Onko , vai eikö ole ,
- entä vanhus 80 - 90 - 100 vuotiaana ,
kuinka kokee loppuvaiheen elämässään,
--- itsellä elämä on menettäny entisen uteliaan mielenkiintonsa ,
loppu on sinnittelemistä selviytymistä joten kuten arjessa
pivästä toiseen,
loppuvaihe on raskas
vanhuksen yksin jäätyään taivaltaa,
kuinka suomen vanhukset kokee loppuviheen elämässään,
uteliaisuudellako tulevaan,
vai elämän halun menetäneenä ?
- entä vanhus 80 - 90 - 100 vuotiaana ,
kuinka kokee loppuvaiheen elämässään,
--- itsellä elämä on menettäny entisen uteliaan mielenkiintonsa ,
loppu on sinnittelemistä selviytymistä joten kuten arjessa
pivästä toiseen,
loppuvaihe on raskas
vanhuksen yksin jäätyään taivaltaa,
kuinka suomen vanhukset kokee loppuviheen elämässään,
uteliaisuudellako tulevaan,
vai elämän halun menetäneenä ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
EI ole elämänhalua
mutta
kohta on kirkollisvaalit
toivoisin hartaasti että jaksasisin äänestää, antaa mielipiteeni
äänestämisen muodossa yhdellle henkilölle,
kirkko on suuressa murrosvaiheessa, se häämmentää vanhusta,
olen kondervatiivi
kunnitoitain alkuperäistä raamatunsanaa ,,,,
joten olisi tärkeää vielä ainaki kerran antaa mielipiteensä kirkon tulevaisuuteen,,,,,,
Kiito aloittajalle hyvästä ja tärkeästä aiheesta !
Elämänhalu meni jo monta vuotta sitten, kun jäin yksin.
Itselleen yksikseen eläminen ei ole "mun juttu",
mutta ei tätä onneksi kauan kestä enää.
Henkisesti olen jo aika kuollut.
Ihminen tarvitsee vuorovaikutusta pysyäkseen mieleltään terveenä.
Yksinäisyys masentaa ja ahdistaakin ja taannuttaa henkisesti.
Itsensä kanssa keskusteleminen ei paljon elämyksiä anna.
Jos kroppa ei kenkkuilisi ja tottelisi vielä elämä saattaisi olla hiukan "laadukkaampaa".
Tämä kirjoitus on toteamus. Ei valitus.
Elämä vanhuksena on raskasta
ei arvannu nuorempana ollenkaan näitä vaikeuksia tulevan itselle
, kun puoliso kuoli tavalaan kuolin minäki,
elämä ei kiinosta,
pakko elää huonokuntosenaki
jonan päivänä tätä kaikki on loppu,
hermittaa vaan
kun huomaa olevansa oikeesti tosi vanha,
enään ei millää tahtois lähteä kotoa minnekkää,
toistaiseksi pakolliset apteekki reissut käyn vielä mutta kaunako enään onnistuu,,
se on jo huolestuttanu,,,
Hei !
Sepä se on,
kun ei vanhuuteen oikein pysty valmistautumaan.
Teoriassa tietää,
mitä saattaa tulla,
mutta kun niitä vaikeuksia esimerkiksi terveyden kanssa
alkaa tulla
se on ihan eri asia kuin teoria.
Puolison menetys on raskaimpia iskuja
jos ei raskain
mitä ihminen kohtaa.
Kaikki elämässä muuttuu
eikä surua pääse pakoon.
Minäkin toivon,
ettei tarvitsisi mihinkään lähteä,
kun asioitten hoitaminen on käynyt niin vaikeaksi.
Kestää kauan, että saa itsensä edes lähtökuntoon.
Olen yrittänyt etsiä apteekkia,
josta tuotaisiin lääkkeet kotiin.
Pitäisi mennä tekemään sopimus,
mutta kun ei saa aikaiseksi.
Se on yksi vanhuuden piirteistä,
joita itselleni on tullut,
ei tahdo saada mitään aikaiseksi,
mutta kai siihen on luonnollinen selitys:
Voimat on vähentyneet.
Sekä fyysiset että psyykkiset.
Joskus tuntuu mukavimmalta torkkua vaan.
Hiukan huvittaakin itsensä
ja joskus säälittelee itseään,
kun ainoat kaverit on linnut,
joita käy syöttämässä.
En arvannut, että elämä käy näin yksinäiseksi.
Seuralliselle ihmiselle yksinäisyys on vaikeaa.
Jatketaa jutustelua,
onhan meillä vielä toisemme,
joku yhteys ihmiseen.
Nuku hyvin ! Hyvää yötä !
Minä painun nyt yrittämään unta saada.
Viime yö meni pipariksi.
Kolmelta vasta nukahdin
ja heräsin jo kuudelta
enkä saanut enää unta.
Pienet päivätorkut eivät ole yöuniani haitanneet.
En tiedä mikä valvotti viime yönä.