Hoikka ja pieni malinois seisoo ihmisjoukossa, nostelee neuroottisena etutassujaan, huohottaa ja turkki on hilseen peitossa. Onko tämä sen maailmankuulun palveluskoirarodun tyypillinen edustaja, joka voittaa melkein lajissa kuin lajissa maailmanmestaruuksia? Hetken kuluttua kuva täydentyy. Toinen malinois on häkissä ja ärisee hampaat irvessä ohikulkijoiden loputtomalle virralle. Tehnyt samma jo monta tuntia rahoittumatta. Sitten kuva monipuolistuu. Nurkan takaa esiin ilmestyy koira, jota ohikulkijat paijjaavat, se on rento ja selvästi nauttii saamastaan huomiosta. Mutta sehän onkin työlinjainen, suojelun mestari, todellinen purukoira. Mutta juuri se on ystävällinen, avoin ja rento. Onko kyse koulutuksesta, siitä, että koiran kanssa on tehty paljon työtä, matkustettu ympäti maata ja maailmaa. Se makaa lentomaktoillakin rennosti omassa häkissään. Nuo edelliset eivät kestä maailmaa, pelkäävät automatkoja, ihmisten tapaamisia, tottelevaisuuskoulutusta. Ne ovat näyttelymenstyjiä. Kotimatkalla tulee kummallinen olo. Annetaanko näyttelyissä tittelit väärille koirille. Voittaako karvan väri hyvän käytöksen ja kaikkialla rennon, sosiaalinen luonteen.
Muistikuvia näyttelystä
hilsettä ilmassa
4716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rotumääritelmän mukaan kehissä arvostellaan.
Aika hyvät naurut sain! Loistavaa yleistystä, suuntaan ja toiseen! Pohjalla pilkottaa hieman asiaakin, mutta tuon tarinan satumainen ruusunpunainen hohto peittää sen aika pahasti alleen.
Hyvä provo, jatka ihmeessä!
heh, mitä porukkaa täällä tosiaanki on ;) hyvä provo!
kuvaus: Juuri tuollaisen seläntakana pälyilevän räyhäävän malin nähnyt. Ei antanut hyvää kuvaa rodusta.