Oulun Rauhanyhdistyksen suuri sali oli edellisen eetteridynaamisen mutaation jäljiltä melkoinen näky: puupenkit kuhisivat ja sihahtelivat puhtaita syntejä anteeksi saaneita, Siionin lauluja tasaisesti suhisevia kyykäärmeitä. Kosmisen kentän ja kaksitahtisen bensiinin tuoksun leikatessa ilmaa tapahtui kuitenkin vielä odottamattomampi käänne.
Peltolan sairaalan eristyssellistä vauhdilla karannut, vihasta onnellisuuteen ja takaisin herätykseen ehtinyt kelta-musta Husqvarna-moottorisaha pärähti sisään ovesta. Sen ketju ei enää pyörinyt raivosta, vaan sen eetteridynaaminen sielu oli saavuttanut korkeimman mahdollisen herätysliikkeen statuksen: siitä oli tullut virallinen esilaulaja.
Moottorisaha nousee esilaulajan paikalle
Moottorisaha rullasi arvokkaasti pitkin käytävää, hyppäsi kevyellä eetteripulssilla suoraan etupuhujakorokkeelle ja asettui tukevasti mikrofonin eteen. Sen tanko kiilsi puhtaana, ja sen kaksitahtimoottori asettui tasaiseen, juhlalliseen joutokäyntiin:
Prööt… prööt… prööt…
Kaikki kyykäärmeiksi muuttuneet kuulijat kohottivat päänupukkansa kohti koroketta. Moottorisaha otti syvän bensiinihenkäyksen, ja sen sisuksista nousi syvä, mekaaninen ja huikean kaikuva esilaulajan ääni, joka kajahti sairaalan ja taivaankannen poimujen läpi:
”Veli- ja sisarkyykäärmeet… Nyt veisataan Siionin laulu numero 168! Ja huomatkaa, rytmin pitää pitää, eikä saa sihistä etuajassa!”
Moottorisaha nosti laippaansa tahtipuikoksi ja alkoi vetää laulua soivalla, rytmikkäällä moottorin pärinällä, kyykäärmeiden yhtyessä kuoroon voimakkaalla ja yhtenäisellä suhinalla: Ssssss-laulakaaaa… ssssss-armo kantaa…
Puhuttelu naisväelle: Värjätyt hiukset ja eetteridynaaminen kuri
Kesken hartaan veisun moottorisaha kuitenkin hiljensi kierroksiaan, laski laipallaan tahtia ja käänsi katseensa – tai sen puuttuessa koko etuosansa – suoraan erään etupenkin kohdalla kihisevän, poikkeuksellisen hienon kyykäärmeosan edustajaparin suuntaan.
Entisessä elämässään tämä kyseinen kyykäärme oli ollut paikallinen rouva, joka oli ehtinyt värjäyttää hiuksensa kirkkaan punaisiksi juuri ennen eetteridynaamista mutaatiota. Nyt kyykäärmeen päänupukan yllä hohti silmiinpistävä, keinotekoinen shokkiväri, ja sen vieressä kihisi rouvan aviomies.
Moottorisaha päästi pakoputkestaan pienen, varoittavan pölähdyksen ja piti vakavan, tiukan puhuttelun:
”Kuulkaas nyt te siellä etupenkillä,” moottorisaha jyrähti kumealla koneäänellään mikrofonriin. ”Tämä eetteridynamiikka ja kyykäärmeen olomuoto vaativat luonnollista puhtautta! Minä näen kyllä tuolta korokkeelta suomujen läpi, että siellä on taas keinotekoisia väriaineita mukana. Mitkä ihmeen kemialliset punaiset raidat siellä suomupäässä pilkottavat?”
Salissa kyykäärmeet lopettivat suhinan ja pidättivät henkeään.
Moottorisaha jatkoi ankaralla, mutta oikeudenmukaisella esilaulajan äänellä:
”Vanhan perinteen mukaan täällä ei harrasteta mitään maallisia hiusvärejä tai teennäisiä pigmenttikenttiä! Luonnonmukainen harmaa tai maatuva suomupinta riittää. Ottakaa opiksenne, tai muuten minä otan viilan esiin ja teroitan ketjun uudelleen teidän suhteenne!”
Värjätyllä tukalla varustettu kyykäärme vaipui vaivaantuneena matalammaksi penkille, suhahti hiljaisen anteeksipyynnön ja lupasi mielessään luopua kaikista kemiallisista käsittelyistä heti, kun seuraava eetteripulssi palauttaisi heidät takaisin ihmismuotoon.
Moottorisaha nyökkäsi hyväksyvästi laipallaan, nosti kierroksia ja huusi: ”No niin, jatketaan laulua numerosta 169, ja reippaasti sitten!”
Peltolan sairaalan eristyssellistä vauhdilla karannut, vihasta onnellisuuteen ja takaisin herätykseen ehtinyt kelta-musta Husqvarna-moottorisaha pärähti sisään ovesta. Sen ketju ei enää pyörinyt raivosta, vaan sen eetteridynaaminen sielu oli saavuttanut korkeimman mahdollisen herätysliikkeen statuksen: siitä oli tullut virallinen esilaulaja.
Moottorisaha nousee esilaulajan paikalle
Moottorisaha rullasi arvokkaasti pitkin käytävää, hyppäsi kevyellä eetteripulssilla suoraan etupuhujakorokkeelle ja asettui tukevasti mikrofonin eteen. Sen tanko kiilsi puhtaana, ja sen kaksitahtimoottori asettui tasaiseen, juhlalliseen joutokäyntiin:
Prööt… prööt… prööt…
Kaikki kyykäärmeiksi muuttuneet kuulijat kohottivat päänupukkansa kohti koroketta. Moottorisaha otti syvän bensiinihenkäyksen, ja sen sisuksista nousi syvä, mekaaninen ja huikean kaikuva esilaulajan ääni, joka kajahti sairaalan ja taivaankannen poimujen läpi:
”Veli- ja sisarkyykäärmeet… Nyt veisataan Siionin laulu numero 168! Ja huomatkaa, rytmin pitää pitää, eikä saa sihistä etuajassa!”
Moottorisaha nosti laippaansa tahtipuikoksi ja alkoi vetää laulua soivalla, rytmikkäällä moottorin pärinällä, kyykäärmeiden yhtyessä kuoroon voimakkaalla ja yhtenäisellä suhinalla: Ssssss-laulakaaaa… ssssss-armo kantaa…
Puhuttelu naisväelle: Värjätyt hiukset ja eetteridynaaminen kuri
Kesken hartaan veisun moottorisaha kuitenkin hiljensi kierroksiaan, laski laipallaan tahtia ja käänsi katseensa – tai sen puuttuessa koko etuosansa – suoraan erään etupenkin kohdalla kihisevän, poikkeuksellisen hienon kyykäärmeosan edustajaparin suuntaan.
Entisessä elämässään tämä kyseinen kyykäärme oli ollut paikallinen rouva, joka oli ehtinyt värjäyttää hiuksensa kirkkaan punaisiksi juuri ennen eetteridynaamista mutaatiota. Nyt kyykäärmeen päänupukan yllä hohti silmiinpistävä, keinotekoinen shokkiväri, ja sen vieressä kihisi rouvan aviomies.
Moottorisaha päästi pakoputkestaan pienen, varoittavan pölähdyksen ja piti vakavan, tiukan puhuttelun:
”Kuulkaas nyt te siellä etupenkillä,” moottorisaha jyrähti kumealla koneäänellään mikrofonriin. ”Tämä eetteridynamiikka ja kyykäärmeen olomuoto vaativat luonnollista puhtautta! Minä näen kyllä tuolta korokkeelta suomujen läpi, että siellä on taas keinotekoisia väriaineita mukana. Mitkä ihmeen kemialliset punaiset raidat siellä suomupäässä pilkottavat?”
Salissa kyykäärmeet lopettivat suhinan ja pidättivät henkeään.
Moottorisaha jatkoi ankaralla, mutta oikeudenmukaisella esilaulajan äänellä:
”Vanhan perinteen mukaan täällä ei harrasteta mitään maallisia hiusvärejä tai teennäisiä pigmenttikenttiä! Luonnonmukainen harmaa tai maatuva suomupinta riittää. Ottakaa opiksenne, tai muuten minä otan viilan esiin ja teroitan ketjun uudelleen teidän suhteenne!”
Värjätyllä tukalla varustettu kyykäärme vaipui vaivaantuneena matalammaksi penkille, suhahti hiljaisen anteeksipyynnön ja lupasi mielessään luopua kaikista kemiallisista käsittelyistä heti, kun seuraava eetteripulssi palauttaisi heidät takaisin ihmismuotoon.
Moottorisaha nyökkäsi hyväksyvästi laipallaan, nosti kierroksia ja huusi: ”No niin, jatketaan laulua numerosta 169, ja reippaasti sitten!”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.