Tämä sattui kolmisen kuukautta sitten kun lähdin kavereitteni kanssa mökkeilemään (ryyppäämään) parinsadan kilometrin päähän.
Saavuimme määränpäähämme ja kun olimme hakemassa mökkimme avainta, omistajan talon ovella oli lappu että "mökkivaraukset peruttu kuolemantapauksen takia".No toki meitä harmitti tämä asia mutta ymmärtämystäkin oli koska kyseessä oli kuitenkin kuolemantapaus.
Jouduimme siis palaamaan kotia enkä sen kummemmin soittanut vaimolleni kotiin.Pääsimme kotipitäjäämme ja kaverini jätti minut pihalleni.Hieman pettyneenä avasin oven ja heitin matkakassini kodinhoitohuoneeseen ja ihmettelin missä vaimoni mahtoi olla.Talomme on puolitoistakerroksinen ja ylhäältä kuului "kitinää" ja ihmeellisiä "korahduksia".
Tottakai siinä vaiheessa ajattelin että "ei helvetti,onko tämä totta".Koetin mennä mahdollisimman hiljaa ylös portaita mutta puuportaat "natisee ja paukkuu" kuten tiedätte.
Avasin makuuhuoneemme oven ja järkytys oli SUURI !
Vaimoni makasi sängyllämme jalat levällään ja veljeni oli hänen jalkovälissään....ja varmaan arvaatte mitä tekemässä.Pala nousi kurkkuun ja en voinut muuta kuin kauhun sokaisemana katsella tätä tilannetta kunnes he huomasivat että olen siinä ovella.
Veljeni nousi sängyltä ja veteli peittoa eteensä ja avovaimoni juoksi vessaan ja lukitsi oven koska varmaan ajatteli että käyn heti ensimmäisenä hänen kimppuunsa.
Mutta ei....olin shokissa enkä voinut kerta kaikkiaan tehdä mitään.Menin alakerran keittiöön ja istahdin miettimään mitä teen.Ensimmäisenä oli mielessä että täräytän veljen aivot pellolle metsästyshaulikollani.
Kuulin kun veljeni pukeutui ja lähti hyvin pikaisesti talosta ulos samalla kun mietin tilannetta.Seuraava vaihe oli että rupesin itkemään...
En ollut itkenyt kuin pienenä poikana viimeksi.Ja minä hyväuskoinen ja kiltti aviomies pidin vaimoani kaikki avioliittovuodet uskollisena.
Kokosin itseni ja sen verran sain koottua itseni ja soitin veljenvaimolleni je kerroin koko jutun.Ja tietäähän sen että molemmat sitten pillitettiin puhelimessa ja mietittiin miten suuria päätöksiä joudumme tekemään.Ja koko tämän ajan vaimoni oli vessaan lukittuna.Ja itki vuolaasti hänkin....syystä.
Nyt sitten olemme eroamassa kuten veljenikin.Harmillista että näin kävi mutta tämä on hyvä "opetus" kaikille miten pettämisessä voi käydä.Tässäkin kärsi kaksi perhettä...ja eniten varmaankin lapset.Ei ehkä kuulu tähän keskustelupalstaan mutta tehty mitä tehty.Pieni paha tämä mitä minulle tehtiin....
Saavuimme määränpäähämme ja kun olimme hakemassa mökkimme avainta, omistajan talon ovella oli lappu että "mökkivaraukset peruttu kuolemantapauksen takia".No toki meitä harmitti tämä asia mutta ymmärtämystäkin oli koska kyseessä oli kuitenkin kuolemantapaus.
Jouduimme siis palaamaan kotia enkä sen kummemmin soittanut vaimolleni kotiin.Pääsimme kotipitäjäämme ja kaverini jätti minut pihalleni.Hieman pettyneenä avasin oven ja heitin matkakassini kodinhoitohuoneeseen ja ihmettelin missä vaimoni mahtoi olla.Talomme on puolitoistakerroksinen ja ylhäältä kuului "kitinää" ja ihmeellisiä "korahduksia".
Tottakai siinä vaiheessa ajattelin että "ei helvetti,onko tämä totta".Koetin mennä mahdollisimman hiljaa ylös portaita mutta puuportaat "natisee ja paukkuu" kuten tiedätte.
Avasin makuuhuoneemme oven ja järkytys oli SUURI !
Vaimoni makasi sängyllämme jalat levällään ja veljeni oli hänen jalkovälissään....ja varmaan arvaatte mitä tekemässä.Pala nousi kurkkuun ja en voinut muuta kuin kauhun sokaisemana katsella tätä tilannetta kunnes he huomasivat että olen siinä ovella.
Veljeni nousi sängyltä ja veteli peittoa eteensä ja avovaimoni juoksi vessaan ja lukitsi oven koska varmaan ajatteli että käyn heti ensimmäisenä hänen kimppuunsa.
Mutta ei....olin shokissa enkä voinut kerta kaikkiaan tehdä mitään.Menin alakerran keittiöön ja istahdin miettimään mitä teen.Ensimmäisenä oli mielessä että täräytän veljen aivot pellolle metsästyshaulikollani.
Kuulin kun veljeni pukeutui ja lähti hyvin pikaisesti talosta ulos samalla kun mietin tilannetta.Seuraava vaihe oli että rupesin itkemään...
En ollut itkenyt kuin pienenä poikana viimeksi.Ja minä hyväuskoinen ja kiltti aviomies pidin vaimoani kaikki avioliittovuodet uskollisena.
Kokosin itseni ja sen verran sain koottua itseni ja soitin veljenvaimolleni je kerroin koko jutun.Ja tietäähän sen että molemmat sitten pillitettiin puhelimessa ja mietittiin miten suuria päätöksiä joudumme tekemään.Ja koko tämän ajan vaimoni oli vessaan lukittuna.Ja itki vuolaasti hänkin....syystä.
Nyt sitten olemme eroamassa kuten veljenikin.Harmillista että näin kävi mutta tämä on hyvä "opetus" kaikille miten pettämisessä voi käydä.Tässäkin kärsi kaksi perhettä...ja eniten varmaankin lapset.Ei ehkä kuulu tähän keskustelupalstaan mutta tehty mitä tehty.Pieni paha tämä mitä minulle tehtiin....
Vastaukset 32
Vanhimmat
Otan osaa.
tosi vihreeks ja pistä se ämmä kierrätykseen, niin mäkin tein löytäessäni ex ämmän toisen kanssa hässimästä.
otan osaa. koita jaksaa!
Taas siis tarina vajaa-älyisistä aikuisista. Kuten tiedämme,että pettämistä harrastavat vain teinit,jotka hakevat vielä itseään ja aikuiset,joilla ei ole tunteen häivää eikä järkeä pääkopan sisällä. Tämä on fakta. Ikävä tarina tuokin...petäämisestä pitäisi saada vankeutta,olen sitä mieltä...ainakin jos se tapahtuu avioliitossa. En voi ymmärtää mikä voi vaivata aikuista ihmistä noin pahasti...seksin puute on tietty syy,muttei kelpaa syyksi...ennemmin oma käsi kuin pettäminen. Pettäjät ovat usein naisia tänä päivänä,pettäjistä n.62% on naisia ja 38% miehiä. En ole mikään pelkkiin tilastoihin katsova idiootti...olen sitä mieltä,että oli kumpaa sukupuolta tahansa...ansaitsee vankeutta tai kuoleman,mikäli pettää puolisoaan ollessaan naimisissa...Sairaita ihmisiä tähän maailmaan ei kaivata. Etää näin...en jaksa enempää selittää...oksettaa pettäjät. Tsemppiä sulle...eroa siitä nartusta!
Mikä vaivaa nykyään naisia? Itse en ole pettänyt kertaakaan kumppanejani, mutta minua on kyllä petetty lähes jokaisen naisen kohdalla.
Johtuuko tämä siitä, että naiset ovat ns. vapautuneet ja haluavat sekoilla sen minkä kerkeävät?
Pettäminen on pahinta mitä voi toiselle ihmiselle tehdä!!! Jos haluaa pettää niin MIKSI seurustella... PRKL! Pysykööt sitten sinkkuina.
Minäkään en ole pettänyt. Miesystävistäni puolet pettäneet minua. Olen korkeasti koulutettu nainen ja tullut siihen tulokseen, että korkeasti koulutetut miehet ja vähemmän koulutetut naiset pettävät eniten. Luultavimmin vielä tietysti toistensa kanssa sillä imartelevat toinen toisiaan.
Sen sijaan vähemmän koulutetut miehet usein kannattavat perinteisiä perhearvoja ja arvostavat vaimoaan eivätkä petä ja korkeasti koulutetut naiset ovat sinut itsensä kanssa eikä heillä ole tarvetta hakea hyväksyntää suhteen ulkopuolelta eivätkä he lankea suhteen ulkopuolisiin houkutuksiin.
Surkea juttu, että vaimosi petti.
Mutta kaikkein pahinta se, että veljesi kanssa.
Minulle kävi menneinä vuosina samoin...
Ei olla vieläkään puheväleissä veljen kanssa..
Nyt kun aikaa on jo mennyt tapahtumasta,
pysähdyitkö miettimään
teon tarkoitusta?
Mitkä asiat johtivat siihen,
että avovaimosi ja veljesi kiinnostuivat toisistaan?
Keskustelitko asian sillä hetkellä,
niinä päivinä?
Kenestäkään ei vikoja pidä etsiä,
vaan nostaa kissa pöydälle.
Kerron enemmän mun tunteistani tällä sivulla:http://www.city.fi/yhteisot/lue_viesti.php3?seskey=c5f4ce2ed4bc7e7446cff6b68b07ebdd&area=yhteisot&topicid=103796&rootid=103796&groupid=1&offset=20
Mikä on tapahtuman tiivistelmä?
niin. eikö tästä veljen vaimosta olisi juttukumppaniksi ja ystäväksi sulle? jos voisitte toinen toisianne tukea ja auttaa kun kumminkin aivan samasta syystä (puolisoidenne tyhmyydestä) kärsitte.
Olet hieno mies ja hyvä isä. Älä tuhoa elämääsi muiden ihmisten takia ja muista olla hyvänä esimerkkinä lapsillesi. Lapset yleensä ymmärtää enemmän kun kukaan meistä uskookaan...
HYMYÄ HUULEEN JA HALEJA LAPSILLE =)
hei! kävin lukemassa sun juttus siellä cityn sivuilla.
Jos sua yhtään helpottaa niin voin kertoo että itse olen ollut niin pohjalla (tosin eri syistä kuin sinä) että yksi kaunis aamu löysin itseni ranteet auki sairaalasta toipumassa. siitä alkoi pitkä ja vaivalloinen toipuminen, mutta tässä ollaan ja erittäin iloisena ja onnellisena. toipuminen vaati aikaa ja työtä hurjan paljon, mutta se kannatti. Teet niin kuin minä tein. Yritin hukuttaa ongelmat viinalla kurkusta alas, mutta huomasin ongelmieni vaan kasvavan ja voimistuvan viinan juonnin myötä. hae apua ajoissa jottei tartte mennä niin pitkälle kun minä menin sillä sieltä ei välttämättä takas tullakaan ja kuinka sun lasten sitten käy???
Otan osaa..pettäminen on kamala asia ja sitä ei toivo näkeväksi kenellekään et kuitenkaan ole ainut anna vaimollesi kenkää ja näytä kuka teillä päättää asioista. kun kerran pettää pettää varmasti toisenkin kerran se on kierre eikä siitä pääse niin vaan eroon.
toivottavasti selviät ´vaikka vaikeata tuleekin olemaan.
.."aivot pellolle metsästyshaulikollani".. Hupaisa! Sä olet Kirjailija!
Jos yhtään helpottaa, niin on meitä uskollisia naisiakin. Sun naisellas ei ollu kaikki kotona, kerran tuollaista perheellensä meni tekemään. Itse en koskaan tekisi mitään tuonne päinkään perheelleni ja rakkaalleni. Itse olen törmännyt uskottomuuteen vain miesten osalta, mikä niillä sitten lie. Vissiin jotain vikaa jalkovälissä, kun pitää itselleen todistella tai jotain.
Onneksi, löysin sitoutumishaluisen miehen, joka ei petä ja on tehnyt paljon todistaakseen sen minulle. Harmillista, että menneiden vuosien/miesten aiheuttamat traumat ovat minulla menneet siihen, että mieheni on joutunut vuosia todistelemaan puhtoisuuttaan. Onneksi mieheni ymmärtää.
Toivottavasti sinä ja seuraava suhteesi ette kärsi tästä edesmenneestä, mikäli suhteeseen nyt päädyt. Kyllä ihminen voi tiettävästi olla onnellinen yksinkin ja ystävien kanssa - olen ainakin nähnyt .
Me kiltit ja ihanat ihmiset vedämme puoleemme paskiaisia jostain syystä. Ehkäpä emme näe kilttiä kumppaniehdokasta, kun sellainen tulee vastaan. Joku "vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa"-juttu tässäkin takana. :(
Toivon sinulle ja lapsukaisillesi kaikkea hyvää, parempaa jatkoa, parempaa elämää ja täydellisyyttä hipovan kumppanin!
Mulle on käynyt parikin kertaa noin et olen yllättänyt nyt jo ex vaimot tuollaisista hommista,toiselta ukolta kysyin kelpaako jos keitän kahvit kun olette saaneet hommat loppuun ja toisella kertaa kysyi et onko tällä uudella miehellä asunto nyt tälle mun muijalle kun se menetti asuntonsa just.Et eipä nuo ole hetkautellut mua sen enempiä nuo pettämiset.
v ai nin
vai niin
otann osaa
vai niin
vai nin
Voi vittu, tommonen petturi kiertoon vaan. Anna velipojalle anteeksi. Se on sentään sun veljesi. Naisia tulee ja menee. Ystävät säilyy.
Otan osaa..
Vieläkös veljeäsi moikkaat? entä exää`Toivottvasti löydät sellaisen ihanan ja kauniiimman naisen kuin exäsi! Ja Uskollisen! Kyllä sä pärjäät..virtuaalihalia!
Muuten hyvä mutta aloittaja on kirjoittanut viestin yhdeksän vuotta sitten.
Eikä se niin hyväkään.... Pettämäänhän se äijäkin oli sinne mökkeilemään lähti.
olisin käyttänyt itse, sitä metsästys haulikkoa...
Pääsikö aloittaja liukkaille?
Olisit tappanut veljesi. Kukaan ei olisi löytänyt ruumista jos olisit piilottanut jätesäkkiin pakatun kusipään esimerkiksi hautaamalla.
Jos ootte nörttejä, niin tiiätte ketä legenda sano "If you cant keep her, you dont deserver her", sori.
Vähän samankaltainen tapaus näin 20 vuotta myöhemmin. Tulinkin miesten mökkireissulta päivää aikaisemmin kun päädyttiin että mökkeily saakin riittää.
Kotiin hiippailessani ilmoittamatta olikin yllätys suuri. Avasin rivitalon oven, laskin vaatekassin tuulikaappiin ja astuin askeleen makkarin ovelle josta avautui näkymä kun vaimo oli perse pystyssä ja naapurin sinkkumies nussi tätä huolella ja oli vielä laukeamassa samaan aikaa .
Vaimo veti ittensä kippuraan, äijä kyrpänsä ulos ruiskien mällinsä sängylleni ja minä suu aiki hämmennyksestä. Olipa vielä vaimon kanssa vitsailtu "naapurin sinkkumiehestä" aiemmin mutta en arvannut että tähän menisi.
Ei erottu mutta aika pitkiä keskusteluja tästä tämän jälkeen käytiin. Selvisi jopa että sama mies oli ruiskinut jo tovin aikaa mällejään vaimooni poissaolleessani. Vaimoni toivoi että olisi otettu tämä mies kolmanneksi muyta ei otettu. Mies muutti onneksi puoli vuotta myöhemmin pois ja elämä jatkui.