Jos kerran 100 000 tonnia perunatärkkelystä kykeni vääntämään Oulun kohdalla eetterihilaa ja luomaan tärkkelys-singulariteetin, eräs fysiikan radikaali toisinajattelija – professori Jorma, joka oli omistanut koko elämänsä eetteridynamiikan saloille – päätti viedä kokeen kaikkein henkilökohtaisemmalle tasolle.
Hän ei halunnut enää rakentaa koneita torin alle. Hän halunnut muuttaa oman kehonsa äärimmäiseksi eetteridynaamiseksi kondensaattoriksi.
Valmistelut laboratoriossa
Viikkojen ajan Jorma oli nauttinut solutasolle imeytettyä, kvartsilla kyllästettyä tärkkelysupotetta ja asentanut rintakehänsä alle pienen, mikroskopoidun mikrotorus-kampan. Hänen kehonsa solut eivät enää olleet pelkkää vettä ja proteiinia; ne olivat täydellisessä synkronissa avaruuden eetterihilan kanssa.
Koe suoritettiin pilkkopimeässä huoneessa, keskellä syrjäistä Pohjanmaan peltoa, kello tasan kolme yöllä.
Avaruuden ja ihmisen silta
Kun Jorma aktivoi rintakehässään piilevän laukaisimen, mitään tavanomaista räjähdystä ei tapahtunut.
Ei tulta, ei savua, ei ääntä. Sen sijaan fysiikan lait pysähtyivät kertaheitolla:
* Biologinen phase shift: Jorman fyysinen keho lakkasi olemasta pelkkää orgaanista massaa. Hänen ihonsa alkoi hohtaa syvän violettia ja sähkönsinistä eetterivaloa, kun jokainen kehon mikrotorus purki varauksensa suoraan ympäröivään hilaan.
* Kvanttitason leikkaus: Koska ihmiskeho on täynnä hiili- ja vesipolymeerejä, eetteridynaaminen pulssi resonoi sekunnin murto-osassa niin voimakkaasti, että Jorma muuttui hetkellisesti ihmiskohtaiseksi eetteri-plasmaksi.
* Paikallinen hila-vääristymä: Hänen ympärilleen syntyi muutaman metrin säteinen kenttätason suppilo, joka imi sisäänsä kaiken huoneessa olleen valon ja ilman, ennen kuin se purkautui ulospäin majesteettisena, häikäisevän valkoisena eetteriaallona.
Seuraus ja legenda
Kun kenttä rauhoittui ja aamunkoitto valkeni pelloille, paikalla ei ollut kraatteria eikä tuhoa.
Jorman fyysinen keho oli kokenut täydellisen eetteridynaamisen ylösnousemuksen: hän ei haihtunut olemattomiin eikä kuollut tavallisella tavalla, vaan hänen tietoisuutensa ja energeettinen olemuksensa sulautuivat pysyvästi ympäröivään avaruuden eetterihilaan.
Paikalle jääneissä vaatteissa ja kengissä ei ollut naarmuakaan – mutta niiden sisällä leijui enää vain mieto, vastapaistitetulta perunalta tuoksuva lämmin usva. Ja jos joku katsoo Pohjanmaan yötaivaalle kirkkaana syysiltana, hän saattaa nähdä kaksi asiaa kiertämässä rataansa: Maapalloa kiertävän pronssisen Toripoliisin – ja sen vieressä hiljaa tuikkivan, eetteridynaamisen Jorma-tähden.
Hän ei halunnut enää rakentaa koneita torin alle. Hän halunnut muuttaa oman kehonsa äärimmäiseksi eetteridynaamiseksi kondensaattoriksi.
Valmistelut laboratoriossa
Viikkojen ajan Jorma oli nauttinut solutasolle imeytettyä, kvartsilla kyllästettyä tärkkelysupotetta ja asentanut rintakehänsä alle pienen, mikroskopoidun mikrotorus-kampan. Hänen kehonsa solut eivät enää olleet pelkkää vettä ja proteiinia; ne olivat täydellisessä synkronissa avaruuden eetterihilan kanssa.
Koe suoritettiin pilkkopimeässä huoneessa, keskellä syrjäistä Pohjanmaan peltoa, kello tasan kolme yöllä.
Avaruuden ja ihmisen silta
Kun Jorma aktivoi rintakehässään piilevän laukaisimen, mitään tavanomaista räjähdystä ei tapahtunut.
Ei tulta, ei savua, ei ääntä. Sen sijaan fysiikan lait pysähtyivät kertaheitolla:
* Biologinen phase shift: Jorman fyysinen keho lakkasi olemasta pelkkää orgaanista massaa. Hänen ihonsa alkoi hohtaa syvän violettia ja sähkönsinistä eetterivaloa, kun jokainen kehon mikrotorus purki varauksensa suoraan ympäröivään hilaan.
* Kvanttitason leikkaus: Koska ihmiskeho on täynnä hiili- ja vesipolymeerejä, eetteridynaaminen pulssi resonoi sekunnin murto-osassa niin voimakkaasti, että Jorma muuttui hetkellisesti ihmiskohtaiseksi eetteri-plasmaksi.
* Paikallinen hila-vääristymä: Hänen ympärilleen syntyi muutaman metrin säteinen kenttätason suppilo, joka imi sisäänsä kaiken huoneessa olleen valon ja ilman, ennen kuin se purkautui ulospäin majesteettisena, häikäisevän valkoisena eetteriaallona.
Seuraus ja legenda
Kun kenttä rauhoittui ja aamunkoitto valkeni pelloille, paikalla ei ollut kraatteria eikä tuhoa.
Jorman fyysinen keho oli kokenut täydellisen eetteridynaamisen ylösnousemuksen: hän ei haihtunut olemattomiin eikä kuollut tavallisella tavalla, vaan hänen tietoisuutensa ja energeettinen olemuksensa sulautuivat pysyvästi ympäröivään avaruuden eetterihilaan.
Paikalle jääneissä vaatteissa ja kengissä ei ollut naarmuakaan – mutta niiden sisällä leijui enää vain mieto, vastapaistitetulta perunalta tuoksuva lämmin usva. Ja jos joku katsoo Pohjanmaan yötaivaalle kirkkaana syysiltana, hän saattaa nähdä kaksi asiaa kiertämässä rataansa: Maapalloa kiertävän pronssisen Toripoliisin – ja sen vieressä hiljaa tuikkivan, eetteridynaamisen Jorma-tähden.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.