Säästä aikaa, huolla homotutkasi
http://www.soneraplaza.fi/ellit/artikkeli/0,2705,h-1994_a-331335,00.html
Oletko taas iskenyt silmäsi mieheen, joka paljastuukin homoksi? Teetkö pahoja virhearvioita metroseksuaalien viidakossa? Nyt on aika laittaa homotutka keväthuoltoon! Lue Ellien vinkit.
Jokaisen tytön kansalaistaitoihin kuuluu tarkka gaydar eli homotutka, kyky arvata uusien tuttavuuksien seksuaalinen suuntautuneisuus. Metroseksuaalien aikakaudella heterotytön elämä on vaikeutunut, kun heterokin saattaa kietoa pashminahuivin lassosolmulla kaulalleen, suunnata joogasalille, kiinnostua uusista hiusmuodeista ja ylipäätään vähät välittää ahtaista sukupuolirooleista. Tarkasta homotutkasta on silti yhä apua.
31-vuotias miesystävänsä kanssa elävä Ville luottaa hyvään homotutkaansa. ”Katseesta huomaa kyllä, kuka on homo. Kävelytyyli on myös hyvä signaali: homojen kävelytyyli ei ota niin paljon tilaa kuin machomiehellä, vaan se on enemmän sellaista catwalk -kävelyä”, Ville naureskelee. Katse kannattaa suunnata myös ranteisiin: ne ovat Villen mukaan löysät.
Abba-fanius ei petä koskaan
Jotkut ammattikunnat ovat tunnetusti homojen erityisaluetta. ”Stockmannin myyjät ja parturit ovat lähtökohtaisesi homoja. Todistustaakka ei-homoudesta on tällöin heillä itsellään”, Ville heittää. Myös taitoluistelun seuraaminen, sinfoniamusiikin kuunteleminen ja maailman huonoimmaksi elokuvaksi usein nimetyn Plan nine from outer space -elokuvan rakastaminen saavat homotutkan värähtelemään rajusti. ”Ja Abba-fani on tietenkin jo selvä tapaus”, Ville muistuttaa. ”Kansainvälisellä Abba-sähköpostilistalla yli 90 prosenttia miehistä on homoja.”
Teemu, 28, luottaa Villen lailla katsekontaktiin homonpaljastimena. ”Heteron katse väistyy, mutta homoilla se viipyy sen ratkaisevan puoli sekuntia kauemmin”, Teemu kuvaa. Vaikka Teemulle toisen homon tunnistaminen on yleensä helppoa, heterotytöille ei ohjeita liikene. "Ei niitä yksittäisiä tunnistuskeinoja oikeastaan ole. On toki tietty ihmistyyppi, josta homous on helppoa tunnistaa, mutta on myös paljon homoja, joita ei voi tunnistaa mistään."
Äijäily on tipotiessään
Salaista merkkikieltä on ainakin turha etsiä: aina ei homotutka toimi homoillakaan. Avoimesti kaapin ulkopuolella elävä Jaakko, 25, valittelee huonoa gaydariaan. ”Vietän niin vähän aikaa heteromiesten kanssa, etten osaa suorittaa vertailuja”, Jaakko valittelee. ”Homot osaavat esimerkiksi kadulla toisensa ohittaessaan kääntyä katsomaan taakseen samaan aikaan. Osaavatko heterot saman?”
Jaakon mukaan homouden huomaa ylipäätään tyylistä. Vaikka pukeutuminen ei olisikaan stereotyyppisen homomaista, homoilla on pukeutumisessaan yleensä enemmän nyansseja. ”Pukeutumiseen ja sen yksityiskohtiin on jollain lailla panostettu, vaikka ei näyttäisikään yhtään homolta”, Jaakko miettii. ”Ja olemuksesta puuttuu tietenkin kokonaan äijäily, vaikka mies olisikin sinänsä maskuliininen.”
Naisten onneksi on yhä enemmän myös heteromiehiä, jotka ovat jättäneet äijäilyn suosiolla muille. Onneksi on kuitenkin asioita, jotka eivät petä: ”Jos poika pitää Madonnasta, silloin viimeistään tietää sen olevan homo”, Jaakko keksii. Jos potentiaalisen miehen levyhyllyssä on siis sekä Abbaa että Madonnaa, toivonsa saa heittää.
Sukupuoliroolien vapautuminen häiritsee homotutkaa
Homotutka perustuu tietenkin silkoille stereotypioille. Mitä enemmän hetero- ja homoseksuaalisuuteen ja ahtaisiin sukupuolirooleihin liittyvät stereotypiat murtuvat, sitä huonommin homotutka toimii. Ja sehän on tietenkin loppujen lopuksi vain tervetullutta.
”Stereotypia siitä, että ruotsalaiset miehet ovat homoja, on lähtenyt siitä, että Tukholmassa heteromiehet ovat hoitaneet itseään kauemmin kuin Suomessa”, Ville miettii. ”Nyt täysin sama ilmiö on saapunut Suomeen tai ainakin Helsinkiin. Nuoret miehet sheivaavat, värjäävät hiuksiaan ja ostavat muotivaatteita.” Heterotyttö voikin lohduttaa itseään sillä, että vaikka homotutkan värähtely on laimentunut, maailmassa ei voi olla koskaan liikaa metroseksuaaleja.
Teksti: Veera Luoma-aho / A4 Media Oy (23.3.2006)
Kuva: A4 Media Oy
http://www.soneraplaza.fi/ellit/artikkeli/0,2705,h-1994_a-331335,00.html
Oletko taas iskenyt silmäsi mieheen, joka paljastuukin homoksi? Teetkö pahoja virhearvioita metroseksuaalien viidakossa? Nyt on aika laittaa homotutka keväthuoltoon! Lue Ellien vinkit.
Jokaisen tytön kansalaistaitoihin kuuluu tarkka gaydar eli homotutka, kyky arvata uusien tuttavuuksien seksuaalinen suuntautuneisuus. Metroseksuaalien aikakaudella heterotytön elämä on vaikeutunut, kun heterokin saattaa kietoa pashminahuivin lassosolmulla kaulalleen, suunnata joogasalille, kiinnostua uusista hiusmuodeista ja ylipäätään vähät välittää ahtaista sukupuolirooleista. Tarkasta homotutkasta on silti yhä apua.
31-vuotias miesystävänsä kanssa elävä Ville luottaa hyvään homotutkaansa. ”Katseesta huomaa kyllä, kuka on homo. Kävelytyyli on myös hyvä signaali: homojen kävelytyyli ei ota niin paljon tilaa kuin machomiehellä, vaan se on enemmän sellaista catwalk -kävelyä”, Ville naureskelee. Katse kannattaa suunnata myös ranteisiin: ne ovat Villen mukaan löysät.
Abba-fanius ei petä koskaan
Jotkut ammattikunnat ovat tunnetusti homojen erityisaluetta. ”Stockmannin myyjät ja parturit ovat lähtökohtaisesi homoja. Todistustaakka ei-homoudesta on tällöin heillä itsellään”, Ville heittää. Myös taitoluistelun seuraaminen, sinfoniamusiikin kuunteleminen ja maailman huonoimmaksi elokuvaksi usein nimetyn Plan nine from outer space -elokuvan rakastaminen saavat homotutkan värähtelemään rajusti. ”Ja Abba-fani on tietenkin jo selvä tapaus”, Ville muistuttaa. ”Kansainvälisellä Abba-sähköpostilistalla yli 90 prosenttia miehistä on homoja.”
Teemu, 28, luottaa Villen lailla katsekontaktiin homonpaljastimena. ”Heteron katse väistyy, mutta homoilla se viipyy sen ratkaisevan puoli sekuntia kauemmin”, Teemu kuvaa. Vaikka Teemulle toisen homon tunnistaminen on yleensä helppoa, heterotytöille ei ohjeita liikene. "Ei niitä yksittäisiä tunnistuskeinoja oikeastaan ole. On toki tietty ihmistyyppi, josta homous on helppoa tunnistaa, mutta on myös paljon homoja, joita ei voi tunnistaa mistään."
Äijäily on tipotiessään
Salaista merkkikieltä on ainakin turha etsiä: aina ei homotutka toimi homoillakaan. Avoimesti kaapin ulkopuolella elävä Jaakko, 25, valittelee huonoa gaydariaan. ”Vietän niin vähän aikaa heteromiesten kanssa, etten osaa suorittaa vertailuja”, Jaakko valittelee. ”Homot osaavat esimerkiksi kadulla toisensa ohittaessaan kääntyä katsomaan taakseen samaan aikaan. Osaavatko heterot saman?”
Jaakon mukaan homouden huomaa ylipäätään tyylistä. Vaikka pukeutuminen ei olisikaan stereotyyppisen homomaista, homoilla on pukeutumisessaan yleensä enemmän nyansseja. ”Pukeutumiseen ja sen yksityiskohtiin on jollain lailla panostettu, vaikka ei näyttäisikään yhtään homolta”, Jaakko miettii. ”Ja olemuksesta puuttuu tietenkin kokonaan äijäily, vaikka mies olisikin sinänsä maskuliininen.”
Naisten onneksi on yhä enemmän myös heteromiehiä, jotka ovat jättäneet äijäilyn suosiolla muille. Onneksi on kuitenkin asioita, jotka eivät petä: ”Jos poika pitää Madonnasta, silloin viimeistään tietää sen olevan homo”, Jaakko keksii. Jos potentiaalisen miehen levyhyllyssä on siis sekä Abbaa että Madonnaa, toivonsa saa heittää.
Sukupuoliroolien vapautuminen häiritsee homotutkaa
Homotutka perustuu tietenkin silkoille stereotypioille. Mitä enemmän hetero- ja homoseksuaalisuuteen ja ahtaisiin sukupuolirooleihin liittyvät stereotypiat murtuvat, sitä huonommin homotutka toimii. Ja sehän on tietenkin loppujen lopuksi vain tervetullutta.
”Stereotypia siitä, että ruotsalaiset miehet ovat homoja, on lähtenyt siitä, että Tukholmassa heteromiehet ovat hoitaneet itseään kauemmin kuin Suomessa”, Ville miettii. ”Nyt täysin sama ilmiö on saapunut Suomeen tai ainakin Helsinkiin. Nuoret miehet sheivaavat, värjäävät hiuksiaan ja ostavat muotivaatteita.” Heterotyttö voikin lohduttaa itseään sillä, että vaikka homotutkan värähtely on laimentunut, maailmassa ei voi olla koskaan liikaa metroseksuaaleja.
Teksti: Veera Luoma-aho / A4 Media Oy (23.3.2006)
Kuva: A4 Media Oy
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aikamoista yleistystä mut pitää monesti paikkansa. Ainakin tämä homo kuuntelee niin abbaa kuin Madonnaa yms.
Kuuntelen joskus Abbaa, mutta toisaalta kuuntelen myös usein metallimusiikkia ja jopa ns. black metallia. Kyllähän tuolla homotutkalla varmasti trendihomot löytyy, mutta se on sitten eri-asia haluaako sellaisen. Minulle ei ole ainakaan koskaan merkinnyt oma tai partnerin ulkonäkö yhtään mitään. Tärkein on se sisäinen puoli. Vakioparturini ei myöskään ole homo tai sitten elelee kulissiavioliitossa. "Plan 9 from outer spacen" fanit taas tuppaavat olemaan kulttileffaharrastajia jotka kyllä yleensä ovat poikkeavia, mutta eivät suinkaan enemmistöltään homoja. Katsekontaktikaan ei oikein toimi. En minä ainakaan kehtaa töllätä toisia kaupungilla, mutta mikäs siinä jos vaan on rohkeutta. Femiinisyys sitten ei todellakaan ole mikään varma merkki, kun on niitä "metroseksuaaleja" liikkeellä. Itseasiassa ylikorostetun maskuliinisuuden luulisi ehkä näin nykyaikana olevan jopa varmempi merkki.
No niinpä tiätysti:
mä katselen luistelua, käyn sinfoniakonserteissa ja muotinäytöksissä, kuuntelen Abbaa ja Madonnaa, ja osaan kävellä selkä edellä.
Apua!
Entä jos mies pukeutuu värikkäästi, kuuntelee Pettareita ja George Michaelia ja käy kattomassa mies-strippareita ?
Mihin kategoriaan hänet laitetaan ?
Koska hormonitasoni poikkesivat normaalista murrosiässä, minulla on naisen luusto (ml. leveä lantio), joten kävelytyylini on luonnostaan naisellinen. Olen sekä ABBA- että Madonnafani. Homo en kuitenkaan ole.
Ja käyt "Lady Gakalla"? Vai ihan runkkupaskalla?