Psykiatrisesta housosta ei pääse millään irti. Pidetään kuin pihdeillä kiinni.
Psykiatrisesta hoidosta
Anonyymi-ap
28183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei ollut minulla ongelma. Heittivät heti pois hoidosta, kun rupedin pärjäämään ilman.
Minua taas ei ole koskaan edes huolittu hoitoon.
Itse pääsin hoitoon silloin vanhaan hyvään aikan, kun ei ollut jumalattomia jonoja kaikkeen.
Onnekas. Kaikella tavalla. Ole onnellinen, että et joutunut systeemin rattaisiin ja oravanpyörään. Ei sieltä mitään muuta anneta apua hakemaan lähteneelle, kuin pysyvästi leimaavia diagnooseja ja terveyttä ja hyvinvointia pilaavia lääkkeitä. Suurimmalla osalla on mt-oireiden taustalla elämässä olevia ongelmia. Niistä ei taas olla systeemissä toimivien puolella millään tavalla kiinnostuneita. Hoitokulttuuri, tai siellä oleva filosofia pohjautuu oireiden ja tunteiden lamaamiseen, eli diagnoosi ja lääkekeskeiseen hoidonlinjaan ja siihen pohjautuvaan ajatteluun.
Olemme jo vuodessa 2026, kohta mennään vuoteen 2027. Vieläkään ei näitä asioita sanota suoraan ääneen ja tehdä tarpeeksi laaja-alaista ja spesifistä journalistista tutkimusta. Hoidon laatu ja sisältö on oikeasti aivan liian ohut.
Lääketiedehän ei hoida kenenkään ihmissuhdeongelmia, ei taloudellisia vaikeuksia eikä osaamattomuutta arjen haasteissa, vaikka niistä mieli masentuisi. Masennukseen on lääketieteen ansiosta saatavana lääkkeitä. Taustasyyt pitää hoitaa kuntoon itse, ei sitä kukaan eikä mikään muu voi tehdä.
Väärin taas kerran. Ihminen voi olla onnekas, ettei tarvitse hoitoa, tsi ihminen voi olla huono onninen ettei hoito toimi tai auta jne. Mutta ihmisen omalla asennevammalla tai sairaudentunnottomuudella ei ole mitään tekemistä onnen kanssa.
Niin, no, jos haluaa uskoa lääkkeiden plasebovaikutukseen, niin mikäs siinä. Mutta jos ja kun aloittaa lääkkeiden käytön, niin sen mukana tulee joillekin lähinnä vain haittoja. Esim. SSRI ja SNRI lääkkeet eivät paranna ja korjaa masennusta, niin miksi niiden käyttämistä kannattaa edes aloittaa. Yhdessä verkkolehdessä oli artikkeli miehestä, joka hoitaa omaa masennustaan aivan muilla keinoilla, mm. elämäntapamuutoksilla ja ajattelun muuttamisella on yllättävän paljon positiivisia vaikutuksia.
Jos olisin tiennyt yli 20 vuotta sitten, miten kivikautista nykyinen ihmisten "auttaminen" on terveydenhuollon ja etenkin mt-puolella, en olisi koskaan avannutkaan kyseistä ovea ja käyttänyt kyseisiä palveluita. Olisin taatusti säästynyt monelta, etenkin lääkkeiden aiheuttamilta harmeilta, kuten alkoholismiin sairastumiselta. Minulla ei ole mitään syytä kiitellä mt-puolta.
Mielenterveyden häiriöt ei ole koskaan vain sairastuneen oma asia.
Jos lääke ei auta sairaudentunnotonta, niin hän ei ikinä parane.
Kyllä sitä voi sairaudentunnottomanakin parantua/toipua tosi hyväänkin kuntoon ilman lääkkeitä.
Siis mulla ei ainakaan ollut siinä mitään ongelmaa.
Yli 10vuotta sitte oli viimeinen osasto jakso.
Miten yhdistät tuon 20 vuotta sitten, ja edelleen kivikautista ?
Jos olisit tiennyt. Avasit oven 20 vuotta sitten, ja nyt vasta "auttaminen" on kivikautista ?
Pakko toki itsekin sanoa, että eihän nuo systeemit ole paljoa muuttuneet viimeiseen 20-30 vuoteen. Herkästi diagnosoidaan ja reseptiä käteen, nykyään koneelle.
Se, mikä on muuttunut, niin vaikuttaa, että nykyään on vaikeampaa saada apua ja hoitoa, kuin mitä oli aikoinaan. Toisaalta palveluiden kysyntäkin on kyllä noussut, ihmisillä on enemmän haasteita mielenterveyden kanssa.
Minullakin on pitkä historia tuolta saralta, ja on kyllä aihetta myös kiitoksiin, vaikka huonojakin kokemuksia ehti kertyä.
Enää ei ole lainkaan hoitosuhdetta, en käytä lääkkeitä, pärjäilen suhteellisen hyvin. Tilanne tuskin olisi kuitenkaan tämä mikä se nykyään on, jos en olisi saanut apua ja tukea, hoitoa, takavuosina.
Hoidosta alkoi olla apua vasta, kun olin itse valmis ottamaan sitä vastaan.
Yks sana paljastaa sinussa narsistisen piirteen.
Kyllä narsku narskun tunnistaa. Vanha viidakon sanonta.
Eikö se ole kiva, että on sellaisia piilo narsisteja jotka eivät kokoajan häpeilemättömästi puhu itsestään, ja siitä kuinka ovat maailman napoja?
On myös sellaisia ihmisiä, jotka turhan herkästi nimittävät jotain toista ihmistä narsistiksi, kuka sitten mistäkin syystä. Syyksi ei todellakaan riitä se, että on joistain asioista eri mieltä, että puolustelee jotain, mitä toinen haukkuu, tai päinvastoin.
Narsismi sisältää paljon muutakin kuin itsestä puhumista.
Psykiatrit on just kaikki narskuja.
Ne on just etoja tunnistaa potilaista narskuja.
Jos vain puhutaan narsisti piirteestä.Ei tarkoita että olisi kokonaan narsisti.
Jos lääkkeet olisivat plaseboa, niin eihän niitä haittojakaan tulisi lääkkeistä.
just niitten haittojen kautta uskoo että niistä olisi myös jotaki hyötyä.
Vaikka niissä ei todellisia hoitovasteita olekaan.
Onhan jossain sanottu, että kaikista ihmisistä löytyy jonkinlaista narsistista piirrettä. Aivan uskottavaa se on.
On vain erikoista, kun aina mielenterveysongelmiin liittyvissä keskusteluissa joku vetää narsisti-kortin esiin. Joko sairas ihminen on narsisti, tai sitten ammattilainen on. Mutta mitenköhän se menee oikeassa todellisuudessa ?
Jos ihminen pahoittaa mielensä toisen sanomisista, tai ei tykkää, jos toinen sanoo hänestä jotakin, mikä ei itselle kelpaa, niin heti aletaan puhua narsistista. Narsismia ei voi ihan niin herkästi todeta.
Minulla on psykiatrisesta hoidosta pelkästään positiivista sanottavaa. Minut on aina kohdattu yksilönä ja kuunneltu mm. psykiatrisella osastolla vuodatukseni monen monta kertaa. Kiireellä ei ole ulos heitetty ja olon tasaantuessa olen päässyt takaisin arkeen kiinni. Itse olen joutunut tekemään paljon töitä parantumiseni kanssa, ei sitä lääkkeillä parannuta.
jos jollakin osastolla olet saanut hyvän kuvan psykiatriasta.Ei tarkoita että joka osastolla on yhtä hyvää kohtelua ja hoitoa.
Joo totta tuo, ei varmaan tosiaan oo.
Onneksi se ei toimi toisinpäin, vaan jos olen mielestäni saanut huonoa hoitoa joltain yksittäiseltä hoitajalta tai osastolta, niin kaikkien täytyy kokea samaa.
Sama mulle miten päin toimii nykyään.Yli kymmenenvuotta sitte ollut viimeksi osastolla.
Kertoo, että on Persujen kannattaja, niin pääsee välittömästi hoitoon.
Toisaalta jos tietävät tuon sairaan suuntauksen, niin pitää ensin vakuuttaa parantuneen ja ymmärtävän aiemman sairautensa syyt ja vasta silloin voi päästä "eroon" hoidosta ja lääkkeistä.
Jos menet lääkkeistä helvetin huonoon kuntoon pysyvästi niin kyllä ne potkaisee hoidosta pois.Niin kävi minulle 20 vuotta sitten,en saanut käydä edes unilääkettä uusimassa,kärsin mm. kroonisesta unettomuudesta johtuen kaikista lääkkeistä mitä syöttivät.Käskyttivät terveyskeskukseen,olen uusinut lääkkeen sitä kautta.
Erilaista kiusaa ovat kyllä tehneet vuosien ajan,lähinnä juorujen levittelyä ja varsinkin yksi psykiatri haluaisi minut pakkohoitoon.Onneksi ylilääkäri vaihtui joten ei pitäisi olla sitä vaaraa.