Foorumi on paljon hiljaisempi kuin mitä se oli vuosia sitten.
Kuluneiden vuosien aikana Perintö ja testamentti -foorumilla on käsitelty paljon asioita, mutta erityisesti seuraavat virheelliset väitteet ovat jääneet mieleen. Osa virheellisistä väitteistä - oikaisuista huolimatta - elää edelleen omaa elämäänsä.
--
Virheellinen väite 1: Muumikupin tai patalapun ottaminen pesästä on perintöön ryhtymistä.
Fakta 1: Ei ole perintöön ryhtymistä.
Virheellinen väite 2: Oikeus lakiosaan ei siirry lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään.
Fakta 2: Kyllä oikeus lakiosaan siirtyy.
Virheellinen väite 3: Alle 15-vuotiaan lapsen testamentti on pätevä saantoperuste, ja se saa helposti lainvoiman.
Fakta 3: Ei ole pätevä saantoperuste, eikä saa lainvoimaa lainkaan.
Virheellinen väite 4: Jokainen kuolinpesän osakas voi tehdä oman kilpailevan perukirjansa, ja perukirjoja voi olla ääretön määrä.
Fakta 4: Ei voi tehdä kilpailevaa perukirjaa, ja koko pesän kattavia perukirjoja on vain yksi.
Virheellinen väite 5: Perinnön jättäjän serkut perivät myös ilman testamenttia.
Fakta 5: Serkut eivät peri.
Virheellinen väite 6: Maistraatista (nyk. DVV) saa testamenttiin todistajat.
Fakta 6: Ei saa, testamentin todistaminen ei ole julkisten notaareiden tehtävä.
Virheellinen väite 7: Todistajien nimet testamentissa ovat vain pelkät nimet.
Fakta 7: Todistajat merkitsevät todistusklausuuliin myös testamentin pätevyyden kannalta merkittävät asiat.
Virheellinen väite 8: Jos testamentinsaaja luopuu testamentista, perintö jaetaan siten kuin testamenttia ei olisi koskaan tehtykään.
Fakta 8: Ei jaeta. Luopujan jälkeläiset tulevat hänen sijaansa, jos myös heillä olisi oikeus periä testamentin tekijä.
Kuluneiden vuosien aikana Perintö ja testamentti -foorumilla on käsitelty paljon asioita, mutta erityisesti seuraavat virheelliset väitteet ovat jääneet mieleen. Osa virheellisistä väitteistä - oikaisuista huolimatta - elää edelleen omaa elämäänsä.
--
Virheellinen väite 1: Muumikupin tai patalapun ottaminen pesästä on perintöön ryhtymistä.
Fakta 1: Ei ole perintöön ryhtymistä.
Virheellinen väite 2: Oikeus lakiosaan ei siirry lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään.
Fakta 2: Kyllä oikeus lakiosaan siirtyy.
Virheellinen väite 3: Alle 15-vuotiaan lapsen testamentti on pätevä saantoperuste, ja se saa helposti lainvoiman.
Fakta 3: Ei ole pätevä saantoperuste, eikä saa lainvoimaa lainkaan.
Virheellinen väite 4: Jokainen kuolinpesän osakas voi tehdä oman kilpailevan perukirjansa, ja perukirjoja voi olla ääretön määrä.
Fakta 4: Ei voi tehdä kilpailevaa perukirjaa, ja koko pesän kattavia perukirjoja on vain yksi.
Virheellinen väite 5: Perinnön jättäjän serkut perivät myös ilman testamenttia.
Fakta 5: Serkut eivät peri.
Virheellinen väite 6: Maistraatista (nyk. DVV) saa testamenttiin todistajat.
Fakta 6: Ei saa, testamentin todistaminen ei ole julkisten notaareiden tehtävä.
Virheellinen väite 7: Todistajien nimet testamentissa ovat vain pelkät nimet.
Fakta 7: Todistajat merkitsevät todistusklausuuliin myös testamentin pätevyyden kannalta merkittävät asiat.
Virheellinen väite 8: Jos testamentinsaaja luopuu testamentista, perintö jaetaan siten kuin testamenttia ei olisi koskaan tehtykään.
Fakta 8: Ei jaeta. Luopujan jälkeläiset tulevat hänen sijaansa, jos myös heillä olisi oikeus periä testamentin tekijä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
>>> Virheellinen väite 1: Muumikupin tai patalapun ottaminen pesästä on perintöön ryhtymistä.
Fakta 1: Ei ole perintöön ryhtymistä.
Korjataan. Muumikupin hinta saattaa olla kymmeniä tuhansia, ja jos pesästä sellaisen ottaa, se on perintöön ryhtymistä. Patalapun ottaminen ei ole perintöön ryhtymistä, ellei lappu ole tehty kullasta.
>>> Virheellinen väite 2: Oikeus lakiosaan ei siirry lähimmältä perilliseltä tämän eläessä kenellekään.
Fakta 2: Kyllä oikeus lakiosaan siirtyy.
Täsmennetään. Jos henkilö luopuu perinnöstä, oikeus vaatia lakiosaa siirtyy luopujan sijaantulijalle eli rintaperilliselle.
>>> Virheellinen väite 8: Jos testamentinsaaja luopuu testamentista, perintö jaetaan siten kuin testamenttia ei olisi koskaan tehtykään.
Fakta 8: Ei jaeta. Luopujan jälkeläiset tulevat hänen sijaansa, jos myös heillä olisi oikeus periä testamentin tekijä.
Täsmennetään. Ennen Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisua (v. 2014) tästä pystyi olemaan helposti ja uskottavasti kahta eri mieltä. Jopa vanhaa oikeuskirjallisuutta jouduttiin kirjoittamaan tai tulkitsemaan uudelleen.
Virheellinen väite 1: Muumikupin tai patalapun ottaminen pesästä on perintöön ryhtymistä.
Fakta 1: Ei ole perintöön ryhtymistä.
Esineellä on aina jokin arvo,muumikupilla voi olla huomattava arvo,patalapulla taas ei mutta pointti on se että sekin katsotaan perintöön ryhtymiseksi jos otetaan patalappu pesästä.
Oletetaan että patalapun arvo on 10centtiä.
Asiaa voidaan verrata siihen että otetaan pesästä säästöpossusta 10 senttiä rahaa,sekin on pesään ryhtymistä.
Se että patalapun arvo on mahdollisimman pieni ei tarkoita sitä etteikö sillä olisi todellisuudessa jotain oikeusvaikutuksia jos sellainen esine pesästä viedään,se kuuluu irtaimistoon.
Ja jos sä kosket irtaimistoon eli viet sieltä jotain niin silloin se on pesään ryhtymistä.
Perillinen ryhtyy perintöön silloin, kun hän ryhtyy sellaisiin oikeustoimiin tai tosiasiallisiin toimiin, jotka osoittavat hänen käyttävän perillisenä omistajalle kuuluvaa määräämisvaltaa jäämistöön. Esimerkkinä voidaan mainita omaisuuden myynti, jako tai varojen nostaminen omaan käyttöön.
Muumikupin, patalapun tai piirustuksen tahi vastaavan vähäarvoisen muistoesineen saaminen tai ottaminen pesästä ei ole yleensä perintöön ryhtymistä. Kyse on muistoarvon ja vaihdanta-arvon erosta ja tulkinnasta.
Tarkempi arvio:
(a) Jos perinnöstä luopuja on jo jättänyt luopumisilmoituksensa kirjallisesti, ja hän ottaa tai hänelle annetaan tahi hänelle annetaan lupa ottaa vähäarvoinen tai (luvan kanssa) arvokaskin muistoesine, kyse ei ole perintöön ryhtymisestä. Kyseessä on paremminkin lahja, ja jotta lahja jouduttaisiin ilmoittamaan, raja on 7500 € per kolme vuotta.
(b) Jos perinnöstä luopuja ottaa arvottoman tai vähäarvoisen muistoesineen ennen kirjallista luopumistaan, kyseessä ei ole ryhtyminen. Jos hän kuitenkin ottaa esineen ilman lupaa, kyseessä voi olla periaatteessa kavallus tai näpistys.
(c) Jos perinnöstä luopuja tai luopunut ottaa esineen missä vaiheessa tahansa ilman lupaa, kyseessä voi olla kavallus tai näpistys, jonka lisäksi esineen arvosta riippuen perintöön ryhtyminen.
(d) Jos verottaja saa tiedon (vaikkapa kostonhimoiselta sukulaiselta), että luopuja on ennen kirjallista luopumisilmoitustaan ottanut arvottoman muistoesineen, mitään ei tapahdu. Jos luopuja on sen sijaan ottanut rahanarvoisen esineen, verottaja voi vastaavassa tilanteessa katsoa että luopuja on ottanut perinnön osittain vastaan, jolloin kyseessä on perintöön ryhtyminen.
Jos haluaa luopua perinnöstä ja ottaa silti jotakin (rahanarvoista) vastaan, kirjallinen luopuminen kannattaa tehdä heti. Sen jälkeen voi joko luvan kanssa tai ilman lupaa ottaa haluamansa, ja luottaa siihen että asiasta ei tehdä ilmoitusta. Arvottoman muistoesineen voi ottaa aina ilman pelkoa siitä, että kyseessä olisi perintöön ryhtyminen.
"Alle 15-vuotiaan lapsen testamentti on pätevä saantoperuste, ja se saa helposti lainvoiman."
Tällaista väitettä ei palstalla ole koskaan esitetty. Muuten tietysti kiva, että esittelet virheellisiä tietoja.
Palstalla on kerrottu, että alle 15-vuotiaan tekemä testamentti ei ole pätevä, mutta se voi tulla lainvoimaiseksi, ellei sitä moitita määräajassa, tai testamentti hyväksytään lakimääräisten perillisten toimesta.
Tämä väite on tietenkin lain mukainen.
Pilailijan valheellinen väite: Jokainen kuolinpesän osakas voi tehdä oman kilpailevan perukirjansa, ja perukirjoja voi olla ääretön määrä.
Fakta: Ei voi tehdä kilpailevaa perukirjaa, ja koko pesän kattavia perukirjoja on vain yksi.
--
Pilailijan valheellinen väite: "Ja jos sä kosket irtaimistoon eli viet sieltä jotain niin silloin se on pesään ryhtymistä."
Arvottoman tai vähäarvoisen patalapun, piirustuksen tai teekupin tahi vastaavan ottaminen (tai saaminen) pesästä, ei ole pesään ryhtymistä. Vaikka olisikin ottanut tai saanut patalapun pesästä, perinnöstä luopuminen on edelleen täysin mahdollista.
--
Valheellinen väite: "Alle 15-vuotiaan lapsen testamentti on pätevä saantoperuste, ja se saa helposti lainvoiman."
Pilailijan valheellinen väite: "Tällaista väitettä ei palstalla ole koskaan esitetty."
On esitetty.
Väite ja valheellinen väite: "Palstalla on kerrottu, että alle 15-vuotiaan tekemä testamentti ei ole pätevä, mutta se voi tulla lainvoimaiseksi, ellei sitä moitita määräajassa, tai testamentti hyväksytään lakimääräisten perillisten toimesta."
Foorumin pilailija on painottanut, että ellei pikkulapsen testamenttia moitita, se saa automaattisesti lainvoiman määräajan kuluttua, tai pikkulapsen testamentin voi kirjallisesti hyväksyä. Pilailija on myös painottanut sitä, että KKO:n ennakkoratkaisun mukaan pikkulapsen ymmärrys on aina samanlainen kuin 40-vuotiaan kehitysvammaisen ymmärrys.
Nimimerkki Lawetorder puolestaan on pikkulapsen lainvoimasta ihan samaa mieltä, mutta perustuslakiin viitaten. PIlailijasta poiketen Lawetorder sanoo, että myös taaperon testamentti on ilman lain EI-sanaa pätevä, ja se saa lainvoiman, vaikka ymmärrys ei olisikaan 40 v kehitysvammaisen tasolla.
Faktahan tietenkin on, että vauvan, taaperon tai alle 15-vuotiaan koululaisen testamentti ei voi koskaan saada lainvoimaa, sillä alle 15 v pikkulapsi on aina ja 100 % ajasta testamentintekokelvoton. Testamentin tekoon vaadittava ja siten lapselta puuttuva ikä ja sitä kautta puuttuva ymmärrys ei ole muotovirhe tai mikään sairaus tahi mielentila, joka paranisi tai muuttuisi lääkärin tai tuomarin lausunnon perusteella.
Lakiin perustumattomana alle 15 v pikkulapsen testamentti on aina suoraan mitätön, siis automaattisesti kelvoton ja tehoton, eikä pikkulapsen ymmärräyksen tasolla ja tahtotilalla ole mitään tekemistä asian kanssa.
Perusteella millä?
Otitko huomioon muuttuneen lainsäädännön, että, pk lukee selkeästi näin: "1 § (3.6.1976/458)
Joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, saa testamentilla määrätä jäämistöstään. >>Testamentin saa tehdä nuorempikin<<, (seuraava osio on kumoutunut, koska alle 18v ei voi mennä naimisiin, ei edes presidentin luvallakaan, eli jossittelu poistuu) jos hän on tai on ollut naimisissa",
Kun lähdetään muka korjaamaan lakia tyhmien päiden paukkuessa yhteen syntyy sutta ja sekundaa.
"Otitko huomioon muuttuneen lainsäädännön."
Otin huomioon kaiken mitä laissa ja oikeuskirjallisuudessa on sanottu, myös perustuslain.
Ns. Faktoja ilman perusteita.
Ilman ymmärrystä laeista ja pahin, ilman ymmärrystä lukemastaan.
1. Perintökaari ei kategorioi mikä on perintöön ryhtymistä, vaan perinnöstä luopuminen täysin ei ole perintöön ryhtymistä, kuitenkin on oikeudellisesti rajattu perukirjatilaisuuteen osallistuminen ei ole, mutta kuolinpesässä tapahtuviin toimiin osallistuminen on perintöön ryhtymistä.
Fakta 2. Lakiosa oikeus siirtyy samoin kuin perinnöstä luopumisessa/lakiosaoikeuden omaava on kuollut. Tämä tulee ihan perintökaaresta itsestä, koska perintökaartakaan ei lueta pykälittäin sulkien muut pykälät pois, vaan kokonaisuutena. Koskee myös perimiseen oikeutettua ja tulee perustuslaki mukaan otettuna kokonaisuudesta.
4. Ainoa täysin oikein.
5. Perustelematon väite ja ei ole ymmärretty pk 1, 2 luku rakennetta, joten selitetään nyt vielä kerran.
Pk 1lku perimisoikeus on aina lapsella, oli se lapsi kenen tahansa pääasia on, että lapsi on sen kuolleen lapsi ja elää, "PK 1 luku !!!Oikeudesta saada perintö !!!
1 §
Periä voi vain se, joka >>elää perittävän kuolinhetkellä<<; kuitenkin periköön sitä ennen siitetty lapsi, jos tämä sittemmin syntyy elävänä".
"2 lukuSukulaisten perintöoikeudesta
1 §
!! Lähinnä !! saavat perinnön rintaperilliset.
Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. >>Milloin !! lapsi on kuollut !!, tulevat !!! lapsen jälkeläiset hänen sijaansa !!!, ja joka haara saa yhtä suuren osan. (Ei eritellä kenen lapsesta on kyse, eli kyse on lapsesta, eli lapsi, lapsen lapsi lapsen lapsen lapsi, niin kauan kunnes ei ole lasta, eli suku on loppunut. Ymmärrättekö eli oikeus periä siirtyy aina lapselle eli siirtyvä oikeus kun on vaan elossa)
2 §
Jos perillinen on kuollut eikä voida todistaa, että hän on elänyt perittävän jälkeen, katsottakoon hänen kuolleen ennen perittävää (tämä on jokaisen helppo ymmärtää, [vrt. Sarja metsolat jossa näyttelijä Anu Hälvä näytteli Erkki Metsolan vaimoa ja synnytti lapsen ennen kuolemaansa ja lapsi peri äitinsä kotitilasta puolet johon kuului urjanrinne) eli elävä perii, ei merkitystä onko se rintaperillinen, sen perittävän lapsi, vaiko lapsen lapsen jne. jne. lapsi, kunhan on sukua aina ylöspäin, aina vaikka isoisoisoisoisoäidilleen sukua. YMMÄRSITTEKÖ perintökaaren rakenteen?)
2lku Sukulaisten perintöoikeudesta
1 § Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset. (Tätä ei kukaan ymmärrä, että lapsi perii, lapsihan ei ole rintaperillinen)
Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä (lapsen oma vanhempi, eli vaikkapa isoäiti on kuollut, niin hänen lapsi, eli täti setä tai eno saisi perinnön, JOS ELÄISI, mutta kun on kuollut, niin perkele, nyt se lapsen lapsi perikiin isoäitinsä, MUTTA EIHÄN SE OLE mahdollista, Sukuhan katkeaa isoäitiin). (Vastaus on tässä, ELI LAPSI PERII AINA) Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset (eli lapsen oma lapsi, lapsen lapsen lapsi, jne.) hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan. (Tämä on niin yksinkertainen asia kuin olla voi, ei ole mitään parenteeleja, on ainoastaan sijaan tulevia perimiseen oikeutettuja).
2 § (20.4.2018/258) (poikkeus 1, normi perimisestä, ei siis ole parenteeli, vaan sijaantulo-oikeus)
Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen vanhempansa kumpikin puolet perinnöstä.
Jos jompikumpi vanhemmista on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria taikka heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön.
Jos perittävältä on jäänyt veli- tai sisarpuolia, saavat he yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi tullut heidän vanhemmalleen. Jollei täysiveljiä tai -sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet, saavat veli- ja sisarpuolet koko perinnön. Kuolleen veli- tai sisarpuolen sijaan tulevat hänen jälkeläisensä.
3 § (poikkeus 2 eli sijaantulo-oikeus
Jollei 1 ja 2 §:ssä mainittuja perillisiä ole, saavat perittävän isovanhemmat koko perinnön. (20.4.2018/258)
Jos joku isovanhemmista on kuollut, saavat hänen lapsensa (eli palautuu 1§ eli elossa olevaan, HUOM. LAPSEEN, ei enoon, tätiin tai edes setään, VAAN LAPSEEN)sen osan perinnöstä, mikä hänelle olisi tullut. (20.4.2018/258)
Jollei siltä isän tai äidin vanhemmista, jolle perintö hänen eläessään olisi tullut, ole jäänyt lapsia, saa toinen isän tai äidin vanhemmista taikka, jos tämäkin on kuollut, mutta häneltä on jäänyt lapsia muusta avioliitosta, nämä vainajan osan. Jollei toisesta kannasta ole perillisiä, saavat toisen kannan perilliset koko perinnön.
5 §. Muut kuin edellä tässä luvussa mainitut sukulaiset eivät saa periä.
(Älkää lukeko tätä väärin, eli ei lue "muut sukulaiset ei peri, kuin vain edellä mainitut", lukee selkeästi, MUUT ei peri, vain edellä tässä luvussa mainitut sukulaiset perii, eli lapsi, lapsen lapsi, lapsen lapsen lapsi, jne, niin kauan kuin on esiesiesiesiesiäiti samaa sukua, eli polveutuu".
Tuo oli varmuudella Löpötin tarinaa, josta ei saanut lainkaan tolkkua! EI voittoa.
Oliko teillä antia ketjuun?
Ei ollu ei, joten ei noteerata pölöttiminen pölötystä.
Serkut, pikkuserkut ja jopa pikkuserkun lapsetkin perii jos isovanhempi on verisukua.
Perimisoikeuden katkaisijat syyllistyy omaisuusrikokseen varastaessaan omaisuutta perintökaaren vastaisesti, hiihaa, serkut perii, serkutkin perii, serkutkin perii hiihaa serkut perii perii serkkukin hiihaa serkku perii, serkutkin perii, hiihaa pk 2lku.
Vain isovanhempien lapset eli tädit, sedät ja enot voivat kaukaisimpina sukulaisina periä, ja sijaantulo on jo poikki serkkujen kohdalla.
Eikö niin?