Kaikki ovat sekä perisyntisiä, että tekosyntisiä. Siitä ei ole epäilystä! Sen kaikki kristityt tunnustavat! Myös helluntailaiset ja luterilaiset!
Kaikki tarvitsevat Jeesusta!
Anonyymi-ap
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinä yleistät. Toisaalta, se on asia mistä ei tule tehdä huutoäänestystä ihmisten kesken, mikä on totuus. Raamattu ei tunne käsitettä perisynti joten silloin sitä ei ole. Synti on teon tulos. Synti ei periydy. Minä olen kristitty, Luterilainen. Perisynti on latinankielisen Raamatun käännösvirhe.
Luther tiesi sen ja muutti määritettä sopivammaksi.
• Jokainen vastaa vain omasta synnistään (Hes. 18:20). "Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava. Poika ei kanna isän syyllisyyttä, eikä isä kanna pojan syyllisyyttä. Vanhurskaan yllä on hänen oma vanhurskautensa, ja jumalattoman yllä on hänen oma jumalattomuutensa."
• Lapsia ei rangaista isien synneistä (5. Moos. 24:16). "Isiä älköön rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden; kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden."
• Synti syntyy ihmisen omasta himosta ja teosta (Jaak. 1:14–15). "Mutta jokainen kiusataan, kun hänen oma himonsa häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on käynyt raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman."
• Pienet lapset ovat taivasten valtakunnan esikuvia (Matt. 18:3; Matt. 19:14). Jeesus ei koskaan opettanut, että pienet lapset olisivat syntisiä tai kadotuksen alaisia, vaan sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta."
Jakeet, joista oppi perisynnistä on myöhemmin johdettu
Vaikka sanaa "perisynti" ei ole, myöhemmät teologit rakensivat oppinsa muutamien yksittäisten jakeiden varaan:
• Aadamin lankeemus ja kuolema (Room. 5:12). "Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet." Tässäkin jakeessa teksti kuitenkin sanoo, että kuolema tuli kaikkien osaksi, "koska kaikki ovat syntiä tehneet" – ei siksi, että he olisivat perineet Aadamin syyllisyyden ennen omia tekojaan.
Aatamin teko oli syntienen vastoin kieltoa. Aatamista tuli syntienen.
Teko ei periydy, eikä syyllisyys.
• Runollinen valitus syntymästä (Ps. 51:7). "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt." Tämä on Daavidin henkilökohtainen katumuspsalmi hänen oman aviorikoksensa ja murhansa jälkeen (Ps. 51:1–2), ei yleinen lakiopetus vastasyntyneiden vauvojen syyllisyydestä.
Daavid tunsi olevansa syntinen syntymästään saakka, ei koske kaikkia.
Sillä ei ole merkitystä onko synti peritty vai eiköä ole. Kaikki on kiinni Jumalan armosta ja kaikki ovat syntiä tehneet elämänsä aikana. Paitsi pienet lapset. Syntiä ei ole jos ei tiedä mitä synti on. Sen oppii tietämään vasta teon kautta. Sydämmessä. Omatunto.
Minä olen yksi poikkeuksista joka ei tunnusta perisyntiä omakseen. Ei minun suku ollut kuullutkaan Jeesuksesta ennen 1500 lukua, ainakaan Suomen kielellä. Luulen ainakin niin.
"Lapsia ei rangaista isien synneistä (5. Moos. 24:16). "Isiä älköön rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden; kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden."
Synti mikä maailmassa on ei siis ainakaan peritydy ihmiseltä ihmiselle. Se synti mikä on tulee imiseen maailmasta teon kautta. Synti on siis maailmassa ja se periytyy maailman kautta.
Tämä päätelmä vastaa suoraan Raamatun omaa kuvausta synnin alkuperästä ja leviämisestä. Pelkän Raamatun tekstin mukaan synti ei siirry biologisesti vanhemmilta lapselle, vaan synti on olemassa maailmassa, josta ihminen omaksuu sen ja tekee sen todeksi omilla valinnoillaan ja teoillaan.
Miten Raamattu kuvaa synnin olemista maailmassa ja sen siirtymistä tekojen kautta?
• Synti "tuli maailmaan", ei perimään (Room. 5:12). "Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet." Huomionarvoista on sanamuoto: synti tuli maailmaan (ympäristöön ja ihmisten keskuuteen), ja ihmiset joutuvat sen alle nimenomaan siksi, "koska kaikki ovat syntiä tehneet" – eli oman teon kautta.
• Synti väijyy ihmisen ulkopuolella, ei sisällä syntymästä saakka (1. Moos. 4:7). Kun Jumala puhuu Kainille ennen ensimmäistä murhaa, hän kuvaa synnin ihmisen ulkopuolella vaanivana voimana, jota ihmisen tulisi hallita: "Jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et tee hyvin, niin synti väijyy ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!"
• Koko maailma on pahan vallassa ja houkuttelee tekoihin (1. Joh. 2:16; 1. Joh. 5:19). Johannes kuvaa synnin nimenomaan maailmassa vaikuttavaksi ilmiöksi: "Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta."
• Synti syntyy ihmisen omasta valinnasta ja teosta (Jaak. 1:14–15). "Mutta jokainen kiusataan, kun hänen oma himonsa häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on käynyt raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman."