kumpi on syy ja kumpi seuraus.
Aivojen sähkökemiallinen toiminta voi olla tietoisuuden fyysinen ilmentymä tässä maailmassa. Tällöin aivotoiminnan sammuminen tarkoittaa vain sitä, että kehon kyky välittää ja käsitellä kokemusta päättyy, ei sitä, että tietoisuus itsessään olisi pelkkää sähköä.
Fysiologisten prosessien kuvaaminen selittää kyllä kehollisen toiminnan, mutta se ei selitä itse subjektiivisen kokemuksen syntyä.
"...meillä ole mitään mekanismia selittää, miten sähkökemia ja fyysinen aine muuttuisivat alitajunnassa subjektiiviseksi kokemukseksi..."
Eikö tuo ole puhdas argumentum ad ignorantiam eli tietämättömyyteen vetoaminen. Sama ajatteluhan on ollut muinaissuomalaisilla, kun on uskottu Ukko Ylijumalaan: ei ollut mitään mekanismia selittää, miten pilvet ja sääilmiöt voisivat saada aikaan salamoinnin, joten selitys oli Ukko Ylijumala, joka jyrisee ja viskoo salamat.
Se, että jotain ei tiedetä tai ymmärretä tarkoittaa vain sitä että ymmärryksessä on aukkoja. Se ei ole mikään oikeutus pitää villejä, täysin todistamattomia väitteitä totena.
"Onko materia mielestänne ainoa mahdollinen pohja kaikelle, vai voisiko tietoisuus itsessään olla universumin fundamentaali ominaisuus?"
Materia on ainoa, jonka TIEDÄMME olevan olemassa. Sille, että tietoisuus olisi "universumin fundamentaali ominaisuus" ei ole perusteeksi kuin villejä spekulaatioita. Toki villit spekulaatiotkin voivat joskus osua oikeaan, mutta pääsääntöisesti ei.
Kastrup nostaa tietoisuuden jalustalle jonne se ei kuulu, ja ketjussa yritetään ratkoa ongelmaa jota ei ole olemassakaan.
Se, että väittää tietoisuuden ongelmaa "olemattomaksi", on aika erikoinen näkemys. Tietoisuus on kuitenkin ainoa linssi, jonka läpi kaikki fysiikka, tutkimus ja maailmankaikkeuden havainnointi ylipäätään tapahtuvat.
Vaikka Kastrupin idealismin yksityiskohdista voi olla eri mieltä, tietoisuuden subjektiivinen kokemus on kiistaton lähtökohta kaikelle tiedolle. Jos tietoisuus selitetään pois tai väitetään illuusioksi, selitetään samalla pois se ainoa väline, jolla koko tiede on rakennettu. Tietoisuuden synnyttämien kokemusten ja fysikaalisen materian välinen suhde on aito tieteellinen ja filosofinen kysymys, ei olematon ongelma.
>> Tietoisuus on kuitenkin ainoa linssi, jonka läpi kaikki fysiikka, tutkimus ja maailmankaikkeuden havainnointi ylipäätään tapahtuvat.
Mikään noista ei edellytä tietoisuuden ajattelua saati ymmärtämistä. Sitä ei osata selittää, mutta mikään ei osoita sen olevan muuta kuin aivotoimintaa.
"tietoisuuden subjektiivinen kokemus on kiistaton lähtökohta kaikelle tiedolle."
Onko?
Eikö tieto ole tietoa vasta kun sen on varmistanut useampi "subjektiivinen kokemus". Jos vain minä koen, se on käsitys tai luulo.
1.Tietoisuus on kehittynyt evoluutiossa koska se on lajille hyödyllinen. Se on mahdollistanut asioita, jotka ovat tehneet ihmislajista ylivoimaisen.
2.Materialistisesta näkökulmasta punainen väri, kipuaistimus ja tietoisuus ovat vain harhaa.
3.Tietoisuus on todellisuutta ihmisyksilöille. Ihminen ei siis tarkastele maailmaa materialistisesta näkökulmasta.
4.Kohdat 2 ja 3 eivät ole millään tavoin ristiriidassa. Kyse on samasta asiasta eri näkökulmista. Mitään selitystä niiden välillä ei tarvita.
Pyöriminen, eli kaikkeuden kierteinen tanssi.
"Kosmos, atomit, sielu, tietoisuus, pyöriminen ja DNA ovat käsitteitä, jotka yhdistävät fysiikan, metafysiikan, biologian ja filosofian kiehtovaksi kokonaisuudeksi. Kun nämä elementit tuodaan yhteen, tarkastellaan usein maailmankaikkeuden syvintä olemusta ja elämän mysteeriä – sitä, miten eloton materia muuttuu eläväksi ja tietoiseksi.
Tässä on tiivis katsaus siihen, miten nämä ilmiöt kytkeytyvät toisiinsa:
1. Kosmos ja pyöriminen (Makrokosmos)
• Kaikki pyörii: Pyörimisliike on yksi kosmoksen perustavanlaatuisimmista voimista. Galaksit pyörivät keskustansa ympäri, tähdet ja planeetat pyörivät akselinsa ympäri ja kiertävät toisiaan.
• Kiertokulku: Kosmoksessa pyöriminen ja syklisyys edustavat jatkuvuutta ja tasapainoa. Ilman pyörimisliikkeen synnyttämää keskipakoisvoimaa ja painovoiman tasapainoa kosmos luhistuisi tai hajoaisi.
2. Atomit ja pyöriminen (Mikrokosmos)
• Yhteys kosmoseen: Muinaiset filosofit (kuten Demokritos) ja moderni fysiikka kohtaavat ajatuksessa, että olemme tehty tähtiaineksesta. Kaikki kosmoksen atomit ovat kiertokulussa.
• Kvanttitason "pyöriminen": Vaikka atomitasolla subatomiset hiukkaset (kuten elektronit) eivät pyöri kirjaimellisesti samalla tavalla kuin planeetat, niillä on ominaisuus nimeltä spin (pyörimismäärä). Tämä kvanttimekaaninen "pyöriminen" määrittää aineen rakenteen ja sen, miten atomit sitoutuvat toisiinsa.
3. DNA – Elämän kierteinen koodi
• Kaksoisheliksi: DNA:n rakenne on itsessään pyörivä kierre (double helix). Tämä spiraalimuoto on luonnon optimoima tapa pakata valtava määrä informaatiota pieneen tilaan.
• Kosminen koodi: DNA koostuu samoista atomeista (hiili, vety, typpi, happi, fosfori), jotka syntyivät kosmoksen tähdissä miljardeja vuosia sitten. Se on fyysinen silta, joka muuttaa elottomat atomit eläväksi organismiksi.
4. Tietoisuus ja Sielu
• Materiaalin ja henkisen kohtaaminen: Mistä tietoisuus syntyy? Materialistisen tieteen mukaan se on aivojen sähkökemiallisten prosessien (atomien ja molekyylien vuorovaikutuksen) tuote. Metafyysisemmissä ja filosofisissa näkemyksissä tietoisuutta tai sielua pidetään kosmoksen perusominaisuutena (panpsykismi).
• Kvanttitietoisuus: Jotkut teoreetikot (kuten Roger Penrose ja Stuart Hameroff) ovat ehdottaneet, että tietoisuus saattaa liittyä solujen mikrotubuluksissa tapahtuviin kvantti-ilmiöihin – eli suoraan atomien ja hiukkasten perustason toimintaan.
Synteesi: Kaikkeuden kierteinen tanssi
Kun nämä käsitteet yhdistetään, syntyy kuva holistisesta todellisuudesta:
• Kosmos luo atomit.
• Atomit järjestyvät DNA:ksi pyörivien ja kierteisten voimien kautta.
• DNA mahdollistaa monimutkaisen elämän, joka synnyttää tietoisuuden (tai kanavoi sitä).
• Tietoisuuden kautta kosmos tulee tietoiseksi itsestään. Sielu voidaan nähdä tässä kontekstissa yksilöllisenä kokemuksena tästä ikuisesta, pyörivästä kosmisesta energiasta."
"Pyörimisliike on yksi kosmoksen perustavanlaatuisimmista voimista."
Pyörimisliike on yleensä seurausta gravitaatiosta. Se pyörittää niin planeettoja kuin vettä tiskialtaassa, kun tulppa on vedetty irti.
Eli kanavoit kosmista järjestäytynyttä tietoa, koska ihminen voi toimia vastaanottimena tai välikappaleena universumin suuremmalle tiedolle, viisaudelle tai energialle. Se ei ollut henkistä kanavointia, eikä tieteellinen inspiraatio, kuten Einsteinlla, vaan fysikaalista havainnonitia kun tiskialtaan vesi kiertyi viemäriin. Jollain tasolla ihminen kanavoi.
Tämä konsepti esiintyy usein henkisyydessä, metafysiikassa ja filosofiassa.
Tässä on kolme yleisintä tapaa, joilla tätä käsitettä lähestytään:
1. Henkinen kanavointi (Channeling): Henkisissä perinteissä ja New Age -ajattelussa kanavoinnilla tarkoitetaan tietoisuuden tilan muuttamista (esim. transsi tai syvä meditaatio), jotta voidaan ottaa vastaan viestejä korkeammilta tasoilta, kuten oppailta, kosmiselta tietoisuudelta tai universaalista tietopankista (kuten Akashiset aikakirjat).
2. Luova ja tieteellinen inspiraatio: Monet taiteilijat, kirjailijat ja tiedemiehet (kuten Nikola Tesla tai Albert Einstein) ovat kuvaillut keksintöjään ja ideoitaan ikään kuin ne olisivat tulleet heidän ulkopuoleltaan – valmiiksi järjestäytyneenä tietona, jonka he vain poimivat talteen ("eetteristä").
3. Fysikaalinen ja filosofinen näkökulma: Universumi itsessään on järjestyneen tiedon (informaation) verkosto. Esimerkiksi kvanttifysiikassa ja kosmologiassa tutkitaan sitä, miten informaatio on maailmankaikkeuden perusrakennusaine. Tämän tiedon "kanavointi" voi tarkoittaa universumin lakien ymmärtämistä intuition, matematiikan ja havainnoinnin kautta.
Hevonpaskaa.
Onko apukoululaisella opetettu JT kokouksessa uusi sivistyssana!?
Tämä on taas tätä vanhaa väsynyttä "Tiede ei osaa selittää ilmiötä X vielä, joten yliluonnollinen selitys on ihan yhtä pätevä." uudessa pakkauksessa.
Aloituksessa vältellään termin "yliluonnolinen" käyttöä, mutta tietoisuus ilman materialista lähdettä on käytännössä yliluonnollista eli taikuutta.
Juuri näin.
Heikoin lenkki on juuri tuo hatusta vedetty väite "tietoisuus on universumin perusrakenne". Sille ei ole mitään perustetta. Ei edes selitystä mitä olisi se "tietoisuus" joka tuossa "perusrakenteessa" on.
"Hänen mielestään fysiikka ja neurotiede törmäävät aina niin sanottuun tietoisuuden vaikeaan ongelmaan (the hard problem of consciousness), eli siihen, ettei meillä ole mitään mekanismia selittää, miten sähkökemia ja fyysinen aine muuttuisivat alitajunnassa subjektiiviseksi kokemukseksi, kuten vaikkapa kivun tuntemukseksi tai punaisen värin aistimukseksi."
No ei kai tämä tarvitse mitään Einsteiniä selittämään yksinkertaista asiaa. Riittää, että pujotat kastemadon ongenkoukkuun ja havaitset kiemurtelusta, että mato tuntee kipua ja yksinkertaisellakin eläimellä on stimulus-response loop. Kun näitä silmukoita on riittävästi ja keskushermosto on riittävän monimutkainen niin eläin on tietoinen.
Mehän emme tiedä, miten tietoinen kastemato on.
Keskushermosto vaikuttaisi kehittyneen assioivuuden suuntaan, mutta kyllä se on ollut läsnä hyvin alusta saakka jossain alkeellisessa muodossaan,
"Mehän emme tiedä, miten tietoinen kastemato on."
Miten niin emme tiedä? Me voimme mitata sen kiemurtelun.
"Keskushermosto vaikuttaisi kehittyneen assioivuuden suuntaan, mutta kyllä se on ollut läsnä hyvin alusta saakka jossain alkeellisessa muodossaan,"
No totta kai keskushermosto on ollut mukana ihan kaksikylkisen syntymisestä lähtien. 99% maapallon eläimistä on kaksikylkisiä.
Onko aloittaja tutustunut Rupert Sheldraken pohdintoihin?