Hei..! Minun tyttöni on 11 vuotias ja hänellä EI OLE YHTÄÄN YSTÄVIÄ KOULUSSA. Kun hän kertoi sen minulle, niin kysyin häneltä, että: Saanko sanoa sinun opettajallesi että sinulla ei ole koulussa yhtään kaveria..? Niin hän sanoin heti minulle että: Ei saa, ei saa edes työkavereillesi sanoa mitään, koska minulla on töissä työkavereita niin niillä on lapsia samassa koulussa kuin minun lapseni.. SIIS MINÄ VOIN TEHDÄ..!!??????
Ei kavereita koulussa..!!!!
Murkun äiti
2311161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
mekin olimme vielä muutama kuukausi sitten.Tyttäreni14v. on luokalla jossa on vain 2 tyttöä ja muut poikia,yhteistä säveltä heidän kanssaan ei löytynyt ja kerran jutellessamme hän kertoi olevansa yksin.Tyttäreni on yläasteella.Otin opettajaan sähköpostitse ekaks yhteyttä ja kerroin tapauksesta,ope soitti seuraavana päivänä ja keskusteltiin mikä ratkaisu olisi hyvä.Koulussa oli toinenkin tyttö välitunnit yksin ja laittoivat likat yhdessä välitunneiksi kirjastoon kaksin ja nyt ovat hyviä ystäviä.Minusta hyvä idea koska nyt kummatkaan eivät joudu olemaan yksin.
Minulla on 11-vuotias poika, jolla on vain yksi kaveri koulussa (joka sekin aina välillä kääntää selkänsä pojalle, on epäluotettava ja oikullinen, mutta koska on ainoa kaveri, niin parempi sekin kuin ei yhtään).
Varmasti pojallani on omaakin osuutta asiaan, koska ei ole niitä helpoimpia luonteita (on usein joustamaton ja kiukkuinen, ei oikein aina ota huomioon toisia, niinkuin mielestäni pitäisi eli on välillä aika itsekäs). Olen yrittänyt puhua pojalle mm. kavereiden kanssa käyttäytymisestä, mutta varsinkin nykyään tulee lähestulkoon raivoisaa huutoa heti vastaan, usein tippa silmässä. Olen yrittänyt kaikkea mahdollista, hyvällä ja pahalla, mutta tuntuu, kuin puhuisin seinälle. En tiedä mikä on syy ja mikä seuraus, mutta pohjimmiltaan poikani on aivan mahtava poika (ennen näkyi empaattisuutta, luottavaisuutta jne.), nyt tuo on vain negatiivinen, huonotuulinen, useinmiten yksinäinen teini. En tiedä, kuinka saan asian perille, ilman että poika menee heti lukkoon huutaen, että aina mä huudan ja haukun (mitä en todellakaan tee!). Onko siis kyse murrosiästä jo 11-vuotiaalla?
Minä vasta vaihdoin lahdesta
Helsingin kouluu ja mulla murtu jalka poika kysy multa onko kivaa ku sulla ei ole kavereita sanoin en tiedä ja alkoi nauraa ja joudun välkillä olemaan yksin mitä voin tehdä
Olen siis 12v.
Itselläni vähän sama! Olen 13.v ja pari koulukaveria.... toisen kanssa voin hengailla vapaalla joskus, mutta hänellä on tärkeämpiäkin kavereita. toinen on vähän erilainen kuin minä. luokallani on nörttejä! olen biologiapainotteella :( en itse olekkaan kiinnostunut tästä tulin ihan toisin ajatuksin ja havanduin vasta nyt!!
luokkalaiseni eivät ole tyyliini ja vanhoja kavereita vain 2 joita tapaan silloin tällöin! Heillä on ystäviä koulussaaa!!!!!!! apua mistä saan lisää niitä vinkejä! soitan kitaraa ja tunnit ovat yksityistunteja ... en kuulu mihinkään soittoryhmään tai mitän. ajattelin aloittaa kiipeilyn mutta sekin vasta syksyllä... musiikinteoriassa ei ole hirveästi ikäisiäni ja rinnakkaisluokkalaisiin vaike tutustua!!!ennen tyylini oli vähän huono. nykyään olen muuttunut paljon, mutta silti rinnakkaisluokkalaiset vain joskus jtn vähän kaverin kauttaa... ÄH emtt....auttakaa
NEUVOJA MITEN TUTUSTUTAAN TOISIIN NUORIIN HELPOSTI JA MISTÄ NIITÄ VOI LÖYTÄÄ!!! MITEN TUTUSTUN NUORIIN JOTKA JO TIETÄVÄT MINUT MUTTA EN OIKEIN OLE TUTUSTUNUT KUNNOLLA!
vaihada luokkaa kuten itse aion tehdä
Sama homma ja harrastus :)
Saisiko hän uusia kavereita jonkun uuden harrastuksen myötä? Esim, ratsastusta voisi harrastaa äiti ja tytär yhdessä, jota kautta voisi tutustua uusiin tyttöihin/kavereihin. Ihan vaan hatusta tälläinen idea.. onhan paljonkin muitakin harrastuksia.
mä oon 12v ja oon ollu koko elämäni yksin mutten IKINÄ, IKINÄ haluis kavereita. mieluummin oon vanhempieni kans.
sivusta seuraan 16 v. tytön elämänmenoa. vain yksi ystävä monen sadan kilometrin päässä. koulussa aina yksin. kavereita ei saa, kun on niin sulkeutunut ja töykeä muita kohtaan. kokee kaikkien vihaavan häntä. suruunsa syö vain makeaa ja epäterveellistä ruokaa. ei jaksa pitää ulkonäöstään yhtään huolta, tukka likainen ja takussa jne. Masennustako? Koulussa menee kyllä hyvin vaikka notkuu yöt netissä, muutenkin kaiken aikaa vain kotosalla ns. neljän seinän sisällä. Mitä voisin tehdä, pahalta tuntuu vain sulkea silmät...
Kyllä lapset saavat uusia kavereita siirryttäessä yläasteelle tai ammattikouluun. Ja jos ei saa niin silloin ei ole tarkoituskaan saada.
Minulla ei ollut kavereita ala-asteella. Yläasteella vain muutama ja amiksessa parikymmentä. Nykyään useita kymmeniä hyviä ystäviä.
Mä olen 14v tyttö (täytän kahen kuukauden päästä 15) ja mulla ei oo tällä hetkellä yhtään kavereita. Joskus on ollu mutta en oo jaksanu pitää niihin yhteyttä ja mä en oikeastaan edes haluu kavereita kun on vaan ärsyttävää jos joku roikkuu kaiken aikaa perässä tai pitää ite roikkuu jonkun perässä. Koulussa on pari sellasta tyyppiä jotka yrittää "väkisin" olla mun kavereita mutta mä en kaipaa niiden seuraa kuitenkaan. Mua myös kiusataan paljon. Olis helpompi ystävystyä joko paljon mua nuorempien tai paljon mua vanhempien kanssa ja niiden kanssa viihdyn paremmin. Tää johtuu varmaankin suurimmalta osin siitä, että mulla on todennäkösesti Aspergerin syndrooma, mutta varmaan myös mun muut "outouteni" vaikuttaa kaverien puuttumiseen.
Moi mä oon vasta 10w mutta mullakaan ei ole kavereita ja mä en enää kestä koska 2 vuotta mulla oli paras kaveri mutta se on pettäny mut jo liian monta kertaa!!
Kerran meillä oli riitaa se oli yhden salaisuuden muuttaja kaverinkanssa jumbossa (kauppakeskus) ja ne osti best friend korun siitä tuli niin paha mieli sitten se hyläsi sen ja otti korunsa pois kaulasta sitte sille tuli pahamieli ja sitten se oli munkaa mut mä en enää oikee luottanu siihen sitte mulla oli ollu jo jonkun aikaa yksinäistä sain uuden kaverin olin leikkinyt sen kaverin kanssa 1 viikon ja se mun paras kaveri joka oli pettäny mut jo monta kertaa pyysi sitä niile ja käski olemaan sen kaa kaikki päivät sit se meni niille en tiiä mitä ne teki seuraavana päivänä se mun pettäjä vanha paras kaveri meni mun uudelle kaverille ja HUPS! Ne oli jo sopinu yökylän! Ja nyt se mun uusin kaveri ei enää halua olla mun kanssa enkä mä oo enää sen paras kamu joka tuntuu tosi pahalta
Ja yksi mun 1 luokan paras kaveri on alkanu haukkumaan minua kaikissa netti paikoissa tyhmä dorkaksi ja että mä oon peestä ja muuta aika ilkeetä Olen nyt ollut 2pv kipeänä ja sen olisi pitänut tuoda sen kiusankappale kaverinkaa mulle läket mut ne oli sanonu mun uusimmalle kaverille joka ei ollu enää mun kaveri mut silti vie ton läksyt ja rytistänyt paperin ja suoristanu paperin Ja ei se silti kivaa ees ollu ja äiti aina sanoo et kyl se menee ohi enkä ikinä uskois mä en enää jaksa!!!!
itse olin lapsena ja nuorena myös melko yksinäinen..
ala-asteella minua kiusattiin..en kyllä tiedä miksi..se oli juuri sellaista syrjintää ja pahan puhumista selän takana. kerran yksi poika rinnakkaisluokalta kamppasi minut selälleen kovettuneeseen lumikinokseen ja nauroi päälle..tuli monet välitunnit vietettyä yksin.
ylä-asteella mulla oli muutama hyvä kaveri, mutta kaksi heistä riitaantui keskenään ja kuulemma en olisi toisen kanssa saanut sitten kaveerata ollenkaan.. no siitä taas alkoi paskanpuhumiskierre..sain nähdä mitä tämä toinen "kaverini" oli minusta kirjoitellut, ja sen koommin en ollut hänen kanssaan väleissä, sen verta loukkaavaa teksti oli..
mutta kyllä se loukkasi minua syvästi kun itselle tosi hyvä kaveri lakkasi puhumasta ja olemasta kaverini ihan ilman omaa syytäni! en edes ollut osallinen saatika aiheuttamassa välirikkoa, vaan yritin paikata näiden kahden hyvän kaverini välejä.
ammattikouluun päästessäni olin jälleen kerran yksinäinen..ryhmätyöt tein yksin, vapaa-aikani olin yksin, koulussa olin yksin, minulle ei puhuttu, supistiin vain selän takana TAAS..lopetin kyseisen ammattikoulun kesken, koska en kestänyt enää yksinoloa, syrjimistä ja opettajien vittuilua.
aloitin myöhemmin opinnot toisella alalla ja vihdoin löytyi omanlaisia tyyppejä koko luokallinen, ja aina jos tavataan niin moikataan ja kysellään kuulumisia, ja kaikki on hyviä tyyppejä.
tätä nykyä minulla ei edelleenkään ole hyviä kavereita..suurimman osan ajastani vietän "pikku perheeni" parissa johon kuuluu miesystäväni, kissa ja koira..harmittaa kun ei ole omaa kaveripiiriä, tuntuu että jää todellakin jostain paitsi.joskus olen ollut todella masentunutkin siitä kun ei ole kavereita..jos joku voisi oikeasti mulle selvittää sen miksi mulla ei ole kavereita niin varmaan yrittäisin korjata asian, mutta mielestäni olen useimmiten mukava ja juttelen paljon ja viihdyn seurassa..
no..jos joskus elämässään saisi kavereita taas..
Moi! Itse olen 11.v eikä minulla ole lainkaan ystäviä/kavereita. Kun.olin 3lk niin äiti sanoi että "kyllä sinä vielä kavereita saat." Tätä nykyäkin öisin itken salaa kun minulla ei ole lainkaan juttu seuraa. Koulussa teen ryhmä työt yleensä yksin tai opettaja laittaa minut väkisin johonkin ryhmään. Tuntuu kuin hän ei ymmärtäisi miten musertavalta se minusta tuntuu.
Yksi syy tähän voi toki olla se että minä itse olen älykkö ja muu kaikki luokkamme tytöt eivät ole niin taitavia. Olen kovasti yrittänyt olla heille oma mukava ja hyvää seuraa. Ei se kuitenkaan ole auttanut. Olen myös äiti toivosta koittanut koulu kuraattoria, mutta ei hän mitään muuta tehnyt kuin jutellut. Sitten senkin tilalle tuli syrjitty ryhmistä kun olen koittanut vältellä Saanalla seuraa tuli uusi ihminen.
Ei kuitenkaan meidän luokalla ole kiusattu ketään. Minua on tosin koitettu saada ryhmistä ulos. Silloinkin kun luokasamme vaihtuu istuma järjestys vaihtuu. tytöt menevät minusta erikseen jos joutuvat parikseni/tyhmääni/viereeni.
On myös paljon muuta mitä en jaksanut puhelimella kirjoittaa. Mutta mitä minun pitäisi tehdä!?? Vanhempani ovat tietoisia asiasta, mutta en halua heidän pyytävän laittaa opea väliin.
T. Out-tyttä (ukko puolinen sakista ja tyttö)
Sori kun viesti näin myöhään mut oli pakko päästä purkaamaan tunteita. :'(
13wee tyttö oon mä, mulla on koulussa kavereita paljon.
Meidän luokalla 15 poikaa ja 6 tyttöä. Tyttöjen kans ei sävelet oikein toimi ja selän takana haukutaan ja puhutaan pahaa. Välillä kavereita välillä ei.
Itken yksin joka ilta. Äitille vahingossa lipsautin että mua kiusataan ja äiti pisti opettajalle viestiä tästä. Jouduttiin puhuun asiasta ja jatkuu edelleen. On tyhmää että kiusattu joutuu aina pos luokalta ja kiusaaja ei. Oon 11w
Itsellä ennen oli paljon hyviä ystäviä, mutta pikkuhiljaa kaikki alkoi vaan vetäytymään minusta poispäin, ja nyt minulla ei ole kuin pari ystävää!!!(olen 13v tyttö)
Mulla sama juttu. Olen 13-vuotias. Muistan joskus 1luokalla mulla oli ainakin 10 kaveria, tällä hetkellä vain 2 hyvää ystävää. Molempien kanssa kyllä olen aina paljon
Mä oon 14 v poika ja mä istun joka välkkä yksin
Siis mulla ei oo yhtää kaverii ja jään aina ulos porukasta
Koulussa kukaan ei tee mitään ja porukat ei ymmärrä mun tilannetta
Niiku oikeesti kaikilla on joku kaveri/kaveripiiri ja minä vaa istun yksin
Mul on 1 kaveri mut ei olla samas koulus ja me pelataa videopelejä lähes päivittäin mutta se asuu semi kaukaan bi ei senkää kaa nähdä
Haluuks joku pliis kertoo mitä kandeis tehä
Ja jos kysyn et haluuko joku olla /tehä jotain mun kanssa ei ne joko pääse tai ei haluu
En ees oo mitenkää antisosiaalinen tai mitää oon iha perus yläasteelainen mut kukaa ei vaa oo mun kaa
Sinun opettaja on varmasti nähnyt tilanteen mutta ei välitä asiasta yhtään ja se on väärin. ihmettelen myös miksi porukkas eivät piittaa asiasta.
Opettajasi kuuluisi puuttua siihen että olet jäänyt ulkopuolelle. Olisi ollut myös suotavaa että vanhempasi olisivat olleet kouluun asian tiimoilta yhteydessä.
No, pian menet uuteen kouluun ja voit hyvinkin tutustua siellä uusiin kavereihin, ehkä saada jopa ystävän sieltä.
Oletko ajatellut jonkin uuden harrastuksen aloittamista? Se auttaisi sinua kohtaamaan toisia ihmisiä ja olisi mahdollisuus tutustua mukaviin tyyppeihin, ehkä saada jopa kavereita.
Jos olet paljon koneella kotonasi, voisitko hyödyntää nettiä kavereiden saamiseksi?
On kuitenkin oikein hyvä että sinulla on kaveri, vaikkakin kaukana onkin.
Toivottavasti tilanteesi muuttuu pian ja saat lisää ystäviä.