Pitkä ketju aiheesta arvostus. Miehet miten voisit näyttää arvostavasi naistasi?
Naiset mitkä sanat, teot sinulle kertoo arvostuksesta?
Ja kuunteluoppilaille.
https://youtu.be/tFLjz3BoIak?is=YbrlvmRlbeSp04sZ
Naiset mitkä sanat, teot sinulle kertoo arvostuksesta?
Ja kuunteluoppilaille.
https://youtu.be/tFLjz3BoIak?is=YbrlvmRlbeSp04sZ
Vastaukset 77
Vanhimmat
Ihailen hänen paljaita koipireisiään ja paljaita varpejaan.
Miten nainen haluaa ansaita miehen arvostuksen?
Hyvä lisäkysymys ja haluaako.
"Naiset mitkä sanat, teot sinulle kertoo arvostuksesta?"
Hmm ... en tiedä kertovatko mitkään sanat minulle sellaisenaan arvostuksesta. Sanat ovat melko halpoja ja jos ei niiden mukana ole myös tekoja, niin en koe niitä kovinkaan tarpeellisiksi. Onhan sanojakin toisinaan mukavaa kuulla, mutta eivät ne yksinään pitkälle kanna.
Vaikeaa kiteyttää lyhyeen, mutta ehkä minun olemassaoloni omaehtoinen huomioiminen, kertoo mielestäni arvostuksesta. Se miten sitä voi huomioida riippuu sitten pitkälti siitä kuka mies on kyseessä ja mikä se keskinäinen suhde on. Pitäydyn nyt tässä ihan vain parisuhteessa (muutoin tulee liian pitkä teksti). Minun olemassaoloni huomioimiseen kuuluu se, että kuuntelee, kun puhun, aidosti rekisteröi mitä puhun ja että ne puhutut (tai muutoin selkeästi kommunikoidut) asiat vaikuttavat käytökseen. Oli se sitten vaikka se, että tietää mitä leipää mulle kannatta kaupasta tuoda tai se, että mulle pitää ilmoittaa kulkemisistaan ja aikatauluistaan (ettei tarvitse olla huolissaan ja miettiä koska tehdä katoamisilmoitus). Siihen arvostamiseen parisuhteessa kuuluu minusta ehdottomasti tuo, että osaa omaehtoisesti tuoda sieltä kaupasta mieleistä ruokaa muillekin kuin vain itselleen ja täydentää minkä tahansa sellaisen tarvittavan, joka on loppumassa tai mistä on käyttänyt viimeiset. Arvostamiseen kuuluu myös se, ettei tuota toiselle työtä vain koska ei itse viitsi sitä tehdä. Arvostamista on se, että hoitaa tuollaiset itse ja ilman huomautusta. Arvostamiseen kuuluu minusta se, että pitää itse ihan omaehtoisesti vähän lukua siitä, että molemmat tekisivät suurinpiirtein yhtä paljon, eikä toisen niskaan kaadu liian suuri osuus yhteisistä hommista. Toki jos on erikseen toisin sovittu, niin se on eri asia. Arvostamiseen kuuluu ettei tietoisesti (saati tarkoituksella) toimi tavoilla, joiden tietää ärsyttävän tai loukkaavan toista. Jos tekee jotain sellaista vahingossa tai ajattelemattomuuttaan, niin sitten pyytää anteeksi.
Kuten huomaat, niin aika peruskamaa nämä minulla ovat. Sellaisia, jotka luulisi jokaisen meistä edes suht hyvän kotikasvatuksen saaneista osaavan.
Unohtui yksi juttu. Mielestäni arvostukseen kuuluu myös rehellisyys hankalissa asioissa. Jos vaikkapa jokin minun toivomani tai minulle välttämätön asia on miehen mielestä mahdoton hänelle, niin en halua kuulla mitään joo joo joo lässytystä ja sitten kuitenkin toisin toimimista. Mieluiten suoraan ilmoittaa, ettei onnistu. Se on huomattavasti paljon minua arvostavampaa käytöstä kuin tyhjänlässytys ja lupailu.
Siinä on vaan miten mies sitten osaa huomioida nuo. Jotkut menee oman viivaston mukaan ja ei juurikaan sovella naisen mukaan.
Se on sen miehen ongelma. Tiedän miehiä, jotka osaavat tämän, joten ei se ole miehelle(kään) mahdotonta. Jollei kykene, niin omapa on ongelmansa sitten.
Ja olet ihan oikessa. Ei kaikkia ole kotonaan kasvatettu ja se on toki sääli.
Niinhän se on, mutta voi olla sullekin vaikeaa löytää neulaa heinäsuovasta.
En voi sanoa, että olisi ollut kovinkaan vaikeaa. Vaikeinta on ollut luottaa siihen omaan tunteeseensa, eikä edes yrittää antaa lisää mahdollisuuksia. Sen kun oppi, että se on kerrasta poikki, niin muuttui varsin helpoksi.
Aa, no ongelmaksi sekin osaa muodostua. Ehkä aikanaan helpottaa?
Omalta osaltani on helpottanut jo kauan sitten, kun opin pitämään oman kiltteyteni ja joustavuuteni sopivasti kurissa.
Kun lakkasin aina joustamasta ja antamasta uusia mahdollisuuksia, niin löysin kumppanin, jonka kanssa kummallekaan ei ole ollut suuremmin tarvetta.
Joo, mutta eikö siinä joudu aika monta tyyppiä tsekkaamaan ennen kun osuu?
Mä en luultavasti jaksaisi sitä kierrätystä, tutustuu moniin kunnes löytää sen jonkun joka on vähiten torvi. 😅
Jotenkin näkisin, että helpointa kun ei sekaannu kehenkään emootioilla, niin vähemmän tuntuu työläältäkin sitten sekin, kun tulee hetki tää oli tässä.
Siis kun eroaminen ei ole vaikeaa, emootioiden käsittely ja purku, niistä eroaminen on vaikeaa. Ennen kun olet emootiot saanu pisteeseen nyt voin päästää irti, menee ihan vitusti aikaa käsitellä ne läpi ja laittaa järjestykseen. Vaikein asia parisuhteissa etenkin erotessa, tunteet.
Ja siis tiedän, että itse en miessukupuoleen enää haksahda, viimeistä viedään ja ainoa millä olen hänessä enää kiinni on ne tunteet. Hän on ollut mulle äärettömän rakas.
Eihän ne tunteet enää ole yhtäläiset, mutta on silti yhä se me tiimi tunne. Varmaan se viimeinen millä roikkuu ihmisessä, mutta ei sekään katoa nappia painamalla. Niin mietin vaan, että miten hemmetissä sitten uus kumppani tulee ikinä tutuksi edes, jos ei anna aikaa?
Jos heti heivaa mäkeen, kun tulee tilanne että pitäisi joustaa kun toinen ei ehkä osaa olla mitä toivoisi olevan.
"Ja siis tiedän, että itse en miessukupuoleen enää haksahda" mistäs tiedät?
No helpointa ehkä todeta, ei umpiheterokaan homoa halua. Ja kun toiseen ei tee mieli koskea millään tavoin seksuaalisesti, niin eikö se ole vähän tuhoontuomittu sellainen parisuhde. Varsinkin jos molemmat kuitenkin seksiäkin suhteessa haluaa harrastella.
Niin itse nyt mietin niin, ettei väkisin pidä ottaa miestä/naista jotta sosiaalisesti tulisi hyväksytyksi. Muitten mielipiteet kun on turhia, kun omaa elämää elää.
Jos käy todella huono tuuri, niin voihan siinä niinkin käydä. Itse olen kyllä oppinut huomaamaan ihan sillä vähemmälläkin emootiolla, että onko henkilö lähemmän tutustumisen arvoinen, myöskään ystävänä. Eivät kaikki naisetkaan ole hirveän hyvää kotikasvatusta saaneet. Minulle oleellista oli oppia selittelemään toisten tekemisiä itselleni heidän puolestaan. Jos osoittaa käyttäytyvänsä huonosti/epäkunnioittavasti, niin antaa olla.
Siis oli oleellista oppia olemaan selittelemättä toisten tekemisiä itselleni heidän puolestaan.
Ihmiset osoittavat kyllä oikean karvansa varsin avoimesti, jopa suhteen alussa tai ennen sen varsinaista alkuakin, kun vain pitää aistit herkkinä.
Erityisen oleellista on olla aistit herkkänä sitä kohtaan miten se tyyppi kohtelee muita. Ihminen kun voi alussa sitä "kohdetta" kohtaan esittää monenmoista, mutta totuus näkyy lähes aina siinä miten kohtelee sellaisia, joilta ei ole mitään tavoiteltavissa.
Juu, minäkin olen tullut todella nirsoksi ja vähänkään epäilyttää niin en jatkaisi. Mutta sitten siinä on se kuitenkin niitä ihmisiä on käytävä läpi jotenkin, että ylipäänsä ketään voi löytää.
Mahoton homma.
Tää on totta. 👍
En minä ole koskaan elämässäni sen kummemmin käynyt ihmisiä läpi. Olen kiinnostunut ihan normaalin elämän, koulun, töiden, harrasteiden jne. lomassa ja kyllähän noissa halutessaan saa ihmisestä ihan hyvin jo kuvaa. En mä ole koskaan elämässäni oikeastaan käynyt edes treffeillä, saati tutustellut tuossa mielessä jonkun entuudestaan tuntemattoman kanssa. Mutta varmasti, jos ei ihmisiin noin muutoin luonnollisesti tutustu, niin tutustelu käy ihan työstä.
Liekö tuokaan aina kasvatuksen puutetta, vaan tunne-elämän häiriöitä joita ei ole edes ikinä ajatellut.
Yleensä menee niin, että häntä arvostetaan, joka osaa "olla" itsensä kanssa, käyttäytyä suunnilleen normaalisti ja arvostaa muita ihmisiä, sukupuolesta riippumatta.
Kyllä näistä asioista ehdoton valtaosa on peräisin ihan kotikasvatuksesta.
Miehet voisivat näyttää arvostavansa naisia:
- Jakamalla arjen henkistä ja fyysistä kuormitusta
- Olemalla huomaavaisia
- Luomalla turvallinen tila puhua ja avautua ajatuksista
- Vastavuoroisuus
- Kommunikointi ilman vähättelyä
- Kuuleminen ja ymmärtäminen
- Puuttuminen epäasialliseen käytökseen
Vaativa lista putkiaivoille. 😜
Voi olla, mutta elämä on joskus haastavaa. Suosittelen herroille itsensä henkistä kehittämistä, tunnesäätelyä ja hyvinvoinnin edistämistä arjessa.
Itsenäinen ajattelu on sallittua. 🙂
Vähän epäilen, että suositukset menee kuuroille korville. Niille takkuisille. 😅
Saatat olla oikeassa. Jostain syystä eräille on hyvin vaikeaa ottaa neuvoja vastaan. 😅
Kun mies tietää kaiken ja mitä mies ei tiedä, sitä ei tarvitse tietääkkään mentaliteetti. 😅
Naisille;
-ymmärtää miehen puhumattomuutta ja vähäsanaisuutta kun me osat ukkelit ollaan tällaisia jurottavia vähäsanaisia mut voi silloin kahtua elekieleen ja meijän tekoihin tai jos ei tällainen paketti kelepaa niin sitten valita kumppanix puheliaampi ja sosiaalisempi ukkeli
-pukeutuminen kun me kaikki emme ole trenditietoisia moderneja miehiä vaan saatamme pukeutua tylsästi ja sitä pithää koettaa ymmärtää
-meijän tai minun taipumusta omalaatuisuuteen mikä ilmenee käytöksessä joka ei ole kiusaamista mutta sellaista omalaatuisuutta ilmassa jota pitää koettaa ymmärtää eli voisin toki anttaa esimerkin kuten esim; pilkuntarkkuus, pikkutarkkuus, ylipäänsä tarkkuus tai sitten esim se ettei vain jaksa aina tehdä oikein mitään ja voi nousta väärälläkin jalalla ylös sängystä eikä jaksa oikein keskustella tai laittaa omituisella tavalla paidan väärinpäin tai omalaatuista käytöstä tietynlainen valittaminen jos iskee valitus-krapulatila mieleen tai sitten ruokaostoksilla yleinen häslääminen ja mahdolliset erimielisyydet kumppanin kanssa ostosten valitsemisesta mikä tarkottaisi sitä että pitää kuunnella myös minua koska mä oon valmis kuunteleen puolisoa että pitää osttaa erikseen eri ostokset jos mulle ei kelpaa tietyt ostokset että onko tämä sitten sitä hankalaa omalaatuista luonnetta niin ehkä on että mun kanssa arki voi olla häsläämistä ja koheltamista koska oon yleinen häslääjä ja koheltaja koska oon vähän omalaatuinen tapaus ihmisenä ja kun oon niin tarkka tietyissä asioissa että monien mielestä oon kai liian rehellinen ihminen
-koettakaa ymmärtää ettette laita miehille liian kovia vaatimuksia koska ei kaikki miehet ole supermiehiä että mie ainaski myönnän sen että oon enemmän luuseri(heikko) kuin supermies
-eikä kaikki ukot ole miesmalleja että tolla logiikalla ei enää kukaan kohta enää valitse kumppania jos ulkonäköseikat on pääpointtina
jamitenkä mä näytän arvostusta naiselle?
no kuuntelen, kuuntelen ja kuuntelen tarjoomalla olokapäätä. Ei tarvi aina puhua (koska en puhu paljoa) mut voi kuunnella ja tarjota lohtua.
Tai joku hyvä ruoka tai voi viedä ravintolaan pitsalle.
leipoo eukollensa esim kakun.
en juuri muuhun pysty, valitan. Terveisin Juha P.
Eiköhän meissä kaikissa ole ne omat omalaatuisuudet, että rennosti vaan siellä. 😅
Jollekin nekin voi olla ihan fine eikä mitenkään omalaatuista.
Ja en nyt hetkeäkään usko, ettäkö kaikki varatut miehet mitään ihannemiehiä on. Kyllä niistä jokainen on jollekin fine ja jollekin ei helvetissä mikä tyyppi.
Ja kyllä naisissakin on ihan sietämättömiä, käsittämättömiä kotkottajia. Ettei se vain miesten ominaisuus ole olla vähän outo ja omituinen.
moi oon kertonu aiemmin olevani henkisesti sairas mies (44v) mut käsite "ihannemies tai ihannenainen" joutais romukoppaan koska mun mielestä ihminen pitää kohdata ihmisenä.
Toki ymmärrän niitä terveitä jotka ei halua olla henkisesti sairaan kanssa sen vuoksi koska voi ottaa siinä ison riskin että myös oma elämä menee alas tai jottain muuta vasttaavaa ongelmia.
Mut kyl aistin että asenteissa on myös paljon korjattavaa.
Itse siis henkisesti sairasteleva ja se näkyy kyllä yleensä ottaen eniten siten että en saa asioita tapahtuvan oikein aikaiseksi. Kuka tällaista jaksaa toisaalta katsoa paitsi ehkä joku muu vasttaavassa elämäntilanteessa heikommassa hapessa oleva??
Jokaiselle varmasti löytyy se omansa.
;Mut nykyaikana vaatimukset on koventuneet että vaaditaan että pithää olla supermies tai supernainen ja on kaiken maailman älyttömän tiukkoja vaatimukdsia että pitää olla isot lihakset, paljon rahaa ja paljon älyä ja muu ei kelpaa.
Nojuu, ihmisillä on aika jäätävän tiukkoja ne normaali käsityksensä. Eikä ne paljon jousta. Edes vaikka joku ihminen tuntuu kaikinpuolin vakavasti otettavalle, niin silti on ne mutta kun sulla on sitä tätä ja tota, etkä oikeastaan sovi tähän kalusteeseenkaan ihanteellisesti. Ja mun makkarin verhotkaan ei ole samaa sävyä sun paidan kanssa. Kärjistetysti.
Ottaa sen niin, löytyy tai ei. Yksinkin pärjää. 👍
Moi emmä niinku ilikee ole mutta en välttämättä helpoinkaan aina koska olen henkisesti sairas.
Kirjootat hyvin tällä palstalla. On älyä ainaki ja rento asenne.
No moniko täällä maailmassa ei ole henkisesti jotenkin sairas? Aika pieni erä voi löytyä.
Siitä älystä on itse paha sanoa, mutta rennoksi mä itsekin oloni tunnen. Eipä mua jännitä täällä kukaan tai mikään eikä kyllä nykyään IRL:ään.
Olen joka puolella itteni. Ja se on helppoa.
Vähän kyllä nauratti tänään, kun vanha miesoletettu puhui muka kuiskaten kaupassa, että kato sonniparia paistopisteellä. Tarkoitti minua ja miestäni, oltiin siinä pienen matkan päässä toisistamme.
Mieheni ei kuullut, mutta minä kuulin paapan "kuiskauksen".
Että ihmisillä on ne omat näkemykset siellä kaupassakin mukana.
Mikä on ollut jännää huomata, niin ne helvetilliset kivut mitä mulla on ollut vuosia on nyt olleet poissa jo muutaman kuukauden kokonaan. Ihan kuin ne olis kadonneet ilmaan. Ehkä tämä että olen itseni, enkä esitä yhtään mitään vaikuttaa mun kipuihinkin positiivisesti.
Heti kun joudun ottamaan rooleja ja elämään niissä sairastelen rajusti.
Hyvä Juha, täydellistä, mitään muuta ei tarvita.
Naisena; kun mies osoittaa rakkautta/rakkauttaan, omalla tavallaan.
Tai ei millään tavalla. 😂
Ellei osoita millään tavalla, ei ole kyllä arvostusta eikä rakkautta.
Totta.
Koetan olla sitä ryhmää, joka kuuntelee,ehkä jopa ymmärtää tai toteuttaakin toiveita. Aina ei tietenkään voi onnistua. Ja joskus ei vaan jaksa kaikkea sitä työmäärää mitä nainen aiheuttaa :))
Olen kuitenkin enemmän tekijätyyppi kuin puhuja.
-keinovaginamies-
-keinovaginamies-
No mun ei onneks tälläsiä tarvi aatella. Jotenki vaan päivä päivältä tuntuu aina vaan oikeemmalta, että loppujen lopuks on jääny yksin. Näyttää olevan aikamoista rakettitiedettä toi parisuhde. Tosin tykkään kyllä haasteista, että parisuhdeterapeuttina vois olla ihan mielenkiintoista.
Parisuhde on parhaimmillaan koti, pahimmillaan helvetin esikartano. Yleensä jotain siltä väliltä.
Riippuu siitäkin miten siihen suhtautuu, mitä vakavemmin sen helpommin käy köpelösti kun on käydäkseen. Ehkä menetät ne parisuhteen taivaat, mutta myös ne helvetit.
Olisikohan tuo turhan haasteellista toimia parisuhdeterapeuttina ilman ainoatakaan kokemusta? Vaikka miksikäs ei.
Joo samaa mietin ja epäröin. Että piti ihan kysyä, varmalta lähteeltä, eli tältä palstalta. Niin olivat sitä mieltä, että hyvin voi toimia. Ja vähän ihmettelivätkin, että miksi epäröin.
Arvostuksesta kertoo se, että mies osoittaa ajattelevansa hyvinvointiani ja ilahduttamistani. Sen ei tarvitse olla mitään suureellista vaan se näkyy kaikessa arkisessakin tekemisessä. Siinä miten mies puhuu minulle, miten hän kuuntelee, miten hän suhtautuu ajatuksiini, miten tukee, kannustaa, huomioi.. Arvostus on kuin huntu, joka verhoaa kaikkea tekemistä.
Kiva kuulla noita sun puheita 😊
Yym, miten resonoi toiseen ihmiseen. Kyllähän se välittäminen näkyy siinä arjessa hyvin läsnäolonakin, jos se kumppani tosiaan kiinnostaa. Vaikka olis miten väsynytkin, niin ei kysy kauheasti voimia vaihtaa pari sanaa, ilmaista välittämistä, edes halata vaikka muuten oliskin oman tilan tarvetta.
Pari kaunista sanaa ei ota paljon, mutta antaa enemmän.
Heh, väsyn välillä näpyttämään ajatuksiani ja puhun ne mielummin. 🙂
Tuleehan noissa puheissa ehkä enemmän persoona, fiilis mukaan kun kirjoittaen. Välittyy toisillekin se äänenpaino, sävy, ehkä ne fiiliksetkin.
Alette nuo hyviä piirteitä jos huolehtii ja tukee sekä osoittaa teoilla tai sanoilla sen että arvostaa toista.
Puhe kertoo kyllä huomattavasti enemmän, kuin pelkkä teksti. Siinä tulee paljon paremmin esiin fiiliksiä jne. Kivaa kuultavaa 😊
Tuo on niin totta, että ei arvostus vaadi aina sitä, että tekee jotain isoa ja vaivalloista. Vaikka olisi miten väsynyt tai stressaantunut, niin hyvin pienikin ele riittää kertomaan toiselle, että arvostaa. Se ei oikeasti vaadi paljoakaan. Jo pelkkä hali voi riittää, se, että avaa käden niin, että toinen pääsee kainaloon köllimään sohvalle, se että tuo toiselle kupin kahvia samalla kun hakee itselleen. Ja jos kaipaa omaa tilaa, niin senkin voi tehdä ilman, että tulee kääntäneeksi selkäänsä kumppanille.
Ja se, että on huono päivä ei tarkoita sitä, ettei arvostaisi. Jos joskus tulee tiuskineeksi tai on pahalla tuulella, niin se on aivan inhimillistä. Siinäkin on kuitenkin eroja, miten tiuskii. Se ei saa olla toista alistavaa tai vähättelevää.
Minähän tiuskin enimmäkseen asioille 😄 Tässä yhtenä päivänä esim lähdin kiireellä treenaamaan ja siinä hötäkässä heitin juomapulloni maahan, joka kieri auton alle ja meni rikki. Oma syyhän se oli, pitikö höseltää pullo kädessä mutta tiuskaisin silti pullolle, kun oli liukas mokoma 😄
Huomaavaisuus ja välittäminen ovat todellakin hyviä piirteitä ihmisessä 😊
Ehkä puheesta välittyy sekin, etten ole niin mörkö kun välillä väitetään. Melko rento tasasesti. Ei kyllä isompia heilautuksia tule fiiliksiin. 🙂
Se vaan jostain syystä sitten unohtuu tai tuleeko sitten vaan se, ettei rehellisesti enää kiinnosta kun on helpompaa kääntää se selkä, sulkea suu ja korvat?
Mä olen monesti todennut ääneenkin, että nyt on huonot fiilikset, ei jaksa ottaa mitään vastaan ja tarvin hetken omissa oloissani. Kotiväki on ymmärtänyt silloin antaa tilaa.
Voihan sen sanoa ääneenkin, että nyt ei jaksa tarvii hetken ja välttyy ehkä niin riitelyltä ja väärinkäsityksiltä.
Heheeh, pullo tuskin loukkaantui, eiku sehän meni rikki. Noo välillä mäkin ärisen lähinnä tilanteille, en niinkään ihmisille oikeen ikinä. Oikeasti.
Noh, minä en ole kyllä koskaan ajatellut sinua mörkönä. Nykyään vielä vähemmän, jos mahdollista, kun olet avannut sisäistä maailmaasi täällä. Se on maailma, jollaiseen minulla ei ole aikaisemmin ollut minkäänlaista näkyvyyttä ja se kaikki kipuilu, mitä olet käynyt läpi, on koskettanut kovasti.
Niinhän se monesti arjen kiireissä unohtuu. Sekin in inhimillistä. Sitä kääntyy sisäänpäin, on paljon asioita hoidettavana, vastuita, velvollisuuksia, kiirettä, kaikenlaisia aikuisten juttuja. Siinä saattaa unohtua, miten tärkeää olisi huomioida niitä lähimmäisiään.
Ja ihmisellä pitää olla myös oikeus omaan rauhaan, jos ja kun sille on tarvetta. On taito myös osata antaa toisen olla rauhassa. Monihan ajattelee, että se on merkki, ettei halua olla toisen lähellä, mutta sen ei todellakaan tarvitse tarkoittaa sitä. Jotkut ihmiset kaipaavat erityisen paljon omaa aikaa eikä se tarkoita, etteikö ne rakkaat olisi tärkeitä.
Pulloparka päätyi kierrätykseen. Onneksi on kaapissa varapulloja, mutta en tykkää niistä, niin taidan ostaa itselleni joululahjaksi laadukkaan juomapullon 😄
Kiva kuulla. Kun tekstit niin helposti tulkitaan äärimmäisesti ja väärin. Jotenkin on ollut itsellekin mukavampaa heittää kaikki naamiot menemään ja olla rohkeasti mitä on. Varmasti vaikuttaa mun käytökseenkin se avoimena oleminen positiivisemmin. Ei tule enää ärsytyksiä, kun ei mieti mitä pitäisi olla, vaan on mitä on.
Ymmärtää kukaan tai ei munlaista eläjää. Helpompaa silti lopettaa kaikki show.
Onhan mulle sattunut ja tapahtunut paljon. Mutta en mä niitä silleen tuskissani kanna mukanani, ne on opettanut myötätuntoa.
Toisaalta myös vetämään rajoja.
Juu, ehkä vielä persoonista kiinni tuokin. Jotkut helposti käpertyy itseensä ja kääntää selän läheisilleen. Ei osaa tai halua näyttää sisimpäänsä heikoilla hetkillä. Pakenee.
Pulloja onneksi saa aina uusia. Osta teräspullo. Sitä voi vähän viskelläkin, jos ärsyttää. Laskea sitten luhmut kyljestä. 😅
Mites sun päivä tänään on mennyt?
Se, että kokee voivansa olla oma itsensä on takuulla vapauttavaa. Jatka vain rohkeasti itsenäsi oloa, vaikka jotkut välillä yrittävätkin sörkkiä loukkauksillaan. Ei kaikki tule koskaan ymmärtämään, mutta antaa heidän märehtiä ymmärtämättömyydessään 😊
Teräspullo onkin muuten loistava idea! Se kestää vähän rankempaakin menoa 😄
Kiitos kysymästä, päivä on mennyt vauhdilla. Pitkä työpäivä, salitreeniä illalla ja nyt rentoudun kylpytakissa. Rauhoittumisen aika 😊 Mites siellä? Onko uudet bootsit päässeet jo käyttöön?
Juu, aion olla itseni jatkossakin. Eihän kaikkien tarvitse ymmärtää, tykätä tai edes sietää. Ei se kuitenkaan minuun vaikuta mitenkään. Tai muuta mitään. 👍
Teräspullo on ainakin kestävä. Käy kylmille ja kuumille juotaville.
Eli ilmeisen normin mukainen päivä ollut? Vaikutat ainakin hyväntuuliselle, niin ei pahempia koitoksia?
Tänään löyty hiiruli kuolleena häkistään. Olikin reilu 2v ehtinyt täyttää lokakuussa sen 2. Hyvä ikä. Muuten oli muksun palaveri, vähän on terveysongelmia ilmennyt ja niitä sitten koulun ja perheen kesken työstetään. Jokseenkin uuvuttava päivä, mutta ei mitenkään yli. 🙂
Munuaisista lähtenyt kivi liikkeelle tekee vähän kipuja ja vaivoja itellä, mutta josko se tulis kivi ulos omia aikojaan. Pitää juoda vaan hemmetisti. Se vähän tökkii. 😅
Se hyvä puoli ikääntymisessä on, että enää ei todellakaan jaksa murehtia, mitä muut miettii. Se on heidän ongelmansa 😊
Tänään on ollut kyllä sellainen kiva arkipäivä, ei mitään ihmeempää mutta ei mitään suurempia murheitakaan niin ei voi kyllä valittaa.
Sun päivässä sen sijaan on ollut enemmän kuin riittävästi haastetta yhdelle päivälle 😟 Olen pahoillani hiirulaisen vuoksi, vaikka tuo ikä tosiaan taitaa olla hiirelle kunnioitettava.
Ikävä kuulla muksun terveysongelmista. Toivottavasti saatte apuja ja saadaan tilanne paremmaksi, olipa kyse mistä tahansa. Lapseen liittyvät terveysjutut on aina niin kurjia ☹️
Kurjalta kuulostaa sappikivikin 😳 Ne kuulemma saattaa olla todella kivuliaita. Olin siinä uskossa, että tuollaisessa tilanteessa pitäisi mennä päivystykseen?
Ikäänyymisen ehdottomasti parhaita puolia tuo ettei hetkauta enää muitten tarve muutella ja määritellä mihinkään suuntaan. Tykkää ketkä tykkää ja ketkä ei olkoon tykkäämättä, ei vaikuta mihinkään mitenkään.
Mukava lukea, että hyvä päivä on ollut. 👍
Susta kyllä aistii kun on vähän keljumpi päiväkin ollut. Tai jotenkin teksteistä huomaa eron.
Nojoo, näihin kuolemiin tottuu. Kuulostaa ehkä tylyltä, mutta ei niitä pakoon pääse, niin ei voi kun hyväksyä. Oli viiminen kesyhiiri ja uusia eläimiä en nyt ota. Mennää näillä mitä on. Riittävästi on sittenkin eläjiä. 😅
Nojuu, sen verranvakavia juttuja käy nyt muksu läpi ettei oikeen voi nyt muuta kun molemmat antaa kaikkensa hänen voinnin kohenemiseksi. Joutuu jättää nyt omat kutjaa olot oittamaan parempaa hetkeä tai muuten ei jaksa olla mitenkää päin missään. Vakavaa mutta hoidettavissa.
Sappikiviä ei enää riesana ollu, kun poistettiin sappirakko about 3 vuotta sitten vai jokohan on 4 vuotta. Mutta virtsakiviäon ja uusii herkästi. Murskattukin jo. Tämä nyt tuli taas extrana.
Juu ei kyllä jaksa enää uhrata aikaa sen murehtimiseen, mitä muut miettii. Ei sitä kuitenkaan lopulta voi olla kuin oma itsensä, tykkääpä muut tai ei.
Varmaan teksteistäni huomaa ainakin tarkkasilmäisempi lukija sen, onko ollut hyvä tai huono päivä. Joskus sattuu huonoja päiviä, mutta onneksi enemmän hyviä 😊
Lapsen sairastelut ja kipuilut on kuin omia. Ne tuntuu raskaasti jossain sielussa saakka ja taakan ottaisi itselleen koska tahansa, jos se auttaisi lasta paranemaan. Hyvä kuulla kuitenkin, että on hoidettavissa olevaa. Hurjasti voimia sinne ❤️
Mitenhän taas luin tuon, menee kivet sekaisin 🫣 Kivuliaalta kuulostaa joka tapauksessa. Ei nyt tarvitsisi mitään tuollaista enää muutenkin jo raskaan päivän lisäksi ☹️
Kannattaa vaan keskittyä olemaan itse onnellinen omilla säännöillään. Se ainoa hyvä työ omalle hyvinvoinnille. 🙂👍
No mutuilen huomaavani, mutta mä nyt luenkin sun tekstejä varmaan tarkemmin kun muitten. 😂
Siks kun ne puhuttelee mua eniten. Kiinnostaa ja koskettaa.
Kyllä vaan, tuokin on nyt sellainen teinin kriisi mikä tulee monelle introvertille liikaa maailmaa ajattelevalle, vähän massasta poikkeavalle nuorelle. Ei ole omaa paikkaa missään ja tilanne voi kärjistyä huonosti. Tuttua mullekin, mä vaan en ole ollut niin herkkä käymään itseäni vastaan vaikeuksissa. Kyenny järkeilemään enemmän ulos vaikeasta.
Heh, kivi kun kivi. Ikäviä molemmat. Mutta selviän. ❤️
Sanon yleensä jotain sä oot kyllä hyvä kun xxx ... eli sanallinen arvostaminen on mun juttu.
Sekin on parempi kun vittuilla kaikesta. 👍
"Miehet miten voisit näyttää arvostavasi naistasi?"
Aivan samoin miten nainen voisi näyttää arvostustaan minulle, tämä tie on aina kaksisuuntainen.
AV
No pystytkö jotain yksittäisiä asioita nimeämään mitä ne olis?
Ovatko kaikki kumppanisi todella olleet kanssasi niin samanlaisia, että tasan samat jutut ovat toimineet? Itse olen kokenut, että se riippuu täysin ihmisestä miten arvostusta voi heille osoittaa ja minkä he kokevat arvostuksen osoittamisena.
Voi olla etteivät kaikki ihmiset edes ymmärrä toisen ihmisen arvostavan, arvostus olisi menettänyt merkitystään muuttuen jokapäiväisiksi toiminnoiksi.
Jo se läheisen ihmisen vakaus, vierellä oleminen, turvallisuuden tunne, yhteisöllisyys, kärsivällisyys, teot jotka auttavat päivittäistä elämää...ne ovat jo sellaisia asioita joita tulisi arvostaa tosi korkealle.
AV
Nojoo, mutta sellainen olla möllötyskin tottumuksesta tai ettei vaan jää yksin on pikkasen eri asia sitten kun tuo mitä kuvailet.
Arvostus on silloin jo kadonnut siltä möllöttäjältäkin.