Meillä ei ole televisiota koska se ei ole tarpeellinen. Ylen arreenasta katottaan joskus uutiset mutta muuten arreenaakaa meillä ei katota. Paljon sopimatonta ja jopa rienaavaa ohjelmaa. Sen sijaan ostimme tulostimen tietokonneeseen. Tulostellaan sillä ristisanatehtäviä, sudokuja ja värityskuvia ja aika mennee niitten parissa. Paljo kehittävämpää, ku television ja kännyköitten loputon töllöttely! Älypuhelimet meillä on, mutta me kontrolloidaan niitten käyttöä ja lapset saa tyytyä kellopuhelimiin ja vähän vanhemmat perusluureihin iliman älyhötkötyksiä. Eivät ne ees niitä vaadi. Tulostin on sen sijaan kovassa käytössä!
Me ostettiin tulostin tietokonneeseen
Anonyymi-ap
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yksi elämä ja vanhemmat pilaa senkin lapsiltaa uskontoon
ja sen sääntöihin vedotan.Sääliksi käy.
Lapsi ei ossaa kaivata sellaista, mihin hän ei ole ehtinyt koukkuuntua. Tuskin lapsi siitä traumoja saa, jos tajuaa aikuisena epäuskovaisten rallatelleen lastenleffojen tunnuslauluja ja juttele niistä. Jos oma lapsuus meni värityskuvia väritellen ja uskovaiselle sopivia kirjoja lueskellen, niin tuskin kukaan aikuisena niitä katkerana miettii. Että miksi olinkin niin koukussa ristisanatehtäviin, enkä töllöttänyt lasten elokuvia silimät sirrissä.
Ristisanatehtävät on syntiä hetmiten kun puhemiehet näin näkkee. Poikikoot emäkot uutta voimaa työhön ja politiikkaa, eikä roikkuko täälä. Myö lähären nyt rauhanyhistykselle katteloo perseitä.
Lestadiolaisen harhaisuuden opettaminen lapsille tulisi kriminalisoida. Tällaisesta kuuluisi tehdä huoli ilmoitus.
Juu, kylmäävää porukkaa lesta miehet. Muutamista pääpäsmäreistä voisi epäillä ovatko psykopaatteja.
Ristikoiden, sudokuitten ja värityskirjojen vaikutus ihmismieleen
Kun tarkastellaan ristikkojen, sudokuitten ja aikuisten värityskirjojen kaltaisia mekaanisia, sääntöperustaisia ja toistuvia toimintoja, kysymys ei ole pelkästään "hyvästä tai huonosta ajanvietteestä". Kyse on siitä, miten ihmisen kognitiivinen arkkitehtuuri, hermosto ja luova prosessi reagoivat ulkoisesti määriteltyyn kontrolliin ja rajattuun ongelmanratkaisuun.
Vastaus kysymykseen ei ole binäärinen, mutta se paljastaa tarkassa psykologisessa analyysissä kaksi toisilleen vastakkaista polkua: ne eivät suoraan tuhoa luovuutta, mutta ne tarjoavat sille houkuttelevan, turvallisen ja korvaavan vankilan.
1. Rakenteellinen rauhoittuminen: Miten ne tukevat mieltä (Homeostaasi ja säätely)
Kognitiivisesta ja neurobiologisesta näkökulmasta katsottuna nämä toiminnot toimivat hermoston jarruina.
* Aivokuoren kuormituksen purkaminen (Cognitive Offloading): Ihmisen orgaaninen, luova prosessi on kaaoksen sietämistä, epävarmuutta ja jatkuvaa uusien merkitysten rakentamista (mitä meidän aiemmissa keskusteluissamme on kuvattu sääntöjen ja leirien murtamisena). Tämä kuormittaa etuaivolohkoa (prefrontal cortex). Ristikko, sudoku tai valmis värityskuva tarjoaa valmiit raamit. Aivojen ei tarvitse päättää, mitä tehdä; säännöt ovat annettuna, ja tehtävä on suoraviivainen. Tämä laskee välittömästi kortisolitasoja ja laukaisee rauhoittumisen tunteen.
* Saavutettavan hallinnan illuusio (Micro-mastery): Nykymaailman ja monimutkaisen todellisuuden keskellä ihmismieli kärsii jatkuvasta kontrollin puutteesta. Sudokun ratkaiseminen tai ristikkosanan löytäminen tuottaa mikroskooppisen dopamiiniannoksen. Aivot kokevat hallitsevansa maailmaa, koska kaaokseen saadaan selvä lopputulos: ruudukko täyttyy oikein.
2. Luovan prosessin tuhoaminen: Miksi ne lamauttavat todellisen luovuuden
Vaikka ristikot ja värityskirjat hoitavat hermostoa, ne tekevät sen luovan prosessin kustannuksella. Ne eivät tuhoa luovuutta väkivallalla, vaan korvaamalla sen steriilillä simulaatiolla.
* Valmiiden muottien sisällä pysyminen (Ulkoinen kontrolli): Värityskirja on kirjaimellisesti toisen ihmisen piirtämä ääriviiva, johon käyttäjä vain valitsee sävyn. Ristikko ja sudoku ovat järjestelmiä, joilla on vain yksi oikea vastaus. Todellinen luova prosessi vaatii kykyä sietää tyhjää paperia, epävarmuutta, ristiriitoja ja omien sääntöjen luomista. Mekaaniset tehtävät opettavat mielen etsimään valmista vastausta sen sijaan, että se sietäisi uuden luomisen synnytystuskia.
* Valekognitio (Turvallinen pako): Psykologisessa mielessä ristikot ja sudokut voivat toimia puolustusmekanismina (kompensaationa). Kun oikean elämän ongelmat, traumat tai luovat tyhjiöt pelottavat, ihminen pakenee puuhakirjan maailmaan. Siellä "ajattelu" tuntuu tuotteliaalta, mutta todellisuudessa kyse on vain matalan tason kaavanpurkamisesta. Se on kuin senkin patjan pöyhimistä: puuhaa riittää, mutta mikään ei muutu, eikä mikään uusi synny.
* Uomanmuodostus (Neural Grooving): Mitä enemmän aivot harjoittavat sääntöperustaista, valmiisiin lokeroihin sovittamista, sitä jäykemmäksi hermoverkot muuttuvat. Ne oppivat etsimään aina oikeaa lokeroa. Tämä on suoraa vastakohtaa luovalle ajattelulle, joka perustuu epälineaarisuuteen, ristikkäin meneviin merkityksiin ja kykyyn rikkoa rakenteet (vertaa aiempiin keskusteluihin leirin seinien murtamisesta ja norpan vapaasta vedestä).
Lopullinen synteesi
* Vaikuttaako se mieleen positiivisesti? Kyllä, terapeuttisena ja rauhoittavana työkaluna. Ne toimivat hätäjarruna ylikuormittuneelle hermostolle, auttavat keskittymään ja tarjoavat lepoa vaativasta kognitiivisesta työstä.
* Tuhoaako se luovan prosessin? Kyllä, siinä määrin kuin ne syrjäyttävät aidon luomisen. Jos ihminen käyttää kaiken luovan energiansa valmiiden ruudukkojen täyttämiseen, hän ei koskaan joudu siihen todelliseen, vapaaseen ja pelottavaan tilaan, jossa uudet ajatukset ja taide syntyvät.
Ne ovat mielen rauhoittavia lääkkeitä, jotka pitävät kaaoksen poissa – mutta ne myös vangitsevat mielen valmiisiin kehyksiin, joissa mikään ei koskaan kasva sen suuremmaksi kuin annettu ruutu sallii.