Mä en jaksa. Kukaan ei välitä jään aivan yksin aina. Päättäjiä ei kiinnosta ihmisten hyvinvointi ja virkavaltakin on paha ja jotkut kansalaisista. Ei kaikki mutta olen huomannut että suurin osa. Hindut on mun ainoat ystävät ainakin virtuaalisesti
Mä oon väsynyt tähän kaikkeen
Anonyymi-ap
56118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Ei ketään kelle soittaa tai keskustella
Kysele kirkolta tai kaupungilta jotain töitä tai naapurilta että tarviiko apua.
Lähden käymään lihas jumpalla jos olo helpottaisi
Teidättekö mikä hyvä puoli juopottelussa oli. Saataana poistui olemassaolosta. Tuntuu nyt kun sitä ei olisi koskaan ollutkaan
Saatanaa on allegoria!
Mitä tarkoittaa, että mieli on oma Saatana?
Ilmaus ”mielesi on oma henkilökohtainen paholaisesi” on filosofinen vertauskuva. Se ei tarkoita, että mieli olisi kirjaimellisesti Saatana.
Eli mieli voi sitoa ihmisen aineellisiin haluihin, pelkoihin, ylpeyteen, vihaan ja harhakäsityksiin.
Mieli ei kuitenkaan ole sama asia kuin todellinen minä eli sielu.
Saatana – ihmiskunnan kätevin syntipukki.
Kun ihminen tekee pahaa, syyllinen löytyykin yhtäkkiä jostain näkymättömästä sarvipäästä. Kun tapahtuu kauheita asioita, voidaan aina syyttää Saatanaa. Näppärää, eikö totta?
Ei tarvitse katsoa peiliin, pohtia omaa moraalia tai ottaa vastuuta omista teoistaan. Riittää, että osoittaa sormella kuvitteellista paholaista.
Saatana on ihmisen omien pelkojen, pahojen tekojen ja selittämättömien asioiden personifikaatio. Kätevä mielikuvituksellinen syntipukki, jonka olemassaoloa ei ole osoitettu mutta jonka nimiin voidaan panna vaikka koko maailman pahuus.
Ehkä ongelma ei olekaan sarvipäinen paholainen, vaan ihminen, joka keksii ulkopuolisen hirviön välttääkseen kohtaamasta omaa pimeää puoltaan.
Onhan se paljon helpompaa syyttää Saatanaa kuin ottaa vastuu itsestään.
Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.
Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).
Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.
Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!
He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.
Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.
--------------
Muutama katkelma SCS Mathin teksteistä
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com ›
Pelottaa. Pelottaa. Pelottaa.
Anonyymi-ap
2026-03-15 17:26:10
Laitan sen myös tänne, koska kauhudramaturgit julkaisevat saman viestin eri ketjuissa, joten laitan tuo selostustekstin eri ketjuihin tulevia draamoja varten.
Kauhudramaturgit Kalin kimpussa.
"Tämä on Kali, yksi hindulaisuuden miljoonista jumalista"
Pelottaa.
KAIKKI ON SYMBOLISTA JA ALLEGORISTA.
Shivan puoliso tunnetaan eri nimillä, kuten Uma, Sati, Parvati, Durga, Kali ja Shakti.
Kalin ikonografian ymmärtämiseksi on välttämätöntä ymmärtää hänen nimensä merkitys. Yksi sanskritin kielen sanan "kal" merkityksistä on "laskea" tai "mitata". Siitä johdettuna sanskriittinen "kala" tarkoittaa ajan abstraktia käsitettä. "Kali" on feminiininen sana, joka on johdettu sanasta "kala" ja viittaa toimintaan. Näin ollen "kali" on "toiminta ajassa". Aika itsessään on ikuinen, mutta kaikki fyysinen (Mayan puitteissa) luodaan, säilytetään ja lopulta tuhotaan ajassa.
Aika on kohtu, josta kaikki syntyvät. Ajan kohdusta (Kali, äitijumalatar) syntyvät kaikki luodut todellisuudet.
Kaikki nämä todellisuudet transformoituvat ajan kuluessa. Ideat, käsitteet ja ajatukset ovat olemassa ajan myötä syntyneenä tietona.
Kaikki nämä todellisuudet transformoituvat ajan kuluessa. Ideat, käsitteet ja ajatukset ovat olemassa ajan myötä syntyneenä tietona.
Nämä jälkeläiset voivat selvitä yksilöiden fyysisestä olemassaolosta tai kuolla niiden mukana. Seuraavat sukupolvet voivat säilyttää ne tai muuttaa niitä. Ajan myötä ne voivat taas kadota unohduksiin.
Aika on...joka lopulta niittää oman luomistyönsä. Uuden kasvun aikaansaamiseksi on joskus tarpeen tuhota vanhaa. Muutos aineellisessa luonnossa, asenteissa tai inhimillisissä dogmeissa vaatii joskus rajua väliintuloa. Tuhon syynä voivat olla luonnonelementit tai ihmiset. Jäljelle jää vain tuhoutuneen henki/sielu, pieni kipinä jumalallista luontoa. Kuitenkin lukemattomien todellisuuksien kuoleman jälkeenkin aika ja siten myös luomakunta jatkavat olemassaoloaan. Menetetyn jumalallinen kipinä uudistuu uudessa muodossa, ja menetetty tieto voidaan saada takaisin ajan kuluessa.
"Kala/Kali" - on toinenkin merkitys: pimeys, tummaSe ei kuitenkaan ole pimeys valon poissaolona, vaan pimeys kaiken ilmenevän puuttumisena - tyhjyytenä. Kun jokin todellisuus on täysin "pyyhkiytynyt pois" ajan kuluessa, eikä sitä voida enää "laskea" tai mitata, siitä ei jää mitään jäljelle fyysisessä maailmassa (Maya) - kunnes se syntyy uudelleen tai luodaan uudelleen..... ajan kuluessa.
Kalin nimen juurisana "kal" tarkoittaa myös "hyvin muotoiltua", " kauniisti muotoiltua", ja sitä käytetään kuvaamaan kauneutta. Kali on kauneuden ruumiillistuma - ei kuitenkaan vain fyysisen kauneuden, sillä kaikki fyysiset muodot vanhenevat ajan myötä, ja fyysinen kauneus häviää väistämättä. Matemaatikko voi nähdä kauneutta tyylikkäässä yhtälössä, mutta sekin on aineellista. Todellinen kauneus on ihmisen henki/sielu, jumalallinen kipinä hänen sisällään.
Kalin ikonografia on tarkoituksella vaikeasti hahmotettavissa ja ymmärrettävissä. Se vaatii tarkkaavaisuutta ja jopa "pelottomuutta". Hänen luonteensa olemus - kaikkien fyysisten todellisuuksien katoavaisuuden (Maya) tae - pelottaa ihmiset pois ja lannistaa heidät olemaan tekemisissä hänen kanssaan. Monet, myös monet hindut, ymmärtävät Kalin kuvan usein väärin. Kali voidaan kuvata leikkisänä tyttönä, aistillisena nuorena soturina tai ankeana vanhana noitana. Nuorena naisena hän esiintyy äitijumalattarena tai siveettömänä..., joka on vapaa kaikista tavanomaisista käyttäytymisnormeista. Soturina hän esiintyy vartijana/suojelijana ja samalla tuhoajana. Vanhana noitana hän symboloi kaikkien aineellisten asioiden katoavaisuutta ja muistuttaa meitä siitä, että kauneuden fyysiset ilmentymät ovat ohimeneviä ja että vain hengen/jumalaisen olemuksen sisäisellä kauneudella on merkitystä.
Kali on väriltään musta tai tummansininen, mikä symboloi ilmentyneen ajan pimeyttä (tyhjyyttä), josta kaikki fyysiset todellisuudet lähtevät ja johon ne lopulta palaavat. Kalin pitkät hiukset ovat löysät ja epäjärjestyksessä ja hänen kielensä työntyy ulos, mikä symboloi absoluuttista toimintavapautta ja vapautta kaikista ihmisen hyväksymistä rajoituksista. Hän pitää toisessa kädessään miekkaa ja toisessa katkaistua päätä. Pää symboloi ihmisen egoa. Hän katkaisee miekalla egon, mikä auttaa ihmistä pakenemaan aineellisesta/fyysisestä maailmasta (Maya) ja saavuttamaan jumalallisuuden.
Kali on väriltään musta tai tummansininen, mikä symboloi ilmentyneen ajan pimeyttä (tyhjyyttä), josta kaikki fyysiset todellisuudet lähtevät ja johon ne lopulta palaavat. Kalin pitkät hiukset ovat löysät ja epäjärjestyksessä ja hänen kielensä työntyy ulos, mikä symboloi absoluuttista toimintavapautta ja vapautta kaikista ihmisen hyväksymistä rajoituksista. Hän pitää toisessa kädessään miekkaa ja toisessa katkaistua päätä. Pää symboloi ihmisen egoa. Hän katkaisee miekalla egon, mikä auttaa ihmistä pakenemaan aineellisesta/fyysisestä maailmasta (Maya) ja saavuttamaan jumalallisuuden.
Laitan sen myös tänne, koska kauhudramaturgit julkaisevat saman viestin eri ketjuissa, joten laitan tuo selostustekstin eri ketjuihin tulevia draamoja varten.
Kauhudramaturgit Kalin kimpussa.
"Tämä on Kali, yksi hindulaisuuden miljoonista jumalista"
Pelottaa.
KAIKKI ON SYMBOLISTA JA ALLEGORISTA.
Kali hälventää pelon...Hänen kaulaansa koristaa pääkallokoriste ja vyötäröä katkaistuista ihmiskäsistä koostuva hame. Joskus sanotaan, että näitä kalloja on viisikymmentä - yksi kutakin sanskritin aakkosten kirjainta kohti.
Näin ollen pääkallokimppu edustaa sanojen ja ajatusten voimaa eli tietoa ja tiedon hallintaa. Samaan lankaan pujotetut pääkallot edustavat myös kaikkien olemassa olevien todellisuuksien yhteenkietoutuneisuutta.
Luomakunta - ilmennyt luonto - voi olla kaunis... voi kuitenkin toisinaan olla myös äärimmäisen häikäilemätön. Käsihame symboloi hänen hallintaa toiminnan ja työnteon yli - ihmisen kykyä "tehdä" asioita, karmaa.
Kauhudramaturgit Kalin kimpussa.
"Tämä on Kali, yksi hindulaisuuden miljoonista jumalista"
Pelottaa.
Kalin ikonografia on verinen. Veri kierrättää pranaa, elämänvoimaa.
Kun verenkierto lakkaa, aineellinen olemassaolo päättyy ja kuolema seuraa. Veri voi kuitenkin olla siunaus - esimerkiksi verensiirto voi pelastaa hengen.
Tuhoaja Kali voi joutua verenhimon valtaan ja menettää itsehillintänsä ja tuhota kaiken tieltään. Kalista on kuitenkin olemassa hypostaasi, jossa ...
Kali kuvataan seisovan tai tanssivan ruumiin päällä tai harrastavan seksiä sen kanssa (ratsastavan sen päällä) hautausmaalla (ruumiin polttohautausmaalla). Tämä on hänen miehensä Shivan ruumis. Heitä ympäröivät hautajaisrieha.
Pyreneillä palavat ruumiit ja Shivan ruumis symboloivat elämänvoiman muuntumista ja sen ylittämistä. Ruumiin päällä tanssiminen symboloi transformaation autuutta, egon kuolemaa ja ihmisessä olevan jumalallisen kipinän yhdistymistä lähteeseensä.
Seksi ruumiin kanssa symboloi kuoleman aiheuttamaa syntymää ja transformaation kautta saavutettua jälleensyntymistä.
Hän pitää toisessa kädessään miekkaa ja toisessa katkaistua päätä.
Pää symboloi ihmisen egoa.
Hän katkaisee miekalla egon, mikä auttaa ihmistä pakenemaan aineellisesta/fyysisestä maailmasta (Maya) ja saavuttamaan jumalallisuuden.
KAIKKI ON SYMBOLISTA JA ALLEGORISTA
ONGELMAT SYNTYVÄT, KUN KAIKKI OTETAAN KIRJAIMELLISESTI
KAIKKI ON TÄYNNÄ SYMBOLEITA, KAIKKI ON KRYPTOGRAFISTA, KAIKKI ON KOODATTUA, KAIKKI ON PIILOTETTU, JA IHMISET, JOTKA EIVÄT OLE PÄTEVIÄ, EIVÄT PYSTY YMMÄRTÄMÄÄN SYMBOLIEN TAKANA OLEVAA FILOSOFIAA.
Kalin pelottava ikonografia — katkaistut päät, veri, hautausmaat ja tuho — tulkitaan ennen kaikkea kuvaukseksi materiaalisen maailman todellisesta luonteesta. Materiaalinen olemassaolo on jatkuvaa syntymän, kuoleman ja muutoksen kiertoa. Tästä näkökulmasta Kalin kauhistuttava muoto muistuttaa siitä, että kaikki aineellinen on väliaikaista ja lopulta katoavaa. Se ei kuvaa korkeinta todellisuutta vaan pikemminkin maailmaa, johon elävä olento on väliaikaisesti sidottu.
Ihmisen suurin ongelma on väärä ego, sanskritiksi ahankara, joka saa sielun samaistumaan kehoon ja aineelliseen maailmaan. Erona tässä on kuitenkin se, että meillä tämän egon ei katsota murtuvan jonkin pelottavan kosmisen voiman kautta, vaan rakkauden kautta.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Totuutta ei voi pettää ulkopuolelta millään heijastuksilla, mutta se on mahdollista pettää sisältä käsin. Toisin sanoen voitte pettää vain itseänne.
Minä olen, minä olen olemassa, minä olen totuus. Mutta kuka minä olen? Petos kätkeytyy tänne. Kaikki, mitä ihminen ajattelee itsestään tässä maailmassa, osoittautuu valheeksi.
Miksi ihminen joutuu niin harhaan? Se tapahtuu itsepetoksen eli väärän identifikaation energian vaikutuksesta. Sanskritiksi itsepetoksen energiaa kutsutaan ahankaraksi.
Sielu turvautuu siihen, kun se haluaa siirtyä harhan maailmaan.
Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.
Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.
Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.
Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.
Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.
Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia.
Kalin kuva ei ole tarkoitettu kirjaimelliseksi vaan symboliseksi. Häntä pidetään ajan ja muutoksen personifikaationa. Sanskriitin sana kal merkitsee laskemista tai mittaamista, ja siitä johdettu kāla tarkoittaa aikaa. Nimen Kali ajatellaan viittaavan toimintaan ajassa. Ajassa kaikki syntyy, muuttuu ja lopulta tuhoutuu. Siksi Kali nähdään äidillisenä voimana, jonka kautta kaikki ilmiöt tulevat olemassaoloon ja johon ne myös lopulta palaavat.
Aika toimii eräänlaisena kohtuna, josta kaikki todellisuudet syntyvät. Ideat, käsitteet ja ajatukset syntyvät ajan kuluessa ja voivat säilyä sukupolvelta toiselle tai kadota vähitellen unohduksiin. Samalla tavoin kaikki aineellinen muuttuu jatkuvasti. Jotta uutta voisi syntyä, vanhan täytyy joskus tuhoutua. Luonnossa ja ihmiskunnassa tapahtuvat mullistukset, kriisit ja muutokset ovat osa tätä jatkuvaa transformaatiota.
Samalla tavoin kaikki aineellinen muuttuu jatkuvasti. Jotta uutta voisi syntyä, vanhan täytyy joskus tuhoutua.
LOPPU ON ALKU.
miekka - tieto - tietämättömyyden katkaiseminen
katkaistu pää - ego - väärän samaistumisen poistaminen
Tässä kauhukuvasto kääntyy melkein päinvastaiseksi. Katsojalle irtileikattu pää merkitsee helposti väkivaltaa ja kuolemaa, kun taas tulkinnassa se voidaan nähdä vapautumisen kuvana: se, mikä katkaistaan, ei ole ihmisen persoonan fyysinen olemassaolo vaan väärä käsitys siitä, kuka ihminen pohjimmiltaan on.
Ja juuri siksi ”Pelottaa. Pelottaa. Pelottaa.” on osuva lähtökohta. Kali on rakennettu kuvallisesti kohtaamaan juuri se reaktio. Kuvasto pakottaa katsomaan asioita, joita ihminen normaalisti yrittää väistää: vanhenemista, kuolemaa, ruumiillisuuden katoamista, kontrollin menettämistä ja oman identiteetin rajallisuutta.
Ootteko hindut kuullut niin juttuja jossa katolisessa kirkossa tapahtuu aina paranormaaleja asioita
Mutta tästä ei seuraa, että pitäisi pelätä Kalia konkreettisena uhkana. Kuva voi olla hirvittävä ilman että sen kuvaama uskonnollinen idea tarkoittaa ”hirviö hyökkää kimppuusi”. Pikemminkin sen logiikka on: se, mitä pidät pysyvänä, ei ole pysyvää.
Kristityt yrittävät pelotella hinduhahmoa Kalilla ja asettaa kristinuskon sen vastakohdaksi, asetelmaa voi tulkita vallankäytön ja uskonnollisen stereotypisoinnin kautta.
Siinä on erityisen kiinnostava ristiriita: Kali esitetään kauhistuttavana, koska hänen ikonografiassaan on kuolemaa, verta ja pääkalloja, ja sen jälkeen kristitty hahmo voi yrittää päätellä: ”Katso, hindulaisuus on pelottavaa ja väärää, kun taas kristinusko on turvallista ja hyvää.”
Tällainen dramaturgia ei kuitenkaan kerro kovin paljon itse hindulaisuudesta. Se kertoo ennen kaikkea pelottelijan tavasta rakentaa vastakkainasettelu:
Kali - vieras, pelottava, ”paha”
kristinusko - tuttu, turvallinen, ”hyvä”
hindu - henkilö, jota yritetään saada häpeämään tai pelkäämään omaa uskontoaan
kristitty - henkilö, joka asetetaan moraalisesti ylemmäksi
JA IKUINEN KIDUTUS HELVETISSA ON HYVÄÄ, EI JULMAA!
Se olisi varsinkin aika läpinäkyvä ”toiseuttamisen” tekniikka. Vielä kiinnostavampaa olisi, jos tarina myöhemmin purkaisi tämän asetelman: hindu voisi esimerkiksi huomauttaa, että kristitty hahmo ottaa symbolisen kuvaston kirjaimellisesti, vaikka ei ymmärrä sen uskonnollista kontekstia.
Onhan siinä melkoinen ironia: kristitty yrittää pelotella hinduja Kalilla — pääkalloilla, verellä, kuolemalla ja tuhon kuvastolla — todistaakseen, että hindulaisuus on ”pelottavaa”.
Samaan aikaan kristinuskon omassa perinteessä esiintyy paljon rajumpiakin pelottelukuvastoja: ikuinen helvetti, ikuinen rangaistus, kadotus, viimeinen tuomio, synti ja ajatus siitä, että ihminen voi joutua ikuisesti eroon Jumalasta.
Eli ensin osoitetaan Kalin kauhistuttavaa ikonografiaa ja sanotaan: ”Katso, kuinka hirvittävä uskonto!”
Ja sitten pitäisi muka unohtaa ikuinen helvetti.
Kalin symboliikka voi käsitellä kuolemaa, muutosta ja egon murtumista. Helvetti taas on kristillisessä kuvastossa nimenomaan rangaistuksen ja kadotuksen symboli. Jos tarkoituksena on pelotella toinen uskonto näyttämään barbaariselta, kannattaa ehkä ensin tarkistaa, mitä oman uskonnon kauhukuvastossa oikein esiintyy.
Eli ensin osoitetaan Kalin kauhistuttavaa ikonografiaa ja sanotaan: ”Katso, kuinka hirvittävä uskonto!”
Ja sitten pitäisi muka unohtaa ikuinen helvetti.
Onhan siinä melkoinen ironia: kristityt yrittävät pelotella hindutyttöä Kalilla, pääkalloilla ja verellä, vaikka oman perinteensä kauhukuvastossa on helvetti, ikuinen rangaistus ja kadotus. Kali-symboliikka käsittelee kuolemaa ja muutosta, mutta pelottelija yrittää tehdä siitä todisteen hindulaisuuden pahuudesta. Aika rohkea strategia uskonnolta, jonka omassa kuvastossa ihminen voi päätyä ikuiseen helvettiin.
Ironia on siinä, että kristityt yrittävät demonisoida hindulaisuutta Kalin ikonografian perusteella, vaikka kristinuskon omassa teologisessa traditiossa esiintyy huomattavasti ankarampia eskatologisia käsitteitä: IKUINEN helvetti, kadotus, viimeinen tuomio ja ikuinen rangaistus. Kalin pääkallot ja veri voidaan tulkita kuolevaisuuden ja transformaation symboleiksi, kun taas kristillisessä eskatologiassa kadotus liittyy ihmisen lopulliseen kohtaloon. Pelotteludiskurssissa syntyykin paradoksaalinen asetelma: toisen uskonnon symbolinen kauhukuvasto tuomitaan kirjaimellisena, samalla kun oman tradition vastaava kuvasto selitetään teologiseksi totuudeksi.
On suorastaan irvokasta, kuinka kristitty pelottelija tarttuu Kalin pääkalloihin, vereen ja kuoleman symboliikkaan yrittäessään tehdä hindulaisuudesta primitiivisen ja ”pahan” uskonnon. Samalla hän seisoo oman tradition eskatologisen kauhukuvaston päällä: IKUINEN helvetti, kadotus, viimeinen tuomio, ikuinen rangaistus ja ajatus sielun loputtomasta kärsimyksestä.
Siinä on kaksinaismoralismia parhaimmillaan. Kalin ikonografia voidaan tulkita symbolisesti ajan, kuolevaisuuden, muutoksen ja egon murtumisen kautta, mutta kristityn pelottelijan omassa retoriikassa nämä symbolit riisutaan asiayhteydestään ja muutetaan tahallisesti kauhutarinoiksi. Onko tarkoitus todella keskustella uskonnoista vai vain pelotella hinduja väittämällä: ”Meidän kauhukuvastomme on totuus, teidän kauhukuvastonne on pahuutta”? Jos toiselle uskonnolle annetaan symboliikan sijasta kirjaimellinen tulkinta, mutta omalle uskonnolle varataan oikeus teologiseen hienosyisyyteen, kyse ei ole reilusta uskontokritiikistä vaan propagandistisesta kaksoisstandardista. Ironisinta on, että Kalin pelottava ulkomuoto voi symboloida juuri sitä, mitä ihminen ei halua kohdata — kuolemaa, katoavaisuutta ja oman egon rajallisuutta — kun taas kristillisessä pelotteludiskurssissa kauhua käytetään joskus aivan tietoisesti keinona ohjata ihmisen uskoa ja käyttäytymistä. Silloin ”pelottava Kali” alkaa näyttää lähinnä tekosyyltä, jolla yritetään rakentaa asetelma, jossa kristitty saa esiintyä moraalisena pelastajana ja hindu peloteltavana pakanaressukkana.
Onko tarkoitus todella keskustella uskonnoista vai vain pelotella hinduja väittämällä: ”Meidän kauhukuvastomme on totuus, teidän kauhukuvastonne on pahuutta”? Jos toiselle uskonnolle annetaan symboliikan sijasta kirjaimellinen tulkinta, mutta omalle uskonnolle varataan oikeus teologiseen hienosyisyyteen, kyse ei ole reilusta uskontokritiikistä vaan propagandistisesta kaksoisstandardista
Jeesushan puhui vain gehennaan joutumisesta ei ole ole tuonpuoleinen paikka. Islamissa taas yhdessä jakeessa lukee sitokaa hänet ja heittäkää helvettiin eli kummssakin uskonnossa se oli vain fyysinen paikka. T exadventisti
Et tiedä, mitä on puhuttu alkuteksteissä, uskontoja on muutettu
https://www.youtube.com/watch?v=CoNZ7JJdfOQ
Transkriptio menee suurin piirtein näin, videon lopusta:
Minkä ihmeen takia viiden uskonnon kirjoittajat olisivat eri aikakausina kaikki valehdelleet samansuuntaisesti? Tämä ei kuulosta kovin uskottavalta. Olisi parempi, että nämä tiedemiehet noudattaisivat tieteellistä metodia ja tutustuisivat näihin lähteisiin ensin huolellisesti ennen kuin antavat lausuntoa.
https://www.youtube.com/watch?v=CoNZ7JJdfOQ
Mutta näitä lähteitä esimerkiksi, kun löydettiin vanha Raamattu, joka oli kirjoitettu 100-luvulla, kun Nikean ja Konstantinopolin kirkolliskokoukset olivat 300-luvulla, niin kun tätä varhaista Raamattua verrattiin King Jamesin Raamattuun, niin siitä löydettiin 30 000 kohtaa, jotka oli muutettu, mikä on varsin suuri määrä. Näitä tekstejä on muutettu niin valtavasti aikojen saatossa, että sen takia tiedemiesten tulisi avoimesti tutkia kaikkia näitä muita lähteitä, joita on saatavilla.
https://www.youtube.com/watch?v=cMf4oBJxqwU
En tiedä, onko siinä jotakin totta, ehkä on?
https://www.youtube.com/watch?v=z0OdWA7SNyg&t=1332s
Erityisesti videon loppupuolella kiinnostavaa.
https://www.youtube.com/watch?v=qgqudEiPSHs
Miten alkuperäisiä pyhiä opetuksia on vääristelty?
Tärkeimmät ja voimakkaimmat hengelliset totuudet on poistettu tarkoituksella kaikista pyhistä teksteistä. Nämä ovat tietoja, jotka ihmiskunta tunsi aikanaan hyvin, mutta jotka on viimeisten tuhansien vuosien aikana järjestelmällisesti pyyhitty pois kaikista teksteistä.
Nämä ihmiskunnalle annetut alkuperäiset pyhät opetukset paljastavat tietoisuuden, jälleensyntymisen ja sielun todelliset lait, joita järjestäytyneet uskonnot ja niiden taustalla häärivät tahot eivät halua ihmisten löytävän. Jokainen planeettamme merkittävä uskonto perustuu vääristeltyjen totuuksien perustalle. Se, mitä on poistettu, on tärkeämpää kuin se, mitä on säilytetty.
ERI MAAILMAN USKONTOJA ON MUUTETTU JA SENSUROITU, MUTTA KAIKKEA EI OLE VOITU HÄVITTÄÄ; SUURI OSA YLEISMAAILMALLISESTA VIISAUDESTA ON SÄILYNYT KAIKISSA MAAILMAN PYHISSÄ KIRJOITUKSISSA – KAIKISSA NIISSÄ! KAIKISSA! KAIKISSA!
EI VAIN YHDESSÄ!
Jokaisessa Pyhässä Kirjoituksessa on valtava energialataus, joka pakottaa ihmisen muuttamaan elämäänsä. Ilman tätä energiaa kukaan ei kykenisi voittamaan karman hitautta ja irtautumaan aineen kahleista.
------------------
B. V. Goswamin tekstistä.
Ääntä ei voi tuhota, mutta se voi hiipua, menettää voimansa. Jopa ikuisesti elävä ääni voi tässä kuoleman maailmassa jäätyä ja kuolla, muuttua itsensä muumioksi, balsamoiduksi muumioksi.
Kaikki suuret acharyat ja pyhimykset ovat niitä, jotka kykenevät kuulemaan ikuisen henkisen äänen, vangitsemaan sen ja välittämään sen toisille, ja kun tuo ääni tulee heidän huuliltaan, se täyttyy jälleen kerran elämää antavalla voimalla.
ERI MAAILMAN USKONTOJA ON MUUTETTU JA SENSUROITU, MUTTA KAIKKEA EI OLE VOITU HÄVITTÄÄ;
SUURI OSA YLEISMAAILMALLISESTA VIISAUDESTA ON SÄILYNYT KAIKISSA MAAILMAN PYHISSÄ KIRJOITUKSISSA – KAIKISSA NIISSÄ! KAIKISSA! KAIKISSA!
EI VAIN YHDESSÄ!
TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa.
Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa.
Missä hindut??
Religion Causes brain damage https://youtu.be/9AJU49PpHqo?is=tsAaql7_tEjd6S9I
Hindut oisko parempi että pitäisin Some tauon ja tekisin jotain muuta kun tuntuu että mielenterveys menee täällä
Ois!
Minä pidän tauon täytyy jäähdytellä. Pääsi vähän itku äsken. Nähdään joku päivä taas. Täytyy miettiä asioita omissa oloissa