Naiset ja Jeesus-liike sekä alkukristillisyys

Kristinusko on varmasti ollut naisten suosiossa alusta asti ja heitä on voinut olla pieni enemmistö jo alkuaikoina.

Syitä naisten suosimalle uskonnolle ovat voineet olla:

• Ehdoton kielto tyttövauvojen heitteillejätölle.
• Korkeampi arvostus avioliitossa (miehiltä vaadittiin uskollisuutta, mikä ei ollut roomalainen normi).
• Leskien ja orpojen taloudellinen ja sosiaalinen tukijärjestelmä.

Varmasti naiset löytävät siitä tänä päivänäkin jotain, muuten he olisivat seurakunnat jo sankoin joukoin jättäneet.

Joka tapauksessa Geminin lyhyet näkemykset:


1. Jeesus-liike: Radikaali ja epäsovinnainen alku

Historiallis-kriittisen tutkimuksen mukaan varhaisin vaihe eli Jeesus-liike Galileassa ja Juudeassa (n. vuodet 30–70) oli apokalyptinen vaellusliike. Koska liike uskoi maailmanlopun ja "Jumalan valtakunnan" olevan aivan nurkan takana, se rikkoi tietoisesti perinteisiä juutalaisia ja kreikkalais-roomalaisia perherakenteita.

• Perheiden jättäminen: Jeesus vaati seuraajiaan jättämään kotinsa ja perheensä. Tämä tarjosi naisille poikkeuksellisen (ja radikaalin) mahdollisuuden irtautua isän tai aviomiehen määräysvallasta.

• Naiset seuraajina: Evankeliumien varhaisimmat kerrostumat osoittavat, että Jeesuksen mukana kulki naisia (kuten Magdalan Maria, Johanna ja Susanna), jotka myös rahoittivat liikettä omilla varoillaan (Luukas 8:1–3). Tämä oli senaikaisessa kulttuurissa erittäin epäsovinnasta vaeltavalle opettajalle.

• Tasa-arvoinen oppilassuhde: Betanian Marian kerrotaan "istuvan Jeesuksen jalkojen juuressa" (Luukas 10:39), mikä oli rabbiinisessa traditiossa tekninen termi viralliselle oppilaana (discipulus) olemiselle – rooli, joka oli varattu vain miehille.


2. Paavalin kirjeet: Naiset johtajina ja työtovereina

Suurin historiallinen todiste naisten korkeasta asemasta ei löydy myöhemmistä teologisista tulkinnoista, vaan Paavalin aidoista kirjeistä (kirjoitettu n. 50-luvulla), jotka ovat varhaisimpia säilyneitä kristillisiä dokumentteja. Paavalin tervehdyslistat (erityisesti Roomalaiskirjeen luku 16) paljastavat, että naiset toimivat liikkeen ylimmässä johdossa:

• Febe (diakonos ja prostatis): Paavali esittelee Feben Kenkrean seurakunnan diakonoksena (johtaja/palvelija) ja prostatiksena (suojelija/patroona) (Room. 16:1–2). Hän ei ollut mikään avustaja, vaan seurakunnan virallinen edustaja, joka kuljetti Paavalin tärkeimmän kirjeen Roomaan.

• Junia (apostoli): Paavali tervehtii Juniaa ja Andronikusta sanoen heidän olevan "arvossa pidettyjä apostolien joukossa" (Room. 16:7). Junia oli siis nainen, jota pidettiin apostolina – kirkon korkeimmassa virassa. (Myöhempi kirkko muutti tekstikopioissa nimen miesten nimeksi "Junias", koska naisapostoli ei sopinut heidän maailmankuvaansa, mutta tekstikritiikki on osoittanut alkuperäisen nimen olleen naisen nimi).

• Prisca (Priscilla): Toimi miehensä Aquilan kanssa itsenäisenä lähetystyöntekijänä ja kotikirkon johtajana. Paavali mainitsee Priscan usein ennen miestään, mikä viittaa Priscan aktiivisempaan tai johtavampaan rooliin (esim. Room. 16:3).

Historioitsijat korostavat, että koska varhaiskristillinen liike toimi yksityiskodeissa (kotikirkoissa) eikä julkisissa temppeleissä, naisilla oli luonnollinen johtajuusasema. Antiikin yhteiskunnassa nainen johti kodin sisäistä elämää ja taloutta, ja kun kirkko kokoontui kodissa, naisen arvovalta siirtyi suoraan seurakunnan johtajuudeksi.


3. Institutionalisoituminen: Naiset hiljennetään (n. vuodesta 80 eteenpäin)

Kun liike kasvoi, aikaa kului eikä maailmanloppu tullutkaan, varhaiskristillisyys joutui sopeutumaan ympäröivään kreikkalais-roomalaiseen yhteiskuntaan säilyttääkseen maineensa ja selviytyäkseen. Tämä johti institutionalisoitumiseen, jonka myötä naisten asema romuttui.

Tämä muutos näkyy suoraan Uuden testamentin nuoremmissa teksteissä, joita kutsutaan Pastoraalikirjeiksi (1. ja 2. kirje Timoteukselle, kirje Titukselle). Nämä eivät ole Paavalin kirjoittamia, vaan ne on kirjoitettu myöhemmin (n. 80–120 jKr.) Paavalin nimissä.

• Hiljentämiskäsky: Ensimmäisessä Timoteuskirjeessä (2:11–12) sanotaan suoraan: "Opetusta nainen ei saa antaa, eikä hän saa hallita miestä; hänen on elettävä hiljaisuudessa."

• Syy muutokseen: Liike pyrki osoittamaan Rooman viranomaisille ja naapureille olevansa kunnollinen, järjestelmällinen ja roomalaisia perhearvoja kunnioittava uskonto, ei mikään radikaali ja kumouksellinen lahko. Naisten johtajuus koettiin yhteiskunnallisena skandaalina, joten se lakkautettiin.

Yhteenveto historiallisesta kehityksestä

Jeesus-liike (n. 30–50)
Karismaattinen, radikaali ja tasa-arvoinen vaellusliike. Naiset opetuslapsina ja tukijoina. Varhaiset evankeliumitraditiot (Markus, Luukas)

Paavalilainen vaihe (n. 50–70)
Korkea. Naiset toimivat kotikirkkojen johtajina, diakoneina, lähetystyöntekijöinä ja apostoleina. Paavalin aidot kirjeet (esim. Roomalaiskirje 16)

Vakiintumisvaihe (n. 80–150) Voimakas taantuminen. Liike omaksuu ympäröivän patriarkaalisen yhteiskunnan normit. Naiset siirretään sivuun johtot
62243
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 62

Vanhimmat

On myös hyvä huomata, kun puhutaan että Jeesus valitsi 12 pääseuraajansa joukkoon vain miehiä, että nämä teksti ovat myöhemmin kirjoitettuja ja niissä on voitu tarkoitushakuisesti esittää asia kuten on haluttu.

Lisää Geminin tekstiä:

... moderni radikaali tekstikritiikki kysyy juuri tätä samaa kysymystä: onko mahdollista, että evankeliumien kirjoittajat yksinkertaisesti vaikuttivat siihen, keitä meille esitellään virallisina opetuslapsina?
. . .

Tutkimus paljastaa kaksi vahvaa historiallista viitettä siitä, että naisten roolia Jeesuksen valitsemien ydinjoukossa häivytettiin tietoisesti:

1. "Kahdentoista joukko" vs. todellinen opetuslasten piiri

Evankeliumeissa esiintyy käsite "ne kaksitoista" (miespuoliset apostolit). Historioitsijat kuitenkin huomauttavat, että Jeesuksen ympärillä oli paljon laajempi opetuslasten rinki, johon kuului alusta asti naisia.

• Esimerkiksi Luukkaan evankeliumissa (8:1–3) mainitaan naisia, jotka kulkivat Jeesuksen mukana kaupungista toiseen aivan kuten ne kaksitoistakin.

• Kun Jeesus kuoli, evankeliumit myöntävät, että miehet pakenivat ja menivät piiloon, mutta naiset seurasivat häntä ristille ja haudalle saakka.

• Historiantutkijat kysyvät: Jos naiset olivat ainoat, jotka pysyivät Jeesuksen mukana loppuun asti ja todistivat ylösnousemuksen, eikö heidän asemansa todellisessa Jeesus-liikkeessä ollut vähintään yhtä keskeinen (tai keskeisempi) kuin paenneiden miesten? Silti tekstien virallisissa listoissa heidät erotetaan "varsinaisista opetuslapsista".


2. Sukupuoli määritti tekstien painoarvon antiikissa

Kun evankeliumeja kirjoitettiin (n. vuosina 70–100 jKr.), ne kirjoitettiin maailmassa, jossa naisen sanaa tai todistusta ei pidetty juridisesti eikä yhteiskunnallisesti minkään arvoisena.

• Jos varhaiset kristityt olisivat alkaneet levittää uutta uskontoaan kreikkalais-roomalaisessa maailmassa argumentilla "tämän liikkeen viralliset perustajat ja pääjohtajat ovat naisia", uskonto olisi naurettu ulos saman tien.

• Se olisi nähty pelkkänä laittomana naisten taikauskona (superstitio).

• Siksi evankeliumien kirjoittajilla oli valtava sosiaalinen ja strateginen paine korostaa nimenomaan miespuolisia opetuslapsia liikkeen virallisina kasvoina, vaikka naisilla olisi ollut käytännössä kuinka suuri rooli tahansa.


3. Gnostilaiset evankeliumit – Vaihtoehtoinen historia

Tämä "vaiennushistoria" käy ilmeiseksi, kun tarkastellaan Uuden testamentin ulkopuolelle jääneitä tekstejä, kuten Marian evankeliumia tai Tuomaan evankeliumia (niin sanotut gnostilaiset tekstit toiselta vuosisadalta).

• Näissä teksteissä kuvataan suoraan miesten ja naisten välistä valtakampailua Jeesuksen kuoleman jälkeen.

• Esimerkiksi Marian evankeliumissa Pietari suuttuu ja sanoo: "Puhuiko Jeesus todella salaa naisen kanssa meidän tietämättämme? Pitääkö meidän kaikkien kääntyä ja kuunnella häntä [Mariaa]? Suosiko hän häntä enemmän kuin meitä?"

• Nämä tekstit osoittavat, että varhaiskristillisyydessä oli ryhmittymiä, joiden mukaan Jeesus oli valinnut Magdalan Marian ylimmäksi hengelliseksi johtajaksi, mutta ortodoksinen, miesten johtama kirkkohaara voitti tämän taistelun ja määritteli, mitkä kirjat valitaan Raamattuun.


Yhteenveto

Käsityksesi on täysin perusteltu. Kyse ei välttämättä ollut siitä, että jossain kokouksessa päätettiin salaliitossa "olla puhumatta naisista", vaan siitä, että historiankirjoitus mukautui luonnollisesti ajan patriarkaalisiin vaatimuksiin. Kun tekstejä kirjoitettiin, miesten teot ja nimet nostettiin valokeilaan, ja naisten rooli muutettiin "suopeasti kohdelluiksi avustajiksi" – vaikka he olivat olleet liikkeen ytimessä.

Äänestä

Minulla on myös jostain syntynyt sellainen käsitys, että alkukristittyjen parissa eli ajatus siitä, että Jeesus oli inkarnoitunut jumalan viisaus, se joka sananlaskujen 8:ssa luvussa kuvataan. Tämä Viisaus on feminiini.
Eli jotkut ajattelivat Jeesuksen olleen inkarnoitunut jumalan feminiininen ominaisuus. Tai jopa jumalan tytär tai ehkä vaimo.
Tämäkin on voinut vaikuttaa siihen miksi naiset ovat uskonnosta pitäneet.

Aikanaan sitten tämäkin feminiinen olio siivottiin vastaavan maskuliinen tieltä ja saamme sen vuoksi lukea miten alussa oli sana (logos) ja sana oli jumalan tykönä . . .

On täysin tietoinen valinta ohittaa kreikkalais-roomalaisen maailman vaikutus kristinuskoon. Siitä kyllä puhutaan vaikuttivatko filosofit siihen.

Äänestä

Kristinuskon historiaa, josta ei haluta puhua. Edes vaparit, jotka nime

Äänestä
  • Jotka nimellisesti ovat edistävinään tieteellistä maailmankatsomusta, eivät halua tietää tästä mitään.

    Äänestä

  • Ei tuosta mikään puhumasta estä. Sehän on totta, että mitään nykyisen tapaista kristinuskoa on mahdoton löytää lukemalla vain evankeliumit.

    Samaan tapaanhan nykyistä Disney-kaanonia ei löydä lukemalla Walt Disneyn piirtämän sarjat. Analogia Paavalin ja Carl Barksin välille tulee mieleen.

    Äänestä

  • jori.mantysalo kirjoitti:

    Ei tuosta mikään puhumasta estä. Sehän on totta, että mitään nykyisen tapaista kristinuskoa on mahdoton löytää lukemalla vain evankeliumit.

    Samaan tapaanhan nykyistä Disney-kaanonia ei löydä lukemalla Walt Disneyn piirtämän sarjat. Analogia Paavalin ja Carl Barksin välille tulee mieleen.

    Kirkko ei edusta alkuperäistä kristinuskoa. Kirkot edustavat omia tulkintojaan siitä anakronismilla höystettynä.

    Äänestä

  • Anonyymi00006 kirjoitti:

    Kirkko ei edusta alkuperäistä kristinuskoa. Kirkot edustavat omia tulkintojaan siitä anakronismilla höystettynä.

    Mikä lienee selvää jo kolminaisuusopin perusteella.

    Äänestä

Jsus on tietenkin myyttinen tarina johon liittyy ptolemaiolainen Egypti
ja sen aikaisuus, kun Nooa ja kumppanit ovat vielä sumerilaisen ja muiden
lahja kristinuskolle niin jsus on enemmän jumalasta syntynyt eli
Zeuksen poika -idea jne

Täytyy siis myös muistaa että jsuksen viestiintäpäällikkö eli Paavali on rooman kansalainen = etuluokan ihminen

joka teki vuohennahasta teltto ja vaatteita
https://handwovenmagazine.com/history-hairshirts/

Korintissa ja hänen arviointinsa ovat siis käsityöläisen
mutta hän nautti erikoisasemaa
oli Rooman kansalainen suvun perinnön takia
ja eli Turkissa

ja hän teki elämäntyön vielä Roomassa jsukselle vaalityötä

Roomalaiset ovat jsusmyytin tekijöitä ja tekojen perustana
on näyt ja sisäiset äänet

eivät tunteneet jsusta

Äänestä

Heprealainen vanha testamentti eli tanakh ja pappeus ja rabbius.

Vanhan testamentin pappeus rajasi naiset pois tehtävistä, kuten se rajasi myös suuren osan miehistä. Papin piti kuulua Leevin sukuun ja olla Aaronin miespuolinen suora jälkeläinen eli kohen. Muilla ei ollut asiaa papiksi.
Temppelipapin tehtävät olivat rituaalisia:
• Uhritoimitukset: Pappien tärkein tehtävä oli eläin-, vilja- ja viiniuhrien toimittaminen alttarilla kansan syntien sovittamiseksi ja Jumalan kiittämiseksi.
• Pyhäkön hoito: He vastasivat temppelin puhtaudesta, pyhien esineiden käsittelystä, lampunjalkojen sytyttämisestä ja suitsutuksen polttamisesta.
• Siunaaminen ja puhtaussäädökset: Papit toimivat uskonnollisina ja lääketieteellisinä tarkastajina (esim. spitaalin tunnistaminen) ja lausuivat kansalle Jumalan nimeen asetetun papillisen siunauksen.

Pappi ei siis ensisijaisesti toiminut sielunhoitajana tai saarnaajana, vaan hän oli pyhien rituaalien mekaaninen suorittaja.

Kohen-mies ei saanut mennä naimisiin:
• Eronneen naisen kanssa
• Prostituoidun kanssa
• Raiskatun tai "turmeltuneen" naisen kanssa
• Ylipappi (Kohen Gadol) sai naida ainoastaan koskemattoman neitsyen omasta kansastaan.

Ja tietysti jos tuli jostain syystä epäpuhtaaksi,saattoi joutua hyllytetyksi joksikin aikaa.

Leeviläisten avustajien tehtäviä:
• Musiikki ja liturgia: Leeviläiset toimivat temppelin kuorona ja orkesterina. He vastasivat ylistyslaulusta ja soittivat soittimia (kuten harppuja ja symbaaleja) uhritoimitusten aikana.
• Vartiointi ja turvallisuus: He toimivat temppelialueen portinvartijoina ja vartijoina, jotka varmistivat, ettei kukaan rituaalisesti epäpuhdas tai ulkopuolinen päässyt pyhille alueille.
• Logistiikka ja huolto: Ennen kiinteää temppeliä (ilmestysmajan aikana) leeviläiset purkivat, kantoivat ja pystyttivät pyhäkön. Jerusalemin temppelissä he hoitivat siivouksen, polttopuiden ja veden kantamisen sekä huolehtivat temppelin varastoista ja taloudesta.
• Pappien avustaminen: He valmistelivat uhrieläimet ja viljauhrisäädökset valmiiksi varsinaisille papeille (kohanim), jotka suorittivat itse alttarirituaalin.

Huomattakoon, että tässäkin oli omat vaatimuksensa.
Piti olla 25/30-50 -vuotiaita. Alttarille ei saanut astua, jos oli
• Sokeus tai kuuroys
• Ontuminen tai vaurioitunut raaja
• Liian pitkä tai epämuodostunut ruumiinosa (esim. ylimääräinen sormi tai varvas)
• Kyttyräselkäisyys tai kääpiökasvuisuus
• Silmävika tai krooninen ihosairaus
• Kastrointi tai kivesvaurio


Voisi kaiketi siis oikeastaan sanoa ettei temppelin papin tehtävä ollut sielunhoidollinen eikä rabbimainen. Hän oli ikään kuin temppeliteknikko.

Jeesuksen aikaan temppelissä säilytettiin myös velkakirjoja. Koska temppelit olivat turvallisia paikkoja, ne toimivat paitsi uskonnolisina keskuksina,myös valtionpankkina ja verovirastona. Mikä tietysti antoi valtaa ja vaurautta ainakin ylipapeille.
Vuonna 66 kapinallisten yksi tavoitteista olikin hyökätä temppelöiin ja polttaa velkakirjat.

Äänestä
  • Rabbien kohdalla tilanne on sitten toinen. Vanmhassa testamenttissa ei ole määräystä joka ilmoittaisi ettei nainen voi toimia yhteisön korkeimpina johtajina ja opettajina. Sellaisen asenteet tulevat jostain suullisen lain ja ehkä perinteiden puolelta. Tanakista löytynevät ainakin sellaiset naiset kuin Debora, joka jakoi oikeutta ja opetti kansaa sekä profeetta Hulda.

    Koska karaitejuutalaiset eivät hyväksy suullista lakia, heidän parissaan ei ole uskonnollista estettä naisten toimia opettavassa asemassa. Paitsi kuukautisten aikana. Eikä tällöin voi mennä synagoogaan lainkaan edes naisten puolelle.

    Ortodoksijuutalaisuudessa nainen voi mennä synagoogaan (naisten puolelle), koska he katsovat ettei synagoogaa voi saastuttaa.

    Reformijuutalaiset taas korostavat tooran muuttuvaa tulkintaa eikä heillä ole rajoitetta kuukautisten suhteen eikä naisrabbien.

    Ortodoksijuutalaisuus taas ei naisrabbeja hyväksy.

    Jos nyt verrataan nykyajan kirkon papin tehtävää ja temppelin papin ja rabbien työtä, niin lienee selvää, että kirkonm papin tehtävä muistuttaa huomattavasti enemmän rabbin työtä kuin temppeliteknikon uhrauksineen.
    Kirkon papin ja rabbin päätyönä on ihmisten kohtaaminen, opetus ja yhteisön johtaminen. Kohen-pappi taas ei pitänyt sielunhoitokeskusteluja tai saarnannut sunnuntaisin, vaan teurasti eläimiä ja vahti temppelin puhtautta.
    Kun varhainen kristillisyys itsenäistyi ja kirkot perustettiin niin johtamismalli tuli synagogamaailmasta, siis rabbiinisen juutalaisuuden esivaiheesta.

    Uusi testamentti ei tunne tällaisia kohen-pappeja. Siellä on vanhimmat (presbyteerit) ja kaitsija (episkopokset, piispat).
    Vasta myöhempinä vuosisatoina kirkko alkoi ottaa sanastoa ja vertauskuvia vt:n temppelipappeudesta.

    Näin ollen jo tämänkin perusteella voidaan todeta ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa, jonka perusteella naispappeus voitaisiin kieltää.

    Äänestä

  • Anonyymi00007 kirjoitti:

    Rabbien kohdalla tilanne on sitten toinen. Vanmhassa testamenttissa ei ole määräystä joka ilmoittaisi ettei nainen voi toimia yhteisön korkeimpina johtajina ja opettajina. Sellaisen asenteet tulevat jostain suullisen lain ja ehkä perinteiden puolelta. Tanakista löytynevät ainakin sellaiset naiset kuin Debora, joka jakoi oikeutta ja opetti kansaa sekä profeetta Hulda.

    Koska karaitejuutalaiset eivät hyväksy suullista lakia, heidän parissaan ei ole uskonnollista estettä naisten toimia opettavassa asemassa. Paitsi kuukautisten aikana. Eikä tällöin voi mennä synagoogaan lainkaan edes naisten puolelle.

    Ortodoksijuutalaisuudessa nainen voi mennä synagoogaan (naisten puolelle), koska he katsovat ettei synagoogaa voi saastuttaa.

    Reformijuutalaiset taas korostavat tooran muuttuvaa tulkintaa eikä heillä ole rajoitetta kuukautisten suhteen eikä naisrabbien.

    Ortodoksijuutalaisuus taas ei naisrabbeja hyväksy.

    Jos nyt verrataan nykyajan kirkon papin tehtävää ja temppelin papin ja rabbien työtä, niin lienee selvää, että kirkonm papin tehtävä muistuttaa huomattavasti enemmän rabbin työtä kuin temppeliteknikon uhrauksineen.
    Kirkon papin ja rabbin päätyönä on ihmisten kohtaaminen, opetus ja yhteisön johtaminen. Kohen-pappi taas ei pitänyt sielunhoitokeskusteluja tai saarnannut sunnuntaisin, vaan teurasti eläimiä ja vahti temppelin puhtautta.
    Kun varhainen kristillisyys itsenäistyi ja kirkot perustettiin niin johtamismalli tuli synagogamaailmasta, siis rabbiinisen juutalaisuuden esivaiheesta.

    Uusi testamentti ei tunne tällaisia kohen-pappeja. Siellä on vanhimmat (presbyteerit) ja kaitsija (episkopokset, piispat).
    Vasta myöhempinä vuosisatoina kirkko alkoi ottaa sanastoa ja vertauskuvia vt:n temppelipappeudesta.

    Näin ollen jo tämänkin perusteella voidaan todeta ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa, jonka perusteella naispappeus voitaisiin kieltää.

    Eihän rooma tällaisia höpösöjä harjoittanut
    Mitäpä niitä juutalaisvastaisuuksia täällä levitätte

    Raamattu ja kristinusko on rooamalais-kreikkalainen oppi

    joku rabbijuttuko olisi levinnyt koko maapallon uskonnoksi

    Äänestä

  • Anonyymi00010 kirjoitti:

    Eihän rooma tällaisia höpösöjä harjoittanut
    Mitäpä niitä juutalaisvastaisuuksia täällä levitätte

    Raamattu ja kristinusko on rooamalais-kreikkalainen oppi

    joku rabbijuttuko olisi levinnyt koko maapallon uskonnoksi

    Mikä tässä on juutalaisvastaista? Eikä uusi testamentti ollut vuosisatoja antisemitistinen tulkinnaltaan?

    Äänestä

Viemärineuvojien gurulahko levittää juutalaisvastaista pilkkaa luterilaisia
ja katolisia vastaan

Äänestä
  • No ei ole pilkkaa. Ei juutalaisia, ei luterilaisia eikä katolilaisia tämä aloitus. Pysy asiassa.

    Äänestä

1. Kor. 14:34
olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. [KR38]

Ei ole tietoa siitä mihin lakiin Paavali viittaa. Vaikka tähän on yritetty sovittaa syntiinlankeemustakin niin se ei puhu seurakunnasta.
Lisäksi Paavalin yleinen heitto laista saattaa olla epämääräinen, koska häenllä kaiketi oli tapana olla hieman tarkempi lakiin viitatessaan, kertoo mitä laki sanoo ja kuka sanoi. Ja yleensäkin hän kirjoittaa siitä miten kristityt eivät ole lain alaisia.
Mutta ehkä hänellä iski oikosulku eikä millään muistanut mistä oli kyse. Tai sitten halusi Korintin seurakuntaa ohjeistaa joten jotain piti keksiä. Tai sitten ei kirjoittanut tuota lainkaan.
Mielenkiintoista on sekin, että Josefuksella on samantapainen teksti:

”Laki määrää, ettemme avioliittoa solmiessamme saa kiinnittää huomiota myötäjäisiin, emme saa ottaa naista väkisin emmekä suostutella häntä viekkaudella ja petoksella. Laki sanoo, että nainen on kaikessa miestä alempi. Olkoon hän siis alamainen – ei siksi, että häntä nöyryytettäisiin, vaan jotta häntä voitaisiin ohjata; sillä Jumala on antanut vallan miehelle.”

But then, what are our laws about marriage? That law owns no other mixture of sexes but that which nature hath appointed, of a man with his wife: and that this be used only for the procreation of children. But it abhors the mixture of a male with a male. And if any one do that, death is its punishment. It commands us also, when we marry, not to have regard to a portion; nor to take a woman by violence; nor to persuade her deceitfully and knavishly: but to demand her in marriage of him who hath power to dispose of her, and is fit to give her away by the nearness of his kindred. For, says the scripture, A woman is inferior to her husband in all things.26 Let her therefore be obedient to him
https://penelope.uchicago.edu/josephus/apion-2.html

Toki tuokin puhuu avioliitosta. Kyse on myös samanlaisesta yleisestä viittauksesta.

Gemini: "Josefus väittää suoraan: ”sanoo laki”. Silti juutalaisessa laissa (Toorassa) ei lue tuollaista lausetta. Josefus siis käyttää ilmaisua ”laki” laajassa merkityksessä tarkoittaen ”juutalaista elämäntapaa, perinnettä ja yleistä järjestystä”"

Jos siis olisi kyse Paavalin tai jonkun muun vetoaminen juutalaisiin perinteisiin ja tapoihin, niin eihän tuo nyt ihan kristittyjä koske, eikä varsinkaan tänä päivänä. Tämä kytkös on epäilemättä saanut ajattelemaan kohdan olevan myöhempi lisäys.

On myös hyvä huomata, ettei seurakunnan tilaisuus ole avioliitto. Siellä profetoitiin ja niin myös naiset tekivät. Paavali itse asiassa antoi ohjeen siitä miten tulee toimia:

1. kor 11:5
Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu.

Rukoilu ja profetointi on siis täysin sallittua Paavalinkin mukaan.

Ajatteleeko joku ihan oikeasti tänä päivänä, että Paavalin oli tarkoitus vaientaa naiset kokonaan seurakunnassa? Tuntuu kyllä uskomattomalta miesluolaunelmalta. Naisilta puhuminen kielletty kokonaan. Ja edellyttää kyllä selittelyä.

Myöhempää lisäystä tukee sekin, että eri versioissa kaksi tähän liittyvää jaetta ovat olleet eri paikoissa. Jos Paavali olisi ne itse kirjoittanut, ei olisi ollut tarvetta siirrellä niitä paikasta toiseen. Ennemminkin kyse on marginaalissa olleesta huomautuksesta, joka on sitten siirretty tekstin joukkoon.

Tässä on vielä muitakin kohtia, mutta jääkööt.

Äänestä
  • tekoälyhäi rikköapina jauhaasontaansa

    Äänestä

  • Anonyymi00018 kirjoitti:

    tekoälyhäi rikköapina jauhaasontaansa

    Perustelisitko miksi kirjoitus on sontaa.

    Äänestä

  • Anonyymi00017 kirjoitti:

    Perustelisitko miksi kirjoitus on sontaa.

    tekoälyhärik köapinan kiimassa kirjoittamaan hölötystä

    Äänestä

  • Anonyymi00018 kirjoitti:

    tekoälyhärik köapinan kiimassa kirjoittamaan hölötystä

    Tuo on mielipiteesi, ei perustelu. Älä ota enempää.

    Äänestä

  • Jos katsotaan vain vanhan testamentin tekstejä, ottamatta kantaa siihen ovatko niiden henkilöt todellisia, löytyy joitakin naisia joita nimetään profeetaksi tai katsotaan poliittiseksi ja yhteiskunnalliseksi johtajaksi/vaikuttajaksi.

    • Mirjam: 2. Mooseksen kirja 15:20 – ”Silloin naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun...”

    • Debora: Tuomarien kirja 4:4 – ”Israelin tuomarina oli siihen aikaan naisprofeetta Debora, Lappidotin vaimo.”

    • Hulda: 2. Kuninkaiden kirja 22:14 – ”He menivät naisprofeetta Huldan puheille...”

    • Jesajan vaimo: Jesajan kirja 8:3 – ”Minä makasin naisprofeetan kanssa, ja hän tuli raskaaksi...”

    Lisäksi on Hanna, Samuelin äiti, joka perinteessä luetaan yhdeksi VT:n seitsemästä naisprofeetasta.

    Lisäksi suullisen lain puolella profeetoiksi katsotaan Saara (Aabraghamin vaimo) ja Abigail (Daavidin vaimo). Joissain kohdin myös Esteriä pidetään profeetallisena hahmona.

    Poliittisiksi ja yhteiskunnallisiksi johtajiksi katsotaan

    Kuningatar Ester: Persian kuninkaan Kserkseen (Ahasveroksen) juutalainen vaimo.

    Kuningatar Atalja: Juudan valtakunnan ainoa naishallitsija.

    Sifra ja Pua (Egyptin kätilöt): Ensimmäiset nimeltä mainitut kansalaisaktivistit ja johtajat Israelin orjuuden aikana.

    Selofhadin tyttäret: Viisi sisarusta (Mahla, Noa, Hogla, Milka ja Tirsa), jotka astuivat Mooseksen ja kansanjohtajien eteen vaatimaan oikeutta perintömaahan, koska heidän isällään ei ollut poikia.

    Mooseksen kasvatusäitiä ei raamatussa nimetä, mutta suullisen lain puolella ja perinteessä häntä kutsutaan nimellä Bityah/Batya/Basya (jumalan tytär).
    Koska hän uhmasi isänsä (faraon) käskyä ja pelasti Mooseksen, suullinen perinne kertoo hänen saaneen poikkeuksellisen palkinnon: hänen sanotaan olleen yksi niistä harvoista hurskaista, jotka pääsivät paratiisiin (Gan Edeniin) kuolemaa kohtaamatta

    Nämä henkilöt, joita luultavasti ei ollut olemassa, ovat kuitenkin tarinoiden kautta vaikuttaneet moniin ihmisiin.

    Äänestä

Satuja naisvallasta on

Bolshevikit ovat suuria naisten halveksijoita ja törkyjä ja sortajia, mutta myös niiden sepustukset ylistävät naisia ja tasa-arvoa ja tiesmitäsoopaa, esim. leninistisissä julisteissa,

vaikka b ovat hyvin turmiollisia vaikutukseltaan ja tuholsia joka paikassa, missä ovat vallassa, niitä seurataan edelleen esim Valiitossa

Äänestä
  • Niin, no on ne sitten mitä hyvänsä ja tarkoitus mikä hyvänsä niin onhan tuossakin käynnissä jonkinlainen murros. Myös ortodoksijuutalaisuudessa on keskusteltu naisten uskonnollisen johtajuuden rajoista. Maharat-liike vihkii naisia jonkinlaisiksi uskonnollisiksi johtajiksi. Mutta . . .

    Gemini:
    Koska kyseessä on ortodoksijuutalainen liike, maharatit noudattavat perinteistä halahallista tulkintaa julkisesta rukouselämästä. Tämän vuoksi he eivät yleensä johda virallisia miesten tai sekaryhmien rukoushetkiä (eivät toimi shliach tzibur -roolissa) eivätkä lue Tooraa ääneen tilanteissa, joissa se on perinteisesti määrätty vain miesten velvollisuudeksi.

    Kyllähän historiassa on aina ollut naisia, jotka ovat jääneet elämään historiaan, vaikka heitä onkin vähemmän. Kaikki eivät ole satuja.

    Äänestä

  • Anonyymi00024 kirjoitti:

    Niin, no on ne sitten mitä hyvänsä ja tarkoitus mikä hyvänsä niin onhan tuossakin käynnissä jonkinlainen murros. Myös ortodoksijuutalaisuudessa on keskusteltu naisten uskonnollisen johtajuuden rajoista. Maharat-liike vihkii naisia jonkinlaisiksi uskonnollisiksi johtajiksi. Mutta . . .

    Gemini:
    Koska kyseessä on ortodoksijuutalainen liike, maharatit noudattavat perinteistä halahallista tulkintaa julkisesta rukouselämästä. Tämän vuoksi he eivät yleensä johda virallisia miesten tai sekaryhmien rukoushetkiä (eivät toimi shliach tzibur -roolissa) eivätkä lue Tooraa ääneen tilanteissa, joissa se on perinteisesti määrätty vain miesten velvollisuudeksi.

    Kyllähän historiassa on aina ollut naisia, jotka ovat jääneet elämään historiaan, vaikka heitä onkin vähemmän. Kaikki eivät ole satuja.

    Aivokääpäpaviaanin hömppää sontakopioita toinenntoisensa perään tekoälykäpiöstä

    Äänestä

  • Anonyymi00023 kirjoitti:

    Aivokääpäpaviaanin hömppää sontakopioita toinenntoisensa perään tekoälykäpiöstä

    Eikö sinulla ole muuta tekemistä kuin valittaa tämän aloituksen viesteistä? Liity nyt kaikkien niiden muiden joukkoon jotka eivät aloitusta lue.

    Äänestä

Jos vedotaan siihen, että tietyt kohdat Raamatusta ovat myöhempää lisäystä, mistä tiedetään mitkä? Ja, ennenkaikkea, onko käyty läpi kokonaisuudessaan mitä muuta samoilla perusteilla pitää jättää huomiotta? Tässä nimittäin vaikuttaa kovasti siltä, että Raamattua halutaan muokata nimenomaan yhteensopivaksi nykyisten arvojen kanssa.

(Ja kai se pitää taas toistaa: Vapaa-ajattelijat levittävät uskonnoista vapaata maailmankuvaa. Tavoitteen edetessä ei ole enää naispappeja eikä miespappeja kun ei ole pappeja ensinkään.)

Äänestä
  • Kysytpä vaikeita, kun en ole alan ihmisiä. Mutta käsittääkseni yksi mitä katsotaan on se, jos tekstiä ei ole vanhimmissa käsikirjoituksissa ja se pompahtaa myöhemmin esiin. Näitä on esim.

    Markuksen pitkä loppu

    1. Joh. 5:7–8, ns. Comma Johanneum

    Kertomus avionrikkojanaisesta (Joh. 7:53–8:11)

    Doksologia eli Isä meidän -ruouksen loppuylistys (Matt. 6:13)

    Tekstikritiikissä katsotaan myös kirjoittajan tyyliä ja sitä miten se vastaa jotain aikakautta.
    Esim Danielin kirja on tällainen. Siinä on kreikkalaisia lainasanoja, aramea myöhäistä, persialaisia hallintotermejä.

    Kääntäjät toisaalta kyllä voivat siloitella tekstiä kuten se, että ihmisten uskottiin ajattelevan sydämellään ja syvimpien tunteiden tai ajatusten kumpuavan sisälmyksistä tai munuaisista.

    Raamattu kyllä pitäisi päivittää nykyaikaan, mutta sitä tuskin tapahtuu.

    1Äänestä

  • Anonyymi00028 kirjoitti:

    Kysytpä vaikeita, kun en ole alan ihmisiä. Mutta käsittääkseni yksi mitä katsotaan on se, jos tekstiä ei ole vanhimmissa käsikirjoituksissa ja se pompahtaa myöhemmin esiin. Näitä on esim.

    Markuksen pitkä loppu

    1. Joh. 5:7–8, ns. Comma Johanneum

    Kertomus avionrikkojanaisesta (Joh. 7:53–8:11)

    Doksologia eli Isä meidän -ruouksen loppuylistys (Matt. 6:13)

    Tekstikritiikissä katsotaan myös kirjoittajan tyyliä ja sitä miten se vastaa jotain aikakautta.
    Esim Danielin kirja on tällainen. Siinä on kreikkalaisia lainasanoja, aramea myöhäistä, persialaisia hallintotermejä.

    Kääntäjät toisaalta kyllä voivat siloitella tekstiä kuten se, että ihmisten uskottiin ajattelevan sydämellään ja syvimpien tunteiden tai ajatusten kumpuavan sisälmyksistä tai munuaisista.

    Raamattu kyllä pitäisi päivittää nykyaikaan, mutta sitä tuskin tapahtuu.

    Kopioperseilev älytekokääpiö häiriköi kuin mielipuolen pitääkin

    Äänestä

  • Anonyymi00023 kirjoitti:

    Kopioperseilev älytekokääpiö häiriköi kuin mielipuolen pitääkin

    Yritätkö mielistellä vapareita.

    Äänestä

  • Anonyymi00028 kirjoitti:

    Yritätkö mielistellä vapareita.

    Eisesiitä johdu

    vaan tämä palsta on ilmiselvästi älykkö Mäntysalon luomus eikä hän käytä tekoälysontaa postaukseen kuten tekoälykäpiöt

    Normaalisti luen vain suljettuja sijoituspalstoja joissa tekoälypska takapeilinä on kielletty ja vain katselu etulasin suuntaan sallittu

    Äänestä

  • Anonyymi00032 kirjoitti:

    Eisesiitä johdu

    vaan tämä palsta on ilmiselvästi älykkö Mäntysalon luomus eikä hän käytä tekoälysontaa postaukseen kuten tekoälykäpiöt

    Normaalisti luen vain suljettuja sijoituspalstoja joissa tekoälypska takapeilinä on kielletty ja vain katselu etulasin suuntaan sallittu

    Aon aikamoinen yleistys, jos heittää että kaikki on tekoälysontaa. Onko mieleesi tullut sellainen mahdollisuus, että tarkistaisit vaikka jotain noista ja nostaisit sen sitten esiin.
    Onko mieleesi tullut sellainen mahdollisuus, että joku on voinut lukea noista asioista ja pääsee vähemmällä kun ei tarvitse kaikkea kirjoittaa itse.
    Joukossa voi toki olla virheitä, siitä vaan sitten niitä osoittamaan.
    Muuten juttusi on typerää pseudokritiikkiä.

    Äänestä

  • Anonyymi00022 kirjoitti:

    Aon aikamoinen yleistys, jos heittää että kaikki on tekoälysontaa. Onko mieleesi tullut sellainen mahdollisuus, että tarkistaisit vaikka jotain noista ja nostaisit sen sitten esiin.
    Onko mieleesi tullut sellainen mahdollisuus, että joku on voinut lukea noista asioista ja pääsee vähemmällä kun ei tarvitse kaikkea kirjoittaa itse.
    Joukossa voi toki olla virheitä, siitä vaan sitten niitä osoittamaan.
    Muuten juttusi on typerää pseudokritiikkiä.

    Työnäpä pskanpuhelässysi sinne mistä tulitkin häiriköimään tekosönkkökeskuseske lullasi

    Äänestä

Ei roomalaisella Paavalilla mitään valtaa Roomassa ollut, se oli häiriköivä duunari, joka teloitettiin

Ei sen juttuja siellä kukaan lukenut eikä niitä missään julkaistu

eikä tämän palstan tekoälykääpiön juttujakaan kukaan lue

Kristityt arvot nousivat pintaan vasta kun roomalaisten sisäpoliittinen tilanne salli ideologian noin 300 vuotta Paavalin jälkeen

Rooma oli suurvalta se keksi kristinuskon kuten Englanti demokratian ja ne levisivät luojan kiitoa

Äänestä

Paavali oli vain käännynäin ja ihminen.Hyvä että kääntyi.

Äänestä

Aivan. Uskon että Via Appialla jossain luolissa kavereineen piilotelleen roomalaisen työmiehen Paavalin julkaisematonta kirjeenvaihtoa otettiin

300 vuotta myöhemmin täydennykseksi Rooman hallintokirjaan raamattu Turkki-Juudea-Samaria-Egypti alueen tiivistämiseksi hallinnollisesti

Epäilemättä P uskoi Jeesuksen olleen olemassa ja sai näkyjä. Myös Roomaa johdettiin näkyjen perusteella kun P kirjoitukset julkaistiin noin 330

Äänestä

Neitsyt maria oli säätänyt itseään joosepille ja jumala meni kehumaan sille kuinka saa synnyttää sen lapsen

Äänestä

Kyllä, mutta tämä Uusi testamentti on kopio monta sataa vuotta vanhemman kreikkalaisen idean toteutuksesta, jossa johtajat ovat Zeuksen poikia

Tärkeää roomalaisille oli vuonna 330 raamatun tekohetkellä, että siellä ei moitita keisaria eikä Roomaa joten se sopi täsmälleen valtion oppikirjaksi
kouluttamattomalle rahvaalle

Onneksi meille luterilaisille (katolisille) kävi näin hienosti

Äänestä
  • Tärkeää oli edityää Rooma suotuisasti, jottei joutunut hankaluuksiin, olihan uskonnon perustaja teloitettu kapinallisena.
    Ei taida olla todisteita siitä, että kristinusko olisi Rooman lanseeraus.

    Äänestä

Sensuroitu-teoksessa mainitaan tuo 1. Kor. 14:34-35.

34 olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo.
35 Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.

Tämä tulee esiin tekstin siirtoja käsittelevässä osiossa. Kuten tiedetään, niin suuri osa nykyisistä laitoksista omaa tekstin juurikin noissa kohdin, mutta ns. läntitissä käsikirjoituksissa, eli erityisesti Rooman valtakunnan länsiosissa vaikuttaneiden kirkkoisien teksteissä jakeet sijaisevat vasta luvun lopussa.
Kirjoittajien mukaan tekstijaksojen siirtely kertoo usein siitä, ettei kyseinen tekstijakso kuulunut alkujaan tekstiin.
Lisäksi jakeet ovat irrallisen oloisia. Näin ollen on ehdotettu jakeiden olleen aluperin marginaalissa, josta niitä on sitten siirretty tekstin joukkoon.

Tekstikritiikki tuntuu olevan salapoliisityötä.

Äänestä
  • Painuhan taas rotankoloosi kopioapina lässyämästä turhapskatekoälyäsi

    Äänestä

  • Vielä lisää tästä samaisesta Korinttilaiskirjeen kohdasta:


    1. Läntinen tekstityyppi ja ”vaeltavat jakeet” (Myöhempi lisäys)

    Uuden testamentin käsikirjoitushistoria paljastaa, että jakeet 34–35 eivät ole olleet kaikille kirjureille itsestäänselvyys:

    • Läntiset käsikirjoitukset: Niin sanotussa läntisessä tekstiperinteessä (esim. 500-luvun Codex Claromontanus) nämä jakeet on siirretty kokonaan pois paikaltaan luvun loppuun (jakeen 40 jälkeen).

    • Codex Vaticanus (aleksandrialainen tekstityyppi): Vaikka jakeet ovat tässä 300-luvun pääkäsikirjoituksessa omalla tutulla paikallaan, sen marginaaliin on merkitty kaksi pistettä (umlaut). Se oli kirjurin tapa osoittaa, että hän tiesi kohdassa olevan tekstivaihtoehdon tai epävarmuutta.

    • Johtopäätös: Monet tutkijat (kuten Bart Ehrman) argumentoivat, että jakeet olivat alun perin varhaisen lukijan tekemä reunahuomautus (glossi) ajalta, jolloin seurakuntien virkarakenne alkoi institutionalisoitua ja naisten roolia rajoitettiin (vrt. pastoraalikirjeet). Myöhemmät kopioijat sijoittivat marginaalitekstin itse päätekstiin – kuka mihinkin kohtaan. Jos jakeet poistetaan, Paavalin argumentti profetoimisesta (jae 33 ja 36) jatkuu täysin katkeamattomana ja loogisena.


    2. Raportointi- ja kumoamisteoria (Korinttilaisten oma sitaatti)

    Toinen vahva teoria katsoo, että jakeet ovat Paavalin kirjoittamia, mutta ne eivät ole hänen oma mielipiteensä, vaan suora lainaus Korintin seurakunnan hänelle lähettämästä kirjeestä. Antiikin kreikassa ei tunnettu lainausmerkkejä, jolloin sitaatit upposivat tekstiin.

    Tämän teorian mukaan teksti luetaan näin:

    • Korinttilaisten tiukka vaatimus (jakeet 34–35): ”Naiset olkoot vaiti... niin kuin lakikin sanoo...” (Huom: Vanha testamentti ei tunne tällaista lakia, joten kyseessä oli todennäköisesti korinttilaisten oma kulttuurinen sääntö).

    • Paavalin ärähtävä vastaus (jae 36): Jae 36 alkaa kreikan kielen tyrmistystä osoittavalla huudahduksella ē (”Että mitä?!” / ”Vai niin?!”). Paavali jatkaa sarkastisesti: ”Teidänkö luotanne Jumalan sana on lähtöisin? Tai onko se tullut ainoastaan teidän luoksenne?”

    • Johtopäätös: Paavali ei käske naisia vaikenemaan, vaan nuhtelee Korintin miehiä siitä, että nämä yrittävät omavaltaisesti hiljentää naiset ja sooloilla vastoin muiden seurakuntien yleistä käytäntöä.

    Molemmat mallit ratkaisevat luvun 11 ja 14 välisen teologisen ristiriidan ja osoittavat, miten valtava merkitys pelkällä käsikirjoitustutkimuksella ja kielen vivahteilla on tekstien ymmärtämiselle!

    Äänestä

Sinne vain tekoälysontaasi rääpimään koloon niin että leuat loksuu älykäpiöllä

Äänestä

Sensuroitu-kirjassa on mainittu Hanna 1. Samuelin kirjasta, joka on lapseton. Teoksessa tuodaan esiin Septuagintan ja masoreettisen tekstin ero.

Gemini:
Tekstikriittisen tutkimuksen mukaan Septuaginta edustaa vanhempaa ja masoreettinen teksti uudempaa, johon on tehty myöhemmin teologisia ja kerronnallisia muokkauksia.

Anneli Aejmelaeus artikkelista Miksi Hannan tarinaa piti muuttaa?: Why was it necessary to change the story of Hannan?
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/0996b0cc-defe-4158-ae52-93e003c79ab4/content

Lapseton Hanna, mies ottaa toisen vaimon, jonka synnytykset lisäävät Hannan tuskaa. Siilonm pyhäkössä Hanna rukoilee lasta epätoivoisesti ja lupaa antaa tämän jumalan palvelijaksi, jos lapsi on poika.

Vuoden kuluttua Hannalla on poikalapsi ja perhe lähdössä vuotuisellepyhiinvaellukselle. Hanna ilmoittaa ettei lähde ja kertoo antavansa pojan jäädä pyhäkköön vieroituksen jälkeen.

1. Sam 1:22-23

Masoreettinen teksti (heprea)

22 Ja Hanna ei lähtenyt vaan sanoi miehelleen:
”Kunnes poika on vieroitettu ja minä
vien hänet, ja hän tulee Herran eteen ja jää sinne ikuisesti.
23 Ja Elkana hänen miehensä sanoi hänelle: ”Tee minkä
näet hyväksi, jää kunnes vieroitat hänet.
Mutta Herra pitäköön voimassa sanansa.

Septuaginta (kreikka)

22 Ja Hanna ei lähtenyt hänen kanssaan, sillä
hän sanoi miehelleen: ”Kunnes poika lähtee
mukaan, kun vieroitan hänet, ja hän tulee Herran
eteen ja jää sinne ikuisesti.
23 Ja Elkana hänen miehensä sanoi
hänelle: ”Tee minkä näet hyväksi, jää
kunnes vieroitat hänet. Mutta Herra pitäköön voimassa sen,
mikä on tullut ulos suustasi.”

Qumranin fragmentti (heprea)

[…] miehelleen:
”Kunnes [poika lähtee mukaan, kun
vieroitan hänet, ja hän tulee] Herran
eteen ja jää [Herran eteen ja jää sinne
ikuisesti ja minä] annan hänet nasiiriksi ikuisesti, kaikiksi
[elämänsä] päiviksi.
[…] ”Tee minkä näet hyväksi, jää kunnes
[vieroitat hänet. Mutta Herra pitäköön voimassa] sen, mikä on
tullut ulos suustasi.”

Merkittävin ero nähdään Elkanan toivomuksessa:
”Herra pitäköön voimassa (joko:) sanansa
(tai: sen, mikä on tullut ulos suustasi)!”

Katsotaan, että viittaus Herran sanaan on tässä yllättävä, koska kertomuksessa ei tällaista ollut ja myöhemmin Samuelille ja muille profeetoille yleensä tulee "Herran sana".

”mikä on tullut ulos suusta(si)” tarkoittaa taas lupausta.
Aviomies tai isä voi peruuttaa naisen lupauksen, muuten se pysyy voimassa.

Tekstiä on siis muutettu niin, että Hannan lupaus on poistettu.

Jakeen 11 perusteella näyttää siltä, että Hanna on antanut poikansa puolesta koko elämän mittaisen nasiirilupauksen. Tässäkin on eroja, masoreettinen teksti näyttää osittain ohittaneen asian.

Jakeessa 9 Hanna nousee pöydästä aterioinnin jälkeen.
Masoreettinen teksti mainitsee "syömisen ja juomisen jälkeen", mutta Septuaginta "kun he olivat syöneet". Mahdollisesti masoreettinen teksti selittää miksi pappi luuli Hannaa humalaiseksi.
Lisäksi Septuaginta kertoo hänen "asettuneen Herran eteen". Myöskin papin moitteet Hannalle "Mene pois Herran edestä" puuttuvat masoreettisesta tekstistä.
Septuaginta kertoo myös, että "Herra kuuli Hannaa", mikä puuttuu masoreettisesta tekstistä.

Muutokset näyttävät viittaavan Hannan rooliin vähättelyyn ja lupauksen mitätöintiin. Haluttiin osoittaa ettei jumala voi olla myötämielinen naisen lupaukselle.

Kirjoittaja arvioi, että yksi motiivi muutoksiin on naisen asema ajanlaskun vaihteen juutalaisuudessa. Temppelissä oli alueita, joihin naisilla ei ollut asiaa. Näin Herran edessä rukoilun ei haluttu antaa näkemystä, että Hanna olisi ollut paikalla, joka ei ollut naisille sallittu.
Rabbit mahdollisesti myöhemmin katsoivat, ettei äiti voi syntymättömän lapsen puolesta antaa nasiirilupausta. Ja tekstin muokkaajat tulkitsivat samoin, joten Hannan lupausta ei voinut pitää pätevänä.

Siilon temppeli oli ilmeisesti erilainen kuin Toinen temppeli ja säädökset erilaisia.

Äänestä
  • et edes osaa ääntää nimeä aejmelaeus
    vaitka melotkin sontaasi tekoälyllä täällähäirikkönä kuinpikkuhassu

    Äänestä

Apostolia Junia

Tämä mainitaan myös teoksessa Sensuroitu, kuten monessa muussakin teoksessa varmasti. Viittaan tässä nyt kuitenkin Helsingin yliopiston suomenkieliseen graduun "APOSTOLI JUNIA - MAHDOTONTAKO? "

https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/32767219-9698-4e0b-be1b-fad424613309/content

"Terveisiä Andronikokselle ja Junialle, heimolaisilleni ja vankitovereilleni, jotka ovat arvossapidettyjä apostolien joukossa ja ovat olleet Kristuksessa jo ennen minua" [Room. 16:7]

Sisällysluettolosta on pääteltävissä, että tulkinta nimestä on vaihdellut:
2 Tulkintahistoriallinen katsaus
2.1 Naispuolinen apostoli (0-1200-luku)
2.2 Miespuoliseksi apostoliksi (1200-luvun lopulta 1700-luvun loppuun)
2.3 Sukupuolenvaihdos kreikaksi (1800-luvulta 1960-luvun loppuun)
2.4 Faktoihin perehtyminen uudestaan (1970-luvulta nykypäivään)

Päätelmissä kirjoittaja toteaa, että nyt kun konsensus alkaa palata siihen, että kyseessä on naispuolinen apostoli, niin muutama soraääni on esittänyt ettei hän nyt ainakaan apostoli sitten ollut.

Ehdotus, jossa nimi olisi Junias:
- nimi ei esiinnyt yhdessäkään tunnetussa kreikan- tai latinankielisesä tekstissä.

Korkomerkityissä käsikirjoituksissa on feminiinin eli naisen nimen osoittava korkomerkintä.
"Tähän päivään mennessä ei ole löydetty ainoatakaan kreikankielistä UT:n käsikirjoitusta, jossa nimi olisi maskuliinisen nimen muodossa Ἰουνια̃ν" [sivu 24]

Entä apostolius?

Teksti selvästikin ymmärretään niin, että kyseessä ovat apostolit, mikä lienee aiheuttanut pakonomaista tulkintaa siihen suuntaan ettei Junia olisikaan nainen. Mikä taas tarkoittaa, että Junia on merkittävä/arvostettu apostolien ryhmän jäsen, ei vain apostolien tuntema.

Kirkkoisien näkemykset

Kirjoittajan mukaan kirkkoisät pitivät Andronikoksen kumppania naisena. Mistä he ovat eri mieltä, on onko kyseessä Julia vai Junia.
Kirkkoisille näyttää olleen selvää, että oli muitakin apostoleita kuin 12. He pitävät myös Paavalia apostolina.

Gradussa on runsaasti kielioppia, ja tietoa asiaan liittyen, joten kannattaa sitä vilkaista.

Kirjoittaja nostaa vielä esiin kysymyksen siitä, miksi nämä kaksi olivat Paavalin mielestä merkittäviä apostoleja? Andronikos ja Junia olivat Paavalin mukaan kääntyneet kristityiksi jo ennen häntä, joten nämä olivat ilmeisesti hyvin varhaisia Jeesuksen seuraajia.

Paavalin mukaan apostoli oli henkilö, joka lähetystyöntekijänä oli myös ylösnousseen Jeesuksen lähettämä ja valtuuttama.

Äänestä

teko älyelä imelänä varmaan osaat akas kolhoosi kopioapinan raivolla lässyttelemästä turhahömp pääsi puhki

Äänestä

Sensuroitu-teoksessa kerrotaan, että aidoissa Paavalin kirjeissä ei juuri ole naista varsinaisesti alistavia kohtia. Aiemmin mainitut korinttilaiskirjeen kohdat, joita voidaan hyvällä syyllä pitää myöhempänä lisäyksenä ja 1 Kor. 11, jossa Paavali toteaa, että mies on vaimon pää ja vaimon tulee rukoilla ja profetoida pää peitettynä.

Äänestä
  • ei ole mitään alkukristillyyttä jonka teloitettu roomalainen duunari
    olisi luonut pölpötyksillään joita ei misään julkaistu
    ennen kuin noin 300 vuotta hänen teloituksensa jälkeen
    ja kuka sellaisia oikeasti olisi Rooman valtakunnassa noudattanut
    hihaan puhuneen luolassa Via Appialla pakoilleen ukkelin pöpötyksiä
    joita ei julkaistu missään

    Äänestä

  • Anonyymi00048 kirjoitti:

    ei ole mitään alkukristillyyttä jonka teloitettu roomalainen duunari
    olisi luonut pölpötyksillään joita ei misään julkaistu
    ennen kuin noin 300 vuotta hänen teloituksensa jälkeen
    ja kuka sellaisia oikeasti olisi Rooman valtakunnassa noudattanut
    hihaan puhuneen luolassa Via Appialla pakoilleen ukkelin pöpötyksiä
    joita ei julkaistu missään

    Mihin perustat tuollaisen väitteen? Ettei olisi ollut mitään tekstejä ennen kuin 300-luvulla?

    Äänestä

  • Anonyymi00047 kirjoitti:

    Mihin perustat tuollaisen väitteen? Ettei olisi ollut mitään tekstejä ennen kuin 300-luvulla?

    äläkuule hömppäukko tekoälykäpiö yritä selittää häiriköintiäsi täällä sallituksi että Roomassa oli kristittyjen puuhia kun roomalaiset puhuivat latinaa eikä jonkun roomalainen duunari
    P kirjoituksia kukaan koonnut tai lukenut tai kiinnostunut
    eikä julkaissut kuten täällä häiriköpellen
    pöpötyksiä palstalla moinen soopa

    Äänestä

  • Anonyymi00051 kirjoitti:

    äläkuule hömppäukko tekoälykäpiö yritä selittää häiriköintiäsi täällä sallituksi että Roomassa oli kristittyjen puuhia kun roomalaiset puhuivat latinaa eikä jonkun roomalainen duunari
    P kirjoituksia kukaan koonnut tai lukenut tai kiinnostunut
    eikä julkaissut kuten täällä häiriköpellen
    pöpötyksiä palstalla moinen soopa

    No kylläpä on erinomaisesti perusteltu näkemys. Kukapa tuollaista voisi vastustaa, paitsi jos aivopesty eikä ymmärrä mistään mitään.

    Äänestä

tekoälypskan levittämistä pitää välttää kopioapinan raivolla lässyttelemästä turhahömp pääsi puhki

Äänestä

Paavalin suosittelukirjeestä
Room. 16:1 -2

1 Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija.
2 Ottakaa hänet vastaan Herran palvelijana niin kuin pyhille sopii ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä. Onhan hän itsekin ollut tukena monille, myös minulle. [KR92]

Tekstissä Foibesta käytetään sanaa diakonos, jota Paavali käyttää myös itsestään ja muista keskeisistä työtovereistaan. Tästä taas voidaan päätellä Foibella olleen arvostettu ja vastuullinen juhtajuusasema Kenkrean seurakunnassa.

Sanaa diakonos käytetään sekä miehistä, että naisista, joten ei ollut alkujaan diakoneita ja diakonissoja.

1. Kor 3:5 Paavali kertoo sekä hänen, että Apolloksen olevan palvelijoita (diakonoi).

2. kor 3:6 Paavali toteaa jumalan tehneen hänestä ja työtovereistaan palvelijoita (diakonous)

Aidoissa kirjeissä sana tarkoittaa ensisijaisesti evankeliumin sanansaattajaa, lähettilästä ja jumalanvaltuuttamaa työntekijää.
Antiikin aikana kirjeen tuoja oli lähettäjän henkilökohtainen edustaja, joten todennäköisesti Foibe luki ja selitti kirjeen seurakunnalle.

Jakeessa 2 Foibea kuvataan sanalla prostatis (f.), joka tarkoittaa suojelijaa, tukijaa tai mesenaattia. Antiikissa tällä usein viitattiin varakkaaseen ja vaikutusvaltaiseen henkilöön, joka tuki yhteisöä taloudellisesti ja tarjosi sille turvaa.
Foibe lienee ainoa henkilö uudessa testamentissa josta sanaa käytetään. Paavalin tarkoitus lienee ollut rinnastaa nainen miespuolisiin prostates-suojelioihin.

Äänestä
  • tuollaista pskaaei ollut julkaistuna missään rooman valtakunnassa
    jossa käyttökieli oli latina eikä mikään kustantaja suostunut julkaisemaan
    roomalaisen duunari ja myöhemmin teloitetun luolissa asuneen ukkelin
    raaputuksia eli niistä ei kukaan ollut edes kuullut joita täällä teko älypönttöilyä levittä vähä rikko heittää huulta aamusta litaan

    Äänestä

Karpon hommia. EI okein kanata yrittää häiriköidä tekoälykäpiöisellä potaskalla eli gallian karpo naatilla päin pläsiä jskaapauhaten

Äänestä

Kristinusko on paras ja ainoa oikea usko ja todella tämä maailma olisi hyvä elää jos ihmiset olisivat elävässä uskossa Jeesukseen Kristukseen, mutta mutta...ei ole ja ihminen helposti seuraa lihan ääntä mielummin kuin sitä joka ohjaa oikealle hyvälle tielle ja kestävälle sellaiselle.
Kohta kaikki muuttuu lopullisesti.
Kaikki ihan kaikki.

Äänestä

Laitan tähän väliin linkin Helsingin yliopiston sivuillakin julkaistuun teokseen Jeesus-liikkeestä kristinuskoksi, Risto Uro, 1995

Kirjoittaja toteaa: "Perhe oli patriarkaalinen klaani, joka oli useimmille tärkein taloudellinen yksikkö ja johon kuuluminen oli ihmisen identiteetin ja eloonjäämisen kannalta välttämätöntä."

Mutta toteaa sitten Jeesuksen asettuneen tätä vastaan luomalla perheitä, jotka eivät perustuneet verisiteeseen.

Ja sitten suoraa sitaattia:
"Patriarkaalisten arvojen kritiikkiin liittyi todennäköisesti
naisten poikkeuksellisen näkyvä asema Jeesus-liikkeessä.
Naisten esiintymistä Jeesuksen hautaukseen ja tyhjästä haudasta kertovissa traditioissa on vaikea selittää muuten kuin siten, että Jeesuksen lähimpien oppilaiden joukossa todella oli naisia "

"Näin ollen naisten rooli opettajina ja apostoleina Paavalin seurakunnissa heijastaa samanlaista poikkeuksellista käytäntöä."

Paavali taas toteaa ettei kristuksessa ole miestä eikä naista vaan kaikki ovat kristuksessa yksi.

Sitten kirjoittaja toteaa tämän kaiken päteneen kuitenkin vain seurakunnan sisällä, ulkoiseen yhteiskuntaan he eivät voineet tai pyrkineet vaikuttamaan.
Ristiriita sisäisen ja ulkoisen yhteisön välillä aiheutti jännitteitä. Esim lihan hankkiminen toreilta saattoi loukata joidenkin kristittyjen omaatuntoa.

Paavali ei ehkä ollut feministi, mutta hänen jälkeensä ulkopuolisen yhteiskunnan paineet vaikuttivat mm. naisen asemaan, mikä näkyy deuteropaavalilaisissa teoksissa.

[teoksen varsinaisilta sivuilta 64-67, suunnilleen]

Äänestä

laitan tähän jauhot suuhun laiskalle tekoälyhäirikköpellelle
joka kopioipskaansa tänne ja luulee että joku sellaiseen vastaa
tai lukee mutta edellyttää ilman muuta laittamaan jauhot suuhun sille

eikä missään nimessä mitään miettimistä kopiosonnittamiselle

Äänestä

Jatkan Paavalin suosituskirjeen käsittelyä. Vuorossa Prisca.

Room. 16:
3 Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, työkumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa,
4 jotka minun henkeni puolesta ovat panneet oman kaulansa alttiiksi ja joita en ainoastaan minä kiitä, vaan myös kaikki pakanain seurakunnat,
5 ja seurakunnalle, joka kokoontuu heidän kodissansa. Tervehdys Epainetukselle, rakkaalleni, joka on Aasian ensi hedelmä Kristukselle.
[KR38]

Helsingin yliopiston tiedekunnan

Loistavat sisaret
Foibe, Prisca ja Junia
– Paavalin työtoverit Roomassa
Liisa Lahdelma 2022

https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/4d6bcd4d-af1c-4e21-95e5-e8d59e0335e0/content

tutkielmasta:

Priska ja Akylas mainitaan myös 1. Kor. 16:19. Kuin myös 2. Tim. 4:19.
Pariskunta(?) mainitaan myös Apostolien teoissa.

Kirjoittajan mukaan nimet viittaavaat vapaisiin kansalaisiin, ja mahdollisesti Rooman kansalaisuuteen.

Esitetään myös, että vaikka heitä tekstissä kuvataan avioparina, tutkijat eivät ole pitäneet asiaa itsestään selvänä. Lähetystyötä tehtiin yleensä pareittain. Ja heidät voidaan tulkita myös lähetystyön tiiminä.

On myös huomionarvoista, että Paavali painottaa Priscan sitoutumista työhänsä, ei hänen rooliaan vaimona.
Paavali puhuttelee Priscaa kuten Aquilaakin sanalla synergos, työtoveri. Samaa sanaa hän käyttää myös Timoteuksesta ja Epafrodituksesta, kuten monesta muustakin.
Työtoverit ovat Paavalille henkilöitä, jotka ovat julistaneet evankeliumia eri paikoissa vaivasta välittämättä. Hän ei käytä synergos-sanaa kuvaamaan "apostolin avustajaa".

Pariskunnan varallisuudesta ollaan ilmeisesti vaihtelevaa mieltä.

Kirjoittaja tuo myös esiin järjestyksen, jossa nimet mainitaan. Roomalaiskirjeessä Prisca mainitaan ennen Akylasta, mikä on epäavallista. Tuohon aikaan tärkeimmät henkilöt mainittiin yleensä ensin, erityisesti miehen nimi ennen naisen nimeä.
Näin ollen nimien järjestys viittaa siihen, että Priscalla oli korkeampi asema.
[Luku8.2 Prisca, sivulta 57 alkaen]

Äänestä

Hieman yleisemmin asenteista, antiikin ajoista nykypäivään.

Miksi naisen pitää olla "kuin mies" kelvatakseen – varhaiskristityistä vapaa-ajattelijoihin?

Törmäsin mielenkiintoiseen tutkimukseen (Antti Marjanen: Male women martyrs, 2009), joka käsittelee sitä, miten varhaiskristillisissä marttyyrikertomuksissa naissankareista puhuttiin.

Antiikin ajan ajattelussa rohkeus, järki ja itsehillintä nähtiin puhtaasti miehisinä hyveinä, kun taas naiseus liitettiin heikkouteen. Niinpä kun nainen osoitti poikkeuksellista urheutta (kuten marttyyri Perpetua tai legendaarinen Tekla), häntä ei ylistetty vahvana naisena, vaan tekstit kuvasivat hänen "muuttuneen mieheksi" tai saaneen miehisen mielen. Naiseus piti siis ylittää, jotta ihminen voitiin nähdä täydellisenä.

Tästä tuli mieleen suora jatkumo nykypäivään ja erityisesti vapaa-ajattelijoiden retoriikkaan.

Kun vaparit jankuttavat tilastoista, joiden mukaan miehet eroavat kirkosta naisia enemmän ja naiset ovat "liian uskonnollisia", taustalla on pohjimmiltaan täysin sama ajatusmalli – vain päämäärä on vaihtunut:

• Antiikissa uskonto ja hyve vaativat miehisyyttä. Naisen piti "miehistyä" kelvatakseen Jumalalle. (Ja eikö tämä tavallaan koske edelleen konservatiivisia ja vanhoillisesti suuntautuineita kristittyjä?)

• Valistuksen perinnössä järki, kriittisyys ja uskonnosta luopuminen on määritelty miehisiksi ihanteiksi. Naisen uskonnollisuus nähdään tunteellisena puutteena, josta pitäisi kasvaa ulos kohti "miehistä rationaalisuutta".

Molemmissa tapauksissa mies on asetettu ihmisen ja "oikeanlaisen" ajattelun mittapuuksi, ja naisen pitäisi muuttua miehen kaltaiseksi ollakseen kehittyneempi.

Ironisinta tässä on se, että nykypäivän Suomessa asetelma on tilastojen valossa kääntynyt täysin päälaelleen: alle 30-vuotiaista naiset ovat nyt selvästi miehiä uskonnottomampia, kun taas nuoret miehet ovat muuttuneet aiempaa uskonnollisemmiksi.
Naiset siis irtaantuvat kirkosta vauhdilla, mutta tekevät sen omista tasa-arvoon perustuvista lähtökohdistaan, eivät pyrkimällä olemaan "kuin miehet".

Äänestä

toisaaltä lyps kankos kemista
kannattaa viimeiseen asti välttää
vaikka sitä yllä kopioapinan raivolla lässyttelijä hieroo lavaan
siinä aina roiskuu kunsitäpäs kaa lkaa sorkkia eikä
todellakan nata

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Kristinusko on varmasti ollut naisten suosiossa alusta asti ja heitä on voinut olla pieni enemmistö jo alkuaikoina.

Syitä naisten suosimalle uskonnolle ovat voineet olla:

• Ehdoton kielto tyttövauvojen heitteillejätölle.
• Korkeampi arvostus avioliitossa (miehiltä vaadittiin uskollisuutta, mikä ei ollut roomalainen normi).
• Leskien ja orpojen taloudellinen ja sosiaalinen tukijärjestelmä.

Varmasti naiset löytävät siitä tänä päivänäkin jotain, muuten he olisivat seurakunnat jo sankoin joukoin jättäneet.

Joka tapauksessa Geminin lyhyet näkemykset:


1. Jeesus-liike: Radikaali ja epäsovinnainen alku

Historiallis-kriittisen tutkimuksen mukaan varhaisin vaihe eli Jeesus-liike Galileassa ja Juudeassa (n. vuodet 30–70) oli apokalyptinen vaellusliike. Koska liike uskoi maailmanlopun ja "Jumalan valtakunnan" olevan aivan nurkan takana, se rikkoi tietoisesti perinteisiä juutalaisia ja kreikkalais-roomalaisia perherakenteita.

• Perheiden jättäminen: Jeesus vaati seuraajiaan jättämään kotinsa ja perheensä. Tämä tarjosi naisille poikkeuksellisen (ja radikaalin) mahdollisuuden irtautua isän tai aviomiehen määräysvallasta.

• Naiset seuraajina: Evankeliumien varhaisimmat kerrostumat osoittavat, että Jeesuksen mukana kulki naisia (kuten Magdalan Maria, Johanna ja Susanna), jotka myös rahoittivat liikettä omilla varoillaan (Luukas 8:1–3). Tämä oli senaikaisessa kulttuurissa erittäin epäsovinnasta vaeltavalle opettajalle.

• Tasa-arvoinen oppilassuhde: Betanian Marian kerrotaan "istuvan Jeesuksen jalkojen juuressa" (Luukas 10:39), mikä oli rabbiinisessa traditiossa tekninen termi viralliselle oppilaana (discipulus) olemiselle – rooli, joka oli varattu vain miehille.


2. Paavalin kirjeet: Naiset johtajina ja työtovereina

Suurin historiallinen todiste naisten korkeasta asemasta ei löydy myöhemmistä teologisista tulkinnoista, vaan Paavalin aidoista kirjeistä (kirjoitettu n. 50-luvulla), jotka ovat varhaisimpia säilyneitä kristillisiä dokumentteja. Paavalin tervehdyslistat (erityisesti Roomalaiskirjeen luku 16) paljastavat, että naiset toimivat liikkeen ylimmässä johdossa:

• Febe (diakonos ja prostatis): Paavali esittelee Feben Kenkrean seurakunnan diakonoksena (johtaja/palvelija) ja prostatiksena (suojelija/patroona) (Room. 16:1–2). Hän ei ollut mikään avustaja, vaan seurakunnan virallinen edustaja, joka kuljetti Paavalin tärkeimmän kirjeen Roomaan.

• Junia (apostoli): Paavali tervehtii Juniaa ja Andronikusta sanoen heidän olevan "arvossa pidettyjä apostolien joukossa" (Room. 16:7). Junia oli siis nainen, jota pidettiin apostolina – kirkon korkeimmassa virassa. (Myöhempi kirkko muutti tekstikopioissa nimen miesten nimeksi "Junias", koska naisapostoli ei sopinut heidän maailmankuvaansa, mutta tekstikritiikki on osoittanut alkuperäisen nimen olleen naisen nimi).

• Prisca (Priscilla): Toimi miehensä Aquilan kanssa itsenäisenä lähetystyöntekijänä ja kotikirkon johtajana. Paavali mainitsee Priscan usein ennen miestään, mikä viittaa Priscan aktiivisempaan tai johtavampaan rooliin (esim. Room. 16:3).

Historioitsijat korostavat, että koska varhaiskristillinen liike toimi yksityiskodeissa (kotikirkoissa) eikä julkisissa temppeleissä, naisilla oli luonnollinen johtajuusasema. Antiikin yhteiskunnassa nainen johti kodin sisäistä elämää ja taloutta, ja kun kirkko kokoontui kodissa, naisen arvovalta siirtyi suoraan seurakunnan johtajuudeksi.


3. Institutionalisoituminen: Naiset hiljennetään (n. vuodesta 80 eteenpäin)

Kun liike kasvoi, aikaa kului eikä maailmanloppu tullutkaan, varhaiskristillisyys joutui sopeutumaan ympäröivään kreikkalais-roomalaiseen yhteiskuntaan säilyttääkseen maineensa ja selviytyäkseen. Tämä johti institutionalisoitumiseen, jonka myötä naisten asema romuttui.

Tämä muutos näkyy suoraan Uuden testamentin nuoremmissa teksteissä, joita kutsutaan Pastoraalikirjeiksi (1. ja 2. kirje Timoteukselle, kirje Titukselle). Nämä eivät ole Paavalin kirjoittamia, vaan ne on kirjoitettu myöhemmin (n. 80–120 jKr.) Paavalin nimissä.

• Hiljentämiskäsky: Ensimmäisessä Timoteuskirjeessä (2:11–12) sanotaan suoraan: "Opetusta nainen ei saa antaa, eikä hän saa hallita miestä; hänen on elettävä hiljaisuudessa."

• Syy muutokseen: Liike pyrki osoittamaan Rooman viranomaisille ja naapureille olevansa kunnollinen, järjestelmällinen ja roomalaisia perhearvoja kunnioittava uskonto, ei mikään radikaali ja kumouksellinen lahko. Naisten johtajuus koettiin yhteiskunnallisena skandaalina, joten se lakkautettiin.

Yhteenveto historiallisesta kehityksestä

Jeesus-liike (n. 30–50)
Karismaattinen, radikaali ja tasa-arvoinen vaellusliike. Naiset opetuslapsina ja tukijoina. Varhaiset evankeliumitraditiot (Markus, Luukas)

Paavalilainen vaihe (n. 50–70)
Korkea. Naiset toimivat kotikirkkojen johtajina, diakoneina, lähetystyöntekijöinä ja apostoleina. Paavalin aidot kirjeet (esim. Roomalaiskirje 16)

Vakiintumisvaihe (n. 80–150) Voimakas taantuminen. Liike omaksuu ympäröivän patriarkaalisen yhteiskunnan normit. Naiset siirretään sivuun johtot

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu