Uskonnolliseen yhteisöön liittyvät henkiset solmut ja läheisten menettäminen karttamissäännön vuoksi ovat raskaita aiheita joiden käsittelyyn ihmiset hakevat erilaisia reittejä.
Osa palstan käyttäjistä saattaa purkaa tätä jännitettä karkealla ja absurdilla WC-huumorilla. Peräilma-viestit ovat malliesimerkki pitkäikäisestä verkkotrollauksesta. Se on muodostunut anonyymien kirjoittajien omaksi sisäpiirivitsiksi ja vakiintuneeksi häiriköintitavaksi.
WC-huumori perustuu eritteisiin, WC-käynteihin ja muihin kehon alaruumiin toimintoihin. Vaikka sitä pidetään usein lapsellisena tai mauttomana, se on yksi ihmiskunnan vanhimmista ja universaaleimmista huumorin lajeista.
WC-huumorilla on pitkä historia ja selkeät psykologiset syyt, minkä vuoksi se nousee pintaan myös vakavien aiheiden – kuten uskontokeskustelujen – yhteydessä.
Miksi WC-huumori naurattaa tai ärsyttää?
Kaikissa kulttuureissa WC-asiat ovat yksityisiä ja niihin liittyy häpeää tai sosiaalisia sääntöjä. Huumori syntyy siitä, kun näitä tiukkoja sosiaalisia normeja ja tabuja rikotaan julkisesti. Keholliset toiminnot ovat jotain, mikä yhdistää jokaista ihmistä riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta, varallisuudesta tai uskonnosta. Kun korkeassa asemassa oleva ihminen tai instituutio yhdistetään WC-huumoriin, se madaltaa heidän valta-asemaansa.
Kyseessä ei ole mikään modernin internet-ajan keksintö.
Antiikin Kreikassa komediakirjailija Aristofanes käytti näytelmissään runsaasti alapäävitsejä ja pieruhuumoria pilkatessaan aikansa poliitikkoja ja filosofeja.
Keskiajalla virallinen ja uskonnollinen kulttuuri oli hyvin vakavaa. Vastapainona olivat karnevaalit, joissa kaikki käännettiin päälaelleen. Pyhiä asioita parodioitiin tuomalla ne kirjaimellisesti "maan tasolle" eritteiden ja kehon toimintojen kautta.
Suurten kirjailijoiden esim William Shakespearen ja Mark Twainin teoksista löytyy runsaasti viittauksia WC-teemoihin ja kehon kaasuihin, joita käytettiin hahmojen inhimillistämiseen tai satirisointiin.
Verkkoalustoillatämä ikivanha tyylilaji kohtaa anonymiteetin. Kun kukaan ei näe kirjoittajan kasvoja, kynnys pudottaa keskustelun taso pelkäksi kehon eritteillä provosoinniksi on erittäin matala.
Osa palstan käyttäjistä saattaa purkaa tätä jännitettä karkealla ja absurdilla WC-huumorilla. Peräilma-viestit ovat malliesimerkki pitkäikäisestä verkkotrollauksesta. Se on muodostunut anonyymien kirjoittajien omaksi sisäpiirivitsiksi ja vakiintuneeksi häiriköintitavaksi.
WC-huumori perustuu eritteisiin, WC-käynteihin ja muihin kehon alaruumiin toimintoihin. Vaikka sitä pidetään usein lapsellisena tai mauttomana, se on yksi ihmiskunnan vanhimmista ja universaaleimmista huumorin lajeista.
WC-huumorilla on pitkä historia ja selkeät psykologiset syyt, minkä vuoksi se nousee pintaan myös vakavien aiheiden – kuten uskontokeskustelujen – yhteydessä.
Miksi WC-huumori naurattaa tai ärsyttää?
Kaikissa kulttuureissa WC-asiat ovat yksityisiä ja niihin liittyy häpeää tai sosiaalisia sääntöjä. Huumori syntyy siitä, kun näitä tiukkoja sosiaalisia normeja ja tabuja rikotaan julkisesti. Keholliset toiminnot ovat jotain, mikä yhdistää jokaista ihmistä riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta, varallisuudesta tai uskonnosta. Kun korkeassa asemassa oleva ihminen tai instituutio yhdistetään WC-huumoriin, se madaltaa heidän valta-asemaansa.
Kyseessä ei ole mikään modernin internet-ajan keksintö.
Antiikin Kreikassa komediakirjailija Aristofanes käytti näytelmissään runsaasti alapäävitsejä ja pieruhuumoria pilkatessaan aikansa poliitikkoja ja filosofeja.
Keskiajalla virallinen ja uskonnollinen kulttuuri oli hyvin vakavaa. Vastapainona olivat karnevaalit, joissa kaikki käännettiin päälaelleen. Pyhiä asioita parodioitiin tuomalla ne kirjaimellisesti "maan tasolle" eritteiden ja kehon toimintojen kautta.
Suurten kirjailijoiden esim William Shakespearen ja Mark Twainin teoksista löytyy runsaasti viittauksia WC-teemoihin ja kehon kaasuihin, joita käytettiin hahmojen inhimillistämiseen tai satirisointiin.
Verkkoalustoillatämä ikivanha tyylilaji kohtaa anonymiteetin. Kun kukaan ei näe kirjoittajan kasvoja, kynnys pudottaa keskustelun taso pelkäksi kehon eritteillä provosoinniksi on erittäin matala.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Peräilmahuumori sai synninpäästön.
Tekevätkö JT todella niin? Ei uskoisi.
Hyppään kaikki peräilma-kommentit täällä yli. Ei siksi että ne loukkaisivat tai muuten triggeröisivät. Ovatpa vaan tylsiä.
Sama täällä, vanhaksi mennyt vitsi. Mutta huvinsa kullakin.
Sama juttu täällä.
juu ei mullakaan hajuakaan tuollaisesta
terveisin veli leija
Juu. jt Peräilma-stoorit ovat aika tylsiä, mutta raamatun Peräilmatarinat ovat hyvin kiinnostavia. Esimerkiksi kuinka monta kertaa kolme itämaan tietäjää laski Peräilmaa Peetlehemissä tallissa seimen äärellä. Munkki Onanias tyrnäväläinen on raamatusta laskenut, että noin 19,14 kertaa kukin. Desimaaliluku johtuu siitä, että Melkior laski enänpi Peräilmaa kuin muut kaksi. Ja sitten itämaan tietäjät nappasivet majatalossa parit huurteiset ja ratsativat karvaisilla kameleillaan kotio. Niiku.
jeesus on ehdottanut minulle, että ottaisin Peräilman lisäksi repertuaariini Narem fodicaren eli חיטוט באף eli härmäksi Nenän kaivamisen. Mitäs tykkäätte? Täytyy harkita.
Sehän voisi olla mukavaa. Ruumiinaukoista saa monenlaista muutakin hauskaa irti kuin peräilma. Jehovan nenään voi tarjota versoa.
Miten kaikista henkistyttytnein osa JT uskontoa ymmärretään se vc huumoriksi teokraattisesti trollaten ?
Peräilmaahan päästetään jalostuneesti raappahousuihin kaikkialla ja ikkuisesti loppuun asti.
Nyt olis taivaallista pauketta ja lopussa selviää kuka oikeasti Hallintoelintä johtaa.
https://www.youtube.com/watch?v=MeBJ36Y8xFc&list=RDMeBJ36Y8xFc&start_radio=1