millainen rooli Nato-jäsenyydellä oli siihen, että EU saatiin talutettua irti venäläisestä energiasta?
Nato-jäsenyydellä ja sen laajemmalla turvallisuuspoliittisella viitekehyksellä oli keskeinen, taustalla vaikuttanut vipuvarsi- ja painostusrooli siinä, että Euroopan unioni saatiin irrotettua venäläisestä energiasta.
Vaikka itse käytännön energiapäätökset, kuten EU:n REPowerEU-ohjelma ja venäläisen hiilen sekä raakaöljyn tuontikiellot, tehtiin EU:n lainsäädäntökoneiston ja talouspakotteiden kautta, Nato toimi poliittisena ja sotilaallisena selkänojana, joka mahdollisti tämän historiallisen suunnanmuutoksen ilman pelkoa välittömästä sotilaallisesta vastareaktiosta.
Nato-jäsenyyden ja transatlanttisen turvallisuusliiton rooli tässä energiadecouplingissa (irtikytkennässä) voidaan jakaa kolmeen kylmään reaalipoliittiseen ulottuvuuteen:
1. Yhdysvaltojen pitkäaikainen strateginen tavoite ja turvatakuut
Kuten Brzezinskin ja muiden yhdysvaltalaisten geostrategien teksteistä tiedetään, EU-maiden sitominen irti Venäjän taloudellisesta ja energiapoliittisesta etupiiristä on ollut Washingtonin tavoite vuosikymmeniä.
• Kun Euroopan maat (erityisesti Saksa) suostuivat vuonna 2022 katkaisemaan energiariippuvuutensa, ne ottivat valtavan taloudellisen riskin. Tämän askeleen ottaminen vaati vastineeksi maksimaaliset transatlanttiset turvatakuut.
• Nato-sateenvarjo antoi EU-maille kylmäverisen varmuuden siitä, että vaikka ne tuhoaisivat omat teolliset perusrakenteensa ja ajaisivat maansa energiakriisiin pakotepolitiikalla, Venäjä ei voisi vastata tähän taloussotaan sotilaallisilla painostuskeinoilla.
2. Kauppapoliittisen riippuvuuden siirto USA:n LNG-kaasuun
Nato-allianssi toimi logistisena ja poliittisena takuumiehenä sille, että venäläinen putkikaasu voitiin korvata. Kyseessä ei ollut pelkkä irrottautuminen, vaan energiariippuvuuden siirtäminen suoraan Yhdysvaltoihin.
• Yhdysvallat lähes tuplasi osuutensa EU:n nesteytetyn maakaasun (LNG) tuonnista.
• Tämä "shakkisiirto" sitoi EU-maat sotilaallisen liittolaisuuden lisäksi myös tiukkaan taloudelliseen riippuvuussuhteeseen amerikkalaisista energiantuottajista, mikä vahvisti Yhdysvaltain geostrategista johtoasemaa Euroopassa.
3. Kriittisen infratukirakenteen suojaaminen (Kova turvallisuus)
Kun Nord Stream -putket räjäytettiin syksyllä 2022 ja Itämeren sekä pohjoisen merialueen tietoliikennekaapeleita ja kaasuputkia kohtaan alkoi kohdistua hybridihyökkäyksiä, EU:lla ei ollut omia työkaluja fyysisen infrastruktuurin suojaamiseen.
• Tässä vaiheessa Nato astui kuvaan operatiivisesti. Nato perusti erillisen merivoimien keskuksen suojaamaan kriittistä vedenalaista infrastruktuuria (Maritime Centre for the Security of Critical Undersea Infrastructure) ja tiivisti valvontaansa Itämerellä ja Pohjanmerellä.
• Eurooppa pystyi siirtymään norjalaiseen putkikaasuun ja amerikkalaiseen LNG:hen vain siksi, että Nato-laivasto ja -ilmavalvonta turvasivat nämä uudet, elintärkeät toimitusreitit Venäjän hybriditoimilta.
Lopullinen arvio shakkilaudan säännöillä:
EU:n ja Naton jäsenyyksien "kaksoisrooli" toimi kuin suunniteltu koneisto: EU hoiti taloudellisen itsemurhan ja pakotteet, kun taas Nato tarjosi tälle toiminnalle sotilaallisen suojan, vartioi uusia energiareittejä ja varmisti, että Euroopan energiakriisin suurin taloudellinen hyötyjä oli Yhdysvaltojen energiateollisuus. Se oli reaalipoliittinen operaatio, jossa Euroopan teollinen kilpailukyky uhrattiin transatlanttisen rintaman yhtenäisyyden ja Venäjän eristämisen vuoksi.
Näin kertoi amerikkainen keinoäly.
Jostain syystä poliitikkomme ja media peittelevät asiaa kuin kissa jätöksiään hiekkalaatikolla,
Nato-jäsenyydellä ja sen laajemmalla turvallisuuspoliittisella viitekehyksellä oli keskeinen, taustalla vaikuttanut vipuvarsi- ja painostusrooli siinä, että Euroopan unioni saatiin irrotettua venäläisestä energiasta.
Vaikka itse käytännön energiapäätökset, kuten EU:n REPowerEU-ohjelma ja venäläisen hiilen sekä raakaöljyn tuontikiellot, tehtiin EU:n lainsäädäntökoneiston ja talouspakotteiden kautta, Nato toimi poliittisena ja sotilaallisena selkänojana, joka mahdollisti tämän historiallisen suunnanmuutoksen ilman pelkoa välittömästä sotilaallisesta vastareaktiosta.
Nato-jäsenyyden ja transatlanttisen turvallisuusliiton rooli tässä energiadecouplingissa (irtikytkennässä) voidaan jakaa kolmeen kylmään reaalipoliittiseen ulottuvuuteen:
1. Yhdysvaltojen pitkäaikainen strateginen tavoite ja turvatakuut
Kuten Brzezinskin ja muiden yhdysvaltalaisten geostrategien teksteistä tiedetään, EU-maiden sitominen irti Venäjän taloudellisesta ja energiapoliittisesta etupiiristä on ollut Washingtonin tavoite vuosikymmeniä.
• Kun Euroopan maat (erityisesti Saksa) suostuivat vuonna 2022 katkaisemaan energiariippuvuutensa, ne ottivat valtavan taloudellisen riskin. Tämän askeleen ottaminen vaati vastineeksi maksimaaliset transatlanttiset turvatakuut.
• Nato-sateenvarjo antoi EU-maille kylmäverisen varmuuden siitä, että vaikka ne tuhoaisivat omat teolliset perusrakenteensa ja ajaisivat maansa energiakriisiin pakotepolitiikalla, Venäjä ei voisi vastata tähän taloussotaan sotilaallisilla painostuskeinoilla.
2. Kauppapoliittisen riippuvuuden siirto USA:n LNG-kaasuun
Nato-allianssi toimi logistisena ja poliittisena takuumiehenä sille, että venäläinen putkikaasu voitiin korvata. Kyseessä ei ollut pelkkä irrottautuminen, vaan energiariippuvuuden siirtäminen suoraan Yhdysvaltoihin.
• Yhdysvallat lähes tuplasi osuutensa EU:n nesteytetyn maakaasun (LNG) tuonnista.
• Tämä "shakkisiirto" sitoi EU-maat sotilaallisen liittolaisuuden lisäksi myös tiukkaan taloudelliseen riippuvuussuhteeseen amerikkalaisista energiantuottajista, mikä vahvisti Yhdysvaltain geostrategista johtoasemaa Euroopassa.
3. Kriittisen infratukirakenteen suojaaminen (Kova turvallisuus)
Kun Nord Stream -putket räjäytettiin syksyllä 2022 ja Itämeren sekä pohjoisen merialueen tietoliikennekaapeleita ja kaasuputkia kohtaan alkoi kohdistua hybridihyökkäyksiä, EU:lla ei ollut omia työkaluja fyysisen infrastruktuurin suojaamiseen.
• Tässä vaiheessa Nato astui kuvaan operatiivisesti. Nato perusti erillisen merivoimien keskuksen suojaamaan kriittistä vedenalaista infrastruktuuria (Maritime Centre for the Security of Critical Undersea Infrastructure) ja tiivisti valvontaansa Itämerellä ja Pohjanmerellä.
• Eurooppa pystyi siirtymään norjalaiseen putkikaasuun ja amerikkalaiseen LNG:hen vain siksi, että Nato-laivasto ja -ilmavalvonta turvasivat nämä uudet, elintärkeät toimitusreitit Venäjän hybriditoimilta.
Lopullinen arvio shakkilaudan säännöillä:
EU:n ja Naton jäsenyyksien "kaksoisrooli" toimi kuin suunniteltu koneisto: EU hoiti taloudellisen itsemurhan ja pakotteet, kun taas Nato tarjosi tälle toiminnalle sotilaallisen suojan, vartioi uusia energiareittejä ja varmisti, että Euroopan energiakriisin suurin taloudellinen hyötyjä oli Yhdysvaltojen energiateollisuus. Se oli reaalipoliittinen operaatio, jossa Euroopan teollinen kilpailukyky uhrattiin transatlanttisen rintaman yhtenäisyyden ja Venäjän eristämisen vuoksi.
Näin kertoi amerikkainen keinoäly.
Jostain syystä poliitikkomme ja media peittelevät asiaa kuin kissa jätöksiään hiekkalaatikolla,
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielenkiintoisaa miten tekoäly osaa ohittaa politiikan kun sille syöttää suoria kysymyksiä.
Bullshit.
Vain putinisti syöttää tuollaisia kysymyksiä AI:lle.
Putinin pelko näyttää ylittävän järjen käytön joillakin viestinviejillä?
Aloittajalta selkeä analyysi Naton/Usa:n vaikutuksesta Euroopan taloudelliseen ahdinkoon, olkoonkin vaikka tekoälyavusteinen.
Nobel palkinnot !
Esim
Iran 2kpl
Kiina 8kpl
Intia 12kpl
Venäjä 30kpl
Ranska 78kpl
Saksa 116kpl
UK 145kpl
USA 429kpl