Miten tärkeitä sosiaaliset suhteet on teille? Yksinäisyyden poistoon?
Ja pahoittelut vähän kränällä päällä.
https://youtu.be/bnGlmbODpq4?is=69AFYQgB4BN5TSEN
Ja pahoittelut vähän kränällä päällä.
https://youtu.be/bnGlmbODpq4?is=69AFYQgB4BN5TSEN
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 112
Vanhimmat
Yksinäisyydessäkin on sävyeroja, voi olla ihan lohduttoman toivottoman yksin ilman toiveenkipinääkään, viihtyen pelkästään yksin tai sitten toivoen että joku pystyisi jakamaan yksinäisyydenkin...tunnehan sekin on muiden seassa.
Yksinäisyyden jakaminenkin on jo jotain mikä riittää minimissään minulle, kai tämä palsta toimii henkireikänä sen suhteen.
Tänään esim tuumin etten tänne viitsi hölistä mitään, näinpä sitten kävi taas...just päinvastoin kuin oli aikomus. Psykologisessa mielessä jos tällaista horjuvaa mielentilaa haluaa kriittisessä mielessä tarkastella niin ei korkeita pisteitä heru 😁.
Mutta jos taas kerran muutetaan sitä näkökulmaa niin lieventävänä asianhaarana toiminee se että varsinaista kielteistä päätöstä ei tehty joten sallittakoon horjuminen nyt ainakin tämän kerran 😄.
Mjoo 🤔
Yksinäisyyden jakaminen on ehkä just palstalla parasta. Voi näkyä tai olla näkymättä. Joskus taas haluaisi jutella jostan, muttei yhtään keskusteltavaa aihetta, eikä itsekään mitään sanomista keksi.
Olisin ollut täällä ellen sattumalta olisi huomannut tv:stä lukumaratoonia ja siirtynyt mainoksen jäljeen suoraan sen alkuun.
Iltapäivällä jatkoin eilen kesken jääneen kuuntelemista ja huomenna taas jatkan. Ei sitäkään kahdeksaa tuntia putkeen jaksa.
Piti oikein tarkistaa, romantasia lukumaraton. Fantasia ja scifi ovat hyvinkin tuttuja mutta edellä mainittu oli kyllä uusi sana minulle. Silloin vielä kun luin niin fantasiakin oli minulle jo aika romanttista, tämä laji lienee sitten kehitetty vielä siitä eteenpäin ja nimestä päätellen varsin korostetusti 🤔
Lukuhalut aikoinaan droppasi masennukseen, eläytymisenhalu katosi.
Nykyään kun ehkä viitsisi taas lueskella niin olen kehitellyt esteeksi lukulasien puutteen...toimiva ratkaisu siinä mielessä että kirjoihin ei ole tullut tartuttua enää 😄
☝️ Olin sitten minä, systeemi oli heittänyt ulos
Okei. En olisi tajunnut että sinulta, ellen olisi joutunut pitämään kissan pituista taukoa Z:)
Omatkin lukuhalut loppuivat samaan. Nykyisin luen harvakseltaan, mutta ei ole mitään verrattavissa entiseen. En vain ole saanut äänikirjoista samaa kokemusta ja samoin olisi voinut käydä romantasialle, mutta kun kiinnostuon ensin eri lukijoiden äänistä ja taltutin rauhattomuuteni puuhastelemalla samalla muuta, pääsinkin yllättäen tarinan imuun.
No juu, se juoni.. :) ehkä perimmäinen ajatus on vain innostaa nuoria lukemaan. Lajia oli juurikin kehitetty siihen suuntaan, minkä suuntainen oli juonikin. Tarinassa on reippaasti suhteita ja mutkatonta seksin kuvausta fantasian lomassa. Loppuun en ole kuunnellut, olisiko jotain muuta 😂
Juu, se on minun tuo pimeä puoleni mikä puhuu aina välillä ihan liian järkeviä, ikävystyttävä tyyppi jota kukaan ei tunnista ellen jorise sekaan jotain puutaheinää 😂
Äänikirjoille jyrkkä ei, en minä kaipaa kenenkään ääniä höpöttämään korviini kun yritän syventyä juonenkäänteisiin ja elää niissä mukana. No way
Heh, pimeä puolesi taitaakin olla se minua tasapainottavampi :)
Kamalan vaikea tasapainoilla ajoittaisen sosiaalisuuden ja epäsosiaalisuuden tarpeiden välillä. Normaali elämässä muiden hulina ja huomioiminen voi alkaa helposti tuntumaan rasittavalta, jos työelämässä pitää samaan aikaan jotain tulosta puristella. Ei vaan jaksa.
Puutaheinää rauhoittaa mukavasti. Omia ajatuksia ei tarvitse tunkea pimeisiin koloihinsa, vaan voivat pulputa sieltä jostakin ihan vapaasti ja asettua omiin muotoihinsa :)
Tännehän voi pulputella kaikenlaista suht vapaasti.
Tuumin tässä just että jos olisin atomin osanen niin olisin varmaan se neutroni sitten, tasapainoittava tekijä 🤔
(puutaheinää :))
Epäilemättä 😁 Se on sellainen valssi. Ihan tyhjää täynnä välit, mut ne kaikki pikkuosat pyörii siellä piirileikkiä keskenään 😂
Sosiaaliset suhteet ovat minulle erittäin tärkeitä, muttei ollenkaan "yksinäisyyden poistoon". Ihan ensimmäisen kerran tuli tuommoinen vastaan.
Tärkeänä pidän niitä varmaankin ihan uteliaisuudesta, mielenkiinnosta erilaisia ihmisiä kohtaan. On mukava vaihtaa ajatuksia, käydä keskusteluja ihmeellisistä ja vaikeistakin aiheista, "parantaa maailmaa" (tai muuten vaan). Myös jaettu ilo, nauru ja muu hauskuus on vailla vertaa; silloin on ihmisten kanssa samalla taajuudella ja se jos mikä on terveellistä mielelle. Myös myönteisiä fyysisiä vaikutuksia.
- Sheena
Just näin mullakin. Olen parhaimmillani seurassa.
Mutta kun kööreistä tulee kotiin, on sekin ihanaa, sulatella ykisinään mitä kaikkea on juteltu, jotain uuttakin joskus oppii. Suhtaudun alunperin ihmisiin siten että he ovat kivoja. Vasta pidemmän päälle 1 tai 2 huonompiluonteista erottuu mutta hekin menevät joukossa.
ykainäiaenä on kiva olla kun saa seksiä aina kun haluaa ja paljon tapaamisia erilaisten ihmistern kanssa... toista se olisi avioliitossa jossa vain yksijohonh aina kyllästyy ja tympiikin jo samat tavat hänellä.. jotka ajvat o miehen nainen siis perhemurhaankin jos jotkin vaimon ärsyttävät tavat alkavat pyöriään mielessä...
.. kuin jonkin demonin valtaus possession, vanina avioliitossa naisdemonin vankina..
No kuka sitten harrastelee sinkkuseksiä. Mä en ome harrastellut. Eihän sitä tiiä miten käy jos vaikka joskus mieli muuttuu.
Ehdin jo ajatella että minustako se puhuu. Vaan ei ihan. Olen varustettu 1,5 kertaisella energialla verrattuna keskivertoihmiseen.
Olen monessa ryhmässä mukana, en suunapäänä, vaan myös kuuntelemassa, usein opin jotain. Kaikkien hienointa on olla itseään viisaampien seurassa, keskustelut ovat antoisia. Ryhmät ovat aina kokonuneet jonkun asian ympärille, liikunta, uskonto, musiikki ja matkailu. Satunnaisia on sitten luennot, kirjailijaviraan ja asiantuntijaluentojen kuuntelu vaikka kirjastossa. Siellä tietenkin olen vain hiljaa muiden joukossa, nautin siitäkin (kun kusipäisten keskenään juttelijoiden turvat vielä saisi tukituksi, häiritsevät sekä luennoitsijaa että kuulijoita.) Sekä konsertit, koko elimistöni nauttii.
Yksinoloon jää vielä aikaa. Kotiini ei pääse juuri kukaan, siellä olen yksin, teen ruokia, kirjoittelen, opettelen lauluja, katson tarkkaan valitut tv-ohjelmat, luen lehtiä, siivoilen viihtyisäksi ja olen vaan. Puhun itselleni ja suunnittelen kaikenlaista. Puhelu muutamalle läheiselle ystävälle.
Yhteisöllisyys ja yksinolo ovat minulle juuri oikein mitoitetut, tasapainossa.
Rakastan elämää, kumpa tämä jatkuisi....
aloittaja: "Miten tärkeitä sosiaaliset suhteet on teille? Yksinäisyyden poistoon?"
Erittäin tärkeitä. Esimerkiksi sunnuntaina 29.11. luonani on pikkujoulut kavereitten kesken. Valitettavasti olen jonkinlainen omaishoitaja tällä hetkellä toisessa kaupungissa, joten en voi tavata Joensuun kavereita kuin siellä käydessäni, mutta tällä hetkellä se riittää.
Ystävyyssuhteet ovat minulle hyvin tärkeitä. Nämä voidaan jakaa kolmeen ryhmään: ystävät, kaverit ja tutut.
Läheiset ystävät ovat kulkeneet tätä elämän matkaa jo nuoruudesta lähtien. He ovat luotettavia sydänystäviä. Arvokkaita henkilöitä, joille voi kertoa ilot ja surut , sekä kuunnella ja rohkaista heitä, kun siihen on tarvetta. Vastavuoroisuus on aina toiminut saimattomasti.
Kavereihin olen tutustunut myöhemmällä iällä ja heidän kanssaan pidän yhteyttä epäsäännöllisesti. Kokoonnutaan, kun aikataulut antavat periksi ja usein isommalla porukalla.
Tutut ovat vähän kuin hyvän päivän tuttuja, joihin törmätään sattumalta ja vaihdetaan kuulumisia, tai käydään kesällä jäätelöllä, jos satutaan tapaamaan.
Luin kaikkien kommentit, mutten osaa vastata niihin mitään. Lähinnä yritän kelata miten erilaisia me ihmiset oommekaan.
Sosiaaliset suhteet ovat yksi tärkeimmistä elämän puolista niin tunnetasolla kuin elämisen mahdollistajina muutoinkin. Yleisesti mikään täysin yksin tehty on minkään väärtiä, kos ajattelee suuremmassa mittakaavassa.
Jaa, minulle taitaa yleensä riittää parisuhde, perhe ja työpaikan ihmiset sosiaalisuuteni ruokkimiseen. Muuta en oikein kaipaa. Muut saa toki kaivata ja elää miten hyvälle tuntuu. Ei minua haittaa esim. kumppanin kaverit.
Sehän on vaan mukavaa, jos kumppanilla on kaveteita ja mä saan olla ominpäin silloin, kun kumppani käy kavereitten kanssa missä nyt ikinä käykään. En hätäänny yhtään.
Parisuhdekumppani ja kollegat ovat myös sosiaalisia suhteita.
En kaipaa bff- tyyppistä ystävyyssuhdetta, mutta mies olisi varsin tervetullut. Myös kollegat joiden kanssa tulee muutoinkin juttuun, kuin työhön liittyvissä jutuissa, ovat suuri elämän ilo. Harrastustoverit olisivat myös kivat olemassa. Bänditouhu on yksi palkitsevimmista harrastuksista. Jne.
Moni ala on siinä määrin verkostoitumisriippuvainen, että ei tosiaankaan ole haitaksi, jos omaa laajan tuttavapiirin vaikkei kyse olisikaan sydänystävyyksistä.
Kyllä sosiaaliset suhteet on tärkeitä.
Mutta en uskokaan, että sellaisella olisi merkitystä yksinäisyyteen, se on tunnetila, joka riippuu ihmisestä itsestään, ei niinkään muista.
Sosiaaliset suhteet ovat minulle kyllä todella tärkeitä. En kaipaa jatkuvaa ihmisten parissa oloa enkä mitään turhanpäiväisiä kissanristiäisiä, mutta sellaiset ihmiset, joiden seurassa voin olla oma itseni, ovat minulle kyllä tärkeitä.
Mieleeni tulee hetki korona-ajalta, kun eristystä oli kestänyt jo pitkään. En ollut käynyt fyysisesti töissä, en nähnyt ystäviä, en puolituttuja, en käynyt harrastuksissa, lapsikin osan ajasta isällään. Vietin siis paljon aikaa yksin neljän seinän sisällä. Yhteyttä pidettiin muihin ihmisiin pelkästään netin välityksellä. Tuolloin huomasin, että ensimmäistä kertaa elämässäni minua ahdisti aidosti niin, että tunsin oloni todella oudoksi. En osaa kuvailla olotilaani, mutta tunsin kuin olisin todella yksin kaukana muusta maailmasta.
Tarvitsen siis muiden ihmisten läsnäoloa elämässäni. Viihdyn yksinkin, minulla on aina jotain tekemistä, mutta en minä täällä yksin osaisi olla.
Korona aika oli monille vaikeaa. Huomasin sen tuttavista joilla oli pää hajita eristyksissä ja viestit oli sen mukaan, kun ahdisti. Mulle taas oli kiva kun voi vedota koronaan ettei tarvi lähteä mihinkään sosialisoimaan. Vaikken mä koronan takia mitään itse toisin tehnyt.
Elin kuten ennenkin. Mä olen tainnut olla alle 13v. viimeksi silleen aktiivinen sosiaalisesti ja joo teininä kylillä kavereitten kanssa, nuorena aikuisena. Mutta silloinkin olin onnellinen aina kun sain olla yksin.
Harvan ihmisen kanssa mä sytyn elämään siitä yhdessä olosta.
Ja työ hoitoalalla pakotti olemaan sosiaalinen, ehkä se pakko kuluttikin loppuun. 13 vuotta pakkososiaalisuutta. Oma rauha vain vessassa.
Ja kun en jaksa selitellä tekemisiäni, niin rasittavaa kun joku kyselee jatkuvasti mitä sä nyt teet, mihin sä nyt meet, mitä mitä.
Korona oli kyllä monelle todella vaikeaa aikaa.
Minulla on aina ollut suht paljon sosiaalisuutta elämässäni. On työkaverit, ystävät, sisarukset, lapsen kavereiden ja joukkuekavereiden vanhemmat, joita tottui näkemään useita kertoa viikossa jne. Kun yhtäkkiä kaikki vaan pysähtyi koronan takia ja siirtyi nettiin, oli muutos niin suuri siihen, mitä arkeni yleensä oli.
Hyvää oli se, että silloin kun poika oli kotona, ehdittiin olla todella paljon yhdessä, tehdä pitkiä metsäkretklä, pelailla lautapelejä jne kun ei ollut treenejä tai muita menoja.
Ihmisillä on niin erilaisia tarpeita ja myös tottumuksia sosiaalisuuden suhteen. Sen olen huomannut itsestäni, että iän myötä olen huomannut kuormittuvani nykyään herkemmin sosiaalisista tilanteista ja valikoin seurani aika tarkasti.
En kaipaa sosiaalista elämää siten että sitä olisi koko ajan.
Töissä ja sen ulkopuolella ulee jo päivittäinen 12 tunnin annos.
Lopun aikaa viihdyn erittäinkin hyvin yksin, aivot ja hermosto lepää.
Menneisyydessä muutin muuutaman kerran kauaksi pois"kotoa".
Paikkaan jossa en ketään tuntenut, eikä se millään tavalla minua häirinnyt, päinvastoin.
AV
No siis ... suhteet niihin ihmisiin, joista välitän, ovat minulle tärkeitä. Yleisellä tasolla taas sosiaaliset suhteet eivät ole minulle juurikaan tärkeitä. Minulla ei ole kertakaikkiaan yhtään mitään tarvetta lähteä hakemaan vaikka juttuseuraa jostain tuntemattomista.
Selvennän, etten ole niihin minulle tärkeisiinkään ihmisiin jatkuvasti yhteydessä. Äitini on ainoa, jolle soitan muutaman kerran viikkoon ja jota näenkin suht usein. Sekin lähinnä sen takia, että elämä on rajallinen ja joskus luultavasti tulee aika, kun en enää voi sitä tehdä. Häneen olen siis yhteydessä, enemmän kuin varsinaisesti sitä yhteydenpitoa kaipaisin.
Tuossa kun korona-aika mainittiin, niin itsehän en kokenut sen muuttavan elämääni juuri mitenkään.
Olen vähän tällainen palstasosialisoija. Eli hyvin pienet määrät kontakteja oman pään ulkoiseen maailmaan riittää.
Olisin melkolailla optimikalustoa jonnekin mars-lennolle yksin. Tai etelänapamantereelle igluun, lukemaan pakkasmittaria :)
-keinovaginamies-
Sama homma. Tää korvaa ne työpaikan sosiaaliset kuviot, palsta. Ja osin mykän tai alati vittuilevan kumppanin kanssa käydyn vuorovaikutuksen.
Etätöistä voi jollekin työkaverille soittaa teamsilla kerran pariin viikkoon ja silloinkaan viitti laittaa kuvaa päälle :)
Asiakkaita joutuu useammin viihdyttämään.
Muori kyllä höpöttää, mutta kun ne on ne samat miljoonaan kertaan höpötetyt kuviot, niin palstalla voi olla poikkeavampia näkemyksiä.
-keinovaginamies-
Sä olet mies miksi esität naista?
Kysyppä tuota luontoäidiltämme. Miksi oi miksi unohdit ne munat ja teit ne munasarjoiksi mitkä kuitenkin lykkää jatkuvasti mun kroppaan mieshormoonia minkä ehtii. Äippä tais mennä laskelmissa sekasin. Oho nyt tuli miehen aivot, oho no nyt lipsahtikin väärät genitaalit, oho nyt se sai rintarauhastakin liikaa... Oijoi tais olla maanantai kun mua luotiin.
Mutta ei anneta sen häiritä, elän pääni en kehoni mukaan niin paljon kun mahdollista. 👍
Biomiehillähän kivekset tekee miehen 90%, mulla munasarjat yrittää samaa. Muttei ne toimi niin optimaalisesti, kun ne kivekset.
Munasarjat on sama aihio kun kiveksetkin.
Sitten joillain on ne kromosomit vielä naisen, mutta heille kehittyi munasarjojen sijaan kivekset, penis, miestyypillinen keho koska kivekset. Eikö oo jännä tää luonnon luoma ihmisten moninaisuus. Sitä kromosomeiltaan täysin naista pidetään silti miehenä, koska sikiövaiheessa aihiossa tuli Y-kromosomissa sijaitseva SRY-geeni, joka saa aihion kehittymään kiveksiksi.
Silti hänkin kuten mekin joilta ne kivekset jäi kehittymättä kärsii lapsettomuudesta. Vakavemmin vielä. Tämä on sukupuolien moninaisuutta, ei mitään mutua.
Me oomme epänaisia ja miehiä kaikki joilla kuvio meni jotenkin pieleen.
Sitten me valitaan se sukupuoli mikä meidän aivotoiminnassa on vallitseva. Siihenkin vaikuttaa hormonit ei mikään mutu.
Kaikki silti ihmisiä, menipä systeemit mihin muotoon tahansa ❤️
No näinpä. Meille se vaan aiheuttaa harmaita hiuksia enemmän, kun heille joilla kaikki meni oppikirjan mukaan. Kun ei meitä kukaan oikeen halua uskoa, vaikka tiedetään kyllä itse varsin hyvin mitä me ollaa ja mitä me tunnetaan.
Mitä meidän aivot tunnistaa vieraiksi kehonosiksi jne. Se on näille sukuelin uskovaisille liian vaikeaa ymmärtää.
Vähän kun yrittäis humanoidin olemassaoloa todistaa. 😂
Jotkut ihmiset suhtautuu nihkeästi sellaiseen, mitä eivät ymmärrä. Ja eiväthän he tule koskaan ymmärtämään, jolleivat ole valmiita kuuntelemaan ja oppimaan. Ja osa ei koskaan ole valmis, koska heitä pelottaa liikaa erilaisuus.
Ja siis eihän sitä edes pitäisi joutua selittämään itseään kenellekään. Jokaisella on oikeus olla olemassa sellaisena kuin on.
Niin, ne on ne kivikautiset käsitykset mitkä vallitsee yhä. Vaikka jatkuvadti tiede tekee työtä oivaltaakseen enemmän mm. meistä friikeiksi nimitetyistä. Niin kauan täytyy vaan haukkumista sietää, kunnes on laittaa luu kurkkuun. Ja se luu tulee vielä löytymään sinne kurkkuun joka solvaa.
Olen testamentannut aivoni tutkimukselle. Kaiken muunkin mistä apua on mahdollisesti saada selvyys näihin asioihin. Muut rojut saa antaa elinluovutukseen jos kelpaa. Tuhkaksi loppu keho.
Ei kenenkään pitäisi haukkumista sietää.
Ymmärrän sen, ettei ymmärrä. En minäkään täysin ymmärrä enkä tiedä paljoakaan tähän aiheeseen liittyvästä, mutta toisen ihmisen solvaaminen on todella ala-arvoista, ymmärtää tai ei. Pitäköön suunsa kiinni, jollei mitään hyvää tai fiksua sanottavaa ole.
Ei pitäisi, mutta joutuu kun "paremmat" ihmiset näyttää meille mikä on pippeli ja pimppi. Niitä nyt uskot vaan niin tiiät mikä olet. Ettäs sen tiiät saatana. 😅
Ei ne osaa pitää suuta kiinni, ei riitä aivokapasiteettia muuhun kun vittuiluun.
Voisiko erilaisuuden pelottavuus olla ihan liskoaivoista tuleva selkärankareaktio joillain?
Laumaeläimethän eristävät laumastaan liian poikkeavat yksilöt. Jotkut lajit kohtelevat julmemminkin. Poikkeava yksilö kait olisi eläinlaumalle uhka tai vähintään rasite.
-keinovaginamies-
Saattaa hyvinkin olla. Se, että erilaisuus pelottaa, on tosiaan itsessään ihan normaali ilmiö meissä ihmisissä ja eläinmaailmassa, mutta useimmat osaa silti hallita tätä tunnetta niin, ettei käyttäydy miten sattuu.
Jotenkin minusta tuntuu, että jotkut meistä osaavat hallita ja käsitellä paremmin nuo alkukantaisista vaistoista tulevat reaktiot kuin toiset.
En haluaisi tätä kirjoittaa, mutta kyllä se sille tuntuu, että toiset ovat evoluutiossa pidemmällä kuin toiset :)
-keinovaginamies-
Lienet tuossakin ihan oikeassa 😊 Joillain tuntuu evoluutio olevan vielä jossain kivikaudella ja sen kyllä huomaa 😄 Ne ovat sitä lajia, jotka suureen ääneen ilkeilevät ja aukovat päätään nettiin palstoilla, oli aihe mikä hyvänsä.
Voisi, mutta on siinä monella se oikeassa olemisen tarvekin. Kun omasta mielestään on niin viisas ja ymmärtää kaiken oikein ja paremmin, kun vaikka kohteet joihin tätä soopaansa kihdistaa. Ei heillä tuu ikinä mieleen, että omaan tietoon on jäänyt isoja aukkoja mitkä pitäisi välillä päivittääkin.
Kun ei viitti, niin pitää vanhata maapallo on pannukakku teoriasta kiinni. Älyllistä laiskuutta lähinnä.
Nuoremmilla ihmisillä tää päivitys toimii tehokkaammin, kun vanhat jäärät kiertää kehää eikä löydä päivityksiä.
Ehken enemmänkin monelle periaatepäätös vastustaa jotain mitä ei ymmärrä tai vaikka halutessaa älyllä kykenis ymmärtämäänkin, mutta kun ego saa öyhöttämisestä enemmän fasistista kova ämmä ja äijä energiaa.
Kyllä monella äly riittää ymmärtämään uusia asioita, mutta asenteet on vaan perseestä.
Ja oli mun tuo, kuittaan.
Naiset ei ajattele töksösti.
Tjaa.
Erittäin tärkeitä, että pysyn tasapanossa, enkä tuntisi olevani yksin ja hukassa. Valitettavasti en ole erityisen sosiaalinen.. tai ehkä olen. En tiedä varmaksi miten lähelläni olevat minut näkevät. Rasitun helposti liiasta sosiaalisuudesta. Viihdyn enemmän kirjoitellen täällä ja miettien kaikenlaista. Hiljaisuus tekee hyvää päivän päälle. Ehkä kun työt joskus loppuu, on enemmän tilaa sosiaalisuudelle.
kysymyst' kysyjmnyksen perään niin töks-töksks on lesbo haaahah
Äitis on.
Killinkg is my business, an' business is good.
Ei yksinäisyyden poistoon. En mä ole koskaan tuntenut itseäni yksinäni yksinäiseksi. Ulkopuoliseksi kyllä, useinkin. En mä kaipaa sosiaalisia suhteita tai sosiaalisuutta. Jos mä jotakin kaipaan, niin sellaista seuraa, jossa en koe olevani ulkopuolinen. Sitä on vaikea pukea sanoiksi, koska ei ulkopuolisuudentunteeni johdu esim. huomioimisen puutteesta tmv. En kaipaa huomioimista, sitä että mulle juteltaisiin, tai mut "otettaisiin mukaan". Jos haluan ihan vain jutella, niin osaan kyllä itsekin sen juttelun alottaa. Yleensä en halua. Mä vain olen sellanen outolintu, seurassa yksinäinen ja yksinäni oikeastaan vähemmän yksinäinen, ulkopuolelta seuraaja, joka miettii miten kummallisia ihmisten tavat ovat. 🙂
Nyt alkoi kuulostaa sukulaisuudelta. 😄👍
Niin 🙂. Mä tunnen itseni yksinäisimmäksi huoneessa täynnä ihmisiä, kun joku tuttuni tulee kyselemään, että onko sulla kaikki hyvin, tule tonne meidän seuraan, älä ole niin surullinen. Kun sanon tuhannennen kerran ihmiselle, jonka olen tuntenut liki koko ikäni, etten ole surullinen, mulla on kaikki ihan hyvin. Kun mietin, että jokohan tästä vois poistua kotia kohti.
Mä olen jättänyt usein menrmättäkin, kun ei vaan ole yhtään napannut lähteä mihkään lössiin istumaan. Kuten sanoin kaivelen nenääni himassa yksin mielummin. 😅
No minä menen, kohtelias kun olen. En mä halua turhaan loukata. Menen, jos en ole validia syytä olla menemättä.
Mulla ollut aina validi syy. 😄
En jaksa, olen kipeä, väsynyt jne. Ihan rehellisiä syitä.
Nykyään olen sanonut suoraankin ei hotsita yhtään, mutta menkää te.
Minusta mikään sellainen, joka ei tartu, ei ole riittävän validi. Makuasioita.
Rehellisyys on aina hyvä syy. 👍
Oikeat ystävät ymmärtää.
Ehkä, jos näitä nyt olisi jatkuvasti. Vaan ei ole. Kyllähän mä voin sanoa jopa ehkä pari minuuttia viihtyvänikin, mutta sittenhän ne kaikki oleelliset on jo sanottu.
Toinen sellainen tilanne, jossa itseni kovin yksinäiseksi, on kun joku (yleensä mieshenkilö) tulee sanomaan "olet kaunis, mutta niin yksinäisen/surullisen näköinen". Voisitko jättää mut rauhaan, ole kiltti. No paras oli sitten varmaan yksi mieleeni jäänyt, kun seuraani tullut kysyi, että olenko mäkin siellä katselemassa luontodokumenttia. Siinä hetkessä en tainnut olla ainoa ulkopuolinen. 🙂
Ei kyse ole muiden ymmärryksestä, tai sen puutteesta. Mulla on omat standardini, ihan itselleni.
Migreeni ja fibromyalgia, ibs on riittänyt syiksi heidänkin standardeilla ne kun ei ole pikku oireita.
Edelleen ... ei kyse ole muiden ymmärryksestä tai standardeista. Kyse on ihan musta itsestäni. Minun standardeistani omalle itselleni, tai vaatimuksista tai mitä sanaa nyt haluaakaan käyttää. Joka tapauksessa kyse on puhtaasti minusta itsestäni, ei muista.
Ymmärsin kyllä. Ymmärrä sinäkin minä pelaan rehellisyydellä ihan sama onko kohteliasta.
Miksi sä koet tärkeäksi, että mun pitäisi ymmärtää tuo? En mä ainakaan tarkottanut syyttää sua mistään tai sanoa sinun toimivan väärin tmv. Voihan sen vaikka ajatella niin, että olemme hieman "eri lajia", erilainen toiminta ja ajattelu, muttei kumpikaan sen enempää oikein tai väärin, ei kumpikaan sen rehellisempi tai epärehellisempi, ainoastaan erilainen. Kummankaan ei varsinaisesti tarvitse ymmärtää toistaan, ainoastaan sallia toisen olla mitä on. En mä oikeastaan edes usko, että olisi täysin mahdollista ymmärtää. Aina on se kulma, jota ei vain tajua, mutta ei se ole tarpeenkaan.
Mä ainakin olen ihan tottunut siihen, että hyvin harva todella tajuaa. Ehkä sinäkin.
Miksi nyt kukaan tykkää, että heidät ymmärretään oikein. En mä ole enää vuosiin miettinyt miellytänkö kinkeripiiriäni, jos eivät ymmärrä mun persoonaa ja sairauksia, niin olen varmaan ylimääräinen silloin muutenkin.
Tällaisessa paikassa en varsinaisesti ymmärrä, varsinkaan kun ei edes ollut mitään loogista syytä olettaa (paitsi minulla) ettei oltu ymmrretty ihan oikein. Mähän en missään kohtaa ole ottanut kantaa sinun perusteluihisi. Ainakin yritin joka kohdassa erikseen korostaa, että puhun nimenomaan itastäni ja standadeista, jotka minulla on itselleni. Mulle on muutenkin tosi tavallista, etten odota toisten toimivan samoin. En minä tiedä sitäkään mahtaako paikalletulemiseni varsinaisesti edes ketään miellyttää. Ei musta ainakaan yleensä mitään viihdykettä ole, joten voi hyvin olla, että läsnäoloni on periaatteessa täysin yhdentekevä.
Usein se on enemmän oman pään oletus, että olisi jotenkin erityisen tärkeä kaveripiirinsä kinkereillä. Mutta kyllä ne iltansa istuu ilman suakin. Sitä itse tekee itsensä helpisti tärkeämmäksi ihmisille, kun oikeadti onkaan. Itse pyrin siitä pois.
Niin no en minä kyllä oleta olevani mitenkään tärkeä. Ei kyse ole lainkaan mistään sellaisesta. Kyse on kohteliaisuudesta, ihan kuten tuossa yllä sanoin.
Eikä minun ystäväpiirini ikinä edes harrasta mitään muuten vaan illanistujaisia, eli sellaisistakaan tapahtumista ei ole kyse.
Jollain muulla voi olla.
"Eikä minun ystäväpiirini ikinä edes harrasta mitään muuten vaan illanistujaisia, eli sellaisistakaan tapahtumista ei ole kyse."
Tai jos järjestävät, niin en minä ikinä edes kuule niistä. 🤣
Niin no minä puhunkin itsestäni. En mä muiden tilanteisiin ja kaveripiireihin voi edes kantaa ottaa, kun elän vain omaa elämääni, vailla kokemusta jonkun toisen elämästä.
Juu.
R- k ystäväni, puuttumatta sanallisesti muiden sosiaalisiin suhteisiin lauloin mielessäni sinulle tätä akustisella säestäen toivottavasti pidit ja voileivistäni kurkkusiivuilla ja juustosiivuilla kuuman teen ohessa kertoilee ystäväsi koneensa äärestä ja katuvalojen luodessa tunnelmaa odotellen kuulumisiasi kappale on Saden paradise joka saa minut aina enemmän kuin herkistymään....
En ole koskaan yksinäni yksinäinen.
Sosiaaliset suhteet ovat noin yleensä, etenkin nykyelämässäni, hyvin väsyttäviä hoideltavia ja tulee sitten jätettyä väliin. Ihan kaikista tärkeimpiinkin ihmisiin tulee pidettyä yhteyttä aika harvoin. Energia ei riitä, en ehdi muutenkaan palautumaan kaikista ärsykkeistä tässä tehtävien paljoudessa.
Linkkejä en availe. 🐻
Linkki on aina extra missä avaan omaa kantaani, ei muuta. 👍
kysymyksiä on paljon, utta vastaukset vähissä, vain minä tiesdän vastaukset kaikkiin kysymyksiisi, en kerro vaikka tappaisit minut,ioikeasti toivonkin kuolemaa..
En vaivaudu noin vähästä tappamaan mitään tai ketään. Saat pitää henkesi.
Välillä yksinäisyys tuntuu musertavan, varsinkin, kun en sattuneesta syystä enää nykyään palstallakaan roiku.
Jos elämässä on monella osa-alueella vastoinkäymisiä, niin silloin se runttaa kuin hyökyaalto.
Jos on hyvä tilanne, että voi harrastaa muutakin kuin kotona istumista, niin sen kanssa pärjää paremmin.
Oleellista on sekin kuinka moni ystävä on samassa elämäntilanteessa.
Mu5tis
Olen huomannut poissaolosi. Trolli sai niskalenkin sinusta?
Yksinäisyys voi olla ahdistavaakin. Itse opin aikoinaan kääntämään ahdistuksen iloksi. Kuulostaa ehkä utopialle, mutta aloin miettiä kaikkea positiivista mitä yksin olemisessa on.
Sen kun voi kääntää voimavaraksikin.
Toki se ettei ole ketään kenen puoleen kääntyä useimmille onkin varmaan liian koruton totuus. Mulle riittää yksikin ihminen edes silloin tällöin. Mutta parisuhde on perseestä jos siinä jää yksin. Silloin se ei enää ole parisuhde, se on olemissuhde.
Miten muuten jakselet?
Pikemminkin valehteleminen ja mustamaalaaminen ovat sellaisia asioita, joita en vaan hyväksy. Trollaaminen on osa palstaa, halusi tai ei.
Henkistä kasvua se yksinolo aiheuttaa. Se taas on pelkästään positiivista.
Olen itsekin iän myötä huomannut, että sitä yksinoloa myös kaipaa eri tavalla. Voimaantuu. Raja on hiuksenhieno.
Tuo parisuhteessa yksin oleminen on tosi raskasta. Kun kumpikaan ei toimi toisen back-upina. Oli mulla yksi eroamisen syy lasten isästä.
Kiitos kysymästä. Oon sairastanut tänä vuonna tosi paljon. Ens viikolla on verikokeet, niin katsotaan miten pullukan sisuskalut voi. Samalla otetaan ekg, kun yölliset kehräämiset ovat lisääntyneet.
Kuinka sinä voit?
Ikävää kohtelua olet saanut. Todella kurjaa tekstiä täälläkin oli monin paikoin sulle kirjoitettu. Jotenkin henkisesti sairas ihminen tai useampikin sitten tainnut olla asialla?
Olisit niin mainio lisä täällä ajatuksinesi. 🤗
Mutta ymmärrän, että loputtomasti ei jaksa niskaan ampujiakaan, kun tekee mieli kadota niiltä näkyvistä.
No hyvä asia on, että saat etäisyyttä ilkeilyyn ja terveyttäkin tutkitaan. Ne ei aina ole isojakaan asiouta mitkä kehossa sakkaa, kun niistä kertyy isoja oireita. Toivottavasti on helposti hoidettavaa. 👍
Mulla nyt menee aika uupuneesti, hyvin kun on itsekseen tai muksujen kanssa mutta kumppanin läsnäolo on jatkuvaa valppaana oloa ja mieluiten jo välttelyä. Työviikot auttaa, saa olla kotona yksin. 😅
Puun ja kuoren välissä olo.
Niin, saa moni muukin, varsinkin sinäkin. Mut eipä niitä törkyturpia saa tukkoon.
Onhan tänne välillä ikävä. Kaikkia huipputyyppejä täältä. 😘
Juuri tuon empatiakykysi vuoksi ansaitset kaikkea hyvää elämääsi.
Voimia sinullekin. Ei ole varmasti helppoa tuossa tilanteessa. Toivottavasti asiat järjestyy parhain päin.
*etähalaus*
Mu5tis
Kiitos. Eiköhän tämä tästä parempien päivien siivillä kohti muutosta. 🤗
Kun vielä join, oli ystäviä vaikka kuinka. Jokainen vastaantulija oli ilman suodattimia potentiaalinen ystävä.
Nyt kun pää on selvinnyt, vihaan lähes kaikkia. Vihaan ja olen katkera. Olen noin viiden ihmisen kanssa tekemisissä. Ei ole kyllä ihmisistä oikein mitään hyvää sanottavaa.
Ryyppykaverit ei ole ystäviä
Toisille jopa tärkeämpiä kuin oma elämä
Viime aikoina vähän liikaakin sosiaalisuutta. Haluaisin pitää piiriin pienenä koostuen vain niistä ketkä tuntevat minut hyvin. Muu on rasittavaa.
Ymmärrän hyvin. 👍
Ihmissuhteet vailla merkitystä on yleensä vain rasitteita. Tai niistä tulee äkkiä sellaisia.
Tähäh mennessä nettiystävyyksiä vain. Ei pysty vielä . En ole valmis. Oisin ehkä valmis tapaamaan yhden ihmisen kasvotusten.
kauppareissuilla näkkee kyllä ihimisiä mutten tee tuttavuutta. Se tää jonka voisin tavata, on mun pitkäaikainen nettikaveri että 16 vuotta ollu meijän ystävyys-suhde.
Jokin kipeä juttu taustalla? Eikä siis tarvitse avata enempää jos koet ettet halua.
Minä taas nimenomaan en niin mielellään nettituttuja tuo oikeaan elämääni. En ainakaan niin kauan kun elän tässä perhekuviossa missä elän.
Haluan pitää läheiset erossa näistä vieraista ihmisistä.
on kipeitä juttuja = koko historia&lapsuus/&syntymä.
ja olen kaiken lisäksi luovuttanut. Luovutin jo kauan sitten. Tärkeää on kuitenkin se että mulla on sisäinen rauha itseni kanssa mikä on mulle ensisijaisen tärkeää ettei romahda ihan täysin.
Sisäinen rauha on todellakin tärkein. Pidä siitä kiinni. 👍
Tykkään olla yksin ja koska asun lapseni kanssa minulla on seuraa, vaikka kumpikaan emme koe mitään välttämätöntä tarvetta isoihin keskusteluihin kovin usein! En voi edes ajatella sellaista tilannetta, että asuisin minulle täysin vieraan ihmisen kanssa koskaan! Minua on yritetty saada seurustelemaan, mutta en vaan koe mitään tarvetta siihen enää koskaan! Se ei olisi minun näköistä elämää millään tavalla!
Nooh,minä olen harvinaislaatuisen epäsosiaalinen eläjä. En juurikaan pidä yhteyttä ihmisiin oli ne sit perhettä tai kaveripiiriä.
Töissä haluan viettää lounastauot ilman seuraa ja tätänykyä se jo minulle sallitaan ihan normojuttuna. Minua ei edes pyydetä enää porukan mukana syömään kun tietävät etten lähde.
En suorastaan voi sietää ihmisiä jotka elävät kuin sopulit, joka paikkaan pitää olla kaveri.. koen sen lapsellisen typeränä.
Minä olen hyvin itselliseksi syntynyt. En tarvitse sosiaalisuutta mihinkään. Olen yksinäinen susi ja läheiseni hyväksyvät minut tälläisenä kuin olen.
En ala ihmissuhteisiin jotka sitovat minua jonkin sosiaalisen koodin mukaan, sellainen väljä ihmissuhde joka ei sido mihinkään on mulle justiinsa passeli. Riittää minulle.
Pärjäisin vaikka olisin maailman ainoa ihmisolento.
Yksinäisyyttä olen kokenut ehkä pari kertaa koko elämäni aikana ja nautin omasta seurastani enkä kaipaa juurikaan kontakteja.
Osaan olla sosiaalinen halutessani, mutta kun siinä on se rasite, että pitää olla samis ja sitä en halua tehdä. Olen hyvin poikkeava sillä teen justiinsa niinkuin itseäni lystää enkä juurikaan välitä muiden mielipiteistä mitä itseeni tulee.
Jotkut pitävät minua pelottavana juurikin siksi kun olen niin itsellinen ja osa sit taas karsastaa sitä. Jotkut kunnioittavat sitä ja jokunen on jopa myöntänyt olevansa jopa kateelline siitä kun osaan olla niin oma itseni.
Olen erilainen tai voi sanoa jopa että poikkeava. En ole laumaeläjä.
Ei mitenkään tärkeitä, mutta sinällään ihan kivoja. Ilmankin pärjään ihan hyvin. Ja tosta yläpuolelta voi katsoa palstasiskoni seikkaperäisemmän kuvailun, aika samoilla linjoilla mennään, vaikka joitain sävyeroja onkin.
Aika vähäiset, koska minulla on lapsia joiden kanssa voin aikaani viettää! Minulla ei ole mitään pakkoa löytää edes uutta ystävääkään enää koskaan!! Erityispiirteisenä minulla ei ole mitään ongelmaa olla yksin! Olen oikeastaan jo todella väsynyt etsimään ketään! Ja pian teen sen päätöksen etten enää edes etsi ketään! Ulkomaillekin voin matkustaa oman lapseni, tai useamman lapseni kanssa!