Norjalainen Gerhard Olsen-Smidt toi Amerikasta helluntailaisuuden harhaopin oli heresian Suomeen noin sata vuotta sitten.
Helluntailaisuus on harhaoppi.
Anonyymi-ap
103292
6Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 103
Vanhimmat
Olsen edusti uususkonnollista helluntailaista apostolisuutta.
Hän vihasi luterilaisia sydämensä pohjasta.
Apostoli Olsenia saamme kiittää laittomuuden hengestä.
Kirjoitatko itsestäsi.
Aloittajan kirjoitus on valheellista pahan puhumista. Saatana puhuu pahaa Herran tiestä ja sen kulkijoista.
Parhamilaisuuden uskonsuunnan toi Suomeen Amerikassa helluntailaiseksi kääntynyt ja siellä sen heidän "henkikasteen" saanut Gerhard Olsen-Smidt -niminen mies.
Hän perusti ensin Helsinkiin helluntaiseurakunnan v. 1920 ja sen lisäksi vielä nelisenkymmentä seurakuntaa eri puolille Suomea.
Euroopan helluntaijohtajat kutsuivat häntä Suomen ainoaksi helluntaiapostoliksi.
Hän oli paljon kuuluisamapi aikanaan kuin esim. Niilo Ylivainio.
Pahan puhumista Jeesuksen opetuslapsista.
Helluntaipastorit uskovat Olsenin olevan synnitön ja pyhä mies niinkuin hekin.
miksi valehtelet oman pääsi juttuna, miten toiset uskovat..
olet vainoharhainen. En usko sinua. puhut tapasi mukaan pötyä..
MUTTA, Sana itse väittää, Golgatan sovitustyönkautta Herran työnä sen, että veriruskeat synnit annetaan anteeksi- ja perille ei pääse mitään epäpyhää..
no uskotko sinä sen?
kertomuksesta- uskosta..
onko uskominen oikein.
kertomuksen henkilö tapasi eräänä päivänä ateistin. Hän sanoi, ettei usko mihinkään, mitä ei voida hänelle todistaa ilman kohtuullista epäilystä.
Sanoin hänelle, etten usko häntä.
"Mitä et usko?" hän kysyi.
– Et usko, vastasin. – Voitko todistaa sen minulle – ilman kohtuullista epäilystä?
"No, minäpä sanon!" hän vastasi.
”Joten”, vastasin, ”minun pitäisi vain naiivisti uskoa kaikki, mitä minulle kerrot ilman todisteita?”
Totuus on, ettei ihmistä ole ilman uskomuksia. Ilman monia, monia uskomuksia.
Usko on ihmiskunnalle sama kuin auringonvalo metsälle.
Ilman uskoa ei ole elämää.
Jos rakastavaiset eivät uskoisi ”tämä on se oikea!”, jos pariskunnat eivät uskoisi ”lapsistamme tulee kauniita!”, jos vanhemmat eivät uskoisi ”jonain päivänä he kasvavat aikuisiksi ja kaikki kannattaa” – oi, mikä autio maailma tämä olisikaan.
Ja ilman uskoa elämä ei ole elämisen arvoista.
Jos liikemiehet eivät uskoisi aavistuksiaan, jos urheilijat eivät uskoisi saavansa mitalia, jos taiteilijat eivät uskoisi voivansa tulla ikuisiksi taiteensa kautta – oi, mikä tylsä, kurja maailma.
"Ihminen uskoo iankaikkiseen elämään ja siksi kylvää siemeniä."
Ilman uskoa ei voi tapahtua edistystä.
Jos Newton ei olisi uskonut maailmankaikkeuden vallitsevan harmonian, meillä ei olisi hänen erinomaisen yksinkertaisia kaavojaan painovoimalle ja liikkeelle. Jos nuori sveitsiläinen patenttivirkailija ei olisi uskonut maailmankaikkeuden olevan yksi kokonaisuus, meillä ei olisi suhteellisuusteoriaa.
Hyllyssäni on pieni kirja nimeltä Mitä uskon, mutta en voi todistaa . Se on kokoelma eri alojen tutkijoiden esseitä, joissa he esittävät omia uskomuksiaan, jotka he joko haluavat todistaa tai pitävät itsestäänselvyyksinä. Näin tiede toimii. Koska kukaan ihminen ei voi astua eteenpäin kurottautumatta ensin oman älynsä tuolle puolen ja uskomatta – itseensä, ihanteisiinsa ja ideoihinsa ja kykyynsä muuttaa jopa ymmärryksen tuolla puolen oleva uskomus todellisuudeksi.
Järki on hyödyllinen, erittäin hyödyllinen. Mutta se ei johda mihinkään ilman uskoa siihen, että on olemassa paikka minne mennä.
Ilman uskoa ihmisen moraalinen kompassi on tuhoon tuomittu.
Kyllä, meillä on synnynnäinen moraalinen kompassi. Järkeilymme on usein sen pahin vihollinen.
Jos ei olisi koskaan ollut ihmisiä, jotka uskoivat kaiken ihmiselämän olevan pyhää, eläisimme tänä päivänä maailmassa, jota hallitaan kansalaisoikeuksien puutteena. Heillä ei koskaan ollut todisteita. Todisteita ei ole vieläkään. Loppujen lopuksi juuri 1900-luvun alkupuoliskon rationaaliset tiedemiehet tukivat modernia rasismia. Tuolloin järki oli totalitaaristen valtioiden, individualismin kukistamisen ja "pohjoismaisten" ylivallan puolella.
Kiitos Jumalalle uskovista, jotka ovat pelastaneet meidät rationalisteilta.
Koska pelkkä järki ei tuo sinulle etiikkaa, totuutta, merkitystä. ”On ihmisiä, jotka elävät pelkän järjen varassa”, kirjoittaa sosiaalipsykologi Jonathan Haidt, ”ja heitä kutsutaan psykopaateiksi.”
Järkellä tarkkailemme maailmaa. Uskolla muutamme sitä.
Ilman syytä emme voi kuunnella maailmaa ja löytää, mitä se on. Ilman uskoa emme voi puhua sille takaisin ja kertoa sille, mitä sen täytyy olla.
Ilman järkeä emme voi tietää, missä olemme. Ilman uskoa meillä ei ole voimaa muuttaa kurssiamme.
Ilman syytä menetämme yhteyden tähän hetkeen. Ilman uskoa hylkäämme tulevaisuuden
Tehdäänpä tämä nyt selväksi: Usko on vaarallista. Tappavaa. Usko voi tuhota ihmiskunnan – ja se on melkein tehnytkin niin, useita kertoja.
Otetaan esimerkiksi uskomus, että ihmisen arvoa voidaan mitata "aivan kuten rautatankoa voidaan mitata". Tämä uskomus oli vastuussa rasistisista maahanmuuttokiintiöistä ja kymmenistätuhansista pakkosteriloinneista Amerikassa. Atlantin yli kuljetettuna tämä uskomus antoi natseille oikeuden lopettaa pahantekijöiden, rampojen lasten, yökastelijoiden, homoseksuaalien, romanien ja juutalaisten hengen.
1900-luvun alkupuoliskolla eugeniikkaa pidettiin tieteen eturintamassa. Mutta eugeniikka ei ollut tiedettä. Se oli uskomus. Uskomus, joka lopulta uhkasi ihmiskunnan selviytymistä.
Otetaan esimerkiksi uskomus, että proletariaatin vallankumous johtaisi kansan vapautumiseen, vaurauden oikeudenmukaiseen jakautumiseen, lopulta hallitusten hajottamiseen ja rauhaan maan päällä. Jälkikäteen ajateltuna se kuulostaa suorastaan hölmöltä, mutta ihmiset todella uskoivat, todella uskoivat siihen. He uskoivat siihen tarpeeksi taistellakseen verisiä vallankumouksia vastaan, jotka ajoivat satoja miljoonia ihmisiä käytännössä maaorjuuteen ja riistivät kymmenien miljoonien ihmisten hengen keinotekoisen nälänhädän ja pakkotyön avulla.
Kommunismia mainostettiin yhteiskuntatieteenä. Mutta se ei ollut tiedettä. Se oli uskomus.
Otetaan esimerkiksi uskomus, jonka mukaan valtio syrjäyttää yksilön oikeudet. Koska monet ovat tärkeämpiä kuin harvat. Koska minkään ihmisen elämässä ei ole mitään jumalallista tai erityistä, mikä antaisi kenellekään yksilölle luovuttamattomia oikeuksia. Valtion palvonta – ”statolaattia”, kuten Vatikaani sitä kutsui – oli ajatus, joka kiehtoi filosofien, kirjailijoiden ja valtiomiesten mielikuvitusta – ja toi mukanaan historian suurimmat julmuudet.
Fasismi osoittautui lopulta vain uskomukseksi. Tappava uskomus.
Otetaan esimerkiksi uskomus, että kaikki voidaan selittää pienen joukon fysikaalisten lakien emergenttinä ilmiönä – mukaan lukien subjektiivinen kokemuksesi näistä laeista. Kukaan ei ole selittänyt, miten subjektiivinen tietoisuus voi syntyä aineesta, energiasta ja fysiikan laeista. Kukaan ei ole edes selittänyt, mitä subjektiivinen tietoisuus on. Mutta meille sanotaan uskovan, vain uskovan, että on olemassa selitys, joka odottaa löytämistään, ja että siksi tämä on ehdottomasti totta. Et ole mitään muuta kuin laite, ja kaikki, mikä on sinulle todellisinta, kaikki, mikä on sinulle tärkeintä – ilosi ja surusi, rakkautesi ja pelkosi, pyrkimyksesi ja inspiraatiosi – kaikki on illuusiota, ei mitään muuta kuin ohjelmistoa, joka toimii lihasta valmistetulla laitteistolla.
Materialistinen reduktionismi on ollut erittäin menestyksekäs strategia havaittavien ilmiöiden ennustamiseen. Uskomus, että se voi selittää myös havaitsijan, ei ole tiedettä. Se on uskomus – hyvin radikaali uskomus. Sellainen, joka uhkaa heikentää ihmiselämän arvokkuutta.
Ajatellaanpa, että kaikki, mitä näemme ympärillämme, on tullut tänne sattumalta, eikä sillä ole mitään tarkoitusta tai merkitystä, paitsi se, minkä toivomme antavamme luonnostaan turhalle elämällemme. Näin ollen ympäristön pelastaminen ja paremman maailman jättäminen lastenlapsiemme elämään on vain tunnearvoa. Maailmalla ei oikeastaan ole mitään luontaista merkitystä tai tarkoitusta.
Mistä tiedämme? Emme tiedä. Ateismi on uskomus. Ateismi on uskomus, ettei ole mitään, mihin uskoa.
Kaikki nämä uskomukset – eugeniikka, kommunismi, fasismi, materialistinen reduktionismi ja ateismi – ovat regressiivisiä uskomuksia. Regressiivisiä, koska ne eivät ole koskaan auttaneet ihmiskuntaa etenemään kohti terveellisempää, onnellisempaa ja harmonisempaa maailmaa. Päinvastoin, ne ovat tarjonneet nopean pakotien menneisyyteen.
Samoin kuin bolševikkivallankumous palautti maaorjuudesta vasta äskettäin vapautetun kansan takaisin kahleihinsa, materialismi ja ateismi voivat vain palauttaa ihmiskunnan aikaan ennen kuin sana edistys lausuttiin, ennen kuin renessanssin kapinalliset puhuivat ihmisarvosta, ennen kuin järjen ajan vapautusajat puhuivat ihmisoikeuksista, ennen kuin ihmiskunta alkoi unelmoida maailman harmonian ja rauhan aikakaudesta. Fyysisestä laista ja tarkoituksettomasta maailmankaikkeudesta ei synny unelmia eikä kohtaloa.
Mutta se ei ole noissa uskomuksissa haitallisinta. Niiden haitallisinta on se, että ne, jotka uskovat noihin uskomuksiin, eivät usko niiden olevan uskomuksia. He uskovat niiden olevan puhdasta järkeä. Todistettua faktaa. Tiedettä.
Ja juuri siinä piilee uskomisen kieltävän järjen ongelma. Ei niin, että se olisi huonoa päättelyä. Usein se on erittäin loistavaa päättelyä. Se voi jopa osoittautua sisältävän suuria totuuksia. Todellinen ongelma on, ettei se tiedä kuka on sen isä ja äiti. Se uskoo synnyttäneensä itsensä. Se uskoo, että järki on todistanut itsensä tosiasiaksi turvautumatta mihinkään muuhun ihmisen kykyyn. Ja siksi jokainen, joka uskoo toisin, on tietämätön, kirottu hölmö.
Jos joku joskus väittää, että tiede on todistanut hänen uskomuksensa täysin todeksi, hän leikkii tulella. Kulotulella. Juuri tällaisilla uskomuksilla on kyky tuhota maailma.
Sehän on ihan selvä asia, että helluntailaiset yrittävät tyrkyttää omia harhaoppejaan joka tilanteessa, kun yrittävät käännyttää kristittyjä liittymään omiin lahkoihinsa kymmenyksiä maksaviksi jäseniksi.
Ensiksi helluntailaiset käännyttäjät yrittävät kyseenalaistaa perinteisten kristittyjen käsitykset ja lopulta mitätöidä ne kokonaan.
Hellarit, vaikka ovat maallikkoliike, löytävät Raamatusta kovasti niitä käännösvirheitä
ja vertauskuvia ja symbooleja, vaikka kyse olisi täysin konkreettisesta asiasta.
Ja monta muuta eksytystekniikkaa heillä on käytössä, joita tavallinen peruskristitty
ei osaa varoa ollenkaan.
----
Tit. 3:10-11
"Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti. Sinähän tiedät, että tuollainen ihminen on kieroutunut ja tekee syntiä. Hän tuomitsee itse itsensä."
kärtä- kärtä- karta korto. no tee sitten ja pidä pääsi kiinni.
kun palsta rauhoittuu, kun ette jauha päättömiä,
te olette uskonnollisesti sairasta porukkaa.
Helluntaiuskonnon uhreja on paljon.
Sinä olet yksi- vaikka et olisi koskaan käynytkään siellä.-
miksi. koska itse et ole henkisesti terve- vaan tanssit nyrkkitappeluja - uskonnollista lyöntiä ja potkuja.
olet päätön ja vikapää
Tämä todistus on tosi; sentähden nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi.
Terveen helluntaiuskon puolesta.
/// Sentähden nuhtele heitä ankarasti ///
Parhami ja Olseni, helluntailaisten oppien lanseeraajat oli maallikoita, jotka sen opin levittivät kristinuskon sekaan.
Maassa, jossa kiihottaminen kansanryhmää vastaan on selkeästi kielletty, suomi 24 ylläpitää palstaa, jossa valitsevan käytännön mukaan saa vapaasti solvata, vainota ja kertoa halventavia, selvästi valheellisia tarinoita uskonnollisesta ryhmästä, helluntailaisuudesta. Kuinka voi olla näin!
Eikö suomi24:n ylläpidossa ole yhtä ainoaa järkevää ja oikeudentajuista ihmistä, jolla olisi valta poistaa helluntailaisuutta käsittelevä palsta!
Ei siellä ole, lutterin kirkkolaisten kansanhuvia on ollut pahan puhuminen helluntain ihmisistä jo åian sata vuotta.
olet sairastunut parhamista- ja säälittävä aivovauroinen - suus korviamyöten saastaisesti auki.
Siksi uskonnollisuus ei parane, koska sinä ole mussuttamassa palstalla.
sinä sairastutat palstaa jänkkämiehnenä
https://www.apostolicarchives.com/articles/article/8801925/173673.htm
tässähän sitä.
Charles Fox Parham (1873-1929)
Charles Fox Parham
Charles Fox Parham, helluntailiikkeen isä, tunnetaan parhaiten Pyhän Hengen kasteen havaittamisesta, julistamisesta ja sen välittämisestä, ja sen alkutodisteeksi on kielillä puhuminen.
Syntymä ja lapsuus
Charles Parham syntyi 4. kesäkuuta 1873 Muscatinessa, Iowassa, William ja Ann Maria Parhamin perheeseen. Vauvanaan hän sai viruksen, joka pysäytti hänen kasvunsa pysyvästi. "Kuuden kuukauden ikäisenä minulle nousi kuume, joka teki minusta invalidin. Viisi vuotta kärsin kauheista kouristuksista ja pääni suurenemisesta, kunnes otsani kasvoi epätavallisen suureksi." Perhe muutti etelään Cheneyyn, Kansasiin, missä he asuivat amerikkalaisina pioneereina ja missä hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan vasta seitsemänvuotias. Äitinsä kuolinvuoteella hän vannoi tapaavansa hänet taivaassa.
Hän sairastui vakavasti viisivuotiaana ja yhdeksänvuotiaana hän oli sairastanut reumakuumeen – sairauden, joka vaivasi häntä koko hänen elämänsä ajan. Vaikka hän ei ollut kääntynyt, hän muistelee varhaisinta kutsumustaan sananjulistajaksi: ”…vaikka olin kääntymätön, ymmärsin Samuelin tavoin, että Jumala oli pannut kätensä päälleni, ja kestin monta vuotta Paavalin tunteen: 'Voi minua, jos en julista evankeliumia!'” Hän alkoi valmistautua sananjulistajaksi lukemalla ainoaa sopivaa kirjallisuutta, jonka hän löysi – historiankirjaa ja Raamattua.
Kolmetoistavuotiaana hän kääntyi uskoon kongregationalistisen kirkon veli Lippardin pitämässä kokouksessa, vaikka hän oli aiemmin kuullut vain kahta saarnaajaa. Tämän jälkeen ei tapahtunut merkittäviä tapahtumia, mutta hän palveli uskollisesti pyhäkoulunopettajana ja kirkon työntekijänä. Viidentoista vuoden ikäisenä hän piti ensimmäiset julkiset kokouksensa, jotka johtivat huomattaviin tuloksiin.
Kuusitoistavuotiaana hän ilmoittautui Southwest Kansas Collegeen aikomuksenaan ryhtyä papiksi, mutta hän kamppaili opintojen kanssa ja lannisti maallisen näkemyksen kristillistä palvelutyötä kohtaan, joka inhosi häntä, ja köyhyys, joka näytti olevan pappien kohtalo. Hän alkoi miettiä hyväksyttävämpää ja palkitsevampaa ammattia ja alkoi luisua takaisin.
Hänen hengellinen tilansa saattoi hänet myllerryksen valtaan. ”Kuukausien ajan kärsin helvetin tuskia ja reumakuumeen liekkejä, joista lääkärit ja ystävät luopuivat.” Hänen kapinansa keskeytyi, kun lääkäri vieraili hänen luonaan ja julisti Parhamin kuolemankielelle. ”Seuraavana aamuna sain niin voimakkaasti kaikki ne ihmeelliset opetukset siitä, miten Jeesus paransi; miksi hän ei voinut tehdä samaa tänään? Kaikkien niiden kuukausien ajan, kun olin maannut siellä kärsien, korvissani soivat sanat: ”Saarnaatko? SAARNAATKO?” Olin järkähtämättömästi kieltäytynyt tekemästä niin, jos minun olisi pitänyt olla riippuvainen kaupankäynnistä elantoni saamiseksi. Mutta sinä aamuna, kun lääkäri sanoi, että selviäisin vain muutaman päivän, huusin Herran puoleen, että jos Hän antaisi minun mennä jonnekin, jonnekin, missä minun ei tarvitsisi ottaa keräyksiä tai kerjätä elantoani, josta saarnaan, jos Hän päästäisi minut irti.” Hän huusi Herralta parantumista ja yhtäkkiä ”jokainen nivel ruumiissani löysi ja jokainen elin ruumiissani parani”. Vain hänen nilkkansa pysyivät heikkoina.
Toivuttuaan hän palasi yliopistoon ja rukoili jatkuvasti nilkkojensa paranemista. Kun häntä pyydettiin pitämään evankeliointikokous jouluna, hän uudisti lupauksensa Jumalalle ja vannoi lopettavansa yliopistossa ja aloittavansa työt, jos Jumala parantaisi hänen nilkkansa. "Sitten eräänä iltana, rukoillessani puun alla... Jumala lähetti välittömästi parantavan voiman kuin voimakkaan sähkövirran läpi kehoni ja nilkkani tulivat terveiksi, kuten miehellä temppelin Kauniilla portilla." Tästä lähtien hän ei koskaan kieltäisi evankeliumin parantavaa voimaa.
Varhainen ministeriö
Parham piti ensimmäisen evankeliointikokouksensa kahdeksantoistavuotiaana Pleasant Valleyn koulutalossa lähellä Tonganoxieta Kansasissa. Hän oli vieras maaseutuyhteisölle, kun hän pyysi lupaa pitää kokouksia heidän koulussaan. Hän nousi rinteelle, ojensi kätensä laakson ylle ja rukoili, että koko yhteisö tulisi valituksi Jumalalle.
Aluksi seurakunta, joka koostui pääasiassa nimellisesti Friends Churchin jäsenistä, ei juurikaan saanut vastakaikua. Siitä huolimatta pian tapahtui monia käännytyksiä.
Thistlewaiten perhe, joka oli paikallisten kristittyjen joukossa, osallistui tähän kokoukseen ja kirjoitti siitä tyttärelleen Sarahille, joka oli Kansas Cityssä koulussa. Kun hän palasi kotiin, kokous oli jo päättynyt, mutta yhteisö järjesti Parhamille paluumatkan seuraavana sunnuntaina.
Kokouksessa hienostunut Sarah Thistlewaite kohtasi haasteen Parhamin vertauksessa niin kutsuttuihin kristittyihin, jotka käyvät muodikkaissa kirkoissa ja elävät moraalisen elämän eleitä, ja niihin, jotka omaksuvat todellisen pyhityksen ja kokevat Kristuksen veren pyhittävän voiman. Parhamin tapana oli saarnata ilman muistiinpanoja 1. Kor. 2:1–5 alkaen, mutta hänen sanansa puhuttelivat suoraan Saraa. Hän tajusi seuraavansa Jeesusta kaukaa ja teki päätöksen pyhittää elämänsä kokonaan Herralle.
Yhteensä yhdeksäntoista herätystilaisuuden jälkeen koululla Parham kutsuttiin yhdeksäntoistavuotiaana edesmenneen tohtori Davisin saarnatuoliin, joka perusti Bakerin yliopiston. Kahden vuoden ajan hän työskenteli Eudorassa, Texasissa, ja piti myös sunnuntai-iltapäivisin saarnatuolipalvelusta ME-kirkossa Linwoodissa, Kansasissa. Tänä aikana neiti Thistlewaite perheineen vieraili säännöllisesti, ja hän alkoi vaalia ystävyyttään Charlesin kanssa.
Jumala siunasi työtä täällä niin paljon, että Parhamin työ osoitettiin kirkkokunnan edistämiseen, mutta hänen sydämensä vakaumus lahkolaisuudesta vahvistui. ”Löytäessäni pastoraatin rajat ja tuntiessani lahkolaiskirkkotoiminnan ahtauden olin usein ristiriidassa korkeampien viranomaisten kanssa, mikä lopulta johti avoimeen välirikkoon; ja hylkäsin kirkkokunnan toiminnan ikuisiksi ajoiksi, vaikka kärsinkin katkeraa vainoa kirkon käsissä, joka näytti olevan päättänyt, ettei sieluni koskaan löytäisi lepoa maailmassa eikä tulevassa. Oi, monien niiden ahdasmielisyys, jotka kutsuvat itseään Herran omiksi!”
Kun Parham erosi, hänet majoittivat herra ja rouva Tuttle Lawrencesta, Kansasista, ystävät, jotka ottivat hänet vastaan kuin oman poikansa. He antoivat hänelle huoneen, jossa hän saattoi odottaa Jumalaa häiriöttömästi. Hän nautti syvästä yhteydestä Jumalaan tässä paikassa ja tunsi, että Herra kutsui häntä kirkkokunnattomalle evankeliointikentälle. Hän piti kokouksia saleissa, kouluissa, tabernaakkeleissa ja kirkoissa, ja näissä tilaisuuksissa ilmeni todellinen herätyshenki.
Avioliitto
Tänä aikana hän kirjoitti Sarah Thistlewaitelle ja kosi tätä. Hän varoitti Sarahia, että hänen elämänsä oli täysin omistettu Herralle eikä hän voinut luvata kotia tai maallisia mukavuuksia, mutta hän olisi iloinen, jos Sara luottaisi Jumalaan heidän tulevaisuutensa suhteen. He menivät naimisiin kuusi kuukautta myöhemmin, 31. joulukuuta 1896, Sarahin isoisän kodissa ja aloittivat yhteisen palvelutyönsä.
Heillä oli monia kokouksia eri paikoissa, ja Herra siunasi niitä suuresti. Syyskuussa 1897 heidän esikoispoikansa Claude syntyi, mutta pian sen jälkeen Charles pyörtyi saarnatessaan ja hänellä diagnosoitiin vakava sydänsairaus. Samaan aikaan vauva Claude sairastui ja jokainen potilas heikkeni asteittain. Eräänä päivänä Parham kutsuttiin rukoilemaan sairaan miehen puolesta, ja rukoillessaan hänen mieleensä tulivat sanat: "Lääkäri, paranna itsesi". Hän tunnisti sen Jumalan ääneksi ja alkoi rukoilla itsensä, ei miehen, puolesta. Jumalan voima kosketti hänen ruumistaan ja teki hänet täysin terveeksi, välittömästi. Hän palasi kotiin uuden sitoutumisen kanssa parantavaan rukoukseen, heitti pois kaikki lääkkeet, luopui kaikista lääkäreistä ja uskoi Jumalaan Clauden paranemisen suhteen. Hän oli pian täysin terve ja alkoi kasvaa.
Ystävänsä haudalla Parham vannoi lupauksen: "Elän tai kuolen, minä saarnaan tätä parantamisen evankeliumia." Muutettuaan Ottawaan, Kansasiin, Parhamit avasivat kotinsa, ja jatkuva virta sairaita ja apua tarvitsevia ihmisiä löysi parantumisen Suuren Lääkärin kautta. Parham kutsuttiin puhumaan parantamisesta Topekaan, Kansasiin, ja hänen poissa ollessaan rankkasateet aiheuttivat tuhoisia tulvia heidän kotinsa ympärillä Ottawassa. Kun sää laantui, Parham kutsui perheensä Topekaan. Kiitospäivänä 29. marraskuuta 1898 maailmaan syntyi vauva nimeltä Esther Marie.
Topeka: Bethelin jumalallinen parantava koti
Vuonna 1898 Parham avasi Topekaan jumalallisen parantavan kotinsa, jonka hän ja Sarah nimesivät "Betheliksi". Tarkoituksena oli tarjota "kodin kaltaista mukavuutta niille, jotka etsivät parantumista".
Pohjakerroksessa sijaitsi kappeli, yleisölle avoin lukusali ja kirjapaino. Toisessa kerroksessa oli neljätoista huonetta, joissa oli suuret ikkunat ja jotka olivat aina täynnä tuoreita kukkia, mikä lisäsi kodin rauhaa ja iloa. Kolmas kerros oli ullakko, joka toimi myös makuuhuoneena, kun kaikki muut olivat täynnä. Joka päivä opetettiin Jumalan sanaa ja rukoiltiin yksilöllisesti aina kun se oli tarpeen.
Bethel tarjosi myös erityisopintoja papeille ja evankelistoille, jotka valmistivat ja kouluttivat heitä evankeliumin työhön. Parhamit löysivät myös kristillisiä koteja orvoille ja työtä työttömille.
Parhamin joka toinen viikko ilmestyvä uutiskirje, The Apostolic Faith, oli aluksi tilausmaksullinen. Mutta Parham muutti tätä nopeasti kehottamalla lukijoita lukemaan Jesajan kirjan 55:1 ja antamaan sitten sen mukaisesti. Herra piti ihmeellisesti huolta. Jokaisessa numerossa julkaistiin upeita todistuksia paranemisesta ja monia Betelissä pidetyistä saarnoista.
Kääntymysten ja voimallisten parantumisten lisäksi Parhamit kokivat useita kertoja ihmeellisen taloudellisen avun. Toinen poika, nimeltään Charles, syntyi maaliskuussa 1900. Pian sen jälkeen kasvavalle perheelle perustettiin pappila.
Aina totuudenjanoinen
Herra Parham kirjoitti: ”Päätin oppia tuntemaan paremmin myöhempien liikkeiden palauttamat uusimmat totuudet, joten jätin työni kahden pyhyyden saarnaajan vastuulle ja vierailin useissa liikkeissä, kuten silloisessa Dowien työssä Chicagossa, saman kaupungin Eye-Opener -työssä; Malonen työssä Clevelandissa; tohtori Simpsonin työssä Nyackissa, New Yorkissa; Sandfordin ”Pyhä Henki ja me” -työssä Shiloahissa, Mainessa, ja monissa muissa.”
Palasin kotiin täysin vakuuttuneena siitä, että vaikka monet olivat saaneet todellista kokemusta pyhityksestä ja pysyvästä voitelusta, kristityille, jotka päättäisivät tämän aikakauden, oli vielä tarjolla suuri voiman vuodatus.”
Tämän kahdentoista viikon matkan aikana Parham kuuli paljon Pyhän Hengen vuodatuksesta, joka on "myöhäissade", mikä vahvisti hänen vakaumustaan siitä, että Kristuksen paluu ennen tuhatvuotista valtakuntaa tapahtuisi ennennäkemättömän maailmanlaajuisen herätyksen jälkeen. Yksittäiset raportit lähetyssaarnaajien keskuudessa esiintyvistä ksenolalaisten kielillä puhumisesta auttoivat häntä aloittamaan Pyhän Hengen, hengellisten lahjojen ja lopun ajan herätyksen oppinsa muotoilemisen.
Topekan Raamattukoulu
Bethelin erinomaisen menestyksen ansiosta monet alkoivat kannustaa Parhamia avaamaan raamattukoulun. ”Menin huoneeseeni paastoamaan ja rukoilemaan, olemaan yksin Jumalan kanssa, jotta tietäisin Hänen tahtonsa tulevaa työtäni varten... Ihmeellisten ihmeiden sarjan avulla pystyimme hankkimaan itsellemme sen, mikä tunnettiin silloin nimellä ”Stone's Folly, suuri kartano, joka oli rakennettu englantilaisen linnan mukaan, mailin päässä Washburn Collegesta länteen Topekassa.”
Rakentaja oli budjetoinut rakennuskustannukset väärin ja rahat loppuivat ennen kuin rakennus ehti valmistua suunnitellussa tyylissä. Siitä huolimatta se oli upea rakennus. Kauniit, veistetyt portaat ja libanonilaisesta setripuusta, täplämännystä, kirsikkapuusta ja lintuperspektiivivaahterasta tehdyt viimeistellyt puutyöt päättyivät kolmanteen kerrokseen, jonka alla oli sileää puuta ja tavallista maalia.
Ulkopuoli oli viimeistelty punatiilellä ja valkoisella kivellä, ja kierreportaat johtivat ylös observatorioon rakennuksen korkeimman osan etuosassa. Takana oli kupoli, jonka molemmilla puolilla oli kaksi kupolia, joista toisessa sijaitsi "Rukoustorni". Opiskelijoiden joukosta vapaaehtoiset suorittivat vuorollaan kolmen tunnin vartiovuoron, päivällä ja yöllä.
Kun rakennus vihittiin käyttöön, jumalaapelkäävä mies nimeltä kapteeni Tuttle katsoi tästä rukoustornista ja näki näyssä rakennuksen yläpuolella "valtavan makean veden järven, joka oli tulvimaisillaan ja sisälsi tarpeeksi tyydyttämään jokaisen janoisen sielun". Tätä pidettiin myöhemmin lupauksena pian tapahtuvasta helluntaikasteesta.
Raamattukoulu toivotti tervetulleeksi kaikki pastorit ja kristityt, jotka olivat halukkaita luopumaan kaikesta, myymään omaisuutensa, antamaan sen pois ja astumaan kouluun opiskelemaan ja rukoilemaan. Sen oli tarkoitus olla uskonharjoitus, jossa jokainen luotti Jumalaan henkilökohtaisen huolenpidon suhteen. Ruokailusta tai lukukausimaksuista ei ollut maksuja; köyhiä ruokittiin, sairaita majoitettiin ja ruokittiin, ja Jumala piti huolen heidän jokaisesta tarpeestaan joka kuukauden päivä.
Pyhän Hengen ensimmäinen aalto
Joulukuussa 1900 pidettiin kokeita aiheista katumus, kääntymys, pyhitys, parantuminen ja Herran pikainen tuleminen. Mutta oli Apostolien tekojen ongelma. Parham oli aina tuntenut, että ulkomaille lähetettyjen lähetyssaarnaajien piti saarnata omalla kielellään. Kuultuaan niin paljon tästä aiheesta viimeaikaisilla matkoillaan Parham antoi neljällekymmenelle opiskelijalle tehtäväksi selvittää Raamatun todisteet Pyhän Hengen kasteesta ja raportoida löydöksistään kolmen päivän kuluessa, kun hän oli poissa Kansas Cityssä. Hän palasi aamulla ennen yövartiopalvelusta vuosina 1900–1901.
Parham oli hämmästynyt, kun opiskelijat kertoivat havainnoistaan, että vaikka helluntaisiunauksen lankeemuksessa tapahtui erilaisia asioita, kiistaton todiste joka kerta oli se, että he puhuivat muilla kielillä.
Noin seitsemänkymmentäviisi ihmistä (luultavasti paikallisia) kokoontui neljänkymmenen oppilaan kanssa yövartiopalvelukseen, ja läsnä oli voimakas Herran voima.
Juuri täällä opiskelija Agnes Ozman (myöhemmin LaBerge) pyysi, että hänen päälleen pantaisiin kädet, jotta hän saisi Pyhän Hengen kasteen. Hän uskoi olevansa kutsuttu lähetyskentälle ja halusi olla varustautunut asianmukaisesti. Aluksi Parham kieltäytyi, koska hänellä itsellään ei ollut ollut sitä kokemusta. Siitä huolimatta Agnes sinnitteli, ja Parham laski kätensä hänen päänsä päälle.
”Olin tuskin ehtinyt toistaa kolmea tusinaa lausetta, kun kirkkaus lankesi hänen ylleen, sädekehä näytti ympäröivän hänen päätään ja kasvojaan, ja hän alkoi puhua kiinaa eikä pystynyt puhumaan englantia kolmeen päivään. Kun hän yritti kirjoittaa englanniksi… hän kirjoitti kiinaksi, josta meillä on vielä kopioita tuolloin painetuissa sanomalehdissä.”
Ozmanin myöhemmässä todistuksessa väitettiin, että hän oli jo saanut muutamia näistä sanoista Rukoustornissa ollessaan, mutta kun Parham pani kätensä hänen päälleen, Pyhän Hengen yliluonnollinen voima valtasi hänet täysin.
Tulen kielet
Tämän uskomattoman Pyhän Hengen tulvan jälkeen opiskelijat siirsivät sänkynsä yläkerran makuusalista ja odottivat Jumalaa kaksi yötä ja kolme päivää yhtenä joukkona.
Tammikuun 3. päivän iltana 1901 Parham saarnasi Topekan vapaassa metodistikirkossa ja kertoi heille, mitä oli tapahtunut, ja että hän odotti koko koulun kastettavan Pyhällä Hengellä. Palattuaan kouluun yhden oppilaan kanssa he kuulivat rukoushuoneesta kuuluvia ihania ääniä. "Huone täyttyi valkoisella valolla, joka loisti lamppujen kirkkautta korkeammalta." Siellä oli kaksitoista kirkkokunnan pastoria, jotka olivat vastaanottaneet Pyhän Hengen kasteen ja puhuivat muilla kielillä. Jotkut vapisivat hiljaa heidät täyttäneen kirkkauden voimasta. Sisar Stanley, iäkäs nainen, tuli Parhamin luo ja kertoi nähneensä "tulen kieliä" istumassa heidän päänsä yläpuolella vain hetkiä ennen hänen saapumistaan.
"Sydämeni suli kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan, jonka silmäni olivat nähneet... Polvistuin pöydän taakse niiden huomaamatta, joille helluntain voima oli langennut, vuodattaakseni sydämeni Jumalalle kiitollisuudessa."
Sitten hän pyysi Jumalalta samaa siunausta, ja kun hän niin teki, Parham kuuli selvästi Jumalan kutsun julistaa ”tämä mahtava totuus maailmalle. Ja jos olisin halukas kestämään sen, kaikkine vainoineen, vaikeuksineen, koettelemuksineen, panetteluineen ja skandaaleineen, joita se aiheuttaisi, Hän antaisi minulle siunauksen.” Silloin Charles Parham itse täyttyi Pyhällä Hengellä ja puhui muilla kielillä. ”Juuri silloin kurkussani oli pieni mutka, kirkkaus laskeutui ylleni ja aloin palvoa Jumalaa ruotsin kielellä, joka myöhemmin muuttui muille kielille ja jatkui niin aamuun asti.”
Muutaman päivän kuluessa noin puolet oppilaista oli vastaanottanut Pyhän Hengen kielilläpuhumisen todistuksen kautta.
Pian uutinen Jumalan teoista piiritti Stone's Follyn sanomalehtien toimittajien, kieliprofessorien, ulkomaalaisten ja hallituksen tulkkien toimesta, ja he asettivat työlle ratkaisevan kokeen. Heidän oli myönnettävä, että Stone's Follyn oppilaat puhuivat maailman kielillä oikealla aksentilla ja intonaatiolla. Sanomalehdet lähettivät otsikoita: ”Helluntai! Helluntai!”. Lehtipojat huusivat: ”Lukekaa helluntaista!”
Tammikuun 21. päivänä 1901 Parham piti ensimmäisen saarnansa, joka oli omistettu yksinomaan Pyhän Hengen kasteen kokemukselle ja kielillä puhumisen todisteille Kansas Cityn musiikkiakatemiassa.
Hengen apostoli
Parham ei viivytellyt näiden tapahtumien julkistamisessa. Hän kiersi ympäri maata saarnaten Pyhän Hengen kasteen totuuksia ihmeellisin tuloksin: kääntymyksinä, parantumisina, vapautumina ja Pyhän Hengen kasteina.
Sitten tragedia iski Parhamin talouteen jälleen. Heidän nuorin lapsensa, Charles, kuoli 16. maaliskuuta 1901 vain vuoden ikäisenä. Perhe oli murheen murtama, varsinkin kun heitä kritisoitiin ja vainottiin siitä, että he olivat myötävaikuttaneet Charlesin kuolemaan uskomalla jumalalliseen parantamiseen ja laiminlyömällä lapsensa terveyden. Mutta näistä koettelemuksista huolimatta Parham jatkoi entistä suuremmalla innolla uuden Hengen sanomansa saarnaamista.
Haastetta lisäsi se, että myöhemmin samana vuonna Stone's Folly myytiin odottamatta huvipuistoksi. Parham varoitti unen seurauksena uusia ostajia, että jos he käyttäisivät rakennusta, jonka Jumala oli kunnioittanut läsnäolollaan, maallisista syistä, se tuhoutuisi tulipalossa. Tämä profeetallinen varoitus toteutui myöhemmin samana vuonna. Rakennus tuhoutui tulipalossa täysin.
Koska koululla ei ollut tiloja, se joutui sulkemaan ovensa ja Parhamit muuttivat Kansas Cityyn, Missouriin. Täällä hän kirjoitti ensimmäisen täysin helluntailaisen kirjansa nimeltä "A Voice Crying in the Wilderness". Se oli täynnä saarnoja pelastuksesta, paranemisesta ja pyhittymisestä. Monet pastorit ympäri maailmaa opiskelivat ja opettivat sen pohjalta.
Parham alkoi pitää kokouksia ympäri maata, ja sadat ihmiset kaikista kirkkokunnista saivat Pyhän Hengen kasteen kielillä puhumisen kautta, ja monet kokivat jumalallista parantumista. Eräs kansasilainen sanomalehti kirjoitti: "Mitä hänestä sanotaankaan, hän on herättänyt enemmän huomiota uskonnossa kuin kukaan muu uskonnollinen työntekijä vuosiin."
Vuoteen 1902 asti näyttää olleen jonkin aikaa toimettomuutta, mahdollisesti lisääntyneen negatiivisen julkisuuden ja hiipuvan kannatuksen vuoksi. Toinen tekijä oli se, että Parhamsille syntyi toinen poika, Philip Arlington, 2. kesäkuuta 1902. Mutta uusi herätyksen aalto oli iskeytymässä heidän elämänsä rannoille.
Toinen herätysaalto
Syksyllä 1903 Parhamit muuttivat Galenaan, Kansasiin, ja alkoivat kokoontua kannattajien kodissa. Suuret väkijoukot pakottivat heidät pystyttämään suuren teltan, joka, vaikka siihen mahtui kaksituhatta ihmistä, oli silti liian pieni väkijoukoille. Sokeat, rammat, kuurot ja kaikenlaisista sairaista parantui ihmeellisesti ja suuri joukko pelastui. Talven lähestyessä rakennus löydettiin, mutta silloinkin ovet piti jättää auki jumalanpalvelusten ajaksi, jotta ulkona olevat väkijoukot mahtuisivat sisään.
Helluntailaisen kielikasteen sanoma yhdistettynä jumalalliseen parantamiseen tuotti uskon ja ihmeiden aallon, joka sai nopeasti valtavasti kannatusta Parhamille ja apostolisen uskon liikkeelle.
St. Louis Globe raportoi 500 käännynnäisestä, 250 vesikasteesta ja "uskonnon parantamista sokeudesta ja syövästä". Joplin Herald ja Cincinnati Inquirer raportoivat yhtä puolueettomia ja objektiivisia kertomuksia hämmästyttävistä ihmeistä ja totesivat: "Monet... tulivat pilkkaamaan, mutta jäivät rukoilemaan."
Wilfred Charles syntyi Parhamin perheeseen 16. maaliskuuta 1904. Kuukautta myöhemmin perhe muutti Baxter Springsiin Kansasiin ja jatkoi vastaavien herätyskokousten järjestämistä eri puolilla osavaltiota.
Myöhemmin samana vuonna Joplinissa, Missourissa, suoritettiin menestyksekästä toimintaa, ja sama Jumalan mahtava voima ilmeni. Sokeiden silmät avautuivat, sairaat paranivat ja monet todistivat kääntymyksestä ja Hengen pyhityksestä. Monet muut saivat Hengen Apostolien tekojen 2:4 mukaisesti. Kokoukset jatkuivat neljä viikkoa ja siirtyivät sitten rakennukseen useiden viikkojen ajaksi, ja herätystapahtumat jatkuivat. Rasitus oli niin suuri, että Parham sairastui uupumukseen, ja vaikka hän oli jossain vaiheessa kuolemaisillaan, hänet herätettiin ihmeellisesti uskon rukouksen kautta.
Maaliskuun 21. päivänä 1905 Parham matkusti Orchardiin, Texasiin, vastauksena Kansasin kokouksissa siunattujen ihmisten yleiseen pyyntöön. Orchardissa palvellessaan koettiin niin suuri Hengen vuodatus, että koko yhteisö muuttui.
Houstonin tukikohta
Orchardista Parham lähti piirittämään Houstoniin, Texasiin, 25 omistautuneen työntekijän kanssa. Oli 10. heinäkuuta 1905. Bryan Hallissa pidettiin "uskonnottomia" kokouksia, ja kaikki, jotka halusivat kokea enemmän Jumalan voimaa, olivat tervetulleita. Parhamin kiinnostus Pyhään maahan tuli esiin hänen kokouksissaan, ja lehdistö otti tämän paljon huomioon ja kirjoitti yleensä myönteisesti kaikista tapahtuneista parantumisista ja ihmeistä.
Kokousten jälkeen Parham ja hänen ryhmänsä järjestivät suuria paraateja marssien Houstonin katuja pitkin Pyhän maan vaatteissaan. Nämä paraatit houkuttelivat monia iltajumalanpalveluksiin. Tuhannet ihmiset todistivat näissä kokouksissa poikkeuksellisia ihmeitä ja Pyhän Hengen näkyjä.
Näiden kuukausien aikana Houstonin kehittyville lähiöille perustettiin useita apostolisen uskon kirkkoja kasvavasta vihamielisyydestä ja henkilökohtaisista hyökkäyksistä huolimatta.
Vainosta lannistumatta Parham muutti Galvestoniin lokakuussa 1905 ja järjesti jälleen voimakkaan kampanjan. Pian tämän jälkeen perhe muutti Houstoniin uskoen, että Pyhä Henki johdatti heitä sijoittamaan pääkonttorinsa ja uuden raamattukoulun kyseiseen kaupunkiin. Kuten Topekassa, koulu rahoitettiin vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Lukukausimaksuja ei perity, ja jokaisen oppilaan täytyi osoittaa uskoa elantonsa hankkimiseksi. Koulu avattiin joulukuussa 1905, ja jokainen kurssi kesti kymmenen viikkoa.
”Tämä ei ollut ’teologinen seminaari’, vaan paikka, jossa Jumalan suuria, olennaisia totuuksia opetettiin käytännöllisimmällä tavalla syntisen, huolimattoman kristityn, luopion ja kaikkien evankeliumin sanomaa tarvitsevien tavoittamiseksi.”
Juuri täällä Parham tapasi ensimmäisen kerran William J. Seymourin, mustan pyhyyden evankelistan. "Jim Crow" -lait kielsivät mustien ja valkoisten sekoittumisen, ja koulunkäynti yhdessä oli kielletty. Mutta Seymourin nöyryys ja syvä kiinnostus Sanan tutkimiseen vakuuttivat Parhamin niin, että hän päätti tarjota Seymourille paikan koulussa. Seymour vei myöhemmin uuden helluntaisanoman takaisin Los Angelesiin, missä hän Azusa Streetin herätyksen kautta jatkoi soihtua ja voitti tuhansia helluntailaisia käännynnäisiä Yhdysvalloista ja eri puolilta maailmaa. (Seymourin tarina kerrotaan erillisessä artikkelissa Azusa Streetin historiasta.)
Kutsu Siionin kaupunkiin
Houstonin koulu oli suunniteltu vain lyhytaikaiseksi hankkeeksi, ja kesän 1905 puolivälissä perhe oli jälleen liikkeellä, tällä kertaa takaisin Kansasiin. 1. kesäkuuta 1906 Robert (heidän viimeinen lapsensa) syntyi, ja Parham jatkoi kiertävää palvelutyötään levittäen helluntaisanomaa pääasiassa Houstonin ja Baxter Springsin ympäristössä. Anna Hall, nuori opiskelijaevankelista, jota oli käytetty paljon Orchardin palvelutyössä, pyysi virkavapaata auttaakseen Seymouria kasvavassa työssä Los Angelesissa. Hän suostui ja auttoi matkakulujen kattamisessa.
Parham oli suosionsa huipulla ja nautti tuolloin 8 000–10 000 seuraajasta. Hänelle oli suuri kysyntä. Työ kasvoi nopeasti kaikkialla, ei vähiten Los Angelesissa, jonne hän lähetti viisi työntekijää lisää. Aistiessaan Azusa Streetin työn kasvavan vauhdin Seymour kirjoitti Parhamille ja pyysi apua. Hän aikoi vuokrata suuremman rakennuksen antaakseen täyden näkyvyyden Parhamin voidellulle palvelutyölle ja uskoi, että se "järisyttäisi kaupunkia jälleen kerran" hengellisellä "maanjäristyksellä". Seymour tarvitsi myös apua kokouksissa lisääntyvien väärien ilmentymien käsittelyssä. Hän kirjoitti "kiireellisiä kirjeitä, joissa hän pyysi apua, kun spiritualismia ilmenevät ilmiöt, hypnoottiset voimat ja lihalliset vääristymät... olivat päässeet valloilleen kokouksissa. Hän halusi herra Parhamin tulevan nopeasti ja auttavan häntä erottamaan todellisuuden valheellisesta." Valitettavasti Parham ei ymmärtänyt Los Angelesin vuodatuksen potentiaalia ja jatkoi ponnistelujaan Keskilännessä, joka oli hänen "apostolisen uskon" liikkeensä pääkeskus. Azusa-kadun hengellinen maanjäristys tapahtui ilman häntä.
Organisaatioponnistelut
Edellisenä vuonna elvytetty Apostolinen usko muuttui täysin helluntailaiseksi näkemyksiltään ja teologialtaan, ja Parham alkoi yrittää yhdistää hajallaan olevia lähetysseuroja ja kirkkoja. Ottamalla nimen "Projector" hän muotoili seurakunnat löyhäksi seurakuntien federaatioksi – melkoinen tyylimuutos ja täysin erilainen kuin hänen alkuperäinen inhonsa järjestäytynyttä uskontoa ja kirkkokuntia kohtaan. Hän kannusti myös "seurakunnan kokouksiin", viikoittaisiin 20 tai 30 työntekijän kokouksiin rukousta, jakamista ja keskustelua varten, joilla jokaisella oli oma nimetty johtajansa tai pastorinsa. Pian hän ilmoitti vanhinten vihkimisestä jokaiseen suureen kaupunkiin ja kolmen osavaltion johtajan nimittämisestä. Parham selvästi pyrki varmistamaan liikkeen jatkuvuuden ja edistymisen. Tämän seurauksena Seymour ja Azusa Street Mission jäivät jossain määrin laiminlyödyksi, ja he perustivat oman "kahdentoista hengen hallituksensa" valvomaan kasvavaa paikallista työtä.
Työtä Siionissa
Baxter Springsissä Kansasissa pidetyssä leirikokouksessa Parham tunsi Jumalan johdatusta pitää mielenosoituksen Zion Cityssä Illinoisissa, huolimatta William Seymourin jatkuvista kirjeistä, joissa hän pyysi apua, erityisesti kokouksissa esiintyvien epäterveiden ilmiöiden vuoksi.
Saapuessaan Siioniin hän huomasi yhteisön olevan suuressa sekasorrossa. Kansasin sanomalehdet olivat julkaisseet yksityiskohtaisia raportteja Dowien väitetyistä väärinkäytöksistä, kuten moniavioisuudesta ja varojen kavalluksesta. Ongelmiensa lisäksi Dowie, joka kärsi edelleen aivohalvauksen vaikutuksista, oli mukana johtajuuskilpailussa Wilbur Glen Volivan kanssa. Heinäkuun lopulla Dowie julistettiin konkurssiin, ja syyskuun vaalien odotettiin nimittävän Volivan uudeksi valvojakseen. Kaupunki oli täynnä hämmennystä ja levottomuutta, kun tuhannet olivat sijoittaneet tulevaisuutensa ja rahansa Dowieen. Mutta Parham näki tämän loistavana tilaisuutena tuoda Pyhän Hengen kaste Siioniin. Hänen vierailunsa tarkoituksena oli saada Siionin 7 500 asukasta mukaan apostolisen uskon lopunajan näkyyn.
Kun Parham saapui ensimmäisen kerran Siioniin, oli mahdotonta saada rakennusta kokouksille. Hän varasi yksityishuoneen Elijah Hospicesta (hotellista) ensimmäisiä kokouksia varten, ja pian paikka oli liian täynnä. Pian Parham aloitti mökkikokoukset monissa kaupungin parhaissa kodeissa. Yksi näistä kodeista kuului suurelle parantajaevankelistalle ja kirjailijalle, F. F. Bosworthille. Joka ilta pidettiin viisi eri kokousta viidessä eri kodissa, ja kokoukset kestivät klo 19.00–24.00. Kun hänen työntekijänsä saapuivat, hän saarnasi kokouksesta toiseen ajaen nopeasti jokaiseen paikkaan. "Satoja luopioita saatiin takaisin, ihmeellisiä parantumisia tapahtui ja helluntai lankesi vuolaasti."
Mutta vaino häilyi horisontissa. Maalliset sanomalehdet uutisoivat Parhamista erinomaista määrää, ylistivät hänen kokouksiaan ja vihjailivat hänen ottavan alaa Volivalta. Tämän seurauksena Voliva pyrki hillitsemään Parhamin vaikutusvaltaa, mutta kun häneltä evättiin tapaaminen nousevan johtajan kanssa, hän alkoi kerätä kannattajia tukahduttaakseen Parhamin toiminnan. Volivan julkiset, sanalliset hyökkäykset seurasivat, hän väitti Parhamin olevan "täynnä paholaista" ja sarjalla muita epäystävällisiä kommentteja heitti hansikkaan haastajansa jalkoihin.
Juuri tässä vaiheessa Parham alkoi saarnata Siionissa leimallisesti helluntailaiseen uskoon perustuvaa sanomaa, johon sisältyi kielillä puhumisen sanoma. Lokakuun 17. päivänä kaksikymmentäneljä ihmistä "vastaanotti" sen, ja pian viidenkymmenen tiedettiin kokeneen Pyhän Hengen voiman kielillä puhumisen kautta. Parham piti näitä koko kaupungin ensi hedelminä – mutta lehdistö näki asiat eri tavalla.
He eivät olleet vaikuttuneita. Kritiikkiä ja pilkkaa seurasivat, ja Parham menetti hitaasti uskottavuutensa kaupungissa.
Lopulta Azusa-kadulle
Lokakuussa 1906 Parham tunsi vapautuneensa Siionin armoilla ja kiiruhti Los Angelesiin vastaamaan Seymourin toistuvaan avunpyyntöön. Hän oli järkyttynyt löydöstään. ”……. täydelliseksi yllätyksekseni ja hämmästyksekseni havaitsin olosuhteet vielä pahemmiksi kuin olin odottanut…… näin lihan ilmentymiä, spiritualismia, ihmisiä harjoittamassa hypnoosia alttarilla kastetta hakevien ihmisten yli; vaikka monet saivatkin todellisen Pyhän Hengen kasteen.”
Seymourin "hengellisenä isänä" Parham tunsi olevansa vastuussa tapahtumista ja puhui niitä vastaan. Hän piti kaksi tai kolme jumalanpalvelusta Azusassa, mutta ei pystynyt vakuuttamaan Seymouria ottamaan enemmän valtaa. Sitten ironista kyllä, Seymour lukitsi lähetysaseman oven estääkseen Parhamin pääsyn sisään.
Sen sijaan, että Parham olisi lähtenyt kaupungista, hän vuokrasi WCTU:n (Women's Christian Temperance Union) rakennuksen Broadwayn ja Temple Streetin varrella ja piti vaihtoehtoisia kokouksia. Tilaisuus oli suuri siunaus, ja monet aiemmin Azusa Streetin kokouksiin osallistuneet kokivat vapautumisen pahoista hengistä.
Parham uskoi, että Seymourilla oli johtajuuden ja hengellisen ylpeyden henki. Hän kirjoitti uutiskirjeessään: ”Ne, jotka ovat kokeneet fanaattisuutta, tietävät, että siihen liittyy opettamattomuus ja hengellinen ylpeys, jotka saavat näiden väärien henkien vaikutuksen alaiset tuntemaan itsensä ylimielisiksi ja ajattelemaan, että heillä on suurempi kokemus kuin kenelläkään muulla, eivätkä he tarvitse opetusta tai neuvoja.”
Siitä huolimatta noppa oli heitetty, ja Parham oli menettänyt otteensa Los Angelesin työhön. Hänen lannistumisensa on saattanut olla syynä hänen eroamiseensa apostolisen uskonliikkeen projektorivirasta tänä aikana. Tammikuussa 1907 hän raportoi Zion Cityssä julkaistussa Apostolisessa uskossa , että häntä "kutsuttiin paaviksi, dowieksi jne., ja kaikkialla häntä pidettiin johtajana tai tulevana johtajana ja käännyttäjänä". Nämä nimitykset ovat aina olleet minulle kauhistus, ja koska Jumala on antanut lähes yleismaailmallisen valon maailmalle helluntaina, minun ei enää tarvitse pitää virallista johtoasemaani apostolisessa uskonliikkeessä..."
Hän lupasi jatkuvan tukensa kaikille, jotka välittivät siitä, ja lupasi sitoutua jatkamaan henkilökohtaista palvelutyötään, kunnes helluntai tulisi tunnetuksi kaikkialla kansakunnissa, mutta ymmärsi viisaasti, että liikkeen tehtävä oli ohi.
Takaisin Siionin kaupunkiin
Parham palasi Siioniin Los Angelesista joulukuussa 1906, missä hänen 2000-paikkaiset telttakokouksensa olivat hyvin väkeviä ja suuresti siunattuja. Uudenvuodenaattona hän saarnasi kaksi tuntia Pyhän Hengen kasteesta. Herätys herätti niin paljon innostusta, että useat saarnaajat lähestyivät Parhamia ja pyysivät häntä tulemaan tämän uuden seurakunnan pastoriksi. Mutta Parham vastusti ajatusta ja sanoi, ettei se ollut Jumalalta lähtöisin oleva ajatus. Hän uskoi, että maassa oli jo tarpeeksi seurakuntia. Koko hänen palvelutyöhönsä oli vaikuttanut hänen vakaumuksensa siitä, että seurakuntien organisaatio, kirkkokunnat ja ihmisten johtajuus olivat vastoin Hengen tahtoa. Monet ennen häntä olivat valinneet johtoaseman ja suosion maailman keskuudessa, mutta menettivät nopeasti valtansa. Hänestä tuntui, että jos hänen sanomansa olisi Jumalalta, ihmiset tukisivat sitä ilman organisaatiota.
Menetettyään jalansijaa Zion Cityssä Parham ja kourallinen seuraajia lähtivät taas tielle, tällä kertaa kolmen kuukauden evankeliointikiertueelle Kanadaan, Uuteen-Englantiin ja takaisin Kansasiin ja Missouriin.
Skandaali
Skandaali
Kun eräs Parham oli saarnannut vaikuttavan saarnan Missourissa, tuntemattoman rouva Parhamin luokse lähestyi nainen, joka sanoi: "Herra Parhamin on täytynyt palata Jumalan luo." Häneltä kysyttiin tästä huomautuksesta, ja hän jatkoi paljastamalla, kuinka herra Parham oli jättänyt vaimonsa ja lapsensa niin surullisiin olosuhteisiin. Rouva Parham väitti, että tämä oli aivan valetta, ja kun häneltä kysyttiin, miten hän oli niin varma, hän paljasti olevansa rouva Parham! Mutta tämä ei ollut mitään verrattuna hänen elämänsä suurimpaan julkiseen skandaaliin.
Huhut moraalittomuudesta alkoivat kiertää jo tammikuussa 1907. Paikallisseremoniat väittivät, että Parhamsin kolmen kuukauden saarnamatkan olivat järjestäneet mysteerimiehet, luultavasti etsivät, jotka yrittivät pidättää hänet. Epäterveelliset huhut levisivät koko liikkeessä, ja kesällä hänet virallisesti "erotettiin". Heinäkuussa 1907 Parham saarnasi entisessä Siionin lähetyskentällä San Antoniossa, kun San Antonio Lightissa raportoitu juttu nousi valtakunnallisiin uutisiin. Sen otsikko kuului:
”Evankelista on pidätetty. C. F. Parham, joka on ollut näkyvästi läsnä täällä, on otettu säilöön.”
Raportissa sanottiin, että noin 40-vuotiasta Parhamia ja 22-vuotiasta JJ Jourdania syytettiin "luonnottomasta rikoksesta" (sodomiasta), joka on Texasin lain 524 mukainen rikos. Uskolliset ystävät maksoivat 1 000 dollarin takuita, ja Parham vapautettiin. Hän ilmoitti seuraajilleen, että hänen Zion Cityn vastustajansa Wilbur Voliva oli lavastanut hänet. Pidätyksensä aikaan Parham saarnasi San Antonion lähetysseurakunnassa, jonka paimenena toimi Lemuel C. Hall, Dowien entinen opetuslapsi. Kirkko oli aikoinaan kuulunut Siioniin, mutta se erosi Siionin yhdistyksestä ja liittyi Parhamin apostoliseen uskonliikkeeseen.
Parham lupasi puhdistaa maineensa ja kieltäytyi ehdotuksista lähteä kaupungista syytteiden välttämiseksi. Myöhemmin, 24. heinäkuuta, juttu hylättiin, "syyttäjän julistaessa, ettei ollut olemassa mitään todisteita, jotka ansaitsisivat laillisen tunnustuksen". Parhamin nimi katosi maallisten sanomalehtien otsikoista yhtä nopeasti kuin se ilmestyi. Nyt on olemassa ylivoimaisesti paljon todisteita siitä, ettei virallista syytettä koskaan nostettu. Bexarin piirikunnan oikeustalolla sattuneesta tapauksesta ei ole mitään tietoa, sillä San Antonion poliisilaitos hävitti rutiininomaisesti tällaiset lomakkeet tapauksissa, joissa juttu hylättiin.
Uskonnolliset sanomalehdet käyttivät kuitenkin hyväkseen heidän "mehukkaita palojaan". Skandaali oli aina hyvä myyntimenestys. Raportit olivat täynnä huhuja ja vihjauksia. Näihin vahingollisiin raportteihin sisältyi väitetty silminnäkijän kertomus Parhamin sopimattomista teoista ja kirjallinen tunnustus, joita ei koskaan vahvistettu. Ensimmäinen tällainen hyökkäys tuli 26. heinäkuuta Zion Heraldilta , Wilbur Volivan kirkon viralliselta sanomalehdeltä Zion Cityssä, ja Burning Bush seurasi perässä. Molemmat julkaisivat väitettyjä lainauksia San Antonio Lightista, mikä kuulosti vakuuttavilta, mutta tutkittaessa artikkelit osoittautuivat puhtaasti sepitetyiksi.
Vaikka Voliva ei olisikaan syyllistynyt tällaisen fantastisen tarinan luomiseen, hän teki kaikkensa hyödyntääkseen tilannetta. On huomattavaa näyttöä siitä, että valheiden lähde oli hänen Zion Herald -lehtensä , ei puolueeton maallinen lehti. Volivan tiedettiin levittäneen huhuja muista Parhamin leirissä olevista. Yhtä hän kutsui "itseään tunnustavaksi likaiseksi vanhaksi suutelijaksi", toista hän leimasi "itseään tunnustavaksi aviorikkojaksi".
Vaikka väitetystä tapauksesta ei uutisoitu laajasti valtakunnallisesti, kristillinen media levitti tarinoita laajalti. Väistämätön seuraus oli, että Parhamin unelma uuden Hengen aikakauden aloittamisesta murskautui palasiksi. Sen vaikutus Parhamiin oli valtava, ja muutos, jonka se toi hänen palvelutyöhönsä, oli yhtä ilmeinen hänen kuulijoilleen. Hänestä tuli ankara ja kriittinen muita helluntailaisia kohtaan.
Parham jatkoi tehokasta evankelioimista koko maassa ja säilytti useita tuhansia uskollisia seuraajia, jotka työskentelivät tukikohdastaan Baxter Springsissä seuraavien kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta hän ei koskaan pystynyt toipumaan palvelutyöhönsä liittyvästä leimasta.
Hänen kunniakseen on huomattava, ettei hän koskaan laimentunut intohimostaan evankeliumin puolesta ja hän jatkoi sielujen sadon korjaamista kaikkialla, missä hän palveli. Toisinaan hän veti puoleensa useiden tuhansien ihmisten väkijoukkoja, mutta 1920-luvulle tultaessa uskonnollisella taivaanvahvuudella oli muitakin tähtiä, joista monet olivat hänen ainutlaatuisen ja uraauurtavan palvelutyönsä suoria tuloksia.
Suuren elämän loppu
Kasvavasta väsymyksestä huolimatta Parham piti onnistuneen kahden viikon leirikokouksen Baxter Springsissä vuonna 1928. Tilaisuuden loppupuolella hän tunnusti veljelle, että hänen työnsä oli hänen mielestään melkein tehty. Muutaman kokouksen jälkeen Oklahomassa, Texasissa, Coloradossa ja New Mexicossa ennen paluutaan Kansasiin hän oli rasittunut ja sai vakavan vilustumisen, ja Wichitan kokouksessa hän julisti: "Älkää nyt yllättykö, jos livahdan pois ja menen melkein milloin tahansa, välissä tuntuu olevan niin ohut verho." Hän kirjoitti kirjeen, jossa hän sanoi: "Asun näinä päivinä Kunnian maan reunalla, ja kaikki on niin todellista verhon toisella puolella, että tunnen voimakasta kiusausta ylittää se."
Joulu 1929 vietettiin perheensä kanssa, ja uudenvuoden jälkeen hänet varattiin saarnaamaan ja näyttämään Pyhän maan diojaan Templessä, Texasissa. Heikkenevästä terveydestään huolimatta hän oli päättänyt lähteä ja lähti 2. tammikuuta kahden muun veljen kanssa. Lauantai-iltana 6. tammikuuta hän pyörtyi kokouksessa näyttäessään Pyhän maan diojaan. Rouva Parham ja useat perheenjäsenet saapuivat Templeen ja päättivät perua Charlesin matkasuunnitelman ja viedä hänet kotiin Kansasiin junalla.
Perhe kokoontui, ja hänen vuoteensa ympärillä nähtiin koskettavia hetkiä. Parhamille antoisinta oli, kun hänen poikansa Robert kertoi hänelle, että hän oli pyhittänyt itsensä Herran työlle. Wilfred oli jo mukana evankelioimistyössä. Viimeisinä tunteinaan hän lainasi monta kertaa: "Rauha, rauha, kuin joki. Sitä olen ajatellut koko päivän." Yön aikana hän lauloi osan kertosäkeestä "Voima veressä" ja pyysi sitten perhettään laulamaan laulun loppuun hänen puolestaan. Kun he olivat lopettaneet, hän pyysi heitä: "Laulakaa se uudelleen."
Seuraavana päivänä iltapäivällä, 29. tammikuuta 1929, Charles Fox Parham meni Herran luokse 56-vuotiaana ja sai rakastamaltaan Herralta tervehdyksensä: "Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen palvelija."
Yli kaksituhatta viisisataa ihmistä osallistui hänen hautajaisiinsa Baxter-teatterissa. Suurelta väkijoukolta kesti yli tunnin ohittaa avoin arkku, jotta he saivat viimeisen kerran nähdä tämän Jumalan lahjan kirkolleen. Lavalla oli viidenkymmenen hengen kuoro sekä useita eri puolilta maata tulevia pastoreita. Arkun ääressä ihmiset, jotka olivat parantuneet ja siunautuneet hänen palvelutyönsä aikana, itkivät kiitollisuudesta. Lahjoituksia lähetettiin kaikkialta Yhdysvalloista muistomerkin ostamiseksi. Perhe valitsi graniittisen saarnastuolin, jonka päällä oli avoin Raamattu, johon oli kaiverrettu "Johannes 15:13", joka oli hänen viimeisen saarnansa teksti: "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta."
Todella uskolliset
Charles Parhamin toiminnan arvioidaan edistäneen yli kahden miljoonan kääntymyksen saavuttamista suoraan tai epäsuorasti. Hänen seurakuntansa ylittivät usein seitsemäntuhannen ihmisen rajan, ja hän jätti jälkeensä sarjan elinvoimaisia seurakuntia, jotka omaksuivat helluntailaisia oppeja ja käytäntöjä. Lisäksi hän sai kolme poikaa, jotka kaikki astuivat toimintaan ja olivat uskollisia Jumalalle, jatkaen isänsä heille siirtämää viestikapulan toimintaa. Mutta hänen suurin perintönsä oli olla "helluntailiikkeen isä". Kukaan muu ei tehnyt enemmän kuin hän julistaakseen kielillä puhumisen totuutta Pyhän Hengen kasteen todisteena.
Hänen intohimonsa sieluja kohtaan, intohimonsa lähetystyöhön ja eskatologiset toivonsa vaikuttivat helluntailaisten varhaisiin uskomuksiin ja käyttäytymiseen. Hän onnistui yhdistämään vallitsevan pyhyyden teologian tuoreeseen, dynaamiseen ja helposti lähestyttävään Pyhän Hengen palvelutyöhön, johon kuuluivat jumalallinen parantaminen ja hengelliset lahjat.
Charles Fox Parham tulee ikuisesti olemaan yksi Jumalan kunniagallerian kirkkaista valoista, jolle on ominaista peräänantamaton päättäväisyys ja hellittämätön pyrkimys Jumalan parhaaseen ja Jumalan kunniaksi. Henkilökohtaisesta sairaudesta ja fyysisestä heikkoudesta, jatkuvasta vainosta ja perusteettomista syytöksistä huolimatta tämä Jumalan palvelija oli uskollinen taivaalliselle näylle ja teki oman osansa Jumalan tarkoituksen palvelemisessa omassa sukupolvessaan. Olkaamme mekin yhtä uskollisia, odottavia, ahkeria ja määrätietoisia.
Lähdeluettelo: James R. Goff, art. Charles F. Parham , The New International Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements, 2002; James R. Goff, Fields White Unto Harvest: Charles F. Parham and the Missionary Origins of Pentecostalism, 1988.
Tony Cauchi 2004
Siinäpä jokaiselle luettavaa- kun palstalla jollain on fobia PARHAMILAISUUTEEN.
ja tässä sitä on..... nähtävää olkaa hyvät
Alle 10 000 seuraajaa. Onhan tuo kasvanut aika suuriin mittoihin siitä ja kuitenkin nuo kielilläpuhumiset, tempaus jne. ei kovin Raamatun mukaislta vaikuta muine sotkuineen joten kyllä täytyy nyt vähän kyseenalaistaa tuota tekstin todenperäisyyttä vaikka hyvin seikkaperäisesti kirjoitettu siltä osin mitä silmäilin.
Ei nyt ole syytä kyseenalaistaa, etteikö jotakin tapahtunut, mutta oliko Jumalasta, sitä sopii epäillä koska ei ole Raamatun mukaista meno. Toisaalta vääräikin opetus saa ihmiset sanan ääreen ja eiköhän se lopulta oikeaksi käänny, kun ja jos joku armon saa oikeasta osoitteesta, eli Jumamalta.Tosin ei taida oppi kääntyä silti. Vaan ei kai tuo silleen ole harhaoppia, että tuomittava olisi vaikka astoin Raamatun jakeita mennään. Armo on Jumalalta ihmiselle, kyllä siellä oikeitakin opin alla eläviä loytynee?
Ketjussa nimimerkin Anonyymi00073 jakama teksti on käännös Tony Cauchin vuonna 2004 kirjoittamasta artikkelista (julkaistu Apostolic Archives -sivustolla). Kyseessä ei ole puolueeton historiantutkimus, vaan liikkeen sisäinen ylistys- ja puolustuskirjoitus (hagiografia).
• Se esittää Parhamin lähes virheettömänä sankarina ja selittää kaikki skandaalit vihollisten juoniksi.
• Kuten aiemmin huomasimme, riippumaton kirkkohistoria (esim. James R. Goffin tutkimukset) osoittaa, että Topekan raamattukoulussa (1901) oppilaat luulivat aluksi puhuvansa oikeita vieraita kieliä lähetystyötä varten, ja vasta lähetyskenttien epäonnistumisten jälkeen oppi muokattiin "enkelten kieleksi". Samoin Parhamin myöhemmät erikoiset opit (kuten brittiläis-israelilaisuus) jätetään ylistystekstissä kokonaan mainitsematta.
• Kielilläpuhuminen Henkikasteen merkkinä (1901): Ennen Parhamia pyhitysliikkeissä puhuttiin yleisesti Pyhän Hengen kasteesta, mutta Parham yhdisti sen ensimmäisenä opillisesti suoraan kielilläpuhumiseen. Hän perusti Kansasin Topekaan Bethel Bible College -raamattukoulun vuonna 1900, jossa oppilaiden kanssa tehdyn Raamatun tutkimisen ja rukouksen seurauksena muotoiltiin oppi kielilläpuhumisesta Pyhän Hengen kasteen välttämättömänä alkutodisteena.
• Yhteys Azusa-kadun herätykseen (1905–1906): Vuonna 1905 Parham opetti perustamassaan raamattukoulussa Texasin Houstonissa. Hänen oppilaakseen tuli afroamerikkalainen saarnaaja William J. Seymour, joka vei Parhamin muotoileman opin Los Angelesiin ja käynnisti kuuluisan Azusa-kadun herätyksen vuonna 1906.
• Välirikko ja maineeseen liittyvät kiistat: Parham riitaantui pian Seymourin ja Azusa-kadun liikkeen kanssa sekä hengellisten ylilyöntien että ajan rotuerotteluun liittyvien näkemyserojen vuoksi. Lisäksi hänen myöhempää uraansa varjostivat kiistanalaiset opit (kuten ns. brittiläis-israelilaisuus ja oppi kadotettujen sielujen lopullisesta häviämisestä) sekä vuoden 1907 pidätys ja syytökset moraalittomuudesta, joista syytteet kuitenkin hylättiin todisteiden puutteessa. Näiden kiistojen vuoksi monet helluntailaiset ottivat häneen etäisyyttä, vaikka hänen muotoilemansa oppi kielilläpuhumisesta jäi liikkeen kulmakiveksi
Gerhard Olsen-Smidt – Suomen helluntaiherätyksen varhainen johtaja
Norjalainen Gerhard Olsen-Smidt (joissakin lähteissä myös muodossa Gerhard Schmidt) oli keskeinen työntekijä, joka vakiinnutti helluntailiikkeen toimintaa Suomessa 1910- ja 1920-luvuilla.
• Tausta ja saapuminen Suomeen (1911): Ennen Suomeen tuloaan Olsen-Smidt oli toiminut Pelastusarmeijan upseerina, mutta tutustuttuaan Yhdysvalloissa helluntaiherätykseen ja koettuaan "henkikasteen" hän erosi Pelastusarmeijasta. Kun norjalainen metodistipastori Thomas Ball Barratt oli tuonut helluntaiherätyksen Suomeen syksyllä 1911, Olsen-Smidt saapui maahan pian tämän jälkeen vuoden 1911 lopussa jatkamaan ja johtamaan herätystyötä.
• Kiertävä julistustyö ja seurakuntien perustaminen: Olsen-Smidt kiersi pitämässä herätys- ja puhetilaisuuksia Helsingistä käsin eri puolilla Suomea (esimerkiksi Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa). Hänen työllään oli merkittävä rooli siinä, että hajanaiset herätyspiirit alkoivat järjestäytyä itsenäisiksi paikallisiksi helluntaiseurakunniksi, joista ensimmäinen (Helsingin Siiloan-seurakunta) perustettiin vuonna 1915.
• Ristiriitainen vastaanotto: Aikalaisten ja kirkollisten piirien keskuudessa Olsen-Smidt herätti voimakkaita tunteita. Luterilaisen kirkon virallinen kanta helluntailiikkeeseen oli jyrkän torjuva, ja viranomaiset asettivat rekisteröimättömille liikkeille jopa kokoontumiskieltoja vuosina 1915–1916. Kuten Suomi24-ketjussakin näkyy, Olsen-Smidtin henkilöön ja moraaliin on myöhemmin liitetty keskustelupalstoilla rajuja väitteitä ja skandaalihuhuja, joita liikkeen kriitikot käyttävät edelleen osoittaakseen liikkeen juurten epäluotettavuuden
Apostoli Olsen osasi kiihottamisen taidon, niin hengellisesti ja myös lihallisesti.
Ylläpito sabotoi palstaa postaamalla työkseen hullutuksiaan ja valheitaan ja valheellisia väittämiään palstalle. Suomi 24 on laittomien vallassa ja alusta laittomuuksiin.
Meneppäs takasin sakastiin ja tutki siellä onko mekossa luteita miten paljon.
Helluntailaisuuteen kuuluu kaiken maailman hullutukset kuten kaatamiset ja kielillä sekoilut.
Ylläpidolle kehittämisehdotus
Helluntailaisuus palstan voisi siirtää muiden samanlaisten Jenkkilahkojen kanssa samalle osastolle "Uskonnot ja uskomukset", pois Kristinuskon palstalta kokonaan.
No, en itse ole hellari !
Mutta tuolla perusteella luterilaisuus ja kaikki kirkkokunnat tulisi siirtää pois kristinuskon palstalta.
Siis niissähän ei julisteta HENKILÖKOHTAISTA uskoa Kristukseen ja Hänen sovitustyöhönsä.
Sen sijaan niissä ihminen pelastuu toisten uskolla, uskoen vesikasteen, eli sen ns. vauvakasteen ja sakramenttien pelastukseen.
Eli oikeasti niissä pelastutaan ihmisen omien tekojen kautta ja avulla, ja jopa siis toisten "uskolla" niihin ihmisen omiin tekoihin.
Oman uskonsa julistajat ?
Äly hoi älä jätä.
Johannes ei kastanut ollenkaan itsensä uskoviksi julistaneita lahkolaisia, vaan kutsui heitä käärmeen sikiöiksi.
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi, omiin harhaluuloihisi perustuen !
Todellinen Usko, on Jumalan synnyttämä !
Ja sen Herra synnyttää ilosanoman ymmärtämisen ja vastaanottamisen kautta uudestisyntymässä, eli Hengestä syntymisessä.
Paavali kirjoittaa siitä:
1. Kor. 4:15 Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa.
1. Tess. 2:13 Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte
Johannes ei kastanut valtiokirkon jäseniä.
Todistus
"Kasvoin helluntaikirkossa ja kärsin sen takia henkisesti vuosia. Nuorena ja vaikutuksille altiina lapsena olin alttiina kaikille yliluonnollisille hokkus-pokkuksille, joita tämä kirkkokunta käyttää. Olin aina herkkä lapsi, joten tuntemattomilla kielillä puhuminen, seurakuntalaisten kaatuminen lattialle järkytti suuresti minua."
Tälläinen toiminta on vaarallista ja vahingollista lapsille ja nuorille.
Helluntailaisuus aiheuttaa lähtemättömiä traumoja.
Helluntailaisuus ei ole kristinuskon Hengestä kaatumisineen yms.
Nyt et ymmärtänyt sitä totuutta.
Kokemassasi toiminnassa ei ollut kyse helluntailaisuudesta, vaan se oli eksytyksen hengen aikaansaamaa sairasta toimintaa.
Sitä samaa on ollut myös esim. luterilaisuudessa, siltä osin kun se eksytys ja eksytyksen henki on otettu vastaan.
Se oli ja on siis ns. äärikarismaattista toimintaa, jossa ei vaikuta Pyhä Henki, vaan paha henki, ja toiminta on siten sen mukaista.
Haluan vielä lisätä sen, että ihan samoja asioita olisit voinut joutua kokemaan myös luterilaisten keskuudessa.
Sielläkin on noita samankaltaisia ns. äärikarismaattisia piireja.
Henkien pumppaukset menee helposti helluntailaisuudessa villityksen puolelle.
Helppo se on kielillä puhua kun kukaan ei ymmärrä "juovuksissa henkimaailmassa".
Oikeaa kieltä malliksi
"Pentekostalno krštenje je prozelitizirajuće krštenje."
No niin siinä aikuisen ihmisen näyte ääoon tasosta !
Rauhaa!
Ei Ranskan vallankumouksen jälkeen enää ole ollut mitään harhaoppeja. Vaan uskon vapaus. Se on johtanut Hitlerin oppimaailmaan ja kommunismin oppimaailmaan monia. Nämä ovat Pietarin mielestä salakuljetettuja tuhoisia harhoja. Mutta apostoli Paavali piti niitä aseina joilla tuhotaan järjen linnakkeet. Kaksi eri apostolia, kaksi eri mielipidettä. Pietarin istuimen hoitaja Paavi aikanaan kielsi kaikki modernit virtaukset harhoina.
Helluntaikirkko on Jeesuksen, Jumalan ja Pyhän Hengen perustama terveen kristillisen uskon edustaja jonka joukossa on Pyhiä, ja joka omaa helmiportin vartijan roolin paratiisiin pääsyn vartijana.
Miksi oikein aloittaja pyrkii sen ristin ryövärin asemaan, joka pilkkasi Jeesusta. Mistä moinen katkeruus Kristusta kohtaan. Vuoden 2003 ilmestys antoi sanoman: koska perintöosani ryöstettiin ja turmeltiin niin koko maailma on nyt uhrialttari jolla kaikki kaunis ja pyhä uhrataan.
Pyrkiikö aloittaja käymään Pyhien kimppuun kuin varas silloin kun nuo toiset torkkuvat. Onko Kristus käyvä myös Helluntaikirkon pyhiä vastaan kauttanne. Ehkä niin käy kaikille. Menossa on yhä elonkorjuu ja 2100-2200 se vaihtuu Hedelmä korjuuseen. 200 vuotta suurta ahdingoa on edessä. En kuitenkaan jaksaisi kuulla ainaista virttänne harhaoppisuudesta tai syntisyydestä.
Koko kristillinen kirkko on juutalainen harha ja sen perusta on pelastaa pahat ja syntiset. Jos oikein totta ajatellaan. Niin on ollut aina. Ja niin on ollut hyvä. Kääntykää ihmeessä juutalaisuuteen. Itsekin tein niin jo 1996.
Juutalaisuudessa voitte noudattaa Moosesta ja profeettoja mukaan lukien Kristus sekä siten tulla kirouksen, kuoleman, synnin ja ahdistuksen alaiseksi tms. Uskonnon vapaus on oikeastaan hyvä asia huolimatta Hitleristä ja kommunisteista yms.
No, jopas pomppas, kun kirjoitit:
---------------------
" Koko kristillinen kirkko on juutalainen harha ja sen perusta on pelastaa pahat ja syntiset. Jos oikein totta ajatellaan. Niin on ollut aina. Ja niin on ollut hyvä. Kääntykää ihmeessä juutalaisuuteen. Itsekin tein niin jo 1996.
Juutalaisuudessa voitte noudattaa Moosesta ja profeettoja mukaan lukien Kristus sekä siten tulla kirouksen, kuoleman, synnin ja ahdistuksen alaiseksi tms. Uskonnon vapaus on oikeastaan hyvä asia huolimatta Hitleristä ja kommunisteista yms. "
----------------------------
Kysymys !
Miksi kirjoittelet täällä, täällä keskustellaan kristinuskosta, johon sinä et usko ?!
Helluntailaisten harhaoppien otteesta irtaantumaan onnistunut mies on perustanut Uskontojen Uhrien auttavan palvelun. Sinne kannattaa ottaa yhteyttä, kun tuntuu, että helluntailaisuus alkaa ahdistamaan.
Tätä on luterilaisuus ollut koko itsenäisyyden ajan ja sen hölmöt edustajat jatkavat edelleen isiltä perittyä syntikuormaa aamusta iltaan.
Juuri kukaan ei ymmärrä mitään mistään raamatun asiasta eikä omista mitään omakohtaista uskoontuloa eikä päivääkään ole elänyt muuta kuin lutterin opinhullutuksia hokien.
Mistä johtuu tämä kansan umpisokeus, onko vähän liian kauan kierretty samaa kompostia kirkon juuressa.
Et tiedä mitään asiasta, älä siis höpise mitä sattuu !
Helluntailaisuus tuottaa paljon uskontojen uhreja.
Uskontojen Uhrien auttavan palvelun on perustanut helluntailaisuudesta irtaantumaan onnistunut mies.
Helluntailaiset hyökkäilevät perinteisiä kristillisiä kirkkokuntia vastaan halventavin ja pilkallisin puhein. Saisivat hävetä.
Helluntailaisuus ei ole syntynyt helluntaina.
Syntynyt jossain hämärillä kaduilla ja kujilla mustien hurmoksissa.
Mustat kädet yhteen hakkaa musiikki ei koskaan lakkaa tunnelmissa.
Oikeammin pitäisi puhua lahkolaisuudesta.
Helluntailaisuus on syntynyt ensimäisenä Helluntaina Jerusalemissa. Siitä sen nimikin on tullut. Helluntailaisuudessa toteutuvat Raamatun tekstin mukainen Pyhän Hengen vaikutus.
Tässä pari kysymystä rienaajille.
Vastatkaapa tähän.
Saitteko Pyhän Hengen????
Apt19.2 Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan".
19:3 Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella".
19:4 Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen".
19:5 Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen.
19:6 Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.
Milloin rienaajat vastaa kysymyksiin?
Arvasin, että rienaajat eivät vastaa kysymykseen!
Suomi24 on osallinen ja suomi24 harjoittaa järjestelmällistä kiihottamista kansanryhmää vastaan. Suomi24 on laittomien hallussa ja alusta laittomuuksiin. Helluntaipalstalla rikotaan avoimesti Suomen lakeja ja pilkataan Jumalaa ja vainotaan helluntailaisia ja levitetään valheita anabaptisteista, joita helluntailaiset ovat.
Anabaptistiset uudestikastavat lahkot mormonit, jehovalaiset,hell...laiset yms.
Raamatun mukaisesti kastetaan Jeesuksen Kristuksen nimessä vain uskoontulon jälkeen.
Ihminen ei voi varmuudella sanoa kenellä on oikea Pyhä Henki, koska
1. Joh. 4:1
Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
Pyhää Henkeä matkivia hurmoshenkiä on vaikka kuinka paljon lahkoissa.
Joh. 3:8
Tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa, ja et tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee: näin on jokainen, joka Hengestä syntynyt on.
Lapsena nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kastetussa on oikea Pyhä Henki.
Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa, niinkuin sen tekee lapsi, ei pääse sinne sisälle.
Aikuisen on vaikea pelastua. Monet koittavat, mutta eivät voi. Rikkaalle se on mahdotonta, kuin kamenlin käydä neulansilmän läpi.
Voi tuota sinun totaalista tietämättömyyttäsi ja siten ymmärtämättömyyttäsi ja niistä johtuvaa syväsokeuttasi !
Matt. 22:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa
Mark. 12:27 Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Suuresti te eksytte."
"Aikuisen on vaikea pelastua."
Tämä näkyy pakkovauvakastetuissa!
Eikä "vauvakaste" ketään pelasta. Jeesus ei käskenyt kastamaan vauvoja. Jeesus näytti esimerkillään, että lapsia siunataan.
Hurmoslahkoissa on ihan muut henget ihmisiä nurin viskomassa kuin
oikea Pyhä Henki.
Älä mene lahkoon kaadettavaksi maahan ja sidottavaksi henkivaltoihin.
Oikea lääkäri tutki Tampereen yliopistossa tekemässään tohtorin väitöskirjassa kaikki Ylivainion aikaiset helluntailaisten väittämät ihmeparanemiset. Tapauksia oli yhteensä 1304.
Tutkimuksen lopputulos: Kukaan ei ollut parantunut yhtään mistään.
Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?"
Valheen henget niitä valeparantamisia teki.
Lääkäri kutsui kauniisti niitä helluntailaisten valeparantumisia, että ne olivat niitä tunnelmointiefektejä.
Vastaa kysymykseen äläkä kirjoittele jatkuvasti tyhmyyksiäsi tänne.
Tuo on valhetta. Minäkin voin todistaa että monta parantunut sairauksista Jumalan tahdon mukaisesti rukoiltaessa.
Ylivainion tiedetään saaneen kaatajanvoimansa käytyään Australian matkalla tapaamassa Aboriginaaleja.
Ei tartte tapella. Molemmat - sekä Luterilainen kirkko että helluntaikirkko/seurakunta - on Katolisen Porttokirkon porttotyttäriä.
Toiset on konservatiivisia ja muotojumalisia, toiset taas on suurelta osin elämyshakuisia (ADHD) hihhuleita, mutta molemmat on harhaoppisia.
Harhaopit vaan vaihtelee mieltymysten mukaan.
"Harhaopit vaan vaihtelee mieltymysten mukaan."
Suureen Babyloniin mahtuu kaikenlaista porukkaa. Toiset tykkää hengellisistä sirkushuveista ja toiset taas tykkää tärkeillä viisaudellaan ja tiedoillaan. Sovittakaa itseenne.
Jes.47
9 Mutta nämä molemmat tulevat sinun osaksesi äkisti, yhtenä päivänä: lapsettomuus ja leskeys; ne kohtaavat sinua täydeltänsä, huolimatta VELHOUKSIESI paljoudesta, LOITSUJESI suuresta voimasta.
10 Sinä luotit pahuuteesi, sinä sanoit: "Ei kukaan minua näe". Sinun VIISAUTESI ja TIETOSI, ne sinut eksyttivät, ja niin sinä sanoit sydämessäsi: "Minä, eikä ketään muuta!"
Yhteistä molemmille on "Minä-minä-henki".
Helluntailaisuus on toinen helluntai - toinen henki - toinen kaste - toinen herra.
Saatana sanoi samaa minullekki, kunnes Jumala paljasti Saatanan juonet ja eksytyksen. Ketä kuuntelemme, häntä seuraamme?
https://www.youtube.com/watch?v=YNe2f2JQV7M&t=38s
Mvh J - K
Mvh J - K
Valit. 5:7
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
4. Moos. 14:18
'Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset, mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen'.
Sekä Parhami että Olseni vietiin vankilaan asioista, joista ei voi lasten kuullen edes puhua.
Rienaaja ei osaa muuta kuin toistaa samoja asioita jatkuvasti.
Olsen oli antikristillinen rienaaja.
Höppänät lahkolaiset puolustavat häntä.
MISSÄ aloittaja seurakunnassa armolahjat Raamatullisesti on toiminnassa.
kerro.
Varmaan oma seurakuntasi on Raamatullinen, voit Raamattua siteeraten kertoa elämän Hengen sisällön. Varmaan tunnet alueen.
Helluntailaisuus on syntynyt nimensä mukaisesti ensimäisenä Helluntaina Jerusalemissa. Helluntailaisuusteen kuuluu kiinteä sydämen yhteys Jeesukseen Kristukseen. Helluntailaisuudessa toteutuvat Jumalan tahdon mukaisesti Raamatun ilmoituksen mukaiset Jeesuksen yhteydessä elämiseen kuuluvat Pyhänhengen vaikutukset.
Solis justiinsakosanot. Ja Parhami vietiin vankilaan syyttömänä.
Mutta siitä ei nämä rienaajat tahdo tietää koska totuus ei heitä
kiinnosta. Väittely ja uskovien provosointi on nykylapsille ja
nykynuorille tärkeämpää kuin totuus.
Mutta sen verran totuudesta, että Parham tuli kuuluisaksi siitä,
että hänen kauttaan Jeesus paransi lukemattomia ihmisiä.
Sen tähden Perkele vastusti häntä valheen kaikella voimalla.
Ja tästä on nämä Parhamin rienaajat vielä tänäkin päivänä todiste.
Mvh J - K
Opin lähtökohtia Helluntalaisuus.
1. Kielilläpuhumisen lähtökohta: Keskilännen raamattukoulu 1901
Modernin helluntaiopin kulmakivi – ajatus siitä, että kielilläpuhuminen on välttämätön merkki Pyhän Hengen kasteesta – syntyi Yhdysvaltain keskilännessä, Topekassa, Kansasissa, tammikuussa 1901.
• Tehtävänanto raamattukoulussa: Saarnaaja Charles Fox Parham perusti syksyllä 1900 Bethel Bible College -nimisen raamattukoulun. Joulukuussa 1900 hän lähti matkalle ja antoi oppilailleen tehtäväksi tutkia Apostolien teoista, mikä on Raamatun mukainen "alkumerkki" Pyhän Hengen kasteesta. Palattuaan oppilaat olivat yksimielisiä siitä, että merkki oli kielilläpuhuminen.
• Tavoittelu ja "enkelten kielen" keksiminen: Uudenvuodenpäivänä 1.1.1901 oppilaat rukoilivat ja odottivat tätä kokemusta kätten päälle panemisen kautta, jolloin oppilas Agnes Ozman alkoi puhua tuntematonta kieltä, ja pian muut seurasivat perässä. Aluksi Parham ja oppilaat uskoivat saaneensa yliluonnollisen taidon puhua olemassa olevia vieraita kieliä (kuten kiinaa) lähetystyötä varten ilman kieliopintoja. Kun lähetyskentillä huomattiin, ettei kukaan ymmärtänyt heidän puhettaan, selitystä muutettiin: kyseessä olikin ihmiskielille tuntematon "enkelten kieli" (viitaten jakeeseen 1. Kor. 13:1).
• Raamatullinen ristiriita: Koko oppi syntyi siis siitä, että raamattukoulussa asetettiin ennakko-oletus ("mikä on pakollinen merkki?"), tavoiteltiin kokemusta ja lopulta muutettiin selitystä, kun todelliset kielet puuttuivat. Paavali sen sijaan kieltää selvästi kaikkien kielilläpuhumisen (1. Kor. 12:30) ja vaatii seurakunnassa puheen selittämistä (1. Kor. 14:27–28).
2. Salaisen tempauksen alkukoti: Brittein saaret 1830-luku
Oppi salaisesta tempauksesta ennen ahdistuksen aikaa ei sekään ole peräisin alkuseurakunnalta, vaan syntyi Isossa-Britanniassa ja Irlannissa 1830-luvulla.
• John Nelson Darby ja Plymouthin veljet: Opin kehitti entinen anglikaanipappi John Nelson Darby 1830-luvulla osana luomaansa dispensationalismia (talouskausioppia). Samoihin aikoihin Skotlannissa nuori Margaret MacDonald sai hurmoksellisen näyn kaksivaiheisesta Kristuksen tulosta, jota Darby ja hänen piirinsä jalostivat edelleen.
• Siirtyminen Amerikkaan ja helluntaioppiin: Darby matkusti useita kertoja Pohjois-Amerikkaan levittämään oppiaan. Yhdysvaltalainen Cyrus Scofield painatti Darbyn opit suoraan vuonna 1909 julkaistun Scofield Reference Bible -raamatun alaviitteisiin. Koska varhainen helluntaiherätys (Azusa-katu 1906, johdossa Parhamin oppilas William Seymour) syntyi samassa ympäristössä, se omaksui Darbyn tempausopin suoraan valmiina pakettina.
• Raamatullinen ristiriita: Varhaiskirkko ei tuntenut salaista tempausta 1800 vuoteen. Raamattu opettaa yhden julkisen ja äänekkään paluun, jolloin Herra saapuu pasuunan kaikuessa (1. Tess. 4:16) ja kokoaa valittunsa kaikkien nähden (Matt. 24:27, 31).
Yhteenveto
Kun tarkastellaan näitä historiallisia juuria yhdessä Raamatun kanssa, käy selväksi, että helluntaiopin keskeiset erityispiirteet ovat 1800- ja 1900-lukujen taitteen inhimillisiä keksintöjä:
1. Salainen tempaus on peräisin 1830-luvun Britanniasta (J. N. Darby).
2. Kielilläpuhumisen pakko ja "enkelten kieli" ovat peräisin vuoden 1901 Kansasin raamattukoulusta (C. F. Parham).
Kumpikaan oppi ei kestä vertailua Uuden testamentin selkeisiin jakeisiin, vaan ne ovat syntyneet yksittäisten ihmisten tulkinnoista ja yrityksistä selittää epäonnistuneita ennakko-oletuksia.
Wikipedia
Gerhard Olsen-Smidt järjesti 1920 Helsingissä Helluntaiseurakunnan, jonka kokoontumispaikka oli Ludviginkadulla Helsingin Sanomain salissa 4. kerroksessa ja myöhemmin Liisankatu 17:ssä. Tästä ryhmästä muodostui myöhemmin Filadelfiaseurakunta. Eino I. Manninen valittiin seurakunnan vanhimmaksi joulukuussa 1920. Olsen-Smidt oli valloittava johtaja, ja liike keskittyi vahvasti hänen henkilöönsä. Häntä syytettiin taloudellisista väärinkäytöksistä ja yksinvaltaisesta johtamistavasta.[17]
Keväällä 1925 Olsen-Smidt pidätettiin Helsingissä ”homoseksuaalisen hurjastelun” takia,[20] ja hänet tuomittiin huhtikuussa 1925 kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen haureudesta,[21] sillä hänellä oli ollut seksuaalinen suhde kahteen nuorukaiseen, jotka toimivat seurakunnassa.[17] Vankeustuomion jälkeen hänet karkotettiin Norjaan.[22] Tuomio merkitsi helluntailiikkeelle huomattavaa kriisiä.[17]
Sieltä Jenkeistä se "henki" on tänne tuotu.
Gerhard Olsen-Smidt
Entinen Pelastusarmeijan upseeri oli tutustunut Yhdysvalloissa helluntaiherätykseen ja kokenut henkikasteen, minkä vuoksi hän oli jättänyt Pelastusarmeijan.
Wikipediaan saa jokainen kirjoittaa mitä haluaa.
Näyttää olevan liikkeellä isien syntikuormien kantajia !
Jo roomalaiset keksivät pyörän, ja siitä pian kottikärryt.
The Sodomy of Charles Parham - James Attebury
James Attebury
https://jamesattebury.wordpress.com › ...
·
Käännä tämä sivu
9.7.2025 — On July 20, 1907, Charles Fox Parham and J. J. Jourdan, a Jewish boy, were charged with sodomy.
Valit. 5:7
Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
4. Moos. 14:18
'Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset, mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen'.
Tuota väärää käännöstäkin sakasti tarjoaa johonkin arvalla otettuun asiaan !
Koittakaa tulla järkiinne.
Jumalan lakien ja käskyjen vaihtaminen hurmoshenkiin on karmea erehdys.
Hoos. 14:1
Samaria joutuu syystänsä kärsimään, koska se on niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan.
Suomi24 on tehnyt tarkoituksella ja määrätietoisesti helluntailaisuuspalstasta sivut, joissa avoimesti rikotaan Suomen lakeja ja joissa pilkataan ja herjataan Jumalaa ja joissa helluntailaisia vainotaan ja panetellaan. Suomi24 on laittomien hallussa ja alusta laittomuuksiin.
Täällä on muutama pökäle joka tuottaa tuota pulun tuubaa yötä päivää joutessaan kun yhteiskunta pitää hengissä ja työntää pitsaa sossun luukkuun oven alta.
Ei puutu mentaalivaivaisia tästä maasta.
Olseni kävi Euroopan helluntaijohtajien kanssa Amerikassa Parhamin kieli-raamattukoulussa ne opit hakemassa ja Pentecostalismuksen nimiin valansa vannomassa.
Euroopan helluntaijohtajat kutsuivat Olsenia Suomen ainoaksi helluntaiapostoliksi. Hän perusti tänne noin 40 hell.srk.
Ensin Helsinkiin v. 1920 ja sitten muualle maahan aina Haapavedelle asti, missä kävi ahkerasti.
Itse kuningas King oli paikalla.
Amerikan mies sen hengen varmisti kun ne opit vakiinnutettiin Suomeen.
Olsen-Smidtin ohjauksessa yhä useammat omaksuivat aikuiskasteen näkemyksen. Helluntaiherätyksen ensimmäiset kasteet järjestettiin vuonna 1912 helluntaiherätyksen kesäjuhlilla Lempäälässä vuonna 1912. Lempäälän juhlilla puhuivat Gerhard Olsen-Smidt, Pekka Brofeldt sekä yhdysvaltalainen pastrori J. H. King.[10]