Olen osallistunut kirjoittajakursseille ja lukenut joskus lehdistä kustannustoimittajan työstä. Yksi asia on jäänyt epäselväksi ja mietityttää minua kovasti: Missä määrin kustannustoimittajan henkilökohtainen mielipide kaunokirjallisen tekstin sisällöstä vaikuttaa hänen antamaansa palautteeseen ja muutosehdotuksiin? Oletetaan esimerkiksi, että minä tarjoaisin julkaistavaksi novellia, jossa mies houkuttelisi naisen piilopaikkaan, kietoisi kätensä tämän olkapäiden ympäri, suutelisi naista ja uhkaisi tätä köydellä, jos tämä koettaisi vastustaa. Olisiko mahdollista, että tällainen kohtaus pitäisi poistaa kokonaan tai muuttaa aivan toisenlaiseksi siitä syystä, että kustannustoimittaja sanoisi: "Hyi kauhistus, tuolla tavoin minuakin on ahdisteltu! Tarinastasi saa melkein pahoinvointia!" Jos lukija sanoisi minulle näin, vaikka olisi kustannustoimittajakin, minä todennäköisesti sanoisin hänelle, etteivät hänen lääppimiskokemuksensa liikuta minua, koska ne EIVÄT liity minun tekstiini. Kirjailijan tarkoitus ei missään nimessä ole loukata tai järkyttää ketään henkilökohtaisesti. Sitä paitsi erään kirjoittajakurssin ohjaaja sanoi kerran, ettei kirjailijan tarvitse "orjailla", jos joku esimerkiksi suuttuu tunnistaessaan itsensä tositapahtumiin perustuvasta fiktiosta.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiedä millaista hardcorea olet kirjoittanut, jos menee tässä sormi suuhun. :)
Omat kontaktini kustannustoimittajain ammattiryhmän edustajiin ovat jääneet ohuen ohuiksi kuin herra Snellmanin leikkeleet, mutta ainakin nimekkäissä taloissa luottaisin kyllä heidän ammattitaitoonsa...
Ainahan voi pyytää toisen mielipiteen vaikka toisesta kustantamosta tai arvostelupalvelustakin.
Eivätköhän nykylukijat sinänsä ole jo kaiken nähneet. On lähes mahdotonta ryhtyä uudeksi Henry Milleriksi, markiisi de Sade´sta puhumattakaan.
Mutta orjailla ei pidä.