. Mooseksen kirja 1:3–5: Valon, yön ja päivän luominen ensimmäisenä päivänä.
Ristiriita: 1. Mooseksen kirja 1:14 – valon luominen neljäntenä päivänä.
1. Mooseksen kirja 1:14–19: Kuu antaa valoa.
Ristiriita: Jobin kirja 25:5 – kuu ei anna valoa
Ristiriita: 1. Mooseksen kirja 1:14 – valon luominen neljäntenä päivänä.
1. Mooseksen kirja 1:14–19: Kuu antaa valoa.
Ristiriita: Jobin kirja 25:5 – kuu ei anna valoa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Myös 1. Mooseksen kirja 2:3: Herra väsyi, joten hän lepäsi seitsemäntenä päivänä.
Ristiriita: Jesaja 40:28 toteaa, ettei Herra väsy eikä uuvu.
- 1. Mooseksen kirja 3:9: Herra huusi Aadamia kysyen: ”Missä olet?”
Ristiriita: Sananlaskut 15:3 toteaa: ”Herran silmät ovat kaikkialla; ne valvovat.”
Tuo jakeet esiin luettavassa muodossa ja vertaa kreikankieliseen mistä teksti alunperin. Suomikäännös pohjautuu pyydettyyn.
Tekoälyn vastaus
Tässä ovat pyytämäsi Raamatun jakeet selkeässä, luettavassa muodossa (Suomen kirkkoraamattu 1933/1938) sekä niiden vertailu muinaiskreikankieliseen tekstiversioon.
On tärkeää huomata, että Vanha testamentti (kuten 1. Mooseksen kirja ja Jobin kirja) kirjoitettiin alun perin hepreaksi. Kuitenkin jo ennen Jeesuksen syntymää (n. 200–100-luvuilla eKr.) se käännettiin kokonaisuudessaan kreikaksi. Tätä muinaista ja erittäin arvovaltaista kreikankielistä käännöstä kutsutaan nimellä Septuaginta (LXX). Koska pyysit vertailua nimenomaan kreikankieliseen tekstiin, käytämme tässä Septuagintan tekstiä ja tutkimme, mitä sanoja siinä on alun perin käytetty.
Ensimmäinen väitetty ristiriita: Valo vs. Valonlähteet
1. Mooseksen kirja 1:3–5 (Ensimmäinen päivä)
”Ja Jumala sanoi: 'Tulkoon valkeus'. Ja valkeus tuli. Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ilta ja tuli aamu, ensimmäinen päivä.”
• Kreikankielinen Septuaginta (LXX):
καὶ εἶπεν ὁ θεός· γενηθήτω φῶς· καὶ ἐγένετο φῶς. καὶ εἶδεν ὁ θεὸς τὸ φῶς ὅτι καλόν...
• Kreikan avainsana: φῶς (fōs). Tämä sana tarkoittaa valoa itseään ilmiönä tai säteilynä (vrt. suomen kielen sana fotoni tai valokuvaus). Ensimmäisenä päivänä luodaan yleinen valo ja erotetaan se pimeydestä.
1. Mooseksen kirja 1:14 (Neljäs päivä)
”Ja Jumala sanoi: 'Tulkoon valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkeinä ja osoittamaan aikoja, päiviä ja vuosia'”
• Kreikankielinen Septuaginta (LXX):
Καὶ εἶπεν ὁ θεός· γενηθήτωσαν φωστῆρες ἐν τῷ στερεώματι τοῦ οὐρανοῦ εἰς φαῦσιν τῆς γῆς...
• Kreikan avainsana: φωστήρ (fōstēr), monikossa fōstēres. Tämä sana ei tarkoita valoa ilmiönä, vaan valonlähdettä, valaisinta tai taivaankappaletta, joka kantaa tai heijastaa valoa (vrt. suomen kielen sana loisteputki tai valaisin).
Tekstien vertailu ja selitys:
Kreikankielisessä alkutekstissä ei ole kielellistä ristiriitaa. Ensimmäisenä päivänä luotiin fōs (valo ilmiönä), ja neljäntenä päivänä asetettiin fōstēres (konkreettiset valonlähteet, kuten aurinko ja kuu) säätelemään ja jakamaan tätä valoa maan päälle.
Toinen väitetty ristiriita: Kuun valo
1. Mooseksen kirja 1:16 (Neljäs päivä)
”Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, ja tähdet.”
• Kreikankielinen Septuaginta (LXX):
καὶ ἐποίησεν ὁ θεὸς τοὺς δύο φωστῆρας τοὺς μεγάλους, τὸν φωστῆρα τὸν μέγαν εἰς ἀρχὰς τῆς ἡμέρας καὶ τὸν φωστῆρα τὸν ἐλάσσω εἰς ἀρχὰς τῆς νυκτός...
• Kreikan avainsana: Tässäkin käytetään sanaa φωστήρ (fōstēr) eli valaisin/valonlähde. Kuuta kutsutaan ”pienemmäksi valaisimeksi” (tässä tekstissä sanaa kuu ei edes mainita nimeltä, vaan puhutaan yötaivaan valaisijasta). Teksti kuvaa asiaa havaitsijan näkökulmasta: ihmisen silmään kuu näyttää yötä hallitsevalta valonlähteeltä.
Jobin kirja 25:5 (Bildadin puheenvuoro)
”Katso, ei kuukaan ole puhdas, eivät tähdetkään ole selkeät hänen silmissään;” (Huom: Vuoden 1938 suomennos kääntää jakeen sanalla ”puhdas”, mutta monet muut käännökset kääntävät heprean sanan loistaa tai antaa valoa).
• Kreikankielinen Septuaginta (LXX):
εἰ σελήνῃ συντάσσει καὶ οὐκ ἐπιφαύσκει, ἄστρα δὲ οὐ καθαρὰ ἐναντίον αὐτοῦ.
• Kreikan avainsana: σελήνη (selēnē) tarkoittaa nimenomaan kuuta. Verbi οὐκ ἐπιφαύσκει (ouk epifauskei) tarkoittaa ei loista, ei säteile tai ei valaise.
Tekstien vertailu ja selitys:
Kun jakeita verrataan toisiinsa, havaitaan kaksi erilaista näkökulmaa:
1. 1. Moos. 1:16 puhuu kuusta toiminnallisena valaisimena (fōstēr) – se on luotu valaisemaan ja hallitsemaan yötä yön kulkijan näkökulmasta (vaikka tiedämme nykyään sen vain heijastavan auringon valoa).
2. Job 25:5 taas on runollinen ja teologinen puheenvuoro, jossa ihmisen ystävä Bildad vertaa luomakunnan vajavuutta Jumalan täydelliseen pyhyyteen. Kreikan sana ouk epifauskei osoittaa, että Jumalan loiston rinnalla edes itse kuu ei pysty itsessään loistamaan tai näyttämään kirkkaalta. Kyseessä on runollinen vertauskuva Jumalan suuruudesta, ei tähtitieteellinen väite kuun fyysisestä valontuotannosta.
Tekoäly aivan takapuolesta.
Se ei ymmärrä ateismia ja harhaoppeja.