Muistanko väärin vai oliko Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani todella Finlandia-ehdokkaana viime vuonna?
Jutun juonihan on lyhyesti siinä, että kolme juopahtavaa luuseria notkuu ja törttöilee ympäri Helsinkiä yhden kesäisen päivän ja yön. Ongelma on se, mistä saada rahaa kaljaan ja mistä saada uudet kengät koiranpaskaan astuttujen tilalle ja niinku sillai.
Onhan siinä tietysti se kielellinen jännite suomen kielen mahdollisuuksilla kikkailevan kertojan ja verbaalisestikin avuttomien kaljaveikkojen välillä. Mutta eikö tuollaista pysty suoltamaan melkein kuka vain keskinkertaista lahjakkaampi harrastelija?
Pari satunnaisnäytettä:
"Vieressä oli sellainen pizza- ja tuliliemipiste jonka nimeen oli väkisin ympätty jotain kopeaa holvimaisuutta, sen ovella huojui hyvinkin tuoreeltaan anniskeluravintolasta poistetun näköinen nainen kummallisessa intiaanimallisessa pukineessa ja huuteli sateen ja jyrähtelyn läpi että Mietaa meni jo, se sai sen Mietaan kuulostamaan joltain mitä se oli vastikään nauttinut."
"Lihi oli ehtinyt ovisyvennykseen ja huuteli sieltä että siellä ei ole summeria. Marsalkka meni perässä ja kysyi siltä että onko se varma että kyseessä on oikea rappu, johon Lihi vastasi ettei se tiedä ja sitten rupesi tiiraamaan sen porraskäytävän oven läpi nimitaulua. Siihen kapeaan tilaan punkesi myös Henninen, se näytti edelleen happamalta, mutta sitäkään ei kai huvittanut seistä sateessa pelkän uppiniskaisuuden nimissä.
- No näkyykö?
- No, ei varsinaisesti.
- Mitähän ton nyt sit pitäis tarkoittaa? Henninen kysyi.
- Mä tajusin just etten mä tiedä sen sukunimeä.
- Herra paratkoon, Henninen ähkäisi. - Sä et siis tiedä Kotilaisen sukunimeä?
- Ai tarkotatko sä niinku että Kotilainen on sen etunimi? Marsalkka kysyi. - Että se on niinku joku Kotilainen Veijalainen?"
*Eihä ne osaa kunnol suomee eikä stadii. Ei tiiä mikä on halme ja mikä on pykimä*
Mutta toisaalta nämä riemuidiootit ovat kyllä jotenkin käsittämättömän sympaattisia. Ei se lukeminen ihan hukkaan mene.
Jutun juonihan on lyhyesti siinä, että kolme juopahtavaa luuseria notkuu ja törttöilee ympäri Helsinkiä yhden kesäisen päivän ja yön. Ongelma on se, mistä saada rahaa kaljaan ja mistä saada uudet kengät koiranpaskaan astuttujen tilalle ja niinku sillai.
Onhan siinä tietysti se kielellinen jännite suomen kielen mahdollisuuksilla kikkailevan kertojan ja verbaalisestikin avuttomien kaljaveikkojen välillä. Mutta eikö tuollaista pysty suoltamaan melkein kuka vain keskinkertaista lahjakkaampi harrastelija?
Pari satunnaisnäytettä:
"Vieressä oli sellainen pizza- ja tuliliemipiste jonka nimeen oli väkisin ympätty jotain kopeaa holvimaisuutta, sen ovella huojui hyvinkin tuoreeltaan anniskeluravintolasta poistetun näköinen nainen kummallisessa intiaanimallisessa pukineessa ja huuteli sateen ja jyrähtelyn läpi että Mietaa meni jo, se sai sen Mietaan kuulostamaan joltain mitä se oli vastikään nauttinut."
"Lihi oli ehtinyt ovisyvennykseen ja huuteli sieltä että siellä ei ole summeria. Marsalkka meni perässä ja kysyi siltä että onko se varma että kyseessä on oikea rappu, johon Lihi vastasi ettei se tiedä ja sitten rupesi tiiraamaan sen porraskäytävän oven läpi nimitaulua. Siihen kapeaan tilaan punkesi myös Henninen, se näytti edelleen happamalta, mutta sitäkään ei kai huvittanut seistä sateessa pelkän uppiniskaisuuden nimissä.
- No näkyykö?
- No, ei varsinaisesti.
- Mitähän ton nyt sit pitäis tarkoittaa? Henninen kysyi.
- Mä tajusin just etten mä tiedä sen sukunimeä.
- Herra paratkoon, Henninen ähkäisi. - Sä et siis tiedä Kotilaisen sukunimeä?
- Ai tarkotatko sä niinku että Kotilainen on sen etunimi? Marsalkka kysyi. - Että se on niinku joku Kotilainen Veijalainen?"
*Eihä ne osaa kunnol suomee eikä stadii. Ei tiiä mikä on halme ja mikä on pykimä*
Mutta toisaalta nämä riemuidiootit ovat kyllä jotenkin käsittämättömän sympaattisia. Ei se lukeminen ihan hukkaan mene.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Monesti tuntuu siltä, että kunhan opuksen tapahtumat vain sijoittuvat Hesaan, niin eiköhän ainakin jonkinlainen palkinto tipahda kuin manna taivaasta.
näin on, ja vielä jos kyseessä on kallio, tämä tatilaisten ikioma daideilijakaupunginosa kriinvits vilits tai soho, ja lespo-työtön luuseri akselilta on henkilöstö niin vot, palkinnolta ei voi välttyä. ollaan urpaania, katsos.
...Finlandiaa nimittäin, oli vain ehdolla, mutta johan siitäkin nousee maine ja myynti. Ja jos en tullut selvästi sanoneeksi, ei se kamalan huonokaan ole. Ehkä jotain etäistä sukua 80-luvun undergroundille.
Lisäähän pelkkä ehdokkuus myyntiä - kuulemma. Saati palkinto.
Helsinkiin*
"Rauhoittavia", kirjoittanut "Pumba" (23.12.2005 klo 22.24)
Jätetään nämä huumausainekeskustelut yllytyksineen käymättä tällä palstalla.
Joskus on vaikeaa tajuta ironiaa.
Ironia on ilmaisumuoto, jossa todellinen merkitys ja käytetyt sanat ovat ristiriidassa. Ironiaan sisältyy näin ollen ajatus siitä, että asiat eivät ole sitä miltä ne näyttävät tai mitä niiden väitetään olevan. Ironia on tyypillisesti tilannesidonnaista, eikä ironia sen vuoksi paljastu, ellei ymmärrä asiayhteyttä. Esim. lause "Onpa kaunis ilma" on ironinen huomautus, jos ulkona on myrsky.
Vaikka ironia on huumorin alalaji, se ei ole yksinomaan hauskaa, eikä ironian päätarkoituksena ole huvittaa tai viihdyttää. Ironia on monesti katkeraa, ja usein ironinen huomautus on tarkoitettu peitellyksi hyökkäykseksi tai loukkaukseksi. Näin ollen ironian viljely keskustelupalstoilla voidaan helposti mieltää palstatrollaamiseksi tai fleimiksi. Eikä huumausainesanaston vieljely ja/tai niiden käyttämiseen kehoittaminen ole sallittua missään muodossa tai sävyssä tällä Suomi24:n keskustelupalstalla. Jatkossakin samantapaiset viestit tullaan poistamaan.
Suomennatko ?
Toki, kaikille nämä termit eivät ole tuttuja, joten annetaan Wikipedian selittää palstatrollaaminen:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Trollaus
... ja fleimatus:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Flame
Vaikka olen tehnyt työtä tietokoneen ääressä, avulla, orjana yli 20 vuotta, en ole harrastuksekseni voinut osallistua esim. keskusteluihin juuri lainkaan ajanpuutteen vuoksi. Siksi en kysy palstakulttuuriin liittyviä kysymyksiä kettuillakseni, vaan koska en yksinkertaisesti tiedä. Wikipedia oli myös aivan uusi löytö.
Tarkoitusperistäni sen verran, että olen luonteeltani äksy ja voimakastahtoinen. Tämä näkyy myös kirjoituksistani. Suurin rakkauteni ja tärkein harrastukseni on kirjallisuus. Sen puolesta olen aina valmis heiluttamaan lippua. Lukeminen on niin olennainen osa persoonaani ja historiaani, että olen valmis myös trollaamaan ja fleimaamaan sen puolesta, ts. ärsyttäminen ei ole tällöin mielestäni itsetarkoitus, vaan (suomalaisen ja/tai hyvän) kirjallisuuden puolesta taisteleminen.