Joel McIver - Metallica
Metallimessiaiden sensuroimaton tarina!
Metallica on mullistanut koko raskaan rockin kentän Master Of Puppetsin, ...And Justice For Allin ja Black Albumin kaltaisilla klassikkolevyillään. Tämä ohittamaton musiikkieepos kertoo vuosituhannen vaihteen mammuttimaisimman metallibändin tarinan alkuaikojen kännisistä klubikeikoista megatähteyteen, päättymättömiin maailmankiertueisiin, basistin kuolemaan, oikeudenkäynteihin, vieroitushoitoon ja psykiatrin sohvalle.
Teos purkaa osiinsa myytit, joita maailman suosituimpaan metallibändiin on vuosien varrella liitetty, ja arvioi bändin koko musiikillisen tuotannon. Samalla se kuvaa metallimusiikin kehitystä 80-luvun alusta alkaen.
Rocktoimittaja Joel McIver pureutuu Metallican kaksikymmenvuotiseen tarinaan fanin intohimolla, kirurgin tarkkuudella ja lautamiehen armottomuudella. Esipuheen on kirjoittanut kulttibändi Celtic Frostin nokkamies Thomas Gabriel Fischer.
Joel McIver (s.1971) haastatteli Metallicaa varten liki sataa tunnettua muusikkoa, tuottajaa, toimittajaa sekä Metallican tuttua ja sukulaista.
McIver on kirjailija, muusikko ja rocktoimittaja, joka kirjoittaa muun muassa Record Collectoriin, Metal Hammeriin, Total Guitariin ja Kerrangiin. Hän on kirjoittanut myös teokset Extreme Metal, Queens Of The Stone Age: The Unnofficial Story, Nu-Metal: The Next Generation, Slipknot: Unmasked, Ice Cube: Attitude ja Erykah Badu: The First lady Of Neo Soul.
Tämä kyseinen artikkeli oli siis tuosta Metallica-kirjan takakannesta. Kirjan ohessa oli myös pieni kertomus kirjan kirjoittaneesta Joel McIverista. Suosittelen siis tätä kyseistä Metallica-kirjaa luettavaksi kaikille bändin faneille, sekä myös muille metallimusiikista kiinnostuneille.
Kirjasta löytyy mielenkiintoista tietoa bändin perustamisesta, sen jäsenistä ja heidän elämästään, sekä maailmankiertueista, levyjulkaisuista ja basisti Cliff Burtonin traagisesta kuolemasta.
Metallimessiaiden sensuroimaton tarina!
Metallica on mullistanut koko raskaan rockin kentän Master Of Puppetsin, ...And Justice For Allin ja Black Albumin kaltaisilla klassikkolevyillään. Tämä ohittamaton musiikkieepos kertoo vuosituhannen vaihteen mammuttimaisimman metallibändin tarinan alkuaikojen kännisistä klubikeikoista megatähteyteen, päättymättömiin maailmankiertueisiin, basistin kuolemaan, oikeudenkäynteihin, vieroitushoitoon ja psykiatrin sohvalle.
Teos purkaa osiinsa myytit, joita maailman suosituimpaan metallibändiin on vuosien varrella liitetty, ja arvioi bändin koko musiikillisen tuotannon. Samalla se kuvaa metallimusiikin kehitystä 80-luvun alusta alkaen.
Rocktoimittaja Joel McIver pureutuu Metallican kaksikymmenvuotiseen tarinaan fanin intohimolla, kirurgin tarkkuudella ja lautamiehen armottomuudella. Esipuheen on kirjoittanut kulttibändi Celtic Frostin nokkamies Thomas Gabriel Fischer.
Joel McIver (s.1971) haastatteli Metallicaa varten liki sataa tunnettua muusikkoa, tuottajaa, toimittajaa sekä Metallican tuttua ja sukulaista.
McIver on kirjailija, muusikko ja rocktoimittaja, joka kirjoittaa muun muassa Record Collectoriin, Metal Hammeriin, Total Guitariin ja Kerrangiin. Hän on kirjoittanut myös teokset Extreme Metal, Queens Of The Stone Age: The Unnofficial Story, Nu-Metal: The Next Generation, Slipknot: Unmasked, Ice Cube: Attitude ja Erykah Badu: The First lady Of Neo Soul.
Tämä kyseinen artikkeli oli siis tuosta Metallica-kirjan takakannesta. Kirjan ohessa oli myös pieni kertomus kirjan kirjoittaneesta Joel McIverista. Suosittelen siis tätä kyseistä Metallica-kirjaa luettavaksi kaikille bändin faneille, sekä myös muille metallimusiikista kiinnostuneille.
Kirjasta löytyy mielenkiintoista tietoa bändin perustamisesta, sen jäsenistä ja heidän elämästään, sekä maailmankiertueista, levyjulkaisuista ja basisti Cliff Burtonin traagisesta kuolemasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirjassa on paljon asiaa josta olen tietonen mutta sit on niitä hauskoja/huvittavia nippeli tietoja.
Kyllä, kirjassa oli paljon tietoa jota en tiennyt Metallicasta. Kuten Cliffin kuolemasta en tiennyt kuskin alkoholista, en tiennyt Jasonin kiusauksista sekä sitä että Lars ja James tapasivat toisensa kerran ennen kuin perustivat Metallican.
Mustakin kirja oli tosi hyvä ja siinä oli paljon asiaa josta en tiennyt ennen ja se valotti paljon metallican elämästä. Mut yhessä asiassa en kyl ole sen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Sen mielestä metallica hylkäsi vanhat faninsa black-albumin myötä ja suri että suunnilleen koko trash-skene kuoli. Mut eikös se vaan tuo lajille enemmän kuuntelijoita, kun jengi joka ei muuten sellasta kuuntelis tulee keikoille ja kuulee metallican vanhoja biisejä, nii ne saattaa alkaa tykkää niistä ja ostelee kenties muittenkin trash bändien levyjä.
Muuten hyvä kirja mut ärsytti vaan se nyyhkytys fanien hylkäämisestä.
Mutta vain vanhaa tuotantoa, mutten silti ole miteskään "katkera " Nyky tuotannolle. He tekivät oman päätöksensä suunnasta siinä se. Muutama kappale
on mistä pidän "uudesta" tuotannosta, mutta Blackin jälkeen en ole enään itse cd ostanut.
Mun mielestä Metallican uran voi pistää selkeesti kahteen jaksoon. Aika ennen Mustaa albumia ja aika sen jälkeen.
Ymmärrän hyvin, että ihminen haluaa muuttua ja vanhetessaan ei ehkä enää kiinnosta ne jutut, joiden perään nuorempana intoili.
Minun mielestä vaan se aika, jolloin Metallica teki parhaat juttunsa sijoittuun nimenomaan aikaan ennen "Mustaa". Bändi oli erillainen ja kiinnostava. Minusta se oli vaan juttu, joka toimi kaikkein parhaiten bändillä!
Mun mielestä toi "yksinkertaistetaan biisien rakennetta" ja "keskitytään laulumelodioihinkin"...ei vaan toimi Metallican, eikä varsinkaan Hetfieldin kohdalla. Jonkun muun bändin kohdalla ehkä?!