Tiedän että Hän on minut jo unohtanut, mennyt viimeisen kerran ohitseni. En ole ikimuistettava, en lähellekään niin vaikuttava, kuin mitä se vaatisi. Alan jo pikkuhiljaa asian hyväksyä, ja olen päättänyt hyväksyä myös hänen tiensä..vaikkei se vienykään sinne minne olisin halunnut sen vievän. Tänään mietin häntä, kuten vieläkin tapaan tehdä usein. Mietin onko hän onnellinen, onhan hän tietenkin..mietin paljon kaikkea hänessä,ja sitä missä kaikessa olinkaan väärässä. Olinko koskaan oikeassa..Sitä en tiedä, tuskin koskaan. Ajatteekohan koskaan minua..kaipaako tai tunteeko mitään. Aivan niin, turhaan mietin. Mitä väliä sillä enää on. Syy miksi mietin nyt..ajattelin mitä hän ajattelisi jos kuulisit minun sairastuneen. Etten eläisi enää kauaa. Mitä tekisi ja sanoisi. Mitään? En saa koskaan tietää. Hän et saa tietää. Toivon, hän voisi hyvin, toivon hänen olevan onnellinen, saavan rakkautta, ja että saisi rakastaa. Hän jos kuka sen ansaitsee, huolimatta siitä ettei kai samaa suonut minulle.
Siellä jossain...
*Tear*
2449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Unohtava en ole sinua koskaan.
Vaikka elämäntilanteeni olisi mikä vain,
en usko että saan keneltäkään sitä rakkautta,
mitä sinulta sain.
Enkä tiedä haluanko edes.
huolimatta siitä että se rakkaus myös satutti pahasti.
Mutta en syytä sinua.
Et ole mihinkään katoava sielustani,
ja haluan että tiedät sen.
Uskon että molemmat olemme yhäkin onnettomia,
vaikka olisimme muualla, toisten kanssa..
ei me sitä toisen kanssa saavuteta
mitä olisimme yhdessä saavuttaneet.
Toivon sulle kaikesta sydämestäni hyvää,
nyt ja ainiaan.
Ja anteeksi jos jotenkin loukkasin sinua,
se ei ollut tarkoitukseni koskaan.
I love you forever..
Oi,kun "hän" olisi joskus kirjoittanut minulle noin.Tällä hetkellä syyllisyys vaivaa,vaikka en ole koskaan pettänyt.Voisin olla rauhallinen....mikä en ole tällä hetkellä.Tunnen sisälläni rauhattomuutta,olen peloissani ja katuva,mutta osaan rakastaa silti omaa miestäni.Luotamme toisiimme ja emme varmaan koskaan eroa.Mutta miehenihän ei tiedä "mitään"...Onneksi.