26.10.2026 alkoi Kartika-kuukausi. Olkoon tämä pyhä aika täynnä rakkautta, rauhaa ja Krishnan siunauksia.
Nyt on Karttika-pyhä kuukausi, jolloin keskitytään Krishnan leikkeihin ja tekoihin. Tämä kuukausi on omistettu Krishnalle.
---------------
Śrī Kṛṣṇa palvelee bhaktojaan nöyrästi. Erityisen merkittävä on kertomus siitä, kuinka Kṛṣṇa pesee vieraidensa ja bhaktojensa jalat.
Tässä on kuitenkin hyvä erottaa kaksi asiaa:
Kṛṣṇa pesee bhaktojen tai vieraiden jalat konkreettisena palveluksena.
Kṛṣṇa toimii bhaktojen palvelijana (bhakta-vatsala), vaikka hän on kaikkien palvonnan kohde.
Kṛṣṇa pesee Sudāmān jalat – Śrīmad-Bhāgavatam 10.80.20
Erittäin selkeä viite
Tämä on ehkä kaikkein vaikuttavin esimerkki.
Sanskritinkielinen teksti:
upahṛtyāvanijyāsya pādau pādāvanejanīḥ agrahīc chirasā rājan bhagavān loka-pāvanaḥ
IAST ja merkitys:
Kṛṣṇa itse pesee ystävänsä Sudāmān jalat ja ottaa pesuveden omalle päälleen.
Tässä on erityisen koskettava teologinen yksityiskohta: Hän, joka puhdistaa koko maailman (loka-pāvanaḥ), ottaa bhaktansa jalkojen pesuveden päähänsä.
Lähde: Śrīmad-Bhāgavatam 10.80.20–22 .
https://vedabase.io/en/library/sb/10/80/20-22/
https://vedabase.io/en/library/sb/10/75/4-7/
Mikä on näiden kertomusten teologinen merkitys?
Nämä kertomukset ovat erityisen merkittäviä.
Niissä ilmenee periaate, että:
Bhagavān ei ainoastaan ota vastaan bhaktan palvelusta.
Hän myös itse palvelee bhaktaansa.
Kṛṣṇan ja bhaktan välinen rakkaus ei ole pelkkää yksisuuntaista palvontaa.
Kṛṣṇa antaa bhaktansa rakkaudelle poikkeuksellisen suuren arvon.
Tätä liittyy käsitteeseen bhakta-vātsalya – Kṛṣṇan hellä rakkaus bhaktojaan kohtaan.
Śrīmad-Bhāgavatamin lukuja 10.80 ja 10.75. Ne ovat suoria tekstuaalisia todisteita Kṛṣṇasta bhaktojensa palvelijana.
----------------
Kṛṣṇa pesee Nārada Munin jalat ja ottaa pesuveden päähänsä
Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.13–16, erityisesti 10.69.15
Tämä on ehkä kaikkein voimakkain esimerkki Kṛṣṇan nöyrästä palveluksesta.
Nārada Muni saapuu Kṛṣṇan palatsiin Dvārakāassa. Kṛṣṇa on siellä yhdessä Rukmiṇī-devīn kanssa.
Kun Kṛṣṇa näkee Nāradan:
Hän nousee välittömästi vuoteeltaan.
Hän kumartaa päänsä Nārada Munin jalkojen eteen.
Hän tarjoaa Nāradalle oman istumapaikkansa.
Hän pesee Nārada Munin jalat.
Hän ottaa jalkojen pesuveden omalle päälleen.
Hän palvelee ja kunnioittaa Nāradaa Veda-ohjeiden mukaisesti.
-----------------
Nārada Munin jalkojen peseminen on konkreettinen, suoraan tekstissä kuvattu teko. Se ei ole vain vertauskuva nöyryydestä.
Kṛṣṇa todella pesee Nāradan jalat ja ottaa pesuveden päähänsä.
Ja juuri tässä näkyy Kṛṣṇan erityinen luonne: Hän ei pidä bhaktojaan merkityksettöminä alamaisina, vaan antaa heidän rakkaudelleen ja palvelukselleen äärettömän arvon.
Kṛṣṇa on bhaktojen Herra, mutta samalla Hän haluaa olla heidän palvelijansa. Tämä on yksi Śrīmad-Bhāgavatamin keskeisistä rakkauden opetuksista.
------------------
Nyt on Karttika-pyhä kuukausi, jolloin keskitytään Krishnan leikkeihin ja tekoihin. Tämä kuukausi on omistettu Krishnalle.
---------------
Śrī Kṛṣṇa palvelee bhaktojaan nöyrästi. Erityisen merkittävä on kertomus siitä, kuinka Kṛṣṇa pesee vieraidensa ja bhaktojensa jalat.
Tässä on kuitenkin hyvä erottaa kaksi asiaa:
Kṛṣṇa pesee bhaktojen tai vieraiden jalat konkreettisena palveluksena.
Kṛṣṇa toimii bhaktojen palvelijana (bhakta-vatsala), vaikka hän on kaikkien palvonnan kohde.
Kṛṣṇa pesee Sudāmān jalat – Śrīmad-Bhāgavatam 10.80.20
Erittäin selkeä viite
Tämä on ehkä kaikkein vaikuttavin esimerkki.
Sanskritinkielinen teksti:
upahṛtyāvanijyāsya pādau pādāvanejanīḥ agrahīc chirasā rājan bhagavān loka-pāvanaḥ
IAST ja merkitys:
Kṛṣṇa itse pesee ystävänsä Sudāmān jalat ja ottaa pesuveden omalle päälleen.
Tässä on erityisen koskettava teologinen yksityiskohta: Hän, joka puhdistaa koko maailman (loka-pāvanaḥ), ottaa bhaktansa jalkojen pesuveden päähänsä.
Lähde: Śrīmad-Bhāgavatam 10.80.20–22 .
https://vedabase.io/en/library/sb/10/80/20-22/
https://vedabase.io/en/library/sb/10/75/4-7/
Mikä on näiden kertomusten teologinen merkitys?
Nämä kertomukset ovat erityisen merkittäviä.
Niissä ilmenee periaate, että:
Bhagavān ei ainoastaan ota vastaan bhaktan palvelusta.
Hän myös itse palvelee bhaktaansa.
Kṛṣṇan ja bhaktan välinen rakkaus ei ole pelkkää yksisuuntaista palvontaa.
Kṛṣṇa antaa bhaktansa rakkaudelle poikkeuksellisen suuren arvon.
Tätä liittyy käsitteeseen bhakta-vātsalya – Kṛṣṇan hellä rakkaus bhaktojaan kohtaan.
Śrīmad-Bhāgavatamin lukuja 10.80 ja 10.75. Ne ovat suoria tekstuaalisia todisteita Kṛṣṇasta bhaktojensa palvelijana.
----------------
Kṛṣṇa pesee Nārada Munin jalat ja ottaa pesuveden päähänsä
Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.13–16, erityisesti 10.69.15
Tämä on ehkä kaikkein voimakkain esimerkki Kṛṣṇan nöyrästä palveluksesta.
Nārada Muni saapuu Kṛṣṇan palatsiin Dvārakāassa. Kṛṣṇa on siellä yhdessä Rukmiṇī-devīn kanssa.
Kun Kṛṣṇa näkee Nāradan:
Hän nousee välittömästi vuoteeltaan.
Hän kumartaa päänsä Nārada Munin jalkojen eteen.
Hän tarjoaa Nāradalle oman istumapaikkansa.
Hän pesee Nārada Munin jalat.
Hän ottaa jalkojen pesuveden omalle päälleen.
Hän palvelee ja kunnioittaa Nāradaa Veda-ohjeiden mukaisesti.
-----------------
Nārada Munin jalkojen peseminen on konkreettinen, suoraan tekstissä kuvattu teko. Se ei ole vain vertauskuva nöyryydestä.
Kṛṣṇa todella pesee Nāradan jalat ja ottaa pesuveden päähänsä.
Ja juuri tässä näkyy Kṛṣṇan erityinen luonne: Hän ei pidä bhaktojaan merkityksettöminä alamaisina, vaan antaa heidän rakkaudelleen ja palvelukselleen äärettömän arvon.
Kṛṣṇa on bhaktojen Herra, mutta samalla Hän haluaa olla heidän palvelijansa. Tämä on yksi Śrīmad-Bhāgavatamin keskeisistä rakkauden opetuksista.
------------------
Vastaukset 85
Vanhimmat
Kṛṣṇan kaikki 16 108 vaimoa ovat Lakṣmī-devīn eli jumalattaren onnen ja vaurauden hengellisen energian ilmentymiä. Tämä sanotaan suoraan Śrīla Prabhupādan teoksessa Kṛṣṇa, The Supreme Personality of Godhead, luvussa 59.
Alkuperäinen englanninkielinen kohta:
The queens of Kṛṣṇa were all expansions of the goddess of fortune, Lakṣmījī.
Suomeksi: Kṛṣṇan kaikki kuningattaret olivat onnenjumalatar Lakṣmījīn ekspansioita.
Śrī Kṛṣṇa laajentaa itsensä 16 108 erilliseksi, täydelliseksi persoonalliseksi muodoksi, jotta Hän voi olla jokaisen vaimonsa kanssa samanaikaisesti.
Kṛṣṇan kaikki 16 108 vaimoa ovat Lakṣmī-devīn eli jumalattaren onnen ja vaurauden hengellisen energian ilmentymiä.
On hämmästyttävää, että yksi ja sama Śrī Kṛṣṇa meni samanaikaisesti naimisiin 16 000 naisen kanssa eri kodeissa, vaikka Hän on yksi ja jakamaton.
Jokainen muoto oli täydellinen Kṛṣṇa
Kṛṣṇa ei jakanut itseään pienempiin osiin.
Hän ei lähettänyt yhtä osittaista jumalallista ilmentymää jokaiselle vaimolle.
Hän laajensi itsensä kokonaisiksi persoonallisiksi muodoiksi.
Jokainen vaimo sai olla henkilökohtaisesti Kṛṣṇan kanssa.
Tätä kutsutaan vaiṣṇava-teologiassa jumalalliseksi laajentumiseksi eli prakāśa-ilmentymäksi.
Nārada Muni näkee jokaisessa palatsissa Kṛṣṇan
Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41
Nārada näki jokaisessa palatsissa saman persoonallisen Herran, joka suoritti erilaisia uskonnollisia ja perhe-elämään liittyviä tehtäviä.
Lähde: Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41 .
Kṛṣṇa ei kadonnut yhdestä palatsista siirtyäkseen toiseen
Tämä on kertomuksen ydin.
Nārada kävi palatsista toiseen ja näki jokaisessa Kṛṣṇan:
Yhdessä Hän leikki lasten kanssa.
Toisessa Hän keskusteli vaimonsa kanssa.
Kolmannessa Hän suoritti uskonnollisia toimituksia.
Neljännessä Hän ruokki brahmaaneja.
Viidennessä Hän keskusteli ministeriensä kanssa.
Kṛṣṇa oli samanaikaisesti läsnä kaikissa palatseissa.
Nārada ymmärsi, ettei tämä ollut tavallinen mystinen temppu vaan Kṛṣṇan rajaton jumalallinen voima.
Kṛṣṇa ei ole rajoitettu yhteen paikkaan, yhteen kehoon.
Hän voi olla jokaisen bhaktansa kanssa henkilökohtaisesti. Hänen täydellisyytensä ei vähene, vaikka Hän laajentuu lukemattomiin täydellisiin muotoihin.
Tästä on olemassa erityinen kuvaus, jossa Kṛṣṇan eri palatseissa olevat muodot tulevat yhteen ja Kṛṣṇa ilmestyy jälleen yhtenä muotona.
Nārada Muni näkee saman Kṛṣṇan eri palatseissa
Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41 sanoo:
Nārada näki saman yhden Herran olevan kaikissa palatseissa.
Kaikki muodot kokoontuvat yhteen
Tähän löytyy erityisen kiinnostava kuvaus teoksesta Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164 ja sen kommentaarista.
Siinä kerrotaan, että Nārada näki Kṛṣṇan:
Tulevan jokaisesta kuningattaren palatsista erillisessä muodossa.
Kokoontuvan kaikkien muotojensa kanssa kokoushalliin.
Ilmestyvän siellä yhtenä Bhagavānin muotona.
Kun Kṛṣṇa poistui kokoushallista, yksi muoto meni eri palatseihin ja ilmestyi jälleen kussakin omana muotonaan.
Lähde: Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164 – kommentaari .
Mitä tämä tarkoittaa teologisesti?
Tässä ei tarkoiteta, että Kṛṣṇa olisi alun perin monta erillistä jumalaa, jotka sulautuvat yhdeksi.
Kyse on yhdestä alkuperäisestä Bhagavānista, jolla on kyky ilmestyä samanaikaisesti lukemattomissa täydellisissä persoonallisissa muodoissa.
Yksi Kṛṣṇa on läsnä kaikissa palatseissa.
Jokainen kuningatar saa oman henkilökohtaisen Kṛṣṇansa.
Muodot voivat kokoontua yhteen.
Yksi Kṛṣṇa voi jälleen ilmestyä moniin palatseihin.
Tämä yksityiskohtainen kokoontumisen ja jälleen jakautumisen kuvaus on Bṛhad-bhāgavatāmṛtan kommentaarissa, ei Śrīmad-Bhāgavatamin 10.69.41:n suora kertomus.
Näin ollen muistamasi kertomus on olemassa, eikä se ole pelkkä mielikuva.
Kṛṣṇan eri muotojen erilaiset ominaisuudet
Erityisen kiinnostava on toinen lähde:
Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.158 ja sen kommentaari.
Siinä selitetään, että Bhagavānin erilaiset muodot ilmenevät bhaktojen erilaisten mieltymysten ja suhteiden mukaisesti.
Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että Kṛṣṇa tekee eri asioita eri palatseissa. Hänen eri ilmentymillään voi olla erilaisia ominaisuuksia ja erilaisia mielialoja.
Lähde: Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.158, kommentaari .
https://www.wisdomlib.org/hinduism/book/brihad-bhagavatamrita-commentary/d/doc427384.html?utm
https://www.wisdomlib.org/hinduism/book/brihad-bhagavatamrita-commentary/d/doc427389.html?utm
Verse 2.4.164
https://prabhupadabooks.com/cc/adi/1/71
https://sreegd.github.io/shastra-folio/sb/10/69/41/?utm
Akrūran ja Kṛṣṇan kohtaaminen on erityisen kiinnostava, koska siinä tapahtuu jotakin poikkeuksellista: Kṛṣṇa ja Balarāma eivät ainoastaan ota Akrūraa vastaan, vaan Balarāma itse palvelee häntä konkreettisesti. Kṛṣṇa on mukana tässä palvelutilanteessa.
Tämä löytyy Śrīmad-Bhāgavatamista 10.38.34–40.
Akrūran vastaanottamisessa jalkojen pesijä on nimenomaan Balarāma, ei Kṛṣṇa. Myöhemmässä Akrūran kodin vierailussa puolestaan Akrūra itse pesee Kṛṣṇan ja Balarāman jalat.
Balarāma on Kṛṣṇan toinen minä.
Balarāma on Kṛṣṇan ensimmäinen laajentuma (svayaṁ-prakāśa), ja häntä kuvataan Kṛṣṇan toisena minänä.
Tämä ei tarkoita kahta erillistä Jumalaa, vaan yhtä alkuperäistä Jumaluutta, joka ilmenee kahtena persoonallisena muotona.
Balarāma on Kṛṣṇan ensimmäinen laajentuma
Śrīmad-Bhāgavatam 10.1.24
Balarāma tunnetaan myös nimellä Saṅkarṣaṇa. Hän on Kṛṣṇan ensimmäinen persoonallinen laajentuma.
Kṛṣṇa ja Balarāma ovat sama alkuperäinen Jumaluus
Caitanya-caritāmṛta, Ādi 5.4
Tämä tekee Akrūran kertomuksesta vielä merkittävämmän
Kun Balarāma pesee Akrūran jalat Śrīmad-Bhāgavatamissa 10.38.38–39, kyseessä on Kṛṣṇan ensimmäisen laajentuman suorittama palvelus.
Balarāma ei ole tavallinen palvelija. Hän on itse Jumaluuden alkuperäinen laajentuma.
Siksi kertomus osoittaa erityisen voimakkaasti, kuinka korkein Jumaluus kunnioittaa bhaktojaan.
Yksi tärkeä teologinen ajatus: Kṛṣṇa ja Balarāma ovat persoonallisesti erillisiä mutta olemukseltaan yhtä. Balarāman palvelus on siksi erittäin merkittävä esimerkki Jumaluuden rakkaudellisesta palveluasenteesta bhaktojaan kohtaan.
Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden (Bhagavān) luonne on samanaikaisesti yksi ja moninainen. Tämä ei ole ristiriita, vaan Jumalan käsittämättömän energian (acintya-śakti) ilmentymä. Śrī Krishna on svayam-bhagavān, alkuperäinen Korkein Jumala, josta kaikki muut Jumalan muodot, laajentumat ja avatarat lähtevät.
Krishnalla on veli, Śrī Balarāma, joka on täysin Jumala, mutta ei erillinen Jumala.
Kysymykseen “Jos Jumala on yksi, kuinka Hän voi olla kaksi?” kuuluu:
Jumala on yksi olemukseltaan, mutta moninainen persoonallisissa ilmentymissään.
Balarāma – Krishnan ensimmäinen laajentuma
Balarāma on Krishnan ensimmäinen henkilökohtainen laajentuma (prathama-vyūha). He ovat:
yhtä ikuisia
yhtä kaikkivoipia
yhtä tietoisia
yhtä jumalallisia
mutta Heillä on eri tehtävät ja suhteet.
Balarāma ilmentää Krishnan palvelun ja henkisen voiman (sandhinī-śakti). Hänen kauttaan ilmenevät:
kaikki Vishnun muodot
koko henkimaailma (Vaikuṇṭha)
jne.
Ilman Balarāmaa ei olisi paikkaa, muotoa eikä kykyä palvella Krishnaa.
Yksi tuli, monta liekkiä – kynttilävertaus
Kynttilävertaus selittää tämän syvällisen totuuden kauniisti:
Yksi kynttilä sytyttää toiset.
Kaikki palavat yhtä kirkkaasti.
Yksikään ei ole heikompi tai vahvempi.
Silti on alkuperäinen kynttilä.
Samalla tavoin Krishna laajentuu:
Balarāmana
Mahā-Vishnuna
Garbhodakaśāyī Vishnuna
Kṣīrodakaśāyī Vishnuna
sekä avataroina
Nämä eivät ole eri jumalia, vaan saman Jumalan täydellisiä persoonallisia ilmentymiä.
Krishna ei koskaan vähene
Kun Krishna laajentuu, Hän:
ei jaa voimaansa osiin
ei heikkene
ei lakkaa olemasta alkuperäinen
Hän pysyy aina:
ādyaṁ purāṇa-puruṣaṁ nava-yauvanaṁ ca
ikuisesti nuorena, ikuisesti Korkeimpana.
Hänen laajentumisensa, eli ekspansionsa tapahtuvat Hänen oman ilonsa vuoksi ja bhaktojensa suojelemiseksi.
todellinen tarkoitus on rakkaudellinen vuorovaikutus omistautuneiden kanssa.
Śrīmad Bhāgavatamin päätelmä
Śrīmad Bhāgavatam esittää tämän totuuden kaikkein selkeimmin:
Krishna on kaiken alkuperä, ja kaikki Vishnun muodot ja avatarat lepäävät Hänessä kuin helmet langassa.
Jumala on yksi, mutta ei rajoittunut yhteen muotoon
Balarāma on Jumala, koska Hän on Krishnan täydellinen laajentuma
Krishna on aina alkuperäinen lähde
Jumalan moninaisuus lisää Hänen kirkkauttaan, ei vähennä Hänen ykseyttään
Tämä on acintya-bhedābheda-tattva:
samanaikainen ykseys ja ero – Jumalan käsittämätön kauneus.
Śrī Krishna ja Śrī Balarāma.
Krishna on alkuperäinen Korkein Jumaluuden Persoona (Svayaṁ Bhagavān), ja koska Hän on yksi, Hän voi ilmetä samanaikaisesti monissa eri muodoissa eri paikoissa. Näitä muotoja kutsutaan Krishnan henkilökohtaisiksi ekspansioiksi.
Krishna - Korkein Jumala, kaikkien syiden syy.
Ekspansiot (Vishnu, Narayana jne.) - Hänen ilmentymiään eri paikoissa, eri tarkoituksiin.
Goloka - korkein taso, jossa asukkaat eivät tiedä Krishna on Jumala, jotta rakkaus voisi olla spontaania ja estotonta.
Tämä “unohtaminen” on tarkoituksellista ja kuuluu Korkeimman Jumalan suunnitelmaan.
Henkilökohtaisten ekspansioiden lisäksi Krishna laajenee moniin muihin muotoihin ja energioihin, jotka ilmentävät Hänen erilaisia ominaisuuksiaan.
Kun Vishnu-tattvat ilmentävät Hänen äärettömän suurta aspektiaan, jivat, elävät olennot, ilmentävät Hänen äärettömän pientä aspektiaan.
Kun Krishna Itse tai Hänen laajennuksensa ilmentävät Itseään aineellisessa maailmassa, sitä kutsutaan avataraksi eli inkarnaatioksi.
Avatara tarkoittaa sanskritiksi ”Hän, joka laskeutuu”.
Herran avatareja on kuutta päätyyppiä:
1) Purusha-avatarit, heidän tarkoituksenaan on luoda ja ylläpitää aineellista luomakuntaa.
Samalla universumeja asuttavat konkreettiset muodot ovat jo Brahman, universumin luojan, luomia (SB 2.10.4);
Brahma on toissijainen luoja. Brahma on eräänlainen arkkitehti tai konstruktori, joka luo kaiken jo olemassa olevista malleista.
Brahmasta voisi sanoa - Demiurgi.
1) purusha-avatarit, joiden tarkoitus on luoda ja ylläpitää aineellista luomistyötä. Tällöin universumeissa asuvat konkreettiset muodot ovat Brahman, universumin luojan, luomia (ShB 2.10.4);
2) guna-avatarit: Brahma, Vishnu ja Shiva, jotka hallitsevat vastaavasti intohimon, hyvyyden ja tietämättömyyden gunaa (laatua) (SB 1.3.5);
3) yuga-avatarit laskeutuvat antamaan kussakin yugassa elävän olennon uskonnollisen kehitysprosessin (yuga-dharma).
4) lila-avataroita on lukemattomia, mutta 10 Heistä tiedetään tulevan säännöllisesti (muuttumattomasti) eri tarkoituksiin (ks. Dasha-avatara-stotra ”Acharya Vaishnavojen laulut”).
5) manvantara-avatarit - ihmiskunnan kantaisät, joilla on erityisiä voimia (SB 2.1.36). Manu luo lait, joiden mukaan ihmisten on elettävä (esim. Manu-samhita). Kun kunkin Manun valtakausi päättyy, kaikki planeetat Maan kaltaisia planeettoja myöten upotetaan vedenpaisumuksen veteen. Yhdessä Brahman päivässä vaihtuu 14 Manua, kuukaudessa 420, vuodessa 5040 ja koko Brahman elämässä 504000;
6) shaktyavesha-avatarit - elävät olennot, joilla on erityinen voima ja valta (SB 4.19.3; 4.12.37).
He voivat olla Herran ikuisia kumppaneita, jotka tulevat aineelliseen maailmaan erityistehtävässä (SB 3.5.21).
Esimerkiksi Narada on omistautuneen palvelun ruumiillistuma; kuningas Prithu on toimeenpanovalta; Kapila, Rishabhadev, Kumari ovat tiedon ruumiillistumia jne.
Suoritettuaan tehtävänsä Herra poistuu maailmankaikkeutemme asukkaiden näkyvistä vain ilmaistakseen samat leikit muissa maailmankaikkeuksissa.
Ja sitten, seuraavana aikakautena, Herra ilmentää jälleen samat leikit meidän universumissamme.
Se on kuin auringon liike: se nousee, valaisee kaiken ympärillään, katoaa sitten horisontin taakse ilmestyäkseen maan toisen puoliskon asukkaille ja ilmestyy sitten uudelleen meidän silmiemme eteen.
Kun Bhagavān (Korkein Jumaluuden Persoona) suorittaa tietyn avatāran (avatāra) tehtävän yhdessä universumissa, Hän voi “vetäytyä näkyvistä” kyseisessä maailmankaikkeudessa. Tämä ei tarkoita, että Hän lakkaisi olemasta siellä tai katoaisi lopullisesti, vaan että Hänen līlā (jumalalliset leikit) eivät enää ole ilmeisiä kyseisen universumin asukkaille. Samaan aikaan Hän voi ilmentää samat tai erilaiset leikit muissa brahmāṇḍa-universumeissa.
Tätä voi verrata auringon liikkeeseen: aurinko ei oikeasti “katoa”, vaan se vain siirtyy horisontin toiselle puolelle ja valaisee toista aluetta. Samoin avatārat ilmestyvät ja vetäytyvät eri universumeissa eri aikoina, mutta itse Kṛṣṇa/Bhagavān pysyy muuttumattomana ja kaikkialla läsnä.
Śrī Kṛṣṇan ainutlaatuinen nöyryys ja palvelumieli
Nārada Munin jalkojen peseminen – Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.13–16, erityisesti 10.69.15
Tämä tapahtuma paljastaa yhden Śrī Kṛṣṇan kaikkein ihmeellisimmistä ominaisuuksista: vaikka Hän on kaikkien maailmojen korkein Herra, kaikkien elävien olentojen alkuperä ja kaikkien palvonnan kohde, Hän itse iloitsee palvellessaan puhtaita bhaktojaan.
Tässä ei ole kysymys pelkästään kohteliaisuudesta tai ulkonaisesta nöyryydestä. Kyseessä on Kṛṣṇan oman rakkaudellisen luonteen ilmentymä.
Hän ei palvele Nāradaa siksi, että Hänen olisi pakko tehdä niin, vaan siksi, että Hän rakastaa bhaktojaan.
Kṛṣṇa nousee palvelemaan – Hän ei odota, että Häntä palvellaan
Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.14 kertoo, että Kṛṣṇa nousee välittömästi vuoteeltaan nähdessään Nārada Munin.
Tämä yksityiskohta on hyvin merkityksellinen.
Kṛṣṇa on Dvārakān kuningas. Hänen puolisonsa on itse jumalatar Lakṣmī, Śrīmatī Rukmiṇī-devī. Hänellä on lukemattomia palvelijoita, jotka ovat valmiita täyttämään jokaisen Hänen toiveensa.
Silti Hän ei lähetä palvelijaa vastaanottamaan Nāradaa.
Hän nousee itse.
Hän kumartaa itse.
Hän tarjoaa oman istumapaikkansa.
Tässä näemme, ettei Kṛṣṇan suuruus perustu siihen, että Hänen täytyy jatkuvasti vastaanottaa kunnioitusta. Hänen suuruutensa ilmenee myös siinä, kuinka luonnollisesti Hän antaa kunnioitusta muille.
Kṛṣṇan nöyryys ei vähennä Hänen jumalallisuuttaan. Se paljastaa Hänen jumalallisen luonteensa kauneuden.
Kṛṣṇan nöyryys ei vähennä Hänen jumalallisuuttaan. Se paljastaa Hänen jumalallisen luonteensa kauneuden.
https://www.facebook.com/sedonakirtanyoga/posts/why-did-krishna-wash-sudamas-feetin-a-deeply-emotional-moment-lord-krishna-made-/1599053081419340/
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUnTWnAkGBftib6RqUqxDyUhvgeGHp7lJnCUtLafh5zz57DlLZJ9bdsnRYUjS1X7fuRYQJu0XNtCf9HywQmxpyf7jYOu7AWly-5g-dF3mqpvBwcvAihcrlFnq0JqZgwKzjtjyxBbEuqCOV/s1600/Krishna_Sudhama-701171.jpg
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcSsw3CyZU3wP-cXZlJyI6no_JFjBWO3JblXs8FzhY2ptQNnRVLqiNslHZan&s=10
Bhakta-vatsala – Kṛṣṇa, joka on omistautunut bhaktoilleen
Kṛṣṇan suhde bhaktaansa ei ole kylmä hallitsijan ja alamaisen suhde.
Se on rakkaussuhde.
Atyanta-vinaya – täydellinen nöyryys. Kṛṣṇa ei anna oman korkeimman asemansa estää Häntä osoittamasta kunnioitusta muille.
Bhakta-vātsalya – rakkaudellinen kiintymys bhaktoihinsa. Hän iloitsee bhaktojensa kohtaamisesta ja haluaa palvella heitä.
Bhakta-sevā – bhaktojen palveleminen. Hän näyttää, että puhtaiden bhaktojen palveleminen on itsessään ylevää.
jne.
Sinä olet kaikkien maailmojen korkein Herra, kaikkien jumalallisten voimien alkuperä ja kaikkien pyhien paikkojen pyhin lähde.
Silti Sinä nouset vuoteeltasi kohdataksesi rakkaan bhaktasi.
Sinä kumarrat pääsi Nārada Munin jalkojen eteen.
Sinä tarjoat hänelle oman istumapaikkasi.
Sinä peset hänen jalkansa omilla käsilläsi ja asetat tämän pesuveden omalle päähäsi.
On hämmästyttävää, että yksi ja sama Śrī Kṛṣṇa meni samanaikaisesti naimisiin 16 000 naisen kanssa eri kodeissa, vaikka Hän on yksi ja jakamaton.
Jokainen muoto oli täydellinen Kṛṣṇa
Kṛṣṇa ei jakanut itseään pienempiin osiin.
Hän ei lähettänyt yhtä osittaista jumalallista ilmentymää jokaiselle vaimolle.
Hän laajensi itsensä kokonaisiksi persoonallisiksi muodoiksi.
Jokainen vaimo sai olla henkilökohtaisesti Kṛṣṇan kanssa.
Tätä kutsutaan vaiṣṇava-teologiassa jumalalliseksi laajentumiseksi eli prakāśa-ilmentymäksi.
Yksi Kṛṣṇa, 16 108 täydellistä muotoa ja jokaiselle kuningattarelle oma Kṛṣṇa.
Keskeiset lähteet:
Śrīmad-Bhāgavatam 10.59–10.69
Erityisesti Śrīmad-Bhāgavatam 10.59.33–42 ja 10.69.1–45
Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41
Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.44–45
Śrī Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164 ja sen kommentaari
Prakāśa- ja vaibhava-prakāśa-periaatteet.
Kṛṣṇa ei ole persoonallinen olento, joka olisi sidottu yhteen kehoon, yhteen paikkaan tai yhteen samanaikaiseen toimintaan.
Hän on alkuperäinen Bhagavān, täydellinen ja jakamaton Korkein Persoonallisuus, jolla on rajaton kyky ilmentää itsensä lukemattomissa täydellisissä persoonallisissa muodoissa.
Kṛṣṇa ei jakaudu osiin, vaan Hän laajentaa itsensä menettämättä mitään omasta täydellisyydestään.
Hän ei muutu vähemmän Kṛṣṇaksi laajentuessaan.
Hän ei tarvitse aikaa siirtyäkseen palatsista toiseen.
Hän ei jätä yhtä vaimoaan odottamaan voidakseen olla toisen kanssa.
Jokaisessa palatsissa on todellisesti läsnä sama alkuperäinen Śrī Kṛṣṇa, henkilökohtaisesti ja täydellisesti.
Tämä ei ole pelkkä vertauskuva kaikkialla läsnäolosta.
Kṛṣṇa ei anna jokaiselle epätäydellistä osaa itsestään
Tämä on tärkeä ero tavallisen monistamisen ja Kṛṣṇan jumalallisen laajentumisen välillä.
Aineellisessa maailmassa, jos yksi henkilö jaettaisiin tuhansiin osiin, jokainen osa olisi vain murto-osa alkuperäisestä henkilöstä.
Kṛṣṇan kohdalla näin ei tapahdu.
Hän ei jaa tietoisuuttaan, rakkauttaan, persoonallisuuttaan tai jumalallista voimaansa pienempiin osiin.
Nārada näki Herran jokaisessa palatsissa samassa persoonallisessa muodossaan.
Jakeessa esiintyvät samanaikaisesti kaksi asiaa:
sarva-geheṣu – Kṛṣṇa on kaikissa palatseissa.
ekam – Hän on yksi.
Teksti ei sano, että jokaisessa palatsissa olisi eri jumala.
Se sanoo, että yksi ja sama Herra on läsnä kaikissa palatseissa.
Śrīla Prabhupādan selityksessä korostetaan, että kaikki nämä toiminnot suoritettiin Kṛṣṇan yhdellä henkisellä muodolla, joka ilmeni samanaikaisesti monissa paikoissa.
Viśvanātha Cakravartī Ṭhākura tuo lisäksi esiin, että Nārada sai erityisen darśanan Kṛṣṇan kaikista palatseissa tapahtuvista līlā-toiminnoista.
Tavalliset Dvārakān asukkaat eivät nähneet samalla tavalla Kṛṣṇaa kaikkialla.
Tämä on tärkeää: Kṛṣṇan rajaton voima on todellinen, mutta sen havaitseminen riippuu myös Hänen armostaan.
On erotettava toisistaan kaksi asiaa:
Nārada Muni näki Kṛṣṇan samanaikaisesti kaikissa 16 108 palatsissa.
Tavalliset Dvārakān asukkaat eivät nähneet Kṛṣṇaa samalla tavalla.
Ensimmäinen asia on selvästi Śrīmad-Bhāgavatamin kertomuksessa (10.69). Toinen on erillinen väite, joka vaatii oman tekstuaalisen perustelunsa.
Mistä väite tulee?
Se ei ole pelkkä myöhempi tulkinta ilman lähdettä. Se esiintyy Śrīla Prabhupādan Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41:n selityksessä, jossa hän välittää Śrīla Viśvanātha Cakravartī Ṭhākuran kommentaarin.
Viśvanātha Cakravartī Ṭhākura selittää:
Dvārakān asukkaat näkivät Kṛṣṇan vain siinä kaupunginosassa ja siinä palatsissa, jossa he itse asuivat. Vaikka he olisivat asioidensa vuoksi menneet toiseen kaupunginosaan, he eivät nähneet Kṛṣṇaa siellä samalla tavalla.
Tämä on siis nimenomaan Gauḍīya-ācāryan kommentaarissa esitetty näkemys.
Nārada sai tämän erityisen näyn, koska hän halusi nähdä Kṛṣṇan moninaiset līlāt ja Kṛṣṇa halusi näyttää ne hänelle.
Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164:n Dig-darśinī-kommentaarissa puolestaan kuvataan, kuinka Bhagavānin armosta Nārada näki Kṛṣṇan erillisten muotojen kokoontuvan yhteen ja jälleen ilmestyvän eri palatseihin.
Śrīla Viśvanātha Cakravartī Ṭhākuran Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41:n kommentaarin mukaan Dvārakān asukkaat näkivät Kṛṣṇan siinä kaupunginosassa, jossa he itse asuivat, eivätkä kaikkialla kaupungissa samanaikaisesti.
Nārada Muni sai kuitenkin Kṛṣṇan erityisestä armosta nähdä Hänet kaikissa kuningattarien palatseissa samanaikaisesti. Tämä erityinen darśana paljasti Nāradalle Kṛṣṇan rajattoman jumalallisen voiman.
Väite on perusteltu kommentaariperinteessä. Sitä ei kuitenkaan pidä esittää Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41:n suorana sanamuotona, vaan Viśvanātha Cakravartī Ṭhākuran kommentaarina.
Śrīmad-Bhāgavatam 10.69.41 kertoo suoraan, että Nārada Muni näki saman Śrī Kṛṣṇan kaikissa kuningattarien palatseissa samanaikaisesti.
Viśvanātha Cakravartī Ṭhākura selittää kommentaarissaan, että tavalliset Dvārakān asukkaat eivät nähneet Kṛṣṇaa kaikkialla samalla tavalla kuin Nārada.
Tämä tarkoittaa, että vaikka Kṛṣṇa oli samanaikaisesti läsnä kaikissa palatseissa, tavalliset Dvārakān asukkaat näkivät Hänet vain omassa lähiympäristössään. Nārada Muni sai Kṛṣṇan armosta nähdä Hänen rajattoman läsnäolonsa kaikissa palatseissa yhtä aikaa.
Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164:n kommentaarissa sanotaan selvästi:
Kṛṣṇa ilmestyi erillisenä muotona jokaisesta kuningattaren palatsista.
Kaikki muodot menivät Sudharmā-kokoushalliin.
Siellä Nārada näki yhden Bhagavānin.
Poistuessaan kokoushallista Kṛṣṇa jälleen ilmestyi moniin muotoihin eri palatseihin.
Jokaisessa palatsissa Hän jatkoi erilaisia līlā-toimintoja.
Tärkeä tarkennus: tämä on S. Gosvāmīn kommentaarin selitys, ei itse säkeen 2.4.164 sananmukainen sisältö.
Sen lähteeksi tulee merkitä Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164, Dig-darśinī-ṭīkā, eikä pelkästään säe 2.4.164.
S. Gosvāmīn Bṛhad-bhāgavatāmṛta 2.4.164:n Dig-darśinī-kommentaarin kuvaamassa tapahtumassa on kaksi vaihetta:
Palatseista kokoushalliin: Kṛṣṇan erilliset muodot lähtivät kukin omasta palatsistaan ja kokoontuivat Sudharmā-kokoushalliin. Siellä Nārada näki yhden Bhagavānin muodon.
Kokoushallista takaisin palatseihin: Kun Kṛṣṇa poistui kokoushallista, Hän ilmeni jälleen erillisinä muotoina ja meni kuhunkin palatsiin.
Tämä ei tarkoita, että Kṛṣṇa olisi menettänyt persoonalliset muotonsa tai sulautunut persoonattomaksi olemukseksi.
Kaikki muodot olivat yksi ja sama Kṛṣṇa. Hän saattoi olla yksi kokoushallissa ja jälleen lukemattomissa täydellisissä muodoissa eri palatseissa.
Tämä on Hänen käsittämätöntä jumalallista voimaansa (acintya-śakti).
https://www.wisdomlib.org/hinduism/book/brihad-bhagavatamrita-commentary/d/doc427389.html?utm
Gosvāmīn kommentaari. Tämä on erityisen ihmeellisen kokoontumis- ja jälleenlaajentumiskuvauksen lähde.
Gopa Kumāran ja Krishnan tarina, Sanātana Gosvāmīn Śrī Bṛhad-bhāgavatāmṛtan toisen osan, erityisesti lukujen 2.6 ja 2.7, pohjalta.
Gopa Kumāra ja Krishna – odotuksen päättyminen
Gopa Kumāran kaipaus
Gopa Kumāra on syntynyt Govardhanan alueella paimenperheeseen. Hänellä on Gopāla-mantra, jonka avulla hänen bhajanansa alkaa.
Hänen sydämensä kaipaa Krishnaa henkilökohtaisesti.
Hän kulkee eri maailmojen läpi etsiessään sitä täydellistä suhdetta Krishnaan, jota hänen sydämensä tavoittelee.
Hän pääsee jopa hyvin korkeisiin henkisiin maailmoihin, mutta ei löydä etsimäänsä täyttymystä.
Krishna lupaa hänelle Vṛndāvanan
Matkansa aikana Gopa Kumāra kohtaa Krishnan eri ilmenemismuotoja.
Erityisen tärkeä on Krishnan lupaus: Gopa Kumāra saa myöhemmin tulla Vṛndāvanaan ja leikkiä Hänen kanssaan juuri niin kuin hän sydämessään haluaa.
Hän pääsee Golokaan
Lopulta hänen matkansa johtaa Goloka Vṛndāvanaan.
Tässä hän saa kokea Krishnan alkuperäisen Vraja-muodon: paimenpoikana ystävien jne. keskellä.
Hän ei enää etsi majesteettista Jumalaa kaukaisesta maailmasta, vaan omaa rakasta Krishnaansa.
Jälleennäkeminen – yksi kirjan kauneimmista kohdista
Luvussa 2.7.19–32 tapahtuu seuraavaa:
Kaukaa kuuluu huiluja ja paimentorvien soittoa jne.
Gopa Kumāra ja hänen kanssaan oleva brahmani heräävät ja suuntaavat ääniä kohti.
He näkevät Krishnan, joka tulee Yamunalle muiden kanssa.
Krishna on kauniissa nuoruuden muodossaan, riikinkukonsulka hiuksissaan, keltaiseen silkkivaatteeseen pukeutuneena ja huilu huulillaan.
Hänen vierellään ovat Balarāma ja rakkaat paimenpoikaystävät.
Sitten tapahtuu jotakin todella ihmeellistä.
Säkeet 2.7.33–36:
Gopa Kumāra ja brahmani ovat niin täynnä iloa nähdessään Krishnan,
Mutta Krishna ei jää seisomaan kauas heidän eteensä.
Hänen sydämensä sulaa rakkaudesta. Hän itkee rakkauden kyyneleitä, auttaa heidät ylös, pyyhkii heidän kasvoiltaan kyyneleet ja pölyn ja syleilee heitä uudelleen.
Tämä on suoraan tekstissä kuvattu tapahtuma.
Krishnan sanat – 2.7.37–43
Tässä on erityisen koskettava yksityiskohta.
Krishna puhuttelee brahmania nimellä Janasarma. Tämä on hänen uusi, ikuinen paimenpoikaidentiteettinsä.
Krishna sanoo hänelle:
”Onneksi muistit Minut. Onneksi saan nähdä sinut jälleen pitkän ajan jälkeen. Olen sinun vallassasi. Jää tänne ja nauti olostasi mielesi mukaan.”
Tämä on säkeen 2.7.39 sisältö.
Krishna ottaa omat korunsa ja koristelee Janasarman niillä niin, että tämä tulee Sarūpan kaltaiseksi.
Janasarma saavuttaa oman sydämensä toiveen: hänestä tulee Krishnan henkilökohtainen ystävä.
Tämä on säkeiden 2.7.42–43 tapahtuma.
Mitä tapahtuu tämän jälkeen?
Tarina ei pääty pelkkään syleilyyn.
Säkeissä 2.7.44 eteenpäin Krishna:
leikkii ystäviensä kanssa Yamunassa
piiloutuu lootusten keskelle ja antaa ystäviensä etsiä itseään
viettää paimenpoikien kanssa yhteisen aterian Yamunan rannalla
jakaa ystävilleen hedelmiä ja ruokaa.
jne.
jne.
Näin kirja näyttää, millaista Golokan ystävyys Krishnan kanssa on: se ei ole etäistä palvontaa, vaan läheistä, iloista ja luonnollista ystävyyttä.
Anonyymi00072 kirjoitti:
Näin kirja näyttää, millaista Golokan ystävyys Krishnan kanssa on: se ei ole etäistä palvontaa, vaan läheistä, iloista ja luonnollista ystävyyttä.
Gopa Kumāran tarina ei kerro vain siitä, että hän pääsee korkeimpaan henkimaailmaan.
Se kertoo siitä, että hänen sydämensä kaipaus saa oikean muotonsa.
Hän haluaa Krishnan ystäväkseen. Ja Golokassa tämä suhde tulee täyteen kukoistukseensa.
Krishna ei ole vain palvonnan kohde. Hän on rakas ystävä, jonka kanssa voi leikkiä, nauraa, syödä ja viettää koko päivän.
Tämä on Vraja-bhāvan ja sakhya-rasan erityinen kauneus.
Alkuperäinen lähde: Śrī Bṛhad-bhāgavatāmṛta, toinen osa, seitsemäs luku – sanskrit ja englanninkielinen käännös .
Haluan vielä korostaa: edellä kerrottu Krishnan juokseminen, syleily, kyyneleet ja Janasarman vastaanottaminen eivät ole minun lisäämääni kuvittelua. Ne löytyvät nimenomaan säkeistä 2.7.33–43.
Krishna sanoo hänelle:
”Onneksi muistit Minut. Onneksi saan nähdä sinut jälleen pitkän ajan jälkeen. Olen sinun vallassasi. Jää tänne ja nauti olostasi mielesi mukaan.”
”Olen sinun vallassasi” on teologisesti merkittävä ilmaus.
En halua vakuuttaa sinulle sitä varmasti oikeaksi suomennokseksi tarkistamatta alkuperäistä sanskritia.
Säkeen 2.7.39 englanninkielisessä käännöksessä ilmaus on ymmärretty ajatuksena, että Krishna on Janasarman rakkauden hallittavissa.
Tässä on tärkeä ero:
”Olen sinun vallassasi” tarkoittaa, että Krishna antautuu rakkaudellisen ystävyyden vaikutukselle.
Se ei tarkoita, että Janasarmalla olisi Krishnan yli aineellista valtaa.
Filosofiassamme tämä liittyy käsitteeseen prema-vaśyatā: Krishna tulee puhtaan rakkauden hallittavaksi.
En kuitenkaan väitä, että prema-vaśyatā olisi juuri kyseisen säkeen sanatarkka sanskritinkielinen ilmaus.
Haluaisin tarkistaa säkeen sanskritinkielisen sanamuodon ennen kuin annan sanatarkan suomennoksen. En halua, että näin tärkeä ilmaus jää epätarkaksi.
Olen paha ihminen
Minussa ei näy muuttumisen merkkiä
Kukaan täällä ei ole hyvä!
Minä en saa olla rauhassa paikallisten kristittyjen takia
Svarūpa (svarūpa) – “oma muoto”; jīvan alkuperäinen, ikuinen henkinen muoto suhteessa Krishnaan.
Svayam-rūpa (svayam-rūpa) – alkuperäinen muoto.
Kirja Sri Chaitanya Bhagavata / “Nimien ja termien sanakirja”
**************
Teksti
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Svarūpa tarkoittaa sielun todellinen henkinen identiteetti.
Svayam-rūpa tarkoittaa Jumalan alkuperäinen, alkuperäisin muoto
Ihmisen kaltainen muoto nähdään lähimpänä Jumalan alkuperäistä muotoa, mutta tämä ymmärretään tietyllä tavalla.
Jumalan alkuperäinen muoto (svayam-rūpa) on kaksikätinen, ihmisen kaltainen muoto.
Tämä muoto ei kuitenkaan ole tavallinen aineellinen ihmiskeho, vaan ikuinen henkinen muoto.
Ajatus ei siis ole, että Jumala muistuttaa ihmistä, vaan pikemminkin päinvastoin: ihminen muistuttaa Jumalan alkuperäistä muotoa.
Jumalan alkuperäinen muoto on kaksikätinen ja ihmisen kaltainen.
Ihmisen muoto ei ole sattuma, vaan heijastus Jumalan alkuperäisestä muodosta.
Muut jumalalliset muodot (kuten nelikätiset Vishnun muodot) ovat laajentumia tästä alkuperäisestä muodosta.
Kukaan täällä ei ole hyvä.
Mutta alkuperäinen olemuksemme onhyvä!
Olemme unohtaneet sen.
Jīva on luonteeltaan henkinen ja ikuinen.
Jokaisella sielulla on oma alkuperäinen identiteettinsä eli svarūpa.
Kun sielu on yhteydessä aineelliseen maailmaan, tämä todellinen identiteetti ei näy täydellisesti.
Mutta henkisessä todellisuudessa sielu ilmenee omassa alkuperäisessä muodossaan, joka on myös persoonallinen ja muistuttaa jumalallista mallia. Tämä tarkoittaa, että tietoisuus, persoonallisuus, suhteet ja rakkaus eivät ole sattumanvaraisia ilmiöitä, vaan ne ovat olemassa siksi, että ne ovat jo Jumalan alkuperäisessä todellisuudessa.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj
https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340
*****************
Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.
Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.
Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.
***************************
Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Sielu on Vedojen mukaan kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.
On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.
Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.
Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.
Sielu eroaa olennaisesti hienojakoisesta kehosta siinä, että sielu on itse elävä persoonallisuus, elämän ja yksilöllisyyden lähde tai toimija, kun taas hienojakoinen keho on toimiva kuori tai ohjelma, jolla ei ole itsenäistä elämää ja joka vaikuttaa elävältä vain siksi, että sielu on sen takana.
Fyysinen keho ja hienojakoinen keho toimivat yhdessä eräänlaisena vääränä olemuksena tai koneena, jossa TODELLINEN OLEMUS – SIELU – MATKUSTAA MATKUSTAJANA.
Materiaalia, jota tänne laitan, on ainutlaatuista.
https://scsmathinternational.com
Syntymä, jälleensyntyminen tapahtuu jo ennen kuolemaa. Miten tämä on mahdollista? Syntymä määräytyy tässä elämässä tehtyjen tekojen perusteella. Kertyneen karman on määrättävä uusi keho. Jokainen teko aiheuttaa seurauksia, ja kaikki tämä yhdessä odottaa inkarnaatiota uudessa kehossa, seuraavassa elämässä. Uusi ulkomuoto "lasketaan" kuin tietokonemalli, ja kun sielu jättää kehon, hienojakoinen keho ottaa sen mukaansa ja kuljettaa sen seuraavaan syntymään. Sielu voi päätyä minne tahansa sen tietyn elämän aikana tekemiensä toimien mukaan. Seuraukset toteutuvat seuraavassa syntymässä hienovaraisessa, ihanteellisessa muodossa.
****************
Katkelma luennosta, käännösvirheet suomen kielellä.
Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Luennon piti Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Sridhar Swami sanoo: ”Kaikki lähteet hylätään täysin, hylätään siinä määrin, että myös vapaus mayasta - mukti - hylätään.” Yleensä ihmiset ajattelevat, että totuus ilmestyksestä antaa meille pelastuksen, vapautuksen mayan kahleista. Tätä voimme odottaa vedalaiselta opilta - mukti: meidät vapautetaan kaikista vaikeuksista. Tämä on jumalallisesti ilmoitettujen kirjoitusten lahja. Mutta hän [Sridhar Swami] sanoo: jopa tämä ilmiö hylätään ehdoitta. Mukti ei ole mitään. Se on ”tyhjät kädet”. Jos käsissä on myrkkyä, myrkky voidaan heittää pois, silloin kädet pysyvät tyhjinä.
****************
Katkelma luennosta, käännösvirheet suomen kielellä.
Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Luennon piti Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj
Kun siirrytään Jumalasta yksittäiseen sieluun, käytetään käsitettä svarūpa. Tämä tarkoittaa sielun omaa todellista olemusmuotoa tai identiteettiä. Jokainen sielu, eli jīva, on ikuinen, tietoinen ja henkinen olento.
Sen todellinen identiteetti ei kuitenkaan ole sama kuin nykyinen aineellinen persoonallisuus, joka muodostuu kehosta, mielestä, muistoista ja sosiaalisista rooleista. Nämä ovat vain väliaikaisia ilmenemismuotoja, jotka liittyvät aineelliseen maailmaan.
Tämä todellinen identiteetti ei yleensä ole näkyvissä aineellisessa maailmassa. Kun sielu samaistuu kehoon ja aineellisiin rooleihin, sen alkuperäinen svarūpa jää ikään kuin peittoon. Bhakti-joogan harjoittamisen tarkoituksena ei ole luoda uutta identiteettiä, vaan puhdistaa tietoisuutta niin, että sielun todellinen luonto voi vähitellen tulla esiin. Kun tietoisuus puhdistuu ja sielu vapautuu aineellisista rajoituksista, sen alkuperäinen identiteetti ilmenee täysin.
Kun sanotamme, että sielun todellinen identiteetti ei ole sama kuin nykyinen aineellinen persoonallisuus, tarkoitamme sitä, että se identiteetti, jonka koemme arjessa, on monikerroksinen rakenne, joka syntyy aineellisen maailman olosuhteista.
Se rakentuu kehosta, mielestä, muistista, kulttuurista ja sosiaalisista suhteista. Nämä tekijät muovaavat sitä, miten ihminen ajattelee itsestään ja miten hän toimii, mutta ne eivät ole lopullinen olemus.
Aineellinen persoona alkaa kehosta. Ihminen syntyy tiettyyn biologiseen muotoon, tiettyyn sukupuoleen, tiettyyn geneettiseen ja kulttuuriseen ympäristöön. Keho vaikuttaa siihen, millaisia kokemuksia ihminen saa ja millaisia mahdollisuuksia tai rajoituksia hänen elämällään on. Samalla keho luo voimakkaan identifikaation: ihminen alkaa kokea olevansa juuri tämä fyysinen organismi, mutta kuitenkin keho on vain väline, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa. Kun keho kuolee, sielu ei lakkaa olemasta.
Kehon lisäksi identiteetti rakentuu mielestä. Mieli sisältää ajatukset, tunteet, halut ja mielikuvat, jotka jatkuvasti muuttuvat. Ihminen voi esimerkiksi olla nuorena täysin erilainen kuin vanhana, koska hänen mielensä on muuttunut kokemusten myötä.
Mieli on osa aineellista psykologista rakennetta, joka kuuluu samaan väliaikaiseen järjestelmään kuin keho. Vaikka mieli tuntuu hyvin intiimiltä ja henkilökohtaiselta, se ei ole sielu itse, vaan väline, jonka kautta sielu kokee ja tulkitsee maailmaa.
Muistit ja elämäntarina muodostavat toisen tärkeän kerroksen. Ihminen rakentaa käsityksen itsestään menneisyyden tapahtumista: lapsuudesta, ihmissuhteista, saavutuksista ja epäonnistumisista. Näistä muodostuu narratiivi, jonka avulla ihminen selittää itselleen, kuka hän on.
Mutta tämäkin identiteetti on väliaikainen. Kun keho ja mieli muuttuvat tai kun sielu siirtyy uuteen syntymään, tämä elämäntarina katoaa tai ainakin muuttuu radikaalisti. Se ei siis voi olla sielun ikuinen olemus.
Lisäksi identiteetti rakentuu sosiaalisista rooleista. Ihminen voi olla esimerkiksi vanhempi, ystävä, työntekijä, kansalainen tai tietyn kulttuurin jäsen. Nämä roolit ovat tärkeitä käytännön elämässä, mutta ne riippuvat täysin ympäristöstä ja tilanteesta.
Jos ihminen syntyisi toiseen maahan tai toiseen aikaan, hänen roolinsa olisi täysin erilainen. Mämä roolit eivät voi olla sielun pysyvä identiteetti.
Näiden kerrosten – kehon, mielen, muistojen ja roolien – yhteisvaikutuksesta syntyy se, mitä yleensä kutsumme “minäksi”.
Se tuntuu vakaalta ja todelliselta, mutta se on eräänlainen väliaikainen naamio tai käyttöliittymä, jonka kautta sielu toimii aineellisessa maailmassa. Tämä ei tarkoita, että se olisi täysin merkityksetön. Se on todellinen kokemus TÄLLÄ TASOLLA, mutta se ei ole lopullinen identiteetti.
Sielun todellinen identiteetti, jota kutsutaan svarūpaksi, on tämän kerroksellisen persoonallisuuden taustalla. Se ei riipu kehosta, kulttuurista tai historiasta, eikä se muutu ajan mukana. Se on sielun ikuinen olemus suhteessa Krishna. Gaudiya-perinne kuvaa tätä suhdetta rakkaudelliseksi suhteeksi, jossa sielu osallistuu jumalalliseen todellisuuteen omalla yksilöllisellä tavallaan.
Tämä ajatus muuttaa koko näkökulman identiteettiin. Tavallisesti ajatellaan, että identiteetti rakentuu vähitellen elämässä – että ihminen luo itsensä kokemusten kautta.
Gaudiya-perinteessä identiteetti ei synny, vaan se paljastuu.
Sielulla on jo alkuperäinen identiteetti, mutta se on peittynyt aineellisen kokemuksen kerrosten alle. Henkinen harjoitus, erityisesti bhakti-jooga, nähdään prosessina, jossa nämä kerrokset vähitellen ohenevat ja sielun todellinen luonto alkaa tulla esiin.
Tämän vuoksi Gaudiya-vaiṣṇava-perinteessä identiteettiä ei pidetä pelkästään psykologisena ilmiönä, vaan ontologisena kysymyksenä. Se koskee sitä, mikä ihminen todella on kaikkein syvimmällä tasolla. Aineellinen persoona on muuttuva ja väliaikainen, mutta sielun svarūpa on ikuinen. Kun tämä todellinen identiteetti oivalletaan, ihminen ei enää määrittele itseään pelkästään kehon, historian tai sosiaalisten roolien kautta, vaan suhteensa kautta Jumalaan ja henkiseen todellisuuteen.
Jumalan leikkivä, huilua soittava ja tanssiva muoto nähdään kaikkein korkeimpana jumalallisena ilmestymisenä.
Jumalan majesteettisuus ei ole korkein ilmenemisen muoto, vaikka se onkin täysin todellinen ja jumalallinen. Jumalan rakkaudellinen luonne on vielä syvempi taso kuin kosminen majesteettisuus.
Jumalan leikkivä, huilua soittava ja tanssiva muoto nähdään kaikkein korkeimpana jumalallisena ilmestymisenä.
Tämän vuoksi voidaan sanoa, että Jumalan kaikkein korkein ilmestymä ei ole ensisijaisesti kosminen kuningas, vaan rakkaudellinen, leikkivä ja huilua soittava Krishna. Tämä ei tarkoita, että Jumala olisi vähemmän voimakas, vaan että hänen syvin olemuksensa ilmenee rakkaudessa ja suhteessa olentoihin.
Jumalan erilaisia muotoja tarkastellaan ontologisena kokonaisuutena, jossa kaikki ilmenemiset ovat todellisia mutta niiden alkuperä ja funktio eroavat toisistaan. Tätä rakennetta analysoi erityisen perusteellisesti Jiva Goswami, joka kehitti systemaattisen selityksen siitä, miten yksi jumalallinen todellisuus voi ilmetä monina persoonallisina muotoina menettämättä ykseyttään. Hänen mukaansa kyse ei ole eri jumalista, vaan yhden ja saman jumalallisen persoonan erilaisista ontologisista tasoista ja laajentumista.
Jiva Goswami selittää, että Jumalan muodot jakautuvat useaan luokkaan:
Svayam-rūpa
alkuperäinen muoto
Tad-ekātma-rūpa
Krishnan lähes identtiset laajentumat
esim.
Balarama
neljä Vishnun muotoa
Avesha-avatāra
erityiset voima-ilmentymät
Vishnu-avatārat
esim.
Narayana
Rama
Gaudiya-näkemyksen mukaan:
kaikki nämä tulevat Krishnasta, eivät päinvastoin.
Tämä on yksi Gaudiya-vaishnavismin tärkeimpiä teologisia eroja muihin vaishnava-traditioihin.
2. Svarūpa – sielun todellinen identiteetti
Svarūpa tarkoittaa
“olennon omaa todellista luontoa”.
Gaudiya-filosofiassa jokaisella jīvalla (sielulla) on:
ikuinen identiteetti
oma suhde Krishnaan
oma henkinen persoonallisuus.
Sielun svarūpa ei ole:
nykyinen persoonallisuus
psykologinen identiteetti
keho
mieli.
Se on ikuinen hengellinen identiteetti Krishna-suhteessa.
Gaudiya-vaishnavismin kuuluisa määritelmä
Chaitanya Mahaprabhu opetti:
jīvera svarūpa haya — kṛṣṇera nitya-dāsa
Merkitys:
“Sielun todellinen identiteetti on olla Krishnan ikuinen palvelija.”
Tämä löytyy teoksesta
Chaitanya Charitamrita.