Tämän kaikki tietävätkin, mutta sekä vl-liike että ev.lut kirkko pettävät itseään.
"Totuus on teidät vapauttava".
"Totuus on teidät vapauttava".
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vl kannattaisi erota tai luterilaisen kirkon erottaa jos mahdollista opit molemmissa vastoin sitä mitä sana on joten samapa tuo mitä tekevät perisyntinsä kanssa. Kaatuvat sitten yhdessä, kun kansa herää.
toiset uskoo hannu hanheen ja toiset hessu hopoon 🤣
Vanhoillislestadiolaisuudessa ei rehellisesti pohdita totuutta tässä asiassa. Ev.lut kirkko puolestaan laskee, että nikn 150 000 jäsentä on liian suuri määrä menetettäväksi; siksi molemmat esittävät, että vl-liike on luterilaisuutta, mitä se ei oikeasti ole.
Itse erosin vl-liikkeestä osin tämän kaksinaamaisuuden takia.
T. Aloittaja
Ev.lut. kirkon johto käsitteli myös toisin Pohjanmaan rauhansanalaisia myöntäen Inkerin kirkon piispan vihkimille miehille pappisoikeuksia toisin kuin esim. Sleyn vastaaville, kun kerran ovat tärkeämpiä kirkolle.
Maksavia jäseniä ei kannata erottaa.
Ja kirkosta eronneita pidetään harhaoppisina lahkolaisina. Joten ei kannata erota eikä erottaa kirkosta.
Käsittääkseni ei ole perusteita, että VL voisi erottaa kirkosta, jos haluavat pysyä ja tunnustus on sama kristillinen Jeesuksen korottava Kristuksena.
"Vanhoillislestadiolaisuus ja luterilaisuus eri uskontoja"
Millähän tuon väitteen oikein perustelet?
Vanhoillislestadiolainen ei tunnusta tavallista luterilaista uskovaiseksi, mutta luterilainen tunnustaa lestadiolaisen uskovaiseksi.
Osa lestoista elää lapsilisillä, avustuksilla ja seurakunnan tuella. Siellä ripittäydytään, mutta tehdään syntiä vapaasti niin kuin katolisuudessakin. Maallistuminen ja libelaarius ovat Kirkon ongelmia. Hurmahenkisyys ja vakavat eksymiset henkimaailmaan vapaasuuntaisten vastaavia.
Vl-liike ei tunnusta Tunnustuskirjoja kaikilta osin päteviksi. Myös käsitys sakramenteista (kaste ja ehtoollinen) eroavat voimakkaasti luterilaisesta käsityksestä.
Kyllä tämän tietää jokainen, joka on asiaan vähääkään perehtynyt edes pintapuolisesti.
Raamatun kunnioitus, uskonelämän todellisuus, yhdistävätkään tekijät eivät paina niin paljon sen edessä että kyseessä ei ole vanh.lestadiolainen. Vanhoillislestadiolaisissakin monenlaista, mutta vanh.lestadiolaiseksi tunnustautuminen näyttäytyy isompana asiana kuin kristillisen uskon todelliset hedelmät. Ei luulisi olevan vaikeaa nähdä ja tunnustaa, että kristillistä uskoa on yli kirkkokuntarajojen, vaikka itse edustaisi kuinka vahvasti luterilaista tai muuta kantaa. Ihmiset myös omasta tahdostaan hakeutuvat tiukempiin liikkeisiin, joita pitävät hengellisinä koteinaan väittämättä että se olisi uskon ja pelastuksen edellytys. Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on piirteitä, joiden vuoksi väkeä siirtyisi enevästi muualle, jos ottaisivat avoimemman suhtautumisen muihin tai sitten kyseisen liikkeen tulisi muuttua tietyissä muissakin asioissa. Määrä vähenisi jokatapauksessa, jos esim. suhtautumista ehkäisyyn muutettaisiin. Isompia perheitä onnistuisi pitää ihanteena myös muuten. Kyllä esim. 6 tai 5 lastakin on paljon. Nykyisin tavallisissa perheissä 4 lasta on jo iso määrä, mutta uusperheissä voi olla helposti enemmänkin lapsia.
Mutta eivähän piispat ja liberaalitkaan toimi ja usko Tunnustuskirjojen mukaan. He eivät pidä Raamattua Jumalan sanan ja kaiken opin pohjana.
Heille ne ovat vain ohjeellisia, eivät sitovia.