Palautetaan Parabrahman leikki ottoisänsä pihalla

Palautetaan yhä uudestaan, kunnes jossakin säilyy.

--------------------

Parabrahman ryömii Nanda Mahārājan pihamaalla” kuvaa Kṛṣṇan lapsuusleikkien hämmästyttävää suloisuutta.

-------------------
Tämä kuva korostaa Jumalaa koskevaa korkeinta käsitystä: Absoluuttinen Totuus (Parabrahman), joka on kaikkien syiden syy ja ylläpitää lukemattomia maailmankaikkeuksia, ottaa rakkaudesta omistautuneita palvelijoitaan kohtaan pienen lapsen muodon ja ryömii polvillaan pölyisessä pihassa ottoisänsä Nanda Mahārājan pihamaalla.

-------------------
Raghupati Upādhyāya recited, “Those who are afraid of material existence worship the Vedic literature. Some worship smṛti, the corollaries to the Vedic literature, and others worship the Mahābhārata. As far as I am concerned, I worship Kṛṣṇa’s father, Mahārāja Nanda, in whose courtyard the Supreme Personality of Godhead, the Absolute Truth, is playing.”

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/19/96

Raghupati Upādhyāya lausui: ”Ne, joita aineellinen olemassaolo pelottaa, palvovat Vedoja. Jotkut osoittavat kunnioitusta smṛteille – Vedoja täydentäville kirjoituksille – ja toiset kunnioittavat Mahābhārataa. Mitä minuun tulee, minä palvon Kṛṣṇan isää, Mahārāja Nandaa, jonka pihamaalla Korkein Jumaluuden Persoonallisuus, Absoluuttinen Totuus, leikkii.”

-------------------------

---
Raghupati Upadhyaya sanoo:
”Jotkut oppineet kääntyvät śrutin puoleen, toiset smṛtin ja kolmannet Mahābhāratan puoleen, mutta minä en välitä kaikista näistä asioista. Korkein johtopäätökseni on tämä: haluan ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa. Hän on todellinen ihanteeni elämässä.
Parabrahman, Korkein Absoluutti, ryömii hänen kotinsa pihalla! Kuinka tämä on mahdollista? Parabrahman ryömii pienen lapsen muodossa hänen kotinsa pihalla! Hänellä on tällainen lumoava voima.
Śruti ja smṛti – en välitä niistä. Haluan ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa ja tulla hänen läheiseksi kumppanikseen.”


--------------

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta

Amritin pisaroita | Ihmeellinen ilmestyminen

(Navadvīpa Dhāma, Intia)
137252
11Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 137

Vanhimmat

Śruti ja smṛti – en välitä niistä. Haluan ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa ja tulla hänen läheiseksi kumppanikseen.”

Äänestä
  • Upaniṣadit kutsuvat Häntä Brahmaniksi, joogit Paramātmāksi ja bhaktat Bhagavāniksi. Hän on yksi, mutta ilmenee näille kolmelle palvojiensa ryhmälle mainituissa kolmessa aspektissa.

    Äänestä

  • Anonyymi-ap kirjoitti:

    Upaniṣadit kutsuvat Häntä Brahmaniksi, joogit Paramātmāksi ja bhaktat Bhagavāniksi. Hän on yksi, mutta ilmenee näille kolmelle palvojiensa ryhmälle mainituissa kolmessa aspektissa.

    Sri Chaitanya Saraswat Math International
    https://scsmathinternational.com

    Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta katkelmia:

    ---------------

    Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
    Kṛṣṇan yliluonnollinen syntymä

    Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj kuvailee Vasudevan näkyä Mathurāssa.



    Bhakta: Voisitteko kertoa yksityiskohtaisesti Kṛṣṇan syntymästä?

    Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Kokonaisuudessaan se on jotain jäljittelyn kaltaista. Kṛṣṇan syntymällä ei ole mitään tekemistä sen todellisuuden kanssa, jonka havaitsemme maallisilla aisteillamme. Kṛṣṇa, jolla on henkinen keho, ilmestyi aineelliseen maailmaan ja esitti ”fyysistä” syntymäänsä. Se oli imitaatio, se oli näytelmä, se oli draama, se oli leikki.
    ...
    ...


    Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
    Krishna’s Supernatural Birth


    Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj describes Vasudev’s vision in Mathurā.



    Devotee: Could you describe the details of Kṛṣṇa’s birth?

    Śrīla Śrīdhar Mahārāj: On the whole, it is something like imitation. It is nothing like the things we conceive of with our material senses. Kṛṣṇa, a spiritual body, came and showed Himself being born physically. It was an imitation, a show, like a drama, a play.
    ...
    ...
    ...
    ...
    ...

    Äänestä

  • Anonyymi-ap kirjoitti:

    Sri Chaitanya Saraswat Math International
    https://scsmathinternational.com

    Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta katkelmia:

    ---------------

    Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
    Kṛṣṇan yliluonnollinen syntymä

    Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj kuvailee Vasudevan näkyä Mathurāssa.



    Bhakta: Voisitteko kertoa yksityiskohtaisesti Kṛṣṇan syntymästä?

    Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Kokonaisuudessaan se on jotain jäljittelyn kaltaista. Kṛṣṇan syntymällä ei ole mitään tekemistä sen todellisuuden kanssa, jonka havaitsemme maallisilla aisteillamme. Kṛṣṇa, jolla on henkinen keho, ilmestyi aineelliseen maailmaan ja esitti ”fyysistä” syntymäänsä. Se oli imitaatio, se oli näytelmä, se oli draama, se oli leikki.
    ...
    ...


    Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
    Krishna’s Supernatural Birth


    Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj describes Vasudev’s vision in Mathurā.



    Devotee: Could you describe the details of Kṛṣṇa’s birth?

    Śrīla Śrīdhar Mahārāj: On the whole, it is something like imitation. It is nothing like the things we conceive of with our material senses. Kṛṣṇa, a spiritual body, came and showed Himself being born physically. It was an imitation, a show, like a drama, a play.
    ...
    ...
    ...
    ...
    ...

    Omistautuminen on niin voimakasta, että Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.

    Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.

    Äänestä

  • Anonyymi-ap kirjoitti:

    Omistautuminen on niin voimakasta, että Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.

    Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.

    Kun ääretön Jumala suostuu olemaan pieni
    Śrī Kṛṣṇan Dāmodara-līlā ja äiti Yaśodān näkemä maailmankaikkeudellinen muoto
    Śrī Kṛṣṇan elämäntarinoissa on jotakin poikkeuksellisen koskettavaa. Hän on maailmankaikkeuden Herra, kaiken olemassa olevan lähde ja ylläpitäjä, mutta samalla hän antaa äiti Yaśodān rakastaa itseään pienenä poikanaan.
    Juuri tässä piilee Kṛṣṇa-bhaktin yksi syvimmistä salaisuuksista: Jumalan suuruus ja hänen läheisyytensä eivät sulje toisiaan pois.

    Äänestä

  • Anonyymi-ap kirjoitti:

    Kun ääretön Jumala suostuu olemaan pieni
    Śrī Kṛṣṇan Dāmodara-līlā ja äiti Yaśodān näkemä maailmankaikkeudellinen muoto
    Śrī Kṛṣṇan elämäntarinoissa on jotakin poikkeuksellisen koskettavaa. Hän on maailmankaikkeuden Herra, kaiken olemassa olevan lähde ja ylläpitäjä, mutta samalla hän antaa äiti Yaśodān rakastaa itseään pienenä poikanaan.
    Juuri tässä piilee Kṛṣṇa-bhaktin yksi syvimmistä salaisuuksista: Jumalan suuruus ja hänen läheisyytensä eivät sulje toisiaan pois.

    Jumalallisen suuruuden edessä syntyy hämmennys
    Yaśodā järkyttyy näkemästään. Hänen tavallinen käsityksensä maailmasta ja omasta pojastaan joutuu kyseenalaiseksi. Hän pohtii, onko kyse unesta, harhanäystä vai jostakin jumalallisesta voimasta.
    Hänelle avautuu hetkeksi kysymys, joka ylittää tavallisen äidillisen kokemuksen: kuka hänen lapsensa todella on?
    Mutta kertomuksen koskettavin käänne tulee sen jälkeen.
    Kṛṣṇan sisäisen voiman vaikutuksesta Yaśodān äidillinen kiintymys palautuu. Hän ei jää etäiseksi tarkkailijaksi, joka palvoo poikaansa maailmankaikkeuden Herrana. Hän saa jälleen rakastaa häntä omana lapsenaan.
    Ääretön ei katoa. Äiti vain jatkaa rakastamista.

    Äänestä

  • Anonyymi-ap kirjoitti:

    Jumalallisen suuruuden edessä syntyy hämmennys
    Yaśodā järkyttyy näkemästään. Hänen tavallinen käsityksensä maailmasta ja omasta pojastaan joutuu kyseenalaiseksi. Hän pohtii, onko kyse unesta, harhanäystä vai jostakin jumalallisesta voimasta.
    Hänelle avautuu hetkeksi kysymys, joka ylittää tavallisen äidillisen kokemuksen: kuka hänen lapsensa todella on?
    Mutta kertomuksen koskettavin käänne tulee sen jälkeen.
    Kṛṣṇan sisäisen voiman vaikutuksesta Yaśodān äidillinen kiintymys palautuu. Hän ei jää etäiseksi tarkkailijaksi, joka palvoo poikaansa maailmankaikkeuden Herrana. Hän saa jälleen rakastaa häntä omana lapsenaan.
    Ääretön ei katoa. Äiti vain jatkaa rakastamista.

    https://vedabase.io/en/library/sb/10/8/37-39/

    https://vedabase.io/en/library/sb/10/9/9/

    https://vedabase.io/en/library/bg/11/47/

    Äänestä


  • Anonyymi-ap kirjoitti:

    Jumalaa ei lähestytä vain kumartamalla hänen suuruutensa edessä.

    26.10.2026 alkoi Kartika-kuukausi. Olkoon tämä pyhä aika täynnä rakkautta, rauhaa ja Krishnan siunauksia.

    Katkelmia luennosta.Paljon käännösvirheitä suomen kielellä.


    Sri Chaitanya Saraswat Math International
    https://scsmathinternational.com

    ---------------



    Śrīla Bhakti Sundar Govinda Deva-Gosvāmī Mahārāja
    Jumalan energiat: Yoga-māyā ja Mahā-māyā
    Vuosi 1994, Jagannātha Purī, Intia

    Śrīmad-Bhāgavatamissa sanotaan, että Yoga-māyā syntyi samanaikaisesti Kṛṣṇan kanssa. Äiti Yaśomatī synnytti [Yoga-māyān] samaan aikaan [kun Kṛṣṇa syntyi]. Kṛṣṇa ja Yoga-māyā syntyivät samanaikaisesti. Vasudeva otti pojan ja toi hänet Yaśodān taloon. Yaśodā makasi tajuttomana synnytettyään lapsen. Väsyneenä hän nukkui, oikeastaan makasi tajuttomana. Vasudeva ei voinut nähdä tätä, mutta siellä oli poika ja tyttö. Yksi poika [Yaśomatīn] meni toiseen poikaan, Kṛṣṇaan, ja kahdesta pojasta tuli yksi. Vasudeva laski poikansa ja otti tytön.

    Bhāgavatam sanoo, että kun Kaṁsa yritti tappaa tämän tytön, hän kohosi taivaalle, ja hänelle ilmestyivät kahdeksan käsivartta, aṣṭa-bhujā. Siellä sanotaan: ”Tässä aineellisessa maailmassa sinua tullaan palvomaan Caṇḍikān, Vimalān ja niin edelleen, Mahā-māyān nimillä.”

    Hänellä on kaksi muotoa. Kun hän asuu Goloka Vṛndāvanassa, hän on Yoga-māyā; aineellisessa maailmassa hän puolestaan on Mahā-māyā.
    Yaśomatī synnytti tämän tytön. Hänen täytyy olla Yoga-māyā, sillä Bhāgavatam ei koskaan valehtele.
    Yhdessä säkeessä käytetään sanaa paśupāṅgajāya. Aṅga jāya tarkoittaa ”kehosta syntynyttä” – tämä on sen suora merkitys.
    Lakṣma-śriye mṛdu-pade paśupāṅgajāya [Śrīmad-Bhāgavatam 10.14.1].
    Aṅga tarkoittaa ”kehoa”. Paśupāṅgajāya tarkoittaa ”Yaśodān kehosta lähtenyttä”. Tämä on sen salattu merkitys. Rūpa Gosvāmī Prabhu paljasti tämän.

    Aineellisen maailman ihmiset palvovat häntä. He kutsuvat häntä eri nimillä: Caṇḍikā, Vimalā – kaikki nämä nimet mainitaan Śrīmad-Bhāgavatamin kymmenennessä laulussa.
    Vimalā Devīllä on kaksi muotoa: kun hän järjestää Kṛṣṇa-līlāa [henkisessä maailmassa], hän on Yoga-māyā.
    On olemassa positiivinen ilmentymä ja on olemassa negatiivinen ilmentymä. Negatiivinen on varjo.
    Negatiivisessa ilmentymässään, kun hän järjestää Kṛṣṇa-līlāa aineellisessa maailmassa, hän on silloin Mahā-māyā.
    Myös Mahā-māyālla on kaksi muotoa. Kun hän on Sadāśivan kanssa, hän on transsendentaalinen, mutta ollessaan Herran Śivan, guṇa-avatāran, puoliso hän on Mahā-māyā.

    Tätä on hyvin vaikea ymmärtää. Kaikkialla on jotakin hämmentävää niille, jotka eivät tunne kokonaiskuvaa. Se, joka ymmärtää kokonaiskuvan, voi saattaa kaiken harmoniaan – kaikki Kṛṣṇan leikit, minkä tahansa Jumalan inkarnaation leikit – eikä tämä tuota hänelle vaikeuksia.
    Joka tapauksessa kaikki tämä saatetaan harmoniaan Brahma-saṁhitāssa, pienessä kirjassa. Siinä kaikki on saatettu harmoniaan 62 ślokassa. Jos yritätte lukea sen, tulette olemaan hyvin onnellisia. Kaikkiin kysymyksiin annetaan vastaukset Brahma-saṁhitāssa.

    Kysymys: Entä Umā ja Pārvatī?
    Śrīla Govinda Mahārāja: He ovat Herran Sadāśivan (Herran Śivan śuddha-muodon) kanssa. Sadāśiva asuu Vaikuṇṭha-lokan maailmassa, ja kaikki muodot ovat śuddha-muotoja.

    Kysymys: Mutta onko tässä maailmassa Śivan, guṇa-avatāran, puolisolla myös puoliso? Mikä hänen nimensä on?
    Śrīla Govinda Mahārāja: Hänellä on monia nimiä: Durgā, Kālī, Tārā, Mahāvidyā, Bhuvaneśvarī. Mutta jokaisella muodolla on oma leikkinsä, oma līlānsä.
    --------------
    litteroinnin kohdassa paśupāṅgajāya on filologisesti huomionarvoinen ilmaus.

    Äänestä

  • Anonyymi-ap kirjoitti:

    Katkelmia luennosta.Paljon käännösvirheitä suomen kielellä.


    Sri Chaitanya Saraswat Math International
    https://scsmathinternational.com

    ---------------



    Śrīla Bhakti Sundar Govinda Deva-Gosvāmī Mahārāja
    Jumalan energiat: Yoga-māyā ja Mahā-māyā
    Vuosi 1994, Jagannātha Purī, Intia

    Śrīmad-Bhāgavatamissa sanotaan, että Yoga-māyā syntyi samanaikaisesti Kṛṣṇan kanssa. Äiti Yaśomatī synnytti [Yoga-māyān] samaan aikaan [kun Kṛṣṇa syntyi]. Kṛṣṇa ja Yoga-māyā syntyivät samanaikaisesti. Vasudeva otti pojan ja toi hänet Yaśodān taloon. Yaśodā makasi tajuttomana synnytettyään lapsen. Väsyneenä hän nukkui, oikeastaan makasi tajuttomana. Vasudeva ei voinut nähdä tätä, mutta siellä oli poika ja tyttö. Yksi poika [Yaśomatīn] meni toiseen poikaan, Kṛṣṇaan, ja kahdesta pojasta tuli yksi. Vasudeva laski poikansa ja otti tytön.

    Bhāgavatam sanoo, että kun Kaṁsa yritti tappaa tämän tytön, hän kohosi taivaalle, ja hänelle ilmestyivät kahdeksan käsivartta, aṣṭa-bhujā. Siellä sanotaan: ”Tässä aineellisessa maailmassa sinua tullaan palvomaan Caṇḍikān, Vimalān ja niin edelleen, Mahā-māyān nimillä.”

    Hänellä on kaksi muotoa. Kun hän asuu Goloka Vṛndāvanassa, hän on Yoga-māyā; aineellisessa maailmassa hän puolestaan on Mahā-māyā.
    Yaśomatī synnytti tämän tytön. Hänen täytyy olla Yoga-māyā, sillä Bhāgavatam ei koskaan valehtele.
    Yhdessä säkeessä käytetään sanaa paśupāṅgajāya. Aṅga jāya tarkoittaa ”kehosta syntynyttä” – tämä on sen suora merkitys.
    Lakṣma-śriye mṛdu-pade paśupāṅgajāya [Śrīmad-Bhāgavatam 10.14.1].
    Aṅga tarkoittaa ”kehoa”. Paśupāṅgajāya tarkoittaa ”Yaśodān kehosta lähtenyttä”. Tämä on sen salattu merkitys. Rūpa Gosvāmī Prabhu paljasti tämän.

    Aineellisen maailman ihmiset palvovat häntä. He kutsuvat häntä eri nimillä: Caṇḍikā, Vimalā – kaikki nämä nimet mainitaan Śrīmad-Bhāgavatamin kymmenennessä laulussa.
    Vimalā Devīllä on kaksi muotoa: kun hän järjestää Kṛṣṇa-līlāa [henkisessä maailmassa], hän on Yoga-māyā.
    On olemassa positiivinen ilmentymä ja on olemassa negatiivinen ilmentymä. Negatiivinen on varjo.
    Negatiivisessa ilmentymässään, kun hän järjestää Kṛṣṇa-līlāa aineellisessa maailmassa, hän on silloin Mahā-māyā.
    Myös Mahā-māyālla on kaksi muotoa. Kun hän on Sadāśivan kanssa, hän on transsendentaalinen, mutta ollessaan Herran Śivan, guṇa-avatāran, puoliso hän on Mahā-māyā.

    Tätä on hyvin vaikea ymmärtää. Kaikkialla on jotakin hämmentävää niille, jotka eivät tunne kokonaiskuvaa. Se, joka ymmärtää kokonaiskuvan, voi saattaa kaiken harmoniaan – kaikki Kṛṣṇan leikit, minkä tahansa Jumalan inkarnaation leikit – eikä tämä tuota hänelle vaikeuksia.
    Joka tapauksessa kaikki tämä saatetaan harmoniaan Brahma-saṁhitāssa, pienessä kirjassa. Siinä kaikki on saatettu harmoniaan 62 ślokassa. Jos yritätte lukea sen, tulette olemaan hyvin onnellisia. Kaikkiin kysymyksiin annetaan vastaukset Brahma-saṁhitāssa.

    Kysymys: Entä Umā ja Pārvatī?
    Śrīla Govinda Mahārāja: He ovat Herran Sadāśivan (Herran Śivan śuddha-muodon) kanssa. Sadāśiva asuu Vaikuṇṭha-lokan maailmassa, ja kaikki muodot ovat śuddha-muotoja.

    Kysymys: Mutta onko tässä maailmassa Śivan, guṇa-avatāran, puolisolla myös puoliso? Mikä hänen nimensä on?
    Śrīla Govinda Mahārāja: Hänellä on monia nimiä: Durgā, Kālī, Tārā, Mahāvidyā, Bhuvaneśvarī. Mutta jokaisella muodolla on oma leikkinsä, oma līlānsä.
    --------------
    litteroinnin kohdassa paśupāṅgajāya on filologisesti huomionarvoinen ilmaus.

    Henkimaailmassa Kṛṣṇan alkuperäinen muoto Golokassa kuvataan ikuisesti nuorekkaaksi, kiśora-muodoksi. Hän ei vanhene aineellisen maailman elämänvaiheiden mukaisesti.

    MUTTA
    Kṛṣṇa ilmestyy vauvana VAIN aineelliseen maailmaan, mutta Golokassa Hän on ikuisesti nuorukainen.

    Äänestä

  • Anonyymi-ap kirjoitti:

    Henkimaailmassa Kṛṣṇan alkuperäinen muoto Golokassa kuvataan ikuisesti nuorekkaaksi, kiśora-muodoksi. Hän ei vanhene aineellisen maailman elämänvaiheiden mukaisesti.

    MUTTA
    Kṛṣṇa ilmestyy vauvana VAIN aineelliseen maailmaan, mutta Golokassa Hän on ikuisesti nuorukainen.

    On tärkeää erottaa Kṛṣṇan alkuperäinen, ikuisesti nuorekas muoto henkimaailmassa ja Hänen aineellisessa maailmassa ilmentämistään lapsuusleikeistä.

    Miksi Krishna antaa harvoin puhdasta bhaktia?

    Koska:

    Omistautuminen on niin voimakasta, että Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.

    Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.


    Krishna tarjoaa helposti vapautuksen, mutta Hän suostuu harvoin tarjoamaan sielulle bhaktia,

    Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.


    Hän ei siis anna rakkautta kovinkaan helposti, koska Hän on sitoutunut siihen. Hän voi antaa vapautuksen helposti, mutta puhtaan rakkauden antaminen on hyvin vaikeaa.


    Krishna voi antaa meille mitä tahansa, jopa muktin, vapautumisen, mutta bhakti on erityinen lahja, sillä antamalla palvojalle bhaktin Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.

    Äänestä

  • Anonyymi-ap kirjoitti:

    On tärkeää erottaa Kṛṣṇan alkuperäinen, ikuisesti nuorekas muoto henkimaailmassa ja Hänen aineellisessa maailmassa ilmentämistään lapsuusleikeistä.

    Miksi Krishna antaa harvoin puhdasta bhaktia?

    Koska:

    Omistautuminen on niin voimakasta, että Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.

    Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.


    Krishna tarjoaa helposti vapautuksen, mutta Hän suostuu harvoin tarjoamaan sielulle bhaktia,

    Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.


    Hän ei siis anna rakkautta kovinkaan helposti, koska Hän on sitoutunut siihen. Hän voi antaa vapautuksen helposti, mutta puhtaan rakkauden antaminen on hyvin vaikeaa.


    Krishna voi antaa meille mitä tahansa, jopa muktin, vapautumisen, mutta bhakti on erityinen lahja, sillä antamalla palvojalle bhaktin Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.

    Miksi puhdas prema-bhakti on niin harvinainen? Koska se ei ole vain lahja, jonka vastaanottaja saa, vaan rakkaussuhde, jossa Kṛṣṇa itse antaa palvojansa vaikuttaa itseensä. Hän, joka on kaikkien voimakkain, suostuu palvojansa rakkauden ohjattavaksi.

    ”Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet” ilmaisee tämän ajatuksen kauniisti: puhdas bhakta ei voita Kṛṣṇaa omaisuudella, tiedolla tai voimalla, vaan rakkaudella, jonka Kṛṣṇa itse mahdollistaa ja johon Hän vapaaehtoisesti vastaa.

    Äänestä

  • Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Herra on siis palvojiensa orja — ei voimansa menettäneenä, vaan rakkaudessaan täysin antautuneena.

    Äänestä

  • Anonyymi-ap kirjoitti:

    Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Herra on siis palvojiensa orja — ei voimansa menettäneenä, vaan rakkaudessaan täysin antautuneena.

    https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/
    The Supreme Personality of Godhead said to the brāhmaṇa: I am completely under the control of My devotees. Indeed, I am not at all independent. Because My devotees are completely devoid of material desires, I sit only within the cores of their hearts. What to speak of My devotee, even those who are devotees of My devotee are very dear to Me.

    https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/
    Korkein Jumaluuden Persoonallisuus sanoi brāhmaṇalle:

    ”Minä olen täysin palvojieni hallinnassa. Todellakin, en ole lainkaan itsenäinen. Koska palvojani ovat täysin vailla aineellisia haluja, asun yksinomaan heidän sydämensä sisimmässä. Mitä sitten puhua omasta palvojastani — jopa ne, jotka ovat Minun palvojani palvojia, ovat Minulle hyvin rakkaita.”

    Äänestä

  • Anonyymi-ap kirjoitti:

    https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/
    The Supreme Personality of Godhead said to the brāhmaṇa: I am completely under the control of My devotees. Indeed, I am not at all independent. Because My devotees are completely devoid of material desires, I sit only within the cores of their hearts. What to speak of My devotee, even those who are devotees of My devotee are very dear to Me.

    https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/
    Korkein Jumaluuden Persoonallisuus sanoi brāhmaṇalle:

    ”Minä olen täysin palvojieni hallinnassa. Todellakin, en ole lainkaan itsenäinen. Koska palvojani ovat täysin vailla aineellisia haluja, asun yksinomaan heidän sydämensä sisimmässä. Mitä sitten puhua omasta palvojastani — jopa ne, jotka ovat Minun palvojani palvojia, ovat Minulle hyvin rakkaita.”

    https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/

    Kaikki maailmankaikkeuden suuret ja mahtavat persoonallisuudet, mukaan lukien Herra Brahmā ja Herra Śiva, ovat täysin Korkeimman Jumaluuden Persoonallisuuden hallinnassa. Korkein Jumaluuden Persoonallisuus puolestaan on täysin omien palvojiensa hallinnassa. Miksi näin on? Siksi, että palvoja on anyābhilāṣitā-śūnya, toisin sanoen hänen sydämessään ei ole aineellisia haluja. Hänen ainoa halunsa on ajatella jatkuvasti Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta ja sitä, kuinka hän voisi palvella Häntä parhaalla mahdollisella tavalla.
    Tämän yliaistillisen ominaisuuden vuoksi Korkein Herra suhtautuu palvojiinsa erittäin suopeasti — eikä ainoastaan palvojiinsa, vaan myös palvojiensa palvojiin.
    ...
    ....
    ...


    -----------

    A. C. Bhaktivedanta Swamin kommentaarin alusta.
    Käännösvirheet suomen kielssä!

    Äänestä

  • Kaikki maailmankaikkeuden suuret ja mahtavat persoonallisuudet, mukaan lukien Herra Brahmā ja Herra Śiva, ovat täysin Korkeimman Jumaluuden Persoonallisuuden hallinnassa. Korkein Jumaluuden Persoonallisuus puolestaan on täysin omien palvojiensa hallinnassa.

    Äänestä

  • Anonyymi-ap kirjoitti:

    Kaikki maailmankaikkeuden suuret ja mahtavat persoonallisuudet, mukaan lukien Herra Brahmā ja Herra Śiva, ovat täysin Korkeimman Jumaluuden Persoonallisuuden hallinnassa. Korkein Jumaluuden Persoonallisuus puolestaan on täysin omien palvojiensa hallinnassa.

    Palvojan ohjeiden noudattaminen on arvokkaampaa kuin Korkeimman Jumaluuden Persoonallisuuden suorien ohjeiden noudattaminen.

    https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/

    Following the instructions of a devotee is more valuable than following the instructions of the Supreme Personality of Godhead directly.

    Äänestä

  • Anonyymi00019 kirjoitti:

    Palvojan ohjeiden noudattaminen on arvokkaampaa kuin Korkeimman Jumaluuden Persoonallisuuden suorien ohjeiden noudattaminen.

    https://vedabase.io/en/library/sb/9/4/63/

    Following the instructions of a devotee is more valuable than following the instructions of the Supreme Personality of Godhead directly.

    JOTEN:

    Tässä on todella jopa vallankumoukselliselta vaikuttava käsitys Jumalan suuruudesta. Paradoksi on juuri siinä, että Jumalan suuruus ei ilmene ainoastaan Hänen kaikkivaltiudessaan, vaan myös Hänen kyvyssään antaa rakkauden sitoa Itsensä.

    Tavallisesti ajatellaan, että mitä suurempi olento on, sitä enemmän hän hallitsee muita eikä itse alistu kenenkään tahtoon. Tässä Kṛṣṇaa koskevassa käsityksessä tapahtuu jotakin päinvastaista:
    Kṛṣṇa on kaikkien hallitsija, mutta puhtaan palvojansa rakkauden edessä Hän antaa itsensä tämän hallintaan.
    Kṛṣṇa ei tarvitse mitään palvojiltaan, mutta Hän haluaa heidän rakkauttaan
    Palvoja ei valloita Kṛṣṇaa voimalla tai tiedolla, vaan pyyteettömällä rakkaudella (prema).
    Palvojan palveleminen saa erityisen arvon: Kṛṣṇan rakastaminen merkitsee myös Häntä rakastavien palvelemista.

    Äänestä

  • Anonyymi00019 kirjoitti:

    JOTEN:

    Tässä on todella jopa vallankumoukselliselta vaikuttava käsitys Jumalan suuruudesta. Paradoksi on juuri siinä, että Jumalan suuruus ei ilmene ainoastaan Hänen kaikkivaltiudessaan, vaan myös Hänen kyvyssään antaa rakkauden sitoa Itsensä.

    Tavallisesti ajatellaan, että mitä suurempi olento on, sitä enemmän hän hallitsee muita eikä itse alistu kenenkään tahtoon. Tässä Kṛṣṇaa koskevassa käsityksessä tapahtuu jotakin päinvastaista:
    Kṛṣṇa on kaikkien hallitsija, mutta puhtaan palvojansa rakkauden edessä Hän antaa itsensä tämän hallintaan.
    Kṛṣṇa ei tarvitse mitään palvojiltaan, mutta Hän haluaa heidän rakkauttaan
    Palvoja ei valloita Kṛṣṇaa voimalla tai tiedolla, vaan pyyteettömällä rakkaudella (prema).
    Palvojan palveleminen saa erityisen arvon: Kṛṣṇan rakastaminen merkitsee myös Häntä rakastavien palvelemista.

    Raghupati Upadhyaya sanoo:
    ”Jotkut oppineet kääntyvät śrutin puoleen, toiset smṛtin ja kolmannet Mahābhāratan puoleen, mutta minä en välitä kaikista näistä asioista. Korkein johtopäätökseni on tämä: haluan ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa. Hän on todellinen ihanteeni elämässä.
    Parabrahman, Korkein Absoluutti, ryömii hänen kotinsa pihalla! Kuinka tämä on mahdollista? Parabrahman ryömii pienen lapsen muodossa hänen kotinsa pihalla! Hänellä on tällainen lumoava voima.
    Śruti ja smṛti – en välitä niistä. Haluan ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa ja tulla hänen läheiseksi kumppanikseen.”

    Äänestä

  • Anonyymi00019 kirjoitti:

    Raghupati Upadhyaya sanoo:
    ”Jotkut oppineet kääntyvät śrutin puoleen, toiset smṛtin ja kolmannet Mahābhāratan puoleen, mutta minä en välitä kaikista näistä asioista. Korkein johtopäätökseni on tämä: haluan ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa. Hän on todellinen ihanteeni elämässä.
    Parabrahman, Korkein Absoluutti, ryömii hänen kotinsa pihalla! Kuinka tämä on mahdollista? Parabrahman ryömii pienen lapsen muodossa hänen kotinsa pihalla! Hänellä on tällainen lumoava voima.
    Śruti ja smṛti – en välitä niistä. Haluan ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa ja tulla hänen läheiseksi kumppanikseen.”

    Mitä me tästä opimme?

    Tässä tullaan Raghupati Upādhyāyan säkeen ehkä kaikkein hämmästyttävimpään kohtaan. Kun hän sanoo haluavansa ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa, hän ei tavoittele vain läheisyyttä Kṛṣṇaan. Hän haluaa päästä lähelle sitä persoonallisuutta, jonka pihamaalla Korkein Absoluuttinen Totuus ryömii pienenä lapsena.
    Ajatellaan tätä hetki.
    Parabrahman — kaikkien maailmankaikkeuksien perimmäinen alkuperä, kaikkien olentojen ylläpitäjä ja kaiken olemassaolon perusta — ryömii Nanda Mahārājan pihamaalla. Hänen polvensa koskettavat pihan maata. Hän ojentaa pienet kätensä isäänsä kohti. Hän haluaa huomiota, hellyyttä ja syliin pääsemistä.
    Ja Nanda Mahārāja on Hänen isänsä.

    Äänestä

  • Anonyymi00019 kirjoitti:

    Mitä me tästä opimme?

    Tässä tullaan Raghupati Upādhyāyan säkeen ehkä kaikkein hämmästyttävimpään kohtaan. Kun hän sanoo haluavansa ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa, hän ei tavoittele vain läheisyyttä Kṛṣṇaan. Hän haluaa päästä lähelle sitä persoonallisuutta, jonka pihamaalla Korkein Absoluuttinen Totuus ryömii pienenä lapsena.
    Ajatellaan tätä hetki.
    Parabrahman — kaikkien maailmankaikkeuksien perimmäinen alkuperä, kaikkien olentojen ylläpitäjä ja kaiken olemassaolon perusta — ryömii Nanda Mahārājan pihamaalla. Hänen polvensa koskettavat pihan maata. Hän ojentaa pienet kätensä isäänsä kohti. Hän haluaa huomiota, hellyyttä ja syliin pääsemistä.
    Ja Nanda Mahārāja on Hänen isänsä.

    Kuka oikein on Nanda Mahārāja, jos Parabrahman ryömii hänen pihallaan?
    Nanda Mahārājan asema on ainutlaatuinen. Hän ei ole vain hurskas ihminen, joka on saanut nähdä Jumalan. Hän on Kṛṣṇan ikuinen isä henkisessä todellisuudessa.
    Tämä on ratkaiseva ero.
    Tavallinen palvoja ajattelee: ”Minä olen Jumalan palvelija. Hän on Herrani, ja minä kumarran Häntä.”
    Nanda Mahārājan suhteessa tapahtuu jotakin aivan muuta. Hän ajattelee Kṛṣṇaa poikanaan. Hän haluaa ruokkia Häntä, suojella Häntä, huolehtia Hänestä ja kasvattaa Hänet.
    Nanda ei asetu Kṛṣṇan yläpuolelle ontologisessa mielessä. Hän ei ole Jumalaa suurempi eikä Jumalan alkuperä. Mutta heidän rakkaussuhteessaan Kṛṣṇa antaa Nandalle isän aseman ja suostuu elämään tämän huolenpidon piirissä.
    Nandan suuruus ei ole siinä, että hän hallitsisi Parabrahmania jumalallisella voimalla, vaan siinä, että Parabrahman itse haluaa olla hänen poikansa.
    Tämä on paljon syvempi asia kuin tavallinen ajatus siitä, että Jumala palkitsee uskollisen palvelijansa.

    Äänestä

  • Miksi Raghupati Upādhyāya haluaa palvella juuri Nanda Mahārājaa?

    Raghupati ei sano vain: ”Haluan palvella Kṛṣṇaa.”
    Hän sanoo haluavansa ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa. Hänen ihanteensa on Nanda, jonka pihamaalla Korkein Absoluutti leikkii.
    Miksi?
    Koska Nanda Mahārājalla on jotakin, mitä pelkkä käsitys Jumalan kaikkivaltiudesta ei anna: hänellä on Kṛṣṇaan isällinen rakkaussuhde, jossa Kṛṣṇa on hänen oma poikansa.
    Kṛṣṇan suora palveleminen voi merkitä palvojalle Herran suuruuden, vallan ja jumalallisuuden jatkuvaa tunnustamista. Nandan rakkaudessa taas suhteen välitön sisältö on isänrakkaus.
    Nanda ei tarvitse filosofista todistusta siitä, että Kṛṣṇa on Parabrahman. Hänen sydämensä on kiinnittynyt poikaansa.
    Raghupati näkee tässä ihanteen, jota hän itse kaipaa lähestyä.
    Hän ikään kuin sanoo:
    Jos voisin päästä lähelle Nanda Mahārājaa, voisin päästä lähelle sitä rakkauden maailmaa, jossa Parabrahman on jonkun rakastama lapsi.
    Tässä ei ole kyse siitä, että Nanda olisi Kṛṣṇaa korkeampi Jumala. Kyse on siitä, että Nandan suhde Kṛṣṇaan on poikkeuksellisen läheinen.

    Äänestä

  • Nandan asema on erityinen juuri siksi, että Kṛṣṇa ei näyttäydy hänelle Korkeimpana Herrana
    Ajattele, mitä tapahtuisi, jos Nanda kokisi joka hetki Kṛṣṇan kaikkivaltiuden koko majesteettisuuden.
    Hän suhtautuisi Kṛṣṇaan pelonsekaisella kunnioituksella, kumartaisi Häntä ja näkisi Hänet maailmankaikkeuden Herrana.
    Mutta isänrakkauden välittömyys olisi silloin aivan erilainen.

    Äänestä

  • Anonyymi00019 kirjoitti:

    Nandan asema on erityinen juuri siksi, että Kṛṣṇa ei näyttäydy hänelle Korkeimpana Herrana
    Ajattele, mitä tapahtuisi, jos Nanda kokisi joka hetki Kṛṣṇan kaikkivaltiuden koko majesteettisuuden.
    Hän suhtautuisi Kṛṣṇaan pelonsekaisella kunnioituksella, kumartaisi Häntä ja näkisi Hänet maailmankaikkeuden Herrana.
    Mutta isänrakkauden välittömyys olisi silloin aivan erilainen.

    Kṛṣṇan sisäinen energia, Yogamāyā, mahdollistaa tällaisen läheisen suhteen. Se ei merkitse, että Nandan rakkaus olisi valhetta tai että hän olisi hengellisesti tietämätön tavallisessa mielessä. Se tarkoittaa, että Kṛṣṇan jumalallinen suuruus ei jatkuvasti peitä alleen hänen rakkaussuhteensa läheisyyttä.
    Nanda saa olla isä. Kṛṣṇa saa olla poika.
    Ja tämä suhde on henkisessä todellisuudessa aito, ei pelkkä ulkopuolisen tarkkailijan näytelmä.
    Juuri siksi Raghupati Upādhyāya haluaa lähestyä Nandaa.

    Äänestä

  • Anonyymi00019 kirjoitti:

    Kṛṣṇan sisäinen energia, Yogamāyā, mahdollistaa tällaisen läheisen suhteen. Se ei merkitse, että Nandan rakkaus olisi valhetta tai että hän olisi hengellisesti tietämätön tavallisessa mielessä. Se tarkoittaa, että Kṛṣṇan jumalallinen suuruus ei jatkuvasti peitä alleen hänen rakkaussuhteensa läheisyyttä.
    Nanda saa olla isä. Kṛṣṇa saa olla poika.
    Ja tämä suhde on henkisessä todellisuudessa aito, ei pelkkä ulkopuolisen tarkkailijan näytelmä.
    Juuri siksi Raghupati Upādhyāya haluaa lähestyä Nandaa.

    Nyt säkeen merkitys avautuu kokonaan
    Kun Raghupati sanoo haluavansa ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa, hänen ajatuksensa ei ole vain:
    ”Nanda on suuren Jumalan isä, joten hän on kunnioitettava.”
    Hänen ajatuksensa on paljon sakraalimpi:
    ”Nanda on se, jonka pihamaalla Parabrahman ryömii. Nanda saa rakastaa Korkeinta Absoluuttia omana lapsenaan. Haluan päästä lähelle tätä rakkaussuhdetta. Haluan ystävystyä Nandan kanssa.”
    Tässä on huomattava hengellinen käänne. Tavallisesti ihminen pyrkii nousemaan kohti Jumalan suuruuden ymmärtämistä. Raghupati puolestaan suuntautuu kohti henkilöä, jonka rakkaudessa Jumalan suuruus saa jäädä taka-alalle, jotta läheisyys voi tulla etualalle.
    Hän ei halveksi Jumalan suuruutta. Hän tavoittelee sellaista rakkautta, jossa Jumalan suuruutta syvempi läheisyys tulee mahdolliseksi.
    Nanda Mahārājan ainutlaatuisuus on siinä, että hän ei ainoastaan tiedä Parabrahmanin olevan kaiken alkuperä. Hän saa rakastaa Parabrahmania poikanaan.
    Ja juuri siksi Raghupati haluaa ystävystyä hänen kanssaan.
    Kun tämän näkee, säkeen painopiste siirtyy kokonaan: kysymys ei enää ole vain siitä, kuinka suuri Kṛṣṇa on. Kysymys on siitä, millaisen rakkauden Kṛṣṇa antaa palvojalleen — ja kuinka ihmeellinen on se asema, jossa kaiken olemassaolon perimmäinen alkuperä ryömii rakastavan isänsä pihamaalla.

    Äänestä

  • Anonyymi00019 kirjoitti:

    Nyt säkeen merkitys avautuu kokonaan
    Kun Raghupati sanoo haluavansa ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa, hänen ajatuksensa ei ole vain:
    ”Nanda on suuren Jumalan isä, joten hän on kunnioitettava.”
    Hänen ajatuksensa on paljon sakraalimpi:
    ”Nanda on se, jonka pihamaalla Parabrahman ryömii. Nanda saa rakastaa Korkeinta Absoluuttia omana lapsenaan. Haluan päästä lähelle tätä rakkaussuhdetta. Haluan ystävystyä Nandan kanssa.”
    Tässä on huomattava hengellinen käänne. Tavallisesti ihminen pyrkii nousemaan kohti Jumalan suuruuden ymmärtämistä. Raghupati puolestaan suuntautuu kohti henkilöä, jonka rakkaudessa Jumalan suuruus saa jäädä taka-alalle, jotta läheisyys voi tulla etualalle.
    Hän ei halveksi Jumalan suuruutta. Hän tavoittelee sellaista rakkautta, jossa Jumalan suuruutta syvempi läheisyys tulee mahdolliseksi.
    Nanda Mahārājan ainutlaatuisuus on siinä, että hän ei ainoastaan tiedä Parabrahmanin olevan kaiken alkuperä. Hän saa rakastaa Parabrahmania poikanaan.
    Ja juuri siksi Raghupati haluaa ystävystyä hänen kanssaan.
    Kun tämän näkee, säkeen painopiste siirtyy kokonaan: kysymys ei enää ole vain siitä, kuinka suuri Kṛṣṇa on. Kysymys on siitä, millaisen rakkauden Kṛṣṇa antaa palvojalleen — ja kuinka ihmeellinen on se asema, jossa kaiken olemassaolon perimmäinen alkuperä ryömii rakastavan isänsä pihamaalla.

    Mietitään tätä paradoksia: Jumalalla ei voi olla itseään korkeampaa alkuperää tai vanhempaa, josta Hän olisi riippuvainen, mutta Kṛṣṇan ikuisissa leikeissä Hänellä voi silti olla isä ja äiti.

    Todellisuudessa: Kṛṣṇa on alkuperäinen Jumaluuden Ylin Persoonallisuus. Nanda Mahārājista ei saa alun Kṛṣṇaa siinä merkityksessä, että Kṛṣṇan olemassaolo alkaisi hänestä.


    Ikuisessa līlāssa eli leikissä: Nanda Mahārāja on Kṛṣṇan isä ja Yaśodā Hänen äitinsä. Heidän vanhemmuutensa on todellinen osa heidän ikuista rakkaussuhdettaan, ei vain ulkopuolisille esitetty näytelmä.


    Leikin ihme: Kṛṣṇa antaa itsensä rakastettavaksi lapsena, vaikka Hän on kaiken alkuperä. Hänen isänsä ja äitinsä voivat kokea vanhemmuuden täytenä ja luonnollisena rakkautena.
    Juuri siksi Raghupati Upādhyāyan lausuma on niin hämmästyttävä: Parabrahman, jolla ei ole ketään itseään korkeampaa alkuperää, ryömii Nanda Mahārājan pihalla tämän poikana.
    Kṛṣṇan jumaluus ja Nandan isyys kuuluvat eri näkökulmiin samaan todellisuuteen. Kṛṣṇa ei lakkaa olemasta kaiken alkuperä, vaikka Hän ikuisessa leikissään antaa Nandan olla Hänen isänsä.

    Äänestä

  • Selitettyään kaikki käsitteet Kṛṣṇa sanoo Arjunalle Bhagavad-gītāssa: ”Voit kulkea tätä tietä tai voit kulkea tuota tietä.” Sitten Hän lisää: ”Nyt toimi niin kuin itse tiedät ja kuten sydämesi sinulle neuvoo. Minä en puutu siihen.”

    -------------

    Katkelma Śrīla Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta.

    Käännösvirheet suomen kielellä.


    Sri Chaitanya Saraswat Math International
    https://scsmathinternational.com

    Äänestä

  • Anonyymi00019 kirjoitti:

    Selitettyään kaikki käsitteet Kṛṣṇa sanoo Arjunalle Bhagavad-gītāssa: ”Voit kulkea tätä tietä tai voit kulkea tuota tietä.” Sitten Hän lisää: ”Nyt toimi niin kuin itse tiedät ja kuten sydämesi sinulle neuvoo. Minä en puutu siihen.”

    -------------

    Katkelma Śrīla Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta.

    Käännösvirheet suomen kielellä.


    Sri Chaitanya Saraswat Math International
    https://scsmathinternational.com

    Brahma Samhitassa todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
    Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.

    Brahma Samhita - kommentaarien kanssa.

    Äänestä

  • Anonyymi00019 kirjoitti:

    Brahma Samhitassa todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista (Golokassa) on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja sille, miksi häntä ei ole olemassa...
    Sanskrit... hän nauttii keksimällä uusia argumentteja omaa olemassaoloaan vastaan.

    Brahma Samhita - kommentaarien kanssa.

    Jumala nauttii näistä leikeistä, joissa hän haastaa oman olemassaolonsa.

    Ihmiset ovat ylpeitä siitä, että he ovat keksineet uusia argumentteja, Krishnaa ei ole olemassa, mutta itse asiassa Krishn aitse maha mayan avulla on syöttänyt nämä argumentit ihmisille sekoittaakseen heitä entisestään, joten uskomisessa ei ole pakkoa tai pakottamista.


    "Älkää uskoko, minua ei ole olemassa."

    Äänestä

  • Anonyymi00019 kirjoitti:

    Jumala nauttii näistä leikeistä, joissa hän haastaa oman olemassaolonsa.

    Ihmiset ovat ylpeitä siitä, että he ovat keksineet uusia argumentteja, Krishnaa ei ole olemassa, mutta itse asiassa Krishn aitse maha mayan avulla on syöttänyt nämä argumentit ihmisille sekoittaakseen heitä entisestään, joten uskomisessa ei ole pakkoa tai pakottamista.


    "Älkää uskoko, minua ei ole olemassa."

    Mutta jos haluat tuntea hänet, hän tulee sinulle vastaan, mutta mutta ihmisen on otettava ensimmäinen askel itse.

    EI TARVITSE USKOA, EI RANGAISTUSUHKAILUA. JOS ET USKO, SINUA AUTETAAN UNOHTAMAAN KRISHNA.

    Unohtaminen on

    vapaa tahdon seuraus

    sielun oma halu kokea


    Tätä unohtamisen tilaa hallitsee mahā-māyā, aineellinen energia, joka peittää Krishnan todellisen olemuksen.

    Krishna kunnioittaa sielun valintaa.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Mutta jos haluat tuntea hänet, hän tulee sinulle vastaan, mutta mutta ihmisen on otettava ensimmäinen askel itse.

    EI TARVITSE USKOA, EI RANGAISTUSUHKAILUA. JOS ET USKO, SINUA AUTETAAN UNOHTAMAAN KRISHNA.

    Unohtaminen on

    vapaa tahdon seuraus

    sielun oma halu kokea


    Tätä unohtamisen tilaa hallitsee mahā-māyā, aineellinen energia, joka peittää Krishnan todellisen olemuksen.

    Krishna kunnioittaa sielun valintaa.

    Jumala ei pakota ketään uskomaan

    Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

    Pakotettu usko ei ole rakkautta

    “Emme joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan”


    Ketään ei rangaista uskomattomuudesta

    Kärsimys seuraa teoista ja tietoisuuden tilasta

    Kun karma on “kulutettu”, sielu jatkaa matkaansa

    Jumala ei tuomitse sielua ikuisesti, eikä “epäusko” yksin johda rangaistukseen.
    Näytä vähemmän

    Jumala ei vain peitä – Hän myös etsii

    Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

    Hän ei koskaan hylkää sielua

    Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

    Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


    pienikin kosketus bhaktiin voi käynnistää paluun

    Jumala on samaan aikaan:

    unohtamisen mahdollistaja

    muistamisen herättäjä

    riippuen sielun suunnasta.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Jumala ei pakota ketään uskomaan

    Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

    Pakotettu usko ei ole rakkautta

    “Emme joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan”


    Ketään ei rangaista uskomattomuudesta

    Kärsimys seuraa teoista ja tietoisuuden tilasta

    Kun karma on “kulutettu”, sielu jatkaa matkaansa

    Jumala ei tuomitse sielua ikuisesti, eikä “epäusko” yksin johda rangaistukseen.
    Näytä vähemmän

    Jumala ei vain peitä – Hän myös etsii

    Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

    Hän ei koskaan hylkää sielua

    Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

    Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


    pienikin kosketus bhaktiin voi käynnistää paluun

    Jumala on samaan aikaan:

    unohtamisen mahdollistaja

    muistamisen herättäjä

    riippuen sielun suunnasta.

    Henkimaailmassa on eri taitojen joukossa taitoja,

    eli myös henkimaailmassa Krishna pohtii ateistista filosofiaa.

    Eli myös henkimaailmassa Krishna pohtii ateistista filosofiaa omien bhaktojen kanssa, ja Jumala itse nauttii näistä keskusteluista.

    Kyseessä on yksi taiteen laji monien joukossa, eli keskustella erilaisista filosofioista. Ja itse Jumala nauttii tästä.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Henkimaailmassa on eri taitojen joukossa taitoja,

    eli myös henkimaailmassa Krishna pohtii ateistista filosofiaa.

    Eli myös henkimaailmassa Krishna pohtii ateistista filosofiaa omien bhaktojen kanssa, ja Jumala itse nauttii näistä keskusteluista.

    Kyseessä on yksi taiteen laji monien joukossa, eli keskustella erilaisista filosofioista. Ja itse Jumala nauttii tästä.

    Vastarinta, vastakkainasettelu ja eri näkökulmat eivät ole virheitä maailmassa, vaan ne ovat tarkoituksellisia ja välttämättömiä.

    Vastakkaisuus kuuluu todellisuuteen: on aina teesi ja antiteesi, ja vastustus sekä erilaiset näkökulmat ovat jatkuvia. Ilman vastarintaa ei olisi liikettä tai kehitystä.

    Kehitys syntyy jännitteestä: jos vastarinta poistetaan, ei synny kehitystä. Vastakkainasettelu toimii dynamiikkana, joka pitää prosessin elävänä.

    Absoluutin (Krishna) näkökulmasta Absoluutti ei kärsi vastarinnasta, vaan nauttii monimuotoisuudesta. Tämä liittyy käsitteeseen līlā, joka tarkoittaa kosmista tai jumalallista leikkiä.

    Henkimaailman ideassa myös henkimaailmassa on dialogia ja erilaisia näkökulmia. Jopa ateistisia filosofioita voidaan esittää keskusteluna, ei siksi että ne olisivat lopullisesti totta, vaan koska ne kuuluvat vuorovaikutuksen estetiikkaan.

    Lopullinen väite on, että Jumala (Krishna) nauttii eri näkökulmista, filosofisista keskusteluista ja vastakohtien esiin tulemisesta. Kaikki tämä on līlāa, leikkiä, ei konfliktia Absoluutin tasolla.

    Yksi lause tiivistettynä: maailman vastakohdat eivät ole ongelma, vaan Absoluutin tapa ilmentää monimuotoista leikkiä ja tietoisuutta.
    Lue lisää

    Vastarinta, vastakkainasettelu ja eri näkökulmat eivät ole virheitä maailmassa, vaan ne ovat tarkoituksellisia ja välttämättömiä.

    Vastakkaisuus kuuluu todellisuuteen: on aina teesi ja antiteesi, ja vastustus sekä erilaiset näkökulmat ovat jatkuvia. Ilman vastarintaa ei olisi liikettä tai kehitystä.

    Kehitys syntyy jännitteestä: jos vastarinta poistetaan, ei synny kehitystä. Vastakkainasettelu toimii dynamiikkana, joka pitää prosessin elävänä.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Vastarinta, vastakkainasettelu ja eri näkökulmat eivät ole virheitä maailmassa, vaan ne ovat tarkoituksellisia ja välttämättömiä.

    Vastakkaisuus kuuluu todellisuuteen: on aina teesi ja antiteesi, ja vastustus sekä erilaiset näkökulmat ovat jatkuvia. Ilman vastarintaa ei olisi liikettä tai kehitystä.

    Kehitys syntyy jännitteestä: jos vastarinta poistetaan, ei synny kehitystä. Vastakkainasettelu toimii dynamiikkana, joka pitää prosessin elävänä.

    Absoluutin (Krishna) näkökulmasta Absoluutti ei kärsi vastarinnasta, vaan nauttii monimuotoisuudesta. Tämä liittyy käsitteeseen līlā, joka tarkoittaa kosmista tai jumalallista leikkiä.

    Henkimaailman ideassa myös henkimaailmassa on dialogia ja erilaisia näkökulmia. Jopa ateistisia filosofioita voidaan esittää keskusteluna, ei siksi että ne olisivat lopullisesti totta, vaan koska ne kuuluvat vuorovaikutuksen estetiikkaan.

    Lopullinen väite on, että Jumala (Krishna) nauttii eri näkökulmista, filosofisista keskusteluista ja vastakohtien esiin tulemisesta. Kaikki tämä on līlāa, leikkiä, ei konfliktia Absoluutin tasolla.

    Yksi lause tiivistettynä: maailman vastakohdat eivät ole ongelma, vaan Absoluutin tapa ilmentää monimuotoista leikkiä ja tietoisuutta.
    Lue lisää

    Vastarinta, vastakkainasettelu ja eri näkökulmat eivät ole virheitä maailmassa, vaan ne ovat tarkoituksellisia ja välttämättömiä.

    Vastakkaisuus kuuluu todellisuuteen: on aina teesi ja antiteesi, ja vastustus sekä erilaiset näkökulmat ovat jatkuvia. Ilman vastarintaa ei olisi liikettä tai kehitystä.

    Kehitys syntyy jännitteestä: jos vastarinta poistetaan, ei synny kehitystä. Vastakkainasettelu toimii dynamiikkana, joka pitää prosessin elävänä.

    Līlā (jumalallinen leikki)

    Todellisuus ei ole “vakava koneisto”, vaan: vuorovaikutteinen
    monimuotoinen, jopa vastakkaisuuksia sisältävä

    Myös ristiriidat nähdään osana kokonaisuutta, ei virheenä.

    Vastarinta ja kehitys-ilman vastarintaa ei ole kehitystä, jännite luo liikettä, erilaiset näkökulmat kuuluvat järjestelmään.

    Jumalasuhde- ei pakkoa, ei mekaanista uskoa, suhde perustuu vapauteen, ihminen voi lähestyä tai olla lähestymättä.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Līlā (jumalallinen leikki)

    Todellisuus ei ole “vakava koneisto”, vaan: vuorovaikutteinen
    monimuotoinen, jopa vastakkaisuuksia sisältävä

    Myös ristiriidat nähdään osana kokonaisuutta, ei virheenä.

    Vastarinta ja kehitys-ilman vastarintaa ei ole kehitystä, jännite luo liikettä, erilaiset näkökulmat kuuluvat järjestelmään.

    Jumalasuhde- ei pakkoa, ei mekaanista uskoa, suhde perustuu vapauteen, ihminen voi lähestyä tai olla lähestymättä.

    https://gaudiyadarshan.com/posts/kartik-vrata/

    Kartik Vrata
    Sri Gaudiya Darshan

    Äänestä


  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Maailmankaikkeudellinen muoto

    Yashoda näkee Maailmankaikkeudellisen muodon


    Aineellinen maailma on ainoa paikka, jossa Krishna voi "syntyä" pienen lapsen muodossa. Koska Hän kaipaa rakkautta, Hän voi tällä tavoin tuntea, että häntä rakastetaan myös pienenä lapsena.

    **************
    Krishna näyttää suussaan Maailmankaikkeudellisen muodon.
    https://www.harekrsna.de/artikel/krishnas-mouth.htm
    Muutamia katkelmia eri paikoista ja monia käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.
    **************

    **************
    https://www.harekrsna.de/artikel/bala-krsna/krsna-opens-his-mouth_s.jpg
    ....
    Kun Jumaluuden Korkein Persoonallisuus Kṛṣṇa Kṛṣṇa sai äidiltään tällaisen käskyn, Hän avasi välittömästi suunsa aivan kuin tavallinen poika. Sitten äiti Yaśodā näki tuon suun sisällä luomakunnan täydellisen yltäkylläisyyden. Hän näki koko ulkoavaruuden kaikkiin suuntiin, vuoret, saaret, valtameret, meret, planeetat, ilman, tulen, kuun ja tähdet. Kuun ja tähtien ohella hän näki myös kaikki elementit, veden, taivaan, laajan eteerisen olemassaolon sekä koko egon ja aistien tuotteet ja aistien ohjaajan, kaikki puolijumalat, aistien kohteet, kuten äänen, hajun jne. sekä aineellisen luonnon kolme laatua. Hän pystyi myös havaitsemaan, että Hänen suussaan olivat kaikki elävät olennot, ikuinen aika, aineellinen luonto, henkinen luonto, toiminta, tietoisuus ja koko luomakunnan eri muodot.

    Yaśodā pystyi löytämään lapsensa suusta kaiken kosmisen ilmenemisen kannalta tarpeellisen. Hän näki myös Hänen suussaan itsensä ottamassa Kṛṣṇaa syliinsä....

    Nähtyään kaiken tämän hän tuli kunnioituksen valtaan ja alkoi miettiä, näkeekö hän unta vai näkeekö hän todella jotain ihmeellistä. Hän päätteli, että hän joko näki unta tai näki Jumaluuden Korkeimman Persoonallisuuden illusorisen energian leikin. Hän ajatteli, että hänestä oli tullut hullu, henkisesti häiriintynyt, kun hän näki kaikki nuo ihmeelliset asiat.
    ...
    Sitten hän ajatteli: ”Se voi olla kosmista mystistä voimaa, jonka lapseni on saavuttanut, ja siksi olen hämmentynyt tällaisista näyistä Hänen suussaan. Antakaa minun osoittaa kunnioitusta Jumaluuden Korkeimmalle Persoonallisuudelle, jonka energian alaisuudessa ruumiillinen minä ja ruumiillinen omaisuus ovat syntyneet.” Sitten hän sanoi: ”Antakaa minun osoittaa kunnioitusta Hänelle, jonka illusorisen energian alla ajattelen, että Nanda Mahārāja on aviomieheni ja Kṛṣṇa on poikani, ..... Kaikki tämä harhakäsitys johtuu Korkeimman Herran illusorisesta energiasta. Rukoilen siis Häntä, että Hän suojelisi minua aina.”

    Äiti Yaśodān ajatellessa näin korkeafilosofisesti Herra Kṛṣṇa laajensi jälleen sisäistä energiaansa vain hämmentääkseen häntä äidillisellä kiintymyksellä.

    Äiti Yaśodā unohti välittömästi kaiken filosofisen spekuloinnin ja hyväksyi Kṛṣṇan omaksi lapsekseen. Hän otti Hänet syliinsä ja hukkui äidilliseen kiintymykseen.

    Näin hän alkoi ajatella: ”Kṛṣṇa ei ole massojen ymmärrettävissä karkean tietoprosessin kautta, mutta Hänet voidaan ottaa vastaan upaniṣadien ja vedānta- eli mystisen joogajärjestelmän ja Saṅkhya-filosofian kautta.” Sitten hän alkoi ajatella Jumaluuden Korkeinta Persoonallisuutta omana syntyneenä lapsenaan.
    *******************************

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Maailmankaikkeudellinen muoto

    Yashoda näkee Maailmankaikkeudellisen muodon


    Aineellinen maailma on ainoa paikka, jossa Krishna voi "syntyä" pienen lapsen muodossa. Koska Hän kaipaa rakkautta, Hän voi tällä tavoin tuntea, että häntä rakastetaan myös pienenä lapsena.

    **************
    Krishna näyttää suussaan Maailmankaikkeudellisen muodon.
    https://www.harekrsna.de/artikel/krishnas-mouth.htm
    Muutamia katkelmia eri paikoista ja monia käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.
    **************

    **************
    https://www.harekrsna.de/artikel/bala-krsna/krsna-opens-his-mouth_s.jpg
    ....
    Kun Jumaluuden Korkein Persoonallisuus Kṛṣṇa Kṛṣṇa sai äidiltään tällaisen käskyn, Hän avasi välittömästi suunsa aivan kuin tavallinen poika. Sitten äiti Yaśodā näki tuon suun sisällä luomakunnan täydellisen yltäkylläisyyden. Hän näki koko ulkoavaruuden kaikkiin suuntiin, vuoret, saaret, valtameret, meret, planeetat, ilman, tulen, kuun ja tähdet. Kuun ja tähtien ohella hän näki myös kaikki elementit, veden, taivaan, laajan eteerisen olemassaolon sekä koko egon ja aistien tuotteet ja aistien ohjaajan, kaikki puolijumalat, aistien kohteet, kuten äänen, hajun jne. sekä aineellisen luonnon kolme laatua. Hän pystyi myös havaitsemaan, että Hänen suussaan olivat kaikki elävät olennot, ikuinen aika, aineellinen luonto, henkinen luonto, toiminta, tietoisuus ja koko luomakunnan eri muodot.

    Yaśodā pystyi löytämään lapsensa suusta kaiken kosmisen ilmenemisen kannalta tarpeellisen. Hän näki myös Hänen suussaan itsensä ottamassa Kṛṣṇaa syliinsä....

    Nähtyään kaiken tämän hän tuli kunnioituksen valtaan ja alkoi miettiä, näkeekö hän unta vai näkeekö hän todella jotain ihmeellistä. Hän päätteli, että hän joko näki unta tai näki Jumaluuden Korkeimman Persoonallisuuden illusorisen energian leikin. Hän ajatteli, että hänestä oli tullut hullu, henkisesti häiriintynyt, kun hän näki kaikki nuo ihmeelliset asiat.
    ...
    Sitten hän ajatteli: ”Se voi olla kosmista mystistä voimaa, jonka lapseni on saavuttanut, ja siksi olen hämmentynyt tällaisista näyistä Hänen suussaan. Antakaa minun osoittaa kunnioitusta Jumaluuden Korkeimmalle Persoonallisuudelle, jonka energian alaisuudessa ruumiillinen minä ja ruumiillinen omaisuus ovat syntyneet.” Sitten hän sanoi: ”Antakaa minun osoittaa kunnioitusta Hänelle, jonka illusorisen energian alla ajattelen, että Nanda Mahārāja on aviomieheni ja Kṛṣṇa on poikani, ..... Kaikki tämä harhakäsitys johtuu Korkeimman Herran illusorisesta energiasta. Rukoilen siis Häntä, että Hän suojelisi minua aina.”

    Äiti Yaśodān ajatellessa näin korkeafilosofisesti Herra Kṛṣṇa laajensi jälleen sisäistä energiaansa vain hämmentääkseen häntä äidillisellä kiintymyksellä.

    Äiti Yaśodā unohti välittömästi kaiken filosofisen spekuloinnin ja hyväksyi Kṛṣṇan omaksi lapsekseen. Hän otti Hänet syliinsä ja hukkui äidilliseen kiintymykseen.

    Näin hän alkoi ajatella: ”Kṛṣṇa ei ole massojen ymmärrettävissä karkean tietoprosessin kautta, mutta Hänet voidaan ottaa vastaan upaniṣadien ja vedānta- eli mystisen joogajärjestelmän ja Saṅkhya-filosofian kautta.” Sitten hän alkoi ajatella Jumaluuden Korkeinta Persoonallisuutta omana syntyneenä lapsenaan.
    *******************************

    https://www.harekrsna.de/artikel/krishnas-mouth.htm

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    https://jagannathpurihkm.files.wordpress.com/2016/12/virat-rupa.jpg
    Virat Rupa

    Kunkin universumin eri planeettajärjestelmät sijaitsevat Herran Virat-rupan (Universaalin Muodon) eri osissa.

    Kaikki universumin planeettajärjestelmät edustavat Herran Universaalin kehon eri osoa.

    Seitsemän korkeampaa planetaarista järjestelmää sijaitsevat Herran Universaalin muodon vyötärön yläpuolella ja alemmat planetaariset järjestelmät sen alapuolella.


    MYÖS ME OLEMME HÄNEN KEHOSSAAN JA PLANEETTAMME ON HÄNEN KEHOSSAAN.

    TOISIN SANOEN UNIVERSUMISSA EI OLE KETÄÄN, JOKA EI OLISI YHTEYDESSÄ HÄNEEN.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    https://jagannathpurihkm.files.wordpress.com/2016/12/virat-rupa.jpg
    Virat Rupa

    Kunkin universumin eri planeettajärjestelmät sijaitsevat Herran Virat-rupan (Universaalin Muodon) eri osissa.

    Kaikki universumin planeettajärjestelmät edustavat Herran Universaalin kehon eri osoa.

    Seitsemän korkeampaa planetaarista järjestelmää sijaitsevat Herran Universaalin muodon vyötärön yläpuolella ja alemmat planetaariset järjestelmät sen alapuolella.


    MYÖS ME OLEMME HÄNEN KEHOSSAAN JA PLANEETTAMME ON HÄNEN KEHOSSAAN.

    TOISIN SANOEN UNIVERSUMISSA EI OLE KETÄÄN, JOKA EI OLISI YHTEYDESSÄ HÄNEEN.

    Vishvarupa / Virat Rupa / Jumalan universaalinen tai kosminen muoto on Jumalan jumalallinen muoto, jossa koko tämä ääretön maailmankaikkeus kaikkine kosmoksineen, planeettoineen jne. näkyy yhden Jumalan ruumiissa.

    Mahabharatan sodan aikana Herra Krishna antaa erityisen " vision" Arjunalle, jotta hän voi nähdä Jumalallisen Jumalan Hänen universaalissa muodossaan. Tässä kosmisessa tai universaalissa muodossaan Herra Krishna näyttää yltäkylläisyytensä, satoja tuhansia erilaisia jumalallisia ja monivärisiä muotoja. Herra Krishna näyttää Arjunalle Adityojen, Vasujen, Rudrojen, Asvini-kumaroiden ja kaikkien muiden puolijumalien eri ilmenemismuotoja. Herra Krishna näyttää Universaalisessa muodossaan myös monia ihmeellisiä asioita, joita kukaan ei ole koskaan ennen nähnyt tai kuullut.

    Vishvarupalla on lukemattomia muotoja, silmiä, kasvoja, suita ja käsiä. Kaikki maailmankaikkeuden olennot ovat osa Häntä. Hän on ääretön maailmankaikkeus, jolla ei ole alkua eikä loppua. Hänessä on sekä rauhanomaisia että vihaisia muotoja. Kykenemättä kestämään näyn laajuutta ja pelon kourissa Arjuna pyytää Krishnaa palaamaan ... Vishnu-muotoonsa...

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Vishvarupa / Virat Rupa / Jumalan universaalinen tai kosminen muoto on Jumalan jumalallinen muoto, jossa koko tämä ääretön maailmankaikkeus kaikkine kosmoksineen, planeettoineen jne. näkyy yhden Jumalan ruumiissa.

    Mahabharatan sodan aikana Herra Krishna antaa erityisen " vision" Arjunalle, jotta hän voi nähdä Jumalallisen Jumalan Hänen universaalissa muodossaan. Tässä kosmisessa tai universaalissa muodossaan Herra Krishna näyttää yltäkylläisyytensä, satoja tuhansia erilaisia jumalallisia ja monivärisiä muotoja. Herra Krishna näyttää Arjunalle Adityojen, Vasujen, Rudrojen, Asvini-kumaroiden ja kaikkien muiden puolijumalien eri ilmenemismuotoja. Herra Krishna näyttää Universaalisessa muodossaan myös monia ihmeellisiä asioita, joita kukaan ei ole koskaan ennen nähnyt tai kuullut.

    Vishvarupalla on lukemattomia muotoja, silmiä, kasvoja, suita ja käsiä. Kaikki maailmankaikkeuden olennot ovat osa Häntä. Hän on ääretön maailmankaikkeus, jolla ei ole alkua eikä loppua. Hänessä on sekä rauhanomaisia että vihaisia muotoja. Kykenemättä kestämään näyn laajuutta ja pelon kourissa Arjuna pyytää Krishnaa palaamaan ... Vishnu-muotoonsa...

    Kertomus lyhyesti
    Eräänä päivänä Krishna tekee lapsen kepposia, ja äiti Yaśodā päättää ottaa hänet kiinni ja sitoa hänet huhmareeseen, jotta hän ei pääsisi tekemään lisää kepposia.

    Yaśodā ottaa köyden, mutta se on aina kahden sormen verran liian lyhyt. Hän hakee lisää köyttä ja yrittää uudelleen, mutta tulos on sama. Hän yrittää yhä uudelleen, kunnes väsyy ja alkaa hikoilla. Hänen hiuksensa ovat sekaisin, mutta hän ei luovuta.


    Krishna näkee äitinsä vilpittömän rakkauden ja vaivannäön. Silloin hän antaa itsensä tulla sidotuksi.


    Tämä on kertomuksen ratkaiseva hetki: kaikkivaltias Jumala, jota kukaan ei voi sitoa väkisin, antaa rakastavan äitinsä sitoa itsensä.

    Pelkkä oma ponnistelu ei riitä, eikä armoa voi pakottaa. Kertomuksessa nämä kohtaavat rakkaudessa.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Kertomus lyhyesti
    Eräänä päivänä Krishna tekee lapsen kepposia, ja äiti Yaśodā päättää ottaa hänet kiinni ja sitoa hänet huhmareeseen, jotta hän ei pääsisi tekemään lisää kepposia.

    Yaśodā ottaa köyden, mutta se on aina kahden sormen verran liian lyhyt. Hän hakee lisää köyttä ja yrittää uudelleen, mutta tulos on sama. Hän yrittää yhä uudelleen, kunnes väsyy ja alkaa hikoilla. Hänen hiuksensa ovat sekaisin, mutta hän ei luovuta.


    Krishna näkee äitinsä vilpittömän rakkauden ja vaivannäön. Silloin hän antaa itsensä tulla sidotuksi.


    Tämä on kertomuksen ratkaiseva hetki: kaikkivaltias Jumala, jota kukaan ei voi sitoa väkisin, antaa rakastavan äitinsä sitoa itsensä.

    Pelkkä oma ponnistelu ei riitä, eikä armoa voi pakottaa. Kertomuksessa nämä kohtaavat rakkaudessa.

    https://vedabase.io/en/library/sb/10/9/17/

    Thus mother Yaśodā joined whatever ropes were available in the household, but still she failed in her attempt to bind Kṛṣṇa. Mother Yaśodā’s friends, the elderly gopīs in the neighborhood, were smiling and enjoying the fun. Similarly, mother Yaśodā, although laboring in that way, was also smiling. All of them were struck with wonder.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    https://vedabase.io/en/library/sb/10/9/17/

    Thus mother Yaśodā joined whatever ropes were available in the household, but still she failed in her attempt to bind Kṛṣṇa. Mother Yaśodā’s friends, the elderly gopīs in the neighborhood, were smiling and enjoying the fun. Similarly, mother Yaśodā, although laboring in that way, was also smiling. All of them were struck with wonder.

    Jakeet 10.9.18–19 – Krishnan antautuminen äitinsä rakkaudelle
    Kertomuksen syvin sanoma on tämä: Jumala ei antaudu vallalle vaan rakkaudelle.

    https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSeBSOdEXcSy12u19i8Xqljag5R9yT8gROVSx_O2Czzpw&s=10

    Äänestä

  • https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQ38AAHlDTHWnpzj3Zw125_k7IeHbvUU4m9wBcLdMNjbVKAWOUbpebyO-qs&s=10

    Pieni Krishna on kotona Vrindāvanassa kasvatti-isänsä Nanda Mahārājan ja äitinsä Yaśodān kanssa. Nanda pyytää joskus Krishnaa tuomaan puiset jalkineensa.
    Krishna yrittää nostaa niitä, mutta ne tuntuvat pienelle lapselle raskailta. Lopulta hän nostaa jalkineet päänsä päälle ja kantaa ne isälleen. Nanda iloitsee nähdessään poikansa ja kokee suurta rakkautta häntä kohtaan.

    Mikä on kertomuksen syvin merkitys?
    Tässä on sama hengellinen teema kuin Yaśodān ja köyden kertomuksessa.
    Jumala palvelee rakastamiaan ihmisiä. Krishna ei vaadi, että kaikki palvelisivat häntä, vaan hän itse palvelee läheisiään.
    Rakkaus muuttaa suhteen. Nanda ei kohtele Krishnaa etäisenä kaikkivaltiaana Jumalana vaan omana rakkaana lapsenaan.
    Jumala antaa itsensä rakkauden hallittavaksi. Vaikka Krishna on perinteen mukaan kaikkivaltias, hän suostuu lapsen rooliin ja ilahduttaa isäänsä.

    Kṛṣṇa kantaa isänsä puisia jalkineita – Dandavats
    Kuva ja taustatiedot: Krsna Carries His Father's Wooden Shoes, 1975
    Śrī Kṛṣṇa Kathāmṛta Bindu – Vaishnava-sevā
    Kertomuksen ydin on sama kuin etsimäsi ajatus: Krishna ei osoita suuruuttaan vain hallitsemalla maailmaa, vaan myös nöyrtymällä palvelemaan niitä, jotka rakastavat häntä.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQ38AAHlDTHWnpzj3Zw125_k7IeHbvUU4m9wBcLdMNjbVKAWOUbpebyO-qs&s=10

    Pieni Krishna on kotona Vrindāvanassa kasvatti-isänsä Nanda Mahārājan ja äitinsä Yaśodān kanssa. Nanda pyytää joskus Krishnaa tuomaan puiset jalkineensa.
    Krishna yrittää nostaa niitä, mutta ne tuntuvat pienelle lapselle raskailta. Lopulta hän nostaa jalkineet päänsä päälle ja kantaa ne isälleen. Nanda iloitsee nähdessään poikansa ja kokee suurta rakkautta häntä kohtaan.

    Mikä on kertomuksen syvin merkitys?
    Tässä on sama hengellinen teema kuin Yaśodān ja köyden kertomuksessa.
    Jumala palvelee rakastamiaan ihmisiä. Krishna ei vaadi, että kaikki palvelisivat häntä, vaan hän itse palvelee läheisiään.
    Rakkaus muuttaa suhteen. Nanda ei kohtele Krishnaa etäisenä kaikkivaltiaana Jumalana vaan omana rakkaana lapsenaan.
    Jumala antaa itsensä rakkauden hallittavaksi. Vaikka Krishna on perinteen mukaan kaikkivaltias, hän suostuu lapsen rooliin ja ilahduttaa isäänsä.

    Kṛṣṇa kantaa isänsä puisia jalkineita – Dandavats
    Kuva ja taustatiedot: Krsna Carries His Father's Wooden Shoes, 1975
    Śrī Kṛṣṇa Kathāmṛta Bindu – Vaishnava-sevā
    Kertomuksen ydin on sama kuin etsimäsi ajatus: Krishna ei osoita suuruuttaan vain hallitsemalla maailmaa, vaan myös nöyrtymällä palvelemaan niitä, jotka rakastavat häntä.

    https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcS2pEr0l-QJ_QIJgXP1hGnZ1cnfMoV_H125LYuA1EFjhQ&s

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Krishna ja voivarkaus

    Krishnan voivarkaudella on syvempi merkitys.
    Ilmeisesti voi symboloi sydämen puhtautta ja rakkautta.

    Krishna ei kaipaa rikkauksia vaan ihmisten vilpitöntä rakkautta.


    Krishna on leikkisä jumala. Hänen kepposensa muistuttavat, että jumaluus voi ilmetä myös ilona, huumorina ja lapsenomaisuutena.


    Voivarkaus symboloi myös jumalallista rakkautta: Krishna ikään kuin varastaa ihmisten sydämet.
    Siksi Krishnaa kutsutaan usein nimellä Makhan Chor, joka tarkoittaa voivarasta.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Krishna ja voivarkaus

    Krishnan voivarkaudella on syvempi merkitys.
    Ilmeisesti voi symboloi sydämen puhtautta ja rakkautta.

    Krishna ei kaipaa rikkauksia vaan ihmisten vilpitöntä rakkautta.


    Krishna on leikkisä jumala. Hänen kepposensa muistuttavat, että jumaluus voi ilmetä myös ilona, huumorina ja lapsenomaisuutena.


    Voivarkaus symboloi myös jumalallista rakkautta: Krishna ikään kuin varastaa ihmisten sydämet.
    Siksi Krishnaa kutsutaan usein nimellä Makhan Chor, joka tarkoittaa voivarasta.

    Krishnan voivarkaus ei ole vain hauska lapsuuden kepponen.


    Krishna on bhaktansa rakkauden vanki. Vaikka hän on kaikkivaltias, Yaśodān rakkaus saa hänet antautumaan äidilleen.

    Voi symboloi rakkautta ja antaumusta. Krishna haluaa bhaktojensa rakkauden, ei heidän aineellisia rikkauksiaan.


    Krishnan lapsuuden līlāt ovat suloisuutta täynnä. Niissä Jumaluus näyttäytyy läheisenä, rakastettavana ja leikkisänä.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Krishnan voivarkaus ei ole vain hauska lapsuuden kepponen.


    Krishna on bhaktansa rakkauden vanki. Vaikka hän on kaikkivaltias, Yaśodān rakkaus saa hänet antautumaan äidilleen.

    Voi symboloi rakkautta ja antaumusta. Krishna haluaa bhaktojensa rakkauden, ei heidän aineellisia rikkauksiaan.


    Krishnan lapsuuden līlāt ovat suloisuutta täynnä. Niissä Jumaluus näyttäytyy läheisenä, rakastettavana ja leikkisänä.

    Dāmodarāṣṭakan tärkeä opetus
    Dāmodara-līlāa ylistetään erityisesti Dāmodarāṣṭakassa, jota lauletaan Kārttika-kuukauden aikana.
    Sen keskeinen opetus on, että Krishna ei antaudu voimalla, tiedolla tai askeesilla, vaan puhtaalla rakkaudella.


    Krishna varastaa voita, mutta samalla hän varastaa bhaktojensa sydämet.
    Siksi häntä rakastetaan Vrindāvanissa nimellä Makhan Chor – suloinen voivaras.


    Tarinan ihmeellisyys on juuri siinä, että Krishna varastaa toisilta, vaikka todellisuudessa kaikki maailman voi kuuluu hänelle. Eli varastaa itseltään!


    Krishna on Svayaṁ Bhagavān, Korkein Jumaluuden Persoona. Kaikki maailmassa kuuluu hänelle, myös kaikki voi, eikä hän tarvitse mitään keneltäkään.
    Silti hän varastaa heidän voitaan.
    Miksi?
    Koska Krishna ei tavoittele voita sen aineellisen arvon vuoksi. Hän haluaa nauttia rakkaudellisesta suhteesta bhaktoihinsa.
    Tässä on kolme kaunista puolta:
    Hän on kaiken omistaja, mutta käyttäytyy kuin pieni varas.
    Hän voisi saada kaiken pyytämällä, mutta haluaa leikkiä bhaktojensa kanssa ja antaa heille mahdollisuuden rakastaa häntä läheisesti.
    Hän antaa bhaktoilleen mahdollisuuden ajatella, että heillä on jotakin, mitä Krishna haluaa. Näin syntyy läheinen, rakkaudellinen suhde.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Dāmodarāṣṭakan tärkeä opetus
    Dāmodara-līlāa ylistetään erityisesti Dāmodarāṣṭakassa, jota lauletaan Kārttika-kuukauden aikana.
    Sen keskeinen opetus on, että Krishna ei antaudu voimalla, tiedolla tai askeesilla, vaan puhtaalla rakkaudella.


    Krishna varastaa voita, mutta samalla hän varastaa bhaktojensa sydämet.
    Siksi häntä rakastetaan Vrindāvanissa nimellä Makhan Chor – suloinen voivaras.


    Tarinan ihmeellisyys on juuri siinä, että Krishna varastaa toisilta, vaikka todellisuudessa kaikki maailman voi kuuluu hänelle. Eli varastaa itseltään!


    Krishna on Svayaṁ Bhagavān, Korkein Jumaluuden Persoona. Kaikki maailmassa kuuluu hänelle, myös kaikki voi, eikä hän tarvitse mitään keneltäkään.
    Silti hän varastaa heidän voitaan.
    Miksi?
    Koska Krishna ei tavoittele voita sen aineellisen arvon vuoksi. Hän haluaa nauttia rakkaudellisesta suhteesta bhaktoihinsa.
    Tässä on kolme kaunista puolta:
    Hän on kaiken omistaja, mutta käyttäytyy kuin pieni varas.
    Hän voisi saada kaiken pyytämällä, mutta haluaa leikkiä bhaktojensa kanssa ja antaa heille mahdollisuuden rakastaa häntä läheisesti.
    Hän antaa bhaktoilleen mahdollisuuden ajatella, että heillä on jotakin, mitä Krishna haluaa. Näin syntyy läheinen, rakkaudellinen suhde.

    https://rukminim3.flixcart.com/image/480/640/xif0q/sticker/e/b/g/medium-cute-makhan-chor-krishna-1-52-cute-makhan-chor-krishna-original-imah6yhzgngqe74c.jpeg?q=90

    https://m.media-amazon.com/images/I/81U9jalRAUL.jpg

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Jumala ei halua olla vain se, jota kaikki tarvitsevat. Hän haluaa olla myös se, jota joku rakastaa niin paljon, ettei hänen jumalallista suuruuttaan tarvitse edes ajatella.

    Jumalan suuruus saa meidät kumartamaan. Hänen suloisuutensa saa meidät rakastamaan. Ja Vrindavanissa nämä kaksi kohtaavat niin täydellisesti, että kaikkivaltiaasta tulee rakastettunsa oma.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Jumala ei halua olla vain se, jota kaikki tarvitsevat. Hän haluaa olla myös se, jota joku rakastaa niin paljon, ettei hänen jumalallista suuruuttaan tarvitse edes ajatella.

    Jumalan suuruus saa meidät kumartamaan. Hänen suloisuutensa saa meidät rakastamaan. Ja Vrindavanissa nämä kaksi kohtaavat niin täydellisesti, että kaikkivaltiaasta tulee rakastettunsa oma.

    JUMALA EI HALUA OLLA VAIN SE, JOTA KAIKKI TARVITSEVAT.

    HÄN HALUAA OLLA MYÖS SE, JOTA JOKU RAKASTAA NIIN PALJON, ETTEI HÄNEN JUMALALLISTA SUURUUTTAAN TARVITSE EDES AJATELLA.

    JUMALAN SUURUUS SAA MEIDÄT KUMARTAMAAN.


    HÄNEN SULOISUUTENSA SAA MEIDÄT RAKASTAMAAN. JA VRINDAVANISSA NÄMÄ KAKSI KOHTAAVAT NIIN TÄYDELLISESTI, ETTÄ KAIKKIVALTIAASTA TULEE RAKASTETTUNSA OMA.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    JUMALA EI HALUA OLLA VAIN SE, JOTA KAIKKI TARVITSEVAT.

    HÄN HALUAA OLLA MYÖS SE, JOTA JOKU RAKASTAA NIIN PALJON, ETTEI HÄNEN JUMALALLISTA SUURUUTTAAN TARVITSE EDES AJATELLA.

    JUMALAN SUURUUS SAA MEIDÄT KUMARTAMAAN.


    HÄNEN SULOISUUTENSA SAA MEIDÄT RAKASTAMAAN. JA VRINDAVANISSA NÄMÄ KAKSI KOHTAAVAT NIIN TÄYDELLISESTI, ETTÄ KAIKKIVALTIAASTA TULEE RAKASTETTUNSA OMA.

    JUMALAN SUURUUS SAA MEIDÄT KUMARTAMAAN.


    HÄNEN SULOISUUTENSA SAA MEIDÄT RAKASTAMAAN.


    Yogamāyā on Krishnan sisäinen, henkinen energia (svarūpa-śakti), joka mahdollistaa hänen transsendentaaliset leikkinsä eli līlāt.

    Eihän muuten ystävyyssuhteet olisi edes mahdollisia!

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    JUMALAN SUURUUS SAA MEIDÄT KUMARTAMAAN.


    HÄNEN SULOISUUTENSA SAA MEIDÄT RAKASTAMAAN.


    Yogamāyā on Krishnan sisäinen, henkinen energia (svarūpa-śakti), joka mahdollistaa hänen transsendentaaliset leikkinsä eli līlāt.

    Eihän muuten ystävyyssuhteet olisi edes mahdollisia!

    Yaśodā näkee koko maailmankaikkeuden Krishnan suussa
    Śrīmad-Bhāgavatam 10.8.37–39 kuvaa, kuinka Yaśodā näkee Krishnan suussa koko maailmankaikkeuden, itsensä mukaan lukien.
    Hän hämmästyy ja alkaa pohtia, kuka Krishna oikein on.


    Mutta tämän jälkeen Krishnan sisäinen energia vaikuttaa hänen tietoisuuteensa, ja Yaśodā palaa äidilliseen rakkauteensa.

    Yaśodān tietoisuus palautuu äidilliseen kiintymykseen, ja hän pitää Krishnaa jälleen omana lapsenaan.

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Yaśodā näkee koko maailmankaikkeuden Krishnan suussa
    Śrīmad-Bhāgavatam 10.8.37–39 kuvaa, kuinka Yaśodā näkee Krishnan suussa koko maailmankaikkeuden, itsensä mukaan lukien.
    Hän hämmästyy ja alkaa pohtia, kuka Krishna oikein on.


    Mutta tämän jälkeen Krishnan sisäinen energia vaikuttaa hänen tietoisuuteensa, ja Yaśodā palaa äidilliseen rakkauteensa.

    Yaśodān tietoisuus palautuu äidilliseen kiintymykseen, ja hän pitää Krishnaa jälleen omana lapsenaan.

    Henkimaailman korkeimmalla tasolla, Goloka Vrindāvanassa, kukaan Krishnan ikuisista kumppaneista ei elä tietoisena siitä, että Krishna on Jumala.

    Juuri tämä on korkein taso!

    Äänestä

  • Anonyymi00035 kirjoitti:

    Henkimaailman korkeimmalla tasolla, Goloka Vrindāvanassa, kukaan Krishnan ikuisista kumppaneista ei elä tietoisena siitä, että Krishna on Jumala.

    Juuri tämä on korkein taso!

    Jumalan kaikkivaltius on hämmästyttävää, mutta hänen suloisuutensa on se, joka vangitsee sydämen.

    TÄMÄ ON KORKEIN TASO!

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Jumalan kaikkivaltius on hämmästyttävää, mutta hänen suloisuutensa on se, joka vangitsee sydämen.

    TÄMÄ ON KORKEIN TASO!

    Aiśvarya herättää kunnioitusta. Suloisuus synnyttää rakkauden, joka unohtaa jopa Jumalan suuruuden.
    Goloka Vrindāvanassa Krishna ei halua olla etäinen kaikkivaltias hallitsija. Hän haluaa olla:
    Yaśodān rakas lapsi.
    paimenpoikien läheinen ystävä.

    Tämä on jumalallisen suloisuuden ihme: ääretön tulee läheiseksi, kaikkivaltias antautuu rakkaudelle ja Jumalasta tulee rakastettu.
    Jumalan suuruus saa maailman kumartamaan. Hänen suloisuutensa saa Vrajan asukkaat unohtamaan, että hän on Jumala.
    Tätä on ainutlaatuinen kauneus.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Aiśvarya herättää kunnioitusta. Suloisuus synnyttää rakkauden, joka unohtaa jopa Jumalan suuruuden.
    Goloka Vrindāvanassa Krishna ei halua olla etäinen kaikkivaltias hallitsija. Hän haluaa olla:
    Yaśodān rakas lapsi.
    paimenpoikien läheinen ystävä.

    Tämä on jumalallisen suloisuuden ihme: ääretön tulee läheiseksi, kaikkivaltias antautuu rakkaudelle ja Jumalasta tulee rakastettu.
    Jumalan suuruus saa maailman kumartamaan. Hänen suloisuutensa saa Vrajan asukkaat unohtamaan, että hän on Jumala.
    Tätä on ainutlaatuinen kauneus.

    Jumalan suuruus saa maailman kumartamaan. Hänen suloisuutensa saa Vrajan asukkaat unohtamaan, että hän on Jumala.

    Äänestä



  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Krishnan kantamat puiset jalkineet – pieni teko, suuri rakkaus

    Miksi Krishna kantaa jalkineita päänsä päällä?
    Tämä on kertomuksen kaikkein kauneimpia yksityiskohtia.
    Tavallisesti lapsi kantaisi isänsä jalkineita käsissään. Krishna kuitenkin nostaa ne päänsä päälle, koska ne ovat hänelle liian raskaat.
    Tätä voidaan tarkastella kolmesta hengellisestä näkökulmasta.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Miksi Krishna kantaa jalkineita päänsä päällä?
    Tämä on kertomuksen kaikkein kauneimpia yksityiskohtia.
    Tavallisesti lapsi kantaisi isänsä jalkineita käsissään. Krishna kuitenkin nostaa ne päänsä päälle, koska ne ovat hänelle liian raskaat.
    Tätä voidaan tarkastella kolmesta hengellisestä näkökulmasta.

    Päästä tulee palvelemisen väline
    Intialaisessa kulttuurissa pää on kunnioituksen ja arvostuksen symboli.
    Kun Krishna kantaa isänsä jalkineita päänsä päällä, voimme nähdä siinä kuvan täydellisestä palveluasenteesta.
    Hän ei ajattele:
    Olen kaikkivaltias.
    Minun pitäisi saada muiden palvella minua.
    Miksi minun pitäisi tehdä tällaisia pieniä tehtäviä?
    Sen sijaan hän iloitsee siitä, että voi tehdä jotakin isänsä hyväksi.
    Tässä on valtava hengellinen opetus: todellinen suuruus ei tarvitse ylpeyttä.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Päästä tulee palvelemisen väline
    Intialaisessa kulttuurissa pää on kunnioituksen ja arvostuksen symboli.
    Kun Krishna kantaa isänsä jalkineita päänsä päällä, voimme nähdä siinä kuvan täydellisestä palveluasenteesta.
    Hän ei ajattele:
    Olen kaikkivaltias.
    Minun pitäisi saada muiden palvella minua.
    Miksi minun pitäisi tehdä tällaisia pieniä tehtäviä?
    Sen sijaan hän iloitsee siitä, että voi tehdä jotakin isänsä hyväksi.
    Tässä on valtava hengellinen opetus: todellinen suuruus ei tarvitse ylpeyttä.

    Krishna haluaa tehdä Nandan onnelliseksi
    Tämä on erityisen tärkeää Vrajan bhakti-perinteessä.
    Krishna ei kanna jalkineita siksi, että hänellä olisi jokin velvollisuus todistaa jumaluutensa.

    Hän tekee sen rakkaudesta Nanda Mahārājia kohtaan.
    Nanda puolestaan ei näe tilanteessa maailmankaikkeuden hallitsijaa suorittamassa palvelusta. Hän näkee oman pienen poikansa, joka yrittää parhaansa mukaan auttaa isäänsä.
    Tässä ilmenee vātsalya-rasa eli vanhemman ja lapsen välinen rakkaudellinen suhde.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Krishna haluaa tehdä Nandan onnelliseksi
    Tämä on erityisen tärkeää Vrajan bhakti-perinteessä.
    Krishna ei kanna jalkineita siksi, että hänellä olisi jokin velvollisuus todistaa jumaluutensa.

    Hän tekee sen rakkaudesta Nanda Mahārājia kohtaan.
    Nanda puolestaan ei näe tilanteessa maailmankaikkeuden hallitsijaa suorittamassa palvelusta. Hän näkee oman pienen poikansa, joka yrittää parhaansa mukaan auttaa isäänsä.
    Tässä ilmenee vātsalya-rasa eli vanhemman ja lapsen välinen rakkaudellinen suhde.

    Jumala ei ole palvelun vastaanottaja ainoastaan
    Tämä on ehkä kaikkein syvin opetus.
    Krishna on bhakti-perinteen mukaan kaikkien maailmojen omistaja. Hän ei tarvitse mitään keneltäkään.
    Silti hän etsii mahdollisuuksia palvella bhaktojaan.
    Śrī Kṛṣṇa Kathāmṛta Bindun Vaishnava-sevā-kirjoituksessa käsitellään juuri tätä teemaa: Krishna kantaa Nandan jalkineita ja palvelee läheisiään monin tavoin.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Jumala ei ole palvelun vastaanottaja ainoastaan
    Tämä on ehkä kaikkein syvin opetus.
    Krishna on bhakti-perinteen mukaan kaikkien maailmojen omistaja. Hän ei tarvitse mitään keneltäkään.
    Silti hän etsii mahdollisuuksia palvella bhaktojaan.
    Śrī Kṛṣṇa Kathāmṛta Bindun Vaishnava-sevā-kirjoituksessa käsitellään juuri tätä teemaa: Krishna kantaa Nandan jalkineita ja palvelee läheisiään monin tavoin.

    Pään päällä kantaminen: Voidaan ymmärtää syvän kunnioituksen ja palvelemisen vertauskuvana.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Pään päällä kantaminen: Voidaan ymmärtää syvän kunnioituksen ja palvelemisen vertauskuvana.

    Voivarkaus.Varastaa voita. Hän kaipaa rakkautta
    Dāmodara-līlā .Antaa Yaśodān sitoa itsensä .Rakkaus voittaa kaikkivaltiuden
    Puiset jalkineet .Palvelee Nandaa. Hän haluaa ilahduttaa bhaktojaan

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Voivarkaus.Varastaa voita. Hän kaipaa rakkautta
    Dāmodara-līlā .Antaa Yaśodān sitoa itsensä .Rakkaus voittaa kaikkivaltiuden
    Puiset jalkineet .Palvelee Nandaa. Hän haluaa ilahduttaa bhaktojaan

    Tässä yhteydessä on tärkeää myös Yogamāyān merkitys. Krishnan sisäinen henkinen energia mahdollistaa sen, että hänen ikuiset kumppaninsa voivat kokea hänen kanssaan aidosti läheisiä suhteita. Nanda saa rakastaa Krishnaa isänä, Yaśodā äitinä ja paimenpojat ystävinä.
    Heidän rakkautensa ei perustu siihen, että Krishna on kaikkivaltias, vaan siihen, että hän on heille rakas.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Tässä yhteydessä on tärkeää myös Yogamāyān merkitys. Krishnan sisäinen henkinen energia mahdollistaa sen, että hänen ikuiset kumppaninsa voivat kokea hänen kanssaan aidosti läheisiä suhteita. Nanda saa rakastaa Krishnaa isänä, Yaśodā äitinä ja paimenpojat ystävinä.
    Heidän rakkautensa ei perustu siihen, että Krishna on kaikkivaltias, vaan siihen, että hän on heille rakas.

    Kertomuksen kaunein hengellinen sanoma

    Krishna, Jumala, kantaa isänsä puisia jalkineita päänsä päällä.
    Hän, jota kaikki palvovat, haluaa itse palvella.

    Hän, joka omistaa kaiken, iloitsee siitä, että voi antaa jotakin rakkaalle isälleen.

    Hän ei menetä suuruuttaan nöyrtyessään. Päinvastoin juuri tässä hänen jumalallinen suloisuutensa tulee näkyviin.

    Krishna ei kanna isänsä jalkineita siksi, että Nanda olisi häntä suurempi. Hän kantaa niitä, koska rakkaus tekee toisen palvelemisesta iloa.
    Tämä on yksi kauneimmista salaisuuksista.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Kertomuksen kaunein hengellinen sanoma

    Krishna, Jumala, kantaa isänsä puisia jalkineita päänsä päällä.
    Hän, jota kaikki palvovat, haluaa itse palvella.

    Hän, joka omistaa kaiken, iloitsee siitä, että voi antaa jotakin rakkaalle isälleen.

    Hän ei menetä suuruuttaan nöyrtyessään. Päinvastoin juuri tässä hänen jumalallinen suloisuutensa tulee näkyviin.

    Krishna ei kanna isänsä jalkineita siksi, että Nanda olisi häntä suurempi. Hän kantaa niitä, koska rakkaus tekee toisen palvelemisesta iloa.
    Tämä on yksi kauneimmista salaisuuksista.

    Mitä Aiśvarya tarkoittaa?
    Aiśvarya tarkoittaa Jumalan majesteettisuutta, kaikkivaltiutta ja ylivertaisuutta.
    Kṛṣṇa on:
    Kaikkien maailmojen alkuperä.
    Kaikkien olentojen ylläpitäjä.
    Kaikkien voimien ja energioiden lähde.
    Svayaṁ Bhagavān, alkuperäinen Korkein Jumaluuden Persoona.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Mitä Aiśvarya tarkoittaa?
    Aiśvarya tarkoittaa Jumalan majesteettisuutta, kaikkivaltiutta ja ylivertaisuutta.
    Kṛṣṇa on:
    Kaikkien maailmojen alkuperä.
    Kaikkien olentojen ylläpitäjä.
    Kaikkien voimien ja energioiden lähde.
    Svayaṁ Bhagavān, alkuperäinen Korkein Jumaluuden Persoona.

    SILTI:

    Yaśodā rakastaa häntä poikanaan.
    Nanda Mahārāja rakastaa häntä lapsenaan.
    Śrīdāma ja Subala rakastavat häntä ystävänään.

    Tämä ei tarkoita, että Kṛṣṇa lakkaisi olemasta Jumala. Hänen kaikkivaltiutensa on edelleen olemassa, mutta rakkaussuhteissa se ei ole hallitseva tietoisuuden kohde.
    Tätä kutsutaan aiśvarya-tietoisuuden jäämiseksi taka-alalle

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    SILTI:

    Yaśodā rakastaa häntä poikanaan.
    Nanda Mahārāja rakastaa häntä lapsenaan.
    Śrīdāma ja Subala rakastavat häntä ystävänään.

    Tämä ei tarkoita, että Kṛṣṇa lakkaisi olemasta Jumala. Hänen kaikkivaltiutensa on edelleen olemassa, mutta rakkaussuhteissa se ei ole hallitseva tietoisuuden kohde.
    Tätä kutsutaan aiśvarya-tietoisuuden jäämiseksi taka-alalle

    ŚRĪMAD-BHĀGAVATAM 10.11.8
    bibharti kvacid ājñaptaḥ
    pīṭhakonmāna-pādukam
    bāhu-kṣepaṁ ca kurute
    svānāṁ ca prītim āvahan
    Jae kertoo, kuinka Yaśodā ja hänen gopī-ystävänsä pyytävät Kṛṣṇaa tuomaan erilaisia esineitä, muun muassa puisia jalkineita.


    Kṛṣṇa yrittää nostaa niitä. Joskus hän koskettaa esinettä ja jää paikalleen ikään kuin ei pystyisi nostamaan sitä. Sitten hän heilauttaa käsiään ja osoittaa voimiaan saadakseen sukulaistensa ilon kasvamaan.


    Tässä on kolme olennaista asiaa:
    Kṛṣṇa ottaa vastaan läheistensä pyyntöjä.
    Hän toimii heidän ilokseen.
    Hänen lapsenomaiset tekonsa lisäävät rakkautta ja iloa.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    ŚRĪMAD-BHĀGAVATAM 10.11.8
    bibharti kvacid ājñaptaḥ
    pīṭhakonmāna-pādukam
    bāhu-kṣepaṁ ca kurute
    svānāṁ ca prītim āvahan
    Jae kertoo, kuinka Yaśodā ja hänen gopī-ystävänsä pyytävät Kṛṣṇaa tuomaan erilaisia esineitä, muun muassa puisia jalkineita.


    Kṛṣṇa yrittää nostaa niitä. Joskus hän koskettaa esinettä ja jää paikalleen ikään kuin ei pystyisi nostamaan sitä. Sitten hän heilauttaa käsiään ja osoittaa voimiaan saadakseen sukulaistensa ilon kasvamaan.


    Tässä on kolme olennaista asiaa:
    Kṛṣṇa ottaa vastaan läheistensä pyyntöjä.
    Hän toimii heidän ilokseen.
    Hänen lapsenomaiset tekonsa lisäävät rakkautta ja iloa.

    Śrīmad-Bhāgavatam 10.11.9 – vielä syvempi opetus
    Tätä seuraava jae paljastaa edellisen kertomuksen teologisen tarkoituksen.
    darśayaṁs tad-vidāṁ loka ātmano bhṛtya-vaśyatām vrajasya uvāha vai harṣaṁ bhagavān bāla-ceṣṭitaiḥ
    Jakeen keskeinen ilmaus on:
    ātmano bhṛtya-vaśyatām
    Se tarkoittaa Kṛṣṇan omaa alistumista tai antautumista palvelijoilleen ja bhaktoilleen.
    Śrīla Prabhupāda selittää tämän jakeen yhteydessä, että Korkein Jumaluuden Persoona osoittaa, kuinka paljon hän voi tulla bhaktojensa rakkauden hallitsemaksi.
    Tässä on koko kertomuksen teologinen ydin.
    Kṛṣṇa ei menetä kaikkivaltiuttaan. Hän osoittaa, että hänen suhteensa puhtaisiin bhaktoihinsa sisältää jotakin, mitä pelkkä jumalallisen vallan tarkastelu ei paljasta: hän antaa itsensä rakkauden hallittavaksi.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Śrīmad-Bhāgavatam 10.11.9 – vielä syvempi opetus
    Tätä seuraava jae paljastaa edellisen kertomuksen teologisen tarkoituksen.
    darśayaṁs tad-vidāṁ loka ātmano bhṛtya-vaśyatām vrajasya uvāha vai harṣaṁ bhagavān bāla-ceṣṭitaiḥ
    Jakeen keskeinen ilmaus on:
    ātmano bhṛtya-vaśyatām
    Se tarkoittaa Kṛṣṇan omaa alistumista tai antautumista palvelijoilleen ja bhaktoilleen.
    Śrīla Prabhupāda selittää tämän jakeen yhteydessä, että Korkein Jumaluuden Persoona osoittaa, kuinka paljon hän voi tulla bhaktojensa rakkauden hallitsemaksi.
    Tässä on koko kertomuksen teologinen ydin.
    Kṛṣṇa ei menetä kaikkivaltiuttaan. Hän osoittaa, että hänen suhteensa puhtaisiin bhaktoihinsa sisältää jotakin, mitä pelkkä jumalallisen vallan tarkastelu ei paljasta: hän antaa itsensä rakkauden hallittavaksi.

    Se tarkoittaa Kṛṣṇan omaa alistumista tai antautumista palvelijoilleen ja bhaktoilleen.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Se tarkoittaa Kṛṣṇan omaa alistumista tai antautumista palvelijoilleen ja bhaktoilleen.

    Miten Gauḍīya-ācāryat selittävät tämän?
    Erityisen tärkeää on Śrīla Jīva Gosvāmīn ja Śrīla Viśvanātha Cakravartī Ṭhākuran selitysten huomioiminen.
    Śrīmad-Bhāgavatamin 10.11.9 yhteydessä heidän kommentaariensa keskeinen opetus liittyy seuraavaan:
    Kṛṣṇa on kaikkivaltias Bhagavān.
    Hänen bhaktansa tuntevat hänen läheisen, rakkaudellisen muotonsa.
    Kṛṣṇa tulee heidän rakkaudessaan heidän läheisekseen.
    Hän ilahduttaa heitä käyttäytymällä lapsen tavoin.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Miten Gauḍīya-ācāryat selittävät tämän?
    Erityisen tärkeää on Śrīla Jīva Gosvāmīn ja Śrīla Viśvanātha Cakravartī Ṭhākuran selitysten huomioiminen.
    Śrīmad-Bhāgavatamin 10.11.9 yhteydessä heidän kommentaariensa keskeinen opetus liittyy seuraavaan:
    Kṛṣṇa on kaikkivaltias Bhagavān.
    Hänen bhaktansa tuntevat hänen läheisen, rakkaudellisen muotonsa.
    Kṛṣṇa tulee heidän rakkaudessaan heidän läheisekseen.
    Hän ilahduttaa heitä käyttäytymällä lapsen tavoin.

    Tämä on erityisen merkittävää, koska Kṛṣṇa ei ole todellisuudessa voimaton lapsi.

    Hän on Svayaṁ Bhagavān, mutta hänen leikeissään hän antaa läheistensä rakastaa itseään ilman jatkuvaa jumalallisen majesteettisuuden tietoisuutta.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Tämä on erityisen merkittävää, koska Kṛṣṇa ei ole todellisuudessa voimaton lapsi.

    Hän on Svayaṁ Bhagavān, mutta hänen leikeissään hän antaa läheistensä rakastaa itseään ilman jatkuvaa jumalallisen majesteettisuuden tietoisuutta.

    Śrīmad-Bhāgavatam 10.11.8 kertoo, että Yaśodā ja hänen gopī-ystävänsä pyytävät Kṛṣṇaa tuomaan puisia jalkineita.
    Jakeessa ei sanota, että Kṛṣṇa nostaisi ne päänsä päälle tai että Nanda olisi tässä kyseisessä tilanteessa pyytänyt niitä.
    Nämä yksityiskohdat voivat liittyä maalauksen erilliseen kertomuskuvaukseen, mutta niitä ei pidä esittää tämän jakeen suorana sisältönä.
    Myöskään jalkineiden pään päällä kantamisen erityistä symboliikkaa ei voi vahvistaa tämän jakeen perusteella.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Śrīmad-Bhāgavatam 10.11.8 kertoo, että Yaśodā ja hänen gopī-ystävänsä pyytävät Kṛṣṇaa tuomaan puisia jalkineita.
    Jakeessa ei sanota, että Kṛṣṇa nostaisi ne päänsä päälle tai että Nanda olisi tässä kyseisessä tilanteessa pyytänyt niitä.
    Nämä yksityiskohdat voivat liittyä maalauksen erilliseen kertomuskuvaukseen, mutta niitä ei pidä esittää tämän jakeen suorana sisältönä.
    Myöskään jalkineiden pään päällä kantamisen erityistä symboliikkaa ei voi vahvistaa tämän jakeen perusteella.

    Kṛṣṇa koskettaa jalkineita mutta ei nosta niitä
    Śrīmad-Bhāgavatamin 10.11.8 kuvaa Kṛṣṇan käyttäytymistä tilanteessa, jossa hänelle annetaan pieniä tehtäviä.
    Hän yrittää nostaa jalkineita ja muita esineitä, mutta käyttäytyy välillä kuin ne olisivat hänelle liian raskaita.
    Tässä on kaksi samanaikaista todellisuutta:
    Ulkoisesti nähdään pieni lapsi, joka yrittää selviytyä hänelle annetusta tehtävästä.
    Teologisesti tiedämme, että kyseessä on Svayaṁ Bhagavān, jonka voima ylläpitää koko maailmankaikkeutta.
    Tämä on erityinen kauneus.
    Kṛṣṇa ei tuo kaikkivaltiuttaan esille. Hän antaa läheistensä kokea lapsensa sellaisena kuin he rakastavat häntä.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Kṛṣṇa koskettaa jalkineita mutta ei nosta niitä
    Śrīmad-Bhāgavatamin 10.11.8 kuvaa Kṛṣṇan käyttäytymistä tilanteessa, jossa hänelle annetaan pieniä tehtäviä.
    Hän yrittää nostaa jalkineita ja muita esineitä, mutta käyttäytyy välillä kuin ne olisivat hänelle liian raskaita.
    Tässä on kaksi samanaikaista todellisuutta:
    Ulkoisesti nähdään pieni lapsi, joka yrittää selviytyä hänelle annetusta tehtävästä.
    Teologisesti tiedämme, että kyseessä on Svayaṁ Bhagavān, jonka voima ylläpitää koko maailmankaikkeutta.
    Tämä on erityinen kauneus.
    Kṛṣṇa ei tuo kaikkivaltiuttaan esille. Hän antaa läheistensä kokea lapsensa sellaisena kuin he rakastavat häntä.

    Miksi Kṛṣṇa esittää voimattomuutta?
    Tämä on erittäin tärkeä kysymys.
    Kṛṣṇan käyttäytyminen ei johdu todellisesta kyvyttömyydestä.
    Hän ei tarvitse apua jalkineiden nostamiseen. Hän voisi nostaa kokonaisen vuoren.
    Muistamme Govardhana-līlān, jossa hän nostaa Govardhana-kukkulan pikkusormellaan.
    Mutta Vrajan lapsuuden līlāssa hän toimii eri tavalla.
    Hän antaa Nandalle ja Yaśodālle mahdollisuuden kokea:
    iloa lapsensa onnistumisista;
    hellyyttä hänen avuttomilta vaikuttavista eleistään;
    vanhemman ylpeyttä ja kiintymystä;
    mahdollisuuden huolehtia hänestä.
    Kṛṣṇa antaa vanhemmilleen mahdollisuuden rakastaa häntä vanhempina.
    Tämä on tärkeä ero tavalliseen käsitykseen Jumalan kaikkivaltiudesta.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Miksi Kṛṣṇa esittää voimattomuutta?
    Tämä on erittäin tärkeä kysymys.
    Kṛṣṇan käyttäytyminen ei johdu todellisesta kyvyttömyydestä.
    Hän ei tarvitse apua jalkineiden nostamiseen. Hän voisi nostaa kokonaisen vuoren.
    Muistamme Govardhana-līlān, jossa hän nostaa Govardhana-kukkulan pikkusormellaan.
    Mutta Vrajan lapsuuden līlāssa hän toimii eri tavalla.
    Hän antaa Nandalle ja Yaśodālle mahdollisuuden kokea:
    iloa lapsensa onnistumisista;
    hellyyttä hänen avuttomilta vaikuttavista eleistään;
    vanhemman ylpeyttä ja kiintymystä;
    mahdollisuuden huolehtia hänestä.
    Kṛṣṇa antaa vanhemmilleen mahdollisuuden rakastaa häntä vanhempina.
    Tämä on tärkeä ero tavalliseen käsitykseen Jumalan kaikkivaltiudesta.

    Kṛṣṇa tekee lapsenomaisia eleitä, joiden tarkoituksena on tuottaa iloa läheisilleen.
    Tässä ei ole kyse pelkästä fyysisestä liikkeestä.
    Kṛṣṇan jokainen ele on osa hänen rakkaudellista līlāansa.
    Hän ei pyri osoittamaan ylemmyyttään. Hän haluaa saada asukkaat nauramaan, iloitsemaan ja rakastamaan häntä entistä enemmän.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Kṛṣṇa tekee lapsenomaisia eleitä, joiden tarkoituksena on tuottaa iloa läheisilleen.
    Tässä ei ole kyse pelkästä fyysisestä liikkeestä.
    Kṛṣṇan jokainen ele on osa hänen rakkaudellista līlāansa.
    Hän ei pyri osoittamaan ylemmyyttään. Hän haluaa saada asukkaat nauramaan, iloitsemaan ja rakastamaan häntä entistä enemmän.

    Tässä tapahtuu jotakin hämmästyttävää: Jumala nauttii bhaktojensa ilosta
    Śrīmad-Bhāgavatam 10.11.9:n erityisen tärkeä ilmaus on:
    ātmano bhṛtya-vaśyatām
    Kṛṣṇa paljastaa oman alistumisensa bhaktojensa rakkaudelle.
    Tämä on paljon syvempi asia kuin tavallinen nöyryys.
    Tavallinen nöyryys tarkoittaa, että joku asettaa itsensä toisen alapuolelle.
    Mutta Kṛṣṇan kohdalla kyse on jumalallisesta rakkaudesta: hän itse haluaa tulla bhaktansa rakkauden hallitsemaksi.
    Kṛṣṇa ei ole pakotettu tähän. Hän valitsee sen omasta rakkaudestaan.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Tässä tapahtuu jotakin hämmästyttävää: Jumala nauttii bhaktojensa ilosta
    Śrīmad-Bhāgavatam 10.11.9:n erityisen tärkeä ilmaus on:
    ātmano bhṛtya-vaśyatām
    Kṛṣṇa paljastaa oman alistumisensa bhaktojensa rakkaudelle.
    Tämä on paljon syvempi asia kuin tavallinen nöyryys.
    Tavallinen nöyryys tarkoittaa, että joku asettaa itsensä toisen alapuolelle.
    Mutta Kṛṣṇan kohdalla kyse on jumalallisesta rakkaudesta: hän itse haluaa tulla bhaktansa rakkauden hallitsemaksi.
    Kṛṣṇa ei ole pakotettu tähän. Hän valitsee sen omasta rakkaudestaan.

    Jos Nanda ja Yaśodā olisivat tietoisia Kṛṣṇan rajattomasta jumalallisesta majesteettisuudesta, heidän vanhemmuuden kokemuksensa olisi toisenlainen.
    Yogamāyān vaikutuksesta heidän vanhemmallinen rakkautensa saa kukoistaa.
    Tämä ei ole tietämättömyyttä tavallisessa aineellisessa merkityksessä. Se on Kṛṣṇan sisäisen henkisen energian mahdollistamaa transsendentaalista suhdetta.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Jos Nanda ja Yaśodā olisivat tietoisia Kṛṣṇan rajattomasta jumalallisesta majesteettisuudesta, heidän vanhemmuuden kokemuksensa olisi toisenlainen.
    Yogamāyān vaikutuksesta heidän vanhemmallinen rakkautensa saa kukoistaa.
    Tämä ei ole tietämättömyyttä tavallisessa aineellisessa merkityksessä. Se on Kṛṣṇan sisäisen henkisen energian mahdollistamaa transsendentaalista suhdetta.

    Kṛṣṇa voisi saada kaikki palvelemaan itseään.
    Mutta hän haluaa myös palvella.
    Hän voisi näyttää voimansa jokaisessa tilanteessa.
    Mutta hän haluaa joskus näyttää pieneltä lapselta, joka tarvitsee vanhempiensa rakkautta.
    Hän voisi saada kaikkien kunnioituksen jumalallisella majesteettisuudellaan.
    Mutta Vṛndāvanassa hän haluaa saada Nandan ja Yaśodān nauramaan.
    Kaikkivaltias Jumala ei pidä itseään liian suurena ollakseen pieni rakkaansa silmissä.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Kṛṣṇa voisi saada kaikki palvelemaan itseään.
    Mutta hän haluaa myös palvella.
    Hän voisi näyttää voimansa jokaisessa tilanteessa.
    Mutta hän haluaa joskus näyttää pieneltä lapselta, joka tarvitsee vanhempiensa rakkautta.
    Hän voisi saada kaikkien kunnioituksen jumalallisella majesteettisuudellaan.
    Mutta Vṛndāvanassa hän haluaa saada Nandan ja Yaśodān nauramaan.
    Kaikkivaltias Jumala ei pidä itseään liian suurena ollakseen pieni rakkaansa silmissä.

    Kyllä tekstissä sanotaan nimenomaan, että Kṛṣṇa nostaa puiset jalkineet päänsä päälle ja kantaa ne isälleen.
    BBT:n (Bhaktivedanta Book Trust) alkuperäisen maalauksen tietokannassa on Pariksit Dāsan vuonna 1975 tekemän maalauksen kuvaus ja siihen liittyvä Śrīla Prabhupādan teksti.
    Siinä sanotaan englanniksi:
    "Kṛṣṇa, with great difficulty, would put the slippers on His head and take them to His father."
    Suomeksi:
    "Kṛṣṇa suurella vaivalla nosti jalkineet päänsä päälle ja vei ne isälleen."
    Tämä on siis suoraan Prabhupādan tekstissä, eisiis symbolinen tulkinta.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    Kṛṣṇa voisi saada kaikki palvelemaan itseään.
    Mutta hän haluaa myös palvella.
    Hän voisi näyttää voimansa jokaisessa tilanteessa.
    Mutta hän haluaa joskus näyttää pieneltä lapselta, joka tarvitsee vanhempiensa rakkautta.
    Hän voisi saada kaikkien kunnioituksen jumalallisella majesteettisuudellaan.
    Mutta Vṛndāvanassa hän haluaa saada Nandan ja Yaśodān nauramaan.
    Kaikkivaltias Jumala ei pidä itseään liian suurena ollakseen pieni rakkaansa silmissä.

    KṚṢṆA VOISI SAADA KAIKKI PALVELEMAAN ITSEÄÄN. MUTTA HÄN HALUAA MYÖS PALVELLA.
    HÄN VOISI NÄYTTÄÄ VOIMANSA JOKAISESSA TILANTEESSA. MUTTA HÄN HALUAA JOSKUS NÄYTTÄÄ PIENELTÄ LAPSELTA, JOKA TARVITSEE VANHEMPIENSA RAKKAUTTA.

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    KṚṢṆA VOISI SAADA KAIKKI PALVELEMAAN ITSEÄÄN. MUTTA HÄN HALUAA MYÖS PALVELLA.
    HÄN VOISI NÄYTTÄÄ VOIMANSA JOKAISESSA TILANTEESSA. MUTTA HÄN HALUAA JOSKUS NÄYTTÄÄ PIENELTÄ LAPSELTA, JOKA TARVITSEE VANHEMPIENSA RAKKAUTTA.

    HÄN VOISI SAADA KAIKKIEN KUNNIOITUKSEN JUMALALLISELLA MAJESTEETTISUUDELLAAN. MUTTA VṚNDĀVANASSA HÄN HALUAA SAADA NANDAN JA YAŚODĀN NAURAMAAN.
    KAIKKIVALTIAS JUMALA EI PIDÄ ITSEÄÄN LIIAN SUURENA OLLAKSEEN PIENI RAKKAANSA SILMISSÄ

    Äänestä

  • Anonyymi00067 kirjoitti:

    HÄN VOISI SAADA KAIKKIEN KUNNIOITUKSEN JUMALALLISELLA MAJESTEETTISUUDELLAAN. MUTTA VṚNDĀVANASSA HÄN HALUAA SAADA NANDAN JA YAŚODĀN NAURAMAAN.
    KAIKKIVALTIAS JUMALA EI PIDÄ ITSEÄÄN LIIAN SUURENA OLLAKSEEN PIENI RAKKAANSA SILMISSÄ

    26.10.2026 alkoi Kartika-kuukausi.

    Olkoon tämä pyhä aika täynnä rakkautta, rauhaa, henkistä iloa ja Krishnan siunauksia.

    Kartika-kuukauden aikana muistelemme erityisesti Krishnan jumalallisia leikkejä (liloja), hänen rakkauttaan ja suloisia tekojaan.
    Radhe Radhe! Hare Krishna!

    Äänestä

  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    26.10.2026 alkoi Kartika-kuukausi.

    Olkoon tämä pyhä aika täynnä rakkautta, rauhaa, henkistä iloa ja Krishnan siunauksia.

    Kartika-kuukauden aikana muistelemme erityisesti Krishnan jumalallisia leikkejä (liloja), hänen rakkauttaan ja suloisia tekojaan.
    Radhe Radhe! Hare Krishna!

    Kartika-kuukauden aikana muistelemme erityisesti Krishnan jumalallisia leikkejä (liloja), hänen rakkauttaan ja suloisia tekojaan.

    Äänestä




  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    Kṛṣṇa nostaa Govardhana-kukkulan
    Tämä on yksi tunnetuimmista kertomuksista Śrīmad Bhāgavatamissa (10. luku, 24.–27. kappale). Tarina kertoo Kṛṣṇan rakkaudesta, suojeluksesta ja omistautumisesta.

    Kyläläiset valmistautuvat palvomaan Indraa
    Kṛṣṇa asui Vṛndāvanassa paimentolaiskylässä. Kyläläiset valmistautuivat järjestämään suuren uhritoimituksen Indralle (Indra), jotta saisivat sadetta ja hyvän sadon.
    Nuori Kṛṣṇa kysyi isältään Nandalta, miksi he palvoivat Indraa.
    Kṛṣṇa ehdotti, että heidän tulisi sen sijaan kunnioittaa Govardhana-vuorta, jotka suoraan ylläpitivät heidän elämäänsä.
    Kyläläiset kuuntelivat Kṛṣṇaa ja järjestivät juhlan Govardhana-vuoren kunniaksi.


    Indra vihastuu
    Indra raivostui, koska kyläläiset eivät enää suorittaneet hänelle uhreja.
    Hän käski lähettää Vṛndāvanaan valtavan myrskyn. Taivaalta alkoi sataa kaatamalla, salamat iskivät ja tuulet riehuivat. Tulvat uhkasivat tuhota koko kylän.
    Ihmiset ja eläimet pelästyivät ja etsivät suojaa Kṛṣṇalta.

    Äänestä

  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    Kyläläiset valmistautuvat palvomaan Indraa
    Kṛṣṇa asui Vṛndāvanassa paimentolaiskylässä. Kyläläiset valmistautuivat järjestämään suuren uhritoimituksen Indralle (Indra), jotta saisivat sadetta ja hyvän sadon.
    Nuori Kṛṣṇa kysyi isältään Nandalta, miksi he palvoivat Indraa.
    Kṛṣṇa ehdotti, että heidän tulisi sen sijaan kunnioittaa Govardhana-vuorta, jotka suoraan ylläpitivät heidän elämäänsä.
    Kyläläiset kuuntelivat Kṛṣṇaa ja järjestivät juhlan Govardhana-vuoren kunniaksi.


    Indra vihastuu
    Indra raivostui, koska kyläläiset eivät enää suorittaneet hänelle uhreja.
    Hän käski lähettää Vṛndāvanaan valtavan myrskyn. Taivaalta alkoi sataa kaatamalla, salamat iskivät ja tuulet riehuivat. Tulvat uhkasivat tuhota koko kylän.
    Ihmiset ja eläimet pelästyivät ja etsivät suojaa Kṛṣṇalta.

    Kṛṣṇa nostaa Govardhana-vuoren

    Kṛṣṇa nosti Govardhana-vuoren yhdellä vasemman kätensä pikkusormella.
    Hän kehotti kaikkia kyläläisiä ja eläimiä tulemaan vuoren alle suojaan.
    Koko Vṛndāvanan väki asettui vuoren alle. Kṛṣṇa piti vuorta ylhäällä seitsemän päivää ja seitsemän yötä.
    Kyläläiset eivät joutuneet kärsimään myrskystä, sillä Kṛṣṇa suojeli heitä.


    Indra ymmärtää Kṛṣṇan jumalallisuuden
    Indra jatkoi myrskyään, mutta ei onnistunut vahingoittamaan ketään.
    Lopulta hän ymmärsi, ettei Kṛṣṇa ollut tavallinen poika, vaan itse Korkein Jumala.

    Indra lopetti myrskyn ja tuli pyytämään Kṛṣṇalta anteeksi ylpeyttään.
    Hän osoitti kunnioitustaan Kṛṣṇalle.

    Äänestä

  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    Kṛṣṇa nostaa Govardhana-kukkulan
    Tämä on yksi tunnetuimmista kertomuksista Śrīmad Bhāgavatamissa (10. luku, 24.–27. kappale). Tarina kertoo Kṛṣṇan rakkaudesta, suojeluksesta ja omistautumisesta.
    Kyläläiset valmistautuvat palvomaan Indraa
    Kṛṣṇa asui Vṛndāvanassa paimentolaiskylässä. Kyläläiset valmistautuivat järjestämään suuren uhritoimituksen puolijumala Indralle, jotta saisivat sadetta ja hyvän sadon.
    Nuori Kṛṣṇa kysyi isältään Nandalta, miksi he palvoivat Indraa.
    Kṛṣṇa ehdotti, että heidän tulisi sen sijaan kunnioittaa Govardhana-vuorta, jotka suoraan ylläpitivät heidän elämäänsä.
    Kyläläiset kuuntelivat Kṛṣṇaa ja järjestivät juhlan Govardhana-vuoren kunniaksi.
    Indra vihastuu
    Indra raivostui, koska kyläläiset eivät enää suorittaneet hänelle uhreja.
    Hän käski lähettää Vṛndāvanaan valtavan myrskyn. Taivaalta alkoi sataa kaatamalla, salamat iskivät ja tuulet riehuivat. Tulvat uhkasivat tuhota koko kylän.
    Ihmiset ja eläimet pelästyivät ja etsivät suojaa Kṛṣṇalta.
    Kṛṣṇa nostaa Govardhana-vuoren

    Kṛṣṇa nosti Govardhana-vuoren yhdellä vasemman kätensä pikkusormella.
    Hän kehotti kaikkia kyläläisiä, lehmiä ja eläimiä tulemaan vuoren alle suojaan.
    Koko Vṛndāvanan väki asettui vuoren alle. Kṛṣṇa piti vuorta ylhäällä seitsemän päivää ja seitsemän yötä.
    Kyläläiset eivät joutuneet kärsimään myrskystä, sillä Kṛṣṇa suojeli heitä.
    Indra ymmärtää Kṛṣṇan jumalallisuuden
    Indra jatkoi myrskyään, mutta ei onnistunut vahingoittamaan ketään.
    Lopulta hän ymmärsi, ettei Kṛṣṇa ollut tavallinen paimenpoika, vaan itse Korkein Herra.
    Indra lopetti myrskyn ja tuli pyytämään Kṛṣṇalta anteeksi ylpeyttään.
    Hän osoitti kunnioitustaan Kṛṣṇalle.

    Tarinan hengellinen merkitys
    Govardhana-līlā sisältää useita tärkeitä opetuksia:
    Jumalallinen suojelu: Kun ihminen turvautuu Kṛṣṇaan (śaraṇāgati), Kṛṣṇa suojelee häntä.
    Ylpeyden voittaminen: Indran tarina osoittaa, kuinka (puoli)jumalallinen asema tai valta voi johtaa ylpeyteen.
    Bhakti: Kṛṣṇa arvostaa vilpitöntä rakkautta ja omistautumista enemmän kuin ulkoisia rituaaleja.
    Luonnon kunnioittaminen: Govardhana edustaa luontoa, joka ylläpitää kaikkien elämää.
    Tarinan keskeinen opetus: Kṛṣṇa ei suojele palvojiaan heidän asemansa tai voimansa vuoksi, vaan rakkaudesta heitä kohtaan.
    Govardhana-līlā muistuttaa siitä, että todellinen turvapaikka on Kṛṣṇan armon alla.

    Äänestä

  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    Kṛṣṇa nostaa Govardhana-kukkulan
    Tämä on yksi tunnetuimmista kertomuksista Śrīmad Bhāgavatamissa (10. luku, 24.–27. kappale). Tarina kertoo Kṛṣṇan rakkaudesta, suojeluksesta ja omistautumisesta.
    Kyläläiset valmistautuvat palvomaan Indraa
    Kṛṣṇa asui Vṛndāvanassa paimentolaiskylässä. Kyläläiset valmistautuivat järjestämään suuren uhritoimituksen puolijumala Indralle, jotta saisivat sadetta ja hyvän sadon.
    Nuori Kṛṣṇa kysyi isältään Nandalta, miksi he palvoivat Indraa.
    Kṛṣṇa ehdotti, että heidän tulisi sen sijaan kunnioittaa Govardhana-vuorta, jotka suoraan ylläpitivät heidän elämäänsä.
    Kyläläiset kuuntelivat Kṛṣṇaa ja järjestivät juhlan Govardhana-vuoren kunniaksi.
    Indra vihastuu
    Indra raivostui, koska kyläläiset eivät enää suorittaneet hänelle uhreja.
    Hän käski lähettää Vṛndāvanaan valtavan myrskyn. Taivaalta alkoi sataa kaatamalla, salamat iskivät ja tuulet riehuivat. Tulvat uhkasivat tuhota koko kylän.
    Ihmiset ja eläimet pelästyivät ja etsivät suojaa Kṛṣṇalta.
    Kṛṣṇa nostaa Govardhana-vuoren

    Kṛṣṇa nosti Govardhana-vuoren yhdellä vasemman kätensä pikkusormella.
    Hän kehotti kaikkia kyläläisiä, lehmiä ja eläimiä tulemaan vuoren alle suojaan.
    Koko Vṛndāvanan väki asettui vuoren alle. Kṛṣṇa piti vuorta ylhäällä seitsemän päivää ja seitsemän yötä.
    Kyläläiset eivät joutuneet kärsimään myrskystä, sillä Kṛṣṇa suojeli heitä.
    Indra ymmärtää Kṛṣṇan jumalallisuuden
    Indra jatkoi myrskyään, mutta ei onnistunut vahingoittamaan ketään.
    Lopulta hän ymmärsi, ettei Kṛṣṇa ollut tavallinen paimenpoika, vaan itse Korkein Herra.
    Indra lopetti myrskyn ja tuli pyytämään Kṛṣṇalta anteeksi ylpeyttään.
    Hän osoitti kunnioitustaan Kṛṣṇalle.

    Tarinan hengellinen merkitys
    Govardhana-līlā sisältää useita tärkeitä opetuksia:
    Jumalallinen suojelu: Kun ihminen turvautuu Kṛṣṇaan (śaraṇāgati), Kṛṣṇa suojelee häntä.
    Ylpeyden voittaminen: Indran tarina osoittaa, kuinka (puoli)jumalallinen asema tai valta voi johtaa ylpeyteen.
    Bhakti: Kṛṣṇa arvostaa vilpitöntä rakkautta ja omistautumista enemmän kuin ulkoisia rituaaleja.
    Luonnon kunnioittaminen: Govardhana edustaa luontoa, joka ylläpitää kaikkien elämää.
    Tarinan keskeinen opetus: Kṛṣṇa ei suojele palvojiaan heidän asemansa tai voimansa vuoksi, vaan rakkaudesta heitä kohtaan.
    Govardhana-līlā muistuttaa siitä, että todellinen turvapaikka on Kṛṣṇan armon alla.

    Kṛṣṇa itse on Govardhana – ei ainoastaan Govardhana-vuoren nostaja.
    Tämä on tärkeä näkökulma.
    Govardhana nähdään Kṛṣṇasta erottumattomana. Tätä ilmaistaan ajatuksella:
    Govardhana on Kṛṣṇa itse (haridāsa-varya).
    Śrīmad Bhāgavatam 10.21.18 kutsuu Govardhanaa nimellä haridāsa-varya, joka tarkoittaa Hariin eli Kṛṣṇaan liittyvien palvelijoiden parasta.
    Kṛṣṇa nostaa Govardhana-vuoren, mutta samalla hän nostaa itsensä omassa jumalallisessa muodossaan.
    Tässä on kaunis paradoksi:
    Kṛṣṇa on Govardhana.
    Kṛṣṇa nostaa Govardhanan.
    Govardhana palvelee Kṛṣṇaa.
    Kṛṣṇa vastaanottaa Govardhanan palveluksen.
    Tämä kuvaa acintya-bhedābheda-tattvaa: käsittämätöntä samanaikaisen ykseyden ja erilaisuuden periaatetta.
    Govardhana on siis Kṛṣṇasta samanaikaisesti erottamaton ja Hänen oma erityinen ilmenemismuotonsa.

    Äänestä

  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    Kṛṣṇa itse on Govardhana – ei ainoastaan Govardhana-vuoren nostaja.
    Tämä on tärkeä näkökulma.
    Govardhana nähdään Kṛṣṇasta erottumattomana. Tätä ilmaistaan ajatuksella:
    Govardhana on Kṛṣṇa itse (haridāsa-varya).
    Śrīmad Bhāgavatam 10.21.18 kutsuu Govardhanaa nimellä haridāsa-varya, joka tarkoittaa Hariin eli Kṛṣṇaan liittyvien palvelijoiden parasta.
    Kṛṣṇa nostaa Govardhana-vuoren, mutta samalla hän nostaa itsensä omassa jumalallisessa muodossaan.
    Tässä on kaunis paradoksi:
    Kṛṣṇa on Govardhana.
    Kṛṣṇa nostaa Govardhanan.
    Govardhana palvelee Kṛṣṇaa.
    Kṛṣṇa vastaanottaa Govardhanan palveluksen.
    Tämä kuvaa acintya-bhedābheda-tattvaa: käsittämätöntä samanaikaisen ykseyden ja erilaisuuden periaatetta.
    Govardhana on siis Kṛṣṇasta samanaikaisesti erottamaton ja Hänen oma erityinen ilmenemismuotonsa.

    Tätä tukee kaksi toisiaan täydentävää näkökulmaa:
    Kṛṣṇa-tattva: Govardhana ei ole Kṛṣṇasta erillinen aineellinen vuori, vaan Kṛṣṇan oma jumalallinen ilmenemismuoto.


    Sevā-tattva: Govardhana palvelee Śrī Śrī Rādhā-Kṛṣṇaa kaikilla ominaisuuksillaan. Siksi Śrīmad-Bhāgavatam 10.21.18 kutsuu häntä nimellä hari-dāsa-varya.
    Se ilmentää acintya-bhedābheda-tattvaa: Govardhana on samanaikaisesti Kṛṣṇasta erottamaton ja Hänen rakkaudellinen palvelijansa.
    Śrī Govardhana on siis sekä Bhagavān että Hari-dāsa-varya

    Äänestä

  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    Kṛṣṇa nostaa Govardhana-vuoren

    Kṛṣṇa nosti Govardhana-vuoren yhdellä vasemman kätensä pikkusormella.
    Hän kehotti kaikkia kyläläisiä ja eläimiä tulemaan vuoren alle suojaan.
    Koko Vṛndāvanan väki asettui vuoren alle. Kṛṣṇa piti vuorta ylhäällä seitsemän päivää ja seitsemän yötä.
    Kyläläiset eivät joutuneet kärsimään myrskystä, sillä Kṛṣṇa suojeli heitä.


    Indra ymmärtää Kṛṣṇan jumalallisuuden
    Indra jatkoi myrskyään, mutta ei onnistunut vahingoittamaan ketään.
    Lopulta hän ymmärsi, ettei Kṛṣṇa ollut tavallinen poika, vaan itse Korkein Jumala.

    Indra lopetti myrskyn ja tuli pyytämään Kṛṣṇalta anteeksi ylpeyttään.
    Hän osoitti kunnioitustaan Kṛṣṇalle.

    https://vedabase.io/en/library/sb/10/21/18/

    Äänestä


  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    Govardhana on Kṛṣṇan oma transsendentaalinen ilmenemismuoto (svarūpa). Hän ei ole vain luonnossa sijaitseva vuori.
    Śrī Caitanya-caritāmṛta, Antya-līlā 6, kuvaa Govardhana-śilāa Kṛṣṇan omana transsendentaalisena muotonaan.
    Tässä on tärkeä ero:
    Jaḍa: aineellinen, eloton luonto.
    Cit: henkinen, tietoinen todellisuus.
    Govardhana: Kṛṣṇan transsendentaalinen muoto, joka palvelee Śrī Śrī Rādhā-Kṛṣṇaa.
    Govardhana on siis sac-cid-ānanda-svarūpa.
    Jaya Śrī Govardhana!

    Äänestä

  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    Govardhana on Kṛṣṇan oma transsendentaalinen ilmenemismuoto (svarūpa). Hän ei ole vain luonnossa sijaitseva vuori.
    Śrī Caitanya-caritāmṛta, Antya-līlā 6, kuvaa Govardhana-śilāa Kṛṣṇan omana transsendentaalisena muotonaan.
    Tässä on tärkeä ero:
    Jaḍa: aineellinen, eloton luonto.
    Cit: henkinen, tietoinen todellisuus.
    Govardhana: Kṛṣṇan transsendentaalinen muoto, joka palvelee Śrī Śrī Rādhā-Kṛṣṇaa.
    Govardhana on siis sac-cid-ānanda-svarūpa.
    Jaya Śrī Govardhana!

    Govardhana-līlā voidaan ymmärtää myös laajemmin Jumalan läsnäolona luonnossa.


    Tässä on kuitenkin tärkeä teologinen ero:
    Luonto kuuluu Kṛṣṇan energiaan
    Bhagavad-gītā 7.4–5 kuvaa Kṛṣṇan aineellista energiaa (aparā-prakṛti) ja elävää henkistä energiaa (parā-prakṛti).
    Koko luonto on siis Kṛṣṇan energian ilmentymä.


    Govardhana on erityinen jumalallinen ilmentymä
    Govardhana ei ole pelkästään osa tavallista aineellista luontoa. Hän on Kṛṣṇan transsendentaalinen ilmenemismuoto ja hari-dāsa-varya.


    Luonnon kunnioittaminen liittyy Kṛṣṇan palvelemiseen
    Govardhana-līlā opettaa näkemään Kṛṣṇan energian ja Hänen palvelijoidensa merkityksen kaikessa elämässä: vuorissa, metsissä, vesissä, kasveissa ja eläimissä.
    Tämä ei tarkoita, että jokainen aineellinen luonnonmuoto olisi suoraan Bhagavānin oma transsendentaalinen muoto.


    Kṛṣṇa ei ole erillään luomakunnastaan. Kaikki on Hänen energiansa varassa, mutta Hän on samalla oma itsenäinen, transsendentaalinen persoonansa.
    Tämä on kaunis tapa ymmärtää Govardhana-līlā myös suhteessa koko luontoon.

    Äänestä

  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    Govardhana-līlā voidaan ymmärtää myös laajemmin Jumalan läsnäolona luonnossa.


    Tässä on kuitenkin tärkeä teologinen ero:
    Luonto kuuluu Kṛṣṇan energiaan
    Bhagavad-gītā 7.4–5 kuvaa Kṛṣṇan aineellista energiaa (aparā-prakṛti) ja elävää henkistä energiaa (parā-prakṛti).
    Koko luonto on siis Kṛṣṇan energian ilmentymä.


    Govardhana on erityinen jumalallinen ilmentymä
    Govardhana ei ole pelkästään osa tavallista aineellista luontoa. Hän on Kṛṣṇan transsendentaalinen ilmenemismuoto ja hari-dāsa-varya.


    Luonnon kunnioittaminen liittyy Kṛṣṇan palvelemiseen
    Govardhana-līlā opettaa näkemään Kṛṣṇan energian ja Hänen palvelijoidensa merkityksen kaikessa elämässä: vuorissa, metsissä, vesissä, kasveissa ja eläimissä.
    Tämä ei tarkoita, että jokainen aineellinen luonnonmuoto olisi suoraan Bhagavānin oma transsendentaalinen muoto.


    Kṛṣṇa ei ole erillään luomakunnastaan. Kaikki on Hänen energiansa varassa, mutta Hän on samalla oma itsenäinen, transsendentaalinen persoonansa.
    Tämä on kaunis tapa ymmärtää Govardhana-līlā myös suhteessa koko luontoon.

    Bhagavad-gītā 7.4–5: Kṛṣṇan kaksi energiaa, aparā-prakṛti ja parā-prakṛti.
    Bhagavad-gītā 9.4–5: Kṛṣṇa läpäisee koko maailmankaikkeuden, mutta ei ole siihen rajoittunut.
    Śrīmad-Bhāgavatam 10.21.18: Govardhana on hari-dāsa-varya, Hariin liittyvien palvelijoiden paras.


    Ei opeteta, että kaikki aineellinen luonto olisi sellaisenaan Kṛṣṇan alkuperäinen transsendentaalinen muoto.
    Sen sijaan kaikki on Kṛṣṇan energiaa (śakti), ja Kṛṣṇa on energioidensa lähde (śaktimān).
    Tämä ero on keskeinen acintya-bhedābheda-tattvassa.

    Äänestä

  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    Bhagavad-gītā 7.4–5: Kṛṣṇan kaksi energiaa, aparā-prakṛti ja parā-prakṛti.
    Bhagavad-gītā 9.4–5: Kṛṣṇa läpäisee koko maailmankaikkeuden, mutta ei ole siihen rajoittunut.
    Śrīmad-Bhāgavatam 10.21.18: Govardhana on hari-dāsa-varya, Hariin liittyvien palvelijoiden paras.


    Ei opeteta, että kaikki aineellinen luonto olisi sellaisenaan Kṛṣṇan alkuperäinen transsendentaalinen muoto.
    Sen sijaan kaikki on Kṛṣṇan energiaa (śakti), ja Kṛṣṇa on energioidensa lähde (śaktimān).
    Tämä ero on keskeinen acintya-bhedābheda-tattvassa.

    Luonto on Kṛṣṇan hymy.

    Äänestä

  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    Luonto on Kṛṣṇan hymy.

    ”Luonto on Kṛṣṇan hymy.”
    Se löytyy Śrīla Prabhupādan Śrīmad-Bhāgavatam 1.11.26 -säkeen selityksestä (purport).
    Alkuperäinen englanninkielinen ilmaus:
    “What they call beautiful nature is but His smile.”
    Eli se, mitä ihmiset kutsuvat kauniiksi luonnoksi, on Jumalan hymy.

    Äänestä

  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    ”Luonto on Kṛṣṇan hymy.”
    Se löytyy Śrīla Prabhupādan Śrīmad-Bhāgavatam 1.11.26 -säkeen selityksestä (purport).
    Alkuperäinen englanninkielinen ilmaus:
    “What they call beautiful nature is but His smile.”
    Eli se, mitä ihmiset kutsuvat kauniiksi luonnoksi, on Jumalan hymy.

    https://vedabase.io/en/library/sb/1/11/26/?utm


    The face of the Lord is the embodiment of beauty. What they call beautiful nature is but His smile, and what they call the sweet songs of the birds are but specimens of the whispering voice of the Lord. There are administrative demigods in charge of departmental service of cosmic management, and there are tiny administrative gods in the state service.

    Äänestä

  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    https://vedabase.io/en/library/sb/1/11/26/?utm


    The face of the Lord is the embodiment of beauty. What they call beautiful nature is but His smile, and what they call the sweet songs of the birds are but specimens of the whispering voice of the Lord. There are administrative demigods in charge of departmental service of cosmic management, and there are tiny administrative gods in the state service.

    Jumalan kasvot ovat kauneuden ilmentymä. Se, mitä ihmiset kutsuvat kauniiksi luonnoksi, on vain Hänen hymynsä, ja se, mitä he kutsuvat lintujen suloisiksi lauluiksi, on vain esimerkkejä Jumalan kuiskavasta äänestä.

    Äänestä

  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    Jumalan kasvot ovat kauneuden ilmentymä. Se, mitä ihmiset kutsuvat kauniiksi luonnoksi, on vain Hänen hymynsä, ja se, mitä he kutsuvat lintujen suloisiksi lauluiksi, on vain esimerkkejä Jumalan kuiskavasta äänestä.

    Herran kasvot ovat kauneuden ruumiillistuma. Se, mitä ihmiset kutsuvat kauniiksi luonnoksi, on vain Hänen hymynsä, ja se, mitä he kutsuvat lintujen suloisiksi lauluiksi, on vain esimerkkejä Herran kuiskaavasta äänestä.

    On olemassa hallinnollisia puolijumalia (deva), jotka vastaavat kosmisen hallinnon eri osa-alueiden palvelutehtävistä, ja on myös pieniä hallinnollisia jumalia, jotka toimivat valtionhallinnossa. He pelkäävät jatkuvasti muita kilpailijoita, mutta jos he turvautuvat Herran käsivarsiin, Herra voi aina suojella heitä vihollisten hyökkäyksiltä.

    https://vedabase.io/en/library/sb/1/11/26/?utm

    Äänestä

  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    Herran kasvot ovat kauneuden ruumiillistuma. Se, mitä ihmiset kutsuvat kauniiksi luonnoksi, on vain Hänen hymynsä, ja se, mitä he kutsuvat lintujen suloisiksi lauluiksi, on vain esimerkkejä Herran kuiskaavasta äänestä.

    On olemassa hallinnollisia puolijumalia (deva), jotka vastaavat kosmisen hallinnon eri osa-alueiden palvelutehtävistä, ja on myös pieniä hallinnollisia jumalia, jotka toimivat valtionhallinnossa. He pelkäävät jatkuvasti muita kilpailijoita, mutta jos he turvautuvat Herran käsivarsiin, Herra voi aina suojella heitä vihollisten hyökkäyksiltä.

    https://vedabase.io/en/library/sb/1/11/26/?utm

    Tässä yhteydessä Śrīla Prabhupāda käyttää runollista vertausta: lintujen suloiset laulut ovat kuin Kṛṣṇan lempeän äänen ilmentymiä luonnossa.

    Suomeksi luontevammin:

    ”Lintujen suloiset laulut ovat vain esimerkkejä Herran lempeästä, kuiskaavasta äänestä.”

    Kyse ei siis ole siitä, että linnut kirjaimellisesti kuulisivat Kṛṣṇan kuiskaavan, vaan luonnon äänet kuvastavat Hänen kauneuttaan.

    Äänestä

  • Anonyymi00097 kirjoitti:

    Tässä yhteydessä Śrīla Prabhupāda käyttää runollista vertausta: lintujen suloiset laulut ovat kuin Kṛṣṇan lempeän äänen ilmentymiä luonnossa.

    Suomeksi luontevammin:

    ”Lintujen suloiset laulut ovat vain esimerkkejä Herran lempeästä, kuiskaavasta äänestä.”

    Kyse ei siis ole siitä, että linnut kirjaimellisesti kuulisivat Kṛṣṇan kuiskaavan, vaan luonnon äänet kuvastavat Hänen kauneuttaan.

    VEDA-KIRJALLISUUDEN RAKENNETTA TARKASTELTAESSA ON OLENNAISTA HUOMIOIDA, ETTEI SEN ESITTÄMÄ TODELLISUUS JÄSENNY YKSINOMAAN IHMISEN KOKEMUKSELLISEN JA KRONOLOGISEN VIITEKEHYKSEN MUKAISESTI. TEKSTIT KÄSITTELEVÄT OLEMASSAOLOA MONITASOISENA KOKONAISUUTENA, JOHON KUULUVAT IHMISTEN LISÄKSI PUOLIJUMALAT, MUUT ELÄVÄT OLENNOT SEKÄ ERILAISISSA PLANEETTAJÄRJESTELMISSÄ JA TIETOISUUDEN TASOILLA OLEVAT OLENNOT.

    Äänestä

  • Anonyymi00118 kirjoitti:

    VEDA-KIRJALLISUUDEN RAKENNETTA TARKASTELTAESSA ON OLENNAISTA HUOMIOIDA, ETTEI SEN ESITTÄMÄ TODELLISUUS JÄSENNY YKSINOMAAN IHMISEN KOKEMUKSELLISEN JA KRONOLOGISEN VIITEKEHYKSEN MUKAISESTI. TEKSTIT KÄSITTELEVÄT OLEMASSAOLOA MONITASOISENA KOKONAISUUTENA, JOHON KUULUVAT IHMISTEN LISÄKSI PUOLIJUMALAT, MUUT ELÄVÄT OLENNOT SEKÄ ERILAISISSA PLANEETTAJÄRJESTELMISSÄ JA TIETOISUUDEN TASOILLA OLEVAT OLENNOT.

    TÄMÄN VUOKSI MYÖS KÄSITTEET KUTEN AIKA, ELINIKÄ, KUOLEMA JA JOPA TODELLISUUDEN RAKENNE SAAVAT MERKITYKSENSÄ SUHTEESSA SIIHEN OLEMASSAOLON TASOON, JOSTA NIITÄ TARKASTELLAAN.

    Äänestä

  • Anonyymi00118 kirjoitti:

    TÄMÄN VUOKSI MYÖS KÄSITTEET KUTEN AIKA, ELINIKÄ, KUOLEMA JA JOPA TODELLISUUDEN RAKENNE SAAVAT MERKITYKSENSÄ SUHTEESSA SIIHEN OLEMASSAOLON TASOON, JOSTA NIITÄ TARKASTELLAAN.

    Veda-tekstien erilaiset kuvaukset ajasta, eliniästä, kuolemasta ja planeettajärjestelmistä eivät muodosta toisistaan irrallisia väitteitä. Ne liittyvät samaan perusperiaatteeseen: todellisuus ei näyttäydy kaikille eläville olennoille identtisenä, eikä ihmisen kokemusta voida ilman muuta pitää kaiken olemassaolon yleispätevänä mittapuuna. Ihmisen rajallinen kronologia on vain yksi tapa sijoittaa tapahtumat aikaan, kun taas vedoissa aika suhteutuu olennaisesti siihen, millä olemassaolon tasolla ja millaisessa kehollisessa sekä ontologisessa asemassa oleva olento aikaa kokee.

    Äänestä

  • Anonyymi00118 kirjoitti:

    Veda-tekstien erilaiset kuvaukset ajasta, eliniästä, kuolemasta ja planeettajärjestelmistä eivät muodosta toisistaan irrallisia väitteitä. Ne liittyvät samaan perusperiaatteeseen: todellisuus ei näyttäydy kaikille eläville olennoille identtisenä, eikä ihmisen kokemusta voida ilman muuta pitää kaiken olemassaolon yleispätevänä mittapuuna. Ihmisen rajallinen kronologia on vain yksi tapa sijoittaa tapahtumat aikaan, kun taas vedoissa aika suhteutuu olennaisesti siihen, millä olemassaolon tasolla ja millaisessa kehollisessa sekä ontologisessa asemassa oleva olento aikaa kokee.

    Eri olentoluokkien elinikää ei tule ymmärtää pelkästään vertaamalla niiden elinvuosien lukumäärää ihmisen käyttämään ajanmittaan. Väite, jonka mukaan elävä olento elää ”sata vuotta” oman kronologiansa mukaisesti, viittaa siihen, että elinikä suhteutuu kunkin olennon omaan ajalliseen viitekehykseen. Tällöin sata vuotta ihmisen kronologiassa ja sata vuotta jonkin korkeamman planeettajärjestelmän asukkaan kronologiassa eivät vastaa samaa absoluuttista ajanjaksoa.

    Äänestä

  • Anonyymi00118 kirjoitti:

    Eri olentoluokkien elinikää ei tule ymmärtää pelkästään vertaamalla niiden elinvuosien lukumäärää ihmisen käyttämään ajanmittaan. Väite, jonka mukaan elävä olento elää ”sata vuotta” oman kronologiansa mukaisesti, viittaa siihen, että elinikä suhteutuu kunkin olennon omaan ajalliseen viitekehykseen. Tällöin sata vuotta ihmisen kronologiassa ja sata vuotta jonkin korkeamman planeettajärjestelmän asukkaan kronologiassa eivät vastaa samaa absoluuttista ajanjaksoa.

    Tämä ero tulee erityisen selvästi esiin veda-kirjallisuuden kuvauksissa korkeampien planeettajärjestelmien asukkaista. Heidän elinikänsä n ihmisen näkökulmasta mitattuna kuvata suunnattoman pitkäksi, mutta heidän omassa aikajärjestelmässään kyseinen elinikä muodostaa edelleen rajallisen, määräytyneen elämänkaaren. Tässä mielessä nimitys amara eli ”kuolematon” ei tarkoita absoluuttista vapautumista kuolemasta, vaan viittaa suhteelliseen kuolemattomuuteen: olennon elinikä on ihmisen mittakaavassa niin pitkä, että se näyttäytyy lähes rajattomana.

    Äänestä

  • Brahmā saa ongelman

    Eräänä päivänä Brahmā, joka on oman universuminsa luoja ja hallitsija, kuuli Krishnasta.

    Krishna eli maan päällä ihmisen kaltaisena olentona, mutta Brahmā tiesi, että Krishna oli paljon enemmän kuin tavallinen ihminen.

    Brahmā halusi ymmärtää Krishnan todellisen aseman.

    Niinpä hän matkusti Dvārakaan, Krishnan kaupunkiin.

    Kun Brahmā saapui, hän ilmoitti vartijalle:

    ”Olen Brahmā. Haluaisin tavata Krishnan.”

    Vartija meni Krishnan luo ja kertoi:

    ”Herra, Brahmā on täällä ja haluaa tavata Sinut.”

    Silloin Krishna kysyi aivan yksinkertaisesti:

    ”Mikä Brahmā?”

    Brahmā hämmentyy

    Brahmā oli tästä hämmästynyt.

    ”Mikä Brahmā?”

    Hän oli ajatellut olevansa Brahmā — oman universuminsa Brahmā — ja että hänen henkilöllisyytensä oli täysin selvä.

    Mutta Krishna halusi tietää:

    ”Minkä universumin Brahmā?”

    Brahmā ymmärsi, että kysymyksessä oli jotakin paljon suurempaa kuin hän oli kuvitellut.

    Krishna kutsuu muut Brahmāt

    Krishna kutsui Brahmān sisään.

    Mutta sen sijaan, että paikalle olisi tullut vain tämä yksi Brahmā, Krishna kutsui esiin lukemattomia Brahmoja lukemattomista universumeista.

    Yksi toisensa jälkeen Brahmāt saapuivat Krishnan luo.

    He olivat eri kokoisia ja erilaisia, koska heidän hallitsemansa universumit olivat erilaisia.



    Brahmā, joka oli tullut Dvārakasta tapaamaan Krishnaa, näki tämän ja hämmästyi täysin.

    Hän oli pitänyt itseään suuren universumin järjestelmän hallitsijana.

    Nyt hän näki ympärillään lukemattomia muita Brahmoja.



    Brahmā ymmärtää oman universuminsa pienuuden

    Silloin Brahmā ymmärsi jotakin tärkeää.

    Hänen oma universuminsa ei ollut koko olemassaolo.

    Se oli vain yksi lukemattomista universumeista.

    Ja jokaisessa universumissa saattoi olla oma Brahmā.

    Brahmā ymmärsi myös, ettei hänen asemansa luojana tehnyt hänestä kaiken alkuperää.

    Hän oli luoja Krishnan järjestyksessä, ei Krishnan yläpuolella.


    Brahmān nöyryys

    Brahmā tuli Krishnan eteen nöyränä.

    Hän ymmärsi, että hänen aikaisempi käsityksensä omasta suuruudestaan oli ollut rajallinen.

    Tämä on kertomuksen tärkeä opetus:

    Mitä suuremmaksi joku olento kuvittelee itsensä, sitä pienemmältä hänen oma asemansa voi näyttää, kun hän näkee todellisuuden paljon laajemmassa mittakaavassa.

    Brahmā oli oman universuminsa erittäin korkea olento, mutta Krishnan näkökulmasta jopa Brahmāt olivat lukemattomia.


    Miksi Krishna kysyi ”mikä Brahmā?”

    Kysymys ei siis ollut siitä, ettei Krishna olisi tiennyt kuka Brahmā oli.

    Krishna tiesi erittäin hyvin.

    Kysymys ”Mikä Brahmā?” oli tapa paljastaa Brahmālle, että:

    on olemassa lukemattomia universumeja
    niillä on omat Brahmānsä
    jokaisen Brahmān valta on rajattu omaan universumiinsa
    Krishna ei ole yhden universumin jumaluus vaan kaikkien universumien lähde

    Brahmā joutui siis kohtaamaan oman kosmisen mittakaavansa rajallisuuden.

    Kertomuksen syvempi merkitys

    Tämä liittyy toistuvaan teemaan:

    Brahmā voi olla suunnattoman suuri suhteessa ihmiseen, mutta Krishnaan nähden hänkin on palvelija.

    Siksi kertomus ei varsinaisesti kerro Brahmān nöyryyttämisestä. Pikemminkin hänelle annetaan oivallus.

    Hän näkee jotakin, mitä hän ei aikaisemmin ollut täysin ymmärtänyt:

    Yksi universumi ei ole koko todellisuus.

    Ja vielä tärkeämpää:

    Kosminen valta ei tarkoita, että sen haltija olisi kaiken alkuperä.

    Brahmā palaa tämän jälkeen omaan asemaansa entistä nöyrempänä ja ymmärtää paremmin Krishnan aseman.

    Pieni tarkennus: tästä kertomuksesta on myös toinen tunnettu Brahmān ja Krishnan kohtaaminen, jossa Brahmā tulee Vṛndāvanaan ja yrittää koetella Krishnaa varastamalla tämän vasikat ja paimenpojat. Se on se kuuluisa Brahmā-vimohana-līlā, ja siinä Krishna näyttää Brahmālle vielä hämmästyttävämmän todellisuuden.

    Äänestä

  • Anonyymi00118 kirjoitti:

    Brahmā saa ongelman

    Eräänä päivänä Brahmā, joka on oman universuminsa luoja ja hallitsija, kuuli Krishnasta.

    Krishna eli maan päällä ihmisen kaltaisena olentona, mutta Brahmā tiesi, että Krishna oli paljon enemmän kuin tavallinen ihminen.

    Brahmā halusi ymmärtää Krishnan todellisen aseman.

    Niinpä hän matkusti Dvārakaan, Krishnan kaupunkiin.

    Kun Brahmā saapui, hän ilmoitti vartijalle:

    ”Olen Brahmā. Haluaisin tavata Krishnan.”

    Vartija meni Krishnan luo ja kertoi:

    ”Herra, Brahmā on täällä ja haluaa tavata Sinut.”

    Silloin Krishna kysyi aivan yksinkertaisesti:

    ”Mikä Brahmā?”

    Brahmā hämmentyy

    Brahmā oli tästä hämmästynyt.

    ”Mikä Brahmā?”

    Hän oli ajatellut olevansa Brahmā — oman universuminsa Brahmā — ja että hänen henkilöllisyytensä oli täysin selvä.

    Mutta Krishna halusi tietää:

    ”Minkä universumin Brahmā?”

    Brahmā ymmärsi, että kysymyksessä oli jotakin paljon suurempaa kuin hän oli kuvitellut.

    Krishna kutsuu muut Brahmāt

    Krishna kutsui Brahmān sisään.

    Mutta sen sijaan, että paikalle olisi tullut vain tämä yksi Brahmā, Krishna kutsui esiin lukemattomia Brahmoja lukemattomista universumeista.

    Yksi toisensa jälkeen Brahmāt saapuivat Krishnan luo.

    He olivat eri kokoisia ja erilaisia, koska heidän hallitsemansa universumit olivat erilaisia.



    Brahmā, joka oli tullut Dvārakasta tapaamaan Krishnaa, näki tämän ja hämmästyi täysin.

    Hän oli pitänyt itseään suuren universumin järjestelmän hallitsijana.

    Nyt hän näki ympärillään lukemattomia muita Brahmoja.



    Brahmā ymmärtää oman universuminsa pienuuden

    Silloin Brahmā ymmärsi jotakin tärkeää.

    Hänen oma universuminsa ei ollut koko olemassaolo.

    Se oli vain yksi lukemattomista universumeista.

    Ja jokaisessa universumissa saattoi olla oma Brahmā.

    Brahmā ymmärsi myös, ettei hänen asemansa luojana tehnyt hänestä kaiken alkuperää.

    Hän oli luoja Krishnan järjestyksessä, ei Krishnan yläpuolella.


    Brahmān nöyryys

    Brahmā tuli Krishnan eteen nöyränä.

    Hän ymmärsi, että hänen aikaisempi käsityksensä omasta suuruudestaan oli ollut rajallinen.

    Tämä on kertomuksen tärkeä opetus:

    Mitä suuremmaksi joku olento kuvittelee itsensä, sitä pienemmältä hänen oma asemansa voi näyttää, kun hän näkee todellisuuden paljon laajemmassa mittakaavassa.

    Brahmā oli oman universuminsa erittäin korkea olento, mutta Krishnan näkökulmasta jopa Brahmāt olivat lukemattomia.


    Miksi Krishna kysyi ”mikä Brahmā?”

    Kysymys ei siis ollut siitä, ettei Krishna olisi tiennyt kuka Brahmā oli.

    Krishna tiesi erittäin hyvin.

    Kysymys ”Mikä Brahmā?” oli tapa paljastaa Brahmālle, että:

    on olemassa lukemattomia universumeja
    niillä on omat Brahmānsä
    jokaisen Brahmān valta on rajattu omaan universumiinsa
    Krishna ei ole yhden universumin jumaluus vaan kaikkien universumien lähde

    Brahmā joutui siis kohtaamaan oman kosmisen mittakaavansa rajallisuuden.

    Kertomuksen syvempi merkitys

    Tämä liittyy toistuvaan teemaan:

    Brahmā voi olla suunnattoman suuri suhteessa ihmiseen, mutta Krishnaan nähden hänkin on palvelija.

    Siksi kertomus ei varsinaisesti kerro Brahmān nöyryyttämisestä. Pikemminkin hänelle annetaan oivallus.

    Hän näkee jotakin, mitä hän ei aikaisemmin ollut täysin ymmärtänyt:

    Yksi universumi ei ole koko todellisuus.

    Ja vielä tärkeämpää:

    Kosminen valta ei tarkoita, että sen haltija olisi kaiken alkuperä.

    Brahmā palaa tämän jälkeen omaan asemaansa entistä nöyrempänä ja ymmärtää paremmin Krishnan aseman.

    Pieni tarkennus: tästä kertomuksesta on myös toinen tunnettu Brahmān ja Krishnan kohtaaminen, jossa Brahmā tulee Vṛndāvanaan ja yrittää koetella Krishnaa varastamalla tämän vasikat ja paimenpojat. Se on se kuuluisa Brahmā-vimohana-līlā, ja siinä Krishna näyttää Brahmālle vielä hämmästyttävämmän todellisuuden.

    Brahmā koettelee Krishnaa

    Vṛndāvanassa Krishna eli paimenpoikien keskellä. Hän leikki ystäviensä kanssa, söi heidän kanssaan, nauroi ja juoksi metsissä. Hän ei näyttänyt muiden silmissä kaikkeuden Herralta, vaan aivan tavalliselta iloiselta pojalta.

    Juuri tämä sai Brahmān ihmettelemään.

    Brahmā oli valtavan korkea kosminen olento ja oman universuminsa luoja. Hän tiesi Krishnan olevan erityinen, mutta hänen oli vaikea ymmärtää, kuinka kaikkeuden korkein todellisuus voisi näyttäytyä näin tavallisena lapsena.

    Brahmā päätti selvittää asian itse.

    Eräänä päivänä, kun Krishna oli metsässä paimenpoikien kanssa, Brahmā käytti voimaansa ja vei pojat sekä vasikat pois. Hän piilotti heidät paikkaan, jossa he vaipuivat uneen. Sitten Brahmā poistui.

    Kun Krishna huomasi, että kaikki olivat kadonneet, hän ei kuitenkaan joutunut hämmennyksiin.

    Sen sijaan tapahtui jotakin ihmeellistä.

    Krishna loi jokaisesta kadonneesta paimenpojasta ja vasikasta täydellisen uuden muodon. Jokainen näytti aivan samalta kuin ennenkin. Heillä oli samat kasvot, samat vaatteet, samat äänet ja sama tapa leikkiä.

    Sitten Krishna palasi heidän kanssaan Vṛndāvanaan.

    Kukaan ei huomannut mitään.

    Vanhemmat ottivat pojat vastaan aivan kuten ennenkin.
    Mutta he eivät tienneet, että heidän lapsensa jne. olivat nyt itse asiassa Krishnan ilmentymiä.

    Vuosi kului

    Tässä tapahtui jotakin vielä ihmeellisempää.

    Brahmān näkökulmasta hänen poissaolonsa kesti vain hyvin lyhyen ajan. Hän palasi pian takaisin katsomaan, mitä Krishnalle oli tapahtunut.

    Mutta Vṛndāvanassa oli kulunut kokonainen vuosi.

    Kun Brahmā palasi, hän odotti näkevänsä Krishnan yksin.

    Sen sijaan hän näki edelleen kaikki paimenpojat ja vasikat aivan kuten ennenkin.

    Brahmā hämmästyi.

    ”Kuinka tämä on mahdollista? Minähän vein heidät pois!”

    Hän tarkisti tilanteen ja ymmärsi, että ne, jotka hän oli vienyt pois, olivat edelleen siellä missä hän oli ne piilottanut.

    Mutta samalla Vṛndāvanassa oli kokonaan toinen joukko poikia ja vasikoita.

    Brahmā ei pystynyt ymmärtämään, mitä oli tapahtumassa.

    Krishna paljastaa todellisen muotonsa

    Silloin Krishna paljasti Brahmālle jotakin, mitä tämä ei ollut pystynyt näkemään.

    Yhtäkkiä jokainen paimenpoika muuttui loistavaksi Viṣṇun muodoksi.

    Brahmā näki lukemattomia jumalallisia muotoja kaikkialla ympärillään. Jokaisella oli jumalallinen loisto, ja koko todellisuus näytti täyttyvän Krishnan erilaisista ilmentymistä.

    Silloin Brahmān epäily katosi.

    Hän ymmärsi, ettei Krishna ollut tavallinen paimenpoika, jonka voimaa voisi mitata samalla tavalla kuin muiden olentojen voimaa.

    Brahmā oli yrittänyt koetella Krishnaa.

    Mutta todellisuudessa Krishna oli antanut Brahmān nähdä vain pienen välähdyksen omasta rajattomasta olemuksestaan.

    Brahmā nöyrtyy

    Brahmā tajusi oman virheensä.

    Hän oli ollut liian ylpeä omasta asemastaan ja omista kyvyistään. Hän oli ajatellut voivansa selvittää, kuka Krishna todella oli, käyttämällä omaa voimaansa.

    Nyt hän ymmärsi, ettei hänen oma viisautensa riittänyt käsittämään Krishnaa.

    Brahmā kumartui Krishnan eteen ja rukoili häntä.

    Hän ymmärsi, että vaikka hän itse oli oman universuminsa luoja ja erittäin korkea olento, hänkin oli viime kädessä riippuvainen Krishnasta.

    Krishna ei ollut vain yksi mahtava olento muiden joukossa.

    Hän oli Brahmān näkemän todellisuuden lähde.

    Ja kun tämä suuri kosminen ihme oli ohi, kaikki palasi ennalleen.

    Paimenpojat jatkoivat leikkejään.

    Vasikat palasivat emojensa luo.

    Vṛndāvanassa elämä jatkui kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.

    Vain Brahmā oli muuttunut.

    Hän oli tullut katsomaan, voisiko hän koetella Krishnaa — ja lähti ymmärtäen, että Krishnan rajattomuutta ei voi mitata edes Brahmān kaltaisen kosmisen olennon ymmärryksellä.

    Äänestä

  • Anonyymi00118 kirjoitti:

    Brahmā koettelee Krishnaa

    Vṛndāvanassa Krishna eli paimenpoikien keskellä. Hän leikki ystäviensä kanssa, söi heidän kanssaan, nauroi ja juoksi metsissä. Hän ei näyttänyt muiden silmissä kaikkeuden Herralta, vaan aivan tavalliselta iloiselta pojalta.

    Juuri tämä sai Brahmān ihmettelemään.

    Brahmā oli valtavan korkea kosminen olento ja oman universuminsa luoja. Hän tiesi Krishnan olevan erityinen, mutta hänen oli vaikea ymmärtää, kuinka kaikkeuden korkein todellisuus voisi näyttäytyä näin tavallisena lapsena.

    Brahmā päätti selvittää asian itse.

    Eräänä päivänä, kun Krishna oli metsässä paimenpoikien kanssa, Brahmā käytti voimaansa ja vei pojat sekä vasikat pois. Hän piilotti heidät paikkaan, jossa he vaipuivat uneen. Sitten Brahmā poistui.

    Kun Krishna huomasi, että kaikki olivat kadonneet, hän ei kuitenkaan joutunut hämmennyksiin.

    Sen sijaan tapahtui jotakin ihmeellistä.

    Krishna loi jokaisesta kadonneesta paimenpojasta ja vasikasta täydellisen uuden muodon. Jokainen näytti aivan samalta kuin ennenkin. Heillä oli samat kasvot, samat vaatteet, samat äänet ja sama tapa leikkiä.

    Sitten Krishna palasi heidän kanssaan Vṛndāvanaan.

    Kukaan ei huomannut mitään.

    Vanhemmat ottivat pojat vastaan aivan kuten ennenkin.
    Mutta he eivät tienneet, että heidän lapsensa jne. olivat nyt itse asiassa Krishnan ilmentymiä.

    Vuosi kului

    Tässä tapahtui jotakin vielä ihmeellisempää.

    Brahmān näkökulmasta hänen poissaolonsa kesti vain hyvin lyhyen ajan. Hän palasi pian takaisin katsomaan, mitä Krishnalle oli tapahtunut.

    Mutta Vṛndāvanassa oli kulunut kokonainen vuosi.

    Kun Brahmā palasi, hän odotti näkevänsä Krishnan yksin.

    Sen sijaan hän näki edelleen kaikki paimenpojat ja vasikat aivan kuten ennenkin.

    Brahmā hämmästyi.

    ”Kuinka tämä on mahdollista? Minähän vein heidät pois!”

    Hän tarkisti tilanteen ja ymmärsi, että ne, jotka hän oli vienyt pois, olivat edelleen siellä missä hän oli ne piilottanut.

    Mutta samalla Vṛndāvanassa oli kokonaan toinen joukko poikia ja vasikoita.

    Brahmā ei pystynyt ymmärtämään, mitä oli tapahtumassa.

    Krishna paljastaa todellisen muotonsa

    Silloin Krishna paljasti Brahmālle jotakin, mitä tämä ei ollut pystynyt näkemään.

    Yhtäkkiä jokainen paimenpoika muuttui loistavaksi Viṣṇun muodoksi.

    Brahmā näki lukemattomia jumalallisia muotoja kaikkialla ympärillään. Jokaisella oli jumalallinen loisto, ja koko todellisuus näytti täyttyvän Krishnan erilaisista ilmentymistä.

    Silloin Brahmān epäily katosi.

    Hän ymmärsi, ettei Krishna ollut tavallinen paimenpoika, jonka voimaa voisi mitata samalla tavalla kuin muiden olentojen voimaa.

    Brahmā oli yrittänyt koetella Krishnaa.

    Mutta todellisuudessa Krishna oli antanut Brahmān nähdä vain pienen välähdyksen omasta rajattomasta olemuksestaan.

    Brahmā nöyrtyy

    Brahmā tajusi oman virheensä.

    Hän oli ollut liian ylpeä omasta asemastaan ja omista kyvyistään. Hän oli ajatellut voivansa selvittää, kuka Krishna todella oli, käyttämällä omaa voimaansa.

    Nyt hän ymmärsi, ettei hänen oma viisautensa riittänyt käsittämään Krishnaa.

    Brahmā kumartui Krishnan eteen ja rukoili häntä.

    Hän ymmärsi, että vaikka hän itse oli oman universuminsa luoja ja erittäin korkea olento, hänkin oli viime kädessä riippuvainen Krishnasta.

    Krishna ei ollut vain yksi mahtava olento muiden joukossa.

    Hän oli Brahmān näkemän todellisuuden lähde.

    Ja kun tämä suuri kosminen ihme oli ohi, kaikki palasi ennalleen.

    Paimenpojat jatkoivat leikkejään.

    Vasikat palasivat emojensa luo.

    Vṛndāvanassa elämä jatkui kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.

    Vain Brahmā oli muuttunut.

    Hän oli tullut katsomaan, voisiko hän koetella Krishnaa — ja lähti ymmärtäen, että Krishnan rajattomuutta ei voi mitata edes Brahmān kaltaisen kosmisen olennon ymmärryksellä.

    ässä ajan kuluminen on yksi tarinan kiinnostavimmista kohdista.

    Brahmān näkökulmasta hänen käyntinsä aikana Vṛndāvanassa kulunut vuosi tuntui hyvin lyhyeltä.

    Miten aika kului eri tavalla?

    Kun Brahmā vei paimenpojat ja vasikat pois, hän ei jäänyt pitkäksi aikaa pois Krishnan luota. Hän meni omaan paikkaansa ja palasi pian.

    Äänestä

  • Anonyymi00118 kirjoitti:

    ässä ajan kuluminen on yksi tarinan kiinnostavimmista kohdista.

    Brahmān näkökulmasta hänen käyntinsä aikana Vṛndāvanassa kulunut vuosi tuntui hyvin lyhyeltä.

    Miten aika kului eri tavalla?

    Kun Brahmā vei paimenpojat ja vasikat pois, hän ei jäänyt pitkäksi aikaa pois Krishnan luota. Hän meni omaan paikkaansa ja palasi pian.

    Mutta sillä välin Vṛndāvanassa tapahtui jotain, mitä Brahmā ei tiennyt.

    Maan päällä oli kulunut kokonainen vuosi.

    Krishna oli koko tuon vuoden ajan elänyt paimenpoikien ja vasikoiden kanssa — mutta nämä eivät enää olleet alkuperäisiä poikia ja vasikoita. Krishna itse oli ottanut jokaisen heidän muotonsa.

    Kaikki tapahtui niin täydellisesti, ettei kukaan Vṛndāvanassa huomannut mitään.

    Äidit näkivät lapsensa.

    Isät näkivät lapsensa.

    Paimenpojat näkivät ystävänsä.

    Kaikki oli aivan kuten ennenkin.

    Sitten Brahmā palasi

    Brahmā ajatteli palaavansa melkein heti sen jälkeen, kun hän oli vienyt pojat ja vasikat.

    Kun hän tuli takaisin, hän näki:

    ”Hetkinen… he ovat täällä!”

    Hän näki Krishnan edelleen niiden paimenpoikien ja vasikoiden kanssa.

    Äänestä

  • Anonyymi00118 kirjoitti:

    Mutta sillä välin Vṛndāvanassa tapahtui jotain, mitä Brahmā ei tiennyt.

    Maan päällä oli kulunut kokonainen vuosi.

    Krishna oli koko tuon vuoden ajan elänyt paimenpoikien ja vasikoiden kanssa — mutta nämä eivät enää olleet alkuperäisiä poikia ja vasikoita. Krishna itse oli ottanut jokaisen heidän muotonsa.

    Kaikki tapahtui niin täydellisesti, ettei kukaan Vṛndāvanassa huomannut mitään.

    Äidit näkivät lapsensa.

    Isät näkivät lapsensa.

    Paimenpojat näkivät ystävänsä.

    Kaikki oli aivan kuten ennenkin.

    Sitten Brahmā palasi

    Brahmā ajatteli palaavansa melkein heti sen jälkeen, kun hän oli vienyt pojat ja vasikat.

    Kun hän tuli takaisin, hän näki:

    ”Hetkinen… he ovat täällä!”

    Hän näki Krishnan edelleen niiden paimenpoikien ja vasikoiden kanssa.

    Mutta samaan aikaan Brahmā tiesi, että alkuperäiset pojat ja vasikat olivat hänen itsensä piilottamina toisessa paikassa.

    Siis:

    Brahmān säilömät alkuperäiset pojat ja vasikat olivat edelleen siellä.
    Vṛndāvanassa oli kokonainen vuosi eletty aivan normaalisti.
    Ja siellä olivat edelleen kaikki samat pojat ja vasikat.
    Kukaan Vṛndāvanassa ei ollut huomannut mitään.

    Brahmā oli täysin ymmällään.

    Miksi Brahmā ei huomannut vuoden kulumista?

    Äänestä

  • Anonyymi00118 kirjoitti:

    Mutta samaan aikaan Brahmā tiesi, että alkuperäiset pojat ja vasikat olivat hänen itsensä piilottamina toisessa paikassa.

    Siis:

    Brahmān säilömät alkuperäiset pojat ja vasikat olivat edelleen siellä.
    Vṛndāvanassa oli kokonainen vuosi eletty aivan normaalisti.
    Ja siellä olivat edelleen kaikki samat pojat ja vasikat.
    Kukaan Vṛndāvanassa ei ollut huomannut mitään.

    Brahmā oli täysin ymmällään.

    Miksi Brahmā ei huomannut vuoden kulumista?

    Tässä on tärkeä ajatus: aika ei ole kaikissa maailmoissa samanlaista.

    Brahmān maailma on paljon korkeampi kosminen taso kuin ihmisten maailma. Siellä ajan kuluminen on erilaista.

    Tämä ajatus esiintyy myös muissa Purāṇojen kertomuksissa. Tunnetuin esimerkki on kuningas Revata, joka menee Brahmān luo ja huomaa palattuaan, että maan päällä on kulunut valtavasti aikaa.

    Brahmā siis saattoi ajatella:

    ”Olen ollut poissa vain hetken.”

    Mutta Vṛndāvanassa Krishna oli jo ehtinyt elää kokonaisen vuoden niiden ilmentämiensä poikien ja vasikoiden kanssa.

    Ja tässä on tarinan nerokas kohta

    Krishna ei vain ”huijannut” Brahmāa tekemällä kopioita.

    Hän eli kokonaisen vuoden ajan jokaisena poikana jne.

    Hän söi heidän kanssaan.

    Hän leikki heidän kanssaan.

    Hän oli heidän vanhempiensa lapsi.

    Hän oli jokaisen äidin rakastama poika.

    Äänestä

  • Anonyymi00118 kirjoitti:

    Tässä on tärkeä ajatus: aika ei ole kaikissa maailmoissa samanlaista.

    Brahmān maailma on paljon korkeampi kosminen taso kuin ihmisten maailma. Siellä ajan kuluminen on erilaista.

    Tämä ajatus esiintyy myös muissa Purāṇojen kertomuksissa. Tunnetuin esimerkki on kuningas Revata, joka menee Brahmān luo ja huomaa palattuaan, että maan päällä on kulunut valtavasti aikaa.

    Brahmā siis saattoi ajatella:

    ”Olen ollut poissa vain hetken.”

    Mutta Vṛndāvanassa Krishna oli jo ehtinyt elää kokonaisen vuoden niiden ilmentämiensä poikien ja vasikoiden kanssa.

    Ja tässä on tarinan nerokas kohta

    Krishna ei vain ”huijannut” Brahmāa tekemällä kopioita.

    Hän eli kokonaisen vuoden ajan jokaisena poikana jne.

    Hän söi heidän kanssaan.

    Hän leikki heidän kanssaan.

    Hän oli heidän vanhempiensa lapsi.

    Hän oli jokaisen äidin rakastama poika.

    Siksi Vṛndāvanassa kukaan ei huomannut mitään poikkeavaa.

    Kun Brahmā lopulta ymmärsi tämän, hän tajusi, että hänen yrityksensä koetella Krishnaa oli ollut täysin turha.

    Hän oli yrittänyt käyttää omaa kosmista voimaansa Krishnaa vastaan.

    Mutta Krishna oli sillä välin muuttunut kaikiksi niiksi olennoiksi, jotka Brahmā oli yrittänyt viedä pois.

    Ja juuri tästä Brahmā nöyrtyy.

    Hän ymmärtää, että hänen oma valtansa koskee vain sitä kosmista tehtävää, joka hänelle on annettu. Krishnan voima puolestaan ei ole rajattu samalla tavalla.

    Tämän jälkeen Krishna palauttaa kaiken ennalleen: alkuperäiset pojat ja vasikat palaavat, eikä Vṛndāvanaan jää näkyvää merkkiä siitä, mitä oli tapahtunut.

    Vuosi oli kulunut Vṛndāvanassa, mutta Brahmālle koko tapahtuma oli ollut vain hyvin lyhyt hetki.

    Äänestä

  • Anonyymi00118 kirjoitti:

    Siksi Vṛndāvanassa kukaan ei huomannut mitään poikkeavaa.

    Kun Brahmā lopulta ymmärsi tämän, hän tajusi, että hänen yrityksensä koetella Krishnaa oli ollut täysin turha.

    Hän oli yrittänyt käyttää omaa kosmista voimaansa Krishnaa vastaan.

    Mutta Krishna oli sillä välin muuttunut kaikiksi niiksi olennoiksi, jotka Brahmā oli yrittänyt viedä pois.

    Ja juuri tästä Brahmā nöyrtyy.

    Hän ymmärtää, että hänen oma valtansa koskee vain sitä kosmista tehtävää, joka hänelle on annettu. Krishnan voima puolestaan ei ole rajattu samalla tavalla.

    Tämän jälkeen Krishna palauttaa kaiken ennalleen: alkuperäiset pojat ja vasikat palaavat, eikä Vṛndāvanaan jää näkyvää merkkiä siitä, mitä oli tapahtunut.

    Vuosi oli kulunut Vṛndāvanassa, mutta Brahmālle koko tapahtuma oli ollut vain hyvin lyhyt hetki.

    https://vedabase.io/en/library/sb/10/13/

    The Stealing of the Boys and Calves by Brahmā

    Äänestä


  • Anonyymi00118 kirjoitti:

    https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/21/59/
    Once, when Kṛṣṇa was ruling Dvārakā, Lord Brahmā came to see Him, and the doorman immediately informed Lord Kṛṣṇa of Brahmā’s arrival.

    Siksi Brahmān hämmennys on niin merkittävä.

    Brahmā tulee ajatuksesta:

    ”Kuinka tämä pieni poika voisi olla kaiken korkein?”

    Ja juuri siinä on ihme:

    Hän ei tarvitse kruunua, valtaistuinta tai kosmista mahtia näyttääkseen olevansa Korkein.

    Hän voi juosta paljain jaloin metsän halki.
    Hän voi nauraa ystäviensä kanssa.
    Hän voi nostaa huilun huulilleen ja soittaa.

    Ja samalla Brahmā, kaikkien luojien joukossa, kumartaa Hänen edessään.

    Tämä tekee Krishnasta erityisen ihmeellisen:

    mitä läheisemmältä ja tavallisemmalta Krishna näyttää, sitä hämmästyttävämpää Hänen korkeutensa on.

    Ei siis:

    ”Krishna on Korkein, koska Hän näyttää kuinka mahtava Hän on.”

    Vaan pikemminkin:

    ”Krishna on niin täydellinen, ettei Hänen tarvitse näyttää mahtavalta. Hän voi olla vain Krishna — iloinen nuori paimenpoika huiluineen.”

    Äänestä

  • Anonyymi00118 kirjoitti:

    Siksi Brahmān hämmennys on niin merkittävä.

    Brahmā tulee ajatuksesta:

    ”Kuinka tämä pieni poika voisi olla kaiken korkein?”

    Ja juuri siinä on ihme:

    Hän ei tarvitse kruunua, valtaistuinta tai kosmista mahtia näyttääkseen olevansa Korkein.

    Hän voi juosta paljain jaloin metsän halki.
    Hän voi nauraa ystäviensä kanssa.
    Hän voi nostaa huilun huulilleen ja soittaa.

    Ja samalla Brahmā, kaikkien luojien joukossa, kumartaa Hänen edessään.

    Tämä tekee Krishnasta erityisen ihmeellisen:

    mitä läheisemmältä ja tavallisemmalta Krishna näyttää, sitä hämmästyttävämpää Hänen korkeutensa on.

    Ei siis:

    ”Krishna on Korkein, koska Hän näyttää kuinka mahtava Hän on.”

    Vaan pikemminkin:

    ”Krishna on niin täydellinen, ettei Hänen tarvitse näyttää mahtavalta. Hän voi olla vain Krishna — iloinen nuori paimenpoika huiluineen.”

    KRISHNAN KORKEIN ASEMA EI NÄYTTÄYDY ENSISIJAISESTI MAJESTEETTISUUTENA, VALTANA TAI PELKOA HERÄTTÄVÄNÄ JUMALUUTENA. PÄINVASTOIN: HÄNEN KAIKKEIN KORKEIMMASSA ILMENTYMÄSSÄÄN HÄN NÄYTTÄYTYY IHAN TAVALLISENA, HUOLETTOMANA PAIMENPOIKANA, JOKA SOITTAA HUILUA.

    Äänestä


  • Anonyymi00139 kirjoitti:

    Krishnalaisuudessa jatkuvasti lauletaan ja tanssitaan, ja ollaan iloisia ja hymyillään, ei niin kuin jotkut, että anna anteeksi ja armahda, jotta et joudu ikuiseen helvettiin.

    Krishnalainen - tanssimista ja laulamista.

    Jumala soittaa huilua ja välillä tanssii, joten seuraajatkin iloitsevat ja tanssivat.

    Äänestä

  • Anonyymi00139 kirjoitti:

    Jumala soittaa huilua ja välillä tanssii, joten seuraajatkin iloitsevat ja tanssivat.

    Iloinen uskonto, ei ole synkkä!

    Äänestä

  • Anonyymi00139 kirjoitti:

    Krishnalaisuudessa jatkuvasti lauletaan ja tanssitaan, ja ollaan iloisia ja hymyillään, ei niin kuin jotkut, että anna anteeksi ja armahda, jotta et joudu ikuiseen helvettiin.

    Krishnalainen - tanssimista ja laulamista.

    On toisinaan esitetty kysymyksiä siitä, miksi Krishna-tietoisuuden harjoittajat laulavat pyhiä nimiä julkisissa tiloissa akustisesti ja performatiivisesti tavoilla, jotka näyttäytyvät maallisen kulttuurisen normiston näkökulmasta poikkeavina. Tällaiset havainnot perustuvat kuitenkin usein reduktionistiseen tulkintaan ilmiöstä, jonka merkityssisältö ulottuu huomattavasti arkisen esteettisen arvioinnin tuolle puolen.
    Metafyysisessä ontologiassa henkinen todellisuus ei ole ensisijaisesti visuaalisesti tai materiaalisesti havaittava, vaan se konstituoituu ja aktualisoituu ennen kaikkea äänen, tarkemmin sanottuna transsendenttisen śabdan, välityksellä. Pyhä ääni ei toimi pelkästään symbolisena representaationa jumalallisesta todellisuudesta, vaan sillä katsotaan olevan ontologinen identiteetti transsendentin kanssa; se on samalla sekä ilmaisun väline että itse ilmaistava todellisuus. Tässä mielessä saṅkīrtana ei ole representatiivinen rituaali, vaan osallistava tapahtuma, jossa transsendenssi tulee immanentisti läsnä oleva.

    Äänestä

  • Anonyymi00139 kirjoitti:

    On toisinaan esitetty kysymyksiä siitä, miksi Krishna-tietoisuuden harjoittajat laulavat pyhiä nimiä julkisissa tiloissa akustisesti ja performatiivisesti tavoilla, jotka näyttäytyvät maallisen kulttuurisen normiston näkökulmasta poikkeavina. Tällaiset havainnot perustuvat kuitenkin usein reduktionistiseen tulkintaan ilmiöstä, jonka merkityssisältö ulottuu huomattavasti arkisen esteettisen arvioinnin tuolle puolen.
    Metafyysisessä ontologiassa henkinen todellisuus ei ole ensisijaisesti visuaalisesti tai materiaalisesti havaittava, vaan se konstituoituu ja aktualisoituu ennen kaikkea äänen, tarkemmin sanottuna transsendenttisen śabdan, välityksellä. Pyhä ääni ei toimi pelkästään symbolisena representaationa jumalallisesta todellisuudesta, vaan sillä katsotaan olevan ontologinen identiteetti transsendentin kanssa; se on samalla sekä ilmaisun väline että itse ilmaistava todellisuus. Tässä mielessä saṅkīrtana ei ole representatiivinen rituaali, vaan osallistava tapahtuma, jossa transsendenssi tulee immanentisti läsnä oleva.

    Soteriologisesta näkökulmasta kuuleminen (śravaṇa) asemoituu keskeiseksi vapautumisen mekanismiksi.Traditiomme hahmottaa yksilön eksistentiaalisen tilan pitkänä samsarisena prosessina, joka voi ulottua lukemattomien inkarnaatioiden ajalle. Tämän kosmisen vaelluksen aikana altistuminen ja affektiivinen resonanssi transsendenttiselle äänelle voi toimia katalyyttina tietoisuuden uudelleensuuntautumiselle. Tällöin yksilö ei niinkään “oppi” jotakin uutta, vaan muistaa ontologisesti alkuperäisen asemansa suhteessa jumalalliseen todellisuuteen.

    Näin ymmärrettynä saṅkīrtana toimii samanaikaisesti armollisena ilmoituksena (kṛpā) ja käytännöllisenä soteriologisena teknologiana: se murtaa fenomenaalisen todellisuuden sulkeutuneisuuden ja avaa kuulijan eksistentiaalisen horisontin kohti paluuta alkuperäiseen, transsendenttiseen kotiin.

    Äänestä

  • Anonyymi00139 kirjoitti:

    Jumala soittaa huilua ja välillä tanssii, joten seuraajatkin iloitsevat ja tanssivat.

    Jumala soittaa huilua ja välillä tanssii.

    Äänestä

Täällä päin hindu pääkallo kelit. Joku oli kaatunut ja ambulanssi tuli ja vietiin baareilla sairaalaan täälläpäin näin koko tilanteen myös minä kaaduin ja lensin polvilleen maahan likaistuin itsekkin. Olkaa hindut varovaisia

Äänestä
  • Jalkani on nyt kipeä

    Äänestä

  • Anonyymi00062 kirjoitti:

    Jalkani on nyt kipeä

    Hei!

    Äänestä

  • Anonyymi00064 kirjoitti:

    Hei!

    Terve. Se joku vietiin sairaalaan baareilla. Kaaduin pahasti itsekkin mutta onneksi minulla on vahvat luut kun treenaan paljon mutta olen sen verran paha että ansaitsin tämän. Nyt tunnen mistä tuntuu kärsiä ja se muutti ajatus maailmaani

    Äänestä

  • Anonyymi00065 kirjoitti:

    Terve. Se joku vietiin sairaalaan baareilla. Kaaduin pahasti itsekkin mutta onneksi minulla on vahvat luut kun treenaan paljon mutta olen sen verran paha että ansaitsin tämän. Nyt tunnen mistä tuntuu kärsiä ja se muutti ajatus maailmaani

    Outoa että että olen kotonani paha ja pyörii pahoja ajatuksia mutta kun olen ulkona minussa on silloin hyvyyttä täynnä ja mieli normaali

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Palautetaan yhä uudestaan, kunnes jossakin säilyy.

--------------------

Parabrahman ryömii Nanda Mahārājan pihamaalla” kuvaa Kṛṣṇan lapsuusleikkien hämmästyttävää suloisuutta.

-------------------
Tämä kuva korostaa Jumalaa koskevaa korkeinta käsitystä: Absoluuttinen Totuus (Parabrahman), joka on kaikkien syiden syy ja ylläpitää lukemattomia maailmankaikkeuksia, ottaa rakkaudesta omistautuneita palvelijoitaan kohtaan pienen lapsen muodon ja ryömii polvillaan pölyisessä pihassa ottoisänsä Nanda Mahārājan pihamaalla.

-------------------
Raghupati Upādhyāya recited, “Those who are afraid of material existence worship the Vedic literature. Some worship smṛti, the corollaries to the Vedic literature, and others worship the Mahābhārata. As far as I am concerned, I worship Kṛṣṇa’s father, Mahārāja Nanda, in whose courtyard the Supreme Personality of Godhead, the Absolute Truth, is playing.”

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/19/96

Raghupati Upādhyāya lausui: ”Ne, joita aineellinen olemassaolo pelottaa, palvovat Vedoja. Jotkut osoittavat kunnioitusta smṛteille – Vedoja täydentäville kirjoituksille – ja toiset kunnioittavat Mahābhārataa. Mitä minuun tulee, minä palvon Kṛṣṇan isää, Mahārāja Nandaa, jonka pihamaalla Korkein Jumaluuden Persoonallisuus, Absoluuttinen Totuus, leikkii.”

-------------------------

---
Raghupati Upadhyaya sanoo:
”Jotkut oppineet kääntyvät śrutin puoleen, toiset smṛtin ja kolmannet Mahābhāratan puoleen, mutta minä en välitä kaikista näistä asioista. Korkein johtopäätökseni on tämä: haluan ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa. Hän on todellinen ihanteeni elämässä.
Parabrahman, Korkein Absoluutti, ryömii hänen kotinsa pihalla! Kuinka tämä on mahdollista? Parabrahman ryömii pienen lapsen muodossa hänen kotinsa pihalla! Hänellä on tällainen lumoava voima.
Śruti ja smṛti – en välitä niistä. Haluan ystävystyä Nanda Mahārājan kanssa ja tulla hänen läheiseksi kumppanikseen.”


--------------

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta

Amritin pisaroita | Ihmeellinen ilmestyminen

(Navadvīpa Dhāma, Intia)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu