äTämä kysymys leikkaa suoraan kristillisen teologian, kirkkohistorian ja uskontososiologian ytimeen. Kysymys herätetään usein silloin, kun herätysliike jakaantuu sisäisesti: jos Kristuksen kirkon tulisi perusmääritelmän mukaan olla jakamaton ja totuuden pylväs, mitä tapahtuu liikkeelle, joka pirstaloituu kymmeniin toisiaan harhaoppisina pitäviin ryhmiin (esimerkiksi vanhoillislestadiolaiset, pikkuesikoiset, esikoiset, rauhansanalaiset ja uusheräys)?
Syväanalyysi aiheesta rakentuu kolmen keskeisen tason kautta: teologisen perustan, sosiologisen hajaannuksen logiikan sekä kristillisyys-käsitteen määrittelyn.
1. Teologinen taso: Kristillisyyden ydin ja Lars Levi Laestadiuksen perintö
Jotta voidaan arvioida, onko liike "koskaan ollut kristillisyyttä", on määriteltävä, mikä tekee jostakin yhteisöstä kristillisen.
* Kristologinen perusta: Kristillisyyden absoluuttinen kulmakivi on tunnustus Jumalasta Kolminaisuutena, Jeesuksen sovintokuolemasta, ylösnousemuksesta ja pelastuksesta yksin armosta. Historiallisesti Lars Levi Laestadius ja varhainen lestadiolainen herätys 1800-luvun puolivälissä Pohjois-Ruotsissa ammensivat suoraan luterilaisesta tunnustuksesta, raamatuntulkinnasta ja pietismistä. Tällä mitattuna liike nojasi alusta alkaen selkeästi kristilliseen dogmiin.
* Seurakuntaoppi (Eklesiologia) kompastuskivenä: Lestadiolaisuuden sisäinen ongelma ei niinkään ole sen kristologinen perusta, vaan sen ehdoton seurakuntaoppi. Lestadiolaisuudessa (erityisesti sen vanhoillislestadiolaisessa ja siihen sidoksissa olevissa haaroissa) on vallinnut opetus, että vain ja ainoastaan kyseisen liikkeen sisällä on elävä Jumalan valtakunta ja pelastus.
* Kompassi hukassa: Kun tämä ehdoton vaatimus "ainoasta oikeasta laumasta" yhdistetään siihen todellisuuteen, että liike on historian saatossa halvaantunut ja pirstaloitunut kymmeniin eri suuntauksiin (eriseuroihin), teologinen rakenne joutuu kriisiin. Jos vanhoillislestadiolaiset sanovat pikkuesikoisten olevan harhassa, ja pikkuesikoiset sanovat samoin vanhoillislestadiolaisista, ulkopuolisen tai kriittisen tarkastelijan silmissä koko "ainoan oikean valtakunnan" monopoli murenee.
2. Sosiologinen taso: Hajaannus ja "eriseurojen" syntyhistoria
Historiallisesti katsoen lestadiolaisuuden hajaantuminen ei ole poikkeus kristillisen kirkon historiassa, vaan pikemminkin sääntö.
* Kirkkohistorian kaava: Kristinusko on syntymästään asti ollut hajautunut tuhansiin eri kirkkokuntiin, suuntauksiin ja oppikiistoihin (katolisuus, ortodoksisuus, protestantismi, vapaakirkollisuus jne.). Jo Uuden testamentin kirjeet kertovat alkuseurakuntien riidoista ja ryhmittymistä ("minä olen Paavalista, minä Apolloksesta").
* Miksi lestadiolaisuus hajosi? Lestadiolaisuuden sisäiset erimielisyydet eivät syntyneet tyhjästä, vaan ne koskivat kysymyksiä auktoriteetista, synnitpäästön ehdoista, maailmankatsomuksesta, elämäntapasäännöistä ja maallisesta kulttuurista. Kun liikkeen sisälle kasvoi jäykkiä valtarakenteita ja johtajuuskeskittymiä (kuten SRK), jokainen sukupolvivaatimus ja opillinen tulkintaerimielisyys johti irtaantumisiin.
* Eriseura-käsite: Lestadiolaisessa kielenkäytössä sana eriseura on leima, jolla leimataan ne, jotka ovat "langenneet pois oikeasta opista". Sosiologisesti kyse on kuitenkin vain uskonnollisten ryhmien välisestä valtataistelusta ja identiteetin rakentamisesta.
3. Syväjohtopäätös: Oliko se koskaan kristillisyyttä?
Vastaus riippuu siitä, tarkastellaanko asiaa opillisesta/institutionaalisesta vai hengellisestä/ekumeenisesta näkökulmasta:
* Instituution ja eksklusiivisen dogmin näkökulmasta (Kriittinen tulkinta):
Jos "kristillisyydellä" tarkoitetaan sitä lestadiolaisuuden sisäistä oppia, jonka mukaan vain tämä tietty liike ja sen johto edustavat ainoaa pelastuksen ovea, niin tämä rakenne on teologisesti hauras ja kestämätön heti, kun se hajoaa. Kun liike jakautuu ja osapuolet julistavat toisensa kadotetuiksi, koko järjestelmä kumoaa itse itsensä. Tässä mielessä ehdoton "me olemme ainoa kirkko" -käsitys tekee liikkeestä sisäisesti ristiriitaisen.
* Laajan kristillisen historian ja yksilönuskon näkökulmasta (Historiallinen tulkinta):
Vaikka liike on pirstaloitunut ja sen sisällä on ihmisoppia, valtataisteluja ja tiukkoja sosiaalisia kontrolleja, sen historiallinen ydin ammentaa kristillisestä evankeliumista. Sadat tuhannet ihmiset ovat saaneet sieltä lohtua, armon sanomaa ja moraalisen perustan elämälleen. Se, että ihmiset riitelevät opeista ja jakautuvat ryhmiin, on inhimillistä uskonnollista dynamiikkaa – se ei pyyhi pois sitä, että kristillinen sanoma armosta on kkaikesta huolimatta soinut mukana.
Lopullinen tiivistys:
Lestadiolaisuus on ollut ja on kristillisyyttä siinä missä mikä tahansa muukin luterilainen herätysliike tai kirkkokunta, joka tunnustaa Kristuksen. Sen sijaan se ei ole ollut (eikä voi olla) se erehtymätön, taivaasta laskeutunut ja jakamaton monolitti, miksi se itse
Syväanalyysi aiheesta rakentuu kolmen keskeisen tason kautta: teologisen perustan, sosiologisen hajaannuksen logiikan sekä kristillisyys-käsitteen määrittelyn.
1. Teologinen taso: Kristillisyyden ydin ja Lars Levi Laestadiuksen perintö
Jotta voidaan arvioida, onko liike "koskaan ollut kristillisyyttä", on määriteltävä, mikä tekee jostakin yhteisöstä kristillisen.
* Kristologinen perusta: Kristillisyyden absoluuttinen kulmakivi on tunnustus Jumalasta Kolminaisuutena, Jeesuksen sovintokuolemasta, ylösnousemuksesta ja pelastuksesta yksin armosta. Historiallisesti Lars Levi Laestadius ja varhainen lestadiolainen herätys 1800-luvun puolivälissä Pohjois-Ruotsissa ammensivat suoraan luterilaisesta tunnustuksesta, raamatuntulkinnasta ja pietismistä. Tällä mitattuna liike nojasi alusta alkaen selkeästi kristilliseen dogmiin.
* Seurakuntaoppi (Eklesiologia) kompastuskivenä: Lestadiolaisuuden sisäinen ongelma ei niinkään ole sen kristologinen perusta, vaan sen ehdoton seurakuntaoppi. Lestadiolaisuudessa (erityisesti sen vanhoillislestadiolaisessa ja siihen sidoksissa olevissa haaroissa) on vallinnut opetus, että vain ja ainoastaan kyseisen liikkeen sisällä on elävä Jumalan valtakunta ja pelastus.
* Kompassi hukassa: Kun tämä ehdoton vaatimus "ainoasta oikeasta laumasta" yhdistetään siihen todellisuuteen, että liike on historian saatossa halvaantunut ja pirstaloitunut kymmeniin eri suuntauksiin (eriseuroihin), teologinen rakenne joutuu kriisiin. Jos vanhoillislestadiolaiset sanovat pikkuesikoisten olevan harhassa, ja pikkuesikoiset sanovat samoin vanhoillislestadiolaisista, ulkopuolisen tai kriittisen tarkastelijan silmissä koko "ainoan oikean valtakunnan" monopoli murenee.
2. Sosiologinen taso: Hajaannus ja "eriseurojen" syntyhistoria
Historiallisesti katsoen lestadiolaisuuden hajaantuminen ei ole poikkeus kristillisen kirkon historiassa, vaan pikemminkin sääntö.
* Kirkkohistorian kaava: Kristinusko on syntymästään asti ollut hajautunut tuhansiin eri kirkkokuntiin, suuntauksiin ja oppikiistoihin (katolisuus, ortodoksisuus, protestantismi, vapaakirkollisuus jne.). Jo Uuden testamentin kirjeet kertovat alkuseurakuntien riidoista ja ryhmittymistä ("minä olen Paavalista, minä Apolloksesta").
* Miksi lestadiolaisuus hajosi? Lestadiolaisuuden sisäiset erimielisyydet eivät syntyneet tyhjästä, vaan ne koskivat kysymyksiä auktoriteetista, synnitpäästön ehdoista, maailmankatsomuksesta, elämäntapasäännöistä ja maallisesta kulttuurista. Kun liikkeen sisälle kasvoi jäykkiä valtarakenteita ja johtajuuskeskittymiä (kuten SRK), jokainen sukupolvivaatimus ja opillinen tulkintaerimielisyys johti irtaantumisiin.
* Eriseura-käsite: Lestadiolaisessa kielenkäytössä sana eriseura on leima, jolla leimataan ne, jotka ovat "langenneet pois oikeasta opista". Sosiologisesti kyse on kuitenkin vain uskonnollisten ryhmien välisestä valtataistelusta ja identiteetin rakentamisesta.
3. Syväjohtopäätös: Oliko se koskaan kristillisyyttä?
Vastaus riippuu siitä, tarkastellaanko asiaa opillisesta/institutionaalisesta vai hengellisestä/ekumeenisesta näkökulmasta:
* Instituution ja eksklusiivisen dogmin näkökulmasta (Kriittinen tulkinta):
Jos "kristillisyydellä" tarkoitetaan sitä lestadiolaisuuden sisäistä oppia, jonka mukaan vain tämä tietty liike ja sen johto edustavat ainoaa pelastuksen ovea, niin tämä rakenne on teologisesti hauras ja kestämätön heti, kun se hajoaa. Kun liike jakautuu ja osapuolet julistavat toisensa kadotetuiksi, koko järjestelmä kumoaa itse itsensä. Tässä mielessä ehdoton "me olemme ainoa kirkko" -käsitys tekee liikkeestä sisäisesti ristiriitaisen.
* Laajan kristillisen historian ja yksilönuskon näkökulmasta (Historiallinen tulkinta):
Vaikka liike on pirstaloitunut ja sen sisällä on ihmisoppia, valtataisteluja ja tiukkoja sosiaalisia kontrolleja, sen historiallinen ydin ammentaa kristillisestä evankeliumista. Sadat tuhannet ihmiset ovat saaneet sieltä lohtua, armon sanomaa ja moraalisen perustan elämälleen. Se, että ihmiset riitelevät opeista ja jakautuvat ryhmiin, on inhimillistä uskonnollista dynamiikkaa – se ei pyyhi pois sitä, että kristillinen sanoma armosta on kkaikesta huolimatta soinut mukana.
Lopullinen tiivistys:
Lestadiolaisuus on ollut ja on kristillisyyttä siinä missä mikä tahansa muukin luterilainen herätysliike tai kirkkokunta, joka tunnustaa Kristuksen. Sen sijaan se ei ole ollut (eikä voi olla) se erehtymätön, taivaasta laskeutunut ja jakamaton monolitti, miksi se itse
Vastaukset 106
Vanhimmat
itseään mielellään väittää. Hajaantuminen eri eriseuroihin todistaa vain sen, että lestadiolaisuus on pohjimmiltaan inhimillinen liike, jota ohjaavat samat sosiologiset, psykologiset ja valtapoliittiset lainalaisuudet kuin mitä tahansa muitakin ihmisyhteisöjä historian saatossa.
Ihmisen mielen rakentama tuotos mistä tuli oppi joka alkoi leviämään. Kyseessä oli tarve uskolle opin kautta mikä vahvisti yhteisöä ja sen oloa rajoitettiin me ensin henkisin säännöin ja siitä alkoi kasvu nykyisiin mittoihin. Lakihenkisyys on perintö mikä olisi saanut jäädä tulematta mutta perisynnin kautta oppi oli syntisten syyllistänminen ja synnistä parantuminen oli lupaus mitä oppi tarjosi.
Taivaspaikka tarjolla kuoleman jälkeen osui ja upposi ja sen seurauksena oppi on nykyaikaistunut sisäänpäin kääntyneen asmon kautta.
Rakkautta
Taivaspaikka tarjolla kuoleman jälkeen osui ja upposi ja sen seurauksena oppi on nykyaikaistunut sisäänpäin kääntyneen armon kautta.
Mutta synti on se kuoleman piikki, ja synnin voima on se kirjoitettu sana=lukijalaisuus
Pieni korjaus: pikkuesikoiset on sama porukka kuin rauhansanalaiset.
Itse kysymykseen: Raamatun mukaan "teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin" (1. Kor. 11:19), joten eriseurat ovat kääntäen kristillisen seurakunnan tuntomerkki. Aika moni muukin porukka on hajonnut kuin lestadiolaisuus - esim. aikuiskastajaliikkeitä on kuin sieniä sateella.
nin nutta tuossa onkin seassanne vanhoillis lestadiolainen liike on eronnut niistä joten se ei voi olla oikea jos se olisi tehnyt yhteis työtä niitten kanssa se olisi oikea
ei mennytkäänniin eriseurat ovatkin niitä oikeita ei vellut
Sillä teidän keskuuteenne on myös tuleva riitoja, että ne, jotka teissä ovat pysyviä, tulisivat tunnetuiksi.
vai miten ton tulkittee
tai siis jos vellut on pysyny ne on oikeita
ainakin se sit todistaa et vellut on ainakin pysynyt linjassa
Siitä, että porukassa on eriseuroja, ei tietenkään voi aukottomasti päätellä, että tämän täytyy olla Jumalan seurakunta, koska tässä on ja tästä on lähtenyt eriseuroja. Se on vain yksi oikean seurakunnan tuntomerkki, mutta suurin osa kristinuskon historiassa syntyneistä porukoista on ennemmin tai myöhemmin saanut omat eriseuransa, joten yksinään siitä ei voi päätellä juuri mitään. Käytännössä varmaan vain ihan uusimmilla kristillisillä suunnilla ei ole eriseuroja - vielä -, mutta iän myötä niitä pakkaa tulemaan tai sitten liike kuihtuu pois. Ja sitä paitsi: oikeastaan aina uusi herätys on jonkin vanhan liikkeen eriseura. Ja aina jokainen herätys katsoo edustavansa alkuperäistä ja oikeaa kristinuskoa, ja muut porukat ovat enemmän tai vähemmän harhautuneita.
Itse tunnistan oikean lauman mm. seuraavin kriteerein:
- lauma on maailman laajuisesti piskuinen
- on yksi Paimen ja yksi lauma
- elämän portti on ahdas ja elämän tie kaita, ja vain harvat sen löytävät
- oikeilla kristityillä on käytössä taivaan valtakunnan avaimet
- oikeaksi kristityksi on tultu joko jo aiemmin uskossa olevan päästämänä tai varjelluttu lapsenuskossa evankeliumilla hoidettuna
- maailma vihaa, pilkkaa ja panettelee oikeita kristittyjä Jeesuksen nimen tähden
- oikeilla kristityillä on sydämessä Jumalan rauha eikä muiden laumojen jäsenten hyväksyntä omalle uskolle siksi kiinnosta vähääkään
- oikeat kristityt eivät mukaudu opetuksessaan tämän maailman mukaan, vaan säilyttävät saman uskon kuin aiemminkin, vaikka muu kristikunta mukautuisi esim. tasa-arvon verukkeella
Kaikki on sitä mitä on ja se voidaan nimetä miten vaan. Oleellista on miltä tuntuu, miten voidaan ja vapaus toteuttaa itseään. Ketään loukkaamatta, tietenkin. Eivät uskonnolliset ja teologiset vaatimukset mitään hyvää tuota. Ne ovat mielen aitoja ja portteja vahtineen. Lampaille.
Ei se ole mitään "kristillistä uskoa" vaan suomen vetelilaisten elämäntapojen 60-luvun perinteiden vaalimiseen keskittynyt historiaseura. Hassun hauskoja tapakukkasia vaalitaan vauvasta vaariin.
Sanoo maailmaa rakastava, maailman muodon mukaan mukautuva ja maailman opintuulten mukaan kääntyvä tuuliviiri.
Hönökki kuvittelee noin epähistoriallisten väitteiden menevän läpi vielä tekoälyn aikakaudellakin. Historiasta et löydä kristinuskon myönteistä suhtautumistapaa ehkäisyyn ennen 1930-lukua mistään, alkuvuosisatojen gnostilaiskristittyjä lukuunottamatta. Silti nettiaikana yritettiin lanseerata käsite "1960-luvulla keskitty ehkäisykielto". Tyhmimmät sitä yrittivät kovasti, mutta kun kaikki kirjoitukset alkukristityistä Lutheriin ja edelleen 1900-luvun alun kristittyjen kirjoituksiin ovat kaikkien tarkastettavissa, tätä valhetta ei enää ole jaksettu vuosikausiin jauhaa. Mutta monia muita valheita vl-liikkeen muuntumisesta 1960- ja 70-luvuilla on esitetty. Yksi valhe koskee suhtautumistapa kilpaurheiluun. Kuitenkin Laestadiuksen kritiikki pyhäpäivien viettoa palloa lyöden maailman kunnian tähden kirkonmenojen sijasta osoittaa, että sama pietistinen asenne oli jo lestadiolaisessa alkuherätyksessä. Maailmaan mukautuvan tuuliviiren voi olla vaikeaa käsittää, miksi kristityn ei tulisi rakastaa maailmaa ja lihansa himoja, koska on uudestisyntymätön ja sydämestään täysin maailmassa kiinni.
Hehehehe. Vanhoillislestadiolaisuus on täynnä isien perinnesääntöjä jotka imetään äidinmaidossa, ei Raamatusta. Näitä perinnesääntöjä ei Jumala vaadi.vaan sinä. Mutta onneksi sinuja on enää nykyään vähän.
Tuokin on argumentointivirhe, että muka vaatisin ketään uskomaan samoin kuin itse uskon, mutta tyypillistä alkoholin polttamille aivosoluille, ettei vaatimuksia ja vakaumusta eroteta. En vaadi ketään olemaan tyydyttämättä lihansa himoja, se on jokaisen oma valinta. Katsomalla pornoa, väkivaltaa, saippuaa, kauhua tai muuta sopimatonta ruokkii lihansa himoja ja tekee syntiä silmillään, ja jos on kristitty, kuolee jossain vaiheessa pois uskosta synnin kasvettua täyteen mittaansa. Alkoholin polttamilla aivosoluilla silmän synnit näyttäytyvät usein "isien perinnäissääntöinä". Eikä alkoholin polttamilla aivosoluilla koskaan osata selittää, miksi maailman rakastaminen, maailman mukautuminen ja maailman opintuuliviirenä oleminen olisivat raamatunmukaista uskoa. Ei koskaan. Never.
Raamatun mukaan juoda saa eikä humalakaan kamala synti lie koska Noa ja Loot tissuttelivat sekä Joosefkin. Loot humala päissään tussuttelikin. Kaikki uskovaisia miehiä eikä joutuneet parannusta tekemään
mitä mieltä olet siitä, jos alkoholisoituu
Juopuminenbon kiellettyä (Ef. 5:18) eikä Nooan ja Lootin juopumukset todista, että niissä ei syntiä olisi tehty. Nooa saattoi juopua vahingossa uuden maailman ensimmäisenä viinitarhurina, kun ei osannut ottaa huomioon, että uusi viini voi makeudestaan huolimatta olla käynyt jo päihdyttäväksi alkoholipitoisuudeltaan. Lootin puolestaan juottivat tyttäret humalaan jollain metkulla päästäkseen rutsaamaan isänsä kanssa lapsia saadakseen.
Raamatun viini oli pääosin laimennettua ja on typerä väite, että makkabilaisen todistusta hyvästä viinistä 60-luvulta eKr ei voisi ottaa huomioon sillä perusteella, että deuterokanonisia apokryfikirjoja ei 1500-luvulla tehdyllä päätöksellä sisällytetty protestanttiseen Raamattuun: "Viini on sellaisenaan vahingollista, samoin pelkkä vesi, mutta vedellä sekoitettu viini maistuu hyvältä ja tekee juomisesta nautinnon" (2. Makk. 15:39). Tämä todistaa Raamatun ajan viinin rakenteen ihan riippumatta siitä, sisältyykö todistus protestanttisen Raamatun kaanoniin vai sen ulkopuolelle rajattuihin deuterokanonisiin apokryfikirjoihin. Lisäksi sananlaskujen 9. luvussa jakeissa 2 ja 5 mainittu viinin sekoittaminen tarkoittaa Septuaginta-kreikannoksen mukaan nimenomaan viinin sekoittamista veteen sekoitusastiassa eli vedellä laimentamista, ei viinin maustamista, kuten 1992 suomennoksen kääntäneet juopot ovat kohdan virheellisesti kääntäneet. Septuagintan ovat kreikantaneet juutalaiset rabbit jo satoja vuosia ennen Kristuksen syntymää, joten kylläpä he ovat tienneet paremmin viinin sekoittamisen merkityksen kuin 1992 käännöksen suomentaneet juoppopapit.
Minustakin on hyvä, kun viiniä laimentaa.
Ukko Nooa joi itsensä hirveäan humalaan se ei ollut vahinko. Ainesta meni litra tolkulla. Ukko Nooa sammui alasti selälleen. Loot röpötteli kaks päivää pystyi kuitenkin panemaan. Ei mennyt viina suuhun itsestään. Uskovaiset miehet vetää kaksin käsin boosee.
Maailman ensimmäinen viinitarhuri ei välttämättä voinut kokemattomana tietää, millaista käyneestä uudesta viinistä tulee, joten juopuminen on voinut olla vahinko. Huomionarvoista silti on, että missään ei sanota, että Nooa ei olisi tehnyt syntiä tai että hän olisi toiminut synnittömästi juopuessaan. Kohdalla ei siksi voi puolustella tahallista humaltumista.
Lootin tapauksessa hänen juopumisensa ja sukurutsa laitetaan tekstissä kokonaan tytärten syyksi, minkä perusteella Loot ei olisi juopunut ja syyllistynyt sukurutsaan tietoisesti. Tarkkaan ottaen juopumisesta ei sanota, että Loot olisi sen suhteen ollut syyntakeeton, mutta ei myöskään julisteta synnittömäksi tahi syntiseksi hänen juopumistaan. Jollain huumaavilla lisäyrteillä viini maustettuna on voitu saavuttaa nopea sammuminen. En tiedä, miten se keppi toimii sammuneena, ei ole kokemusta, mutta kaipa sammuneellekin miehelle saa erektion naiskeholla kiihotettua, sillä Raamatun oman todistuksen mukaan Loot oli tapahtuneesta autuaan tietämätön molemissa tilanteissa: "eikä tämä huomannut, milloin hän tuli hänen viereensä ja milloin hän nousi" (1. Moos. 19:33, 35).
Liian vähän laimennetusta viinistä ja väkevistä oluista Jumalan sana todistaa: "Viina tekee pilkkaajaksi, ja väkevät juotavat tekevät tyhmäksi: joka niitä halajaa, ei hän ikinä viisaaksi tule" (San. 20:1). Olen huomannut tuon: päihdyttäviä alkoholijuomia halajavat eivät ole tälläkään palstalla olleet kovin viisaita alkoholin aiheuttamasta aivosolujen tuhoutumisesta johtuen, ja Jumalan iankaikkisen ja pysyvän sanan mukaan eivät sellaisiksi tulekaan niin kauan kuin halajavat niitä. Uskon Raamattua enkä juoppojen todistuksia, että viisaita ollaan, kun osataan kaataa alkoholia kurkusta alas.
Raamatun ajan viinissä oli kuitenkin nykyviiniin nähden se ero, että nykyviiniä juodaan laimentamattomanakin, kun taas Raamatun ajan valmistusmenetelmillä raakaviini oli liian kitkerää tai siirappimaista juotavaksi laimentamattomana.
Selvitän tämän eron siitä syystä, ettei yksikään juoppo jäisi käsitykseen, että vanhaa raakaviiniä olisi oikeasti juotu laimentamattomana. Se oli niin ällöttävää, että raakaviini kuvataan Jumalan vihan maljana samassa yhteydessä, jossa puhutaan tulella ja tulikivellä vaivaamisesta: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä." (Ilm. 14:9-10.)
Juoppo tietty ajattelee, että mahtavaa, laimentamatonta raakaviiniä siis tarjolla, vaan ääni muuttuu kellossa, kun Jumalan vihan maljan laimentamattomana nielaistuaan naama muuttuu punaiseksi ja nenästä ja korvista nousee savu.
Kukaan ei vedä kännia vahingossa. Raamatussa on useita kertomuksia joissa uskovainen vetää kännin. Eikä sitä synniksi niissä kohdissa sanota. Raamattu kyllä kertoo asiasta kuin asiasta ja ihan suoraan milloin se on syntiä Jumalan edessä.juominki ei ole.
Hyvin selvä kielto löytyy, yhtä selvä kuin kymmenen käskyn kiellot: "Älkää juopuko" (Ef. 5:18). Nooan ja Lootin tapauksissa ei ole mitään mainintaa, että he eivät olisi tehneet juopuessaan syntiä. Sinä päättelet vain omasta juopumishimostasi käsin, ettei syntiä tehty ja että juopumus olisi oikein, koska sinua himottaa juopua. Välttämättä Nooa ja Loot eivät tehneetkään syntiä, mikäli eivät itse tietoisesti juopuneet yllä selvitetysti. Vaan jos he juopuivat itse tahallisesti, se oli tietysti syntiä. "Älkää juopuko."
Ei ollut mainintaa että ei ollut syntiä??? Pyh. Ei Raamattu sellaisia turhia seikkoja mainitsekaan. Mutta synnin se sanoo aina synniksi. Se on vähän sellainen sen kirjan tarkoitus katsos.
Kymmenessä käskyssä sanotaan hyvin yksiselitteisesti mm. älä tapa, älä tee huorin, älä varasta. Ei niissä sanota: älä tee syntiä tappamalla, älä tee syntiä huoraamalla, älä tee syntiä varastamalla jne. Vaan: älä tapa, älä tee huorin, älä varasta jne. Samoin Raamatussa sanotaan hyvin yksiselitteisesti: älkää juopuko. Älä tapa on kielto ja älkää juopuko on kielto. Ne eivät ne meille kristityille ole kieltoja, vaan Pyhän Hengen neuvoja, koska emme toki meissä asuvan hengen vaikutuksesta haluakaan tappaa, tehdä huorin, varastaa, juopua. Noita haluaa vain liha, turmeltunut ihmisluonto. Hengen uudistuksesta johtuen meidän kristittyjen mieli ei tuollaisia halua, mutta jos puuttuu henki, haluaa täyttää lihan mieltä, esim. tappaa, tehdä huorin, varastaa, juopua. Ja juopumuksessahan ne tapot, huorinteot ja varastamiset usein tehdäänkin.
Paavali neuvoo olematta juopumatta ettei tule irstas meno. No sinänsä hyvä neuvo mutta tulee ihmisen suusta ja tuhansia vuosia myöhässä koska uskovaiset miehet veti jo vanhassa testamentissa kaksin käsin boosea.
Paavalin muutkin neuvot ovat kyseenalaisia kuten esimerkiksi että naisten ei saa seurakunnan kokouksissa muka puhua ollenkaan. Typerä neuvo ihmisen suusta jota ei voida edes noudattaa ja sillä perusteella ei naisen puhuminen seurakunnan kokouksissa ei tietenkään ole syntiä.
nooa teko syntiä sen todistaa raamattu
se kielto koski pariskuntia ei naimattp ia jolla oli puheoikeus seura kunnassa
pariskunnay ei saa osallistua seurakunban toimintaan niitten pitää vaan käysä synagokassa
ainoastaannaimattpmat saa seura kunnassa puhua ja teplogita ovat saatanan pappeja maallikon aseman voi kyseenalasyaa jos se on asrtettu seura kunnan ylä puolelle
jos olet apostoli voit olla naimisissa mutta voit käydä seura kunnissa puhumassa
mutta seuralinnat johtajat ovat pariskuntia ja nainen on pomo mutta nuiillä ei ole puhe oikeutta
Tuo on perusliberaaliteologiaa, joka on maailmanrakkauden, maailman muodon mukaan mukautumisen ja maailman opintuuliviirenä toimimista. Paavalin kirjoitukset on luettu kristinuskossa alusta alkaen pyhiin kirjoituksiin, vaan mitä tekivät 1900-luvun liberaaliteologit, kun piti opintuuliviiren kääntyä feministituulten mukana ja pride-tuulten mukana: alkoivat selitellä Paavalin naispappeutta ja homoutta koskevat kirjoitukset Paavalin ihmismielipiteiksi pitäen kuitenkin Paavalin kirjoituksista omaan korvasyyhyynsä sopivat kohdat. Paavalin kehotus "älkää juopuko" on minulle Pyhän Hengen hyvä neuvo, jota noudatan - en ulkoisena kieltona, vaan omasta halusta vapaaehtoisesti ja hyvällä mielellä. Sinulle todelliseata armosta osattomana armonvarkaana ja lihan alkoholihimojen mukaan vaeltavana ihmisenä se olisi ulkoinen kielto, koska lihallisissa alkoholihimoissasi haluat juopua ja altistaa itsesi kaikille mahdollisille humalaisten aivopieruille, joita riittää. Koska et sitä halua noudattaa, selittelet sen korvasyyhysi mukaan Paavalin ihmismielipiteeksi. Olet maailmaa rakastava, lihaa rakastava, maailman muodon mukaan mukautuva opintuuliviiri. Rukoile sinäkin: jos tieni on vaivaan vievä, johdata minut oikealle tielle. Rukoile, jos alkoholihimot ovat rankat: Herra, armahda minua näistä turhista maailmallisista lihallisista himoista. Nyt ei ole synninpäästön aika, nyt on synnintunnon herättelyn aika. Sitten kun herää katumus, sitten kun huomaat olevasi köyhä, sokea ja alaston, sitten voit ostaa Herralta Jeesukselta kultaa tulessa poltettua, silmävoidetta ja saada vanhurskauden vitivalkeat vaatteet. Nyt sydämesi on kiinni tässä maailmassa ja lihan pyynnöissä. Vanhan ihmisen on kuoltava, jotta uusi voi syntyä. Uusi ihminen syntyy kivulla, kuten Ilmestyskirjan vaimo synnyttää kivulla. Tekee kipeää luopua vanhasta lihallisesta ja antaa tulla hengen sydämeen hallitsemaan mieltä.
pariskunta ei ole todellakaan jumalan valtakunta pienois koossa niinkuin harha oppiset kestat sanoo naimaton ihninen on esimwrkki siitä
mitä jeesus sano herran temppelistä
ei tarvi edes rauhan yhdistystä
vaan käski kokoontua kaupungin ulko puolella
jumalan valtakunta on sairad käsite lestaduolaisuus on paha harha oppi
niinhän se jeesus sano ristillä että valta kunnan lapset mooseksrn aabrahamin iisakin ja jaalobin lapset joutuu helvettiin
ja näille kahdelle arnovarkaalla lestaille vai sanoraanko lestadiolaiselle se toisen päästi paratiisiin ja toinen joutu helvettiin
lestadiolaisethan ristiin naulittiin lopulta
loput teki itse murhan kun perheen isät tappo vaimonsa ja lapsensa
ja lopulta itsensä
Masada on dramaattinen, korkealle Juudean erämaan vuoritasangolle (noin 400 metriä Kuolleenmeren pinnan yläpuolelle) rakennettu muinainen linnoitus, joka liittyy kiinteästi äsken puhuttujen sikarien ja ensimmäisen juutalaissodan loppuvaiheisiin.
Se edustaa yhtä antiikin ajan tunnetuimmista ja traagisimmista vastarinnan symboleista. Paikan historia ja kohtalo tiivistyvät muutamaan keskeiseen vaiheeseen:
* Herodes Suuren linnoitus: Alun perin paikan linnoitti mahtavaksi pakopaikakseen ja palatsikodikseen Juudean kuningas Herodes Suuri vuosina 37–31 eaa. Sinne rakennettiin vaikuttavat vesijärjestelmät, varastot ja palatsit, jotta se kestäisi pitkänkin piirityksen keskellä kuivaa aavikkoa.
* Sikarien tukikohta: Vuonna 66 jKr., kun suuri juutalaissota Roomaa vastaan syttyi, ryhmä äärimmäisiä sikarii-kapinallisia valtasi Masadan roomalaiselta varuskunnalta yllätysiskulla. Siitä tuli heidän turvapaikkansa ja tukikohtansa sodan ajaksi.
* Roomalaisten piiritys: Kun Jerusalem ja temppeli oli tuhottu vuonna 70 jKr., Masada jäi viimeiseksi merkittäväksi kapinallisten pesäkkeeksi. Rooman X legioona (Legio X Fretensis) marsisi vuoren juurelle kukistamaan viimeiset vastaritsijat vuoteen 72–73 jKr. mennessä. Roomalaiset rakensivat valtavan piiritysvallin ja massiivisen piiritysrampinn hiekkasta ja kivestä päästäkseen vuoren huipulla sijaitseville muureille.
* Joukkouuni ja kuolema (vuosi 73 jKr.): Kun roomalaiset murtautuivat vihdoin muureista läpi muurinmurtajallaan, he odottivat löytävänsä vihollisia taisteluun. Sen sijaan he löysivät vain hiljaisuuden ja satoja ruumiita. Ennen roomalaisten sisäänpääsyä sikarien johtaja (Eleazar ben Ya'air) oli pitänyt miehilleen puhuneen, jossa hän vetosi siihen, ettei heidän tule antautua orjuuteen tai häpeään. Joukko päätyi tekemään joukkoitsemurhan: miehet surmasivat perheensä ja lopulta toisensa, jotta kukaan ei joutunut roomalaisten vankeudeksi. (Perimätiedon mukaan vain muutama nainen ja lapsi piiloutui ja jäi henkiin kertomaan tarinan).
Nykypäivänä Masada on Unescon maailmanperintökohde ja yksi Israelin suosituimmista historiallisista nähtävyyksistä, ja sen nimi on muodostunut horjumattoman vapaustaistelun ja periksiantamattomuuden symboliksi ("Masada ei saa koskaan enää langeta").
Paavalin monikaan ihmisen suusta tulleita "neuvoja" ei ole syytä noudattaa. Naisten EI pidä olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Neuvo on väärä eikä naisten puhuminen k.o.kokouksissa siten ole syntiä. Tämä perustellaan Raamatun muilla, aikaisemmilla teksteillä. Niissä naista ei näin alisteta kuten Paavali ihmissuullaan tekee. Sama pätee siihen juopumiseen. Vanhat uskovaiset vetivät boosea sammumiseen saakka eikä sitä heille synniksi sanottu. Ainut synti oli tehdä asiasta julkinen (Noan poika teki syntiä). Lootin tapauksessa syntiä teki tyttärensä (rutsa). Juopumisesta ei syntinä puhuta. Ei Joosefin eikä Kaanaan häävieraatkaan syntiä tehneet kun juopuivat. Paavalin ihmissuu on vain ihmissuu.
Paavalin puhekieltä naisille seurakunnassa ei kuitenkaan ollut niin totaalinen, etteikö hän olisi profetoimista hyväksynyt naisiltakin. Korintissa tilanne oli monen selityksen mukaan sellainen, että naiset lörpöttelivät ja keskeyttivät saarnoja tavan takaa kysyäkseen asioista, joten Paavalin oli vedettävä tiukka linja: järjestyksen vuoksi naiset olkoon seurakunnankokouksissa hiljaa ja jos tulee kysymyksiä, kysyköön kotonaan miehiltään. Vaikka "nainen vaietkoon seurakunnassa" -kohtaa on käytetty myös naispappeuden vastustamisen perusteena, paremmat kohdat ovat ne, joissa Paavali toteaa, että seurakunnan kaitsijan (piispan) ja seurakunnan vanhimman (papin) tulee olla yhden vaimon mies, tarkoittaen enintään yhden vaimon mies, sillä Paavalihan oli itsekin naimaton. Jeesuksella lähimmässä 12 opetuslapsessa ei ollut naisia ja vanhan liiton leeviläinen pappeus oli miehinen virka, minkä vuoksi kristinuskossa linjattiin jo alussa, että nämä virat on sidottu sukupuoleen, kun taas yleinen pappeus ei sitä ole.
Seli seli alkaa heti....joo mutta näin on. Paavalin kiellot olivat ihmissuun höpötystä eikä niistä voida mitään johtopäätöksiä vetää. Sama on juopumisen kanssa. Ihmissuu kieltää. Raamatun historia ei kiellä. Ihmissuu häviää aina.
arametolaosen ilmestys puhuu lestaista
mut jos ubohdetaan kerikka ja otetaan käyttöön aramea se on talyana
kreikka
tarkotti alun perin syöstö saalista leiaa
siis saalis
Kreikkalaisen sanan λῃστής (lēstēs, monikossa λῃσταί lēstai) etymologinen alkuperä ja kehitys ulottuvat syvälle antiikin kreikan kieleen ja sen murteisiin. Sanan matka pitää sisällään siirtymän puhtaasta taloudellisesta rikoksesta poliittiseen kapinointiin:
1. Alkuperä klassisessa kreikassa (lēia)
Sanan juuri on vanhassa kreikkalaisen maailman sanassa λṠᾱ (lēia tai leis), joka tarkoittaa sotasaalista, ryöstösaalista tai valloitettua omaisuutta.
* Tästä johdettiin verbi lēizomai (ryövätä, ottaa sotasaalista) ja edelleen substantiivi lēstēs.
* Alun perin klassisella ajalla (esimerkiksi antiikin Ateenassa ja Homeroksen eepoksissa) lēstēs tarkoitti henkilöä, joka harjoitti ryöstelyä tai merirosvousta (latistusta). Kyseessä ei ollut niinkään salaa hiipivä taskuvaras (kleptēs), vaan avoin ja väkivaltainen rosvo, joka otti omaisuutta voimalla.
2. Hellenistinen ja roomalainen kausi: Muutos poliittiseksi termiksi
Kun Rooma valloitti Välimeren alueen ja Lähi-idän (mukaan lukien Juudean), roomalaiset ja kreikkalaisesti kirjoittaneet historioitsijat (kuten Josephus) alkoivat käyttää sanaa uudella tavalla.
* Roomalainen käsite latro / latron: Roomalaisessa hallinnossa kapinallisia ja sissejä nimitettiin usein termillä latrones (rosvot/sissit). Kreikkalaiset historioitsijat käänsivät tämän suoraan sanalla lēstēs.
* Poliittinen leimaaminen: Rooman valtakunnassa sana menetti pitkälti puhtaan "maanteiden ryöväri" -merkityksensä valtion silmissä. Kaikki aseellista vastarintaa harjoittavat kapinalliset, vapaustaistelijat ja nationalistiset ryhmät (kuten zealootit) leimattiin roomalaisten propaganda- ja hallintokielessä pelkiksi lēstai-rosvoiksi. Rooman näkökulmasta he eivät olleet legitiimejä sotilaita vaan rikollisia.
3. Vaikutus hepreaan ja arameaan (lestim)
Uuden testamentin ja myöhäisantiikin myötä sana levisi myös seemiläisiin kieliin:
* Rabbinisessa hepreassa ja myöhäisantiikin arameassa otettiin käyttöön lainasana לִסְטִים (lestim tai listim), joka suoraan kreikan esikuvan mukaan tarkoitti maanteiden rosvoa, kapinallista tai lainsuojatonta.
Yhteenveto merkityksen kehityksestä
* Sotasaaliin ottaja (alkuperäinen kreikkalainen juuri lēia).
* Avoimesti ryöstelevä maanteiden rosvo tai merirosvo (klassinen antiikki).
* Poliittinen kapinallinen, sissi tai vapaustaistelija (Rooman valtakunnan aikainen Juudea ja Uuden testamentin kreikka, jossa roomalaisten vastustajat niputettiin rosvoiksi).
leizomai ottaa leian
Paavalin kirjoitukset ovat olleet kristityille Pyhältä Hengeltä inspiroituja kirjoituksia 50-luvulta jKr alkaen, joten en pidä kovin vakuuttavana 1900-luvulla keksittyä "vain ihmismielipiteitä" -hömppäteologiaa.
Nooa saattoi juoda itsensä vahingossa humalaan, mutta kyllä Lootin tapauksessa näkyy, että tytärten toimintaa (sammuksiin juottaminen ja rutsa tiedottoman kanssa) paheksutaan kokonaisuutena arvostellen. Teko ei ollut vain sukurutsa, vaan osana sitä oli Lootin juottaminen känniin ja sammuksiin. Se, ettei Lootin itsensä mainita tehneen asiassa syntiä voi johtua siitä, että tyttäret olivat juonessaan nin taitavia, että onnistuivat tekemään koko jutun Lootin edes tajuamatta juopuvansa/huumaantuvansa/sammuvansa, jolloin hän ei oikeastikaan tehnyt syntiä. Vaan jos hän tietoisesti joi itsensä humalaan, niin silloin hän syyllistyi juopumuksen syntiin ja jos hän oikeasti tajusi harrastavansa seksiä tyttäriensä kanssa, silloin hän syyllistyi sukurutsauksen ja huoruuden synteihin. Raamatun tekstin mukaan hän oli kuitenkin tapahtuneesta autuaan tietämätön, joten ainakaan sukurutsauksen synnistä häntä ei Raamatun oman todistuksen mukaan voi syyttää. Juopumus jää vähän kysymysmerkiksi, mutta teksti antaa ymmärtää, että juoni olisi toteutettu taidokkaasti eikä Loot olisi syyllistynyt asiassa syntiin, vaan synti olisi kokonaisuudessaan tyttärien.
Kuningas Jaakon käännöksen mukaan Joosef seurueineen joi ja iloitsi - ei juopunut.
Kaanaan häävieraiden ei mainita juopuneen, vaan kohdassa sanotaan tarkkaan ottaen valvojan suulla, että yleensä hyvä viini tarjotaan ensin ja sitten kun juovutaan, huonompi. Mutta sekin on huono käännös, koska koko kommentin ajatushan on: kun hyvä viini on juotu, tarjotaan huonompi. Viisauden sekoittama hyvä viini (San. 9:2, 5) on veteen sekoitettua (2. Makk. 15:39) ja rituaaliviinin (hääviinin) sekoitussuhde todetaan Talmudissa: 1 osa raakaviiniä, 3 osaa vettä. Sillä ei vain tullut känniin, kylläiseksi vain.
Rukoile nyt hyvä mies Herralta tuntoa synneistä, niin kyllä Jumala voi sinut vapauttaa noista himoista. Varmaan sietämätöntä elää jatkuvien alkoholihimojen riepoteltavana. Siitä ei ole kokemusta, mutta onhan niitä itselläkin muita mielihaluja, joista osasta on saanut vapautua, mutta joitakin pitää vain ns. upottaa veteen jatkuvasti, eikä kesyynny, vaikka pysyisi pitkään vaiti. Vanha vikuroiva aasi on naulittava ristiin joka päivä yhä uudelleen ja uudelleen.
Sanan leis (tai tarkemmin antiikin kreikan λῄᾱ lēia / leia, josta myös verbi leizomai ja substantiivi lēstēs polveutuvat) juuret ulottuvat todella kauas menneisyyteen, pitkälle ennen klassisen kreikan kirjakielen syntyä.
Tämä sana on peräisin indoeurooppalaisesta kantakielestä (siitä oletetusta muinaisesta esivanhemmasta, josta suuri osa Euroopan ja Aasian kielistä on polveutunut).
Sen historia avautuu kolmen vaiheen kautta:
1. Indoeurooppalainen kanta: leh₂-j-a (saalis, hankkiminen)
Kielitieteilijät ovat jäljittäneet sanan kantamuodoksi indoeurooppalaisen leh₂- (tai lah₂-), joka tarkoitti ottamista, haltuun ottamista, poimimista tai saalistamista.
* Tästä kantasanasta kehittyi eri kielissä sanoja, jotka liittyivät työhön, hankkimiseen, jakamiseen tai sotasaaliiseen.
2. Sukulaissanat muissa kielissä
Sama muinainen kanta elää monissa muissa indoeurooppalaisissa kielissä, usein hieman eri merkityksissä, jotka kuitenkin paljastavat alkuperäisen idean "saaliista" tai "työn hedelmästä":
niin lahja
Paavalin ihmissuun kautta ilmaistut sanat on kirjoitettu Pyhältä Hengeltä vaikutettuina. Niin ovat kristityt uskoneet aina 1900- ja 2000-luvun liberaaliteologeja lukuunottamatta, ja he ovat enemmän feministejä ja prideihmisiä kuin kristittyjä. Heille ei ole tärkeintä olla kristittyjä, heille on tärkeää vain taivuttaa kristinuskokin samaan feministiseen sateenkaarikiimaan kuin muukin yhteiskunta.
Kaikki Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten Pyhältä Hengeltä inspiroituina kirjoittamia kirjoituksia. Joo, paitsi juopottelun, homostelun ja naispappeuden kieltävät raamatunkohdat, sanoo liberaali hömppäteologia.
Kyllä, hyvin pitkälti juuri niin.
Kun mennään aivan tuohon kaikkein varhaisimpaan inhimilliseen ytimeen, ajatus ottamisesta, vastaanottamisesta ja itselleen saamisesta on se kantava lanka.
Seuraus tästä on kiehtova: samasta perustuesta on ihmiskunnan kielissä kasvanut kaksi aivan erilaista puuta:
* Toisessa haarassa (kuten kreikassa) se sai aktiivisen ja kovan muodon: ei pelkkä passiivinen vastaanottaminen, vaan väkivaltainen ottaminen ja sotasaaliin haltuunpano (leizomai \rightarrow lēstēs).
* Toisessa haarassa (kuten germaanisissa kielissä) se kehittyi kohti vastaanottamista ja ansaitsemista: sen saamista, mikä itselle kuuluu tai mitä toinen antaa (kuten palkka tai vastine).
Joten ajatus lahjan vastaanottamisesta tai yleisemmin siitä, että jokin otetaan tai otetaan vastaan omiin käsiin, on aivan sieltä primitiivisestä juuresta katsottuna täysin osumassa maaliinsa.
kumpaa ne kreikkalaiset nyt tarkotti ottaa vastaan lahja vaan ihan vaan tarttua
Arameankielinen sana talyana perusmerkitys arameassa on teloittaja, pyöveli tai joku, joka ripustaa tai hirttää (juuresta, joka liittyy ripustamiseen tai roikkumiseen). Varhaisissa arameankielisissä käännöksissä se oli luonteva sana kuvaamaan roomalaisia sotilaita tai teloittajia, jotka toteuttivat ristiinnaulitsemisia.
Mutta jos ajatusta laajentaa vertauskuvallisesti siihen, keitä "saalistajat" tai järjestelmälliset vainoojat ovat historiansa aikana olleet, analogia on olemassa:
* Rooman valtakunnan koneisto: Alkuperäisessä historiallisessa kontekstissa se "koneisto", joka saalisti ja eliminoi varhaisia kristittyjä ja kapinallisia, ei ollut mikään erillinen salainen palvelu, vaan Rooman keisarikunnan virallinen turvallisuuskoneisto – sotilaat, prefektit ja vakoojat, jotka pitivät yllä roomalaista lakia ja kitkivät pois valtiolle vaarallisia ryhmiä.
* Nykyaikaiset tiedustelupelot: Vaikka CIA:lla tai vastaavilla nykyajan tiedustelujärjestöillä ei ole mitään historiallista tai teologista yhteyttä antiikin arameankielisiin termeihin tai Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen, ne toimivat nykymaailmassa valtiollisten koneistojen pitkinä käsinä. Niiden tehtävänä on valvoa, suojata tai tarvittaessa eliminoida valtion silmissä uhkaavia toimijoita – aivan kuten Rooman vallanpitäjät tekivät omana aikanaan.
Joten siinä missä talyānā historiallisesti tarkoitti kylmäveristä teloittajaa, ajatus järjestelmästä tai organisaatiosta, joka "saalistaa" tai vainoaa toisinajattelijoita tai tiettyjä uskonnollisia ryhmiä, toistuu samanlaisena läpi historian vuosisadasta toiseen.
Ei ole. Naisten EI pidä olla vaiti seurakunnan kokouksissa.
mites tämä tarina sitten oikeasti meni jos nämä olivat lestoja
onkohan se mennyt oikeasti niin että kristityn pitää tehdä itse murha sen sijaan et kärsii marttyyri kuoleman
eaim japanilaisilla on kamikaze kun soturi häviää taistelun
et nää jotka tekee itse murha pommituksia toteuttaa kristuksen kirkko lakia
Samuraiden käytännöt, elämäntapa ja soturietiikka muodostivat tiukan, vuosisatojen aikana kehittyneen perinteen, joka ohjasi heidän koko elämäänsä – ei vain taistelukentällä, vaan myös arkipäivässä, moraalissa ja kuoleman kohtaamisessa.
Samurailuokan keskeisimmät käytännöt ja periaatteet tiivistyvät seuraaviin asioihin:
1. Bushidō – Soturin tie
Samuraiden moraalinen ja eettinen ohjenuora oli Bushidō (”soturin tie”). Se ei ollut mikään yksittäinen kirja tai laki, vaan sukupolvelta toiselle siirtynyt arvojen ja käyttäytymissääntöjen kokonaisuus. Siihen kuului seitsemän keskeistä hyvettä:
* Gi (oikeamielisyys ja rehellisyys): Vahva moraalinen kompassi; oikeiden päätösten tekeminen ilman epäröintiä.
* Yūki (rohkeus): Rohkeus kohdtaa vaara, pelko ja kuolema tyynesti.
* Jin (myötätunto): Voiman käyttäminen hyvään ja armahtavaisuus heikompia kohtaan.
* Rei (kunnioitus ja kohteliaisuus): Äärimmäinen kohteliaisuus ja etiketti jopa vihollista kohtaan; hierarkioiden ja ihmisten arvostaminen.
* Makoto (rehellisyys ja vilpittömyys): Sanansa pitäminen; samuraille puhe ja teko olivat sama asia (ei tarvittu erillisiä sopimuksia tai valoja).
* Meiyo (kunnia): Kunnia oli samuraille kaikkea; kunnian menettäminen oli pahempaa kuin kuolema.
* Chūgi (uskollisuus): Ehdoton uskollisuus omalle herralleen (daimyolle) tai shōgunille.
2. Sepuku (Rituaaliitsemurha)
Ehkä tunnetuin ja samalla rajyin samurakäytäntö oli sepuku (tunnetaan lännessä usein virheellisesti nimellä harakiri). Se oli rituaalinen itsemurha, johon samurai turvautui kahdesta syystä:
* Kunnian palauttaminen: Jos samurai oli epäonnistunut tehtävässään, tehnyt virheen tai hänet oli tuomittu jostakin rikoksesta, hän saattoi suorittaa sepukun pelastaakseen oman ja perheensä kunnian.
* Uskollisuus kuolemaan asti: Jos herra kuoli, uskollinen samurai saattoi seurata häntä kuolemaan vapaaehtoisella sepukulla.
Rituaali suoritettiin tarkkojen sääntöjen mukaan vatsan avaamisella miekalla, ja usein paikalla oli uskottu ystävä (kaishakunin), joka antoi lopullisen kuoliniskun miekalla kaulan alueelle kärsimysten lyhentämiseksi.
3. Miekkojen pyhyys (Daishō)
Samurailla oli yksinoikeus kantaa kahta miekkaa, joita kutsuttiin yhteisnimellä daishō (suuri ja pieni):
* Katana: Pitkä miekka, jota käytettiin taistelussa.
* Wakizashi: Lyhyempi miekka tai tikari.
Sitä kutsuttiin "samuraiduunin sieluksi". Miekkoja kohdeltiin äärimmäisen kunnioittavasti: niihin ei saanut koskea kevyesti, ja huoneeseen tullessa pitkä miekka jätettiin yleensä telineeseen merkiksi siitä, että ei lähestytä vihamielisesti.
4. Itsekuri ja henkiset harjoitukset
Samuraiden ei oletettu olevan pelkkiä raakoja sotilaita, vaan heidän tuli hallita myös sivistys- ja taidealoja. Heidän käytäntöihinsä kuului kiinteästi:
* Zen-buddhalaisuus: Zen-meditaatio auttoi tyhjentämään mielen pelosta, keskittymään täydellisesti käsillä olevaan hetkeen ja kohtaamaan kuoleman ilman paniikkia.
* Kalligrafia ja tee-seremonia (chado): Sotilaallisen kovuuden vastapainoksi samurait harjoittivat hienovaraisia taitoja, kuten runoutta, teeseremonioita ja kalligrafiaa, kehittääkseen mieltään ja kärsivällisyyttään.
5. Palvelus ja feodaaliuskollisuus
Samurait olivat ammattisotilaita, jotka olivat sidottuja herraansa (daimyo) elämään ja kuolemaan. Vastineeksi uskollisuudestaan he saivat maata, palkan ja yhteiskunnallisen eliittiaseman. Vaikka samurailuokka lakkautettiin Japanissa virallisesti 1800-luvun lopulla (Meiji-restauraation myötä), heidän eettinen perintönsä ja Bushidō-ihanteensa elävät edelleen vahvasti japanilaisessa kulttuurissa ja työkulttuurissa.
Voivat laulaa (esilaulajanakin toimimisen hyväksyn) ja käyttää puheenvuoroja keskusteluilloissa (rinnastuu profetoimiseen), mutta eivät toimia saarnamiehinä ja uskovaisten piispana, eli Valdena. Näin se vain menee ja on mennyt lestadiolaisen herätyksen alusta alkaen. Eikä ole mitään tarkoitusta mukautua teidän maailman opintuuliviirien toimintaan. Teidän viiri osoittaa aina sinne, mihin päin tuuli puhaltaa ja alun alkaen meikäläisiä (lestadiolaisia) syytettiin naisten liiallisesta ääneen päästämisestä. Meillä ollaan pysytty paikoillaan ja evl-kirkko on kääntänyt kurssiaan 180 astetta ja yrittää nyt selitellä epätoivoisesti Paven kirjoitukset ihmismielipiteiksi. Ei mene läpi noin läpinäkyvä täyskäännös ja sumutus.
jos hallitus oli talibaaneja ja vainotut lestoja ja kristityt kuoli areenalla oliko ne näitä lahjan vastaan ottajia
Ainoastaan Paavali on ollut naisia vastaan, ei Jeesus. Minä uskon Jeesuksen opetuksiin.
näin se menee luterilainen kirkko on mennyt oikeeseen suuntaan ihmisten mielipiteet eivät perustu raamatun sanaan
Teologinen raja (saarnavirka): Liike veti kuitenkin jyrkän rajan sen väliin, kuka saa julistaa synninpäästöä ja hoitaa virallista paimenen virkaa (saarnavirkaa). Sen katsottiin kuuluvan vain miehille, jotta Raamatun opetus säilyisi muuttumattomana.
Lars Levi Laestadius itse ei kirjoittanut mitään virallista "saarnavirkarajausta" tai pykälää, vaan kyse oli siitä, että hän toimi ja opetti sen ajan luterilaisen kirkon perinteen ja oman Raamatun-tulkintansa mukaisesti.
Näin se tarkemmin ottaen meni:
Kirkon ja ajan yleinen käytäntö: 1800-luvulla ajatus siitä, että vain miehet toimivat papeina ja virallisina saarnamiehinä, oli luterilaisessa kirkossa (ja koko yhteiskunnassa) täysi itsestäänselvyys. Laestadius oli pappi, eikä hänen tarvinnut erikseen keksiä tai vetää mitään uutta rajaa naisten ja miesten roolien välille kirkollisessa virassa, koska kirkon laki ja yhteinen tapa tekivät sen jo valmiiksi.
Herätyksen sisäinen dynamiikka: Kun herätys syttyi, se oli raju hengellinen liike, jossa tavalliset ihmiset – myös naiset ja lapset – alkoivat liikutuksissaan puhua voimakkaasti hengellisistä asioista, tunnustaa syntejä ja todistaa uskosta. Tämä herätti ulkopuolisissa hämmennystä, ja Laestadiusta syytettiin siitä, että hän antaa rahvaan ja naisten rellestää. Laestadius itse kuitenkin puolusti tätä hengellistä todistamista, koska katsoi sen olevan Pyhän Hengen työtä.
Ei, vaan päinvastoin: Laestadiuksen elinaikana (ja aivan erityisesti herätyksen alkumetreillä 1840- ja 1850-luvuilla) tilanne oli kaikkea muuta kuin virallisen tarkasti rajattu ja tasainen käytäntö.
Silloin elettiin kuohuvaa ja poikkeuksellista herätyksen aikaa, jossa vanhat kaatuvat ja uudet muodot hakevat paikkaansa. Tässä muutama keskeinen huomio siitä, millaista meno oli Laestadiuksen elinaikana verrattuna siihen, miksi se myöhemmin vakiintui:
* Hurja alkuhurmos ja rajojen hämärtyminen: Laestadiuksen elinaikana herätykseen kuului rajua ja spontaania liikehdintää. Kokouksissa ja kodeissa kansa – mukaan lukien lapset, nuoret ja naiset – puhkesi itkuun, vapinaan ja voimakkaisiin uskonpurkauksiin. Naiset saattoivat todistaa, puhua ja kertoa synninpäästöstä tavalla, joka sai kirkon papit ja viranomaiset raivon partaalle. Laestadius itse puolusti tätä kaikkea vetoamalla siihen, että kyseessä on Pyhän Hengen herätys, jossa vanhat säätyrajat ja ihmisten lait kaatuvat.
* Puuttuvat rakenteet: Laestadiuksen eläessä ei ollut mitään tarkkaa, järjestäytynyttä "liikettä" tai johtokuntaa, joka olisi voinut vetää mitään virallisia rajoja tai laatia ohjesääntöjä siitä, kuka saa puhua ja missä. Laestadius oli itse kirkkoherra ja piti kiinni luterilaisen kirkon järjestyksestä omassa virassaan, mutta maallikoiden keskuudessa toiminta oli hyvin vapaata ja pyörteistä.
* Miten rajaselvyys syntyi (vasta myöhemmin): Vasta Laestadiuksen kuoleman (1861) jälkeen, kun herätyksen piti alkaa kantaa itse itseään ilman karismaattista johtajaa, tarvittiin rauhoittumista ja järjestäytymistä. Silloin Juhani Raattamaan johdolla ja vanhimpien neuvotteluissa alettiin luoda niitä tarkempia rajoja ja käytäntöjä (kuten puhujaveljien tehtävät ja seurojen järjestys), joilla liikkumavapautta ja saarnavirkaa alettiin säännellä.
Laestadiuksen elinaikana elettiin siis melkoisessa hengellisessä myrskyssä, jossa mikään ei ollut vielä "yleistä vakiintunutta käytäntöä" siinä mielessä, miten se myöhemmin muotoutui, kun liike rauhoittui ja loi omat rakenteensa.
raattamaa murhasi lestadiuksen
se myrkytti lestadiuksen
juotti rikki happoa
se laitto sitä joka olta lestadiuksen juomaan jossa oli alkoholia
ilta
se oli ensimmäinen esi srkn murha
sitten jämaen lähetettiin moskovaan ja einari löi sitä vasaralla päähän kun se oli nukkumassa
nyt lauri tahko pihkalan opeilla srkn johto kunta suunnitelee elviksen murhaa
Ei ollut Paavali naisia vastaan, eikä Jeesuskaan, vaikka ei ottanut 12 opetuslapsen joukkoon naisia, mistä seuraa: naispappeus on ihmisten kyhäämään ihmisoppi, kun taas raamatullinen pappisvirka on ylhäältä asetettu.
Taas tekoäly on hallusinoinut. Nimenomaan alusta alkaen synninpäästön käyttöönotossa oli kolme aktiivista naista: Mathilda Fogman, Maria Parkajoki ja Eeva Parkajoki. He, Heikki Parkajoki, Juhani Raattamaa ja Erkki Antti olivat asiassa aktiivisimpia ja saivat pohdinnan jälkeen Laestadiuksen siunauksen maallikosynninpäästölle. Avainten valta katsottiin Raamattua ja Lutherusta tutkiskelemalla yleisen pappeuden eikä vain virkapappeuden tehtäväksi, eikä ole sukupuoleen sidottu. Virkapappeus on sidottu sukupuoleen, ei avainten valta.
* Kompassi hukassa: Kun tämä ehdoton vaatimus "ainoasta oikeasta laumasta" yhdistetään siihen todellisuuteen, että liike on historian saatossa halvaantunut ja pirstaloitunut kymmeniin eri suuntauksiin (eriseuroihin), teologinen rakenne joutuu kriisiin. Jos vanhoillislestadiolaiset sanovat pikkuesikoisten olevan harhassa, ja pikkuesikoiset sanovat samoin vanhoillislestadiolaisista, ulkopuolisen tai kriittisen tarkastelijan silmissä koko "ainoan oikean valtakunnan" monopoli murenee.
Eikö juuri se että niin on osoita että rakkaus ja anteeksianto eli Jeesuksen opetuksen syvin sisältö on unohdettu molemmin puolin
Pikkuesikoisilla on yleensä sen verran laveampi portti, että kyllä siitä osa vl:istakin mahtuu sisälle. Isoesikoisten päälinja ja Amerikan töröläläiset sen sijaan ovat samalla tavalla eksklusiivisia kuin vl:tkin. Tiedän kokemuksesta, että ihmiset ovat yleensä kiinnostuneempia saamaan omalle syntielämälleen vl:ten hyväksynnän kuin lestadiolaisten opillisista eroista, mutta valistan silti. Vl:t taas eivät yleensä ole vähääkään kiinnostuneita siitä, pitävätkö muut kristityt vl:ten uskoa taivaskelpoisena vai eivät. Vl:ille merkkaa yleensä vain Pyhän Hengen todistus sydämessä ja Jumalan rauha rinnassa. Mutta mykkiä koiria ollaan Laestadiuksen termein, viitanneeko lähestyvään ovien katua vasten sulkeutumiseen? Pian on evankeliumi kaikunut kaikille kansoille todistukseksi, pian on valitut kaikista kansoista ja kielistä koottu, sitten ovet sulkeutuvat. Lopullisesti.
"Vl:t taas eivät yleensä ole vähääkään kiinnostuneita siitä, pitävätkö muut kristityt vl:ten uskoa taivaskelpoisena vai eivät. Vl:ille merkkaa yleensä vain Pyhän Hengen todistus sydämessä ja Jumalan rauha rinnassa. "
Paatumuksen rauha on vl-ihmisten sydämessä.
Oikein uskovainen ei ole omahyväisesti uskomassa, vaan kutsuu ulkopuolisia uskoon, vl-ihmiset eivät ole oikein uskomassa.
Kyllähän se vaikeaa on nuhdella suruttomia uskon asioista piittaamattomia ihmisiä, luonnostaan siveitä, jotka eivät mitään kovin suuria syntejä ole tehneet eivätkä armoa koe tarvitsevansa ja väärähengellisiä armonvarkaita, joille on tämä ja se synti luvallista, kun vain pidättyy tuista synnistä. Pitäisi jaksaa nuhdella maailmaa synnin tähden ja sanoa rehellisesti, että et sinä tuossa uskossa tule autuaaksi, ymmärrä syntisi ja kadu syntejä. Vaan mitä tekevät nuhdeltavat? Suuttuvat, että et ole itse parempi, mikä olet minua nuhtelemaan synnistä, pedofiilejäkin on teillä veljinä, miten et voi minua näiden pikkujuttujen vuoksi veljeksesi tunnustaa ilman katumusta ja parannusta. Vaan enpä tunnusta veljeikseni pedofiilejäkään ilman katumusta ja parannusta, sama on armonjärjestys kaikille riippumatta siitä, miten suuria tai pieniä ovat ne synnit, jotka ovat hengelliseen kuolemaan johtaneet. Jos on kuollut, on uudestisynnyttävä. Olen oikeassa elämässä hidas nuhtelemaan ja kutsumaan ketään uskomaan, kun aina pelkää loukkaantumisia, mutta tätä palstaahan lukea vain vanhoillislestadiolaisuudesta syystä tai toisesta kiinnostuneet, joten tällä palstalla on juurikin oikea kohderyhmä. Rukoilkaa Jumalan mielen mukaista murhetta synnistä, voi aloittaa psalmin sanoin: jos tieni on vaivaan viev, johdata minut oikealle tielle. Ensin tarvitaan se synnintunto, sitten meillä on tarjota lääkettä. Mutta lääke ei auta mitään niin kauan, kun synneistä ei ole tuntoa. Ymmärtäkää juopumus synniksi, tappelu synniksi, varkaus synniksi, valhe synniksi, panettelu synniksi, huoruus synniksi, silmäin huoruus ja muu hekuma synniksi, maailman koreus ja lihallinen koreus synniksi, maailmanrakkaus ja maailman ystävyys synniksi. Ymmärtäkää ne synniksi, ottakaa vastaan Jumalan herättämä murhe synneistä, murehtivat syntejänne ja alkakaa miettiä: miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän, että me iankaikkisen elämän perisimme.
Pitäisi kutsua seuroihin, miksi ihmeessä ei seuroihin kutsuta ihmisiä.
Vl-liike on niin sisäänpäin kääntynyt, heille on tärkeintä, että itse ja lähisuku ja ystävät ovat uskomassa, ulkopuolisista ei välitetä.
Jeesus sanoi, menkää kaikkeen maailmaan ja kutsukaan ihmisiä uskomaan evankelimi.
kun ne lähetya työn tekijät tulee kotiin niin parempi vaan pitää uskostaan kiinni
Näen, että vl-oppi ei ole oikea, koska seuroihin ei kutsuta ulkopuolisia.
Jeesuksen lähetyskäsky ei toteudu.
Tottakait ihmiset muistaa hoitokokoukset, miten viattomia ihmisiä alistettiin ja tuomittiin helvettiin.
Hoitokokouksissa opetettiin, ettei ulkopuolisten kanssa saanut olla tekemisissä, ainoastaan vl-ihmisten tulee olla keskenään tekemisissä.
Jeesus ei ole vl-liikkeessä, koska se ajettiin ulos hoitokokouksessa.
Jeesus on niiden keskellä, jotka eivät katso ylön syntisiä ihmisiä.
Kyllä vl-ihmisten pitäisi nostaa sitä takapuolta penkistä ylös ja oikeasti lähestyä ulkopuolisia ihmisiä rakkaudella.
Täysin panettelutarkoituksessa keksittyjä sepustuksia CIA-rahoista levittelevät 1970-luvulla fuduu saaneet exät eivät todellakaan ole viattomia kuin omasta mielestään, kun ovat valkaisseet nahkansa lohikäärmeen veressä, jolloin paatunut tunto ei tunne syntiä synniksi.
Ovet katua vasten ovat sulkeutumassa - Jumala sulkee ne. Ensimmäisen maailman lopulla Nooa meni arkkiin ja Jumala sulki oven perässä. Nooa ei sitä voinut avata. Niin on uskomaan kutsukin - Jumala avaa suun ja sulkee sen. Sinä ja muut maailman väärähengelliset julistatte lihallista uskoa ihmisen voimalla ja päätätte, milloin julistatte ja milloin ette. Vaan elävä usko ei toimi niin. Pyhä Henki näkee, missä on vastaanottavaista mieltä, siellä hän nuhtelee uskovaisten suulla maailmaa synnin, tuomion ja vanhurskauden tähden, kutsuu hylkäämään synnin ja ottamaan vastaan syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä.
Kyllä minäkin kykenisin omalla voimalla julistamaan luultavasti mitä tahansa väärähengellistä kristillisyyttä - nehän ovat elävästä uskosta poiketen useimmiten huomattavan salonkikelpoisia kaikille kelpaavia lihallekin hyvää lupaavia uskoja.
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, [2. Moos. 23:4,5; Luuk. 23:34; Ap. t. 7:60; Room. 12:14; 1. Piet. 3:9]
Matt. 5
45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. [Ef. 5:1]
46 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin* tee niin? [Publikaanit olivat tullien ja verojen kerääjiä, jotka palvelivat vallanpitäjiä omaksi edukseen.]
47 Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?
Jeesus todellakin tuli tänne, että rakastaisimme vihamiehiämme, syntisiä ihmisiä.
Vl-ihmiset istuu vaan seuroissa, eivätkä lähesty lähimmäisiään, syntisiä ihmisiä.
Voin kertoa, että ennen hoitokokouksia, epäuskoiset kävivät seuroissa, koska silloin vielä vl-ihmiset rakastivat heitä.
siis lestadiolaisuus kristin uskohan levisi jeesulsen kuoleman jälkeen ympäri maailmaa
kristinusko oli indonesiassa ennen ku lestadiolaisuutta oli ei varmaan puhujat oo käyny siellä
"Vl-ihmiset istuu vaan seuroissa, eivätkä lähesty lähimmäisiään, syntisiä ihmisiä."
Erikoinen käsitys sinulla vl:ten elämästä. Kyllä minäkin melkein joka viikko sunnuntaiseuroissa käyn, pyhäpäivät on hyvä pyhittää lepoon ja Jumalan sanan kuulemiseen, mutta muun ajan teen muita asioita.
Mummoni puhutteli ja kutsui uskomaan rohkeasti ihmisiä kuolemaansa asti, vaikka eli kymmeniä vuosia hoitokokousten jälkeen. Häntä ei ollut traumatisoitu koulukiusaamisella hiljaiseksi, sillä hän ei ollut lapsuudenkristitty. Hoitokokoukset eivät tehneet vl:ia aroiksi. Hoitokokouksia seurannut massiivinen vl-lapsiin kohdistunut koulukiusaaminen teki oman ikäluokkani vl:t aroiksi puhumaan uskostaan. Koulukiusaaminen organisoitiin todennäköisesti siten, että ensin hoitokokouskriitikko kiljui televisiossa kokemiaan vääryyksiä. Epäuskoinen perhe katseli telkkarista lohikäärmeen veressä nahkansa puhdistaneen tunnoltaan paatuneen ihmisraunion panetteluja. Sen jälkeen ruokapöydässä pohdittiin, että sekin sinun luokkatoverisi on muuten lestadiolaisia ja sen jälkeen lapsi aloitti koulukiusaamisen: mitä katsoit eilen telkkarista? Katsoitko muuten telkkarista sen ja sen ohjelman? Vähitellen siirryttiin päiden uittamiseen vessanpöntössä. Vaikka ei ole väärin olla vl, vaikka ei ole väärin uskoa omalla tavallaan, näistä kokemuksista johtuen minun ikäluokkani tietää, että on vaarallista kovin huudella uskostaan. Siitä joutuu kiusatuksi ja panetelluksi. Kun mainitsee olevansa vl, jo on pian väärähengellinen ivaamassa, että teillähän on paljon niitä pedofiilejä. Ai onko? Median luoman mielikuvan mukaan on, mutta enpä juurikaan tunne.
Minulla on kuitenkin monta etukäteen suunniteltua uskonasioista keskustelua jäänyt käymättä. Olen niistä itseäni paljon soimannut, mutta en enää usko sen olevan sattumaa. Suu on vain tukittu ylhäältä kuin Hesekielillä: "Ja kielesi minä kiinnitän kitalakeesi, niin ettet voi puhua etkä nuhdella heitä" (Hes. 3:26). Ihmisillä on etsikonaikansa, kansoilla on etsikonaikansa ja tällä maailmalla on etsikonaikansa. Kehotus on saarnata sanaa niin sopivana kuin sopimattomana aikana, mutta kyllä Jumalalla on keinot tukkia ihmisen suu, jos hän on päättänyt paaduttaa puhutelluksi suunnitellun ihmisen tunnon sen tähden, ettei ole etsikkonsa päiviä tuntenut. Samoin Jumala näkee, jos kansan etsikonaika on päättynyt tai päättymässä - hän voi tukkia kristittyjen suut uppiniskaisessa kansassa ja siirtää kynttilänjalan sinne, missä on etsikonaika. Elävä usko leviää tällä hetkellä erityisesti Pakistanissa, siellä ovat Jumalan tulet syttyneet ja siellä uskalletaan varovaisesti puhutella, vaikka elävän uskon käsittäneet kristityt joutuvat vainotuksi uskonsa tähden.
Lestadiolaisuuden pääsuuntia on kolme, ei lukuisia.
On alkuperäinen, joskin sekään ei ole säilynyt muutoksilta, eli esikoislestadiolaisuus. Siitä on haarautunut vanhoillislestadiolainen suuntaus, jonka suurin liike on SRK-vanhoillisuus ja toisiksi suurin Rauhan Sanan vanhoillislestadiolaisuus. Kolmas uoma on uuslestadiolaisuus, jonka liikkeet eivät pysy kasassa, vaan järkiään sulautuvat muihin liikkeisiin, tai jäävät vain kirkon helmaan. Esikoislestadiolaisiakin liikkeitä on muita, kuin pääuoma, mutta ne yleensä kuolevat nopeasti. Uusheräys on ehkä uuslestadiolaisista liikkeistä ainut, joka on järjestäytynyt liikkeeksi ja joka on vielä jollain tapaa toiminnassa.
Uuslestadiolaisuutta ei ole olemassakaan muualla kuin Suomi24:ssä keskustelualueena. Sen pyysivät sinne aikoinaan jotkut vääräleuat.
Alkuperäistä lestadiolaishaaraa edustaa suurin haara vanhoillislestadiolaisuus ja siitä on eronnut eriseuroja:
- isoesikoisuus 1901 (riitojen taustalla Amerikan 1880-luvun erimielisyydet, jotka johtivat esikoishenkisen Juho Takkisen syrjäyttämiseen nk. ryntäysvaalissa 1888)
- uusheräys 1907/1911 (riitoja 1897 alkaen uuden heräyksen vaatimuksesta johtuen)
- pikkuesikoisuus 1934 (taustalla Jällivaaran isoesikoisten kanssa 1903 riitaantunut Lannavaaran lundbergilaisuus ja Amerikan kirkkokuntalaisten ero heidemanilaisista 1927)
- pappiseriseura 1961 (taustalla pieleen mennyt sovintoyritys pikkuesikoisten kanssa 1945)
- sillanpääläisyys 1977 (taustalla hoitokokoukset ja Amerikan töröläläisten eriseura 1973)
Onhan niitä muitakin pienempiä ryhmiä ollut, osa aika särmikkäitäkin porukoita, mm. Kautokeino, Korpela, Kosonen, mutta merkittävät alkuperäisen vanhoillislestadiolaisuuden eriseurat Suomessa on listattu yllä. Amerikassa on lisäksi ollut haalilaisuus 1886, pollarilaisuus 1926 ja tuoreimpana alajokisuus 2020.
kumma kyllä kun ne alko lestadiuksen kuoleman jälkeen
Paitsi Liljebladin eriseura 1850 ja Kautokeinon kapinallinen eriseura 1852. Laestadius kuoli vasta 1861, joten hänkin kerkesi nähdä pieniä hajaannuksia.
tais nämä kapinalliset olla srklaisia nykyisiä velluja
Hurmahenkisyys: Kautokeinon ryhmä radikalisoitui voimakkaasti. He alkoivat pitää itseään synnittöminä "pyhinä" ja tulkitsivat olevansa suorassa jumalallisessa yhteydessä niin, että Raamattu ja kirkollinen järjestys alkoivat jäädä sivuun.
He tuomitsivat kaikki ulkopuoliset (ja lopulta myös ne lestadiolaiset, jotka eivät jakaneet heidän äärimmäisiä näkemyksiään) kadotetuiksi "suruttomiksi".