Joku aloittaja sai ihan turhaa kritiikkiä mielenkiintoisesta ilmiöstä.
Hänen aloituksensa oli ihan totta. "Poikalapsi hymyilee aurinkoisesti voidessaan hajoittaa rakennetun leikin (jee, jee….jihuu)".
Rakensin pienenä kivoja majoja ja pihan pojat kävivät ne aina rikkomassa. Katselin vieressä hulinaan ja kävin korjaamaan jäljet kun poistuivat paikalta.
Jossakin on pakohuoneiden tapaisia terapiahuoneita, joissa voi rikkoa esineitä niin paljon kuin tahtoo.
Muistatko tunteneesi iloa rikkomisesta???
Itse en muistan kuralammikoiden jääpinnan rikkomisen Se ääni mikä siitä syntyi oli innostavin tunne.
Nykyisin kupamuovin poksauttelu tuntuu mukavalta, mutta se on tosi vähäistä jonkun isomman hajottamiseen verrattuna.
Mites siellä?
Hänen aloituksensa oli ihan totta. "Poikalapsi hymyilee aurinkoisesti voidessaan hajoittaa rakennetun leikin (jee, jee….jihuu)".
Rakensin pienenä kivoja majoja ja pihan pojat kävivät ne aina rikkomassa. Katselin vieressä hulinaan ja kävin korjaamaan jäljet kun poistuivat paikalta.
Jossakin on pakohuoneiden tapaisia terapiahuoneita, joissa voi rikkoa esineitä niin paljon kuin tahtoo.
Muistatko tunteneesi iloa rikkomisesta???
Itse en muistan kuralammikoiden jääpinnan rikkomisen Se ääni mikä siitä syntyi oli innostavin tunne.
Nykyisin kupamuovin poksauttelu tuntuu mukavalta, mutta se on tosi vähäistä jonkun isomman hajottamiseen verrattuna.
Mites siellä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
No en tiedä varsinaisesta rikkomisesta, mutta tykkäsin kuoria käsiäni erikeeperin avulla. :D
- puolustaja
Sen tyyppisistä kasvonaamioista on samanlaista iloa :)
Olen aina ollut säilyttäjä.
Keräily ja säilyttäminen on mukavaa. Purettujen osien jopa hyödyllistäkin, jos sellaiseen on tilaa.
Suurin osa on rikkojia ja varastaa toiselta.
Todella harva rakentaa ja luo uutta.
Ja sellainen myös kokee miten häneltä varastetaan
ja viedään luvatta.
Varastamista kutsutaan toisinaan ”jakamiseksi”.
Kommunismia.
Jaa-a, minun metsämaja olisi ehkä ollut jaettavissa. Vandaalit haluaa tuhota yhteisiä tiloja. En ymmärrä mikä sellaiseen innostaa. Mitään omia muistoja sellaisesta?
Ihmislapsia ei kasvateta rakentamaan.
Ei niiden kasvattajatkaan osaa rakentaa.
Hmmm. Tunsin itse sellaiseen intoa. En tiedä mistä sellainen tarve johtui. Ainakin isä osasi maalata ja tapetoida. En muista nähneeni hänen rakentavan mitään muuta.
Höpsis. Aina olen suhtautunut rauhallisesti kaikkeen. Kerran töissä pakkauskone työnsi koko ajan ylipainoisia tynnyreitä.
Ihan rauhallisesti heitin sen 25,3 kiloisen vittunaamatynnyrin seinään ja soitin hyvin rauhallisesti instrumenttiukolle.
Toki menin juomaan kahvia ja pomo huomasi, että nyt ei ole kaikki kunnossa.
Noh. Tupakoinnin jälkeen menimme yhdessä tutkimaan ja instru oli myös ihmeissään moisesta.
Lopulta löytyi pieni kami koneen vaakan alta. Järkyttävä työmiehen lopullinen suivaantuminen oli sen poistamisella estetty ja tuotanto jatkui USA:n Irakin hyökkäyssodan luotien ainesosan valmistukseen.
Nykyajasta en tiedä, mutta kai sitä Co käytetään vieläkin luotien valmistukseen?
Nykyään en ole osallisena enää mitenkään.
Lohdutan itseäni, että on aina ollut tärkeä materiaali akuissa ja värjäämisessä.
>Simiti<
Vaikuttaa full metal jacket paukuttelulta. "Työn" meteli saattaa kantautua vähän kauemmaksikin. En ehkä uskaltaisi ehkä tulla kurkistelemaan mitä tapahtuu.
Voi sinua. Tehtaalla oli välillä kova kalkatus ja metelii. Siitä sai hyvän palkan ja sitä myöden hyvän eläkeen. Ja moppuelämän fyysiset vaivat
Tee toki sama. Et saa kaikkea sulle heti nyt
En muista että olisin nauttinut rikkomisesta. Mutta tyttäreni ehkä 6-vuotiaana sanoi kerran: Haluaisin rikkoa jotain. Vähän ihmettelin mutta annoin hänelle herätyskellon josta juuri herätysosa oli rikki. Hän hajotti sen pikkusormillaan, ruuvasi kaikki irtilähtevät, katsoi kasaa, keräsi ne roskiin eikä koskaan sen jälkeen rikkonut mitään.
No voi että :) minä itse rakastin niiden purkamista. Kaikkia niitä pieniä rattaita. En halunnut rikkoa, mutta niiden liikkuvat ja killuvat heilurit ja kiertyvät jouset olivat jotain ihmeellisen kaunista.
Olen tainnut olla erilainen nuori tuossakin hommassa, selkäruotoon tuntuu olevan rakennettuna enemmänkin taipumus korjailla, joskus jopa sellaista mitä ei periaatteessa kannattaisi korjailla.
Kyllä se kuplamuovi taitaa olla rajuinta kamaa mitä tahallisesti olen koskaan mennyt rikkomaan...ilmakiväärin kanssa tein kyllä paljon pahaa mutta ne olivat taas puolittain vahinkoja niin ettei niitä lasketa :)
Aah tähtääminen! Se tuntuu niiin hyvältä:) Tottahan tuo, että maaliksi joutuva voi vähän kärsiä. Ja taas löytyi jotain tuhovimmaa vastoin itsestäni olettamaani. Onneksi osumatarkkuuteni oli niin heikko, että luovuin harrastuksesta suosiolla:)
En ole tykännyt ikinä rikkoa mitään, musta se on järjetöntä. Mutta purkaa olen halunnut ja purkanut paljonkin kaikenlaista. Kasannutkin kyllä yhtä sujuvasti.
En ymmärrä esim. yhtään vandalismia, minusta se on kusipäitten hommaa ja tulee kalliiksi ihan turhaan korjailla jonkun kusipään tuotoksia.
Sieluun sattuu välillä katsoa kun vandaalit ovat olleet asialla ja lähes asumiskuntoisia autiotaloja tuhotaan, urbex touhuja kun on tullut seurailtua 🙄
Ihan sairasta touhua, sitä näkee täälläkin suunnalla. Samoin pysäkit, sähkökopit, mikä vaan minkä saa tärveltyä on tärvelty kun slummissa olis välillä.
Sitä rikkomista mäkin oon ihmetelly. Vaikka onhan siinä taustalla tää yleinen asenne vanhoihin rakennuksiin, että ne nähdään pelkästään purkutaloina. Ja usein poliittisissa keskusteluissa leimataan huonokuntoisiksi, sen kummemmin perustelematta. Siks pitäs esittää kriittisiä kysymyksiä. Mikä niissä on rikki, miksi pitää purkaa?
Jokin aika sitten näytti jo siltä, että purkuvimma ois laantunu. Mutta ei, kun vaan kiihtyy. Asenteet kovenee. Ennenhän ei grafittimaalaritkaan maalannu arvotalojen seiniä, mutta silläkään ei näytä enää olevan väliä.
Se on kyllä totta että purkuvimma ja keskittäminen ei laantumisen merkkejä osoita. Ja päätökset ovat usein pelkästään poliittisia, ei edes lasketa mitä tässä voitetaan tai säästetään.
Paikallinen seurakuntatalo juuri rysäytettiin tasaiseksi...tuskin mitään tilalle rakennetaan. Kuntien yhdistymisen jälkeen meno on ollut vain alaspäin. Ennemmin matalaksi kuin uhrataan korjauksiin yhtään mitään.
Vanha nähdään vain vanhana ja arvottomana
Viime viikkoina on vanhaa terveysasemaa hakattu alas lähistöllä. Valtava kone paukuttaa terästä irti betonista ja puristaa kuormaa kyytiin. Joku vuosi sitten lähti seurakuntatalo lähialueelta. Tilalle rakennettiin kolme palvelutaloa. Alueella liikkuu paljon ulkomaisia rakennusmiehiä. Tuntuu kuin koko suomi olisi jotenkin myyty. En ole ollenkaan varma tästä kehityksestä.
Juuri tajusin, ettei kanamunan kuorien rikkominen tunnu mukavalta. Saatan jännittää hieman, että sisus valahtaa pöydälle, vaikka aika harvoin sellaista sattunut. Epävarmuus saattaa lisätä epäonnistumista.