Helsingissä järjestettiin marraskuun alussa naisten asemaa ja osallisuutta ortodoksisessa kirkossa käsittelevä kansainvälinen tapahtuma. Tilaisuudessa arvostettu suomalainen tohtorisnainen Merja Merras loihti lausumaan: "Naisten tulisi pysyä tradition määräämissä rooleissa synnyttäjinä, huolehtijoina ja papin puolisoina, ja kuinka muun yhteiskunnan tasa-arvokäsitystä ei tule tuoda kirkon sisälle."
Järkyttävä mielipide. Ortodoksisen kirkon pitäisi maailmanlaajuisesti nopeasti antautua muutokselle, jossa naisen asemaa parannetaan ja luodaan edellytykset naispappeuden toteuttamiselle. Mitään teologisia tai raamatullisia esteitä sen toteuttamiselle ei ole olemassa. Vain siten kirkko pitää itsensä elävänä eikä kuolleena ja vain siten ajattelevat ortodoksit pysyvät kirkon jäseninä.
Kirkko unohtaa sen tosiasian, että kaikki meissä, kirkossa ja maailmassa muuttuu jatkuvasti. Ihminen voi tulevaisuudessa olla vastuullinen moraalinen toimija vain ollessaan vapaa.
Uskon, että myös kristitty ihminen voi luoda paremman version itsestään ja omasta kirkostaan antautumalla muutokselle ja luomalla joitakin täysin pinttyneitä ja nykytieteelle vieraita totuuksia uudeksi ja paremmaksi. Meidän kristittyinä tulee ymmärtää muutos, kehitys, uudistuminen ja vapaus vastuullisen elämän ehtona.
Järkyttävä mielipide. Ortodoksisen kirkon pitäisi maailmanlaajuisesti nopeasti antautua muutokselle, jossa naisen asemaa parannetaan ja luodaan edellytykset naispappeuden toteuttamiselle. Mitään teologisia tai raamatullisia esteitä sen toteuttamiselle ei ole olemassa. Vain siten kirkko pitää itsensä elävänä eikä kuolleena ja vain siten ajattelevat ortodoksit pysyvät kirkon jäseninä.
Kirkko unohtaa sen tosiasian, että kaikki meissä, kirkossa ja maailmassa muuttuu jatkuvasti. Ihminen voi tulevaisuudessa olla vastuullinen moraalinen toimija vain ollessaan vapaa.
Uskon, että myös kristitty ihminen voi luoda paremman version itsestään ja omasta kirkostaan antautumalla muutokselle ja luomalla joitakin täysin pinttyneitä ja nykytieteelle vieraita totuuksia uudeksi ja paremmaksi. Meidän kristittyinä tulee ymmärtää muutos, kehitys, uudistuminen ja vapaus vastuullisen elämän ehtona.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä. Mutta näillä kummallakaan kommentilla
ei valitettavasti ole mitään merkitystä.
Puhetta, seminaareja ja kannanottoja on tehty ainakin 20 vuotta. Mikään ei ole juurikaan muuttunut, no joo. Naisia on nykyään kanttoreina ja seurakunnan tehtävissä sekä opettajina.
Itse olen hyvin pessimistinen naisdiakonaattiasiassa, ja naisten aseman muutoksessa ylipäätään. Kirkkomme ajaa kaksilla rattailla. Ja niin kauan kun on näitä edellä mainitun kaltaisia naisia alistamaan naiset hellan ja nyrkin väliin, ei kirkossa muutos ole mahdollinen.
Ketjun aloitus puolustaa naispappeutta sekä kirkon mukautumista yhteiskunnan tasa-arvo- ja tiedekäsityksiin, vedoten siihen, ettei asialle ole raamatullisia esteitä ja että kaiken tulee muuttua ja uudistua.
Kun tätä tekstiä tarkastellaan Raamatun jakeiden valossa (käännös 1933/38), siinä näkyy selkeä jännite yhtäältä sukupuolten hengellisen tasa-arvon ja toisaalta seurakunnan virka- ja opetusjärjestyksen sekä maailmaan mukautumisen välillä.
1. Naisten ja miesten tasa-arvo sekä palvelutehtävät Uudessa testamentissa
• Hengellinen yhdenvertaisuus Kristuksessa (Galatalaiskirje 3:28).
Aloittaja on oikeassa siinä, että Raamattu julistaa täyttä ihmisarvon ja pelastuksen tasa-arvoa: "Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa."
• Naiset aktiivisina toimijoina alkuseurakunnassa (Roomalaiskirje 16:1–7; Apostolien teot 18:26).
Raamatussa naiset eivät jääneet pelkästään kotiin, vaan toimivat seurakunnan palvelijoina (diakonissa Foibe, Room. 16:1), opettivat (Priskilla yhdessä Akylaan kanssa opetti Apollosta, Ap. t. 18:26) ja profetoivat (1. Kor. 11:5).
2. Väite: "Mitään raamatullisia esteitä naispappeudelle ei ole olemassa"
• Paimenen ja opettajan virkaa koskevat jakeet (1. Timoteuksen kirje 2:12; 1. Timoteuksen kirje 3:1–2; 1. Korinttilaiskirje 14:34).
Aloittajan väite, ettei Raamatussa ole mitään perustetta perinteiselle virkakäsitykselle, ei pidä tekstin tasolla paikkaansa. Uudessa testamentissa seurakunnan kaitsijan (piispan/paimenen) virkaa koskevissa ohjeissa sanotaan muun muassa: "Mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa" (1. Tim. 2:12) sekä määritellään seurakunnan kaitsija "yhden vaimon mieheksi" (1. Tim. 3:2). Juuri näihin kohtiin perinteiset kirkkokunnat (kuten ortodoksinen ja katolinen kirkko) perustavat kantansa, kun taas naispappeuden hyväksyvät kirkot tulkitsevat ne omaan historialliseen aikaansa sidotuiksi järjestysmääräyksiksi.
3. Väite: "Kirkon tulee antautua muutokselle ja mukautua maailman käsityksiin"
• Varoitus maailman mukaan mukautumisesta (Roomalaiskirje 12:2; Heprealaiskirje 13:8).
Aloittaja esittää, että kirkon tulee uudistaa "pinttyneitä ja nykytieteelle vieraita totuuksia" pysyäkseen elävänä. Raamattu suhtautuu tähän päinvastoin: Roomalaiskirjeen 12:2 kehottaa: "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta..." Samoin Heprealaiskirjeen 13:8 mukaan "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti", eikä Jumalan totuus muutu aikakausien
mukana.
• Vapaus vs. oman version luominen (Johannes 8:32, 36; 1. Korinttilaiskirje 3:11).
Aloittaja puhuu vapaudesta ja siitä, että ihminen voi itse luoda paremman version kirkostaan. Raamatun mukaan todellinen vapaus ei synny siitä, että ihminen muokkaa oppia oman aikansa mukaiseksi, vaan totuuden tuntemisesta (Johannes 8:32: "totuus on tekevä teidät vapaiksi"), eikä seurakunnalle voi laskea muuta perustusta kuin mikä on jo laskettu (1. Korinttilaiskirje 3:11).
Yhteenveto
Ketjun aloittaja tulkitsee kristinuskoa nykyaikaisen tasa-arvo- ja edistysajattelun kautta ja ohittaa ne Raamatun kohdat, joihin perinteinen kirkkokäsitys nojaa. Raamatun jakeiden valossa naisilla on alkuseurakunnasta asti ollut arvokas ja aktiivinen asema, mutta seurakunnan muuttaminen ajan hengen ja "nykytieteen" vaatimusten mukaiseksi on vieras ajatus Raamatun opetukselle muuttumattomasta totuudesta.
Pidän Raamatusta, mutta kavahdan sen sitovaa tulkintaa. Silloin kun Raamattu annetaan kristillisten fundamentalistien käsiin ja tulkittavaksi, jälki on pelottavaa. Hyvänä esimerkkinä tästä on esim. Lutherin Raamatun tulkinta juutalaisuudesta, joka myöhemmin johti holokaustiin.
On puhdas sattuma, että Raamattu on sellainen, kun se on. Se voisi olla aivan erilainen, jos historialliset, uskonnolliset ja kulttuurelliset olosuhteet sen syntyhistoriassa olisivat oleet hieman erilaiset. Silloin meillä voisi olla aivan erilainen tulkinta Jumalasta, Jeesuksesta ja kirkkoisien kirjoituksista.
Uskonnollisessa ja telogisessa keskustelussa pitäisi pyrkiä pois eri kirkkokuntien sisäänlämpiävästä oikeaoppisuudesta. Valitettavasti Jumala on antanut meille niin epäselvän ilmoituksen itsestään, ettei siitä tahdo saada tolkkua.
Juuri Raamatun tulkinnoissa esim. naispappeuden tai seksuaalisten vähemmistöjen asioissa uskonnot ja kristilliset kirkot tuntuvat eksyvän harhapoluille sekä nykytieteen vastaiseen ajatteluun ja toimintaan.
On myös totta, että maailmassa on asioita, joita ihmiset eivät voi tietää.
Raamattu kieltää, mutta ajatellen kirkkoa vain instituutiona ja oikea oppi tulee sydämen kautta niin ei pitäisi olla mitään estettä sille miksei myös naisille voisi antaa oikeutta opettaa Jumalan sanaa, kun opit ovat muutenkin harhapoluilla. Niin on Luterilainen oppi kuin myös idän kirkko missä palvotaan pyhimyksen kuvia mikä ei ole ollenkaan Raamatun mukaista.
Loppujen lopuksi Raamattu opettaa, että laki on ihmisten sydämissä ja armo tapahtuu sydämen kautta se ei siis ole kirkon opista riippuvainen asia. Jumala armahtaa ja yksinoikeus on Isällä ei kirkoilla joten tästä näkökulmasta mitään estettä ei pitäisi olla sille kuka opettaa.
Jumala on se joka armahtaa ja se on vain yksi kerta eikä jatkuva automaatti mikä antaa synnit anteeksi sunnuntaisin tai rukoilemalla pyhimyksien kuvien edessä niiitä välillä kirkon ympärin kantaen.
Rakkautta
Vastauksesi sisältö Raamatun jakeiden kautta
• 1. Kuvien ja patsaiden kumartamisen kielto (2. Mooseksen kirje 20:4–5; Apostolien teot 17:29; 1. Johanneksen kirje 5:21).
Nostat esiin idän kirkon ikonien ja pyhimyskuvien kunnioittamisen ja toteat sen olevan Raamatun vastaista. Vanha testamentti kieltää suoraan tekemästä ja kumartamasta kuvia (2. Moos. 20:4–5), ja Uudessa testamentissa Paavali muistuttaa (Ap. t. 17:29), ettei jumaluutta tule ajatella ihmisen taidon ja ajatuksen muovaamien kuvien kaltaiseksi.
• 2. Sydämeen kirjoitettu laki ja Hengen opetus (Jeremia 31:33; 1. Johanneksen kirje 2:27; 2. Korinttilaiskirje 3:3).
Perustelet naisten opetusmahdollisuutta sillä, että todellinen oppi ja laki asuvat sydämessä Pyhän Hengen kautta, eivät kirkollisessa instituutiossa. Tämä vastaa Jeremian 31:33 lupausta sydämeen kirjoitetusta laista sekä 2. Korinttilaiskirjeen 3:3 kuvausta siitä, kuinka elävä Jumalan Henki kirjoittaa viestinsä kivitaulujen ja sääntöjen sijaan ihmisten sydämiin. Kun opetus nousee sydämestä ja Hengestä, ulkoinen instituution määrittelemä asema menettää ratkaisevan merkityksensä (Galatalaiskirje 3:28).
• 3. Yksinoikeus armahtaa on Jumalalla, ei kirkoilla (Roomalaiskirje 9:15–16; Markus 2:7).
Toteat selkeästi, että armahtamisen yksinoikeus on Isällä, ei kirkoilla tai niiden oppirakennelmilla. Tämä noudattaa suoraan Roomalaiskirjeen 9:15–16 periaatetta ("Minä armahdan kenet tahdon"), ja jo evankeliumeissa esitetään peruskysymys (Markus 2:7): "Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi yksi, Jumala?"
• 4. Kertakaikkinen armo ja sovitus vs. toistuvat rituaalit (Heprealaiskirje 10:10, 14, 18).
Vastauksesi loppuosa kritisoi ajatusta siitä, että anteeksianto olisi sunnuntaisin tai rituaalien kautta toistettava "automaatti". Heprealaiskirje kuvaa ristin sovitusta ja armoa nimenomaan kertakaikkisena tekona (Heprealaiskirje 10:10, 14): "Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." Kun sovitus on kerran tapahtunut, jatkuvia uhri- tai puhdistusrituaaleja ei enää tarvita (Heprealaiskirje 10:18).