Tänään katseet ja kemiat oli niin kuin oltaisiin oltu ainoat ihmiset siinä kaikkien keskellä, vain toisillemme olemassa. Jotenkin vähän riehakas tunnelma jopa, pelkäsin katsoa, mutta en voinut olla katsomatta, mitään järkevää ei tullut suusta, mutta sillä ei ollut mitään väliä, koska se mitä sanottiin ei ollut merkityksellistä, vain se tunne, minkä molemmat tunsimme. Se lämpö ja nauru ja kipinät, se oli yhteistä, oltiin omassa kuplassamme. Sitten sanoit jotain sellaista, mikä sai mut putoamaan sieltä jostain seitsemännestä pilvestä takaisin maankamaralle. Yritin vain kuumeisesti pitää pokkani, ettet huomaisi mun reaktiota, vaikka huonolla menestyksellä varmasti. Hämmennyin totaalisesti.
Joo tiedän että meistä ei voi ikinä tulla mitään, tilanne on mahdoton, mutta pitääkö sitten lietsoa tätä tunnetta? Varmasti huomasit itsekin että joku raja uhkaa ylittyä ja halusit muistuttaa meitä molempia realiteeteista. Tää tunne on vaan jotain niin...en tiedä kestänkö sitä ettei sitä täyttymystä koskaan tule. Toisaalta jo pelkkä sun läsnäolo ja näkeminen antaa niin paljon hyvää mun elämääni, silloinkin kun et ole siinä, että se tuntuu kuitenkin sellaisenaankin niin paljon paremmalta kuin elämä ilman sitä. Tuntuu että olen parempi versio itsestäni, saan sellaista positiivista energiaa sulta, että jaksan kaikki vastoinkäymisenikin kohdata tyynemmin. Silti just nyt tuntuu siltä että pää hajoaa
Miehelle
Joo tiedän että meistä ei voi ikinä tulla mitään, tilanne on mahdoton, mutta pitääkö sitten lietsoa tätä tunnetta? Varmasti huomasit itsekin että joku raja uhkaa ylittyä ja halusit muistuttaa meitä molempia realiteeteista. Tää tunne on vaan jotain niin...en tiedä kestänkö sitä ettei sitä täyttymystä koskaan tule. Toisaalta jo pelkkä sun läsnäolo ja näkeminen antaa niin paljon hyvää mun elämääni, silloinkin kun et ole siinä, että se tuntuu kuitenkin sellaisenaankin niin paljon paremmalta kuin elämä ilman sitä. Tuntuu että olen parempi versio itsestäni, saan sellaista positiivista energiaa sulta, että jaksan kaikki vastoinkäymisenikin kohdata tyynemmin. Silti just nyt tuntuu siltä että pää hajoaa
Miehelle
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mitä mies sanoi? Voisi sopia paitsi tuo nauraminen tai en huomannut sitä.
Meni sitten ohi, valitettavasti. Meillä on sellainen yhteys, että tuntuu että huumorimmekin välittyy jo pelkistä katseista, ja nauramme paljon. Hän nauraa huonoillekin vitseilleni, ja vilkaisee minua usein ensimmäisenä sanottuaan jotain hauskaa. Mutta ei se ole pelkästään sitä. Vaikea selittää, mutta tuntuu kuin huumori olisi sellainen eniten yhdistävä tekijä, jossa olemme aina olleet samalla aaltopituudella, silloinkin kun monessa muussa asiassa on ollut kitkaa.
Mulla on vastaavan kaltainen tilanne. Tää on jatkunut jo jonkin aikaa muuttumattomana. Huumorintaju synkassa ja meno karkaa välillä lapasesta. Kemiat kohtaa ja kipinöi, mutta on olemassa molemminpuoleinen este, joka piirtää rajan, jota kumpikaan ei rohkene tunnustella. En usko että kumpikaan tahallaan lietsoo. Tunne toisen seurassa vaan on niin voimakas ja pitää otteessaan.
M > N
Naisena koen juuri samoin erään miehen lähellä. Näemme usein ja välillä tuntuu kuin olisimme vain me kaksi. Välillä taas tuntuu että hän pakenee. Katseet, huumori, läsnäolo ja ohimennen pienet kosketukset. Välillä kosketuksesi ovat rohkeampia ja välillä ne ovat tauolla… janoan sitä pientä flirttiä. Tunnetta jonka kosketuksesi herättää minussa. Kumpa sinä olisit rohkeampi kuin minä. Ne esteet on, mutta ajatuskin että vain me kaksi 🌋🌶️🧯💦. Kumpa vetäisit oven kiinni perässäsi ja koskettaisit…
Jos voisin olla varma, että hän niin haluaisi, varmasti noin tekisinkin...
Ei ollut miehelle
No voi voi
Tutun kuuloinen tilanne. Ilman tunnisteita vastaan yleisellä tasolla. Reaktioista päätellen molemmat tuntee vetoa, ja testaa rajoja. Joskus niiden olemassaolosta täytyy muistuttaa itseään, puolin ja toisin. Kemia välillänne on kiistaton, eli ei välttämättä lähellekään mahdoton tilanne kuin itsellesi uskottelet. Ainoastaan epävarmuus toisen tunteista pitää rajat paikallaan...Toistaiseksi...
Itse olen jo saanut varmuuden. Rohkeus vain puuttuu ja toisaalta se etten tiedä mitä haluan, pitkällä tähtäimellä. Haluan koskettaa ja olla lähellä, kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta jossain rinnakkaistodellisuudessa, jossa kukaan ei joutuisi kärsimään meidän haluistamme.
-Ap
Ei ole olemassa rinnakkaistodellisuutta. On vain tässä, nyt. Jos aiomme edetä, joku ehkä kärsii, tai sitten on helpottunut. Emme ehkä kumpikaan ole olleet tahoillamme läsnä viime aikoina.
Kauniisti kirjoitettu. Jos oikea ihminen on läsnä, niin voin kuvitella tunteesi.
Saisko 10sec tiktok tanssina
Kato kun lehdessä lukee
Matteus vien tunteeni aivan
☺️☺️🥰🥰☺️☺️
Tänään vähemmän sähköä ilmassa, muutama pitkä lämmin katse kuitenkin. Vaikutit vähän ärtyneeltä, ja ymmärsin syynkin. Itse olin väsynyt ja vähän hmmm...pettynyt kun tilaisuus valui hukkaan. Ensi viikolla sitten taas, olisi kiva jutella. Menen vain usein vähän "puihin" sun kanssa, toivottavasti ymmärrät että jännitän, etkä pidä mua tyhmänä tai tylsänä. Muiden kanssa on helpompi jutella, kun en mene sekaisin pelkästä katseesta.
-Ap
Nyt nyt. Olisiko sinun aika keskittyä omaan mieheesi?
Kirjoitan tämän kuin kaivatulleni. Lämmin katseeni johtuu voimakkaista tunteista, joita tunnen sua kohtaan. Ärtymys piikittelystä, jota olet alkanut viljelemään yhä useammin viime päivinä. Se saattaa olla sun itsesuojelumeksnismi, ettei tilanne karkaisi käsistä. Ymmärrän kyllä, mutta se loukkaa silti.
Molemmat ollaan kuormittuneita, hämillään miten vietävissä ollaan tahoillamme. Tapa, millä me nyt tilannetta hoidetaan, lisää kuormitusta. Mitä, jos antaisit mulle seuraavan tilaisuuden tullen selkeän signaalin. Lupaan avata keskustelun ja kerron avoimesti kaiken omalta puoleltani. Mutta tää olis jo aika purkaa keskustelemalla. Näin jatkuessaan tää on todella kuluttavaa.
M>N
Tosiaan osaat hienosti kirjoittaa, juuri samanlaisia ajatuksia mulla eräälle ihanalle kaunottarelle. En edes tiedä onko hän varattu vai ei, mutta mun aatoksissani hän on melkein koko ajan
Taidan tietää mikä tilanne omalla ihastuksella on. Haen katsetta ja kun katson niin tilanne on niin hämmentävä, että pakko kääntää katse. Sekoilen välillä sanoissa vaikka olen oikein paljon laulava ja keskusteleva muutoin. Ensi viikolla ehkä selviä lisää. Hän vaan täyttää nyt mielen kokonaan. Sinänsä, tähän maraskuun pimeyteen tämä tunne on niin kaivattu. Haluan nyt vaan edetä johonkin suuntaan jo.
Normipäivä, huomennakin...
Eilen tapahtui jotain, mikä sai mut näkemään sut uusin silmin. Näin sellaista herkkyyttä ja haavoittuvuutta sinussa, että aloin ajatella että en ikinä haluaisi satuttaa sua ja samalla tajusin että tässä meidän jutussa voi käydä juuri niin. Toisaalta sen näkeminen sai mut välittämään susta vieläkin enemmän, teki mieli ottaa sut syliin. En oikein edes tiedä miksi liikutuit niin, oliko se humalaa, vai se mitä kerroin vai jotain ihan muuta. Pää on sekaisin edelleen.
-ap